My turn to go is coming. [sov]

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

My turn to go is coming. [sov]

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Touko 2010, 21:33

Splinter & Kija

Huone oli kylmettynyt, siis ihan tosissaan muuttunut yhä kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Kyljellään nukkuva nuori ei huomannut asiaa, vaikka lunta tippui suoraan hänen paljaalle olkapäälleen... ainakin miltein paljaalle, se oli värjäytynyt verestä punaiseksi. Missä paita oli? No oli tullut yöllä kuuma, ja huolimatta lumisateesta jonka oranssisilmä oli aiheuttanut, hän oli repinyt paitansakkin pois päältä. Paita lojui lattialla, käden pitäen siitä yhä kiinni kuin hukkuva oljenkorresta. Niin eli siis hän retkotti puoliksi sängynlaidan yli! Verta valui kättä pitkin lattiallekkin, osuttuaan ensin paitaan... Mitään ei nuori huomannut, päinvastoin, tuo taisi vain vajota syvemmälle uneensa, jossa vilahti hirviöitä, jäätyneitä puita, sekä yksi ja sama, kolkko ja luotaanvetävä temppelin kaltainen, joka seisoi keskellä hylättyä metsätietä, vuorten kätköissä...

"Mhiiih! MHIIIH!", pieni karvakerä työnsi kaikin voimin ovea auki, ja lopulta saikin sen kokonaan työnnettyä auki! Tosin tuo tupsahti maahan vatsalleen, lumihiutaleiden saattelemana... ja niitä oli myös pikkuisen turkissa, jäähituleita. Kija oli tajunnut jo heti herätessään, että jokin oli vinossa. Punainen neste, joka virtasi ulos kehosta ja jota kutsuttiin myös... myös... No Kija muistaisi sen myöhemmin - ei ollut koskaan hyvä merkki, varsinkin jos joku ei herännyt. Tyttö porhalsi käytäviä pitkin, nuuskien tuttua hajua tai jotain, ja löysikin sen. Tämä oli se... se... ART! Tämä oli Artin haju! Vesihenki juoksi hajun suuntaan, ja löysi oikean oven, jonka takana haju oli voimakkaimillaan. Kija alkoi raapimaan ovea minkä pieniltä kynsiltään pystyi, ja huusi samalla Arathetin lempinimeä kovaan ääneen, että varmasti kuului. Ovi avautui, oli se sitten vahinko tai ei, ja Kija veti syvää henkeä, alkaen taas huutamaan.
"Splinter... Splinter vuotaa! Vuotaa sitä... sitä.... VARTA! Splinter vuotaa varta!", Kija alkoi melkein itkemään, kun ei osannut sanaa ulkoa. Kai se varta oli? Ja sekin jäi katsomatta että kenelle hän puhui... No kai se oli se ja sama, kunhan jotain apua saisi!

[[Odottelen Aksua ja Arathetia ^^ ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Kesä 2010, 21:44

Art

Pitkän päivän jälkeen neuvonantaja oli jälleen kerran kuolemaisillaan. No, ei nyt ehkä ihan kirjaimellisesti, mutta Arathet oli valmis jäämään eläkkeelle jälleen kerran. Sodan julistamisen jälkeen kaikki oli ollut yhtä myrskyä. Vaikka kaunis kevät oli jo pitkällä, silti kukaan ei tuntunut riemuitsevan.. paitsi ne jotka saivan yhtä sun toista tyydytystä toisten tappamisesta.
Art ei kuulunut noihin henkilöihin. Hän oli niitä jotka olivat enemmän kuin huolissaan tulevasta, avoimesta sodasta. Moinen oli turhaa verenvuodatusta, jos Arathetilta kysyi. Hän oli kyllä niitä haltioita, jotka uskoivat visusti tämän maan kuuluvan heille, mutta silti sota kuulosti turhan raa'alta keinolta ratkaista tämä riita... mutta nyt näytti siltä ettei muuta vaihtoehtoa ollut.

Art oli jo asettunut mukavasti sänkyyn ja pyörinyt tovin siellä, miettien asioita. Hän oli niitä jotka eivät saaneet heti unta. Vaikka yö olikin jo melkolailla pitkällä, Art oli hereillä. Juuri kun neuvonantaja oli saamassa unenpäästä kiinni, kuului ovelta huuto. Haltia tunnisti tuon äänen, eikä sen kantama viesti ollut kovinkaan mieluisa.
Arathet nousi ylös sängystä, heitti aamutakin niskaansa ja käveli ovelle ripein askelin. Hän avasi oven, nappasi Kijan syliinsä ja lähti kävelemään Splinterin huoneelle päin.
Päästyään ovelle vastassa oli suoraansanottuna epärealistinen näky. Huoneessa satoi lunta ja lämpötila oli aivan varmasti jo pakkaslukemilla. Splinter nukkui sängyllä, vuotaen "varta", kuten Kija oli sanonut. Art tuijotti ovella hetken silmät pyöreinä, kunnes ravisti pienesti päätään ja laski Kijan alas. Tuon tehtyään, haltia loikki Splinterin luokse ja tarttui tuota olkapäästä.
"Splinter herää!" haltia sanoi ravistellessaan poikaa hereille "Kaiken hyvän nimessä herää!"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Kesä 2010, 22:21

Splinter & Kija

Kija nyyhki hiljaa, kun Art nosti sen, ja lähti sitten katsomaan poikaa tarkemmin. Seuraavaksi Kija laskettiin taas alas, ja tyttö juoksi ulos huoneesta, että olisi vähän lämpimämpi, mutta silti se pyöri oven edessä hädissään.

Splinter ei meinannut herätä lainkaan, sen sijaan tuo vain ravisti nopeasti päätään.
"Mmmh...", hiljainen mutina kertoi todella hyvin, ettei toinen halunut millään herätä. Ei sitten millään. Kohta tuo avasi silmiään, ja nosti poskeaan tyynystä hieman.
"Art... mitä ihmettä... nyt on keskiyöööööh.", loppu katosi haukotuksen voimasta, samalla kun poika venytti jalkaansa taaksepäin. Samalla tuo pamautti päänsä takaisin tyynyyn.
"...Täällä on kuumaaaah...", poika valitti hiljaa, ja näytti tuskastuneelta. No hänellä oli kuuma!...Huolimatta siitä että hän makasi puolialasti sängyssä, ja huoneessa paukkui pakkasen puolella. Hän vain halusi takaisin nukkumaan, ja nähdä tällä kertaa jotain muuta unta kuin arvoituksellisia riimuja ja temppeleitä.. liikaa kirjastossa kukkumista varmaan taas. Pari syvää hengitystä, ja sitten tuo nousi sen verran, että pystyi nojaamaan kyynärpäihinsä. Vatsa edelleen oli patjaa vasten, ja poika nosti päätään sen verta että näki ympärilleen. Lunta... LUNTA!? Teinin silmät laajenivat samalla kun tuo katsoi ympärilleen.
"Mitä.... ", poika mutisi hiljaa, mitä ihmettä tämä nyt oli!? Ja vielä kivempaa oli nähdä verta Arathetin sormilla. "Mistä tuo tuli?", poika kysyi samantein, ja osoitti Arathetin kättä. Ja edelleen, juuri heränneet ihmiset ja taruolennot ovat aina hiukan hitaina. Pikkuvelho ei huomannut millään vuotavansa niin selästä kuin pohkeestakin, tai sitä että hänellä oli kuuma vaikka huone oli pakkasen puolella. Ja sen sijaan että huolestuisi mahdollisesta hypotermiasta, tuo huolestui pienestä veritahrasta parhaan ystävänsä kädessä. Hyvin menee pikkuvelho.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta



Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron