Isä ei saa// Suskari

Keväisin pohjoisemmat joet vyöryvät vuolaina, lumien sulaessa ja valuessa jokeen. Joki on arvaamaton ja välillä virtaa rauhallisesti, yltyen kuitenkin yllättäen pauhaavaksi koskeksi. Jokien ylitse kulkee yleensä kivisiä siltoja, joita jotkut rosvojoukot pitävät erittäin tarkasti silmällä...

Valvoja: Crimson

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Joulu 2016, 22:17

Kalma sai koko Rafaelin painon vasten itseään, se sai ihmissuden ärisemään ja yrittämään pystyyn samalla kun yritti vähän näykkiä toista, mutta kun Kalma oli yrittämässä pois kaksijalan alta se työnnettiin takaisin maata vasten ja toinen oli uudestaan päällä. Kalma ei lähtenyt alistumaan se ärisi hampaat välähdellen ja yritti potkia takajaloillaan toista pois päältään vain se tuloksena että oltiin yhdessä jälleen kuperkeikka matkalla. Kalma yritti irrottautua Rafaelista useammin kuin kerran äristen ärtyneenä ja vihaisena, mutta jokaisella kerralla nuori susi kaadettiin maahan. Niin kauan, kunnes jo ennestään väsynyt nuorukainen vain makasi enää maassa muristen ja paljastellen hamapitaan päällään istuvalle Rafaelille.

Suden hengitys höyrysi pakkasessa kun se hengitti läähättäen suun kautta samalla kun se tuijotti alistajaansa, uutta alistajaansa. Uusi kaksijalkainen ei kuitenkaan käyttäytynyt agresiivisesti ja käynnyt ihmissusille ehkä tyypillisesti komentamaan kurkusta kiinni nappaamalla ja retuuttamaan osoittakseen kuka oli pomo. Sen sijaan se ositettiin murisemisella ja hampaiden paljastuksella. Kalma paljasti hieman hampaitaan takaisn, mutta sitä ei voinnut enää sanoa niin äkäiseksi mitä se oli ollut.
Mustaturkki oli väsynyt ja sen rintakehä nousi raskaan hengityksen tahdissa ja seurasi hiljaisuus kun Kalma vain makasi siinä Rafaelin alla, kuin miettien eläimellisessä mielessään mitä tekisi. Lopulta uros nosti päätään ja Rafael sai osakseen vaaleanpunaisesta kielestä kuonoonsa. Häntä heilui varovasti kun Kalma osoitti toiselle voittoaan.

Kun Rafael oli noussut suden päältä, se nousi ylös maasta ravistaen turkkiaan ja kävi vain istumaan läähättäen. Se kuitenkin napitti eriparisilla silmillään Rafaelia.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Joulu 2016, 01:20

Rafael ja Kalma makasivat valkean lumen keskellä, hengityksen höyryten ja toisiaan tuijottaen. Kumpikin heistä paljasteli hampaitaan ja murisi. Rafael kylläkin murisi ehkä vähän turhan iloiseen tyyliin. Kalma mursi taas niin kuin ehkä vielä vähän kampinaa käyvä. Oli vain ajan kysymys siitä, alistuisiko Kalma hänelle vai jatkaisiko tuo vielä vastaanpanemistaan. Siinä selville ottaessaan Kalman kehon jännitys lakkasi ja tuo näytti rentoutuvan. Se myös tarkoitti isoa ja märkää lipaisua vasten krvasita kasvoa. Koiraihmissusi oli viimein alistunut ja hyväksynyt kohtalonsa. Siitä Rafael myös rimuitsi ja antoi hymynsä van levetä.
Rafael nousi hitaasti ylös toisen päältä ja ihmissusi ravisteli itseään ja läähätti minkä kerkesi, se oli täysin ymmärrettävää, olihan heillä aika pitkään mennyt kaikki tämä. Ehkä noin kolmisen tuntia, mutta silti nopeammin. kalman asetuttua alas istumaan ja se jäi tuijottamaan uutta johtajaansa. Rafaelkin vähän siisti itseään ja katseli Kalmaa. Nyt oli sitten aika vain saada toisen luotto ja peli olisi kokonaan hänen. Tietysti se tehtäisiin sillä, että olisi aika metsästää, mutta ei tietenkään lähelläkään kyliä tai ihmisiä. Nyt oli kyse täydellisestä ja oikeasta metädtyksesyä, jossa eläimet olivat mukana. Tämä ei okisi puhuttua valhetta.

Rafael liikautti korviaan ja urahti toiselle. Hänen häntänsä heilahti ja näytti selkeästi lauman johtajaan kuuluvan elekielen. Häntä pystyssä ja se tarkoitti juuri johtajuutta. Rafael liikautti päätään niin ikään viitaten seuraamaan. Hän lähti liikeelle eikä asettunut neljälle jalalle, se ei luonnistunut tällaisessa asennossa. Pappi piti Kalmaa silmällä. Hän tarkaili tuon reagointia ja tottelevaisuutta. Toki hän olo antanut pedolle aikaa hengähtää, mutta hän itse voi aivan loistavasti, eikä ollut hätää hengästymisestä.
Ihmmissudenpuolikas liikkui ääneti, vilkuili uutta alaistaan ja haisteli yön viileää ilmaa. Kuului rasahdus. Kuului rahinaa. Ihmissuden vaistot terävöittivät muutenkin ko puolisokean ihmissuden näön niimöe asteille, että.hän kyjeni näkemään ilman lasejaan. Lisäksi se korosti myös kaikkien aistien herkyyttä. Saalis liikkui ja Rafaelin suden leuoissa paistoi edelleen se iki ihana hymy. Se vilkaisi Kalmaa ja urahti. Oli mentävä ääneti, piiritettävä ja hyökättävä. Oliko pentu valmis siihen? Sitten alkoi toiminta. Rafael tunnisti hajusta talviuniltaan heränneen karhun ja hän hiippaili nopein askelin sen oikealle puolelle olevaan tmpäristöön. Kalman oli tarkoitus mennä vasemmalle ja toki Rafael estäisi alaisensa karkaamisen, jos tuon haju heikkenisi äkisti.

Saalistus käynnistyi, kun Rafael ulvaisu komean ulvonnan, johon pyysi Kalmaa liittymään. Sen jälkeen alkoi metsästys. Ihmissuden puolikas liikkui nopeasti ja yllätti karhun oikealta puolelta. Se oli pysähtynyt kuuntelemaan ääniä, jotka sudet olivat päästäneet ja se oli mennyt hyvin hämilleen talviuni tokkurassa. Rafael hyppäsi karhun selkään, joka tietysti säikäytti sen ja muutti sen aggressiiviseksi. Tässä oli Kalman pedolle sitä haastetta ja sitä, ihin tuo viettinsä kykenisi purkamaan toisin kuin ihmisiin tai muihin hieman älykkäämpiin olentoihin.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Joulu 2016, 13:24

Kalma istuskeli ailoillaan, se katseli hieman hölmönä ympärillensä.. se olisi halunnut lähteä pois, mutta hän oli juuri saannut uuden alfan, jälleen kerran. Ihmissusi oli hieman hämmentynyt tilanteestaan, sillä tuntui jo olevan monta alfaa ympärillään jota sen pitäisi totella ja kunnoittaa. Se ei oikein tiennyt enään minne "laumaan" se oikeasti edes kuului.
Hukka käänsi päätään Rafaeliin, joka päästi kurkustaan urahduksen ja osoitti jokaisella eleellään että oli nuorukaisen johtaja nyt, käski vielä seuraamaan. Rafael itse otti askelia jo poispäin kun Kalma jäi hetkeksi vielä istumaan ehkä hieman kapinallisena, mutta nousi sitten verkkaisesti toisen uroksen perään korvat hieman luimuun painettuna. Se ei tiennyt mitä vieras halusi hänestä, mutta seurasi silti hieman taaempana kulkien omaan verkkaiseen tahtiinsa ehkä mieli hieman maassa.
Kalma ei erityisesti seurannut ympäristöään kun se seurasi nyrpenänä ja voitettuna uutta kaksijalkaista alfaansa, joka näytti pitävän ympäristöään huomattavasti paremmin silmällä. Niin että löysi jopa jotakin saalista. Kalma havahtui urahdukseen ja viittaukseen saaliista. Suden katse piristyi silmissä ja sen häntä nousi hieman heilumaan, ja voi herran jestas kun mustaturkki olisi vain juossut suoraan nallen kimppuun.. mutta siihen Rafael ei antanut lupaa vaan halusi tehdä asiat mutkikkaammin.

Kalma lähti kiertämään vasemmalle unistaan herännyttä nallea kun Rafael oli oikealla. Äänettä ja hiljaa, lihakset nykien innostuksesta, ihmissusi seurasi saaliinsa touhuja silmä kovana. Hiljaisuuden keskeytti Rafaelin ulvonta, joka käski hyökkäämään ja kaksijalka oli ensinmäisenä karhun päällä joka agresiivisesti vastasi häiritsijöihinsä. Kalma odotti kuitenkin hetken, se odotti vielä toisen ja syöksähti sitten esille. Karhu oli noussut takajaloillensa ja Kalma pääsi upottamaan helposti leukansa karhun leuan alle kurkkuun. Suden leuat puristuivat karhun kurkkua vasten ja Kalma väänsi karhun kyljelleen, repi itsensä irti niin että valtava pala lihaa lähti irti verta tirskuen. Karhu oli käytännössä jo kuollut tässä vaiheessa, sen liikkeet olivat enään vain refleksi liikkeitä ja lihas kramppeja. Kalma ei kuitenkaan lopettanut, se tarrasi vielä karhuun kiinni etujalasta ja väänsi sitä luut rasahdellenn leukojen välissä... repi sen irti ja heitti vain jonnekin lumiseen maahan. Kalma ei osoittanut mitään halua syödä uhriaan, se häpäisi karhun ruumiin repimällä ja raatelemalla sen veriseksi tunnistamattomaksi karvaiseksi möykyksi maassa. Koko alue oli täynnä verta, suolen pätkiä ja karhun ruumiin osia kun Kalma oli lopettanut. Se meni tutkimaan karhun koloa ja työnsi itsensä sisään, josta hetken päästä kuului ininää ja vinkumista, sekä ärinää. Kalma repi kolosta ulos pienen karhun poikasen ja heitti sen lumihankeen asettuen häntä heiluen makaamaan, odottaen että se lähtisi karkuun. Mutta pieni kontio ei ollut niin vanha että olisi voinnut liikkua. Se vain vikisi kylmissään ja etsi äitiään. Susi urahti ja nousi purren leukojen välissä pennun kuoliaaksi ja tiputti suustaan maahan. Se oli siinä, toinen poikanen oli kuollut jo pesään.

Kalma nuuhki ilmaa ja kuunteli, se tahtoi lisää..paljon lisää!
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Joulu 2016, 15:54

Rafael & Edward

Rafael oli ajatellut, että Kalma olisi leikitellyt enemmän karhun kanssa, eikä noin vain mennyt repimään siltä elämää rikki. Toisaalta hän oli myös hieman pettynyt siihen, kuinka unitokkurainen karhu ei näyttänyt halua elää. Vaikka kaula olikin auki, niin kyllä hän oli monesti kohdannut sellaisia petojakin, jotka vielä vaikka päättömänä tappelivat. Hän oli suoraan sanottuna pettynyt, mutta se ei kadottanut hänen ikuista hymyään hänen kasvoiltaan. Rafael vain katseli, kuinka Kalma kuitenkin jatkoi karhun silppuamista niin kauan kunnes, tuosta ei näkynyt enää mitään muuta kuin verta ja lihaa. Ihmissuden puolikas katseli sitäkin, kun Kalma vain meni karhun pesälle ja raahasi sieltä pennun ylös. Innokaasti tuo odotti, että pentu lähti pakenevaan, mutta tuo ilme huvitti niin Rafaelia, kun Kalman kasvoilla näkyi pettymys. Penttu ei tehnyt niin kuin se olisi halunnut ja lopulta Kalma vain puraisi pennun hengiltä. Nyt kun saaliit oli selkeästi kuolleet, eikä ihmissudella ollut aikomustakaan syödä suurella työllä musertamiaan kohteita tuo näytti vain haluavan lisää. Tätä Rafael tarkoitti. Kukaan ihmissusi ei juossut pitkin maita ja mantuja vain nälän takia, ne söivät jos ne tahtoivat, mutta ne vain levittivät kiroustaan aggression vallan alla. Rafael heilautti hetkellisesti häntää, kun hän innostui, mutta tuo innostuminen lakkasi äkisti kun jostain lehahti ilmaan toinen haju.
Haju ei ollut mikään muu kuin ihminen. Rafael näytti varautuneelta ja se käski Kalman pysyä rinnallaan, eikä tietenkään vain rynnätä ihmisen kimppuun. Ei hän saattanut, sillä ihminen oli juuri se mitä ei haluttu tappaa. Lisäksi ihminen tuntui kulkevan jonkun muun kanssa. Pimeyden keskellä, jostain laakson metsän pimeydestä ilmestyi lapsi. Iältään ehkä juuri neljä vuotias. Tummma ihoinen tyttö lapsi, jolla oli päällään lämmin takki. Tytön ruskeat hiukset olivat sidottu kiinni pienelle ponnarille ja tuon silmät tuijottivat kahta sutta. Tyttö ojensi kätensä kohti susia ja levitti kasvoilleen suloisen hymyn. "Aaa!" tyttö äännähti ja näytti vain innostuvan susien näkemisestä. Pieni lapsi alkoi melkeinpä juosta heitä kohti, joka sai Rafaelin liikahtamaan. Hän ei kuitenkaan hyökännyt, sillä joku muu näytti hyökkäävän. Hän karjaisi hieman pelästyen, kun mustaturkki lensi jo ilmassa kohti lasta.

Samassa lapsen takaa, piemydestä, lensi suu ammollaan verenhimoinen ruskea susi. Se vei Kalman mukanaan kuperkeikkoihin ja pian se myös irtautui toisesta sudesta. Ruskea turkkinen susi, joka selkeästi haisi puhtaalle ihmissudelle käveli nopeasti lapsen eteen. Susi paljasteli hampaitaan ja murisi aggressiivisesti. Se tiesi varsin hyvin kuka tämä mustaturkki oli, sillä olihan tämä tuolle itse kirouksen langettanut. Pienet kädet tarrasivat ruskean suden turkkiin ja tyttö vain naurui pienestö yllätyksestään huolimatta. Rafael ei koskaan ollut nähnyt sellaista. Hän ei koskaan ollut olettanut, että ihmissuden aggressiivinen peto kykenisi leimautumaan ihmislapseen niin selkeällä tavalla. Edwardin peto oli selkeästi hereillä ja hallitsi kehoa. Edward ei ollut se, joka lipaisi lapsen poskea hellästi ja tuuppasi lasta lähemmäs itseään, vaan se oli itse ihmissuden peto. Tuo aggression ja verenhimon esikuva. Pienestä hellyyden osoituksestaan huolimatta se äirisi niin omalle "jälkeläisellen" kuin papille.
Lapsi oli päässyt lopulta kiipeämään suden selkään ja näytti siltä, ettei hän edes ymmärtäånyt, mitä oli meneillään. Rafael katsoi Kalmaa ja sitten ylös taivaalle. Täysikuuta oli vielä pari tuntia jäljellä, siihen asti hänen piti vain pitää Kalma ja tuon ystävä erossa toisistaan. Oli selkeä, ettei lasta kantava susi aikonut antaa edes armoa omalle "jälkeläiselleen", jos tuo aikoisi syöksyä lasta kohti. Sitä paitsi Rafael ei ollut varma miten Kalma reagoisi tuon ystävään. Olihan tuo ehkä mahdollisesti tuon "alkuperäinen" alfa, sillä niin hän oli myös nähnyt Kalman ensimmäisen kerran tämän suden kanssa.

Tilanne oli jännittynyt, sillä Edwardin peto näytti selkeästi muistavan oman sitojansa ja olisi valmis vain repimään kaiken tuosta irti. Lapsi kuitenkin oli tiellä. Ei peto tätä alkujaan ollut halunnut mukaansa. Lapsi vain oli seurannut ja vaikka peto oli yrittänyt syödä ja syöstä lapsen kuoleman turmioon vielä niin aggresiivisesti, Edwardin mieli oli lujasti sitä vastaan. Joten kai pedon oli tällä kertaa vain kuunneltavaa kehon omistajaa ja lapsessa oli jotain, joka sai pedon tietyllä tavalla pitämään lapsesta. Se oli myös pedolle hyvin outoa. Lapsi hänen selässään kohotti kätensä ja heilutti jalkojaan toiveena hieman ratsastaa, mutta ei saanut sitä. Pettyneenä lapsi laskeutui suden selästä ja lähti tapertamaan kohti Rafaelia ja Kalmaa. Peto näytti hampaitaan ja tuli sitten lapsen mukana, sillä hän ei voinut kieltää sillä tavalla lasta, muuten hän vahingoittaisi ja toinen persoona saattaisi herätä.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Joulu 2016, 18:43

Kirsuun tarrautui haju ja Kalma katse kääntyi hajun suuntaan, se oli ihmisen ja se sai suden lipomaan suupieliään kuin lapsella karkkipäivänä. Tähän se oli luotu: vahingoittamaan ihmisiä ja levittämään kiroustaan missä vain liikkuikin. Häntä alkoi heilumaan ja suden olemus muuttui innokkaan malttamattomaksi kun se nosteli jalkojaan ja inisi. Pian näkyviin ilmestyikin pieni tyttö ruskeaturkkisen ihmissuden kanssa, josta yli-innokas Kalma ei välittänyt juuri nyt tuon taivaallista vaan jännitti lihaksensa ja syöksähti Rafaelin ohi pientä tyttöä kohden terävät hampaat esillä. Kalma vain ei ikinä päässyt edes hipaisemaan uuteen saaliiseensa kun sitä vasten paiskautui ruskea susi, jonka painosta mustaturkki lensi taaksepäin ja kieri kerran jos toisenkin lumihangessa toisen kanssa, kunnes se päästi irti. Kalma jäi makaamaan katsoen toisen ihmissuden perään... Se tunnisti tämän suden, se oli "isä", jonka nuoremman oli synnyttänyt omasta puremastaan. Nyt se kuitenkin murisi omalle lapsellensa, jolle Kalma yritti pahoittelevasti heiluttaa häntäänsä ja painaa päätää maata vasten tassujensa väliin.
Kalman katse siirtyi kuitenkin lapseen, joka sai nyt Edin pedolta hellää huomiota ja pyyntöä tulla lähemmäksi itseään ettei kukaan vahingoittaisi sitä. Vähiten Kalma, jonka katse oli lukittautunut pikkuiseen.

Lapsi halusi päästä Edin selkään ja sinne lapsi itsensä ujutti, mutta Edin peto ei ollut yhteistyö haluinen ratsuna olemisen suhteen. Pettyneenä lapsi laskeutui selästä ja lähti taapertamaan kohden Rafaelia ja Kalmaa.. se oli paha virhe pikkuiselta. Vaikka Edin pedolla oli kiintymys suhde lapseen, sitä ei ollut Kalmalla joka oli syöksähtämässä kohden lasta paikaltaan. Susi joutui kuitenkin pysäyttämään hyökkäyksensä niin että lumi pöllähti kun Ed astui väliin muristen, muistuttaen kehon kielellään kuka olikaan tälle nuorelle ihmissudelle. Isä ja se ensinmäinen alfa tosiaan. Kalma veti häntäsä koipien väliin ja laski ruumistaan kohden maata, yrittäen mielistellä mahdollisimman matalana pysyen Edin petoa nuolemalla tuon kasvoja.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Joulu 2016, 19:08

Virhe mikä virhe, mutta se, että Peto tuijotti kahta ihmissutta tarkkana kuin porkkana. Sitten Kalma lähti liikeelle ensimmäisenä ja Edwardin peto liikahti yhtä aikaa. Rafael vain katseli mielenkiinnolla hieman sivusta, kun peto hyökkäsi omaa kiroustaan omavaa sutta vastaan. Peto karjaisi varoituksen jos toisenkin, sillä ei ollut aikomusta päästää Edwardia itse hallintaan hetkeen, joten se oli tullut siihen lopputulokseen, että se on oli pidettävä kaikki "vaarallinen" kaukana lapsesta. Kyllä, hän oli muuttunut lapsenvahdiksi, mutta silti peto oli peto, eikä aikonut näyttää armoa edes jälkikasvulleen. Kalma kyllä pysähtyi ja veti häntänsä koipiensa väliin istuen alas pahoittelevaan sävyyn. Lopulta Edinkin peto sai märän muiskun naamaansa. Toisin kuin Rafael oli siihen reagoinut Edwardin peto vain ravisti naamansa ja murisi jälleen nuoremmalleen. Sillä aikaa kun peto muistutteli kuka oli kukani ja missä asemassa pieni tyttö käveli kohti Rafaelia toiveena saada tuolta edes ratsastus kyytiä. Lapsi tarrasi papin karvaiseen jalkaan ja tuijotti silmät pyöreinä sekä toivekkaina. Rafael naurahti, joka sai pedon hetkessä valppaaksi ja se olisi hyökännyt, purrut toiselta niskat jos olisi pystynyt. Nyt kuitenkin Rafael oli nostanut lapsen olkapäilleen ja antoi tuolle tuon kaipaaman ratsastuksen.
Peto tarkkaili silmä kovana Rafaelia, joka vain hymyili pedolle. Hän kuitenkin laski lapsen takaisin maahan, joka lähti juoksemaan nauraen ympäri kolmea sutta. Näky oli kyllä eriskummallinen ja vielä eriskummallisempi oli kylläkin se asetelma, mitä alfoja Kalma oli itselleen hankkinut. Ketä se kuuntelisi sitten loppujen lopuksi kaikista eniten? Edwardin peto sai pian lapsen vasten itseään ja tuo vain vilkaisi lasta. Sitten tuo katsoi Kalmaa ja katsoi ylös kuuta. Se päästi korkean ulvonnan suustaan. Pian siihen yhtyi muitakin kauempaa. Sen jälkeen peto nappasi lapsen tuon kauluksesta ylös ja heilautti ylös selkäänsä.

Tämän tehtyään se päätti lähteä katsomaan, olisiko lähistöllä mitään, mitä voisi kenties tappaa ja niin se myös urahti Kalmalle käskyn. Tule mukaan, edessä on verilöyly. Rafael näytti hetken tuijottavan kaksikkoa ja tiesi, että jos hän nyt päästäisi nuo kaksi karkaamaan, olisi molemmat vasten tahtoaan tappamassa ihmisiä. Joten pappi syöksähti kohti Edwardia. Peto käännähti nopeasti, mikä sai lapsen vain huudahtamaan yllätyksestä. Peto tarrasi lapsen takkiin ja heilautti tuon hellästi kauemmaksi selästään ja tapahtumista. Se otti Rafaelin vastaan ja muutti muotoaan hetkessä. Kahdella jalalla kävelevät ihmissudet ottivat nyt mittaa toisistaan ja verenhimoinen peto kumosi Rafaelin melko helposti alleen. Lumi pöllysi, kun kaksikko taisteli. Näin lapsi ja Kalma olivat jääneet ehkä ilman suojeliaa sekä valvojaa. Lapsi katsoi Kalmaa ja kipitti tuon puoleen ja laskien kätensä mustaturkin kuonolle ja rapsutti sitä uteliaana. Lapsen mielessä oli muisto siitä, että kun hän oli ensikertaa nähnyt Edwardin muuttuvan, hän oli vähällä jäädä tuon hampaisiin, mutta saanut lopulta rapsutella tuota kuin koiraa.
Peto mylvi raivosta, kun se yritti iskeä Rafaelilta raajoja rikki, mutta pappi potkaisi toisen suden voimalla pois päältään ja katsoi aina ylös odottaen, että täysikuu lakkaisi olemasta. Niinhän se lopulta alkoikin, kun sudet olivat ottaneet yhteen jo muutamia kertoja. Ensimmäiset auringon säteet nousivat ja täysikuu alkoi väistyä. Rafael toivoi, että niin myös Kalman sekä Edwardin kiroukset alkoivat häilyä. Kalman toki näytti alkavan sekä hänen omansa. Asia oli kuitenkin se, että peto ei näyttänyt katoavan Edwardista. Lopulta kun koko täysikuu oli väistynyt ja Rafaeli sekä Kalma olivat palautuneet takaisin inhimmillisiin muotoihinsa pappi ei nähnyt jäärin hyvin enää. Hän mietti mitä vaihtoehtoja hänellä olisi kovinkaan paljoa, kerta peto oli edelleen täällä. Sitäkö nuorukainen oli tarkoittanut toisella persoonalla? Peto ei siis ollut yhteydessä täysikuuhun. Vielä kun papilla oli jokseenkin ihmissuden suomaa näköä jäljellä, hän liikkui nopeasti ja yllättäen. Hän pamautti pedon niskaan täydellä voimallaan ja sai tuon tajun kankaalle.

Kun peto oli saatu tyrmättyö tuon ihmissusimainen muoto katosi ja paikalle ilmeistyi mies. Sivummalta alkoi kuulua sitten lapsen ääntä ja lumen narskuntaa kun lapsi juoksi kaatuneen luokse peläten, että tuo oli jätetty täysin yksin. Pappi laskeutui lapsen tasolle ja paijasi lohduttavasti tuon päätä. "Ei ole syytä itkeä, hän vain nukkuu", Rafael totesi ja nousi sitten nopeasti ylös. Alkoi jo olemana heiman kylmä näin alastomana. "Käyn tuota hakemassa kamppeemme, pysy sinä tässä, kerta silmäsi eivät kestä valoa", hän totesi. Sitten pappi katosi huonon näkönsä kanssa.
Ehkä se saattoi kuulostaa siltä, että Kalma oli tappanut jotain, kerta eihän miehellä ollut muistikuvia yöstä ja kun nyt tuo ihmislapsi itki ja ei Kalmalla myöskään ollut varmaan hajua siitä, että kuka tämä "kaatunut" oli.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Joulu 2016, 12:21

Kalman alistavat eleet ja mielistely eivät tehneet Edin petoon vaikutusta. Kalma luimisteli korviaan pää alhaalla painettuna kun Ed murisi ja osoitti asemaansa. Kalma asettui kyljelleen ja siintä selälleen häntä koipien välissä osoittaen täyttä alaistumistaan pedolle, joka oli susien maailmassa se viimeinen tapa osoittaa alistumistaan. Tämän alemmas sitä ei päässyt. Pedon katse, kuten Kalmankin, katseet kääntyivät Rafaeliin ja lapseen, joka oli ottanut pikkuisen reppariinsa ja juoksutti pientä lasta kahden suden ympäri. Kalma katsoi tilannetta silmät pyöreinä ja hyvin hämmentyneenä tilanteesta. Eikö lasta syötykkään? Kalma ei ymmärtänyt leikkimisen päälle, sen vaistot huusivat yhä syömään ja tappamaan pienen lapsen. Toisin kuin Edillä Kalmalla ei ollut kukaan sitä estämässä pääkopassa vaan lähinnä hänen kaksi alfaansa olivat sitä vastaan.
Lopulta lapsi laskeutui alas Rafaelin selästä ja palasi Edin pedon luokse. Kalma napitti sitä häntä heiluen katse lukittautuneena lapseen, jonka se voisi hotkaista yhdellä pienellä puremalla. Kalma ei kuitenkaan uskaltanut tehdä sitä kerta peto oli sen kieltänyt. Ei ainakaan suoraan pedon valvovan silmän alla.

Kalma havahtui lapsen tuijottmisesta kun pedon suusta kuului urahdus ja käsky tulla mukaan. Kalma heilutti häntäänsä ja nousi ylös maasta kirmaten pedon vierelle jolkottamaan. Se kuitenkin myös katsoi lasta, joka houkuttelevasti oli siinä ihan vierellä, mutta niin myös oli Edin peto joka varmasti piti huolta ettei Kalma purisi lasta. Pitkälle kaksikko ei kuitenkaan päässyt kun Rafael tuli väliin ja syöksyi suoraan päin petoa, joka oli ehtinyt laskemaan lapsen turvallisesti maahan, ja sitten seurasi vain ärinää murinaa, sekä veristä tappelua. Kalma oli siirtynyt hieman taaemmas seuraamaan kaksintaistelua kun katse laskeutui lapseen, joka oli talssinut mustan suden luokse. Kalma laski päätään ja katsoi lasta, joka pienen kätensä laski suden kuonolla ja siltti sitä. Kalma urahti nostaen päätään, se ei välittänyt rapsutteluista tuon taivaallista.. se näki yhä lapsen vain ruokana. Se vilkasi nahisteleviin alfoihinsa ja sitten lasta lipoen huuliaan. Hän ei ollut vielä syönnyt mitään..
Kalma, kuten yleensä, vaati kuitenkin pientä leikkiä ruuallaan ja se tuuppasi lasta kirsullaan rintakehästä taaksepäin ja odotti häntä heiluen että pieni kaksijalka lähtisi juoksemaan karkuun. Lapsi vain näytti hölmistyneeltä ja susi urahtaen nappasi lapsen takista kiinni heittäen lapsen kevyesti ilmassa lumihankeen. Kalma painautui alas häntä heiluen ja odotti lapsen tekevän jotakin.. onneksi vaaralliseksi kääntyvä "leikki" sai loppunsa kun täysikuu alkoi laskeutumaan ja pakotti suden väistymään kun paikalla oli enää alaston mies. Kalma yritti avata silmiään kun joutui painamaan ne kiinni auringon säteiden osuessa puiden välistä silmiin. Kalma irvisti ja kuuli lumen narskuntaa, se ei ollut kuitenkaan aikuisen jalan jälki. Se ei ollut Rafaelin ja Kalma kuuli lapsen itkemistä, sekä sanat "hän vain nukkuu" Kalma tunsi syvän piston sisällään ja tajuamisen että hän oli tehnyt sen jälleen.. ja johon Rafael vain rennosti kertoi hakevansa heidän tavaransa. Kalma ei ehtinyt huutamaan papin perään mitään kun mies oli jo kadonnut.. Kalma jäi siihen lumihankeen polvillensa täristen kylmästä ja kuunteli vain hätääntynyttä lasta, joka itki. Kalma lähti raahaamaan iteään ääneen suuntaan, välillä yrittäen tihrustaa jotakin kätensä luoman varjon takaa, kunnes otti hellästi lapsen syliinsä.
"Anteeksi.. olen pahoillani." Kalma kuiskasi hiljaa lapsen korvaan silmät kiinni painettuna.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 11 Joulu 2016, 13:40

Lapsi itki minkä äänestään kykeni parkumaan niin kovaa. Tuo pian nostettiin ylös ja suljettiin alastomaan syleilyyn. Miehen ääni pahoitteli ja pieni tyttö jatkoi perkumistaan. Yrittäen työntää itseään pois toisen sylistä. Pyrkien kurkottamaan kohti Edwardia.
Sillä aikaa Rafael oli saanut vaatteensa päälleen ja lasinsa naamalleen. Hän oli ottanut Kalman vaatenyytin mukaansa ja asteli hymyhuulillaan takaisin itkua kohden. Itku tosiaa kuului kauas ja hyvin syvällekin Edwardin mieleen, joka sai miehen heräämään kylmästä lumihangesta. Hän nousi hitaasti ylös racistellen päätään ja vilkaisi vierelleen. "Shhhhh!" mies hyssytteli parkuvaa tyttöä, joka sillä hetkellä lähes kiljaisi ilosta nähdessään tutun miehen liikkuvan. Edwardista vain oli kovin outoa nähdä Kalma siinä, alasti ja syleillen lasta. "Kalma, anna hänet minulle", hän sanoi vähän kähesti ja otti tytön syliinsä rauhoittelevasti. Tyttö alkoi pienen hetken päästä kikattamaan ja nukahti lopulta turvalliseen syliin. "Mitä... Sinä teet tääl tai siis mitä minä teen täällä?" Edward tiedusteli pidellen lasta sylissään ja katsoi sitten hieman ympärilleen. Hän pelkäsi tietysti sitä, että oli itsekin käynyt johonkin kiinni.

Rafael saapui paikalle heolutellen innokaasti kättään. "HUOMENTAA!~" hän huudahti ja asettui Kalman viereen laskien tuolle vaatteet syliin. "Ei hätää, et satuttanut ketään. Minä vain löin ystävältäsi hetkeksi tajun kankaalle, ei hän muuten olisi lakannut hyökkäilemästä", hän totesi naurahtaen. "Olit yllä hyvin alistuvaisessa asemassa ja nuolit jokaista jonka alfaksi hyväksyit", hän naureskeli. Edward tuijotti hölmistyneenä Rafaelia, mutta ei sanonut juurikaan mitään. Hän vilkaisi Kalmaan. "Oletko kunnossa? Vahingoittiko hän sinua mitenkään?" hän tiedusteli. Rafael meni kyykkyyn ja katsoi Edwardia mielenkiinnolla. "En olisi arvannut kuinka petosi kykeni leimautumaan tuovon tyttöön sillä tavalla. Et vahingoittanut häntä ollenkaan. "Hän sanoi ihmetystä äänessään. "Parempi se kuin tappaa... Pelkäsin.. Todella paljon hänen puolestaan, mutta hän ei lakkaa seuramasta minua", mies totesi ehkä vähäm harmitellen juuri sen takia, että hän voisi vahingoittaa lasta.
Rafael nyökkäsi ja katsoisi sitten Kalmaa. Hän paukutti pariin kertaan ystävällisesti tuon selkää. "Yritit ottaa reppuani kerta et pääasyt ohitseni. Lisäksi raatelit karhun, mutta et ihmisiä. Pidin siitä huolen", hän sanoi iloisesti.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Joulu 2016, 17:41

Lapsi huusi kuin teloitettava aavekoiran sylissä ja no Kalma oli vain hiljaa ja piti lasta sylissään tiukasti, mutta ei kuitenkaan niin että olisi puristanut lasta hengiltä. Kalma ei oikeastaan muuta voinnut kuin silittää lapsen hiuksia ja yrittää lohduttaa lasta. Kalma sai kuitenkin kokea yllätyksen kun kuuli edestään äänen, joka rauhoitti lasta hyssyttelemällä, ja luoja kun lapsi repesi ilosta ja riemusta kiljaisemalla. Kalma irvisti herkkiä korviaan.
"...Ed?" Kalma kysyi ihmeissään, mutta piti yhä silmiään kiinni kerta ei kyennyt näkemään enään. Ed pyysi kuitenkin tyttöä itselleen ja no Kalma vain ojensi lapsen äänen suuntaan, jolloin Ed otti lapsen itselleen ja sai ilmeisesti suojattinsa rauhoittumaan. Ainakin se hiljeni.
"En tiedä... en muista mitään." Kalma tokaisi hieman olkiaan kohauttaen. Hän ei tiennyt yhtään mitään yöstä ja mitä oli tapahtunut. Hän oli vain tässä Edin edessä jonkin lapsen kanssa ja siinä se.. Rafaelkin oli kadonnut jonnekin.

"Mutta kuka tämä lapsi on?" Kalma päätti kysyä vuorostaan kun kuuli askelia ja kohta innokkaan huudahduksen papin suusta. Kalma irvisti.. oliko tuo aivan pakko tehdä? Rafael tuli kuitenkin Kalman luokse ja kertoi ettei aavekoira ollut ketään vahingoittanut ja raskas mieli saattoi rauhoittua, helpottua tiedosta ettei tänään oltu ketään vahingoitettu. Rafael oli vain lyönnyt Edin tajuttomaksi ettei tuon peto olisi päässyt riehumaan liikaa ja pahimmassa tapauksessa ainakin papin nihraisi tieltään. Tuskin mokoma raivopäissään omaa "lastaan" vahingoittaisi kerta on tuntunut ainakin hyväksyvän hölmön lapsensa.
Suraavaksi Kalma olisikin sitten tahtonut vain hautautua vain maanalle kun Rafael tarinoi kuinka hänen petonsa oli oikein alistuvasti käyttäytynyt jokaista valistemaansa alfaa kohtaan.
"Sillä on siis niitä useampi kuin yksi?" Kalma kysyi kuitenkin ja naurahti ehkä hieman turhautuneen kuuloisesti. "Tosin niitä se taitaa tarvita, mokoma hölmö." Katse siirtyi sittemmin Ediin, joka kysyikin jo että oliko Kalma kunnossa, oliko peto vahingoittanut häntä mitenkään. Kalma pudisti päätään ja nousi ylös lumihangesta vaate nivaska kourassaan alkaen tuntoaistin perusteella pukemaan vaatteitaan takaisin päälle. Alkoi olemaan todella kylmä. Rafael ja Ed juttelivat sillä aikaa keskenään ja Kalma kuunteli sivukorvalla, mutta ei sekaantunut keskusteluun.

Ja voi sitä sydänhalvauksen määrää kun yllättäen Rafael länttäsi kätensä vielä päälleen pukevan aavekoiran selkään, päästäen suustaan parkaisun. "..Noh, sehän on hyvä tietää.. kuinka hiton idiootti se on." Kalma totesi jahka alku säikähdyksestä oli toivuttu ja puhui pedostaan kuin surkeasta elukasta.
"Sinunhan piti opettaa sitä?" Kalma kysyi hieman sarkastisesti samalla kun veti takkia yllensä ja napitti sen kiinni. "Toivoisin, myös jotakin suojaa kerta en näe mitään.. ja lapsi paleltuu tänne jos nukkuu."
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Joulu 2016, 18:12

Kalma ei ollut vahingoittunut ja se helpotti myös Edwardin mieltä. Hän piteli nukkuvaaa lasta käsissään ja katseli kuinka Kalma sai kauheat säikyt siitä, kuinka pappi vain meni sokeaa läpsimään selkään. Kalma oli kuitenkin ehtinyt kysyä kuka tämä lapsi tässä oli. Edward laski katseensa nukkuvaan ja vähän tuskaisena nosti katseensa. "Hän on se ainut eloon jäänyt siitä kylästä", hän totesi ja nousi sitten seisomaan, kerta kaikki tässä jo seisoivat. Hän mietti hetken, ennen kuin jatkoi. "Tyttö ei halunnut erota minusta minut nähdessään, enkä tiedä mitä tehdä... Pelkään niin itseni kuin hänen puolesta, mutta en näytä syöneen häntä vielä", hän totesi jotenkin julman kuuloisella tavalla.
Kalma kysyi myös, että tämän pedolla oli siis monta alfaa. Rafael naurahti tähän. "Kyllä, kolmekin, jos se yksi laumanjohtaja otetaan mukaan. Petosi taitaa kuitenkin eniten olla käskyn alainen ystäväsi pedolle, kerta olet häneltä kirouksesi saanut", hän totesi. Kalman todetessa kuinka hölmö tuon peto oli huvittui pappi kovasti. "Ei se ole hölmö, mutta ehkä hieman naiivi ja koiramainen sudeksi. Et ole hölmö, mutta hyvin alistuvaa tyyppiä ja riehakas", hän totesi sänkeään hiplaten. Sitä paitsi Kalma kysyi, että hänenhän piti opettaa sitä, toki Rafaelilla oli se mielessä, mutta yö oli ollut ensinäkin liian lyhyt, jotta hän olisi voinut kouluttaa sitä. "Se oli vasta ensimmäinen oppituntisi siihen nähden, että sait minusta uuden alfan. Tietysti meillä oli pitkä prosessi, jossa alistin sinut, miten muuten olisin saanut sinun petosi tottelemaan itseäni?" hän kysyi virne kasvoillaan. Pieni naurukin pääsi.

Kalma myös pyysi, että siirryttäisiin ehkä vähän varjoisampaan paikkaan, jossa mies voisi nähdäkin jotain. Rafael myöntyi heti ja tarttui ensin hellästi Kalmaan ja nosti tuon syliinsä nauraen. "Et pääse tuolla näöllä mihinkään, joten minä kannan", hän vitsaili ja viittoi Edwardia mukaansa. Edward tuli Kalman vierelle. "Ei lapsi palellu, olen varmistanut, että hänellä on tarpeeksi vaatteita päällä..." hän totesi pienesti.
Rafael johdatti heidät luolaan, jossa oli hämärää ja auringon kirkas valo ei häirinnyt silmiä. Rafael oli jo luolan suulla kyllä laskenut Kalman alas, olihan tämä ehkä vähän kunniaa loukkaavaa, mutta pappi tykkäsi hieman vitsailla toisten kustannuksella, ei tietenkään pahalla tavalla. "Kas niin, käyn metsästämässä meille hieman aamiasta, jolloin te voitte jakaa kaiken mukavan toisillenne", hän sanoi hymyillen ja heilautti sitten molemille kättään karaten paikalta. Huoleton todellakin. Rafaelin mentyä, Edward käänsi päänsä lapseen vielä kerran ja kohensi tuon asentoa sylissään ja sitten tapitti Kalmaa.
"Kuinka olet pärjännyt?", hän kysyi vähän epävarmana siihen, miten toisella oikeastaan meni nykyään. Kalma toki kykeni vihaamaan loppuelämänsä häntä ja niin pois päin, ei sellaista vain unohdettu. "Minulla menee näin, kuten varmaan huomaat", hän totesi vähän kuivasti hymyillen. Ei Edward juurikaan ollut tehnyt mitään. Hän oli lähtenyt eilis iltana pois Nakamin ja hänen rakentamasta talosta, sillä täysikuu ja hänen petonsa oli jotenkin yliaktiivinen viimeaikoina. Sitten myös se, että lapsi oli itse vapaaehtoisesti lähtenyt hänen peräänsä ja vaikka hän oli kuinka yrittänyt pitää tytön kuin henkisen muutoksensa poissa tieltä olivat kummatkin sitten tulleet mukaan ja tässä he nyt olivat.

Edward säpsähti pienesti korvissaan kuiskivaa ääntä ja hän peitti nopeasti toisen korvansa ja kyyristyi pienesti lasta kohden, kunnes rentoutui ja suoristautui uudestaan pystyyn. "Aijoin pitää hänet", hän totesi ja tarkoitti tietysti lasta. "Hän ei ollut kovin onnellinen orpokodissa ja hän ei lakkaa kulkemasta perässäni", hän totesi ehkä vähän epätoivon sävyä äänessään.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Joulu 2016, 17:41

Kalman kasvoilla näkyi yllättyneisyys, vaikka mies pitikin silmiään kiinni, kun Edward kertoi lapsen olevan ainoa selviytyjä siintä kylästä jossa Edin peto oli käynnyt riehumassa... jonne Kalma oli johdattanut pedon. Hän oli kuitenkin luullut että kaikki olisivat kuolleet, sen verran rumaa jälkeä Edin peto oli jättänyt taakseen.
"..Selvästi petosi ei halua vahingoittaa lasta." Kalma tokaisi Edin sanoihin, joka kertoi lapsen seuraavan Ediä joka paikkaan ja no miehelle ei loppujen lopuksi ollut jäännyt muuta vaihtoehtoa kuin pitää lapsi mukanaan. Tiedä sitten oliko se lapselle hyväksi.
"Ehkä lapsi näkee sinussa jonkun läheisistään ja luulee sinua siksi.. tai hän vain pitää sinusta." Kalma kertoi oman mielipiteensä lapsen halusta seurata Ediä joka paikkaan. Mikä siihen ikinä olikaan syynä.. lapset toki olivat typerän sinisilmäisiä ja tietämättömiä asioiden oikeasta laidasta tai lapsi oli jo entuudestaan orpo? Ehkä se halusi vain aikuisen lähelleen, joka nyt oli Edward.

Kalman pää kääntyi Rafaelin äänene suuntaan joka kertoi nyt että Kalman sudella oli nyt yhteensä kolme alfaa, mutta loppujen lopuksi suurin uskollisuus kuuluisi Edin pedolle. Ed oli kuitenkin ensinmäinen joka Kalman oli selättänyt ja no hänen "isänsä".
"Sano mitä hyvänsä, se on yksi tollo minun silmissäni.. ei se osaa mitään. Ehkä se noutaa seuraavaksi keppiäkin?" Kalma tuhahti vetäen kätensä puuskaan. Ei olisi mikään yllätys jos se hukka seuraavaksi löytäisi itsensä hihnanpäässä kuin lemmikki konsanaan ja hän olisi jonkun kotikoira seuraavaksi. Ei sitä koskaan tiennyt mitä se rakki saisi päähänsä.
"Mitä ajattelin järjestää seuraavaksi?" Kalma kysyi oppiskeluunsa liittyen, jos se liittyisi häneen itseensä näin ihmisenä ilman ihmissutta. Kalma ei tähän kuitenkaan saannut mitään vastausta kun yllättäen aavekoira napattiinkin mitään kysymättä syliin kuin pieni lapsi. Siinä vaiheessa Kalma ärähti ja kovaa, äkäisesti, ilmoittaen kyllä ettei ollut iloinen moisesta tempauksesta ja kohta perässä kuuluikin papin pirteä ääni.
"Olisit edes voinnut taluttaa kädestä!" Kalma murisi kun Rafael selitteli tempaustaan, mutta ei kai sitä auttanut kuin istua tässä. Kalma veti kätensä puuskaan urahtaen.

Rafael johdatti kaksikon luolaan ja laski Kalmankin alas kiviselle lattialle, jolloin Kalma saattoi avata silmänsä ja nähdä jotakin. Kalma katseli hetken missä oltiin, mutta käänsi katseensa Rafaeliin joka sanoi lähtevänsä etsimään jotakin aamiaista heille kaikille. Rafaelin mentyä Kalma asettui istumaan luolan nurkassa lojuvan kiven päälle ja katsoi Ediä, joka kysyi kuulimisia.
"Totutellessa.." Kalma vastasi lyhyesti ja ehkä töykeästi. "Jos tosiaan tarkoitit ihmissusi elämääni? Muuten sitten kohtalaisesti." Kalma täsmensi kuulumisiaan. Eipä siinä mitään erikoisempaa, tuskin Edille kannattaisi lähteä selittämään että hän oli Ferguksen leipiin ensin yrittänyt ongelmansa kanssa. Toki Rafael oli alkujaankin tarjonnut apuaan, mutta Kalmalla oli yhä hieman luottamus ongelmia papin kanssa. Kalma laski katseen lapseen.
"Vie hänet pois täältä ennenkuin ilta laskeutuu, kuu nousee vielä.. syön hänet vielä." Kalma sanoi viitaten vielä ensi yönä nousevaan kuuhun, jonka mukana hänestä jälleen tulisi verenhimoinen peto... jos sitä sellaiseksi voisi enään edes kutsua.
"Kukapa ei olisi?" Kalma sanoi liittyen lapsen jättämisestä orpokotiin. Ilman vanhempia ja sisaruksia, sekä mahdollinen huono ilmapiiri ja siihen päälle vielä taistelu huomiosta ja ehkä ruuasta. Pienimmät jäivät jalkoihin. "Mutta uskon että pärjäät hänen kanssaan, olet kuitenkin alkujaan ihminen.. toisin kuin vaikka minä." Kalma selitteli. Hän osaisi opettaa lapselle ihmisten tapoja syvemmin toisin kuin Edward voisi tehdä. "Mutta entä kun hän kasvaa? Mitä sitten teet? Hän alkaa varmasti kyselemään asioita... ehkä haluamaan samaa sitä mitä sinä olet." Ihmissudeksi muuttumista siis jos lapsi näkisi ihmissusi muutoksen hienona ja ihailtavana asiana Edin kautta. "Hän on kuitenkin vielä hölmö sinisilmäinen mukula, joka ei ymmärrä mistään mitään.. sinä ja että sinun petosi olette hänelle nyt roolimalleja. Petosi saattaa opettaa häntä väärille teille." Mitä muutakaan se karvakasa tahtoisi lapsesta kuin itselleen hyötyä? Lapset olivat helposti johdateltavissa omaan suuntaan.
"Ja entä ruoka? Ihmislapsi ei elä vain lihalla.." Kalma huomautti. Ihmiset tarvitsivat vihanneksia ja kasveja elääkseen lihan ohessa. "Älä ymmärrä väärin, en halua epäillä kasvatus taitojasi, mutta lapsi tarvitsee myös kodin jossa on turvaa ja lämpöä. Et voi tarjota sitä vaeltamalla lapsen kanssa ympäriinsä hirviöitä täynnä olevalla mantereella, jossa hän voi katkaista nilkkansa tai pudota jonkun tekemään ansaan."
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Joulu 2016, 01:18

Kuullessaan siitä, kuinka peto ei tahtonut vahingoittaa lasta, helpotti ihmissuden mieltä huomattavasti. Toisaalta Kalman seuraavat sanat saivat miehen hieman jäykistymään. Lapsi näki hänessä läheisen tai jonkin turvallisen aikuisen. Niin kai, ehkä tai sitten jotain muuta. Ei lapsista voinut tietää, vaikka kuinka nuoria olivat ja kirjaimellisesti lapsi oli nyt vanhempiensa tai siis kylänsä murhaajan huostassa. Ajatus puistatti miestä ja hän siirsi ajatuksensa siihen kuinka Kalmalla oli mennyt. No ei kovin hyvin, kohtalaisesti ja totuttelua oli ilmassa. Nuoremman kasvoille vain piirtyi jotenkin niin surullinen ilme, kuinka hän tunsi miehen sanoisa sen vihan itseään kohtaa oli se sitten hallusinoitua, kuviteltua tai ei hän tiesi ystävänsä vihaavan itseään tästä teosta.
Edwrad ei siihen saanut sanottua oikein mitään asetelma oli kuin roolit olisivat vaihtuneet. Kalma oli se, joka nyt määräsi ja kertoi tahdin, jonka päässä nuorempi tuli. Lopulta koira pyysi Edwardia viemään lapsen pois, sillä seuraavalla täysikuulla varmasti Kalman peto kävisi käsiksi lapseen. Edward värähti ja sulki lapsen pienesti suojelevaan syleilyyn tuon nukkuessa tietämättömänä asioista. "Ehkä niin onkin parasta", hän totesi vaitonaisesti. Kalman myös todetessa siitä kukapa ei olisi ollut onneton joutuessaan orpokotiin, jossa kohtelu ja ihmiset olivat erilaisia, mihin pieni lapsi oli tottunut. Normaali päivärutiini oli kadonnut ja rakastava perhe oli kadonnut ympäriltä. Edward tiesi sen varsin hyvin, ei sitä tarvinnut niin kovaa lyödä hänen päähänsä, mutta se mikä sattui nuorukaista eniten sydämeen se, kuinka Kalma alkoi lataamaan hänelle siitä mitä lapsen kasvaessa tulisi mahdollisesti käymään.

Ihmissusi kuunteli vaitonaisena, hieman ehkä järkyttyneen näköisenä eteensä. Oli hän toki ajatellut, että hän kertoisi lapselle rehellisesti ja odottaisi mahdollista kostoa sekä sitä rataa kiertävää ympyrää siitä vihasta, jonka lapsi oli saanut menettää. Hän oli valmistautunut seurauksiin eikä halunnut valehdella lapselle. Kysymys kuitenkin ihmissudeksi tulemiseksi sai miehen kuitenkin pudistamaan hyvin kalpeana päätään. "E-i... En... En minä sellaista antaisi tapahtuvan..!" hänen äänensä värähti samaan aikaan kun hänen kätensä tuntuivat tärisevän pienesti pelkästä ajatuksesta. Hän ei koskaan, ikinä antaisi itselleen mahdollisuutta levittää vielä kolmannen kerran ihmissuden kiroustaan toisiin. Hän ei... MUTTA NIIN ON JO KÄYNYT! Kuului huudahdus hänen päänsä sisältä, joka sai Edin värähtämään pienestä kivusta ja yllätyksestä. Olet jo leikkinyt pienillä elämillä ja antanut minun jakaa itseäni eteenpäin, etkä voi sille mitään, se on verissäsi ja minun haluissani. Ääni jatkoi. Edwardin syvällinen keskustelu kuitenkin katkesi, kun Kalma toi ilmi sitä, että miten lapsia oikeastaan edes kasvatetaan.
Kalman puhuessa ruuasta ja siitä miten mahdollinen retkeily ei vaikuttaisi kovin terveelliseltä ajatukselta lapsen kannalta sai Edwardin kulmat kurttuun. Kyllä hän tiesi mitä ihmislapset söivät! Ei hän sentään mikään eläin sinällään ollut! Hänessä oli vielä ihmisyyttä jäljellä ja olihan hän vienyt lapsen taloonsa ja pitänyt siellä, mutta halusi vain karkuun lapsesta täydeksi kuuksi. Ei Kalman älä ymmärrä väärin-lausahdus oikein auttanut ihmissuden asiaa.

"Miksi sinä luulet minua?" Edward ärähti yhtäkkiä hieman kalpeampana mitä ennen. Hänen silmissään paistoi selkeää epätoivoa. "Minä en halunnut häntä elämääni, en halunnut tappaa ketään ja en halunnut jättää häntä perheettömäksi tai vaille hyvää kotia! En myöskään halunnut muuttaa sinua!" Edward sanoi ja nojautui eteenpäin. "Minulla on talo ja minulla on antaa hänelle oikeaa ruokaa, eikä mitään lihaa, jota minä syön kun vaellan, ksoka en ymmärrä kuinka muutenkaan voin olla vaarattomaksi kenellekään... Mutta en ole, en saisi... En saisi olla kenenkään kanssa ja tässä nyt olen. Lapsen kanssa, joka ei päästä irti ja anelee elämänsä puolesta jotain, jota en välttämättä voi antaa hänelle turvallisesti... Aion kyllä... Aion jättää hänet Nakamille... Hän osaa enemmän... Minä.." miehen hengitys muuttui tiheäksi ja hän piti rintaansa ja nojautui enemmän maahan. Nopeasti Edward otti lapsen pois sylistään ja siirsi sen Kalmaa päin. Hän näytti olevan suurissa kivuissa.
Edward ei tiennyt mitä tehdä, hän oli umpikujassa ja hänen ei alunperinkään ollut tarkoitus tuoda lasta mukanaa, mutta peto ei tappanut lasta tai lapsi ei halunnut jäädä kotiin odottamaan siinä pelossa, että hän jättäisi lapsen. Nyt sitten oltiin tässä. Kivuissa ja valmiina muuttumaan vihaiseksi pedoksi, joka vain nauraisi toisille päin naamaa. "...Hel...Vet...Ti.." Edward mutisi yhteen purettujen hampaiden välistä, kun pedon sudenmuoto alkoi hiljaa ja rutisten ottaa hänestä enemmän valtaa, vaikka mies yrittikin kaikin keinoin estää itseään.

Rafael oli palaamassa luolalle suuri hirvi olkapäällään ja pirteä hymy kasvoillaan. Hän kuuli kyllä kauas nuorimmaisen miehen sanat. Hän tiesi myös mikä saattoi olla tilanne, kerta nuorimmainen oli kertonut vain räjähtävänsä milloin tahansa minne vain. Noh, pappi otti pari nopeaa askelta kohti luolaa päin ja katsoisi tilannetta.

//Edward ei sitten muutu sellai pedoksi, että se lapsi tulee ja rauhottaa :'D
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2017, 13:12

Kalma katsoi Edwardia, joka oli muuttunut hiljaiseksi sen jälkeen kun hän oli sanonut että lapsi saattaisi alkaa ihannoimaan ihmissudeksi muuttumista ja ehkä saattaisi vanhempana kinuta sitä mieheltä. Ei mikään mahdottomuus, kerta Edin peto selvästi toi itsestään niitä parhaita puoliaan esille ja Ed taas itse esitteli ihmissuden elämäänsä. Lapsi olisi sokea totuudelle ja herkkä mieli altis houkutuksille. Etenkin kun lapsi alkaisi pohtimaan omaa erilaisuuttaan Ediä kohtaan ja haluaisi samanlaiseksi, ehkä.
Kalma kurtisti kulmiaan kun Ed kävi avaamaan suutaan, väittäen ettei antaisi sellaisen koskaan tapahtuvan. Noh, Ed oli jo muuttanut hänet.. parhaan ja ehkä ainoan ystävänsä kaltaisekseen, joten tuskin lapsen kohtalokaan olisi sen parempi. Peto saattaisi katsoa lasta vielä hyvällä, mutta mitä sitten kun lapsesta tulee mies joka ymmärtää kenen kanssa on liikkunut. Peto tuskin metsästäjää katoisi hyvällä.
"Ed, niin kauan kun peto ei ole hallinnassasi.. olet vaaraksi kaikille. Sanoit sen minulle jo tavatessamme." Kalma sanoi tähän kylmästi ja seurasi tilanteen kulkua, kerta Ed näytti ainakin hetkeksi katoavan omiin maailmoihinsa, kuin joku olisi puhunut miehelle jossakin.

Edwardin ärähdys sai Kalman säpsähtämään pelästyneenä, mutta kurtisti kulmiaan kun Ed lähti avautumaan, ettei halunnut vahingoittaa ketään. Ei ollut halunnut tappaa sitä kylää, eikä muuttaa häntä, eikä tahtonut lasta lähelleen. Edward lähti vakuuttamaan että hänellä oli oikea talo, sekä antaa lapselle oikeaakin ruokaa raa`an lihan sijaan ja sama saarna jatkui.. Kalma murahti pyöräyttäen silmiään. Mitä hän vielä tekisi tämän itsesäälissä elävän miehen kanssa? Etenkin kun hänellä itsellään ei ollut kovinkaan hyvä olla. Kalma oli käymässä avaamaan suutaan, mutta tilanne oli alkanut muuttumaan vakavammaksi kun Ed alkoi osoittamaan huolestuttavia merkkejä.. ja työnsi lasta hänen luokseen. Kalma otti lapsen syliinsä, joka välittömästi alkoi pyrkimään pois hänen sylistään. Kalma piti kuitenkin lasta väkisin sylissään ja siirtyi hieman kauemmaksi kun Ed alkoi osoittamaan muutoksen merkkejä. Mikä ei ollut hyvä juttu, hän tai kukaan ei tiennyt miten peto reagoisi tällä kertaa. Hänen petonsa se hyväksyi, mutta miten olisi hänen itsensä kanssa lapsi sylissä? Kalma katsoi hetken aikaa tilannetta sivusta kun Ed taisteli hirviönsä kanssa, mutta Kalma päätti toimia nyt sitä helpompaa reittiä. Kalma laski lapsen alas sylistään vierelleen ja syöksyi kohden Edwardia, jolloin aavekoira tarrasi miehen takista kiinni ja iski nyrkkinsä vain päin Edin kasvoja toivoen saavansa miehen tajuttomaksi ennenkuin tapahtuisi jotakin peruuttamatonta. Edin pää nytkähti taaksepäin iskun voimasta, mutta seuraavaksi Kalma tuijotti tuota verenhimoista katsetta silmätysten. Paniikki iski läpi kehon, muistikuvat kun peto oli kirjaimellisesti raadellut hänet sen kaiken ruumis kasan keskelle kylässä. Kalma nosti nyrkkinsä ja alkoi vain lyömään paniikin valtaamana miestä summa mutikassa päähän, tai jonnekin rinnan seutuville kun nyrkki pysähtyi täristen ja Kalma päästi irti, jolloin lapsen hahmo juoksi suojelijansa luokse. Kalma katse liukui kohden lasta, joka alkoi rauhoittamaan Ediä ja Kalma tuijotti yhä lasta.. kun kuuli askelia, Kalma nosti silmiä siristäen katseensa pappiin ja sitten lapseen vierellään. Näytti kun Kalma olisi punninnut tilannetta sen pienen hetkellisen sekunnin kun lapsi napattiin syliin ja Kalma perääntyi luolan pimentoihin, hyvin hämmentynyt lapsi sylissään. Lapsi, joka itkien yritti yhä Edin luokse. Kalma katsoi lasta, kävi lapsen ruumista lävitse kuin arvioiden, ja siirsi sitten lapsen kaulassa olevaa kaulahuvia tieltä samalla kun terävät hampaat paljastettiin ja suu täynnä teräviä hampaita paljastettiin tähdättynä lapsen paljaaseen kaulaan.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Tammi 2017, 14:11

Edward ei ollut enää vahvoilla, vaikka Kalma olikin kuluttanut häneen hyvin kauan aikaa siihen, että hän oli kyennyt rakentamaan muurit henkisen itsensä ylle, tuntui peto jo murtaneen muurit aivan liian helposti. Hän istui tyhjässä, valkeassa huoneessa. Vastakkain petoaan, joka istui yllättävän hienostuneesti paikallaan. "Päästä minut jo, en jaksa enää", Edward pyysi, hän ei juurikaan paikaltaan voinut siirtyä, mutta toinen hän kykeni. Tuo nousi hymyillen ylös ja tuli Edwardin viereen. "Se on myöhäistä jo", hän totesi ja sitten koko huone tuntui jyrisevän ja imeytyvän keskelle ilmestyvään reikään, joka veti myös hänet mukanaan. Juuri ennen sitä, Edwardin peto kuiskasi hänelle sanan ja sitten tuo tuuppasi miehen reikään huoneen mukana kera naurun.
Thanatos
Siinä samassa hetkessä toinen ihmissusi oli pedon yllä, tarttunut tuon kauluksista ja suuntasi nyrkkinsä suoraan miehen kasvoihin. Pää nytkähtäen iskusta, mies hetken oli paikoillaan ennen kuin tuijotti "lastaan". Hän ei sanonut mitään niin kuin yleensäkään peto ei sanonut. Hän tuijotti Kalmaa kuin isä, jonka lapsi oli juuri pettänyt sen ja yrittänyt nousta valtaan. Armoa ei annettu, anteeksi ei annettu. Oli kuin pieni side tähänkin ihmissuteen oli kadonnut, pirstoutunut ja hajonnut lojumaan pitkin luolan kylmää kivilattiaa. Hän tuijotti vihan ja verenhimon sekoittamin silmin Kalmaa suoraan tuon eriväirisiin silmiin. Kalman ahdistus, pelkkoos vain ruokki noita ihmissuden silmiä, mutta kun tuo paniikissaan alkoi hakkaamaan miestä vielä kiinni ollessaan ei tuo nyt juurikaan kyennyt väistämään. Mustelmia sekä haajojen syntyessä rinnan seutuville sekä päähän, ei ihmissusi inahtanut kertaakaan. Toki sitä mukaa kun haavoja tuli ne myös paranivat yllättävän nopeasti. Peto jatkoi toisen tuijottamista kuin se oli lamaantunut toisen käytöksestä. Samaan aikaan pienet lapsen kädet tarttuivat hänen paitansa selkämyksestä.

Rafael astui luolaan ja näki pienen taistelun. Hän lähti hetkessä juoksemaan. "Hei, hei! Lopettakaa!" hän sanoi vitsailevaan sävyyn ja alkoi lähestymään kaksikkoa. Tuo liikehdintä sai Kalman liikahtaamaan ja päästämään irti toisesta miehestä. Kalma näytti hieman erilaiselta Rafaelin mielestä ja oli juuri sanomassa jotakin, mutta mies näytti vain siirtyvän nopeasti lapsen luokse ja vetävän tuon mukanaan pimeyden keskelle. Rafael ymmärsi, ettei Kalma ollut oma itsensä. Oliko toinenkin seonnut? Hän muisti myös Edwardin ja katsoi tuota hymyillen. "Oletko kunnossa?" hän kysyi ja näki kuinka ihmissusi nousi ylös ja tuijotti erilaisilla silmillä tuonne piemyteen. Ne olivat täynnä piemyttäkin pimeämpää ja väkevämpää aggressiivisuutta, mutta toisin kuin viime kerroilla, ihmissusi näytti siltä ettei se juossut ympäri maita ja mantuja turhaan. Se tuijotti pimeyteen ilmeettömänä, kunnes sen ilme muuttui, eikä Rafael ollut koskaan kuullut vastaavaa. "NÄINKÖ SINÄ MINUT PETÄT?" oli miehen lause. Sitten peto näytti jo juoksevan kohti. Räjähtävässä vauhdissaan se muuttui sudeksi, eikä sillä mennyt hetkeäkään liian vähän, kun se jo nappasi lapsen hampaisiinsa, kun Kalma oli jo melkein saamassa lapsen kaulasta aamiasta. Lapsi kiljaisi, itki ja niin pois päin, mutta verta ei haissut eikä oltu ehditty vuodattaa. Susi laski lapsen syrjempään, samaan aikaan kun Rafael juoksi perässä ja melkein automaattisesti otti lapsen turvaan. Tilanne ei vain sopinut lapselle.
Susi tuijotti Kalmaa ja muuttui takaisin ihmismuotoonsa ja se tarttui hetkessä toisen kauluksiin. Hän iski tuon vasten luolan seinämää ja tuijotti suoraan silmiin täynnä puhdasta vihaa. Hän ei selkeästikään ollut Edward, ei sellainen hellä mies tehnyt näin ystävälleen. Ei edes pakko tilanteissa. Ihmissusi veti Kalman takaisin itseensä päin ja iski uudestaan vasten seinää, hän ei huutanut eikä puhua puuhkahtanut, mutta se verenhimo näkyi ilmeessä. Lopulta ihmissusi heitti kauluksista pitäen Kalman maahan, paiskaten tuon kovaa sitä vasten, juurikaan armo antamatta. Sen jälkeen ihmissusi potkaisi toista vatsaan ja hyökkäsi toista päin. Hän ärisi tällä kertaa ja oli lyömässä toiselta vaikka sitten pään tosoksi, mutta kesken sen ihmissusi alkoi nauramaan hyytävällä tavalla.

Se istui Kalman vieressä ja nauroi. Rafael katsoi lapsi sylissään kaksikkoa, hän ei kokenut tarvetta mennä väliin, sillä silloin lapselle voisi tapahtua jotain, toisaalta Edward näytti olevan jotenkin todella vakaa tässä ihmissusipeto muodossaan, mutta ei mitään mikä olisi itse tuon tavallista itseään. Tämä Edward oli kuin vastakohta koko sille helälle ja sääliä käyvälle miehelle.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Tammi 2017, 15:31

Kalman eriparinen katse vain vilkasi tyhjänä vailla ymmärrystä mistä tämä ruskea tukkainen mies puhui, se ei muistanut nykyisen Kalman elämää ja ystäväänsä tai tuon petoa. Nyt sillä oli mielessä vain ruoka, kerta maha huusi tyhjyyttään ja ah, lapsi olisi aina niin helppo ja vielä maukas hiuko pala. Kalman hampaat vain eivät ehtineet maaliinsa kun lapsi revittiin aavekoiran otteesta ja Kalma katse seurasi kovin harmistuneena kun saalis vedettiin syrjään, ja nostettiin papin syliin turvaan. Kalma paljasti papille hampaitaan kun varoituksena tulla lähemmäksi.
"Keskeytit ruokailuni.." Kalma lausi siirtäen katseensa nyt raivosta kihisevään ruskea tukkaiseen mieheen, joka oli jo tehnyt liikkeensä kun Kalma oli saannut tuon näkökenttäänsä. Mies vain oli liian lähellä että Kalma olisi ehtinyt estää tai väistämään sitä kun häntä tarrattiin kauluksesta ja iskettiin selkä edellä vasten luolan kivistä seinämää. Kalma murahti kivusta ja katsoi niitä silmiä joissa oli vain puhdasta vihaa, joka nostatti vain aavekoiran kasvoille leveän virneen. Olisi suunsakin avannut, mutta hänet irrotettiin seinästä ja iskettiin uudestaan vasten seinää. Kovempaa kuin aikaisemmin. Kalma murahti kivusta ja katsoi edessään olevaa ihmissutta.
"Mitä sinä yrität?" Kalma kysyi hymy huulillaan kun tuli hetkellinen tauko ja seuraavaksi Kalma löysi itsensä paiskattuna selällään luolan lattialta. Kalma irvisti pienesti ja yritti kyljelleen, sekä siintä ylös mutta jalka iskettiin vasten vatsaa, joka tuntui kääntävän suoliston ympäri. Tähän aavekoira huusi äänettömästi painautuen sikiöasentoon vatsaansa pidellen ja seuraava isku olisikin ollut astetta fataalimpi. Pää olisi murskaantunut lattiaa vasten, vaikka se tuskin olisi riittänyt tappaa ihmissusi perintöä kantavaa aavekoiraa. Hänet voisi tappaa vain hopealla. Vastustaja kävi kuitenkin perääntymään ja kävi istuen nauramaan siihen viereen. Kalma tuijotti sitä ja nousi ylös luolan lattialta hieman väkisin vatsaansa pidellen. Jos hän ei saannut lasta niin kyllä tämä mieskin kelpaisi.

Kalma syöksähti kohden nauravaa miestä lattialla ja pyrki upottamaan hampaansa tuon lihaan samalla kun yritti tarrautua miehen käsistä kiinni ja painaa maata vasten väkipakolla.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Joet ja vesistöt

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron