Soittorasia


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 2:26

Soittorasia

Lily&Aran

Lily manasi koko matkan kun heitä vietiin makuuhuoneeseen ja manasi yhä senkin jälkeen kun ovi oli suljettu ja he olivat loukussa kuin rotat.

Huone oli korkea kattoinen, vihreän sävyinen ja tilava. Valo tulvi ikkunosta, valaisten koko huoneen. Huoneessa oli takka, kaksi nojatuolia, yksi kahden hengen vuode jossa oli isto ja pehemät tyynyt ja peitot, hyllykkö missä oli koristeita, kirjoitus pöytä ja tuoli, yöpöytä ja pari huone kasvia. Jälleen kerran huone oli vihreän sävyinen. Huoneesta meni yksi ovi peseytymis huoneeseen ja toinen ovi pieneen komeroon.

Lily katseli hetken aikaa ympärilleen, rynnäten sitten ikkunaan.
"Täältä ei mennäkään alas niin helposti mitä parvekkeelta.." Lily sanoi Ophelialle, vilkuillen alas ikkunasta.
".. joten täällä pysytään" Hän jatkoi samalla kun käveli nojatuoliin istumaan.
"Toivottavasti Black pärjää..." Lily mietti ääneen, pyöritellen rannekorua kädessään.

Sitten ovi avautui ja Aran astui sisään. Hänellä oli hieman synkkä ilme, mutta hymyili tytöille kohteliaasti.
"Toivottavasti pidätte huoneesta, sillä tulette viettämään täällä vähän aikaa" Aran sanoi ja otti kirjoituspöydän vieressä olevan tuolin ja istui siihen, kasvot kohti Opheliaa ja Lilyä.
"Määrittele sana vähän.." Lily mutisi nojatuolista, edes katsomatta Araniin päin.

// JA JATKUU >_> //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 2:43

Ophelia

Ophelia oli kävellyt koko matkan katsellen Lilyn edellä menevää selkää ja miettien mihin he nyt päätyisivät.
He päätyivät suurehkoon, hyvin valoiseen ja vihreä sävyiseen huoneeseen, missä oli melkein kaikkea mitä prinsessan omassa huoneessa oli ollut, jopa oma kylpyhuone!

Ophelia seurasi ihmeissään kun Lily ryntäsi ikkunaan. Ophelia ryntäsi heti tämän perässä ja tajusi mitä Lily tarkoitti, heillä ei ollut mahdollisuuksia kiivetä alas ja vaikka he siinä onnistuisivatkin, heillä olisi kasa vartijoita odottamassa heitä.
Ophelia jäi ikkunalle katselemaan samalla kun Lily meni istumaan nojatuolille.
Opheliakin toivoi että Black pärjäisi, he sentään nyt vihollisen tukikohdassa, mikä tarkottaisi sitä että Black saattaisi saada enemmän haltijoita niskansa päälle mitä pystyi hoitelemaan.

Sitten ovi avautuikin ja tutut kasvot astuivat sisään. Lily mutisi jotakin Aranin sanomisille, Ophelia ei itse kovin hyvin kuullut niin kaukaa.
Ophelia katsahti Araniin ja otti pari askelta pois ikkunalta kohti Arania.
"Mistä tämä erityis kohtelu?" Ophelia kysyi epäilevällä äänellä, vaikka epäilikin hieman ettei Aran kestänyt ajatusta jättää Lilyä tyrmään velhon kanssa.

//<___< *tuijottaa takas*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 2:59

Aran&Lily

"hmh, kai herrasmies saa olla mieliksi neideille" Aran sanoi, kiertäen Ophelian kysymyksen.
"Ai mieliksi?! Mitä jos päästäisit meidät menemään! se tässä olisi mieliksi!" Lily sanoi hysteerisesti, nousten ylös tuolista.
"Kuten jo kerran sanoin, en voi" Aran sanoi rauhittavasti, mutta se ei tuntunut Lilyä rauhoittavan.
"et voi?! et muka voi?! sinähän olet kuningas! sinulla on valtaa vaikka tapatuttaa koko kylä ja silti väität että et voi päästää meitä menemään?!" Lily sanoi raivoten.
"Sehän repisi sydämmen..." Aran sanoi ja uskoi että Lily tajuaisi, kenen sydämmen. "Sitäpaitsi teknisesti ottaen, olen vasta prinssi, en ole vielä mennyt naimisiin" Aran lisäsi.
Siinä vaiheessa Lilyä alkoi hieman pelottamaan.. joku yli 500 vuotias täysin tuntematon tyyppi oli rakastunut häneen ja lisäksi tämä tyyppi ilmoittaa olevansa sinkku?! Ei siinä mitään, ei Aran pahemman näköinen ollut Lilyn mielestä, mutta rakkauteen tarvitaan jotain muutakin kuin kultaiset hiukset.

"mitä sinuun taas tulee.." Aran sanoi katsahtaen Opheliaan.
"Suostutko yhteistyöhön, vai pitääkö sinut pakottaa siihen?" Aran kysyi, mutta kysymys oli enemmänkin lempeä kuin uhkaava.

// >.< *katsoo kieroon* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:17

Ophelia

Ophelian silmät tuijottivat taas pyöreyttään kun Lily muuttui lähes hysteeriseksi, hän halusi pois, niin halusi Opheliakin.
Aran toisti jälleen ettei voinut tehdä sitä, Opheliakin olisi raivonnut mutta Lily näytti tekevän sen jo kahden edestä.
Repisi syädnmen... Ophelia toisti mielessään, häntä tosin alkoi puistattamaan koko ajatus.

Ophelialla naksahti, hän tunsi kuin hänet olisi nielaistu pimeyteen jossa salamoitsi ja ukkosti, häntä alkoi epäilyttämään Aranin aikeet yhä enemmän ja enemmän ja Ophelia saattoi vain rukoilla ettei hänen ajatuksensa osuisi oikeaan. Ja vaikka valo olikin täyttänyt koko huoneen, tunnelma oli silti hyvin synkkä ja jännittynyt.

Ophelia huomasi Lilyn kauhistuneen ilmeen, prinsessa oli hiljentynyt kuin muuri kuultuuan että Aranin kuului mennä naimisiin ennenkuin tästä tulisi kuningas.
"Mitä? Onko sinulla lisää pieniä kuolemaa tekeviä lapsia? Heidät minä lupaan parantaa mutta liittoa minä en ala solmimaan!" Ophelia sanoi korottaen ääntään lopussa ja osoitti nyt sormellansa Arania hyvin vihaisen näköisenä.

//<_> Et varmana pysty tähä!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:28

Aran&Lily

"hmh.. te ihmiset olette sitten itsekkäitä." Aran sanoi nousten ylös tuolista ja lähti kiertämään ympyrää Ophelian ympäri.
"Sinullahan ei ole perhettä enää, joten tuskin tiedät miltä tuntuu menettää läheisensä? ah, unohdin, kyllähän sinä tiedät, kun kerran et omista äitiä taikka isää enää. Miltä se tuntui? menettää vanhempansa? Kuvittele sama tilanne Lucialle, hän menettää veljensä millä hetkellä hyvänsä. Eikä kukaan voi auttaa.. muutakuin sinä" Aran sanoi, käyttäen mitä ilkeintä asetta: menneisyyttä.

Normaalisti Aran ei olisi edes harkinnut olevansa näin ilkeä pikkutytölle, mutta nyt hän ei muuta voinut.. tai no olisi voinut, mutta hän ei juuri nyt jaksanut hakea Blackiä tänne hakattavaksi.
Sitten Aran tunsi jonkin kolahtavan hänen ohimoonsa ja tippuvan lattialle. Se oli Lilyn rannekoru, jonka hän oli juuri heittänyt Arania päin.
"Pidä saastainen korusi.." Lily sanoi kävellessään kohti sänkyä ja vajoten sen pehmeään peittoon, vatsallensa makaamaan. Hän näytti aivan siltä kuin olisi itkenyt, mutta ei se siitä kaukana ollutkaan. Lily oli melkein itkun partaalla, mutta pidätteli surunsa ja epätoivonsa, toivoen että Ophelia kiinnittäisi Aranin huomion pois.

// etkä sä tähän! ^.< //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:53

Ophelia

Ophelia seisoi, katse naulittuna lattiaan samalla kun Aran kierteli tätä kuin korppikotka.
Ophelia puristi nyrkkejään yhteen ja puri hammsta, samalla kun kuunteli Aranin puhetta tämän vanhemmista.
Tuska velloi Ophelian sisällä, niin että kyynel tai pari valui väkisin Ophelian silmiltä.
Ophelia ei aikonut antaa periksi, niinhän oli päättänyt, tosin Aran tiesi Ophelian heikon kohdan.

Sitten Ophelia kuuli kolahduksen ja kääntyi nopeasti sinne mistä ääni oli kuulunut, Araniin.
Sinnä Aran nyt oli, hieromassa takaraivoaan ja Ophelia tämän vierellä silmät pyöreinä ja kesti hetki tajuta mitä oli tapahtunut.
Sitten hän huomasi Lilyn rannekorun lattialla...
Ophelia katsahti sängylle lyhistyvään Lilyyn joka näytti surulliselta ja nuutuneelta.

"Aran, kuten sanoin, minä suostun kyllä parantamaan kansaasi sairauksilta, mutta liitoa sinun ja prinsessan välille en solmi." Ophelia olisi ihan hyvin voinut tehdä saman Aranille mitä tämä oli tehnyt tälle, käyttää hyväksi tämän menneisyyttä. Ophelia tiesi että Aran oli ollut rakastunut prinsessaan pienestä lähtien, mutta vasta vuosia myöhemmin oli selvinnyt ettei prinsessa tuntenut samaa tätä kohtaan.
Mutta ei voinut, hän ei ollut niin kieroutunut kuten Aran.

Ophelia käveli sängyn viereen jättäen Aranin siihen kyykistelemään, vain nähdäkseen missä kunnossa hänen ystävänsä oli. Lily oli aivan hiljaa, kasvot vasten tyynyä... Ophelia olisi Lilyn vähintään jo itkevän.
"Oliko muuta?" Ophelia kysyi, eikä edes vilkaissut Aranin suuntaan.

//>w< Njääh!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:06

Aran&Lily

Aran kyykistyi ja otti rannekorun lattialta, kaivoi taskustaan sen pienen soittorasian ja avasi sen.
Soittorasia lähti soittamaan samaa melodiaa mitä aikaisemmin ja se sai Aranin näyttämään erittäin surkealta ja masentuneelta.
Lily kuunteli korvatarkkana melodiaa ja puristi tyynyä yhä kovemmin.

Sitten Aran katsahti Opheliaan, antaen soittorasian yhä soida.
" Liittoa... hmh" Aran totesi hymyillen.
Hän käveli sängyn viereen ja laittoi soittorasian yöpöydälle. Sitten hän kääntyi Lilyyn ja Opheliaan päin.
"vaikka olenkin 'väärällä puolella' kyllä minultakin sydän löytyy... jostain" Aran sanoi hipaisten Lilyn hiuksia.
"älä koske minuun" Lily sanoi surullisella äänellä, nostamatta kasvojaan tyynystä.
Aran kyyristyi Lilyn pään viereen ja kuiskasi: " Minun valtakunta, minun sääntöni". Tämän sanottuaan Aran käveli ovelle ja sulki sen perässään.

hetkeen Lily ei sanonut mitään, hän vain kuunteli soittorasiaa joka soi yhä pöydällä.
"Viitsitkö sulkea sen?" Lily kysyi Ophelialta.
Hän ei edes halunnut koskea siihen, saatika nähdä sitä. Hän halusi vain kotiin, isän saleihin, lämpimään ja turvaan. Ennen kaikkea hän halusi Ophelian ja Blackin turvaan.
Häntä alkoi yhä enemmän huolestuttamaan Black joka virui yksin sellissä, mutta Lilyllä oli sellainen tunne että Black kyllä pärjäisi.. ei häntä ainakaan tapettaisi, ilman että heille kerrottaisiin ja Lily uskoi voivansa pelastaa Blackin hengen, vaikka se sitten tarkoittaisikin pakkoliittoa.
Tosin, Lilyä hieman ihmetytti, miten Aran ajatteli voivansa välttää sodan? Hänen isänsä olisi kuin salama haravoimassa metsää ja jos tämä saisi kuulla pakkoliitosta, Aranin pää killuisi seipäässä alta aika yksikön! Mutta se ei ollut nyt tämän ajan murhe, se oli vielä tulevaa.

"Toivottavasti Black ei tee mitään typerää" Lily sanoi lopulta.

// ^^ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:23

Ophelia

Ophelia kuuli kuinka melodia lähti soimaan, mutta ei kääntänyt katsettaan sitä päin. Melodia ei ollut enää iloinen, se masenti kaikkia huoneessa, jopa Arania, silti tämä antoi sen soida.
Sitten Aran käveli vastakkaiselle puolelle sängyn viereen, jättäen soittorasian auki yöpöydälle.

Ophelia ei sanonut mitään, alkoi jo pikkuhiljaa vaikuttamaan siltä että hänestä olisi tullut sulkeutuneempi, kerran kun oli niin hilajainen.
Ophelia katsoi hermostuksissaan tapahtumia ja vain toivoi että Aran lähtisi, jättäisi heidät kahden, selvittämään ajatuksia.
Sitten lopulta Aran lähtikin, yhä masentuneen näköisenä kun oli tullutkin, ainoa muutos oli että hekin olivat nyt surullisia ja molempien koti-ikävä kasvoi kasvamistaan.

"Toki.." Ophelia vastasi ja käveli sängyn toiselle puolelle ja sulki soittorasian kannen, melodia tosin ehti juuri loppumaan ennen kannen sulkeutumista.
Ophelia katsahti huolissaan Lilyyn, hän tunsi itsensä voimattomaksi ja oli muutenkin uupunut kaikesta tapahtuneesta, silti hän ei ole vielä menettänyt toivoansa, ehei, ei näin vähästä ja uskoi ettei kukaan muukaan.

Ophelia pisti makuulle Lilyn viereen, katse tätä päin, eli hän oli kyljellään.
"Lily..?" Ophelia tajusi kyllä että Lily saattaisi haluta omaa rauhaa, tosin Ophelia ei halunnut jättää tätä yksinkään.
Sitten Aranin sanat alkoivat soida jälleen Ophelian päässä, hänen vanhemmistaan.
"He... he tappoivat maman ja papan..." Ophelia sai sanotuksi samalla kun kyyneleet alkoivat vuotamaan vuolaasti hänen poskiaan pitkin, hän yritti taistella vastaan mutta tuska hänen sisällään oli liian kova.

//AH! Da drama!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 4:40

Lily,Black&Aran

Lily vilkaisi Opheliaa päin, kun kuuli tämän puhuvan vanhemmistaan. Hän huomasi samalla Ophelian kyyneleet jotka vierivät pitkin poskia.
"Ophelia kulta, älä itke" Lily sanoi ja pyyhki kyyneleet Ophelian poskelta hihaansa.
Sitten hän nousi istumaan ja keräsi itsensä. Hän ei aikonut luovuttaa ja toivoi että Ophelia oli samalla kannalla. Hän siirtyi lähemmäs Opheliaa ja silitti tämän hiuksia.
"Onhan sinulla mammasi ja pappasi aina mukana, sydämessä" Lily sanoi hymyillen.
"Rakkaat pysyy aina sydämessä, ei väliä missä olemme, he ovat aina siellä" Lily jatkoi ja rauhoitteli Opheliaa.
"äläkä Aranista välitä, hän on vain kiukutteleva pikku prinssi" Lily sanoi naurahtaen, joka kevensi tunnelmaa hieman.

Mutta tunnelma ei ollut niin kevyt Blackin luona. Jälleen kerran hänet oli hakattu henki hieveriin, vain sen takia ettei osannut pitää suutaan kiinni. Hänellä oli mustelmia kaikkialla ja lihakset olivat aivan turtana lyönneistä.. mutta se oli vasta alkua, Aran halusi päästä purkamaan vihaansa Blackiä kohtaan ja pian hän olikin jo tyrmillä, potkimassa Blackiä minkä kerkesi.. Black taas puolestaan solvasi Arania minkä kerkesi, joten hän taisi henkisesti olla niskan päällä.. tosin solvaukset saivat Aranin aina vain vihaisemmaksi.
Sitten Aranilla sytytti, juuri kun hän oli potkaisemassa Blackiltä tajun kankaalle. Hänhän voisi käyttää velhoa hyväkseen... tosin tarvittiinko tuon tajuamiseen einstein.. mutta antakaa armoa, Aranhan on blondi.
"Vartijat! ottakaa velho mukaan, lähdemme makuuhuoneille!" Aran huusi samalla kun marssi ulos ovesta.

Black oli erittäin huonossa kunnossa, hyvä kun pysyi edes pystyssä. Hän vuosi verta sieltä täältä, mutta se nyt ei näyttänyt haittaavan menoa.

Lily istui yhä sängyllä, silittäen Ophelian hiuksia. Hän alkoi hyräilemään melodiaa mitä käytettiin lastenlauluissa.
Äkkiä ovi avautui, oikeastaan niin äkkiä että Lily ihan pelästyi ja sisään astui Aran mukanaan kaksi vartijaa ja Black.
Lily arvasi heti että Black oli aukonut päätään, mutta mitä hittoa Black täällä teki, se oli hänellekkin arvoitus.
Black sai kohotettua katseensa kohti Lilyä ja Opheliaa, toivoen että Aranilla ei olisi ketunhäntää kainalossa.

// WIHII, nyt nukkumaan >_> huomenna taas jatketaan! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 5:25

Ophelia

Ophelia rauhoittui hieman samalla kun Lily kuivasi hänen kyyneleensä.
Ophelia nyökkäsi mitä Lily oli sanonut, että hänen pappansa ja mammansa olisivat aina hänen luonaan tämän sydänmessä, Ophelia ei kuitenkaan lopettanut itkemistä.
Tosin silti hän kykeni naurahtamaan hyvin pienesti, pienestä kiukuttelevasta pikku prinssistä.

Ophelia rauhoittui ja lopetti itkemisen kun Lily alkoi silittämään tämän hiuksia ja hyräilemään tuttua sävelmää. Ophelia olisi voinut helposti vaipua uneen, mutta jostain syystä häntä mietitytti miten Black pärjäisi, vaikka oli hetki sitten ollut lähes varma ettei tällä olisi ollut mitään hätää...

Sitten ovet läimähtivät auki, Ophelia räpäytteli hetken aikaa silmiään, hän oli tainnut sittenkin nukahtaa. Hän huomasi Lilyn udon ilmeen ja nousi istumaan nähdäkseen mitä oli tapahtunut.
"BLACK!?" Ophelia parkaisi nähtyään missä kunnossa tämä oli. Blackissa oli enemmän kuin muutama mustelma ja tämä vuosi vielä verta.
Ophelia oli ihan hämmentynyt tilanteesta, hän luuli että olisi päässyt Aranista eroon jo yhdeksi päiväksi mutta tämä ryntääkin sisään, vartioiden ja puolikuolleen Blackin kera.

"Mi-Mitä tämä on nyt olevinaan...?!" Ophelia kysyi hämmillään ja lähes itkusilmässä.
Ophelia ponnahti sängyn päältä ja juoksi Blackin luo ja yritti tarkastella tämän tilaa, hänessä todellakin oli useita mustelmia, Ophelia ei yhtään ihmettelisi vaikka luumurtumiakin löytyisi. Sitten hän käänsi päänsä Araniin kysyvästi, pikemminkin hämmissään kuin vihaisesti ja odotti että tämä aukaisisi suunsa.

//MUAH! Mua on turha saada si hereil! Känny on kii ja tuun si ku tuun! xD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 1:25

Aran,Black&Lily

Aran napautti sormiaan ja vartijat poistuivat, tiputtaen Blackin maahan kyljelleen makaamaan.
Lily oli järkytynyt niin pahasti ettei kyennyt liikkumaan, hän oli aina luullut että haltijat olivat rauhaarakastavia ja ystävällisiä, mutta tämä oletus oli ilmeisesti väärä. Eivät hekään hakanneet Arttia puolikuoliaaksi, vaikka Blackin olisi tehnyt mieli.
Aran lähti kiertämään ympäri Blackia ja Opheliaa, jotka olivat keskellä lattiaa.
Black ei kyennyt liikkumaan vammoiltaan, mutta uskoi pystyvänsä hetken päästä, kunhan saisi levätä hetken... tietysti olettaen ettei Aran alkaisi potkimaan häntä kuin perunasäkkiä.
Vaikka Aran kiersikin Blackia ja Opheliaa, hän katsoi Lilyyn, joka istui sängyllä.
"Miksi..?" Lily kysyi kun Aran ei vastannut Ophelian kysymykseen.
Aran pysyi hiljaa, hymyili ja kiersi yhä kaksikkoa.
"MIKSI?!" Lily huusi noustessaan ylös sängyltä.
Hän oli täynnä vihaa, tärisi ja oli peloissaan, mutta hän sai hillittyä itsensä.

"Koska hänellä ei ole muuta tekemistä kuin hakata vankeja.." Black huomautti nenäkkäästi kun yritti nousta ylös.
Aran otti vauhtia, nappasi Blackia kauluksesta kiinni ja heitti tämän päin seinää, todella vauhdilla.
Lily pisti kädet suunsa eteen estääkeen kiljaisun, nähdessään että Black mätkähti päin seinää ja jäi liikkumattomana maahan.
Aran katsoi kylmän viileästi Blackin liikkumatonta kehoa. Lily ei uskaltanut mennä edes katsomaan Blackia, peläten pahinta.. mutta hänen sydämmensä keveni hieman kun kuuli Blackin yskäisevän.
"Jos aijot kohdella häntä noin, vaadin saada selityksen miksi?!" Lily sanoi astuen lähemmäksi Arania.
"Kyllä sinä tiedät." Aran sanoi katsoen lempeän surullisesti Lilyyn.

Lily oli hetken hiljaa.
"Vaikka suostuisinkin, en tulisi tuntemaan samoin. Rakkautta ei voi ostaa, saatika pakottaa. Olen aina halunnut tavata sinut, mutta se näyttää olevan vain yksi suuri virhe. Aran, et voi saada minusta, muutakuin esineellisen häkkilinnun" Lily sanoi pudistaen päätään hitaasti ja jatkoi
"Ehkä sinäkin vain tarvitsen jonkun joka rakastaa, mutta tästä huoneesta sitä on turha etsiä" Lily sanoi lopettaen saarnansa.
Aran katsoi hetken Lilyä, otti pari askelta tätä kohti ja ojensi kätensä. Lily päätti ettei perääntyisi, vaikka Aran käsivi päälle, mutta tämä vain ojensi kätensä ja silitti Lilyn poskea.
"Olet itkenyt.." Aran sanoi hiljaa, katsellen Lilyn silmiä.
"sinä kai tiedätkin syyn" Lily vastasi kylmästi.

"Katsoa saa, mutta ei koskea.." Black huomautti hauraasti lattialta, raottaessaan silmiä.
"Älä! Anna hänen olla." Lily sanoi Aranille joka otti askeleen kohti Blackia.
"Minä pyydän, jätä hänet rauhaan" Lily sanoi tarttuen Arania kädestä.
Aran mietti hetken, mutta perääntyi sitten.
Aran seisoi hetken aikaa hiljaa Lilyn edessä, vilkaisi sitten Opheliaa ja Blackia, käveli ovelle ja poistui.

Lily juoksi Blackin luo, kyykistyi tämän viereen ja silitti hänen poskeaan.
"Oletko kunnossa?" Lily kysyi... aika tyhmä kysymys, Black oli hakattu henkihieveriin, hän makasi lattialla ja oli vähällä oksentaa verta, tietenkään hän ei ollut kunnossa!
"Ophelia voitko parantaa hänet?" Lily kysyi itku kurkussa samalla kun vilkaisi Opheliaa.

// FUCK YA!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 2:18

Ophelia

Aran ei vastannut ja antoi merkin vartijoille jotta nämä poistuisi. Ophelia tuijotti järkyttyneenä verta vuotavaa Blackia joka makasi nyt kyljellään, eikä kyennyt järkytyksestä liikkumaan, hyvä että edes hengittämään.
Ophelia yritti saada sanoja suustaan, yritti kysyä oli Black kunnossa, vaikka näkikin ulospäin että tämä oli kaikkea muuta kuin kunnossa.
Ophelian viha kasvoi kasvamistaan haltijoita kohtaan, Opheliakaan ei olisi uskonut haltijoiden olevan niin kovakouraisia.

Lily yritti kysyä miksi, samalla kun Aran käveli ympyrää Blackin ja Ophelian ympärillä.
Lily kun ei saanut vastausta hän kysyi uudestaan, korottaen tällä kertaa ääntään. Ophelian huomio ei kuitenkaan kiinnittynyt mihinkään muuhun kui lattialla makaavaan Blackiin.
Sitten Black avasi suunsa, se sai Ophelian tuntemaan helpotusta joka pian muuttuikin jälleen peloksi ja huoleksi kun Aran heitti tämän seinään, eikä Ophelia ehtinyt edes äänähtämään.
Ophelia ei saanut sanoja suustaan, hän vain jäi siihen lattialle istumaan tuijottaen nyt liikkumatonta Blackiä, tuntui että sydän olisi vähällä pysähtyä.

Ophelia kykeni kuulemaan mitä Aran ja Lily puhuivat, mutta tiesi ettei Lilyllä olisi hätää. Blackin yskäisy kertoi että tämä oli säästynyt pahimmalta, mikä ei kylläkään Ophelian oloa paljoa helpottanut.
Katsoa saa muttei koskea... Ophelia muisti nuo sanat jotka olivat tulleet Blackin suusta useampaankin otteeseen. Totta, Aran saattoi vain katsoa, muttei koskea ja tällä kertaa rakkauskin oli vain yksipuolista. Ophelia vilahti Araniin päin nähdäkseen mitä tapahtui, jääden kuitenkin varjelevasti Blackin viereen.
Lily selvästi pelästyi että Aran hakkaisi Blackia lisää, niin Opheliakin mutta onneksi Aran ei tehnyt sitä, ties vaikka seuraava isku veisi tältä hengen.
Ophelia seurasi katsellaan Arania joka lopulta poistui huoneesta, sanomatta yhtään mitään, jättäen heidät kolmistaan.

Lily ryntäsi Ophelian ohitse Blackin viereen ja alkoi silittämään tämän poskea. Ophelia ei saanut sanaakaan suustaan ja kykeni vain tuijottamaan näitä kahta. Ophelia aisti että Black saattoi olla hengenvaarassa, ellei hän parantaisi tätä nyt. Mutta hän oli jo kertaallen tänään parantanut pienen tytön vaikean sairauden ja oli nyt hyvin järkyttyn ettei tiennyt kykenikö edes liikkumaan.

Ophelia vilkaisi apua huutavaa Lilyä ja katsahti takaisin Blackiin. Ophelia tuijotti vielä hetken, kohotti kätensä sivulle ja läimäytti poskeansa, se oli hänen tapansa palautua takaisin todellisuuteen. Ophelia nousi, juoksi peseytymis huoneeseen, noukki vadin ja täytti sen vedellä, sitten hän juoksi kantaen vatia Blackin luokse läikyttäen tietenkin samalla puolet vedestä.
Ophelia pisti kätensä ristiin ja asetti ne lopulta veden päälle, hän oli siunannut veden.
Hän nosti jälleen pitkät ja leveät hihansa, kastoi kätensä veteen ja varoittamatta pisti kätensä Blackin pään päälle.
Heikko helmiäisen hohtava valoi alkoi loistamaan, mutta Ophelian pinnistäessä se vahvistui. Ophelia ei keskittynyt ulkoisiin haavoihin vaan mahdollisiin sisäisiin veren vuotoihin ja vammoihin jotka olivat kaikista kohtalokkaimpia.
Minuutin pari pinnistäessä Ophelialta loppui voimat ja valkoinen valo hiipui pois, hän veti kätensä taas itselleen ja oli hetken hiljaa...
"En saa häntä kokonaan kuntoon... mutta sain hoidettua useimmat vammat ja luumurtumat, Blackillä ei ole enää hengenvaarassa..." Ophelia sanoi hiljaa ja vilkaisi sitten Lilyä.

//MWAHA! >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 2:42

Black&Lily

Black tunsi kuinka polttelu hänen sisällään lakkasi, kun Ophelia teki pikku taikojaan. Hänen olonsa helpottui hieman, mutta kun sisällä ollut kipu kaikkosi, ulkoiset haavat ja ruhjeet alkoivat polttelemaan. Blackilla ei ollut aikomustakaan nousta ylös, saatika liikkua yhtään, mutta Lily oli toista mieltä.
"Black tule, sinut pitää saada pois lattilata" Lily sanoi ja auttoi Blackin istumaan.
"Ohpelia auta hieman, autetaan hänet sängylle" Lily sanoi, nostaen Blackin seisomaan.
He auttoivat Blackin sängylle, varovasti mutta nopeasti, ei tytöillä sentään mitään suuria voimia ollut ja olihan Black sentään aika iso mieheksi.. näin pituudeltaan. Black kirosi kipua ja vannoi tappavansa Aranin, samalla kun hän yritti liikuttaa lihaksiaan.
"Sinäkin saat kokoajan olla parantamassa minua..." Black mutisi Ophelialle.
"No mitä jos et hankkiutuisi vaikeuksiin" Lily tuhahti ja sitoi yhden Blackin kädessä olevista haavoista, hameestaan repimällä kankaan palalla.
"Ai Perkele!" Black kirosi kun Lily kiristi siteen liian kireälle, tahallaan.
"Ihan kuin ei riittäisi että suippokorvat hakkaavat" Black mutisi naurahtaen.
Lily repi kankaan paloja hameestaan, niin että ennen nilkkoihin ylttänyt hame, oli nyt vain polviin asti. Lopulta he saivat kaikki haavat sidottua, mikä helpotti veren vuotoja. Lily istahti huokaisten Blackin viereen sängylle. Hän heilutteli jalkojansa ilmassa katse suunnattuna alas. Black pysyi hiljaa, hän oli liian väsynyt sanomaan mitään.

"Ehkä olisi sittenkin pitänyt pysyä häkkilintuna kotona." Lily huomautti.
Black raotti silmiään ja vilkaisi Opheliaa ja Lilyä.
"Ajatelkaa jotain positiivista.. te sentään pelastitte lauman yksisarvisia" Black sanoi, koittaen piristää tyttöjä.
"Niin.. niimpä teimme, eivätkö ne olleetkin kauniita?" Lily sanoi hymyillen, katsoen Opheliaan.

// >_>' //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:01

Ophelia

Ophelia auttoi parhaansa mukaan saadakseen Blackin sängylle, Black oli painava pituutensa takia... Ophelia oli saanut tyrehdetettyä vain sisäiset vammat, mutta ulkoisesti Black vielä vuosi, mutta tämä ei onneksi ollut enää hengen vaarassa.

Ophelia todellakin sai olla koko ajan parantamassa tätä, mitäs avasi suutansa silloin kun ei pitäisi.
Lilykin osottautui olemaan samaa mieltä, samalla kun alkoi repimään hameestaa siivuja voidakseen sitoa Blackin haavat.
Älä kiroa... Ophelia sulki korvansa Blackin kiroamiselle, ilmeisesti haavat olivat niin arkoja. Ophelia itse kirosi erittäin harvoin ja vain jos ei kohteliaampia sanoja tilanteeseen löytynyt, nyt hän tosin tunsi olonsa hyvin hiljaiseksi, hän ei tiennyt oliko vihainen taikka surullinen, niin väsynyt hänkin oli.

Ophelia seurasi vierestä kuinka Lily repi hamettaan niin että se lyheni lyhenemistään, lopulta yltäen vain polviin, mutta saivatpahan he ainakin tyrehdytettyä Blackin ulkoiset verenvuodot.
Ophelia seisoi sängyn vieressä tarkkaillen tilannetta, samalla kun Lily meni toiselle puolelle sänkyä istumaan Blackin viereen, heilutelleen jalkojaan ilmassa.
Seurasi hiljaisuus, Ophelia sai vain olla iloinen että kaikki olivat yhä hengissä ja yhdessä.
"Mitä..? Ai niin... Olivat." Ophelia vastasi hymyllein pienesti, hänkin oli lopen uupunut. Hän oli iloinen että he olivat pelastaneet lauman yksisarvisia, vaikka hinta siitä olikin ollut korkea.
Ophelia mietitytti yhä miksi yksisarviset olivat ylipäätänsä poistuneet metsästä ja mietti oliko tämäkin ollut osa haltijoiden suunnitelmaa.

Vielä aamulla päivä oli vaikuttanut valoisalta, mutta nyt kaikki tuntui ihan toiselta, melkein helvetiltä... He olivat vankina, kaukana kotoa, saaden pelätä koko ajan että yksi heistä saattaa kuolla koska tahansa, tarkoittaen nyt Blackia siis.
Aurinkokin alkoi jo laskeutua luoden punaisen tunnelman kaikkialle minne valo kosketti, Ophelia meni ikkunalle ja mietti oliko kuningas jo huomannut heidän poissaolonsa.

//^_______^//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14264

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 16, 2007 3:21

Black&Lily

Lily katseli kun Ophelia käveli ikkunan luo. Aurinko laski ja loi punaista kajoa huoneeseen.
"Pian on illallis aika.." Lily totesi, lähinnä itsekseen.
"Enää noin tunti niin sitten isäsi on kääntänyt koko kylän ylösalaisin" Black sanoi raottaen silmiään.
"Mutta.. vaikka hän lähettäisikin sotilaat etsimään sinua, he eivät ikinä löytäisi tänne, eikö nimikin sen jo kerro? Haltijoiden piilopaikka, tai tuttavallisemmin rotta kaupunki" Black selitti puoliunissaan.

Nimi rotta kaupunki oli ihmisten keskuudessa käytettävä pilkkanimi haltijoiden kaupungille, tosin jos yksikään ihminen olisi ikinä palannut sieltä elävänä, hänen täytyisi muuttaa toisten käsitystä tästä paikasta. Kylähän oli paljon kauniimpi mitä ihmisten!

Jälleen kerran ovi avautui.. mutta tällä kertaa sisään astui Lucia, tuoden taas tarjotinta. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan vielä nuorempi haltija poika. Pojalla oli samanlaisia arpia ja ihokuolioita mitä Lucialla oli ollut.
"Neiti Ophelia.. tässä on toinen veljistäni.. voisitko sinä parantaa hänetkin?" Lucia kysyi laittaessaan tarjottimen pöydälle.. juuri ja juuri ylttäen sinne asti.
Vartija sulki oven, jättäen haltija lapset kolmikon seuraan.
"Luci kertoi että osaat parantaa pipit, osaatko sinä?" Pikku poika sanoi hellyyttävällä äänellä, joka sai Lilyn hymyilemään.
Black vain tuhahti sängyllä ja käänsi selkänsä kohti lapsia.

// squiiiik //
Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö