Kirjoittaja Mori » 14 Tammi 2017, 23:28
"Et sinä tappanut susia, vaikka kyllä yrititkin näykkäystä, mutta kun lajitoverit osaavat pitää yhtä, joten olet tavallaan alakynnessä", hän totesi toisen ihmetykseen siitä, eikö olisi vaarallista kulkea susien mukana. Kalma pelkäsi tappavansa sudet, johon Rafael naurahti. "Eivät ne typeriä ole, ethän sinäkään ole. Älykkäitä eläimiä ne ovat ja ne tekevät hyvää yhteistyötä. Sen takia haluan peto kulkevan niiden mukana", hän totesi ja asettui sen jälkeen makuulle. Vaatteet oli puettu ja pappi torkahti hetkessä luolaan.
Päivän valon lakatessa ja uuden yön alkaessa mies nousi ylös virkeänä taas. Hän käänsi päänsä sitten Kalmaan ja katsoi tuon nukkuvaa siluettia piemässä. silmälasian välkähdys vain ja mies tarttui jalkajouseensa. Hän nousi seisomaan viritti jalkajousen helposti omilla voimillaan ja katsoi ulos. Hänen silmänsä tuijottivat herkeämättä kohti ja pian mies laukaisi jousensa. Sen pieni ja nopea suhahdus halkaisi ilman ja katosi ulos. Pappi seurasi pian perässä ja nouti sieltä pienen villisian. Täysikasvuinen se oli, mutta ei kovin suuri. No villisika kävi aamiaisesta. Hän siisti villisian ja peitti jäänteet maahan. Siunasi ja kiitti. Sitten hän palasi kohti luolaa ja katsoi Kalmaa, joka alkoi heräillä. "Huomenta ja iltaa", hän tokaisi iloiseen tapaansa ja asettui luolan kiviselle maastolle lähelle ulos käyntiä. Mies alkoi siinä samalla kasaamaan nuotiota, kun Kalma kysyi mitä tänään tehtäisiin. "Opetan sinua hallitsemaan voimiasi", hän totesi hymyillen leveästi. Kalma ei siitä innostunut. Tuo melkein aneli, ettei haluaisi niitä oikein oppivan. Se ei saanut papin naamaa muuttamaan iloista asennettaan minnekään. "Miksi ei?" hän kysyi vuorostaan.
"Mikä sinua pelottaa niissä voimissasi?" hän kysyi, vaikka tiesi syyn. Hän halusi toisen kuitenkin puhuvan. Samaan aikaan hän valmisti aamiasta heille. "Ymmärrän kyllä, ei kukaan halua käyttää jotain, joka on tullut joltain sellaiselta jota on pelännyt kokoajan", Rafael sanoi ja katsoi Kalmaa. "Mutta voimissasi on paljon hyvääkin. Aluksi sinua tietysti pelottaa ajatus niiden käytöstä. Varmasti päässäsi lainehtii ajatuksia siitä, että muututko sinäkin ystäväsi kaltaiseksi. Vahingoittaisitko toisia vahingossa", hän luetteli. "Tiedätkö", Rafael aloitti kääntyen nyt kokonaan nuotion ääreltä Kalman puoleen. "Ihmissudeksi muuttuminen on yhtälailla kirous ja lahja, mutta sinä päätät onko se lahja vai kirous. Ystävästi on päättänyt sen olevan kirous ja minä kyllä ymmärrä miksi. Sinun itsesi vain pitää tasapainottaa ihmissusimaisuutesi kirouksen ja lahjan tasapainona Ainoa kirouksesi on petosi, muuta sinun ei tarvitse pelätä", hän sanoi tarkasti. Rafael itse oli syntynyt puoliksi ihmissudeksi, joten hän ei voinut sanoa olevansa kirouttu tai lahjottu.
Mies tarjosi loopulta aamiaisen Kalmalle ja istui tuon viereen. "Haluan sinun ajattelevan uusia voimiasi nyt uudenlaisina työkaluina, joita voit käyttää ja auttaa. Tiedätkö, sinä päätät, teetkö sinä hyvää vai pahaa niiden kanssa. Ajattele, kaksi kertaa kuussa muutut, mutta loppu aika sinulla on voimia joita voit hyödyntää niin itsellesi kuin muillekin", hän selitti ja söi lihaa. Papin piti siis vain ensin rohkaista toista ja sitten opastaa ja opettaa. Jos toinen oli hakoteillä, tuolle piti vain ohjata oikealle tielle.
"Kalma", Rafael sanoi hymyillen. "Saatat ehkä epäillä minua, jollain tavalla", mies kohautti olkiaan huvittuneena. "Mutta haluan ainoastaan auttaa. Toisaalta minun on paha sanoa ehkä sanoa sinulle mitään, kerta olen vain puolikas", hän naurahti ja vinkkasi silmäänsä. "Olenhan kuitenkin pappi ja työni on auttaa sekä kuunnella hädässä olevia, niinhän me kaikki teemme, jos olemma sisimmässämme hyvä sydämmisiä", hän totesi ja nousi sitten innoissaan ylös. "Nyt mennään! Tule, opetan sinulle kaikkea!" pappi huudahti ja naurahti.