Isä ei saa// Suskari


Keväisin pohjoisemmat joet vyöryvät vuolaina, lumien sulaessa ja valuessa jokeen. Joki on arvaamaton ja välillä virtaa rauhallisesti, yltyen kuitenkin yllättäen pauhaavaksi koskeksi. Jokien ylitse kulkee yleensä kivisiä siltoja, joita jotkut rosvojoukot pitävät erittäin tarkasti silmällä...

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 07, 2017 11:41

Re: Isä ei saa// Suskari

Nauru kaikui ympäri luolan seinämiä. Pappi tuijotti tilannetta ja kuunteli sylissään itkevää lasta. Lapsi itki, kurotti miehiä päin ja yritti epätoivoisesti kohti, mutta Rafael ymmärsi, ettei lasta voinut jättää katsomaan tällaista, se saisi lapsen vain näkemään painajaisia. Eikä Edward edes reagoinut koko itkuun ikään kuin palaamista takaisin siksi lempeäksi mieheksi ei olisi ollut vaihtoehtona. Rafael näkisi siis parhaimmaksi vain vetäityä päivän valoon tästä luolasta kera pienen saaliinsa, jotta kaksikko voisi rauhoitella tai tappaa toisensa. Hän toki oli ottanut jalkajousensa käyttöön, virittänyt ja laskenut nuolen siihen. Ei hänellä olisi kovinkaan vaikeaa ampua luolan ulkopuolelta sisälle kumpaa tahansa, jos olisi pakko sekä jos lasta uhattaisiin.
Kun pappi oli kadonnut lapsi sylissään kauemmaksi, ihmissusi lopetti naurunsa ja sai ylleen tämän pettäneen ihmissuden. Tuo selkeästi pyrki upottamaan hampaansa hänen lihaansa, mutta peto vain myhäili, se iski Kalman leuan alapuoleta niin, että hampaat kolahtivat yhteen. Samassa Kalma tarttui sen käsiin ja pyrki painamaan niitä sitten väkipakolla kiinni maahan. "Sinä petit minut lapseni ja petit myös oman veresi", hän huokaisi, kun kädet painautuivat ikään kuin vapaasta tahdosta maata vasten. Sitten peto ei odotellut, se muuttui. Sen käsi varret suurenivat lihaksista, karvan nopeasti peittäessä ne. Samaan aikaan keho rutisi ja ihmissusi otti kolmannen muotonsa yrittäen haukata toisen kaulan omiin suden hampaisiinsa. Oi ei, hänelle ei tulla ryttyilemään näin ja yksin kertaisesti hakemaan alfan paikkaa. Tämä miekä lie olento, jonka hän oli muuttanut ihmissudeksi oli surkea vätys, jonka ihmissusi puskisi pienimpään sekä syvimpään koloon maan päällä.

Ihmissusi sai itsensä helposti irti toisen otteesta, vaikka tässä oltiinkin ihmissusia molemmat. Mikä toista ikinä sitten vaivasikaan, ei tuo välttämättä edes tajunnut olevansa ihmissusi. Sillä peto kyllä tunsi sen, milloin ihmissuden aisteja käytettiin. Tämä tässä tuntui käyttäytyvän kovin ihmismäisellä tasolla. Ihmissusi tuntui hieman kasvavan, mutta ehkä se vain oli illuusio tässä piemässä luolassa ja niiden suomista varjoista. Kaksi jalkainen ihmissusi oli päässyt jaloilleen ja sen kita oli auki, valmiina haukkaamaan viimeisenkin pisaran tästä typerästä petturista. Ei tuo tarvinnut hyödytäntö elämäänsä, kerta ei tuosta mitään hyötyäkään ollut.
Ihmissusi ravisti suurta päätään karvojen heiluessa pään tienoilla. Se naurahti ja sitten se ulvaisi, kunnes vain loputtomassa aggressiossaan kävi toisen päälle. Peto yritti purra ja lyödä toista osa puolta näin vähän pitkittäen tuon tuskaa ja sitten se varmasti lopettaisi toisen turhan elämän. Ihmissusi loikkasi jossain vaiheessa pois, ei sillä tavalla kuin se olisi tahtonut lisää tätä nyrkkien ja hampaiden täytteistä leikkiä, mutta se mietti, miten e lopettaisi toisen. Toki jotkut ihmissudet olivat kuolemattomia niin kauan kunnes hopea nuo pani ikuiseen lepoon, mutta ihmissusi ihmissutta vastaan. Toki siinä olisi vain se, että jompi kumpi kuolisi. Työnä vain oli ruumiin repiminen kappaleiksi.

Tässä ei ollut enää kyse toisen alentamisesta. Toinen oli haastaja ja tuo täytyi vain tappaa pois reviiriltä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 08, 2017 2:25

Re: Isä ei saa// Suskari

Leuat loksahtivat yhteen kivuliaan kuuloisesti ja Kalma tunsi kuinka hänen hampaansa leikkasivat tämän miehen sijasta omaansa, pieni pala kielestä oli lähtenyt irti ja se vuosi verta. Kalma myös tunsi suussaan sen pienen kielen palaisen ja sylkäsi sen luolan lattialle yhä virnuillen. Kieli tosin lähti parantumaan lähes samantien, joten ei siitä haittaa koitunut, kuten omaan vereen tukehtumista.
"Petin? Lapsi? ...en ole nähnyt sinua koskaan ja väität minua lapseksesi.." Kalma ihmetteli ääneen hieman päätään kallistaen. Kalma oli tarkoituksenaan käydä uudestaan kiinni tämän miehen lihaan syömis aikeissa kun miehen olemus alkoi muuttumaan hänen allaan. Kalma kurtisti kulmiaan silmien laajentuessa kun ihmismäiset piirteet alkoivat väistyä ja alla olevan miehen koko alkoi suurentumaan turhankin kovalla vauhdilla. Kalma ei todellakaan jäännyt katsomaan lähietäisyydeltä toisen muutosta vaan nousi ylös juuri ajoissa kun olisi saanut terävät hampaat kurkkuunsa. Kalma otti yhä askelia taaemmas ja tuijotti nyt kahdella jalalla seisovaa petoa silmätysten, Katse kävi luolan suulla, jossa paistoi kirkas talviaurinko ja no esti pakenemisen suoralta kädeltä. Kalma käänsi katseensa edessään seisovaan petoon, joka selvästi oli valmis tekemään häiriötekijästä lopun terävä hampainen suu auki. Luolan hetkellisen jännittyneen hiljaisuuden rikkoi pedon ulvonta ja seuraavassa sekunnissa karvakasa oli päällä ja valmiina tekemään vihollisestaan nyt ja lopullisesti selvää.

Kalma väisti sivulle samantien kun leuat yrittivät tarrautua kiinni lihasta, eikä peto pysähtynyt ihmettelemään ohi mennyttä iskuaan vaan aloitti armottoman moukaroinnin. Kalma sai tehdä työtä väistääkseen iskuja, lyöntejä potkuja joita satoi vauhdilla päälle ja jokainen niistä olisi rikkonut hänen pienen kehonsa luita, vahingoittanut sisäelimiä. Kalma ei ymmärtänyt taistella vastaan, se ei tiennyt nykyisessä tilassaan pärjäävänsä ehkä voimassa pedolle kiitos ihmissusi voimiensa. Se luuli olevansa se vanha Kalma. Ikuinen väistely ei kuitenkaan ollut hyvä taktiikka paljon itseään isompaa ja vahvempaa vastaan, joka yritti tappaa sinua kaikin keinoin. Iskut alkoivat päästä perille ja se yksi hipasu isku kylkeen riitti kaatamaan aavekoiran tasapainon horjuvaksi, jopa melkein kaatumaan, ja jonka peto varmisti iskemällä ylhäältä käsin aavekoiran maata vasten. Kalma korahti iskeytyessään maata vasten, josta Kalma yritti käsiensä varassa ylös mahdollisimman nopeasti, mutta potku vatsan alle kylkeen lennätti aavekoiran vasten luolan seinää ja siitä alas maahan. Kalma pihisi pidellen kylkeään ja nosti katseensa eteensä kävelevään petoon, joka potkasi toveriaan suoraan päähän niin että se iskeytyi vasten takana olevaan kivi seinään ja Kalma putosi lattialle kuin narpuista tiputettu nukke. Ainakin hetkeksi.

Kalma keräsi itseään lattialta, näkökenttä heitteli kun keho alintajuisesti käski itseään ylös käsien varassa. Kalma ravisti päätään ja nosti katseensa itseään tuijottavaan petoon. Kalma siristi silmiään.
"..Ed?" Kalma kysyi lähinnä itseltään ja otti seinästä tukea samalla kun nousi seisomaan, samalla kun keho parantui jo aikaisemmista vammoista hyvää vauhtia. Asettaen luita paikalleen ja korjatakseen kehon sisäiset vauriot, myös päähän kohdistuneen iskun. Kalma katsoi edessään seisovaa ihmissutta ja tajusi nopeasti ettei ollut Edin kanssa naamatusten, vaan tuon toisenpuolen. Hänellä ei ollut mitään muistikuvaa tapahtuneesta sitten pienen keskustelun jälkeen. Kalman katse lähti etsimään Rafaelia ja lasta.. joista Kalma ei nähnyt jälkeäkään kerta ei pystynyt erottamaan ulkona olevia hahmoja huonolla päivänäöllään. Verta ei kuitenkaan ollut maassa, joten Kalma uskoi ettei mitään pahaa ollut tapahtunut. Toivottavasti.
Katse kääntyi takaisin petoon, Edwardiin, joka tuntui vain odottavan lelunsa seuraavaa liikettä.

Kalma tiesi jo valmiiksi ettei voinut haastaa petoa edes nykyisellään kerta ei osannut muuttua ja hallita petoaan miten halusi, toisin kuin tuo takkuinen karvapallo. Tosin pelkällä seisomisella tuo rakki tappaisi hänet tähän, jos hän siis oli tapettavissa ilman hopeaa. Sitä tuskin kannattaisi lähteä kokeilemaan.. ja Kalma oli muutenkin niin uusi voimiensa kanssa ettei uskaltanut osannut lähteä käyttämään niitä tässäkään tilanteessa. Hänen oli voitettava toisin. Kalma lähti liikkeelle kohden petoa suoraan päin ja oli iskua tulossa kohden mistä suunnasta vain Kalma väisti sen ja muuttui huomattavaksi pienemmäksi koiraksi, joka nyt seisoi pää alas painettuna pedon takana. Jos peto yritti kääntyä kohden, Kalma pysyi yhä pedon takana, jonne peto ei voisi hyökätä ja raadella häntä haluamallaan tavalla. Kalma sen sijaan yritti pikku hampaillaan vain vähän näykkäistä takaa valtavaa petoa nilkasta ja sitten taas perääntyä.. pitääkseen asemansa pedon takana. Tätä leikkiä Kalma jatkoi jonkin aikaa ärsyttääkseen petoa oman aikansa ja kun ärtymys alkoi olemaan tarpeeksi suuri, lähti Kalma liikuttamaan petoa syvemmälle luolaan pikku hiljaa hitaasti ja varmasti.. ainakin toivottavasti. Hänellä oli ajatus mitä hän aikoisi tehdä jos luolan rakennelma oli oikeanlainen.

Kalma kääntyi ympäri ja lähti juoksemaan luolan pimeyteen, mutta tarkisti että peto tuli perästä ja jos ei tullut Kalma kävi räksyttäen ja näykkimällä ärsyttämässä petoa, juosten taas tiehensä pimeyteen. Kalma juoksi syvemmälle luolaan niin kauan kunnes se ensin kapeni ja taas avartui uudestaan säkki pimeydessä. Kalma ei tuntenut tämän luolan sokkeloita, joten tämä oli vain hakemista ja hänellä ei ollut muutakaan.. paitsi petonsa voimat, mutta hän ei halunnut käyttää niitä.
Yht`äkkiä maa koiran alla katosi ja kuului vain säikähtänyt vainkaisu kun koira putosi maanalaiseen halkeamaan. Kalma teleporttasi äkkiä takaisin halkeaman reunalle ja katsoi sen mustaa pohjaa, jossa näkyi pystyssä teräviä tippukiviä ja ehkä vettä. Kuoppa oli ehkä viisi metriä syvä, jos hieman enemmän ja leveyttä oli ehkä saman verran. Sen yli ei hypätty hänen voimillaan. Kalma katsoi ympärillensä, luolan katossa roikkui joitakin tippukiviä, mutta ne olivat korkealla katossa. Peto oli siis ajettava kuoppaan. Kalma kääntyi vihollistaan kohden hampaat irvessä ja syöksähti kohden petoa samalla kun muuttui ihmiseksi takaisin ja pyrki pääsemään päin suden naamaan vain raapiakseen tuon silmät irti päästä. Silläkin uhalla että hänet varmasti revittäisiin sen tempun jälkeen. Kalma irrottautui nopeasti ja jäi katsomaan oliko saannut mitään aikaiseksi.

// Okei hittasin aika lahjakkaasti eteenpäin, mutta kerro jos haittaa :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 08, 2017 4:50

Re: Isä ei saa// Suskari

Aluksi tuo niljakas tuntui vain pyrkivän väistelemään kaikkia hänen iskujaan, joka vain ruokki pedon halua saada toinen käsiinsä ja murskata omin kätösin. Lopulta pieni "tönäisy" kylkeen sai Kalman kehon horjahtamaan ja ihmissusi varmisti putoamisen iskulla, joka toi toisen kirjailmellisesti vasten maata. Sitten alkoikin suurilla pedon jaloilla potkiminen. Lopulta viimeisin potku sai miehen iskeytymään vasten kiviseinää ja pitelemään kylkeään. Peto nauroi ja sen lämmin hengitys höyrysi kylmässä ilmassa. Se tuijotti tokenevaa miestä, joka nyt mutisi jotain. Se oli puhunut, jos olisi halunnut. Sitä ei kuitenkaan kiinnostanut Kalman huhuilut kadonneelle ystävälleen. Kärsimättömänä se katsoi ja oli aikeissa hyökätä jo piskin kimppuun, kun mies sitten jo nousi ylös sekä muuttui pieneksi mustaksi koiraksi.
Hyökkäykseen valmistautuessaan peto syöksyi kohti pientä koiraa ja yritti hamuta sen pienen sekä mitättömän kehon leukojensa väliin. Peto olisi retuuttanut pienen koiran niin, että siltä olisi katkennut selkäranka ja tuo olisi sitten halvaantunut ikuisesti. Pienellä koiralla oli kuitenkin aivan muuta mielessään. Se väisti ensinnäkin leuat ja asettui pedon taakse. Hetkessä suuri ihmissusi käännähti, tietysti se oli reaktio. No pieni koira pysyi visusti hänen takanaan ja peto yritti vielä muutamaan kertaan kääntyä, mutta turhaan. Toki ihmissusi olisi voinut hyökätä jotenkin jaloillaan, mutta se koki ehkä pientä epäilystä siitä, joten se jäi odottamaan. No pieni koira alkoi sitten näykkimään nilkoista. Perääntyi, jatkoi, perääntyi ja aina samaa uudestaan. Se ärsytti tahallaan petoa ja peto myös ymmärsi sen. Se hymähti pienesti ja raotti valkeita hampaitaan merkiksi koiralle. Muristen se käännähti kohti, mutta koira näytti lähtevän syvemmälle luolaan.

Jos tämä jahtileikiksi lähtisi peto ei ollut kiinnostanut sellaiseen. Silti se asettui neljälle jalalleen ja sen luuranko räsähteli lihasten alla. Susi seisoi neljällä jalalla ja lähti räjähtävään takaa-ajoon. Pieni koiran häntä näkyi pimeässä vipeltämässä hieman kauempana suden näkökentästä. Ihmissusi kuunteli jatkuvasti luolastosta kantautuvia ääniä sekä itse koiraa, joka äkisti näytti katoavan. Siinä samassa ihmissusi pysähtyi ja perääntyi hieman. Se jäi katsomaan salaa ja hiljaa mitä koira oli tehnyt. Koira ilmestyikin sitten ja näytti katsovan alas ja sitten ylös. Se näytti arvioivan tilaa joka sai pedon vain kurtistamaan kulmiaan. Sitten se ilmestyi esille ja karjaisi ärtyneenä tällekin aikaansa tuhlaavalle koiralle. Koira pinkaisikin sitä vastaan ja muuttui kesken kaiken ihmiseksi ja yritti ihmissuden naamaan.
Peto säpsähti siinä samassa, se pyrki väistämään ahtaassa luolastossa jotenkin ja suojaamaan naamansa. Kalman onnistui kuitenkin sivaltamaan sen silmän vierestä kynsillään, mutta ihmissusi hyppäsi nopeasti sivumpaan, ehkä vähän liian lähelle kuopan reunaa, jonka se oli jo huomioinut. Se katsoi toista vihreillä silmillään ja muuttui sitten ihmiseksi. "Tähänkö sinä minut ajattelit tiputtaa?" hän kysyi nauraen ja osoitti kuoppaa ja katsoi Kalmaa silmiin. Sitten ihmissusi syöksyi kohden, muuttuen sudeksi ja yritti repiä Kalmaa kädestä ja heilauttaa tuon itse kuoppaan, jos sinne oli niin kiire. Ihmissusi murisi ja avasi leukojaan uhaten aggressiivisesti, ettei sen kanssa ollut leikkiminen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 08, 2017 5:39

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma osui, vaikka hän osuma olisi voinnut olla huomattavasti parempi ja fataalimpi, mutta Kalma oli saannut aikaiseksi vain naarmuja pedon silmän sivuun. Kalma pyörähti ilmassa ja laskeutui alas maahan jalkojen päälle katsoen nyt petoa, joka oli siirtynyt mukavan lähellä kuopan reunaa. Sinne tuo piru ei kuitenkaan halunnut pudota omatoimisesti vaan jäi seisomaan aloillensa siihen. Viholliset katsoivat toisiaan ja sitten peto teki jotakin mitä Kalma ei ollut koskaan nähnyt aikaisemmin tämän tekevän, se vaihtoi muotonsa mieheksi ja Kalman katse hölleni nähdessään ystävänsä palaavan taas kuvoihin. Kalma oli ottamassa askelia kohden luulemaansa Edwardia, joka kuitenkin avasi suunsa ja kysyi aikoiko Kalma tiputtaa hänet tuonne kuoppaan, jota säesti pilkkaava nauru. Kalman katse muuttui järkyttyneeksi ja kalpean kauhistuneeksi.
"..Edward? Mitä sinulle..?" Kalma kysyi kauhistunut epäusko äänessään, se oli tapahtunut jota he kaikki olivat pelänneet alusta asti. Edin peto oli lopullisesti ottanut vallan sen kiltin miehen kehosta. Peto ei kuitenkaan halunnut jutella, se hyökkäsi järkyttyneen lajitoverinsa kimppuun. Kalma ei saannut itseensä enää liikettä, kaikki jonka vuoksi se oli taistellut ja yrittänyt olla avuksi oli ollut yhtä tyhjän kanssa. Hän oli menettänyt ystävänsä tuolle kummajaiselle. Myös oman intonsa taistella. Siinä Kalma seisoi kun hänet revittiin käsivarresta pedon otteeseen, roikotettiin ilmassa, ja kuin nukke Kalma heitettiin kohden kuoppaa ja sen teräviä kivisiä piikkejä pohjassa. Kalma katsoi piikikästä hautaansa sekunnin murto-osan ja sitten petoa silmiin. Kalma tarrasi pedon käsivarresta kiinni terävillä kynsillään tiukasti ja sitten he katosivat kumpikin, mutta vain hetkeksi kun taistelu parit ilmestyivät kuopan yläpuolelle ilmaan. Nyt ei ollut pakotietä ja Kalma katsoi petoa silmiin.
"Ajattelin." Kalma kuiskasi hiljaa pedolle ja yritti potkaista itsensä irti pedosta että pääsisi itse pois vaara vyöhykkeeltä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 08, 2017 6:47

Re: Isä ei saa// Suskari

Se oli epätoivoa. Miehen kasvoilla paistoi epätoivo kun peto repi sitä kphti ikuisuutta. Kun ihmissusi heitti jo intonsa kadottanutta miestä kohti kuoppaa tuo äkisti tarrasi hänen käsivarteensa. Sekunneissa he äkisti, molemmat, leijuivat kuopan yläpuolelle. Peto katsoi Kalmaa ja Kalma katsoi sitä. Kalma kuiskasi ja yritti potkaista pedon irti. Juuri kun Kalman osuma osui ihmissuteen se muuttui ihmiseksi. Potkun voimasta kaksi miestä irtautuivat toisistaan ja lähtivät sitten putoamaan kovempaa kohti piikkejä. Edward ei näyttänyt reagoivan ollenkaan putoamiseen. Ei edes ollut varmaa oliko peto vai alkuperäinen mies läsnä. Jokin kuitenkin pysäytti ihmissuden putoamisen. Käsi, joka piti miehen kauluksesta kiinni. Rafael nosti Edwardin ylös. Hän oli ilmestynyt kuin tyhjästä. Pappin takana seisoi jo itkunsa lopettanut lapsi, joka melkein ryntäsi miehen luokse.

"Huhu, teillä on ehkä vähän liian rajut leikit", hän vitsaili ja laski nostamansa miehen mahalleen. Pappi hieman tökki elottomalta näyttävää miestä. "Onko se elossa?" hän kysyi katsoen Kalmaa. Pappi käänsi miehen toisin päin ja katsoi tuon avonaisiin vihreisiin silmiin, jotka näyttivät niin elottomilta. Ikään kuin koko henkilöä ei olisi. "Oletko varma ettet tehnyt hänestä kuollutta, koska hän vaikuttaa aika lailla siltä", Rafael totesi ja hieman läpsi Edwardin kasvoja.
Lapsi tuijotti vierellä ja sitten tuijotti Kalmaa. Rafael taas mietti mitäs nyt. Mitä täs tilanteessa voisi tehdä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 08, 2017 7:29

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma tuijotti sitä tilannetta, kuin hidastetusta elokuvasta, kuinka pedon hahmo alkoi katoamaan ja paikalle oli ilmestynyt se tuttu ystävällinen mies. Sen hetken ajan Kalman olisi tehnyt mieli ottaa ystävästään kädestä kiinni ja repiä ylös, pelastaa mies, mutta Kalma muistutti itseään ettei Edwardia enään ollut.. oli vain peto ja Kalma muisti kyllä kuinka Ed oli häntä aikanaan pyytänyt tappamaan itsensä jos näin kävisi. Niin hän myös tekisi ja Kalma antoi ystävänsä pudota hahmostaan huolimatta alas, samalla kun itse siirtyi kuopan reunalle juuri näkemään kun tumma hahmo ilmestyi vierelle ja kumartui ottamaan Edin ilmasta kiinni. Kalma katsoi Rafaelia, joka roikotti kuolleen näköistä miestä takin kauluksesta ja veti ylös.. olisihan Kalma voinnut sen pysäyttää, mutta hän ei enään kehdannut tässä kaikkien nähden. Lapsi juoksi suojattinsa luokse ja yritti saada miestä ravistaen heräämään.
"Hän on elossa... mutta en halua olla täällä kun hän herää." Kalma sanoi samalla kun kääntyi katsomaan Rafaelia hieroen olkapäätään, joka oli ilmeisesti voimakkaan ilmanlennon aikana hieman venähtänyt. Se kuitenkin parantuisi pian, kuten muutkin vammat.
"Hän ei ole varmasti enään se tuntemamme mies, joka hetki sitten tässä oli meidän kanssa." Kalma sanoi varoittavaan sävyyn ja auta armia jos Ed heräisi tuosta petona.. se söisi hänet välittömästi tämän tempun jälkeen. Hän oli kuitenkin lyönnyt "alfansa" rehellisessä kaksintaistelussa ja noh susien lakien mukaan hän olisi nyt periaatteessa se johtaja. Tuskin se karvapallo olalle sen jälkeen tulisi taputtamaan.
Kalma katsoi lasta, joka tuijotti häntä, tai hänen punaisena hohtavaa silmää pimeyden keskellä ja otti sitten lapsen syliinsä lähtien kantamaan pikkuista kohti luolan suuta olettaen Rafaelin kantavan Edin sitten mukanaan kerta oli tuon pelastanutkin.

Luolan suulle päästyään Kalma laski lapsen sylistään alas maahan, josta pikkuinen meni samantien huolesta soikeana Edin luokse. Kalma katsoi itse tajuttomana makaavaa miestä kauempaa varjoista, mutta käänsi katseensa Rafaeliin.
"Sinähän kävit hakemassa sitä ruokaa?" Kalma kysyi haistaessaan ilmassa tuoreen peuran lihan ja veren
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 08, 2017 8:33

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma sanoi, että Edward oli elossa. No siihen Rafaelkin osasi vastata. Kalma kyllä totesi siihen, ettei ollut varma siitä oliko Edward enää oma itsensä. Rafael kohotti vain kulmiaan ja virnisti pienesti. "Ei sitä koskaan tiedä", hän totesi ja ja tarttui elottomaan mieheen ja heitti tuon helposti olalleen, kun Kalma nosti lapsen syliinsä. Hän seurasi Kalmaa lapsen kanssa takaisin lähemmäs luolan suuta. Siihen he sitten jähämätivätkin, kun Kalma laski lapsen, joka jo juoksi takaisin Edwardin luokse hädissään ja Kalmalla tuntui olevan mielessään ainoastaan ruoka. Olihan se ihan ymmärrettävää, jos tyhjällä vatsalla ensinäkin koko yön ja nyt tämä. Pappi laski miehen alas ja vastasi sitten: "Juu tuossa se näkyy, jos näet. Saattaa olla vähän liian kirkasta, voin hakea sen tänne", hän ilmoitti hymyillen ja lähti reippaana hymy huulillaan kohti peuraa, jonka oli onnistuneesti hakenut. "Minä teurastan sen tuossa ulkopuolella, huuda, jos tarvitset apua", hän hihkaisi.
Kun pappi oli kadonnut ulkopuolelle perkaamaan peuraa, joka myös kuului puukon sivallusten käyttönä. Siinä samalla alkoi luolan lattialta kuulua ehkä pieniä, matalia ääniä. "Mrh..." alkoi kuulua Edwardin äänestä ja tuo alkoi liikkua hitaasti. Lapsi hänen vierellään inahti ja hyökkäsi miehen kimppuun syleillen. Edward nousi hitaasti lapsi sylissään ylös ja katsoi ehkä vähän väsyneen näköisesti lasta ja sitten siitä ympärilleen. "Kalma?", hän kysyi hitaasti. Hän ei oikein tuntenut olevansa ajan tasalla ja kehokin tuntui olevan niin turta vielä. Edward oli uupunut, hämillään ja ihmeissään. "Mitä tapahtui... Minä..." hän muisteli hitaasti mitä oli tapahtunut ja katsoi lasta sylissään, joka ei suostunnut päästämään irti.

Edward ei kovin paljoa liikkunut, hän ei tuntenut oloaan kovin hyväksi tai sitten se vain johtui kehon tunnottomuudesta. Kuin se olisi ollut pitkään aikaan Edwardin oma. Tietenkään ei ollut varmaa milloin peto vain tuli ja valtasi hänen kehonsa, mutta oli selvää, ettei paluuta menneeseen ollut. "Vaaaalmistaaaa!!!" kuului iloibnen huuto luolan ulkopuolelta ja Rafael ilmestyi käsissään grillattua peruaan lihaa. Hänellä oli suuri virne kasvoillaan ja se vain leveni nähdessään toisen miehistä taas tolpillaan, ainakin jollain tasolla. eikä tuo muutenkaan vaikuttanut enää niin uhkaavalta. "Sinullakin on varmaan nälkä", Rafael kysyi ja ojensi ensimmäisen lihanpalan Kalmalle ja siitä sitten Edwardille. Lapselle Rafael taikoi hetken päästä pienen kupillissen lihakeittoa, kerta ei sitä sitkeää lihaa pystynyt syömään ilman kunnollisia hampaita.
Edward söi vaitonaisesti lihaansa ja yritti sekä näytti keräävän itseään kaikesta tästä mitä oli tapahtunut. Hänellä ei ollut mitään muistokuvaa. Ainakaan ketään hän ei ollut tappanut ainakaan. Rafael söi omaa palaansa ja virnisti. "Te moelmmat sekositte", pappi totesi. "Vain Jumala tietää mikä teihin molempiin iski", Rafael totesi nauraen.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 08, 2017 9:43

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma katsoi silmät siristellen papin osoittamaan suuntaan, jonne mies oli jättänyt peura saaliinsa lojumaan kun oli lähtenyt heidän perään. Kalma ei sitä kuitenkaan kyennyt erottamaan sen kaiken valon keskeltä huonon päivä näkönsä, joten pappi päätti ilmoittaa menevänsä vetämään peuran teuraaksi. Kalma nyökkäsi vaitonaisena kun pappi poistui ja käski huutamaan jos jotakin vailla oltiin.

Kalma pyöräytti olkapäätään hieman irvistäen, se oli vielä hellänä, mutta Kalma uskoi ihmissusi puolensa hoitavan tämän pikku vahingon ajan kanssa. Nyt oli vain levättävä.
Aavekoiran katse kuitenkin valui lattialla makaavaan Edwardiin, joka alkoi ääntelemään ja liikkumaan vihdoista viimein. Kalma nousi hieman ylös muristen hiljaa ja tuijotti miestä herkeämättä valmiina karkaamaan paikalta tällä samalla sekunnilla. Murina koveni kun mies nousi lapsi sylissään istumaan ja Kalman katse oli kiinnittynyt mieheen tiukasti jokainen lihas valmiina liikkumaan, mutta kun Ed lausui tutulla äänensävyllä aavekoiran nimen ja jännitys laskeutui.
"Yritit tappaa minut, mutta päihitin petosi." Kalma vastasi Edille lyhyesti mitä oli tapahtunut samalla kun asettui takaisin istumaan kiviselle alustallensa.
Pian kuuluikin tuttu iloinen huuto kun Rafael oli saannut peuran teurastettua heille kaikille ja vielä grillattua. Rafael kävi tuomassa aavekoiralle grillatun liha klöntin, jota Kalma mitään pohtimatta alkoi vetämään vatsaansa suurella ruokahalulla. Samalla kuitenkin kuunnellen mitä Rafael puhui ja yhä piti Ediä silmällä.
"..Sain ilmeisesti sairaiskohtauksen kerta en ollut ottanut lääkettäni.." Kalma vastasi kun Rafael pohti ääneen mitä olikaan kahdelle sekopäälle tapahtunut kun toisensa olivat yrittäneet tappaa, ja Kalma lapsen.
"Ja Ed.. sinä lähdet täältä kun olemme syönneet. Petosi tappaa minut vielä." Oikeastaan hänen petonsa jos Edin peto sille päälle sattuu ja no kuten tiedetään hänen petonsa oli hieman uivelo ihmissudeksi, mutta ehkä se johtuu vain siitä ettei se ollut kovinkaan kokenut. "Äskeisen jälkeen se varmasti haluaa kostaa." Kalma lisäsi vakavana. Hän oli tehnyt Edin pedon ylpeyteen kovan kolahduksen. Hävitä nyt pikkuiselle koiralle, lapselleen.

Kalma söi lihansa loppuun ja kaivoi sitten takkinsa uumenista pienen lasisen pilleri purkin, josta Kalma kaatoi yhden valkean pillerin käteensä ja veti sen suuhunsa. Noin, nyt ei ainakaan ollut pelkoa että hän sekoaisi ainakaan hetkeen. Kalma laittoi purkkinsa takaisin takin taskuun ja katsoi Rafaelia.
"Jatketaan harjoitusta jahka herään." Kalma sanoi samalla kun venytteli hieman olkapäätään varoen ja muuttui koiraksi samalla kun käpertyi kiven juureen makaamaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 08, 2017 10:12

Re: Isä ei saa// Suskari

Edward oli siis yrittänyt tappaa ystävän taas. Jotenkin sen kuuleminen ei ollit ylläty ja mies melkeimpä kykeni sanomaan, että mitä muutakaan hänen petonsa olisi voinut tehdä. Kalman kuitenkin todetesaa, että hän oli päihittänyt petonsa ei Edward ollut samaa mieltä. "Ei se tunnu siltä..." hän lausui väsyneesti. "Se tuntui siltä, että se omasta halustaan vetäytyi pois.." hän ajatteli ääneen ja yritti hakea ajatuksiaan kasaan. Rafael ilmestyi pian siihen heidän seuraansa ja tarjosi jokaiselle ruokaa. Edward söi ehkä vähän vaitpnaisemmin, ei hänkään ollut syönyt oikein kunnolla, mutta ruoka ei juuri nyt maistunut. Rafael myös kertoi heidän molempien seonneen. Kalma totesi siihen, että sairauskohtaus kyseessä. Edward ei juurikaan muistanut Kalman sairauskohtausta. Ensimmäinen oli ollut silloin, kun hänen selkän oli poltettu ja Jack oli ollut hänen perässään. Toinen oli sitten tässä. Siihen ihmissudella ei ollut mitään sanottavaa.
Kalma jatkoi puhettaan ruokailun edetessä. Edwardin oli siis häivyttävä, ei voinut olla varma siitä joko peto tai Kalman peto hyökkäisi. Kalma lisäsi myls koston halun, kerta tuon sanojen mukaan kalma oli saattanut naarmuttaa ihmissusipedon ylpeyttä. Edward nyökkäsi pienesti ja nousi sitten hieman heikosti ylös, lapsi kiinni jalassa. Hän kiitti ruuasta. Vaikka olikin syönyt vähän. Hän liikahti Kalmaa kohden. "Olen pahoillani kaikesta. Ehkä. Me emme tapaa enää. Parempi ehkä niin", hän sanoi. "Ja jos tapaamme... Saatan totella nimeaä Thanatos", hän sanoi nostaen lapsen syliinsä. Sen enempää selittämättä. Hän nyökkäsi Rafaelille ja asteli sitten valoisaan päivään. Kalmoihin sanoihin takertuen, miehestä ei tuntunut siltä, että hänen petonsa olo kärsinyt tappiota.

Edwardin kadottua paikalta Rafael kiinnitti huoliomsa ruokaansa lopettavaan Kalmaan. "Kyllä, ota sinä levot. Tarvitset sitä", hän sanoi hymyillen. Tänä yönä hän vain pitäisi pedon aisoissa, opettaisi toisen susien tavoille. Sitemmin Kalma muuttui koiraksi ja nukahti siihen sitten. Rafael taas siivosi kaikki jäljet ja asettui sitten itsekin nukkumaan.
Illalla Rafael Heräsi aikaisin ja herätti Kalman. "Aika riisua, hän sanoi virnistäen. Hän riisui ainakin omansa ja sitten taitteli ne siististi pinoon. Hän odotti Kalmaa ja sitten hän johdatti heidät ulos luolasta, jossa oli piemää. Sitten alkoi muutokset.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 08, 2017 10:40

Re: Isä ei saa// Suskari

Edward oli poistunut ja no Kalma oli nukahtanut sen siliän tien väsyttävästä yöstään, josta monen tunnin päästä Edward herätti vielä umpiunessa nukkuva oppilaansa. Kalma aukoi silmiään ja katsoi Rafaelia silmät ristissä joka kehotti riisutumaan sillä olisi aika. Kalma venytteli haukotellen ja vaihtoi muotonsa humaaniksi alkaen puoli unissaan riisumaan vaatteistaan, heittäen ne kivelle puoli ajatuksissaan. Hän oli muistanut Edin sanat, ettei heidän kannattaisi enään tavata ja se nimi.. Thantos. Kalma oli huolissaan ystävästään, joka antoi päivä päivältä aina vain enemmän ja enemmän tilaa pedollensa. Sen nimeäminen ei ollut hyvä merkki, nyt sillä oli persoona ja nyt se oli henkilö jolla oli nimi. Kalma ei voinnut nyt kuitenkaan saarnata tästä Edille vaan hänellä oli oma opettajansa nyt.
Kalma asteli Rafaelin johdolla ulos luolasta ja tunsi jälleen kuinka se inhottava tunne alkoi kun hänen petonsa heräsi, halusi jälleen metsästää tänäkin yönä. Kalma huokasi ja sitten irvisti kun ensinmäiset fyysiset muutoksen merkit alkoivat yhtä kivuliaasti kuin ennenkin. Kalmalla meni muutoksen kanssa kauemmin kuin Rafaelilla, mutta siinä se taas oli se yksi hölmö susi valmiina toimintaan. Se napitti Rafaelia ja heilutti hieman häntäänsä, sitten se nuuhki maata. Se haistoi ihmisen jälkiä, joka sai suden innostumaan sillä samalla sekunnilla ja lähti juoksemaan kirsu maata pitkin vilistäen hajun perässä. Se oli vanha, mutta näillä jaloilla se saisi lyhyt jalkaisen lapsen helposti kiinni!
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 08, 2017 11:32

Re: Isä ei saa// Suskari

Täysikuun muuttaessa ihmissusia suurella rytinällä sekä luiden rasahtelullayös Kalman peto pääsi esiin. Utelias, leikkisä sekä koiramainen mustaturkki seisoi taas valmiina toimintaan. Rafael taas seisoi kahdella jalalla yhtä inhimmillisenä kuten aiemmin. Se katseli alaistaan, joka katseli häntä heiluen ympärilleen ja rupesi nuuhkimaan ymåäristöään. Rafael pienesti naurahti. Se tiesi vallan hyvin mitä tämän pedon päässä liikkui sekä haistoi myös itse pienen ihmisen hajun. Hajusta kykeni helposti päättelemään mihin suuntaan Edward oli kantanut lasta. Hajut olivat kuin heijastettuja asioita valkokankaalle jotka liikkuivat aikajanansa tahdissa.
Kun mustaturkki sitten lähti innostuen juoksemaan sekä hakemaan mahdollista saalista Rafael pinkaisi nopeasti toisen eteen ja pudisteli päätän. Urahti siihen ja näytti sitten hampaitaan. Piti vain muistuttaa kuka sen alfa oli. Rafael ensin halusi karistuttaa toisen ihmissuden liiallisen pentumaisen sekä koiramaisen käyttäytymisen pois. Toinen piti vain saada oikeiden susien luo ja näyttää millä tavalla sudet käyttäytyivät. Rafael käski urahduksellaan, hieman käskevällä, seuraamaan itseään. Jos toinen inisi vastaan näykkäisi alfa ja käski uudestaan. Edwardin sekä lapsen Kalma voisi unohtaa kokonaan. Ihmissusi lähti juoksemaan eri suuntaan mistä nuo ihmisen hajut tulivat. Parempi niin. Hän vahti tarkasti Kalmaa, jotta tuo pysyisi mukana eikä lähtisi noin vain sooloamaan. Se olisi pahatapa. Jos toinen lähtisi sooloamaan joka ikisessä tilateessa koituisi ihmissudelle pian kuolema. Hän pyrki palauttamaan mahdollisesti haahuilevan tai perään jäävän mustaturkin aina mukaansa, jos tuo nyt lähti pettyneenä niskottelemaan siitä, ettei saanutkaan haluamaansa raatelua taaskaan.

Rafael oli onnistunut kuitenkin viemään Kalman lähelle susi laumaa, jonka aisti lähellä. Se ulvoi nopeasti kutsu susille. Öikä jona täysikuu paistoi, vietti Rafael mielellään aikaansa susilaumoissa, koska nioden kanssa oli helppometsästää sekä niistä sai hyviä liittolaisia. Hetken päästä ulvonnan johdosta puiden keskeltä ilmestyi suuri susilauma. Niiden kymmenet silmäparit tuijottivat kaksikkoa. Rafael äännähti ja lauman johtaja astui eteen päin, tervehti Rafaelia hieromalla otsia yhteen ja haistelemalla ihmissuden. Idtten se tuijotti Kalmaa. Rafael nyökkäsi alaiselleen, kehottaen tervehtimään samalla tavalla. Jos mustaturkki nyt edes tajusi. Jos se menisi nuolemaan toista suoraan naamalle saattaisi johtajasusi urahtaa ja mahdollisestu rankaista sellaisesta käytöksestä.
Sitten muu laula tervehti muukalaisia ja kutsui mukaan yölliselle metsästykselle. Rafael piti huolen, ettei Kalma innostunut ihan liikaa. Kyse ei kuitenkaan ollut ihmisistä. Ihan täysin eläimistä, joita he saalistaisivat läpi yön. Tässä laumassa mustaturkki saattaisi ottaa myös opiksi susien tavoista. Ihmissusilaumoissa se saattaisi olla hankalaa, sillä siellä ei käytetty muuta kuin väkivalta elekielenä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 09, 2017 8:51

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma hölkläsi menemään innokkaasti kirsu tiukasti maassa vain herkullinen ateria mielessään, mutta nosti päätään pysähtyen kun kaksijalkainen hukka pöllähti eteen pudistaen päätään ja urahtaen komensi paljastaen hampaitaan muistuttaen kumpi olikaan se johtaja. Kalma luimisti korviaan ja laski hieman päätään alas katsoen Rafaelia eriparisilla silmillään. Se nuuhki hieman maata toiveikkaana saaliistaan, jonka se oli haistanut, mutta Rafael käski urahtaen seuraamaan ja pienen kapinallisen seisoskelun jälkeen nuorukainen kuitenkin lähti vanhempansa perään jolkottamaan. Tietysti nuoremman kiinnostus Rafaelin seuraamisen aikana haahuili lähistöllä oleviin saaliisiin, eläimiin jotka piilottelivat lähistöllä, mutta kaksijalka piti tiukasti kiinni että mustaturkkinen seurasi eikä lähtenyt omille teillensä metsästämään. Joten loppujen lopuksi Kalman oli pakko seurata johtajaansa minne se sitten ikinä olikaan mustaturkkia viemässä.

Yllättäen ilman täytti haju, joka oli suden, mutta ei ihmissuden vaan ihan oikeiden susien haju. Kalman häntä kohosi heiluen ja nuori susi näytti innostuneelta ehkä ajatellen näistä susista saalista. Tietenkin, nyt oli aika metsästää ja muuta se ei osannutkaan oikein ajatella vaistojensa ajamana. Hämmästys oli mustaturkissa kuitenkin suuri kun Rafael, hänen kaksijalakainen johtajansa, ulvoi susille kutsumalla näitä luokseen. Kalman häntä laskeutui alas kun se kallisteli päätään ihmetellen mitä hänen toverinsa teki. Pian jostakin metsän kätköistä ilmestyi kymmeniä kiilu silmiä, jotka napittivat ihmissusia uteliaana. Kalma nuuhki susien suuntaan yhtä uteliaana ja katseli kuinka Rafael äänähti, jolloin lauman keskeltä asteli esille lauman johtaja se suurin susi kaikista. Se käveli Rafaelin luokse ja kaksikko tervehti toisiaan hieromalla päätään toisiaan vasten, sekä haistelemalla toisiaan. Kalma vain napitti sitä ihmeissään vieressä tapahtunutta ja sitten johtajaa, joka oli jäännyt napittamaan tulokasta. Kalma luimisti korviaan ja katsoi Rafaelia, joka nyökkäsi alaisellensa ja kehotti tekemään saman kuin hän itse. Kalma laski katseensa odottavaan johtajaan ja heilautti pienesti häntäänsä, sitten se laski päätään suden tasolle nuuhkien lauman alfaa häntä heiluen ja noh alkoi nuolemaan johtaja suden naamaa, josta pienempi lajikumppani ei pitänyt laisinkaan. Se paljasti hampaansa välittömästi ja nosti häntänsä korkealle ylös ärähtäen ihmissudelle uhmakkaasti. Kalma säpsähti taaemmas, mutta ei osannut pelätä, sen häntä oli korkealla ja se alkoi murisemaan takaisin ja paljastelemaan hampaitaan kun pienempi kävi uhittelemaan. Kalma ei todellakaan saannut mitään ystävällistä tervehdystä loppu laumalta vaan loppu lauma tuli päälle hampain suuremman kimppuun, pakottaen hämmentyneen mustansuden alas maahan puremalla ja repimällä todistaakseen voimansa. Nopeasti pentumainen ja lapsellinen susi olikin maassa kyljellään häntä koipien välissä kun johtaja sille murisi ja loppu lauma pyöri ympärillä näykkien välillä milloin mistäkin. Kalma läähätti hermostuneesti häntä koipien välissä tiukasti painettuna, jos se puoli lyhyt häntä sinne edes ylsi.
Tätä näytöstä kesti jonkin aikaa kun alfa osoitti asemaansa suuremmallensa ja vasta sitten kun se oli tyytyväinen, sai mustaturkki nousta ylös lumihangesta. Kalma jäi kuitenkin makaamaan näyttäen hieman hämmentyneeltä tilanteesta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Tammi 09, 2017 2:57

Re: Isä ei saa// Suskari

Rafael katseli kuinka Kalma siitä sitten hieman hämmentyneenä tuijotti alfa sutta, joka oli valmis tervehtimään tulokasta. Pieni sekä huvittunut naurahdus kuului ihmissuden suusta, kun se näki kuinka Kalma kyvyttömänä tervehtimään susien tapaan alfaa alkoi nuolemaan toisen kasvoja. Tekivätkö koiratkaan heti niin? Eivätkö ne vähintään hypänneet päälle ja alkaneet sitten nuolemaan kasvoja. Tapansa kullakin, nuoleminen ei ilahduttanut alfaa ja tuo alkoi sitten isottelemaan ihmissudelle. Häntä korkealla alfa esitti paikkaansa ja eleitään, jolla se myös komensi muuta laumaa yhteistyöhön. Rafael ei juurikaan tähän puuttunut, se odotti rauhallisesti sitä kun lauman jäsenet olivat saaneet tarpeekseen ihmissuden näykkimisestä ja alfa urahti ne kauemmaksi odottamaan. Kalman peto oli erityisen hämmentynyt, joka nauratti vain Rafaelia lisää. Hän käveli alaisensa luokse ja nosti tuon helposti jaloilleen siitä ja näytti sitten ystävällisesti esimerkiä, miten tervehdittiin. Hän tuijotti Kalmaa ja antoi mustaturkille sitten tilaa sitä varten, että tuo voisi ottaa alusta tervehtimisensä. Alfa susi odotti tulokasta rinta pöyheänä ja laski sitten päätään odottaen tervehdystä. Rafael taas oli vanha tuttu laumalle ja pappi osasi kommunikoida susien kanssa helposti, joten alfa susi osasi olla kärsivällinen jollain tyyliin mustaturkille.
Rafaelilla oli pieni päämäärää siihen, mitä he tekivät näissä laumoissa. Hän halusi tehdä Kalmalle susilaumoista liittolaisia ja halusi Kalman seuraavan laumoja. Laumat eivät suotta tai typeryyttään menneet hyökkäilemään ihmisiä päin ja pitäisivät yhden ihmissuden ainakin yöajan aisoissa ongelmista. Lauman voima voittaisi ihmissuden voimat, kerta susia oli vieläpä paljon eikä vain muutamia. Siksi niiden mukana vaeltaminen öisin olisi turvallisempaa Kalmalle ja pelkoa ihmisten tappamisesta ei olisi, kun sudet pitäisivät sen lauman mukana.

Tervehdyksen jälkeen alfa kutsui tulokkaat mukaansa ja Rafael urahti mustaturkille seuraamaan laumaa. Laumalaiset sekä Rafael pitivät huolen siitä, että tämä pentumainen ihmissusi pysyi heidän mukanaan eikä ruvennut haahuilemaan eri hajujen perään kuten normaalisti. Sudet vaistosivat lähistöllä lauman saaliseläimiä ja alfasusi sitten vain elekielellään kertoi mitä kukin pieni ryhmä teki. Tässä oli Kalman pedolle hyvää opetusmateriaalia oppia ymmärtämään mitä susien elekielet kertoivat ja tarkoittivat. Jos niiden noudattaminen tai ymmärtäminen menisi jotenkin ohi seuraisi rangaistus sekä opetus.
Yö menikin sitten susilauman mukana kulkiessa ja metsästyksessä. Monia erilaisia ongelmia sekä pieniä erheitä tapahtui, mutta alfa sekä Rafael pitivät huolen, että mustaturkki myös oppisi jotain asioita. Toki harjoitukset vaativat aikaa ja Rafael aikoisi viedä Kalman pedon vielä muutamien täysikuiden aikana erilaisiin susilaumoihin, jotta peto oppisi olemaan niissä ja automaattisesti hakemaan itselleen yhden susilauman, jonka mukana se voisi saalistaa ja tyydyttää aggresiivista verenhaluaan. Nyt kuitenkin oli erkanemisen aika. Rafael kiitti susilaumaa kaikesta avusta ja niin teki myös alfa, sillä lauma oli saanut ihmissusien avulla enemmän ruokaa tänä yönä, joten molemmat puolet hyödynsivät toisiaan. Sitten Rafael tuuppasi mustaturkkia hellästi liikeelle ja lähti johdattamaan kohti luolaa, jossa heidän vaatteensa olivat. Toisin kuin viime yönä, olivat he kummatkin saaneet ruokaa mahaansa, joten Kalma voisi hyvinkin nukkua rauhassa päivän. Enää ei olisi täysikuita, joten Rafael voisi opettaa Kalmaa hallitsemaan omia ihmissuden voimiaan.

Luolalle saapuessaan ensimmäiset auringon valot välähtivät talven valkeaa lunta vasten ja Rafaelin keho alkoi pienesti rusahdella ja muuttua takaisin mieheksi. Hänen ollessaan taas oma itsensä, hän meni ja nosti Kalman toisesta kädestään nojaamaan vasten olkaansa ja vei sitten luolaa, jossa antoi tuon pukea vaatteet päälleen. "Haluan, että petosi kiertelisi susilaumojen mukana ihmissusilaumojen sijaan. Niiden mukana peto ei erehtyisi hyökkäämään ihmisten kimppuun, sillä laumat pitäisivät sinut mukanasi ja petosi kykenisi tyydyttämään saalistusviettiään", Rafael selitti heti ensimmäisenä ja sen jälkeen hän kävi nopeasti läpi yön tapahtumat. Sitten hän antoi Kalman asettua nukkumaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3925

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Tammi 14, 2017 10:58

Re: Isä ei saa// Suskari

Kalma napitti ympärillää olevia susia, jotka napittivat hampaita paljastellen uutta tulokasta, joka oli käyttäytynyt niiden silmissä väärin ja epäkunnoittavasti. Rafael tuli kuitenkin hölmön oppilaansa auttamaan takaisin neljälle jalallensa ja näytti hukalle uudestaan miten tervehdys kuului tehdä. Tällä kertaa nuoremmalta ehkä löytyi enemmän mielenkiintoa seurata sitä ja matkia opettajaansa, josta susi lauman alfakin näytti tyytyväiseltä ja antoi uuden tulla mukaan. Tosin tulokas saisi olla se viimeinen kaikessa, myös metsästyksessä ja lauman seuraamisessa.

Kalma jolkotti lauman perässä, kuten sen pitikin, vaikka ihmissusi oli suuren ihmetyksen vallassa sen suhteen miksi he seurasivat itseään pienempia ja heikompia susia. Niistä olisi saannut ruokaa ja raadeltavaa, jota Kalma yrittikin kerran, mutta se jäi sen kerraksi kun koko lauma kävi päälle purren ja raadellen isompaansa pienillä hampaillaan. Lauma osasi selvästi käsitellä ihmismäisiä lajitovereitaan, ehkä se oli oppinut hyötymään oudoista lajitovereistaan sattuman kautta.. vai oliko Rafael lauman opettanut? Tiedä sitten, mutta Kalma oli saannut tutua lauman voiman jälleen lihassaan ja makasi hetken takapuoli verta vuotaen lumihangessa nuollen haavojaan, jotka kuitenkin alkoivat parantua lähes välittömästi.
Kun haavat oli nuoltu, seurasi Kalma jälleen perästä laumaa, joka aloitti saalistamisen ja Kalma seurasi sitä lähinnä sivusta osallistuen vain saaliin jahtaamiseen, sekä sen lopettamiseen. Sen tämä hölmö sentään osasi, vaikka joutuikin odottamaan että kaikki olivat syönneet ja hän pääsi vasta syömään sen mitä oli jäännyt jäljelle. Onneksi he saalistivat useamman kuin yhden saaliin, joten Kalma sai oman vatsansa täyteen ja ehkä näin myös innostusta saalistaa vähemmälle. Yö oli kuitenkin lyhyt ja kahden ihmissuden oli siirryttävä omille teillensä, jolloin Kalma yritti leikkiä Rafaelin kanssa matkan aikana hyppimällä alfansa päälle ja juoksemalla alfansa ympärillä leikkiin pyytäen. Rafael ei vain vaikuttanut innostuneelta..Iloisesti heiluva häntä tipahti alas ja pettyneenä urahtaen hukka lähti seuraamaan alfaa pää alhaalla, samalla kun aurinko vihdoin nousi. Luut alkoivat rusahdella ja musta turkki katosi suden muuttuessa jälleen humaaniseksi. Kalma raotti silmiään, mutta sulki ne välittömästi auringon paisteessa ja veti kätensä kasvojaan varjostamaan avaten silmänsä nähden tumman hahmon, joka opasti puoli sokean miehen pimeään luolaan jossa Kalma pystyi näkemään.
"...Enkö tappaisi susia?" Kalma hämmästeli kun Rafael kertoi että alkoi opettamaan hänen pedollensa liikkumaan susien kanssa, ei ihmissusien. Pointti oli hyvä, mutta eivätkö sudet olisi vaarassa silloin? Ei sillä etteikö Kalma olisi välittänyt harmaaturkkien kohtalosta. Rafael myös kertoi muista yön tapahtumista, sekä siitä että sudet olivat kyllä pitäneet hänet kurissa lauman voimin.

***

Kalma asettui nukkumaan omaan nurkkaansa luolassa ja nukkui kauan, niin että aurinko oli laskeutunut tunti tai pari tuntia takaperin. Kalma venytteli itseään karvaisemmassa muodossaan, suki turkkiaan siistiksi yön jäljiltä ja haukotteli. Sitten se katsoi Rafaelia.
"Mitä ajattelit sitten tänään?" Kalma kysyi ja jatkoi. "Sanoit opettavasi minulle voimieni käyttöä.. Onko se välttämätöntä? En välittäisi." Kalma ei välittänyt käyttää ihmissusi voimiaan, olihan se jo huomattu Edin ja hänen pikku taistelussa jossa aavekoira oli pelannut pelin vain vanhaan tyyliinsä. Ei etteikö se olisi toiminut, mutta pelko omista voimistaan ei ollut pidemmällä hyvä asia. Se oli heikkous.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2090

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 14, 2017 11:28

Re: Isä ei saa// Suskari

"Et sinä tappanut susia, vaikka kyllä yrititkin näykkäystä, mutta kun lajitoverit osaavat pitää yhtä, joten olet tavallaan alakynnessä", hän totesi toisen ihmetykseen siitä, eikö olisi vaarallista kulkea susien mukana. Kalma pelkäsi tappavansa sudet, johon Rafael naurahti. "Eivät ne typeriä ole, ethän sinäkään ole. Älykkäitä eläimiä ne ovat ja ne tekevät hyvää yhteistyötä. Sen takia haluan peto kulkevan niiden mukana", hän totesi ja asettui sen jälkeen makuulle. Vaatteet oli puettu ja pappi torkahti hetkessä luolaan.
Päivän valon lakatessa ja uuden yön alkaessa mies nousi ylös virkeänä taas. Hän käänsi päänsä sitten Kalmaan ja katsoi tuon nukkuvaa siluettia piemässä. silmälasian välkähdys vain ja mies tarttui jalkajouseensa. Hän nousi seisomaan viritti jalkajousen helposti omilla voimillaan ja katsoi ulos. Hänen silmänsä tuijottivat herkeämättä kohti ja pian mies laukaisi jousensa. Sen pieni ja nopea suhahdus halkaisi ilman ja katosi ulos. Pappi seurasi pian perässä ja nouti sieltä pienen villisian. Täysikasvuinen se oli, mutta ei kovin suuri. No villisika kävi aamiaisesta. Hän siisti villisian ja peitti jäänteet maahan. Siunasi ja kiitti. Sitten hän palasi kohti luolaa ja katsoi Kalmaa, joka alkoi heräillä. "Huomenta ja iltaa", hän tokaisi iloiseen tapaansa ja asettui luolan kiviselle maastolle lähelle ulos käyntiä. Mies alkoi siinä samalla kasaamaan nuotiota, kun Kalma kysyi mitä tänään tehtäisiin. "Opetan sinua hallitsemaan voimiasi", hän totesi hymyillen leveästi. Kalma ei siitä innostunut. Tuo melkein aneli, ettei haluaisi niitä oikein oppivan. Se ei saanut papin naamaa muuttamaan iloista asennettaan minnekään. "Miksi ei?" hän kysyi vuorostaan.

"Mikä sinua pelottaa niissä voimissasi?" hän kysyi, vaikka tiesi syyn. Hän halusi toisen kuitenkin puhuvan. Samaan aikaan hän valmisti aamiasta heille. "Ymmärrän kyllä, ei kukaan halua käyttää jotain, joka on tullut joltain sellaiselta jota on pelännyt kokoajan", Rafael sanoi ja katsoi Kalmaa. "Mutta voimissasi on paljon hyvääkin. Aluksi sinua tietysti pelottaa ajatus niiden käytöstä. Varmasti päässäsi lainehtii ajatuksia siitä, että muututko sinäkin ystäväsi kaltaiseksi. Vahingoittaisitko toisia vahingossa", hän luetteli. "Tiedätkö", Rafael aloitti kääntyen nyt kokonaan nuotion ääreltä Kalman puoleen. "Ihmissudeksi muuttuminen on yhtälailla kirous ja lahja, mutta sinä päätät onko se lahja vai kirous. Ystävästi on päättänyt sen olevan kirous ja minä kyllä ymmärrä miksi. Sinun itsesi vain pitää tasapainottaa ihmissusimaisuutesi kirouksen ja lahjan tasapainona Ainoa kirouksesi on petosi, muuta sinun ei tarvitse pelätä", hän sanoi tarkasti. Rafael itse oli syntynyt puoliksi ihmissudeksi, joten hän ei voinut sanoa olevansa kirouttu tai lahjottu.
Mies tarjosi loopulta aamiaisen Kalmalle ja istui tuon viereen. "Haluan sinun ajattelevan uusia voimiasi nyt uudenlaisina työkaluina, joita voit käyttää ja auttaa. Tiedätkö, sinä päätät, teetkö sinä hyvää vai pahaa niiden kanssa. Ajattele, kaksi kertaa kuussa muutut, mutta loppu aika sinulla on voimia joita voit hyödyntää niin itsellesi kuin muillekin", hän selitti ja söi lihaa. Papin piti siis vain ensin rohkaista toista ja sitten opastaa ja opettaa. Jos toinen oli hakoteillä, tuolle piti vain ohjata oikealle tielle.

"Kalma", Rafael sanoi hymyillen. "Saatat ehkä epäillä minua, jollain tavalla", mies kohautti olkiaan huvittuneena. "Mutta haluan ainoastaan auttaa. Toisaalta minun on paha sanoa ehkä sanoa sinulle mitään, kerta olen vain puolikas", hän naurahti ja vinkkasi silmäänsä. "Olenhan kuitenkin pappi ja työni on auttaa sekä kuunnella hädässä olevia, niinhän me kaikki teemme, jos olemma sisimmässämme hyvä sydämmisiä", hän totesi ja nousi sitten innoissaan ylös. "Nyt mennään! Tule, opetan sinulle kaikkea!" pappi huudahti ja naurahti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
EdellinenSeuraava

Paluu Joet ja vesistöt

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö