Lomaako?


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14213

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 26, 2008 7:44

Lomaako?

Arathet&Aran

Art hymyili katsellen Aaronin perään, joka juoksi hakemaan veljensä. Hetken aikaa hän hymyili paikoillaan, kunnes lähti kävelemään Aaronin perään. Veljekset tulivatkin häntä vastaan ennen kuin hän kerkesi näiden talolle asti ja Art kääntyi ympäri lähtien kävelemään kohti linnaa.
Matkan aikana hän ei puhunut mitään vaan kuunteli sivukorvalla mitä ympärillä tapahtui, samaan aikaan kun hän mietiskeli asioitan.

Kadut alkoivat jo tyhjentyä pikkuhiljaa illan tullen. Alkoi jo hämärtääkkin ja pian koko kylä ja metsä vaipuisi siniseen uneen jossa linna tulisi loistamaan valkoista, puhdasta ja kirkasta valoa, valaisten kadut ja tuoden kirkkautta pimeyteen. Tämä johtui loitsusta, jonka Aranin äiti oli aikoinaan linnan päälle langettanut. Valoa ei voinut nähdä, ellei tiennyt mitä etsi, joten ihmisten oli turha kuvitella löytävänsä linnaa sen valon perusteella.
Art oli arvioinut ajan auringosta ja päätteli että Aran olisi nyt omissa oloissaan. Tällä ei enää pitäisi olla kokouksia ja tämä toden näköisesti odottelikin jo Arttia.

Pian he saapuivat linnan portille josta kulki molempiin suuntiin sotilaita ja korkea-arvoisia haltijoita. Suurin osa oli pukeutunut hopean harmaisiin viittoihin, kuten Art tällä hetkellä. Tämä viitta oli tavallaan vakio asuste korkea-arvoisten haltijoiden keskuudessa, vaikka mikään laki ei sitä vaatinut.
Art käveli edeltä linnan portista sisään, halki pihamaan ja linnan ovista sisään. Käytävät olivat korkeita ja seinät olivat valkoista marmoria. Käytävillä ei ollut paljoakaan tauluja, muutama patsas ja kasvi. Aran halusi pitää sisustuksen yksinkertaisena, hän ei pahemmin taulusita piitannut, ainakaan käytävillä. Art johdatti veljekset käytävän läpi, kuninkaan saliin. Hän ei koputtanut, hänen ei tarvinnut, vaan astui sisään ja käveli peremmälle katsellen ympärilleen. Arania ei näkynyt salissa, mutta salin parvekkeen ovet olivat auki. Art käveli oville ja kurkkasi ulos.
Parveke oli suuri. Se oli kuin huone jossa ei ollut seiniä, mutta katto oli. Tosin yhdessä kohdassa oli puolikuun muotoinen ulkouma jossa ei ollut katosta.
Aran istui tuolla puolikuun muotoisen ulkouman keskellä olevalla divaanilla. Divaani oli erittäin koristeellinen, mutta yksinkertainen rungoltaan, väriltään valkoinen jossa oli hopeisia koristeita. Aran istui rennosti tuolilla, nojaten käsinojaan, pitäien toista kättäänsä selkänojalla ja toista edessään lukien kirjaa. Toinen jalka oli koukistettuna penkillä ja toista hän roikotti reunan yli kopistellen kantapäällään lattiaa.

Art hymyili itsekseen nähdessään.
"Tulkaa" Art huikkasi ennen kuin astui parvekkeelle ja käveli Aranin luokse.
Aran nosti katseensa kirjasta ja hymyili nähdessään Artin.
"Minä jo luulin että olet kadonnut, Arathet" Aran sanoi hymyillen, lempeällä äänellä samalla kun sulki kirjan.
"En minä katoaisi vaikka kylään hyökättäisiin, herrani" Art sanoi kävellessään Aranin luo joka nousi ylös divaanilta, laskien kirjan siihen.
Aran kääntyi kohti Arttia ja laski vasemman kätensä tämän olkapäälle ja Art teki samoin.

"Mukava nähdä sinua" Aran sanoi aivan kuin olisi ollut ikuisuus viimeksi kun he näkivät.
"Kuin myös" Art sanoi laskiessaan kätensä alas Aranin olkapäältä.
Aran vilkaisi Artin selän taakse ja katsoi sitten kysyväti Arttiin.
"Ensimmäinen tiedustelu ryhmä on palannut, he tuovat uutiset" Art sanoi.
Aran nyökkäsi ja siirsi katseensa nyt Aaroniin ja tämän veljiin, jääden odottamaan että nämä avaisivat suunsa. Art kääntyi sivuttain kohti kolmikkoa. Hänen kasvoiltaan ei voinut lukea mitään, hän oli nyt entistäkin virallisempi ja jäykempi mitä aikaisemmin päivällä, johtuen Aranin seurasta. Aranin seurassa hän aina vakavoitui.
Äkkiä jos katsoi, Aran ja Arathet näyttivät melko samanlaisilta, jopa veljeksiltä, mutta hetken aikaa kun tarkkaili, heidän kasvoistaan pystyi erottamaan selivä eroavaisuuksia. Artilla oli viirumaisemmat silmät mitä Aranilla, Aran oli hieman pidempi ja hänen kasvonsa olivat pidemmät. Aranista huomasi heti että hänessä virtasi kuninkaallista verta, se oli kirjoitettu hänen kasvoihin, olemukseen ja katseeseen.

// jatkuuh >P //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 26, 2008 9:40

Aaron

Veljekset pukivat vihreät viittansa päälle ja päästyään pihalle, nämä huomasivat Arathetin odottavan pihalla ja pian he lähtivätkin kävelemään kohti linnaa tämän perässä. Kukaan ei sanonut mitään, ei edes Aaron joka hermoili pitäen totista ilmettä kasvoillaan ja katseli sivulle, näkien vain puita muttei toisia haltijoita jotka olivat varmaankin alkaneet menemään jo kotio päin, sillä ilta alkoi jo hämärtää.
Adrian vilkuili Aaronia joka käveli tämän vierellä, mitä tämä oikein teki?
"Psst, Aaron, oletko tulossa mukaan?" Adrian huikkasi kuiskaten Aaronille joka käänsi päänsä sivulta eteenpäin.
"Olen..." Aaron vastasi synkähkösti ja Adrian katsahti Arnoldiin joka oli vielä onnellisen tietämätön asiasta, mutta ei kauaa kun tajusi päätellä kaiken Arnoldin katseesta ja tämän vierellä kävelevästä Aaronista...
Arnold risti sormensa ja asetti kätensä selkänsä taakse, ehkä Aaron osaisi käyttäytyä kuninkaan edessä!

Veljekset kävelivät Artin perässä linnan portista sisään, halki pihamaan ja linnan ovista sisään käytäviin jonka katot olivat korkeat ja seinät hienoa marmoria. Aaron ei ole koskaan linnassa käynyt ja osoitti mielenkiinnon merkkejä veljiään enemmän vaikka yrittikin esittä välinpitämätöntä parhaansa mukaan. Veljekset olivat käyneet linnassa muutamaankin otteeseen, eivätkä siksi ihmetelleet ympäristöään saatika kiinnittäneet huomiota kuinka korkea-arvoiset pukeutuivat. Päästyään kuninkaansalin ovelle, veljekset pysähtyivät hetkeksi kunnes Art avasi kuninkaansalin oven ja astuivat sisään, huomaten ettei ketään paikalla ollut ja Aaron päästi huomaamattoman huokauksen siitä ettei tarvinnut kohdata kuningasta ainakaan vielä.

Parvekkeen ovi oli aukia ja vanhimmat veljet jäivät seisomaan selkä suorassa odottamaan keskelle salia, sillä välin kun Art kävi kurkistamassa, että oliko Aran kenties siellä. Aaron puolestaan ei malttanut olla paikallaan vaan asteli hiljaisin askelin pitkin salia, pysytellen veljiensä lähistöllä ja veljet rukoilivat ettei tämä tekisi mitään sopimatonta näin linnassa, kuten koskisi kaikkeen minkä näki ja lopulta rikkoisi sen.
Pian Art huikkasi parvekkeen ovelta että nämä tulisivat parvekkeelle, kaksi vanhinta veljeä nyökkäsivät, ottaen myöskin virallisen asenteen, jopa Arnold ja kävelivtä parvekkeelle ja jopa Aaronkin tajusi lähteä näiden perään Arnoldin viittoessa tälle tulemaan.

Veljekset pysähtyivät noin pari askelta parvekkeen ovelta, jääden seisomaan selkä suorana, molemmat kädet selän takana ja odottivat että Art ja Aran saisivat pitkähkön tervehdyksensä loppumaan. Aaronkin asteli veljiensä viereen, pitäen niskaansa ehkä vähän kyyryssä ja yritti katsoa muualle, pyöritellen silmiään kun nämä kaksi tervehtivät toisiaan tarpeettoman iloisesti...
Aaron tosin kohotti päänsä ja suoristi myöskin selkänsä Artin ilmoittaessa Aranille että ensimmäinen ryhmä olisi palanut. Ryhmään kuului vielä kolme Adrianin ja Arnoldin lisäksi, mutta heidän tehtäväkseen oli pistetty uutisten vieminen, mitkä ikinä ne sitten koskaan olivatkaan.
"Aran herrani" Adrian sanoi kumartaessaan kuninkaalleen.
"Aran herrani" Arnold sanoi myöskin kumartaessaan kuninkaallen.
"Ärgh!" Kuului Aaronin suusta, Arnoldin iskiessä kätensä tämän niskaan, pakottaen tämänkin kumartamaan ja Aaron jäi kilttinä poikana näin veljensä käskemänä kumarruksiin kunnes nämä suoristivat selkänsä ja Aaron manasi mielessään jotain ylimääräistä.
Veljekset seisoivat rivissä, vanhimmasta nuorempaan ja vain kaksi heistä näyttivät virallisilta, Aaron näytti ärtyneeltä ja katseli lattiaan ennemminkuin Araniin jolle vanhimpien veljien oli nyt tarkoitus uutiset kertoa.
"Uutisemme ovat vähäiset, partio palasi turvallisesti ilman takaiskuja ja ihmis kontakteilta vältyttiin." Adrian aloitti.
"Ihmisten armeija suurenee koko ajan ja he yrittävät paikantaa piilopaikkaamme nyt myöskin yläilmoista." Uutiset tosiaan olivat aika mitättömät, mutta enempää ei tullut ilmi ja se oli aika yleistä. Ihmisten armeija suurenee nopeasti verrattuna siihen miten nopeasti haltijoiden suureni ja yläilmoilla tarkoitettiin lähinnä vuorilta tähystelyä, jonne Arnoldin ja Adrianin ryhmä oltiinkin lähetetty mutta olivat nähneet parhaaksi etteicät hyökänneet tai mitään vastaavaa alivoimaisuuden takia, ihmiset olivat osanneet näköään varautua yllätys hyökkäyksiltä...
Aaron pysyi hiljaa ja niin veljetkin vielä hetken, kunnes ilmoittivat siinä olevan kaikki ja kumarsivat toistamiseen pienesti ja odottivat kai jonkinmoista käskyä, näin Aaronin kuvakulmasta. Aaron tunsi olonsa epämukavaksi nyt veljiensä seurassa, nämä olivat aivan erillaisia mitä nämä nyt yleensä olivatkaan.

//Juu! xD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14213

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 26, 2008 10:53

Aran, Art

Art katsoi vakavissaan veljeksiä, varsinkin Aaronia. Edes Art ei uskaltanut tehdä mitään sopimatonta Aranin edessä, vaikka tämän ystävä olikin. Aran nosti kulmaansa kuullessaan Aaronin äännähdyksen, mutta ei kiinnittänyt tähän sen enempää huomiota.. tosin hänen mielessään kävi kysymys: Mitä joku ipana linnassa teki?
Art tuijotti Aaronia samalla kun Aran kuunteli tämän veljien uutiset. Aranille ei ollut mitään uutta nämä uutiset. Artkin oli kertaalleen kuullut nämä, mutta Aran vain hymyili ja vilkaisi Aaronia.
"kiitos teille, onneksi teidän ryhmänne ei joutunut hyökkäykseen.." Aran sanoi ja heilautti kättään.
Aranilla oli päällään pitkä hopean harmaa kaapu, jossa oli leveät hihat ja koristeellinen vyö. Hän käytti tätä asua yleensä ollessaan 'vapaalla' linnassa.

"Itse asiassa toin heidät tän--" Art aloitti mutta Aran lähti kävelemään kaiteelle ja vilkaisi taivaalle.
Taivaalla näkyi jo tähtiä ja kuun sirppi. Ilma oli hieman kylmähköä ja raikas, mutta silti sen verran lämmin että ulkona pystyisi jopa nukkumaan.
"Onko sinulla mitään uutisia?" Aran kysyi nojatessaan käsillä kaiteeseen.
"ei oikeastaan.. mutta heist--" Art aloitti, mutta Aran keskeytti hänet taas.
"oikeastaan?" Aran kysyi vilkaisten olkapäänsä yli Arttiin.
"Me näimme ihmisen lähellä rajaa" Art sanoi rehellisesti.
Aran käännähti ympäri ja katsoi Arttia hilja ja kysyvästi.
"Ihmisen? kuinka lähellä? ja ketkä me?" Aran alkoi kyselemään, välittämättä siitä mitä Art olisi halunnut sanoa.
Art vilkaisi nopeasti sivusilmällä Aaronia ja huokaisi sitten syvään.
"Siellä puulla, missä tapettiin ihminen aikaisemmin... minä ja Aaron, puusepän nuorin poika" Art sanoi ja nyökkäsi kohti Aaronia.
Hän ei ollut varma halusiko Aaron että tämän veljet saisivat tietää siitä, mutta Aran oli viimeinen henkilö jolle Art kuvitteli valehtelevansa!
Aran vilkaisi Aaronia. Hänen silmissään Aaron oli vain poika jolla ei ollut vielä mitään asiaa aikuisten 'leikkeihin'.
"Tunsitko sitä ihmistä?" Aran kysyi katsoen Aaroniin yhä, mutta kysymys oli tarkoitettu Artille.
Art empi hetken, oliko sopivaa mainita että ihminen joka juuri oli käynyt lähellä kylää, oli mies jota Aran vihasi yli kaiken.
"Se oli kuninkaan velho.." Art sanoi lopulta ja tunsi kuinka Aranin katse porauti hänen ohimosta sisään.
"Blacki?! Miksi et tappanut häntä?!" Aran sanoi korottaen ääntään.
Art vain kohautti olkapäitään ja Aran kirosi puoliääneen ja lähti ravaamaan edestakaisin parvekkeella. Art seurasi hiljaa kun Aran ravasi edestakaisin, hän tiesi ettei Arania saanut häiritä kun tämä mietti taikka manasi jotain.. ainakaan se ei ollut suotavaa.

// kuivahkoa..//
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Tammi 26, 2008 11:47

Aaron

Aaron ei kääntänyt katsetta Artiin saatika Araniin vaikka tunsikin keräävänsä katseita... Niin tosiaan, Aaron ei pahemmin ajatellut että hänen veljensä joutuisivat hyökkäyksen kohteeksi, hänelle nämä olivat vain poissa tarkkailemassa ihmisiä sun muuta ja palasivat takaisin kotiin. Aranin ääni kuulosti hyvinkin leppoisalta Aaronin korvissa kun tämä puhui tämän kahdelle vanhimmalle veljelle ja Aaronkin katsahti tähän paremmin ja totesi ettei kuningas näyttänyt muita haltijoita kummoisemmalta, mitä nyt oli koreammin pukeutunut ja sitä rajaa. Aaronin olisi tehnyt mieli nostaa kätensä taas niskansa taakse mutta sai pidettyä ne alhaalla sivuilla, hänkään ei nyt pahemmin uskaltanut olla kuriton veljiensä että kuninkaan edessä, toki tämä yhdelle vahvimmalle velholle urppasi, ei siinä mitään! Mutta Aran oli heidän kansansa kuningas ja se joka tulisi myöntämään loman hänen veljillensä... Ja sen pitäisikin sitten selittää.

Sitten Art yrittikin aloittaa kertomaan jotain mitä Aaron oli jo kerennyt odottamaan, syytä miksi he olivat oikeastaan tulleet, mutta tämä keskeytti Aranin kävellessä parvekkeen reunalle ja Aaron sai jatkaa odotustansa... Sitten Aran tiedusteli että oliko Artilla itsellään mitään uutisia joka tavallaan yritti sivuuttaa kertomisia myöhemmäksi ja palata takaisin veljien lomattamiseen, mutta kuningas pysyi kysymyksessään yhä.
Veljekset olivat hiljaa, jopa Aaron oli ollut ennätyksellisen hiljaa josta veljet kiittivät puolestaan onneansa. Aaroni ehkä hymyilytti hiukan, hän arveli mitä tulevan pitää, Art joutuisi kertomaan tavanneensa velhon ja vielä sen että juuri hän oli ollut mukana!
Veljeksetkin tiesivät mistä puusta Art puhui, mutta hätkähtivät siinä samassa kun kuulivat Aaronin olleen mukana!? He kyllä tiesivät että Aaron oli mennyt metsään kiellosta huolimatta, mutta antaneet asian olla koska Art oli ollut tämän mukana, mutta että tämä oli kohdannut ihmisen oli ollut heille täysin pimennossa.

Aaron hymyili pienesti ja vilkaisi sivusilmällä Arania joka katsoi häneen ja kohautti lähes huomaamattomasti olkapäitään vaikkei tämän esittämä kysymys hänelle ollutkaan.
Okei, se että Aaron oli tavannut ihmisen oli ehkä vielä veljesten nieltävissä, mutta että tämä kyseinen ihminen sattui olemaan pahamaineinen kuninkaan velho oli jo jotain mistä veljet tulisivat vielä osoittamaan mieltänsä! Ei sillä että Aaronia olisi asiasta syyttäminen, mutta veljet nyt sattuivat Aaronin tuntemaan ja osasivat melkein kuvitella miten tämä oli velhon edessä esittäytynyt.

Aran ei selvästikään ollut mielissään uutisista ja Aaron veljineen seurasi tätä hiljaa katseellaan kuten Artkin. Aaronia ärsytti, mitä siinä velhossa nyt niin kamalaa oli? Aaron tosin tiesi että Black oli mennyt rökittämään Aranin ja ehkä siitä lieni tämän manaaminen? Aaron tuhahti hiljaa, hänestä kuninkaan stressaantuneisuus oli aivan turhaa, tosin Aaron ei tienyt juuri yhtikäs mitään mitä kaikkea näiden välillä on kinattu, kuten esimerkiksi prinsessa Lilystä Aaron ei pahemmin mitään tiennyt ja Blackistä hän ei saanut mitään maailman uhkaavinta kuvaa vaikka Artia olikin ympäriinsä riepotellutkin.

Veljetkset olisivat kääntäneet yllättyneet että epäilevät katseensa Aaroniin heti kuultua että tämä oli Blackin tavannut, jos nämä olisivat kuulleet tämän tältä itseltään niin ettei ketään Aranin kaltaista merkkihenkilöä ollut paikalla. Mutta nyt oli ja veljekset saivat vain sulattaa asiaa mielessään hiljaa, heille oli tavallaan ihme että poika oli vielä yhtenä kappaleena! Aaron tosiaan oli yhä yhtenä kappaleena ja ihan yhtä motivoitunut soittamaan suutaan kuten ennenkin, kuhan hän vain pääsisi pois linnasta...
Tosin Aaronia pitkästytti ja nosti kätensä sivuilta taas niskansa tueksi ja asetti kehon painonsa taas jalalta toiselle ja katsahti sivulle taivaalle jossa saattoi näkyä pienen pieniä tähtiä.
"Pyh, Se kääkkä tuli vain hakeakseen joitakin rehuja..." Aaron päästi suustaan sen kummempia ajattelematta ja veljekset olivat motata itseään otsaan jos olisivat kehdanneet edes liikahtaa häpeästä, kenen idea oli ottaa Aaron mukaan!?!?

//Njäh..//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14213

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 12:25

Art, Aran

Art sulki silmänsä ja käänsi päänsä pois Aaronista huokaisten syvään. Samassa kun Aaron oli lopettanut lauseensa, Aran oli pysähtynyt ja seisoi nyt selin näihin neljään. Seurasi pitkä kiusallinen hiljaisuus, kunnes Aran kääntyi ympäri ja mulkaisi vihaisesti Aaronia jonka olemus oli ehkä turhankin letkeä tilanteeseen. Aran rikkoi hiljaisuuden naurahtamalla, Art jo hetken luuli että Aran olisi alkanut räyhäämään Aaronille, mutta ei. Tämä vain nauroi ja katsoi Aaronia hymyillen.
"Poikahan on nokkela suustaan" Aran sanoi vilkaisten vanhempia veljiä.
"Lieneekö sukuvika?" Aran kysäisi ja käveli Artin lähelle.
"Rehuja?" Aran kysyi Artilta.
"joitakin yrttejä" Art vastasi lyhyesti.
Aran hymähti ja istui alas divaanille ja katsahti Arathetiin.
"Olit sanomassa jotain?" Hän sanoi vaihtaen puheenaihetta.

"Niin siis.." Art aloitti ja hieraisi niskaansa "Nyt kun yksi tiedustelu ryhmä on poissa ja toisesta puuttuu osa, tulee olemaan tiukkaa, mutta ajattelin kumminkin että antaisin näille sotilaille muutaman lomapäivän.. He vasta palasivat reissultaan" Art kertoi Aranille.
Aran hieroi leukaansa katsellen Arttia, mutta siirsi kysyvän katseensa sitten veljeksiin. Hän katseli näitä hiljaa, eikä odottanut että nämä sanoisi jotain, hän mietti asiaa itsekseen.
"Miksi?" Aran kysyi lopulta vilkaisten Arttiin.
Hän ei nähnyt mitään syytä että nämä olisivat saaneet pitää vapaata, lähes kaikilla oli kädet täynnä töitä päivisin ja jopa öisin. Nyt kun yksi tiedustelu ryhmä oli poissa, tulisi olemaan vieläkin kiireisempää.
"Minun mielestäni he ovat sen ansainneet" Art vastasi suoraan.

Aran jäi taas hieromaan leukaansa ja vilkaisi Aaronia. Siihen ei neroa tarvittu tajuamaan että tämä asia ei koskisi häntä, joten Aran alkoi miettimään mitä tämä täällä tekikään? Tosin sen hän oli tajunnut että nämä kolme olivat veljeksiä, mutta silti..
"Jonkun pitäisi sitten mennä paikkaamaan.." Aran sanoi miettelijäänä.
"Minä menen" Art vastasi nopeasti ja sai Aranin kääntämään kasvonsa tätä kohti.
"Sinä? eihän sinulla ole edes ryhmää"
"Kokoan sellaisen.. veljeni kyllä tulevat" Art vastasi.
"hmm... tosiaan, veljesi.. mutta anna minulle yksi hyvä syy, miksi te eivätkä he?" Aran kysyi ja jäi katsomaan Arttia.
Hän ei yhäkään nähnyt mitään syytä antaa näille vapaata, sitäpaitsi Artin veljillä oli varmastikkin muitakin hommia kuin vaellella pitkin korpia tiedustelemassa.. ja kaiken kukkuraksi Aran ei halunnut Artin lähtevän minnekkään, olihan tämä jo kerran joutunut vangiksikin.

// olen oomeenaa //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 1:33

Aaron

Seurasi hiljaisuus joka oli aiheutunut Aaronin sanoista ja jopa Aaron tunsi selkäpiitä kirpaisevan hiljaisuuden ja katsahti taivaalta nyt kysyvästi veljiin, Artiin ja jopa Araniin, mitä hän nyt muka oli tehnyt? Nähdessään Aranin vihaisen mulkoisen jopa Aaronissa heräsi jonkinlainen anteeksipyyntö että katumus kun oli nopeasti huitaissut kätensä jälleen sivuille rokkumaan niskansa takaa, aivan kuin käsien sivuilla pito-ele ja suora ryhti korjaisikin kaiken ja puri nyt hammastaan.
'Hitto...' Aaron ehti jo manaamaan monta kertaa lievemmin mitä hänen veljensä olivat mielessään mananneet Aaronin suhteen. Aaron oli suustaan nyt hiljaa, kaikki oli hiljaa kunnes hiljaisuus rikkoutui Aranin naurahdukseen ja kaikki kolme veljeä nostivat katseensa maasta nyt kummastellen kuninkaan käytöstä, mitä tämä nauroi? Aran hymyili ja Aaron katseli tätä kummastellen silmäkulmat kurtussa, hän jo luuli saavansa vähintään selkäänsä! Sen verran kireä tunnelma parvekkeella oli ollut.

Veljekset naurahtivat että hymyilivät vaivaantuneesti, sukuvikapa hyvinkin muttei mikään mestari ajoitus Aaronilta sitä osoittamaan. Aaron seurasi Arania katseellaan kun tämä käveli Artin luokse ja kysäisi tältä mitä Aaron oli rehuilla tarkoittanut. Ne olivat yrttejä, sen enempää Artkaan ei asiasta tiennyt. Aran hymyili yhä ja Aaronin päähän ei mahtunut miksi? Tämähän äsken manasi ja näytti siltä että olisi heittänyt hänet vähintään helvettiin, mutta nyt tämä oli rento ja Aaron taas ei ollenkaan. Kyllä se Aaron velholle iha rennosti urppaa... Mutt ku mennää oman kuninkaan eteen niin asia onkin jo toinen, tälläisen Aaron oli huomannut eikä ollut ainoa. Tosin olisiko Aaron urpannut velholle niinkin rennosti jos olisi ollut yksin? Olisi kai, mutta astetta varovaisemmin.

Aran istahti koristeelliselle diivarille ja kysyi nyt mitä muuta asiaa Artilla oli ollut ja Aaronin odotus näki jo loppua kun tämä pääsi vihdoinkin selittämään asian heidän puolestaan. Nyt vanhimmat veljeksetkin näyttivät ryhdikkäimmiltä, päästessään kuta kuinkin yli sen mitä Aaron oli mennyt möläyttämään ja asia koski muutenkin nyt heitä.
Aran jäi hiljaiseksi ja näytti selvästi miettivän moista pyyntöä, Aaron oli kireänä, mitä jos tämä ei antaisikaan heille lomaa? Siinä vaiheessa tämän veljet joutuisivat vielä pitämään tästä kiinni ettei tämä mennyt typeränä soittamaan suutansa Aranille taikka Artille, jos nyt edes uskaltaisi mutta Aaronista ei koskaan vihaisena tiennyt...

Sitten Aran kysyi miksi myöntäisi näille kahdelle loman? Sitä veljetkin olivat sanoneet että nyt yhden ryhmän puuttuessa, heille tulisi entistäkin kiireisempää. Aaron pihisi mielessään, miten he muka tällaisen selittäisivät? Art vastasi vain että nämä olisivat sen ansainneet ja Aran jäi jälleen miettimään. Adrian ja Arnold seisoivat suorassa, naama peruslukemilla, hekin tiesivät ettei kuningasta sovinnut häiritä kun tämä mietti.
Jonkun tosiaan pitäisi mennä silloin heitä paikkaamaan ja Art meni ilmottautumaan vaapaaehtoiseksi!? Aaron katsahti kysyvästi Artiin, mitä helkkaria tämä meinasi? Tämäkö menisi hänen veljiensä sijaan vain että Aaron saisi viettää näiden kanssa enemmän aikaa? Naurettavaa, Aaron itse ei pahemmin tehnyt mitään muiden hyväksi ellei hyötynyt siitä itse, tosin poikkeuksiakin oli, mutta silti!
Veljekset olivat hiljaa kun Aran ja Art väittelivät omalla tavallaan asiasta, Aran ei selvästikään nähnyt syytä ja Art taas teki voitavansa että tämä suostuisi.
Art sanoi muodostavansa ryhmän omien veljiensä kanssa, mutta Aran pyysi silti tältä yhtäkin hyvää syytä miksi tekisi moisen poikkeuksen.
Adrian ja Arnold tunsivat itsensä syyllisiksi tilanteeseen, mutta eivät sanoneet mitään, tämä kysyi asiaa selvästikin Artilta ja mitä he muka olisivat asian eteen voineet tehdä? Sanoa vain että heidän pikku veljensä vetää herneen nenäänsä jos joutuu jäämään yksin. mikä taas kuulostaisi maailman pienimmältä murheelta verrattuna sotaan jota nyt ihmisten ja haltijoiden välillä käytiin?

Aaron katseli Artia että Arania vuoronperään kun näiden silmät häntä kerran välttivät ja huomasi että Artin tulisi olemaan vaikeaa antaa Aranille mitään pätevää syytä, mikä taas ärsytti koska Art oli mennyt sanomaan tekevänsä moisen hänen takiaan ja nyt tämä näytti siltä kun ei asialle voinut mitään loppujen lopuksi tehdäkään.
"Siksi ettei lomalla olevat tyypit laiskottelesi sillä välin kun samat ryhmät ravaavat pitkin korpia heidän sijastaan." Aaron sanoi, eikä ollut kääntänyt edes katsettaan pois päin saatika laittanut käsiään niskansa taakse, vaan seisoi siinä selkä suorassa, kädet sivuilla ja tutun totinen ilme kasvoillansa, eikä tämän veljetkään jaksaneet enää edes järkyttyä...
Eikö Art ollutkin sanonut että heillä olisi paljonkin tiedustelijoita jotka olivat lomalla? Saisivat käyttää heitä! Hänen veljensä olivat vasta reissusta palaneet ja Aaronista oli epäreilua että toisten 'isoveljet' saivat jäädä kun hänen taas lähtivät jättäen hänet taas odottamaan ainakin kuukauden.

//Olet oomeena!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14213

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 2:08

Aran, Art

Art katsahti olkansa yli Aaronia, siinä missä Arankin. Aran hymähti, tosin ei iloisesti vaan ehkä hieman halveksivasti. Art ei tiennyt tähän syytä, hänkin oletti että heillä olisi ollut muutama mies vapaalla, mutta Aran taisi tietää asiasta paremmin.
"Ketään ei enää ole lomalla.." Aran sanoi ja vilkaisi taivaalle "Kaikki ovat nyt töissä, paitsi sairaat ja vammautuneet.".
Art katsoi Arania hetken aikaa hiljaa, mutta nyökkäsi sitten.
"Mutta olen yhä valmis lähtemään" Art lisäsi.
Aran katsoi hetken aikaa Arttia aivan hiljaa ja Art tätä. Eihän sitä huomannut saatika voinut arvata ellei asiasta tiennyt: He keskustelivat telepaattisesti.
Art selitti Aranille tilanteen ja hänen omat näkökulmansa asiaan. Aran taas yritti parhaansa mukaan ymmärtää, tosin se oli hieman vaikeaa kun hänellä itsellään ei ollut veljiä saatika siskoja. Art kertoi Aranille myös siitä, kuinka hän oli käynyt Aaronin perheen luona, kuinka he olivat tavanneet lammella ja mitä metsässä oli tarkalleen ottaen tapahtunut. Art kertoi että halusi suoda Aaronille edes vähän aikaa veljiensä kanssa, tämähä oli yhäkin vain lapsi.

Lopulta Aran hokaisi hymyillen ja nousi seisomaan.
"Et ole muuttunut yhtään" Hän sanoi hiljaisuuden jälkeen, laski kätensä Artin olalle hetkeksi ja lähti sitten kävelemään pois.
Hän ohitti matkallaan veljekset, mutta ei sanontu näille mitään eikä edes katsonut näihin, aivan kuin he olisivat olleet ilmaa. Art kääntyi kolmikkoa kohti hymyillen.
"Saitte viikon vapaata, ellei tule mitään yllättävää" Art sanoi ja hieraisi niskaansa.
Hän oli huomattavasti rennompi nyt kun Aran ei ollut paikalla.
"Mutta minun täytyy lähteä jo tänään, pitää kerätä ryhmä kasaan ja lähteä ennen yötä" Art huomautti tullessaan lähemmäksi.
"Toivottavasti pidätte hauskaa.. ja haluan kuulla sitten mitä teitte jos ja kun palaan" Art sanoi.
Hän ei tosiaan ollut varma palasiko... eihän sitä koskaan voinut olla varma, mutta nyt häntä epäilytti entistäkin enemmän. Heidän tehtävänään oli käydä ihmisten kylässä asti. Viime reissu oli päättynyt huonosti, mutta Aran silti luotti Arttiin, hän oli paras vakoilija mitä Aran tiesi. Tosin Arttia huolestutti mennä sinne veljiensä kanssa, Toinen oli ehkä liiankin villi ja toinen liian vihainen, Art saattoi vain toivoa etteivät nämä saisi mitään tyhmiä päähän pistoksia.

// NIIN OLEN ^^ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 3:06

Aaron

Sota oli julmaa, näillä ei siis ollut yhtäkään enään vapaalla paisti vammautuneet ja sairaat ja Aaron ei tiennyt enää mitään sanoa. Kaksi vanhinta veljeäkään eivät pahemmin tilaanteesta tienneet, olivathan nämä olleet poissa jo tovin ja alkoivat itsekin jo ajatella että loman vietto olisi nyt todella typerää, vaikka se tulisikin olemaan takaisku taas Aaronille, heidän veljelleen jonka kanssa heillä oli aika vahvat veljes siteet.
Art toisti että olisi yhä valmis lähtemään heidän puolesta ja veljekset eivät tosiaankaan tienneet että ansaitsivatko he näin sinnikästä puolustusta sille että saisivat loman, tosin loma ei ollut heitä varten vaan Aaronin, senkin veljet jo tiesivät.

Seurasi hiljaisuus eikä kukaan puhunut mitään, ei ainakaan suullaansa ja ainakin Adrian osasi veikata että Art ja kuningas puhuisivat nyt telepaattisesti, tuskin nämä muuten vaan olivat näin hiljaa näin kauan. Aaronille taas iskeytyi levoton olo ja kun häntä ei kerran kukaan katsonut niin tämä käytti tilaisuuden hyväkseen ja otti jälleen vakio asuntonsa ja laski sekuntteja, nämä olivat hänen mitä piinaavimmat viisitoista minuuttia hänen elämässään ja veljillä tosiaan riitti ihmettelemistä että tämä oli käyttäytynyt niinkin hyvin mitä oli käyttäytynyt, tosin Adrianilla oli aikaisemminkin ollut stressattavaa Arnoldin suhteen kun tämä tapasi kuninkaan ensimmäistä kertaa, mutta tämä oli osannut hoitaa asiansa kunnialla läpi.

Veljeksetkin olivat hieman rennompana ja odottivat maltillisesti että nämä kaksi olisivat tehneet päätöksenä ja suoristautuivat taas huomatessaan Aranin nousevan ylös divarista, joka sanoi Artille ettei tämä ollut muuttunut yhtään, mitä lie tarkoittikaan mutta sehän ei heille edes kuulunutkaan. Aran ei heille mitään enään sanonut vaan poistui paikalta kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan ja vei samalla kireän että virallisen ilmapiirin mukanaan, joka näkyi selvästikin heissä kaikissa, jopa Artissa.

Adrian vilkaisi olkansa yli ja pienen hetken päästä näytti peukkua Arnoldille joka huokaisikin jo helpotuksesta, heillekkin tilanne oli ollut sen verran tuskainen ja nyt kun Aran ei ollut paikalla, hekin uskalsivat rentoutua. Aaron vain kohotti kulmaansa kysyvästi, mitä nyt oli sitten tekeillä? Pian Art ilmoittikin että Aran oli myöntänyt heille jopa viikon vapaata. Veljet eivät olleet odottaneet kolmea päivää enempää ja hymyilivät nyt toisillensa ja katsahtivat sitten Aaroniin joka oli suorastaan hymyä hyytävän vakavoitunut...
Aaron kohotti katseensa Artiin joka tuli heitä nyt lähemmäksi, samalla tämä selitti että tämän piti lähteä jo ennen yötä ja kerätä vielä ryhmäkin ennen sitä ja että halusi kuulla palattuaan että mitä nämä olivat lomansa aikana tehneet, jos nyt siis palasi.

Veljekset nyökkäsivät selvästikin tyytyväisinä että Aaron sai nyt enemmän aikaa vietettäväksi heidän kanssaan, tosin Aaron näytti siltä kuin ei olisi loman myöntämistä kuullutkaan.
"Hei Aaron?" Arnold huikkasi kysyvästi.
"Miksi hän näkee vaivan?" Aaron kysyi.
"Mitä tarkoitat?" Arnold kysyi nyt Aaronilta.
"Sitä että hän lähtee teidän sijaan vain siksi ettei minun tarvitsisi odottaa teitä toista kuukautta." Aaron vastasi taas neutraaliin äänen sävyyn.
"Eehehee..." Arnold hermostui ja kyykistyi rauhallisesti Aaronin tasolle ja Aaron katsoi tätä nyt alaviistoon, päätä pidempi nyt kun oli ja sai tuntea Arnoldin käden tämän suun edessä.
'Saisit olla kiitollisempi!'-'Äsgh!'-'Etkö ole iloinen että jäämme?'-Olen! Mutta hän vihjaisi ettei välttämättä tulisi takaisin! He keskustelivat nyt vuorostansa telepaattisesti ja Arnold jäi hetkeksi hiljaa ja sitten hymyili, suoristi selkänsä ja antoi Aaronille jälleen puhevapauden.
"...Selvä sitten." Aaron sanoi hetken päästä ja katsahti sivulle, Art sitten meni, ei kai sillä nyt mitään väliä ollutkaan, saipahan Aaron ainakin viettää jopa viikon veljiensä kanssa tämän ansiosta ja totta, hän saisi olla kiitollisempi myös omasta mielestään mutta oli huono sitä mitenkään ilmaisemaan...
"Me kiitämme." Adrian sanoi hetken päästä Artille ja Arnold nyökkäisi ilmaistaakseen olevansa myöskin kiitollinen.

//PORSAITA ÄIDIN OOMME KAIKKI!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14213

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 3:22

Art

Art seurasi vierestä kun nämä keskustelivat ja kun Arnold kyykistyi tämän puoleen, Artin ei tarvinnut kahta kertaa arvata mitä nämä tekivät. Jos Aran olisi ollut paikalla, hän olisi voinut kuunnella näiden kahden keskustelun, sen verran valtaa haltija kuninkaalla oli.
"Suotta kiittelette, minun pitäisi kiittää teitä" Art vastasi Adrianille hymyillen.
" Pääsenpähän minäkin välillä pois.. ei siinä että en viihtyisi täällä, mutta on se mukavaa välillä päästä kiertämään. Lisäksi minäkin voin nyt viettää paremmin aikaani veljieni kanssa.. viime kerrasta on aika kauan" Art selitti ja vilkaisi Aaroniin.
"Eli.. ei tässä nyt koko aikaa ollut pelkästään sinun etusi mielessä" Art sanoi.

Hän oli alusta asti suunnitellut tätä. Siitä hetkestä eteenpäin kun kuuli partion palanneen, tosin ennemmin hänelle ei ollut tullut tilaisuutta tarttua toimeen, mutta Aaronin tapaaminen oli onnenpotku tässäkin suhteessa.
"Mutta nyt minun pitänee alkaa valmistautumaan, saatan teidät portille" Art sanoi ja lähti kävelemään kohti sisätiloja.
"Mitä te aijotte tehdä sillä välin?" Art kysyi olkansa yli kävellessään.
"Ette kai tekin harrasta sorsien kiusaamista? jos niin, tulen ja heitän teidätkin sinne lampeen" Art sanoi katsoen Aaronin isoveljiin hymyillen.

// AGH! Väsy! sen piikkiin! ny nukkuun ---> //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 27, 2008 3:41

Aaron

'Ei olisi tarvinnutkaan...' Aaron tuhahti mielessänsä, vaihtaen asennettaan nyt siihen ettei hän tältä mitään pyytänyt ollut ja että tämän teko oli siinä suhteesa ollut tarpeeton. Arnold naurahti, hänestäkin oli jo hiukan kummallista että Art olisi mennyt niin pitkälle vain Aaronin takia jonka oli vasta tänään tavannut ja se että tämäkin halusi viettää enemmän aikaa veljiensä kanssa selittikin aikan paljon heille kaikille.

Kaikki kolme veljestä lähtivät Artin perässä kävelemään kun tämä saattoi heitä portille, alkoi olla jo myöhä ja heidän äitinsäkin tulisi ilahtumaan kuullessaan että saisi pitää 'pienet kultansa' kotona jopa oletettua kauemmin. Noh, ei Aaron enää yhtään mököttänyt, kaikki oli hyvin näin ja ajatellen vielä mitä kaikkea tavallista poikkeavaa oli saanut tänään kokea, mukaan lukien metsässä käynnin joka oli pientä verrattuna velhon tapaamiseen ja veljetkin olivat palanneet sinä samana päivänä ja jäivät nyt hänen luokseen kokonaiseksi viikoksi, eikä Aaron ollut ketään lyönyt pitkiin aikoihin saatika saanut toruja moisesta.

"Hah, emme sentään." Arnold vastasi naurahtaen ja Arnold puolestaan hymyili pienesti samalla kun käveli ja eikä Aaronkaan nyt kiusaisi saatika menisi lammelle ollenkaan.
"Hei Aaron! Meillä taisi jäädä se viimekertainen pallopeli kesken?" Adrian huikkasi Aaronille joka ei ollut sanonut vähään aikaa mitään ja Aaron kohotti ehkä nyt kutakuinkin virnuilevat kasvonsa tähän.

The End

//Loppu tähän! Art saatto ne portille ja ne lähti himaan ja äiti itki onnesta ja Arnoldilla oli vaikea saada henkeä tämän syleilyltä ja Adrian meni puolestaan kertomaan asiasta isälleen joka soitti banjoa ja Aaron meni tapansa mukaan yläkertaan ja rupesi soittamaan huilua ennen yöpuvulle menoa.//

"Tapasit siis velhon?" Adrian kysyi. Pojat keskustelivat aina ennen nukkumaan menoa ja niin he tekivät nytkin samalla kun makoilivat sängyissänsä, lähes täysin pimeässä huoneessa sillä kuu valaisi hiukan.
"Eikä ketätahansa velhoa vaan ihmisten kuninkaan!" Arnold lisäsi.
"Tästä kannattaa pysyä hiljaa äidiltä, ihme että olet yhä hengissä, se tyyppi sai aika pahaa jälkeä aikaiseksi." Adrian jatkoi ja Aaron nyökkäsi, heidän äidillensä saatika isälle ei parantanut mitään sanoa, mutta Aaronia ei haitannut vaikka tämän veljet tiesivät, heiltä se ei ollut mikään salaisuus saatika keneltäkään muultakaan paitsi omilta vanhemmilta.
Ja edelleen Aaron ei nähnyt velhossa mitään uhkaa, sillä tämä ei ollut tehnyt hänelle juurikaan mitään. Tosin miksi velho olisi hyökännyt jonkun vaarattoman kimppuun? Aaron ei tälläistä seikkaa ajatellut vaan jatkoi toisten suhtautuneisuuden ihmettelyä velhoa kohtaan, jota kutsuttiin kaiken pahan tuojana näin kuningas Haraldin lisäksi...

//Ny ne meni nukkuu ja niin meen mäki! X'D//

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö