
Aatelinen
Viestit: 2146
Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00
Paikkakunta: Otakun nurkka
Isä ei saa// Suskari
Se oli aivan tavallinen päivä kiertelevälle papille, joka oli kulkenut erään henkilön perässä aina täysikuun aikaan. Vahtinut lastaan kuin suojelusenkeli konsonaan, mutta ei silti puuttunut asioihin, koska olihan tämä mies täysi-ikäinen henkilö, joka teki oman elämänsä päätöksensä. Toisaalta mitä hän oli nyt tarkkaillut mustaa koiraa oli hän kyllä huomannut, ettei ehkä tuon löytämä apu sopinut miehelle itselleen. Halusiko koira tosiaan muuttua sellaiseksi, jota tuon ystävä ensinnäkin pelkäsi sekä mitä tuo ei välttämättä itse halunnut olla. Rafael oli saapunut Kalman mukana tänne, missä erään ihmissuden laumakin eli. Oli ehkä parasta, ettei Rafael menisi liian syvälle tätä laaksoa, sillä hän saisi kokonaisen lauman kimppuunsa ja sehän ei tekisi hyvää. Rafael ei koskaan ole tuntenut itsessään sellaista purkausta, jonka jokainen ihmissusi koki täydenkuun aikaan. Hän ei tarvinnut hakea itselleen ketään, jotta voisi vain repiä ja nauttia siitä. Eihän se jumalan työlle edes sopisi, kerta puoli enkeli täällä oltiin.
Rafael istui rauhassa juoden puukupistaan vettä. Hän oli tehnyt pienen leirin kauemmaksi, temppeleitä, joissa Kalma tällä hetkellä lymyili. Hän oli aina siirtynyt kauemmaksi, kun täyden kuun aika tuli ja oli hän täydenkuun ollessa pimennossa kadonnut kauemmaksikin vahdittavastaan. Hän vain piti silmällä näin aluksi, mitä koira oikein puuhasi ja mitä hänet yllytettiin tekemään. Pappi katseli leiriään ja puhdisti juomisensa jälkeen jalkajoustaan. Hn kuunteli luonnon ääniä ja kuunteli, kjuinka vesi solisi talvisessa maisemassa. Talvihan siis oli. Valkeana oli maa ja sitä rataa, mutta kokenut metsästäjä tiesi miten jäljet peitettiin niin omat jalanjälkensä kuin oman leirinsä jäljet.
Oikeastaan Rafaelilla oli hieman asiaa koiralle. Hän halusi tehdä tuolle selväksi, mihin tuo oli sotkemassa itseään. Jos tuo laumaan liittyisi, täytyisi tuon heittää hyvästit normaalille elämälleen kokonaan sekä sille, kuinka ihmisyys voitaisiin heittää pois sinne astuessa. Pappi siinä hymisi kylmässä säässä ja asetti jalkajouseensa puhtaaksi kiiltelevän nuolen. Hän katseli sen asentoa ja sen kiiltoa. Sitten hän vain nopeasti heitti aseen osoittamaan kohti selkäpuoltaan. Silmälasit välkähtäen lumesta heijastuvaa hohtoa hän ampui kun käänsi päätään. Kuului inahdus ja mies nousi kiven päältä istumasta ja nosti rillejään nenälleen hymyillen. Hän juoksahti hetkessä pois leiriltään ja saapui nuolen laskeutumis paikalle. Nuoli törrötti ilkeästi hyvä kokoisen peuran sydämestä. Pappi heilautti käsiään rituulin maisesti ristiin ja kiitti ruuasta. Sitten hän otti peuran helposti olalle ja juoksahti takaisin leirilleen, jossa hän suoritti peuran teurastuksen. Mitään ei juurikaan jätetty, kaikki hyödynnettiin.
Rafael nautti aamiaisensa ja sitten hän hautasi peuran jämät maahan ja siunasi sen vielä kerran. Hän asetti kiven merkiksi eläimen haudasta. Pappi keräsi leirinsä kasaan ja iski repun selkäänsä sekä kohotti jalkajousensa. Sitten mies lähti liikeelle. Hän kuunteli hiljaisen laakson ääniä ja lähti etsimään mahdollista puhuteltavaa vahdittavaansa.
//Suskari ja Kalma tänne :D
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all