Isä ei saa// Suskari

Keväisin pohjoisemmat joet vyöryvät vuolaina, lumien sulaessa ja valuessa jokeen. Joki on arvaamaton ja välillä virtaa rauhallisesti, yltyen kuitenkin yllättäen pauhaavaksi koskeksi. Jokien ylitse kulkee yleensä kivisiä siltoja, joita jotkut rosvojoukot pitävät erittäin tarkasti silmällä...

Valvoja: Crimson

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2017, 21:10

Sil katsoi Kalmaa, kun tuo tutki asetta. Hän ei tiennyt oliko oikein päästää miestä menemään keskelle peikkoja, joiden nuolet olivat silkkaa myrkkyä. "Et kuole", hän totesi kun Kalma oli valmis menemään ulos. Sitten mies syöksyikin jo ja ovi pamahti nopeasti kiinni. Sil liimautui toiseen ikkunaan kiinni katsomaan pienesti järkyttyneenä kuinka taistelu eteni. Tiergan piti ovea ja Rafael jatkoi nuolten ampumista samaan, aikaan kun Kalma taisteli. Hän yritti tiivisti pitää Kalman selän puhtaana, mutta nuolten alkaessa ehtymään nopeaa vauhtia ei sen selän pitäminen tuntunut enää onnistuvan. "Nuolet eivät riitä!" Rafael huudahti ja sai pellavapään havahtumaan. Tuo katsahti nopeasti toiseen ja pamautti proteesiaan reiden kohdalta avaten tikarien säilöntä paikan. Hän heitti Rafaelille niitä. "Käytä näitä!" hän pyysi ja mies otti neuvosta vaarin. Oli puoliverinen ennenkin ampunut jotain muuta kuin nuolia. Hän asetti tikarin jouselle ja alkoi ampumaan niitä. Eivät nekään pitäneet hirveästi peikkoja aisoissa ja pian kolmikko sai katsella ikkunasta, kun Kalma kirjaimellisesti hautautui peikkojen alle. "Kalma!" Sil huudahti pelästyneenä. Tiergan vetäisi Silin alas ikkunan luolta. "On parempi, ettet katsele", mies totesi. "Päästäkää minut ulos!" Rafael huusi äkisti. Hän oli jo menettänyt nuolensa ja tikarit. Tiergan ja Sil tuijottivat häntä yhtä aikaa. "Mutta, sinäkin kuolet", Sil sanoi hätääntyneenä. "En suinkaan", pappi totesi ja nousi paikaltaan hieman heikkona. Ulkoa kuului huutoa, tuskaa ja haisi vereltä.
Kolmikko oli väitellyt vain hetken ja Silin ovi avautui samaan aikaan kun Rafael astui oven suulle vain nähdäkseen Kalman muuttuneen raivohulluksi. Sitä vain katseli sanomatta mitään. Rafael tosin katseli koko näytöstä tuttu pirteä hymy huulillaan, vaikka sisällä hän ajatteli kuinka estäisi petoa sitten tuhoamasta liikaa asioita. Kun peikot alkoivat kadota ja kuolla sekä vetääntyä alkoi Rafael viimein ottaa askelia kohti Kalmaa. Hän tiesi, että Kalma oli petona no, melko arvaamaton, mutta silti hän lähti määrätietoisesti kohti.

Kalma viimein oli vain keskittynyt yhteen leluun, jota se alkoi säälimättömästi vinkuttamaan kiduttamalla. "Kalma!" Rafael sanoi kuuluvalla äänellä, jotta saisi toisen huomion itseensä. "Kalma, kuulethan sinä? Muista kuka olet ja miksi et halua muuttua", hän jatkoi rauhalliselle äänellään ja katsoi pedon erivärisiin silmiin. "Tämä on vain suojeluvaistosi omaa kehoasi kohtaan Kalma. Et ole se peto, joka tahtoo tappaa ja kiduttaa kaikkea", hän selitti rauhallisesti. Samaan aikaan pappi läheni kokoajan. Talon ovella Sil ja Tiergan olivat ilmestyneet näkyviin. Sil oli pyytänyt tiikerimiestä menemään oitis auttamaan pappia, jos tuo tarvisi apua. Hän oli myös huomioinut sen, että Kalma ei ollut enää vain tavallinen ihminen. "Ihmissusi", Tiergan sanoi ja Sil nyökkäsi siihen.
"Kalma", Rafael sanoi uudestaan.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2017, 21:42

Kalma, tai peto, nauroi kun pieni peikko hänen otteessaan vaikeroi ja vikisi kuin vinkulelu jokaisella iskulla jonka se maahan osuessaan tuotti, mutta pedon yksinäinen hauskan pito sai keskeytyksen. Sitä kutsuttiin nimellä, kehonsa omistajan nimellä. Se siirsi hitaasti katseensa Rafaeliin pää hieman sivulla kallellaan se katsoi pappia. Se ei puhunut, se tujotti alfaansa.. jota se ei juuri nyt tunnistanut. Se ei ollut täysikuun ihmissusi tai mikään sellainen jota Rafael oli tottunut näkemään suojatissaan. Katse oli kylmä ja jäinen, täysin armoton. Ei ollut tunteita. Sitä katsetta olisi voinnut verrata Edin petoon, siihen verenhimoiseen ja kylmään katseeseen. Kalma piti peikkoa maata naama maata vasten useamman sekunnin ajan, kunnes nosti sen pienen otuksen ylös pitäen yhä päästä kiinni ja nousi hitaasti seisomaan. Se nauroi Rafaelin sanoille eläimellisesti ja nappasi kiinni peikon päälaesta kiinni alkaen hitaasti vääntämään kalloa halki niin että kynnet hitaasti upposivat pään sisään, kunnes kallo räsähti rikki ja halkesi veren tursutessa ulos muun nesteen kanssa, aivojen valuessa hitaasti kallon halkeaman välistä maahan. Kalma riuhasti pään osat erilleen ja heitti loppu ruumiin lajitoverinsa eteen kuin kehottaen leikkiin kanssaan.
Kalman katse kuitenkin osui Rafaelin takana seisovaan Siliin ja ilmassa leijuvaan houkuttelevaan ihmislihan hajuun, lihaan jonka makua peto kaipasi suuhunsa kauhean peikko lihan jälkeen. Se oli vain seuraava silmänräpäys kun peto syöksyi vaistojensa ajamana kohden Siliä, nähden vain edessään olevan lihan. Se ei välittänyt muusta, ei Rafaelista tai Tierganista, joka seisoi Silin vieressä kuin suuri läpi pääsemätön muuri. Kalma nosti terävä kyntisen kätensä ja oli iskemässä kun peto taklattiin maahan ja painettiin pysymään siellä suuremman painosta. Peto karjui ja yritti ylös, mutta voimat alkoivat huveta ja ilman täysikuuta peto ei kyennyt pitämään itseään esillä kuin sen hetken aikaa kuin isäntäkeho oli ollut vaarassa. Kuten Rafael oli sanonut, tämä oli ollut vain puolustautumis mekanismi ihmissusilla ja hitaasti päätön karjunta hiljentyi, sekä petomaiset piirteet alkoivat kadota. Kalma tuijotti silmät puoli avonaisena Tiergania, joka vielä hetken piti aavekoiraa aloillaan, kunnes uskalsi nostaa loukkaantuneen miehen syliinsä ja kantaa sisälle Silin hoidettavaksi. Kalma laskeutui patijalle juuri ja juuri tajuissaan kalpeana, sekä vapisten kylmästä kuin kivusta.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2017, 22:01

Rafael tuijotti pedon kylmiä silmiä. Hänellä ei ollut aikomustakaan tapella toisen kanssa omassa tilassaan. Hän pyrki vain voittamaan aikaa, koska tiesi kyllä jotain ihmissusimaisuudestaan. Olihan hänekin myönnettävä, että hänelläkin oli tämä kunniaa kuullut suojavietti syvällä sisimmässään, mutta se ei herännyt sieltä onneksi helpolla. Rafael tiesi, että omasi oman petonsa, mutta hän myös tiesi, ettei se turhaan tullut esille ellei ollut aihetta. No Kalman peto ei kylläkään välittänyt siitä mikä tuon edessä oli. Alfaansa se ei tuntunut tunnistavan ja brutaalisti vain repi peikon paloiksi heittäen loput peikosta hänen jalkojensa ääreen. Odottaen papin tulevan leikkiin mukaan, mutta Rafael vain virnisti toiselle. "No niin, eiköhän-" hän oli jatkamassa asiaansa kun peto äkisti meni hänen ohitseen. Pappi kääntyi nopeasti ympäri ja huomasi Silin. Tietenkin, miksei hän sanonut noille, että olisivat pysyneet sisällä. Siinä sitten ehdittiin pelätä pahinta.
Sil säpsähti Kalman lähtiessä hyökkäämään häntä kohti, hän tunsi vähäisten raajojensa jämien jähmettyvän paikoilleen, kun hän liimautui vasten talon seinää. "Kalma", hän kuiskasi pienesti sulkien tiukasti silmänsä, mutta äkkiä kuului tömähdys ja murinaa sekä huutoa. Sil avasi silmänsä ja näki Tierganin pitelevän toista aloillaan. Vanha ryöväri oli tottunut käsittelemään hulluiksi kutsuttavia henkilöitä ja teki sen myös melko arjen oriointavasti. Kalman alkaessa rauhoittua Sil hitaasti katosi talon syövereihin. Samalla Rafael lähti kulkemaan takaisin kohti ovea. Hän joutui väistelemään aika lailla kaikkia niitä ruumiitä, joita Kalma ja hän olivat kaataneet.

Kalma kannettiin sisään, jossa tuo laskettiin patjalle. Tämä oli kylmissään ja kalpea. Sil tuli vadillisien kanssa tarvikkeita ja pyysi molempia miehiä avukseen. Siinä sitten operoitiin. Nuolia, puukkoja sekä myrkkyä poistettiin Kalman kehosta. Verta aavekoira-ihmissusi oli menettänyt aikapaljon. Sil yritti pitää paikkausoperaation nopeana. Toki Rafael ja Tiergan pitelivät Kalmaa kiinni, jotta tuo ei rimpuilisi toimituksen aikana, ennen kuin tämä vaipuisi tajuttomuuden tielle.
Nainen pyyhki verisiä käsiään. Hän huuteli niitä täysin punaisessa vedessä, jonka Tiergan kävi heittämässä pois. Sitten tiikeri mies meni pihalle kasaamaan peikkojen ruumiita yhteen ja poltti ne. Rafael istui nojatuolilla silmät kiinni ja silmälasit pöydällä. Sil nousi ylös siivoten tarvikkeita. Kalma oli sidottu ja harsottu. Hän oli tehnyt parhaansa mitä oli pystynyt. Väsyneitä kaikki olivat ja voitiin vain toivoa, ettei toista hyökkäystä tulisi. Eivät he sellaista varmaan enää selviytyisi. Sil palasi takaisin huoneeseen edelleen verestä ja liasta täytteiset vaatteet päällään vain huomatakseen, että Rafaelkin oli simahtanut nojatuolilleen nukkumaan. Hän peitteli papin ja sen jälkeen hän anti Kalmalle hieman vettä, mutta ei liikaa. Veren puutteeseen ei auttanut veden auttaminen ja miehen oli nyt vain kärsittävä janosta hetken. Hän peitteli myös Kalman, jonka jälkeen hän lähti vaihtamaan vaatteitaan. Tiergan taas tuli sisään ruumiiden polton jälkeen ja otti lasillisen lösähtäen itsekin istumaan alas. Mikä iltapäivä, joka jo no alkoi olemaan ilta.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2017, 22:19

Kalma, luonnollisesti, reagoi kippuun ja kivuliaaseen hoitoonsa yrittämällä pois huutaen ja vinkuen kivusta. Selkä oli hirvittävän näköinen, revitty ja raadeltu lihasta ja luuta myöten. Sil onneksi avustajiensa kanssa teki parhaansa hoitaakseen aavekoiran kuntoon ja kun jokainen haava oli paikattu ja hoidettu Kalma saattoi lopultakin levätä jollakin tasolla niistä kaikista kivuista huolimatta. Kalma nukahteli, mutta ei kyennyt kunnolla nukahtamaan kivuistaan. Yhä kylmästä ja heikosta tilastaan tärisevä mies havahtui Silin tuomaan veteen, jonka Kalma joi ahnaasti muutamassa sekunnissa. Enempikin määrä olisi kelvannut, mutta hoitaja ei antanut enempää joten Kalma jäi makaamaan patijalle kuoleman väsyneen ja kalpean näköisenä, sehkä hiljaa vikisten.

Ilta eteni ja talo oli hiljentynyt, jokainen talon asukas oli ansainnut leponsa, jopa Kalma oli nukahtanut lopultakin tiedottomaan uneen jonka hänen väsynyt ja lepoa vaativa kehonsa hänelle oli sallinut. Kuume kohosi yön aikana korkeaksi tehden miehestä hikoilevan ja kylmän hikisen, kuitenkin jopa ihmissudelle tämän tasoinen vamma oli vakavaksi laskettava. Pienemmät haavat olivat parantuneet jo yön aikana kun aamu koitti, mutta Kalma nukkui yhä leväten patijalla kuumeillen aina seuraavaan iltaan asti kun mies lopulta näytti herämisen merkkejä. Kalma avasi silmänsä liikkumatta, katsoen ympärillensä puoli avonaisten silmiensä välistä. Näkymä oli tuttu, hän oli yhä Silin luona.
"Rafael?" Kalma kysyi heikolla janoisella käheällä äänellä, ottaen tukea patijasta ja yritti kädet täristen ylös. Selkä huusi kivua ja Kalma putosi takaisin makaamaan. "..Mitä tapahtui?" Kalma kysyi vailla muistikuvia sitten peikkojen alle peittymisen jälkeen. Hän ei muistanut mitään tapahtumista.
"Ovatko kaikki kunnossa?" Kalma kysyi hieman säikähtäneenä.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2017, 22:43

Kalma kuumeili kaksipäivää ja Silillä oli työ pitää miehen keho viileänä kuin tarpeeksi nesteytettynä. Rafael auttoi kaikin puolin, toki pappi hieman vitsailen heitti muutaman rukouksenkin Kalman puoleen. Siteitä vaihdettiin, hoidettiin, voideltiin ja sidottiin uudestaan. Keho vedettiin aina silloin tällöin sen ollessa ilman siteitä viileällä pyyhkeellä, joka keräsi itseensä niin hikeä kuin kudosnesteitä. Kalman hengissä pitäminen oli tosiaan uuvuttavaa ja illan suussa Sil näytti niin uupuneelta, että tuon vain nukahti polvillee, josta Tiergan vei naisen huoneeseensa nukkumaan. Siinä samalla oli Silin perhe myös palanut kotiin ja siinä olikin sitten selittämistä.
Toisena iltana Kalma sitten alkoi näyttää merkkejä heräämisestä. Rafael, joka istui nojatuolilla Kalman vierellä, näytti täysin terveeltä. Oikeasti hän olikin täysin parantunut, mutta mies näytti silti täysin uupuneelta ja nuokkui nojatuollilla. Vasta Kalman huhuilut saivat papin heräämään ja levittämään kasvoilleen iloisen ilmeen. "Kappas, herra päätti sitten herätä", hän sanoi ja nojautui Kalmaa päin. Kun Kalma alkoi nousemaan ylös alkoi pappi vain väsyneesti hyssyttelemään toista ja katseli kuinka mies romahtikin jo takaisin paikoilleen. Mitä tapahtui oli klassinen kysymys, johon Rafael virnisti vain. "Suojeluviettisi meni päälle, petosi räjähti, petosi yritti päästä Silin kimppuun, mutta sitten Tiergan tuli väliin", hän sanoi hehkeästi.
Kun Kalma kysyi säikähtäneenä olivatko kaikki kunnossa Rafael nyökkäsi. "Älä turhaan vaivaa päätäsi sellaisella. Emme me muuten tässä sinua hoivasi. Saat kiittää tätä auttavaa naista siitä, että tuo käyttää voimiaan sinun hoitamiseesi. Hän on jo nyt nukkumassa ja suosittelen sinunkin nukkumistasi, ellet tarvitse jotain", pappi snaoi rauhallisesti ja nojautui Kalman puoleen kuullakseen mitä tuo puolikuollut oikein selitti.

Vanhempi nainen ilmestyi äkisti paikalle ja katsoi Kalmaa. Hän nyökkäsi Rafaelille ja Kalmalle laskeutuen sitten sairaan viereen. "Haluatko juotavaa?" nainen kysyi rauhallisesti ja oli valmis antamaan vettä janoiselle. Rafael nojautui takaisin selkänojaan ja hieroi ohimoitaan. Silin isä ja veljet olivat menneet metsälle iltaa vasten, sillä pitihän isolle porukalle nyt olla ruokaakin, jota tarjota.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2017, 23:24

"Suojeluvietti?" Kalma kysyi ihmeissään. Hän ei tuntenut ihmissusia niin hyvin kuin Rafael, joka mahdollisesti oli päässyt seuraamaan ihmissusien elämää lähi etäisyydeltä. Kalma vasta surkeasti opetteli elämään petonsa ja itsensä kanssa, josta Kalman silmät laajenivat kun Rafael kertoi että hän oli hyökännyt Silin kimppuun. Rafael kuitenkin vakuutti että Tiergan oli pysäyttänyt pahimman tapahtuman ja muutkin olivat kunnossa Kalma henkäisi helpottuneesti. Voi luojan kiitos.
"Olen tälle naiselle enemmästäkin velkaa kuin tästä kerrasta.." Kalma tokaisi Rafaelille, joka kehotti kiittämään Siliä huolenpidosta. Tietenkin Kalma tekisi sen jahka tästä selvittäisiin levolla ja Silkin olisi jälleen jaloillaan. Raf kehottikin oppilastaan jatkamaan lepäämistään. Kalma vilkasi kulmiensa alta mulkaisten Rafaelia.
"..Heräsin juuri, ei juurikaan nukuta." Ei ainakaan heti tällä sekunnilla, mutta kyllä se keho jossakin välissä lepoa tulisi huutamaan lisää, mutta juuri nyt Kalma ei halunnut levätä. Selkää kihelmöi ja koski.

Kalma säpsähti pienesti kun Silin äiti yllättäen vain ilmestyi hänen viereensä nyökäten tervehdyksenä, jolle Kalma heikosti hymähti tervehdyksenä ja seurasi kuinka vanhempi laskeutui potilaan viereen kysyen huolisiko potilas vettä. Kalma nyökkäsi ja nainen poistui hakemaan vettä puiseen mukiin, auttan Kalman sitten istumaan oikein päin. Kipeäähän se teki, mutta janoinen mies sai juotavaa, jota Kalma hotki mahaansa kuin ruokaa konsanaan. Silin äiti joutui rauhoittamaan potilastaan ettei tuo nyt vielä tukehtuisi veteen tai joisi sitä liikaa. Vanhempi vielä kokeili kädellä aavekoiran vielä lämmintä otsaa, kuume oli laskennut, mutta olisi parasta että Kalma lepäisi vielä. Kun oli juotu Silin äiti laski Kalman takaisin alas vatsallensa makaamaan peitellen miehen lämpimän peiton alle. Kalma katsoi Rafaelia.
"...Miksi olet yhä täällä?" Kalma kysyi yllättäen. "Et voi opettaa minua nyt olen tässä kunnossa.. Ei sinulla ole syytä odottaa minua." Kalma mumisi ehkä hieman harmistuneena. Rafael oli kuitenkin luvannut häntä opettaa elämään ihmisten keskuudessa petonsa kanssa ja kasvattaa ihmisten tavoille.. tai jotakin vastaavaa.
suskari
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2017, 23:44

Niin suojeluvietti sepä. "Tiedäthän, sellainen mitä eläimilläkin on kun ne ahdetaan nurkkaan ja ne vain antavat vaistojensa viedä. Viimeinen puolustus on hyökkäys, aggressiivisesti tai ilman", hän selitti Kalmalle. Oppilas myös julisti sitä, ettei aikonut mennä nukkumaan, kerta oli vasta herännyt. Siihen Rafael vain naurahti leppoisasti. "Kunhan ajattelin parastasi", hän sanoi ja sinä aika Silin äiti toi janoiselle vettä ja auttoi tätä juomisensa kanssa. Hieman holtittomalta se näytti, kerta Kalma oli janoinen vaikka, tuota olikin pyritti pitämään riittävässä nesteytyksessä tuon kuumeillessa.
Kun Silin äiti oli poistunut takavasemmelle katsoi Kalma pappia, joka nojasi nojaan ja katsoi takaisin sinisillä silmillään. Miksi tämä oli vieläkin täällä? Ei pappi voinut opettaa haavoittunutta oppilastaan enää tia no vähään aikaan. Eikä Rafaelilla ollut mitään syytä odottaa tuota. Pappi hymähti siihen rauhallisesti, hän nousi nojatuoliltaan ylös. Hieraisten niskaansa tämä murahti. "Autoin sinun hoidossasi, olet oppilaani, enkä halua sinua vielä menettää. Pitinhän minun varmistua siitä, että pysyt elossa. Ilman hopeaakin ihmissuden voi tappaa, jos tekee tarpeeksi järeää jälkeä", hän totesi rauhallisesti ja kyykistyi toisen tasolle. "Opetan sinua myöhemmin lisää, mutta muista. Elä ole hirveästi tekemisissä sen lauman kanssa, ellet halua muuttua todellakin sellaiseksi ihmissyöjäksi", hän kehotti ja pienesti pörrötti toisen mustia hiuksia nousten ylös ja lähtien kävelemään kohti eteistä, jossa hänen reppunsa odotti.

"Jäisitte yöksi, siellä voi olla minkälaisia hirviöitä tahansa", kuului vanhemman naisen ääni, josta paistoi huoli. Rafael kääntyi hitaasti Silin äidin puoleen ja hymyili tälle. Reppu iskettiin selkään ja jalkajousi toiselle olalle. Hän oli käynyt hakemassa järeän aseensa takaisin luolastosta kun Kalma oli ollut pihalla todellisuudesta. "En minä kehtaa, oppilaastani on jo sen verran vaivaa, etten herran nimeen halua tuottaa teille lisää töitä. Kiitän kaikesta vieraanvaraisuudesta ja olen henkeni velkaa tyttärellenne", pappi sanoi ja kumarsi emännälle, joka hieman punehtui papin käytöksestä. Nainen näytti hetken harmistuvan siitä, ettei voinut pitää näin hyvä tapaista miestä talossaan.
Lopulta ovi avautui ja pappi astui viileään talvi ilmaan, jossa hänen hengityksensä höyrysi. Hän imi sisäänsä raikasta ilmaa ja virnisti emännälle ja huikasi vielä ulkoa. "Tervehdy tarpeeksi, niin voimme jatkaa siitä mihin jäimme", hän ilmoitti. Sitten Rafael oli poissa.
Mori
 

Re: Isä ei saa// Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2017, 23:57

Kalma napitti pappia, joka kertoi että oli jäännyt paikalle varmistamaan että oppilas pysyisi hengissä huomauttaen kuitenkin että ihmissuden pystyisi tappamaan, mutta vain jos tekisi tarpeeksi pahaa jälkeä joka tappaisi ihmissuden.
"Pidän mielessäni." Kalma hymyili kevyesti kun Rafael päätti tehdä lähtöä ja poistua omien tehtäviensä pariin aina niin hyvä tuulisena, kuten aina. Kalman katse seurasi Rafaelia niin pitkälle kuin pystyi ja kohta takaa kuului oven painautuminen kiinni ja pappi oli poistunut. Kalma jäi itse hoitamaan haavojaan ainakin vielä muutamaksi päiväksi Silin ja Silin äidin hoidettavaksi.
suskari
 

Edellinen

Paluu Joet ja vesistöt

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron