Tapaaminen part2


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 2:54

Tapaaminen part2

Ophelia

Ophelia oli tipahtaa ratsailta, tietenkin siksi koska se oli hänelle päivänselvä asia että 'moppi mikä' oli, tosin jäi hymyilemään myöskin huvittuneena ja katseli eteensä, kuvitellen että näkisi jotain vaikkei oikeasti nähnytkään. Haltijat uskoivat luonnon henkiin, tai johonkin muuhun sellaiseen ennemminkin kuin jumalaan, sen Ophelia oli viimereissullansa oppinut mutta oli vastannut tälle kuitenkin kuten olisi ihmisellekin vastannut, tietäen ihan hyvin että se saattaisi kuulostaa täysin heprealta haltijoiden korvissa.
Tosin, Ophelia ei todellakaan ole aikeissa lähteä kertomaan mikä raamattu taikka mikä se heidän jumala oli vaikka papitar olikin... Näillä nimittäin ei ollut pahemmin edes alustavaa tietoa asiasta ja siksi ajatus näille selittämisestä tuntui jotenkin piinalliseslta, varsinkin kun alue oli niin laaja jonka tärkeimmät kohdat kyllä saisi puristettua pieniinkin lauseisiin... Joita taas ei välttämättä kaikki ymmärtäisi.
Ja tuskin näitä edes pahemmin kiinnostanut, omat uskomukset kun näilläkin oli. Ja Ophelian selityskyvytkin asiasta olivat vielä ehkä kehitys vaiheessa, lapsi kun oli ja sen takia ei uskonut voivansa selittää minkänlainen jumala oli, vaikka senkin hän oli tehnyt pariinkin otteeseen... Kaikki ihmiset tiesivät mikä jumala oli eikä Ophelian siksi ole koskaan tarvinnut selittää, muuta kuin että tämä loi taivaan ja maan ja ihmiset sen päälle ja että jumala oli hyvä ja armollinen ja se joka suojelee että tuomitsee.

Ophelia oli itseasiassa syventynyt vain tähän, eikä kuunnellut mistä haltijat puhuivat saatika kiinnittänyt huomiota mitä heidän ympärillään kuului... Tosin nyt kun Ophelia kiinnitti huomionsa näiden keskusteluun, hän sai ehkä pieneksi yllätyksekseen huomata kuinka leppoisasti ja ystävällisesti nämä toisillensa puhuivat. Ophelian kuva haltijoista oli ehkä myös hieman muuttumassa päin... Ophelia oli saanut haltijoista aika pitkälle kuvan siitä että nämä metsästivät ihmisiä sen kun kerkesivät, tosin kyllä ihmisetkin näitä metsäti... Mutta esimerkiksi Art saatika Are eivät vaikuttaneet uhkaavilta, mutta Araniin Ophelia ei voinut luottaa edes sitä vähää ja Amond oli suoraan sanottuna pelottava kärttyisellä olemuksellaan.
Pian yksisarvisen sorkkamaiset kaviot alkoivat kuulumaan kovaa maata vasten, mistä pystyi siis päättelemään että he olisivat kävelleet pehmeämmällä maalla kaiken tämän ajan ja maaston lisäksi myös ilmasto tuntui jotenkin muuttuneen... Ophelialla tuntui vatsanpohjassa mikä kertoi Ophelian arvelevan heidän olevan pian haltijoiden kylällä, kylällä jonne ei Ophelia saatika Lily sisimmissään halunnut... Sen melkein aistoi että he olivat kylän lähettyvillä, eikä siihenkään tarvittu mitään ihmisen kykyjä suurempaa aistimaan, varsinkaan kun oli jo kerran paikassa käynyt.

Pian Aran ilmoittikin että he olisivat pian perillä ja Ophelia tunsi kuinka he pysähtyivät hetkeksi, syy tähän tosin oli tuntematon eikä Ophelia uskaltautunut alkaa asiasta sen enempää kyselemään kun he jo lähtivätkin jatkaamaan matkaa. Lilyn irrottaessa otteensa Opheliasta, Opheliakin alkoi selvittämään hänen päänsä takanaa olevaa solmua ja pian saikin liinan pois silmistänsä. Ophelia vilkuili huomaamattomasti sivuille, muttei saanut tästä paljoa irti ja pian Ophelian mielenkiinto keskittyikin kylän laidalta kuuluviin ääniin. Ophelia huomasi kuinka kaikkien katseet kääntyivät heihin ja jäivät pällistelemään näitä kuin eivät olsi ennen... No, kuin eivät olisi ennen ihmistä nähneetkään. Ophelia katseli ympärilleen, yrittäen kuitenkin olla ottamatta katsekontakia kehenkään ympärillä olevaan. Kylän laidalla oli enintään lapsia jotka olivat myöskin keskeyttäneet leikit ja vilkuttelivat nyt heidän suuntaansa, ilmeisesti Aranille ja kolmelle muulle haltijalle jotka olivat ilmeisesti myöskin korkeissa asemissa.

"Miten sairaat voivat?" Ophelia kysyi muistettuaan kuolio taudin jonka kanssa Ophelia oli haltijoita auttanut ja vilkuili yhä ympärilleen, maasta taivaaseen ja kaikkea siltä väliltä, ei sillä että olisi yrittänyt hahmottaa missä olivat, ihan vain tutkiakseen millainen kylä oli sillä viimeksihän he olivat viettäneet suurimman osan ajastaan linnassa. Tosin nyt Ophelian mieltä alkoi kaivelemaan se että oli jälleen paikassa minne ei ollut koskaan enää palaamassa, johtuen kaikesta siitä mitä silloin oli tapahtunut ja se että tunnelma oli näinkin leppoisa, häiritsi. Tosin suuri syy tähän oli varmasti se ettei Black ollut heidän mukanaan...

//Tekis tiukkaa jo mullekki x'DD Pistin tän linnaan ku ne menee sinne kuitenki ennemmi tai myöhemmi.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 1:12

Art, Aran, Lily

Lily ei edes muistanut sairautta jota Ophelia oli tullut.. tai tuotu parantamaan, paitsi nyt kun Ophelia sen mainitsi. Lily muisiti kuinka Ophelia oli vankityrmässä parantanut pienen haltija tytön, Lucian.
"Kaikki ovat jo parantuneet" Aran sanoi sen suuremmin ylistämättä Blackin ohjeita.
"Missä Lucia on?" Lily kysyi.
"Linnassa töissä yhä. Hän ei halunnut lähteä edes sen jälkeen kun te lähditte, joten annoimme hänen jäädä" Aran vastasi.
He saapuivat kylän 'päätielle', joka oli leveämpi mitä muut tiet kylässä, tämä tie johti suoraan linnan porteille ja matkalla se leveni hetkellisesti toriksi, kunnes taas kapeni hieman ja jatkoi matkaansa linnalle.
Torilla oli paljon haltijoita ja taruolentoja, muuten samanlaista mitä ihmisten torilla paitsi täällä nyt ei ollut ihmisiä... ja kauppiaat möivät muutakin kuin omenoita taikka leipiä, täällä myytiin myös taikoja, lohikäärmeen munia, harvinaisia yrttejä ja kaikkea maagista.

Lily katseli ihmeissään ympärilleen, torilla oli niin paljon kaikke erillaista ja kiinnostavaa. Aran huomasi Lilyn kiinnostuksen ja napsautti sormiaan. Art pysäytti yksisarvisen ja kääntyi kohti Arania, joka ojensi kätensä Lilylle auttaakseen tämän alas. Lily katsoi hetken aikaa ihmeissään, mutta tarttui sitten Aranin käteen ja liukui alas ratsailta. Art tuli Ophelian luo ja ojensi tälle kätensä auttaakseen papitaren alas ratsailta.
"Voitte tutkia ihan rauhassa" Aran sanoi ja Lily tuijotti hetken aikaa kysyvästi.
"Voitte kierrellä torilla, tosin me tulemme mukana varmuuden vuoksi.. ei sen takia että lähtisitte livohkaan, vaan täältäkin löytyy niitä jotka eivät ihmisistä pidä." Aran sanoi ja kääntyi kohti Artin veljiä "Te voitte mennä jo, pitäkää loppu päivä vapaata" Aran sanoi.
Aretha ja Amod kumarsivat ja lähtivät pois päin, mutta ennen kuin Are katosi näköpiiristä, hän kerkesi vilkuttamaan Ophelialle.

Lily katseli ympärilleen hieman vaivautuneesti. Mutta nyt hän kiitti onneaan että oli ottanut vihreän asunsa, nyt hän ei erottunut joukosta kuin sammakko puurosta. Hän otti pari epäröivää askelta ja lähti sitten kävelemään koijujen vierelle, Aran hänen perässään. Lily tutkiskeli kaikkea mitä käsiinsä sai ja Aran selitti hänelle kaikesta mihin hän koskikaan... tosin välillä Lily saattoi jopa kysyäkkin jotain, mutta suurimmaksi osaksi se oli Aran joka puhui.
"Haluatko sinäkin katsella, mitä kaikkea täällä on?" Art kysyi Ophelialta samalla kun yksisarvinen tuuppi hänen kättään turvallaan.

// juups ^^ muahwhahaha keijupölyä \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 5:30

Ophelia

"Hyvä..." Ophelia sanoi kuullessaan että kaikki sairaat olisivat jo parantuneet, muistaen itsekin että Blackillä oli ollut tuolloin tiedossa jokin yrtti joka kuolio taudin parantaisi, mutta ei sitten kerennyt mainitsemaan asiasta yhtään aikaisemmin... Ophelia katsahti olkansa yli Lilyyn kuullessaan tämän kysyvän Luciasta. Tosiaan, se pieni haltija tyttö jonka Ophelia oli ensimmäisenä parantanut siellä vankityrmillä. Ophelia hymyili kuullessaan että tämä olisi yhä töissä linnassa ja Ophelia katseli varovaisesti ympärilleen, huomatessaan että olisivat nyt jonkinalisella torilla jossa oli kojuja aivan samalla lailla mitä heidän torillansa, paitsi että myyjät sekä myyninnäiset olivat jotain aivan muuta mitä heillä.

Torilla oli enimmäkseen haltijoita, mutta Ophelia onnistui näkemään myöskin jonkinmoisia taruolentoja näiden seassa pienellä vilkuilullaan, nyt kun väkeä kerran oli paljon enemmän mitä äsken... Jälleen kerran kuului sormien napsautus ja yksisarviset pysähtyivät siihen paikkaan. Ophelia katsahti Arania kysyvästi, eiväthän nämä vielä linnalla olleet ja nyt Aran tarjosi kättään Lilylle joka otti tästä kiinni hetken epäröityään ja liukui alas ratsailta.
Samaan aikaan Art oli tullut taas Ophelian luokse tarjoutuen auttamaan tämän alas ratsailta ja niin Opheliakin otti tämän käden vastaan ja liukui myöskin alas ratsailta Lilyn vierelle ja jäi katselemaan paikalleen toria ja sen väkeä.
Ophelia katsahti Araniin tämän sanoessa että he voisivat tutkiskella toria vapaasti, tosin he tulisivat mukaan siltä varalta että nämä törmäisivät niihin jotka eivät ihmisistä niin pitäneet... Ophelia käänsi katseensa nyt kahteen muuhun haltijaan joiden Aran antoi pitää loppu päivän vapaana ja nämä kumarsivat lähtönsä merkiksi ja ennen kuin nuorimmainen, nimeltään kai Are, katosi, vilkutti Ophelialle....

Ophelia jäi hetkeksi tuijottamaan näiden kahden perään, vaikkei näitä enää näkynytkään ja käänsi päänsä taas Lilyn puoleen joka katseli torille... Sitten Lily lähtikin ottamaan askelia kohti lähintä kojua ja Ophelia jäi seisomaan paikoilleen kun Aran lähtikin jo Lilyn perässä selittelemään mitä kaikkia kojuilla ikinä olla saattoikaan, jättäen siis Ophelian yksin Arathetin kanssa...
Tosin ei Ophelian tarvinnut Lilystä niin kamalasti huolehtia, varsinkaan tämän vihreän viitan kanssa jonka kanssa Lily saattoi muistuttaa erehdyttävästikin haltijaa.

Ophelia hätkähti kuullessaan Arathetin äänen ja käänsi päänsä hitaasti tähän, nyt vasta tajuten että oli jäänyt yksin yhden haltijan kanssa samalla kun Lily oli lähtenyt toria tutkimaan Aranin kanssa sen enempiä ajattelematta.
"Minä..." Ophelia aloitti ja katsahti torille ja huomasi ettei Lilyä enää näkynytkään missään saatika erottunut mitenkään suuresta haltija massasta.
"Lily!?" Ophelia huudahti ottaen pari askelta eteenpäin, samalla kun yritti tähystää tätä, mutta turhaan ja paniikki oli tehdä tulojaan ja sekin vain ihan sen takia että Ophelia tiesi että Lily olisi nyt Aranin kanssa jossain tuolla haltijoiden ja taruolentojen tungoksessa jonne Opheliakin nyt juoksahti sen enempää ajattelematta saatika sanomatta, mitä ilmeisemmin Lilyä etsimään...

Ophelia väisteli haltijoita että olentoja minkä kerkesi, tilanne oli hyvin samanlainen mitä tyyliin tanssiaisissa joissa Ophelia tunsi jäävänsä jalkoihin koska ihmiset eivät katselleet kaulaansa alemmaksi.
"Liilyy!" Ophelia yritti huudella haltija massan kohinan ylitse, mutta turhaan.

//X'DDD "Minä lennän!" Ja Art jäi jälleen yksin.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 6:27

Art, Aran, Lily

Art katseli hiljaa kun Ophelia selvästikkin hätääntyi, hän oli avaamassa suutaan kun äkkiä Ophelia olikin jo kadonnut väkijoukon sekaan.
"perhana.." Art kirosi. Hän seisoi hetken vielä paikallaan, kunnes lähti Ophelian perään, taluttaen yksisarvista mukanaan, mikä taas hidasti hänen liikkumista hieman.

Lily havahtui, aivan kuin salama olisi osunut häneen ja käännähti ympäri, melkein lyöden Arania siinä samalla.
"Ophelia!?" Lily sanoi katsellen hätääntyneenä ympärilleen, aivan kuin olisi kuullut Ophelian äänen.
"Hän on varmaan Arathetin seurassa ei hän--"
"Missä Ophelia on?!" Lily keskeytti Aranin joka yritti rauhoitella Lilyä.
Aran katsoi hetken aikaa ilmeettömästi Lilyä.
"En tiedä" Hän sanoi totuudenmukaisesti.
Lily tunsi kylmiäväreitä selässään, Hän oli kaksin vihaamansa henkilön kanssa ja hänen paras ystävä oli ties missä ojan pohjalla?! Lily otti nopeita askelia takaisin sinne mistä he olivat tulleet, mutta Artista eikä Opheliasta näkynyt jälkeäkään.
"Kuten sanoin hän on näköjään Artin kanssa jossain" Aran sanoi saapuessaan Lilyn vierelle.
"Niin mutta missä?!" Lily sanoi kääntyen nopeasti Araniin.
Aran kohautti olkapäitään ja katseli ympärilleen. Lily tarttui häntä viitasta ja veti puoleensa, niin että Aranin täytyi kumartua alaspäin ollakseen kasvotusen Lilyyn.

"SINÄ! Sinä etsit Ophelian tällä sekunnilla tai saat katua että edes tulit lähelleni!" Lily uhkaili.
Tällä kertaa Aran ei hymyillyt vaikka pääsi näinkin lähelle Lilyä, hän katsoi Lilyä hieman kysyvästi ja nyökkäsi sitten hiljaa. Lily irroitti otteensa Aranista joka suoristautui ja katseli hetken aikaa ympärilleen.
"Tule" Aran sanoi ja ojensi kätensä Lilylle jotta tämä voisi tarttua siihen, mutta Lily vain ravisit päätään ja Aran sai nyt tyytyä siihen että Lily kävelisi hänen vierellään.

Art katseli ympräilleen kun väkijoukko hieman hajaantui. Opheliaa ei näkynyt pitkien, vihreä pukuisten haltijoiden seasta ja Art kirosi itsekseen että oli edes mennyt hukkaamaan papitaren. Aran tulisi tappamaan hänet taikka sitten Lily.. taikka sitten Aran tappaisi hänet ja Lily tappaisi Aranin.
"Ophelia!" Art huuteli katsellessaan ympärilleen ja oli näkevinään tästä vilauksen.
Hän jäi seisomaan paikalleen yksisarvisen kanssa ja katseli josko näkisi papitarta.
"Art on tuolla" Aran sanoi nähdessään yksisarvisen ja Arathetin.
Lily syöksähti Aranin viereltä Artin luo ja katsoi hetken aikaa ympärilleen kunnes kääntyi vihaisena kohti Arttia ja Arania, joka oli kävellyt Artin vierelle.
"Missä Ophelia on?!" Lily kysyi vihaisena katsoessaan Arttiin.
"hän.. hän lähti sinun perääsi, en kerinnyt edes sanomaan mitään kun hän jo syöksähti väkijoukkoon" Art sanoi.
Lily katsoi Arttia vihaisesti ja tämä tunsi jälleen tarvetta vajota maan alle, kunnes Lily kääntyi ympäri ja katseli väkijoukkoon.
"Piru teidät periköön jos ette löydä Opheliaa... Ja Black teidät tappakoon jos hänelle sattuu jotain!" Lily sanoi vilkaisten olkansa yli.
"OPHELIA!" Lily huudahti ja lähti kävelemään eteenpäin Aran ja Art kannoilla.

// jälleen kerran suuri kyynel valui pitkin Artin poskea //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 8:09

Ophelia

Ketään ei näkynyt.. Vain läjäpäin haltijoita ja muita taruolentoja ja Ophelia ainoana punaisensa väriläiskänä keskellä vihreyttä. Ophelia katseli ympärilleen, yrittäen pysyä rauhallisensa ja huomasi siinä samalla keräävänsä katseita, muttei välittänyt vaan jatkoi tähystelyään, joka osottautui mahdottomaksi koska lähes kaikki olivat häntä reilusti pidempiä...
"Liilyy!" Ophelian huuto oli piipitystä siihen verrattuna miten kauppiaat huutelivat tavaroitaan, joiden kojuilta oli turha Lilyä etsiä...

Ophelia jäi hiljaa, pitäen nyrkkejään rintakehänsä lähellä ja vilkuili ympärilleen. Haltijoita. Kaikkialla oli haltijoita. Ja taruolentoja. Lily. Lilyä ei näkynyt missään, ei edes Arania.
"Au~au~au..." Ophelia ulisi hiljaa ja jotkin olivat jopa jääneet katsomaan tätä punaviittaista tyttöä, josta pystyi helposti päättelemään että tämä olisi ihminen, pahemmin mitään muuta erityispiirteitä kun ei näkynyt saatika ollut.
"Lily..?" Ophelia piipitti itku kurkussa kun huomasi joidenkin pällistelevän tätä, selvästi viestien ihmetystä että mitä ihminen kylässä teki? Tosin pian jotkut menettivät mielenkiintonsa kun Ophelia ei mitään muuta pahemmin tehnyt kuin seisoi paikallaan ja melkein itkevä tyttö ei pahemmin kaikkia hetkauttanut.

"Äitii!" Kuului itku joltain toiselta kuin Ophelian suusta ja Ophelia käänsi katseensa ja näki pinen haltija pojan itkevän lähimmäisen kojun juurella.
Ophelia epäröi hetken, katseli ympärilleen ja odotti että edes joku menisi tätä jollain lailla auttamaan. Tosin, pojan itku ei kauaksi kantautunut eikä ketään kovin inhimillisen näköistä oletoa tämän lähellä ollut jotka olisivat pysähtyneet ja auttaneet. Ophelia katseli vielä hiljaa, itkien yhä melkein itsekin, kunnes keräsi itsensä ja otti nopeita askelia pienen pojan luokse ja kyyristyi tämän luokse.

"Hei..." Ophelia aloitti pojan nyyhkyttäessä ja pidellessä nyrkkejään silmiensä edessä, kunnes tämä laski ne ja katsoi Opheliaan varoen.
"Hei.." Pieni poika vastasi nyyhkyttäen ja kuivasi nyt kyyneleitänsä jotta näkisi paremmin että kelle saatika mille puhui.
"Oletko eksynyt?" Ophelia kysyi kallistaen päätänsä ja poika nyökkäsi, kääntyen nyt Ophelian puoleen ja hetken päästä tämän silmät suurenivat tajutessaan kelle puhui.
"Ophelia neiti..?" Poika sai sanotuksi ja ny Ophelian silmät suurenivat, oliko hän tavannut pojan aikaisemminkin?
"Pi-Pipejä ja ja..." Pieni poika alkoi selittämään huomatessaan ettei Ophelia tätä muistanut ja asetti sitten kätensä päänsä päälle, tehden itselleen pupun korvat ja samassa Ophelian ilme kirkastui.
"Olet Lucian veli!" Ophelia sanoi hymyillen ja poika nyökkäsi tälle hymyillen.
"Oletko eksynyt äidistäsi?" Ophelia toisti ja poika alkoi vilkuilemaan ympärilleen, etsien varmaankin merkkiä äidistään, muttei nähnyt ja katsahti taas Ophelian puoleen ja nyökkäsi tälle jälleen. Ophelia hymyili samalla kun suoristi selkänsä ja ojensi kättänsä pienelle pojalle.
"Tule, etsitään äitisi." Ophelia sanoi ja poika katsoi tätä hetken ja tarttui tämän kädestä kahdella sormellansa ja hymyili leveästi, nyökäten jälleen kerran ja lähti kävelemään Ophelian kanssa eteenpäin.

"Tulitko sinä parantamaan lisää pipejä?" Pieni poika kysyi sormi suussa kun katsoi ylös Opheliaan ja Ophelia mietti hetken ja ravisti sitten päätään.
"Olen täällä vieraana." Ophelia sanoi lähes totuuden mukaisesti.. Olivathan he tavallaan täällä nyt vieraina, puoliksi vankeina sen aikaa kunnes Aran saisi oman osuutensa sopimuksesta ja päästäisi nämä sitten menemään.
"Ai..." poika vastasi ja katseli ympärilleen, etsien jos tämän äitiä näkyisi ja niin teki myös Ophelia, vaikkei edes tiennyt miltä tämän äiti näyttäisi mutta saisipahan etsiskellä Lilyä samalla.

"ADAM!" Kuului naisen huuto ja Ophelia käänsi päänsä ja näki haltija naisen kyyristyneen joka ojensi nyt käsiänsä pientä poikaa kohti.
"ÄITI!" Poika huudahti ja Ophelia päästi tämän kädestä irti tämän juostessa takaisin äitinsä luokse ja tämä halasi poikaansa tämän syöksyessä tämän syliin.
"Älä katoa tuolla lailla!"-"Anteeksi.." Adam niminen poika, Lucian veli sanoi ja vetäytyi äidistään ja katsahti Opheliaan hymyillen.
Ophelia nosti päänsä huomatessaan Adamin katsoessa tätä ja käveli sitten tämän luokse kun poika tätä viittoi ja tämän äiti katseli hieman kysyvästi Opheliaa.
"Kuka hän on..?" Adamin äiti kysyi melkein kuiskaten Adamilta, huomatessaan että Ophelia oli ihminen...
"Hän on Ophelia!" Pieni poika vastasi hymyillen ja naisen ilme muuttui epäilevästä hetkessä ystävällisemmäksi.
Hetken aikaa Ophelia oli tuntenut olonsa vaivaantuneeksi vain seisoessa siinä, peläten että Adamin äiti olisi juuri niitä haltijoita jotka ihmisiä vihasi...
Nainen nosti Adamin syyliinsä ja katsoi alas Opheliaan hymyillen. Ophelia hymyili takaisin ja niiasi ehkä pienesti tälle tervehdykseksi.
"Anteeksi vaiva, Adamilla on tapana aina eksyä kun silmä välttää." Nainen sanoi naurahtaen ja katsahti taivaalle, lukien siitä aikaa ja katsahti sitten Opheliaan pahoittelevasti.
"Anteeksi, meidän on mentävä, mieheni tulee takaisin minä hetkenä hyvänsä ja ruokakin pitäisi vielä laittaa." Nainen sanoi hätäiseen tahtiin ja niiasi pienesti Ophelialle ja käänsi selkänsä tälle ja lähti kävelemään Adam tämän sylissä, ikään kuin varmistaakseen ettei tämä eksyisi toistamiseen.
Ophelia jäi katsomaan näiden perään ja vilkutti takaisin Adamille joka vilkutti tälle äitinsä olea yli, kunnes molemmat katosivat väen tungokseen.

"Ruoka..." Ophelia totesi itsekseen ja muisti päivällisen, jonka kautta sitten Aranin ja sen kautta sitten Lilyn. Ophelia vilkuili ympärilleen, eikä nähnyt ketään ja varmisti samalla ettei ketään enää kiinnittänyt häneen niin suurta huomiota mitä äsken. Ophelia sulki silmänsä, hän aikoi käyttää temppua mitä Black oli tälle opettanut. Ophelia ei vainollut tajunnut käyttää kyseistä taitoa aikaisemmin, kun ei kerran sitä pahemmin ollut muutenkaan käyttänyt.
'Etsi Lily' Ophelialla kesti hetken aikaa tyhjentää mieli kaikesta väestä mitä torilla liikkui, yrittäen välttää ajatusta että oli haltijoiden ympäröimänä ja pian Ophelian silmissä alkoikin välkkyä tie joka mutkitteli liikkuvien olentojen että haltijoiden välistä, tehden mutkia ja kaarteita, päätyen lopulta Lilyyn joka oli Artin että Aranin kanssa, selvästikin etsimässä nyt häntä...

"Ups..." Ophelia totesi avatessaan silmänsä, häntä siis etsittiin...
Ophelia katseli vielä hetken kunnes lähti kävelemään suuntaan missä Lily olisi, kaarrellen ja kierrellen haltija tungoksen seassa, pyydellen anteeksi minkä kerkesi kun yritti läpi tunkea ja puri hammastansa, välttäen yhä sitä totuutta että nämä olivat haltioita eivätkä ihmisiä.
"Lily!" Ophelia huudahti nähdessään Lilyn selän ja juoksahti tämän luokse, hengittäen raskaasti kuin ei olisi henkeä koskaan saanutkaan ja katsahti lopulta tähän hieman pahoittelevasti katoamistaan...

//>DDDDDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 9:10

Art, Aran, Lily

Lily manasi itsekseen ääneen heidän kävellessä torilla. Art ja Aran keskustelivat telepaattisesti, Art kertoi tälle mitä oli tapahtunut kun Aran ja Lily olivat lähteneet. Ihme kyllä Aran ei ollut ollenkaan vihainen Artille, mitä Art ihmetteli syvästi.
"AAAAAAAAAAAAAAAAA! Jos Opheliaa ei kohta löydy niin seivästän sinut" Lily vaikeroi Aranille olkansa yli.
Tällä kertaa Aran vain hymyili Lily uhkauksille, jotka selvästikkin olivat vain vitsiä. Lily kääntyi kohti Arttia ja Arania, oli avaamassa suunsa kun äkkiä kuuli tutun äänen.
"Ophelia?!" Lily sanoi käännähtäen äkkiä ympäri ja katseli raskaasti hengittävää Opheliaal
Lily laskeutui polvilleen ja kietaisi kätensä Ophelian ympärille ja oli itkeä onnesta.
"Älä enää koskaan katoa noin! Älä enää koskaan jätä minua noiden hullujan kanssa! Olin niin huolissani!" Lily sanoi nauru/huuto/itku äänellä halatessaan yhä Ohpeliaa.

Art ja Aran huokaisivat syvään nähdessään Ophelian. Nämä kerkesivät jo pelästymään että papitar olisi kadonnut lopullisesti, vaikka he olisivat todenäköisesti löytäneet tämän iltaan mennessä kun väki olisi lähtenyt omille teilleen.
Lily nousi lopulta ylös ja käännähti kohti Arania.
"Mennäänkö että pääsemme ajoissa poiskin?" Lily kysyi normaalilla äänellään saatuaan hillittyä itsensä.
Aran nyökkäsi ja he lähtivät kävelemään kohti linnaa, Art tuli heidän perässään taluttaen yhä yksisarvista joka näytti jo nälkäiseltä.
"Olin saada sydänkohtauksen kun katosit" Lily sanoi Ophelialle heidän kävellessään.

Hetken päästä he saapuivat linnan porteille. Lily pysähtyi porttien eteen ja jäi katsomaan pihamaalle. Hänen sydämensä hakkasi lujaa. Aran oli pysähtynyt Lily viereen ja katseli tätä ja pihamaata, samalla kun Art talutti yksisarvisen heidän ohitseen kohti tallia.
"en.. tiedä pystynkö" Lily sanoi lähinnä Ophelialle.
Aran oli hetken hiljaa ja jäi miettimään kuinka kauhealta Lilystä silloin oli tuntunut.. Hän tunsi syyllisyyttä ja syystäkin! Hän nosti kätensä Lilyn olkapäälle, joka taas oli lyödä Arania tuntiessaan tämän kosketuksen.
"Anteeksi" Aran sanoi hiljaa katsoessaan Lilyä silmiin.
Lily laski katseensa maahan ja mietti asiaa. Art oli saapunut takaisin talleilta ja odotti linnanpihalla vähän matkan päässä heistä.
Lily vilkaisi Ohpeliaan ja nosti katseensa sitten linnaan. Hän veti syvään henkeä ja otti askeleen kohti linnaa ja lähti kävelemään eteenpäin.

He kävelivät sisään linnan ovista ja Aran johdatti heidät läpi kuninkaan salin, pieneen saliin.
Sali oli matalampi ja pienempi mitä muut, väriltään se oli marmorin valkoinen ja sitä oli koristeltu kasvein, salissa oli suuret kattorajaan asti yltävät ikkunat ja pieni koriste lampi. Seinustalla oli pehmustettuja penkkejä ja keskellä salia oli pöytä joka oli katettu neljälle. Lily katseli ympärilleen ja tutki huonetta. Huone oli huomattavasti kauniimpi mitä yksikään huone heidän linnassaan... paitsi Lilyn äidin puutarha veti pidemmän korren, tosin nyt se oli vähän kuolleen oloinen kun siellä ei ollut kukkia.
"tutkikaa pois, menee vielä hetki ennen kuin ruoka on valmista" Aran sanoi astuessaan sisemmälle huoneeseen.
Aran käveli yhdelle penkeistä mitä oli huoneen reunustalla ja istui siihen. Lilyä ei kahta kertaa tarvinnut käskeä, hän käveli ikkunan luo ja katseli ulos.
Ikkunasta oli näkymät lammelle, sille samalle minne näki siitä huoneesta missä heitä oli pidetty viime 'vierailu' kerralla.
"Ophelia katso" Lily sanoi ja osoitti ikkunan läpi lammelle missä ui joutsenia, mitä näyttivät puhtaammilta ja kaunniimmilta mitä hän oli ennemmin nähnyt.

// ei saa pilkata pikku Arttia T^T //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 10:39

Ophelia

Ophelia hengitti pariin otteeseen syvään, saaden hengityksen taas tasaiseksi ja katsoi Lilyä hieman ihmeissään kun tämä laskeutui polvilleen ja kietaisi kätensä tämän ympärille. Lily käski tätä olle enää katoamatta, käski olla jättämättä tätä yksin enään noiden hullujen kanssa ja sanoi että oli ollut huolissaan.
"E-En." Ophelia sai sanotuksi tajutessaan kuinka huolissaan Lily oli ollut, mikä ei taas ollut Ophelian tarkoitus ollenkaan. Ophelia oli vain lähtenyt etsiäkseen Lilyn mutta onnistunut eksymään sitten itse. Tosin Lilyn äänestä saattoi kuulla jotain naurahtavaakin, mikä viittosi että oli iloinen nähdessään taas tämän joten sen suurempia moitteita ei varmaankaan ollut tulossa.
Ophelia kiinnitti taas itsensä Lilyyn tämän noustessa taas jaloilleen ja kääntyen Araniin kysyäkseen että joko heidän olisi aika lähteä linnalle päin, kyllä he poiskin olivat haluamassa.

"Anteeksi." Ophelia hymyili anteeksi pyytävästi kun he jo kävelivätkin linnalle päin. Ophelia ehkä kertoisi myöhemmin Lilylle miten oli tavannut Lucian veljen torilla ja auttanut tätä löytämään taas äitinsä ja ehkä Ophelia tapaisi vielä Luciankin joka kuulemma oli vielä töissä linnassa.
Pian he olivatkin jo linnan porteilla ja Ophelia pysähtyi siihen missä Lilykin kun tämä katseli pihamaalle, ollen selvästikin hermona.
"Lily..?" Ophelia katsahti Lilyyn, tosin ymmärsi pian miksi Lily epäröitsi ja katseli itsekin nyt pihamaalle...
Art oli sillävälin mennyt taluttamaan yksisarvisen tallille ja odotti nyt näitä vähän matkan päästä näistä.
Ophelia käänsi katseensa Araniin joka pyysi...Anteeksi? Ophelia ei nyt ihan heti osannut yhdistää anteeksi pyyntöä siihen että Aran oli mennyt vaatimaan Lilyltä suudelmaa näiden lähtöä vastaan, tosin nyt heidän piti kestää haltijoita vielä sen ajan kunnes olisivat aterioineet ja tämä taas oli sitä vastaan että Aran lopettaisi Lilyn unien häiriköimisen.

Ophelia katsahti Lilyyn vielä ennen kun lähti kävelemään tämän vierellä kohti linnaa. He kävelivät linnan pääovesta sisään ja sieltä taas kuninkaan salin läpi, pienempään huoneeseen jonka päävärinä tuntui olevan valkoinen. Ophelia jäi katselemaan valoisaa huonetta sen oven eteen ja jäi siihen toimeettomana seisomaan vielä silloinkin kun Aran antoi näille luvan katsella vapaasti ympärilleen ja kun Lily otti ehdosta vaadin ja menikin ikkunan luokse katselemaan. Hetken aikaa Ophelia vielä katseli hiljaa paikallaan, kunnes kuuli Lilyn äänen ja kävelikin tämän luokse, katsoen myöskin ulos ikkunasta ja näki lammen.
"Joutsenia?" Ophelia katseli silmät pyöreinä muutamaa joutsenta jotka olivat lammelle leiriintyneet. Ne tosiaan olivat paljon kauniimpia sekä puhtaamman valkoisia mitä ihmis-alueilla, siis ainakin täältä katsottuna ne olivat.

Ophelia jäi tuijottamaan joutsenia vielä hetkeksi, miettien nyt mitä Black teki. Ihmettelikö tämä kenties minne nämä olivat kadonneet? Vai olikohan tämä edes huomannut näiden poissaoloa? Noh, Ophelia tavallaan toivoi ettei tämä olisi huomannut, he tulisivat kuitenkin takaisin ja jos Black tulisi ja ilmestyisi jostain armeijan kanssa sitä ennen... Ophelia ei halunnut edes ajatella sitä. Ophelia katsahti Lilyyn tämän vierellä, muttei sanonut mitään, ajatteli tosin että oliko tämä kunnossa. Lily ei pahemmin osoittanut mitään ulkoisia merkkejä siitä ettei olisi, vaikka olikin pihamaalle menoa epäröinyt ja Ophelia ymmärsi ihan hyvin miksi, kumpikaan heistä ei enään halunnut jäädä tänne lukkojen taakse kuin rotat rotanloukkuun.

//*Snif*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 30, 2008 11:40

Art, Aran, Lily

Lily katsoi Ophelian vierellä ikkunasta kunnes tajusi vilkaista ikkunan heijatuksia ja oli saada slaakin! Aran seisoi aivan hänen takanaan, Lily käännähti äkkiä ympäri ja nojautui lasiin niin lujaa että paukahti. Aran ei katsonut Lilyyn vaan ikkunasta ulos, mutta Lily katsoi vihaisesti Arania.
"Älä pelästyttele noin! Hyvä etten lyönyt sinua uudestaan" Lily sanoi vihaisesti tuijottaen Araniin joka siirsi katseensa nyt ikkunasta Lilyyn ja hymyili.
"Sanoit hyvä ettet lyönyt, eli et halua lyödä?" Aran sanoi hymyillen.
"Sinua kyllä mutta yleisesti ottaen en.." Lily mutisi laskien katseensa alemmaksi.
Aran nosti kätensä ja pörrötti Lilyn hiuksia kuin pienen lapsen ja Lily mulkaisi tätä vihaisesti, mutta ei saanut enää katsekontaktia tähän, koska Aran oli jo kääntänyt selkänsä ja käveli pöydän luo. Art oli koko ajan seissyt Aranin tuolin vieressä, kuin koira joka odotti omistajansa tuloa.
"Istukaa toki" Aran sanoi laskiessaan kätensä oman tuolinsa selkänojalle.
"ihme tyyppi..." Lily mutisi Ophelialle setviessään hiuksiaan ja käveli pöydän luo.

Aran ja Lily istuivat pöydän päässä (vaikka se ei kovinkaan pitkä ollut), Art istui Aranin oikealla puolella ja Ophelialle oli varattu paikka Lily oikealta puolelta. Lily istui paikalleen ja vilkaisi ovelle kun tarjoilijat toivat heille ruokaa. Pöytä katettiin leivällä ja salaateilla, jokaisen lautaselle tuotiin kanaa.. tai ainakin se näytti Lilystä kanalta, saattoi se olla jotain muutakin lintua, mutta Lily nyt ei sitä pahemmin jäänyt ihmettelemään.
"Vapaasti vain" Aran sanoi hymyillen.
"ei vielä" Lily sanoi ja sai Aranin ja Artin kääntämään päänsä häneen.
"Ruokarukous ensin" Lily sanoi ja katsahti Opheliaan.
"Ruokarukous?" Art kysyi oltuaan pitkään hiljaa.
"Kuulet kyllä" Lily sanoi sen pahemmin selittämättä asiaa ja jäi odottamaan että Ophelia lukisi ruokarukouksen, hän risti kätensä jo valmiiksi.

// lyh..yh..yt...//
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 12:34

Ophelia

Ophelia peruutti pari askelta sivulle Lilyn äkkinäisen käännöksen takia ja katsoi nyt silmät pyöreinä tätä kysyvästi kunnes näki Aranin tämän edessä ja tästä olikin jo helppo arvata mitä Lily oli pelästynyt. Aran katseli ikkunaa ja Lily taas vihaisesti Arania kun oli tämän taakse kerran hiiviskellytkin.
Lily huusi tälle kuten oli Artillekin silloin kun he olivat Arania odotelleet, ettei pelästyttelisi ja kummallakaan kerralla Ophelia ei ollut pelästynyt muuta kuin ihan vähäisen, mikä taas oli saavutus siihen nähden kuinka säikky joskus oli.

Ophelia seisoi hiljaa ja piti suunsa kiinni vaikka Aran nostikin kätensä ja pörrytti Lilyn hiuksia... Tosin Ophelia katsoi tätä hieman halveksien ja seurasi sitten Aranin menoa pöydälle jossa heidän olisi mitä ilmeisemmin tarkoitus aterioidakin. Ophelia katsahti Lilyyn ja hymähti tämän manatessa ja käveli tämän perässä pöydän ääreen näin Aranin kehoittamana. Ophelia istahti Lilyn oikealle puolelle vastakkaiselle puolelle pöytää mitä Art ja Aran ja katseli pikemminkin pöytää kuin vastakkaisella puolella olevia henkilöitä. Tässä sitä nyt oltiin, saa nähdä millainen päivällinen tästä tulisi...
Pian Ophelia kuuli ovien avautuvan ja heidän edessään olevaa pöytää alettiin kattaamaan monilla erillaisilla salaateilla että leivillä ja kohta jokaiselle oli tarjoiltu jotain kanan tapaista lintua ja Opheliaa hymyilytti, ei sen takia että oli iloinen että tätä sai vaan se kuinka hänen mieleensä tuli Black aina haukkumassa Bladeriä broileriksi kun tämä oli mennyt tämän asunnon tuhoamaan. Tosin ajatus siitä että söisi Bladerin ei ihan Ophelian mieleen mahtunut.

Haltijat olivat jo sitä mieltä että he voisivat aloittaa, kunnes Lily pysäytti nämä ja sai jopa Ophelian ilmeen kääntymään tämän puoleen hieman kysyen. Ophelia muuttui astetta punaisemmaksi, halusiko Lily välttämättä nyt ruokarukouksen? Ophelia oli ajatellut että voisi jättää tämän kerran väliin kun kerran ruokailikin niiden kanssa jotka eivät jumalaan uskoneet. Ophelia katsahti nyt Artiin ja Araniin nolona ja Art toisti kysyväksi sanan 'ruokarukous' ja Lily ristikin kätensä jo valmiiksi. Ophelia huokaisi ja risti nyt kätensä itsekin, aikoen lausua jonkun pieni muotoisemman ruokarukouksen kuin yleensä piti.
"Herra Jumala, taivaallinen Isä, siunaa meidät ja nämä sinun lahjasi, jotka suuressa hyvyydessäsi annat meille nautittavaksi, Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen" Ophelia lausahti ja avasi silmänsä ja laski kätensä ja kyllä, tuo oli pienimuotoinen ruokarukous.
"Nyt..Me voimme aloittaa..?" Ophelia ilmoitti merkiksi siitä että oli lopttanut, ihan siltä varalta etteivät nämä kaksi tienneet että rukoukset päättyivät yleensä Aameneen.

//Toinen kerta ku se lausuu ruokarukouksen ja tääkin oli Martti Lutherin *mutinaa*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 1:07

Art, Aran Lily

Aran ja Art kuuntelivat hiljaa kun Ophelia lausui rukouksen. Aran ei siihen pahemmin kiinnittänyt huomiota, kun taas Art kuunteli mielenkiinnolla. Lopulta Ophelia lopetti ja kaikki kävivät syömään. Tosin tunnelma oli hieman kireähkö, mutta Lily ei siitä välittänyt.
"Art näki miehesi tässä vähän aikaa sitten metsässä" Aran huomautti ja sana "miehesi" tuli erittäin kuivasti.
Lily nosti kysyvän katseensa Arttiin ja Araniin.
"Black? Mitä hän metsässä teki?" Lily kysyi.
"Oli keräilemässä joitakin yrttejä" Art sanoi.
"ja hän pieksi sinut?" Lily kysyi ja hymyili.
"ei nyt ihan.." Art sanoi kiusallisesti ja katseli pöytään.
Lily naurahti ja jatkoi syömistä.

Tunnelma keveni mitä pidemmälle edettiin ja keskusteluakin syntyi, mutta jokaisen piti varoa mitä sanoi ettei paljastaisi sodan kannalta mitään oleellista... ja huomasi selvästi että Blackistä puhumista välteltiin, Aran ei hänestä halunnut kuulla eikä Lily hänestä näille kertoa.. mikä sinänsä oli outoa, olihan Aran tämän ensiksi puheeksi ottanut. Yksi puheenaihe oli yksisarviset.
Aran kertoi Ophelialle ja Lilylle näistä olennoista lähes kaiken olennaisen. Ensimmäistä kertaa Lily tosissaan kuunteli Aranin puhetta.
Aika kului ja pian oltiinkin jo lopussa. Lily laski haarukan ja veitsen lautaselleen ja huokaisi syvään.
"Kiitos" Lily sanoi hieman hymyillen, mutta piti mielessä että Aran oli yhä henkilö jota hän tulisi vihaamaan.
"Ilo oli minun puolellani" Aran sanoi nousten ylös. Lily nousi siinä samassa mitä Aran ja Art perästä.
"ja kuten lupasin pääsette pois saattajien kera. Art lähtee teidän mukaanne" Aran sanoi kävellessään Lilyn luo.
"tulkaa" Aran sanoi ja työnsi Lilyn ovelle päin.

Linnan pihalla heitä odotti yksi satuloitu yksisarvinen. Art laittoi taas Lilyn ja Ophelian silmille siteen, jo nyt tässä vaiheessa ettei heidän tarvitsisi metsässä pysähtyä sitä tekemään. Heidät autettiin ratsaille ja Art lähti taluttamaan yksisarvista kohti portteja.
Aran katseli kuinka he loittonivat ja loplta katosivat. Hänen olisi tenhyt mieli väsätä kultainen häkki ja sulkea Lily sinne, mutta hän oli jo luvannut päästää tämän menemään.. tällä kertaa.
Ilta alkoi jo hämärtämään ja ilma viilenemään.
"Sanokaa jos tarvitsette jotain" Art sanoi heidän kävellessään pitkin hiljennyttä toria.
"Ja teille varmaan käy että vien teidät kylänne reunalle.. pidemmälle minä en tule, en halua uudestaan tyrmiin" Art sanoi.
"kyllä se käy" Lily sanoi hymyillen samalla kun kietoi kätensä taas Ophelian hartioiden ympärille.

// no mitäs pelaat papitarella!? >P //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 2:40

Ophelia

Ophelia katseli kanaa hetken aikaa kunnes kävi itsekin syömään, vaikka tunnelma nyt oli mitä oli... Sitten Aran mainitsi että Art olisi nähnyt Blackin metsässä tässä vähän aika sitten ja Opheliakin katsahti näihin osoittaen myöskin mielenkiintoa aiheeseen vaikkei olisi uskonutkaan että Aran tulisi tässä pöydässä Blackin mainitsemaan. Lilykin nyt kysyi että mitä Black oli mahdollisesti metsässä tehnyt ja Art vastasi tämän olleen keräilemässä jotakin yrttiä ja seuraavaks Ophelia ei tiennyt että nauraako vai vajota maan alle Lilyn kysyessä että oliko tämä pieksenyt tämän.

Tosin, Opheliankin olo koheni mitä pidemmälle edettiin ja jopa pieni muotoista keskustelua syntyi joita Ophelia ennemminkin kuunteli ja sanoi ehkä jotain pientä näiden lauseiden välissä samalla kun sai suunsa tyhjäksi. Ruoka oli hyvää ja jotenkin erllaista mitä kotipuolessa, tosin Ophelia ei osannut sanoa että mikä siinä oli niin erillaista, siinä vain oli. Yhdeksi puheen aiheeksi osottautui yksisarviset ja Art selittikin näistä kaikkea mahdollista jota Opheliakin keskittyi nyt paremmin kuuntelemaan, ehkä Ophelia voisi kertoa tämän kaiken sitten Anemonelle kun tämän taas näki. Ophelia tiesi yksisarvisista sen verran että nämä oli ensinnäkin kauniita olentoja, jonka sokeakin huomaisi ja että näiden sarvissa olisi jonkinlaista parantavaa voimaa, mutta Artin selitys laajensi Ophelian tietämystä näistä aika lailla.

"Kiitos.." Ophelia toisti Lilyn perässä ollessaan myöskin valmis ja asetti haarukan ja veitsen osoittamaan kello viiteen ja nousi pian pöydästä siinä missä muutkin nousivat. Nyt kun oli syöty heidän lupaama päivällinen oli Aranin aika pitää lupauksensa ja päästää nämä kotiin saattajien kera ja ainakin tähän asti Aran näytti pitävänsä lupauksestansa kiinni.
Ophelia asettui jälleen Lilyn vierelle kun nämä kävelivät ulos ruokailu salista takaisin pihamaalle ja Ophelia huomasi että oli jossain vaiheessa mennyt kadottamaan ajan tajun tai sitten päivät olivat muuttuneet lyhyemmiksi. Ilta hämärsi ja ilma oli huomattavasti viileämpää mitä päivällä, mutta Ophelian viitta esti kylmimmät tuulahdukset pääsemästä läpi. Heitä odottikin yksi satuloitu yksisarvinen linnan pihamaalla ja Art, jonka Aran oli määrännyt lähtemään näitä kahta saattamaan, sitoikin heidän silmänsä jo tässä vaiheessa...

Ratsaille päästyä, Art lähtikin jo taluttamaan yksisarvista linnan porteista ulos. Ophelia kuunteli ympäristöä ja päätteli kylän väen lähteneen jo koteihinsa kun samanlaista puheensorinaa ei enään kuulunut mitä päivemmällä oli kuulunut. Nyt kuului vain kavioiden kopse sekä Lilyn hengitys ja Opheliankin hengitys näytti höyryävän pienesti viileää ilmaa vasten, tosin Ophelian jänteidenkin kolotus lakkasi siihen kun Lily kietoi jälleen kätensä tämän hartijoiden ympärille, saaden Opheliankin hymyilemään ja tuntemaan olonsa autuaaksi. Tämä kaikki tosin tuntui aika luonnottomalta, josta Ophelia ei niinkään tällä hetkellä välittänyt.

Kaikki alkoi Lilyn unesta ja Helgan luona käynnistä ja pian tämän jälkeen he olivatkin törmänneet Artiin ja tämän veljiin joita Ophelia oli sydänjuuriaan myöten silloin saanut pelätä ja kiljunut keuhkonsa tyhjäksi ja sitten olivatkin tajunneet että näiden kautta Lily saisi vietyä viestin Aranille, kuten palauttamaan soittorasian joka nyt oli tälle loppujenlopuksi varmaan jäänytkin. Tosin eivät he niin helpolla olleet päässeet kuitenkaan kun otettiin huomioon kaikki ne väittelyt kunnes oltiin päästy sopimukseen ja nyt he vasta olivat päässeet lähtemään pois haltijoiden kylältä jonne Ophelia jälleen kerran vannoi ettei enää menisi, vaikkei kokemus tällä kertaa niin kamala ollutkaan... Kaikki olivat erillaisia, Arankin oli Opheliasta erillainen... Tämä ei tällä kertaa ollut kieroillut mitään heidän pään menoksi mistä Ophelia kiitti luojaa ja nyt kun ajatteli, he olivat päässeet loppujen lopuksi aika helpolla... Kunhan tämä kaikki vain tulisi pysymään salassa ainakin Lilyn isältä.

"Onkohan Black huolissaan?" Ophelia kysyi ennemminkin itsekseen rikkoen hiljaisuuden ja katsahti taivaalle, nähden vain pimeyttä jolla ei pahemmin eroa todellisuuden kanssa ollut, tosin Ophelia epäili ettei tähtiä tulisi näkymään kuin vasta parin tunnin kuluttua. Päivällinen oli melkein venynyt illalliseksi mitä Opheliakin ihmetteli suuresti, he olivat siis olleet poissa jo hyvän aikaa ja Ophelia ei yhtään ihmettelisi vaikka Lilyn isä olisi lähettänyt partion etsimään tätä, ajatellen sitä mihin kaikkeen tämä oli joutunut aina kun oli myöhään kotoansa viipynyt... No Ophelialla ei ollut sitä hätää että saisi toruja siitä että saapuisi kotiin liian myöhään kuten Lilyllä, tosin Ophelia ei ollut varma kuinka toruva Lilyn isä tätä kohtaan oli sillä Ophelia itse oli yöpynyt linnassa viimeksi kun oli liian pieni yksin kappelissa asustamaan.

//En minä tiedä! XDD No ei tää viell mitää... Mun pitää ajatella kuin poika Aaronilla pelatessa x'D Tosin ei sekään niin vaikeeta oo...//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 6:01

Lily, Art

Art vilkaisi olkansa yli Opheliaa kun tämä mainitsi Blackin. Arathet oli aina ihmetellyt mitä prinsessa näki velhossa, hän ei koskaan ollut keksinyt siihen syytä eikä pahemmin ole ollut tilaisuutta kysyä.
"En tiedä.. varmaan.. mutta toisaalta hän saattaa olla myös iloinen että sai vihdoinkin viettää vapaa päivän, ellei hän nyt isäni luona ole käynyt" Lily sanoi hymyillen "tosin voisi olla hyvä käydä hänen luonaan vielä ennen yötä, minä ainakin aijon käydä... Mutta.." Lily pysäytti lauseensa hetkeksi muistaessaan että Art oli kuulolla, mutta jatkoi sitten "En halua puhua tästä vierailusta kenellekkään, varsinkaan Blackille taikka isälleni! Siitä ei hyvää seuraisi..".

Art oli Lilyn kanssa samaamieltä, mutta ei sanonut sitä ääneen. Hänestä olisi parasta että asia pysyisi pimennossan, varsinkin kun näiden pitäisi kertoa että Art ja tämän veljet olivat olleet ihmisten kylässä. Siitähän seuraisi tiukempi vartiointi ja mahdollisuudet vakoiluun voisi unohtaa. Lily ei edes halunnut kuvitella että Black saisi tietää hänen ja Aranin suudelmasta, ties minkälaisen kohtauksen hän siitäkin saisi!
"Mutta.." Lily aloitti ja Art käänsi päänsä taas näitä kohti "Aijon kertoa että te olitte kylällä" Lily sanoi kääntäen kasvonsa kohti Arttia vaikka tätä ei nähnyt.
Art pysähtyi ja pysäytti yksisarvisen siinä samalla.
"Pyydän, älä" Art sanoi.
"Se ei kuulunut sopimukseen ja velvollisuuteni on ilmoittaa eteenpäin jos vihollisia näkyy meidän aluella" Lily sanoi.
Art oli hetken hiljaa ja katseli maata.
"Minä kerron sitten suudelmasta" Art sanoi lopulta kohottaen katseensa Lilyyn.
"Et varmana kerro!" Lily sanoi hätääntyneenä.
"Se ei kuulu sopimukseen, osaan minäkin pelata likaista peliä" Art sanoi ja hymyili itsekseen.
"E.. et sinä voi olla noin ilkeä!" Lily tuiskaisi.
"etkä sinä noin ilkeä.. tehdään sopimus, sinä et kerro ja minä en kerro. reilua eikö?" Art kertoi ehdot. Lily mietti asiaa hetken aikaa, kunne nyökkäsi pienesti.
"Hyvä on, mutta jos toisen kerran näen teikäläisiä miedän kylässä, ilmoitan siitä" Lily sanoi.
"selvä, se ei kuulu enää sopimukseen" Art sanoi ja lähti taluttamaan yksisarvista eteenpäin.

"Miksi juuri hän?" Art kysyi huomatessaan että nyt olisi ehkä sopiva väli.
"hm?" Lily äännähti kysyvästi.
"Black.. miksi juuri hän? Sinähän saisit kenet tahansa, vaikka prinssin.. mutta velho, miksi?" Art täsmensi kysymystään.
"Miksi ei? Ensinnäkin en halua mitään itseään täynnä olevaa prinssiä joka kuvittelee olevansa jotain, vain koska omistaa kruunun ja trikoot.. Toiseksi Black on osoittanut että pystyy huolehtimaan minusta ja rakastaa minua, eikä pidä minua vain esineenä. Lisäksi hän on mukava ja suloinen omalla tavallaan" Lily selitti hymyillen.
Art ei sanonut enää mitään, Lily oli puhuntut liian hämmentävästi... suloinen? Art ei tajunnut miten Lily sai Blackistä suloisen, tämähän oli synkin ja hämäräperäisin ihminen mitä Art oli koskaan tavannut.
"Te olette outoja..Ihmiset" Art mutisi.
"Ainakaan emme hypi pitkin metsää vihreissä asuissa" Lily huomautti.

Art vetäisi ohjista ja pyöräytti yksisarvisen kerran ympäri itsensä ja jatkoi sitten toiseen suuntaan.
"Miksi sinä noin teit?!" Lily kysyi ja oli vähällä pudota kyydistä.
"Ettette pistä mieleenne suuntaa mistä tulitte.." Art sanoi ja pyöräytti yksisarvisen taas ympäri ja jatkoi eteenpäin.
Art teki näin vähän väliä, varmistaakseen etteivät Lily ja Ophelia pysyisi mukana suunnassa. Näin hän varmisti etteivät he löytäisi takaisin, Blackkin oli jo käynyt liiankin lähellä kylää.

//*Raapii pallejaan* Nii, enhän mä tässä muuta ku viidellä miehellä plus kolmella uroksella pelaa, ei tunnu missään! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 7:31

Ophelia

Opheliakin hymyili. Tosiaan, tämä oli saanut nyt viettää niin sanottua vapaa päivää ainakin heistä, kuninkaasta ei voinut varmaksi sanoa. Ophelia kuunteli hiljaa ja nyökkäsi lopulta, siitä tuskin seuraisi mitään hyvää että Black saatika Lilyn isä saisi tietää että he olisivat olleet edes puhe yhteydessä haltijoiden kanssa, saatika siitä että olivat menneet jopa näiden linnalle asti. Ja jos tämä paljastuisi, niin saattoi olla että Lilyn suudelma tulisi paljastumaan siinä samalla, mikä saattaisi olla Blackillekin jo liikaa.

Ophelia käänsi päätänsä Lilyn puoleen, kun tämä sanoi Artille että kertoisi kaikesta muusta huolimatta isälleen että tämä oli käynyt kylällä veljiensä kanssa ja samassa yksisarvinen pysähtyi.
Totta, se oli Lilyn velvollisuus kertoa kaikki mahdolliset vihollis havainnot jotka sattui havaitsemaan heidän alueilla ja nyt Opheliakin käänsi päänsä Artin puoleen vaikkei tätä siteen takia nähnytkään.
Art oli hetken hiljaa ja uhkasi sitten kertoa siitä suudelmasta jos Lily menisi isällensä paljastamaan näiden tiedustelu käynnistä... Ophelia ei sanonut mitään vaan käänsi päänsä taas meno suuntaan vaikka he pysähtyneitä olivatkin ja mietti millaisen kohtauksen Black tulisi saamaan jos tämä saisi ikinä tietää tästäkin asiasta... Sitten Art ehdotti sopimusta.
Lily ei kertoisi että oli nähnyt nämä kylällä eikä Art mainitsisi kellekään Aranin ja Lilyn välisestä kohtauksesta. Ophelia katsoi Lilyyn taas olkapäänsä yli, ikäänkuin olisi yrittänyt sokeana päätellä että suostuiko tämä tähän sopimukseen, Opheliasta se kuulosti ainakin reilulta.
Lily myöntyi, mutta ilmoitti kertovansa jos vielä näkisi näitä isänsä mailla, mihin Art myöskin myöntyi ja lähti taluttamaan yksisarvista jälleen eteenpäin. Tosin, Ophelia kyllä uskoi että Black tulisi vähintään kysymään Lilyltä sitä missä nämä olivat koko päivän olleet mikäli Lily nyt kävisi tämän luona ennen yön tuloa.

Ennenkuin Ophelia pääsi syventymään taas mietteisiinsä, Art kysyi Lilyltä ett miksi juuri hän? Ophelia käänsi katsettansa hieman sivulle, tahtoen tietää mistä Art puhui, kunne tämä jo täsmensikin että kysymys oli Blackistä. Niin, Lily olisi voinut saada prinsessana varmaan kenet ikinä halusi, vaikka prinssin, tosin Ophelia ei ihmetellyt yhtään miksi tämä Blackin halusi, senhä näki jo kaukaa että nämä rakastivat toisiaan ja Ophelia oli toiminut pienessä roolissa näiden yhteen saatossakin.
Ophelia hymyili kun Lily luetteli syitä miksi juuri Black. Tämä suojeli ja rakasti Lilyä eikä kohdellut tätä niinkuin esinettä, tosin tuosta suloisesta Opheliakaan ei ollut aivan varma, tosin olihan tämä aika suloinen kun oli muuntautunut siksi isoksi nappisilmäiseksi sudeksi.
Art vaan pusidteli päätään ja totesi ihmisten olevan outoja, tai ainakin Ophelia ajatteli että tämä pudistelisi tämän äänensävystä päätellen, mikä sai Ophelian naurahtamaan pienesti, oli se hänenkin mielessä ehkä vähän outoa mutta ei välittänyt siitä.

"Woah..!" Ophelia äännähti kun yksisarvinen teki äkkikäännöksen takaisin päin ja Ophelia oli tipahtaa kyydistä Lilyn mukana ja tämä jo rääkyikin vaatien selitystä äkkinäiselle kääntymiselle. Art esitti kääntyilemisen syyksi sen etteivät nämä painaisi mieleensä reittiä heidän kylältänsä taas omaansa, mikä oli täysin järkeenkäypää, vaikkei Ophelialle ollut tullut edes mieleen että painaisi reittiä muistiinsa...
Art toisti saman muutamaankin otteeseen samalla kun nämä etenivät ja Ophelia piti satulasta kiinni ettei horjahtaisi Lilyn mukana toista kertaa.
"Kuinka myöhä on..?" Ophelia kysyi hieman varoen mutta halusi kuitenkin tietää ajan, ja kun ei sitä siteen takia pystynyt itse päättelemään niin joutui kysymään sitä Artilta.

//ARARARARARARAGH.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 7:51

Art, Lily

"Ilta.. kello lienee kuusi taikka seitsemän" Art vastasi Ophelialle katsellessaan taivaalle.
"Voitte ottaa siteet jo pois, olemme jo kylänne lähellä" Art huomautti ja Lily oli salamana ottamassa kankaan palaa pois silmiltään.
Kun Lily 'sai' näkönsä takaisin, hän vilkaisi heti ympärilleen ja koitti tunnistaa maiseman. Lähistöllä näkyi metsä aukea ja siitä vähän matkan päässä polku, jota pitkin he olivat metsään kylästä tulleet. Lilyllä ei ollut hajuakaan mistäpäin he olivat tulleet, Artin harhautus oli mennyt täydestä.
"Eli haltijoiden kylä ei ole kaukana?" Lily kysyi ja Art vilkaisi tätä olkansa yli.
"Ei sitä tiedä, ehkä on ehkä ei" Art sanoi kiertäen kysymyksen.
"Mutta jos olemme jo pian perillä.."
"Mistä sinä tiedät kuinka nopeasti olemme liikkuneet?" Art sanoi hymyillen ja sai Lilyn hämilleen.

Pian he saapuivatkin jo metsän reunalle mistä näki kylään. Lily huokaisi helpotuksesta nähdessään kylän ja sen valot. Kylän toisellapuolella näkyi linna joka oli jo lähes hämärän peitossa. Art pysäytti yksisarvisen ja auttoi Ophelian ja Lilyn alas ratsailta.
"Tämän lähemmäksi en tule" Art sanoi katsellessaan kylään päin.
"ymmärrän." Lily vastasi, hän ymmärsi täysin ettei Art halunnut tulla lähemmäksi kylää, olihan se vaarallista haltijalle liikkua yksin siellä.. tosin Lily ei tiennyt oliko se yhtään turvallisempaa liikkua päivän valossa veljiensä kanssa pitkin kattoja, mutta tapansa kullakin.
Art nousi yksisarvisen selkään ja hyvästeli Ophelian ja Lilyn ja lähti sitten kohti metsää. Tosin hän lähti hämäykseksi aivan eri suuntaan minne olisi pitänyt mennä.

"Tule, mennään" Lily sanoi Ophleialle hymyillen ja lähti kävelemään kohti kylää.
"Mitenköhän Anemone voi?" Lily tuumi ääneen katsellessaan taivaalle jossa alkoi jo näkyä tähtiä.
Lily pysähtyi kuullessaan äänen raksahduksen takaansa. Hän kääntyi hitaasti ympäri ja näki metsästä tulevan hahmon. Hänen sydämmensä hyppäsi kurkkuun, hetken hän jo luuli että sieltä tulisi haltija tai jokin muu yhtä paha, kunnes hän kuuli tutun äänen.
"Mitä te täällä tähän aikaan teette?" Mies kysyi huppunsa suojista.
"Black?" Lily kysyi varovasti erottaessaan tarkemmin musta kaapuisen miehen jolla oli vasemmassa kädessään sauva.
"Ei kun mörkö" Black vastasi laskiessaan huppunsa hartioilleen, samalla kun saapui Ophelian ja Lilyn luo.

// >) Black \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1940

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 8:54

Ophelia

Heti luvan saadessa, Opheliakin oli jo selvittämässä solmua ja hetken selviteltyä Opheliakin kykeni näkemään pimeän taivaan jossa saattoi näkyä pienenpieniä tähtiä jos oikein silmiään siristi. Ophelia ei edes yrittänyt päätellä mistä he olivat tulleet saatika menneet, sen verran kiemuraisesti Art oli yksisarvista taluttanut.
Ophelia katsahti nyt Lilyyn, tällä kertaa oikeasti jopa nähden tämän kun tämä heitti Artille kysymyksen ettei haltijoiden kylä kaukana olisi? Tosiaan, eiväthän he kauaa olleet loppujen lopuksi matkanneet? Joten kylän ei pitäisi olle kovin kaukana tästä.
Tosin Art sai Opheliankin hymyn hyytymään kun tämä kysyi että mistä nämä tiesivät kuinka nopeasti nämä olivat edenneet... Haltijat olivat tosiaankin kieroja tyyppejä...

Tästä ei kauaakaan enään kestänyt kunnes nämä olivatkin jo saapuneet metsän reunalle ja Ophelian kasvoille leveni avonainen hymy nähdessään kylänsä valot ja linnan jossa Anemone jo varmaan Lilyäkin jo odotti.
Art pysähtyi ja auttoi heidät molemmat alas ratsailta ja Ophelia nosti huppunsa taas päänsä suojaksi kylmän tuulenvireen takia ja katseli autuaana ympärilleen, hänen ja kylän välillä oli enää vain lyhyt matka. Art ilmoitti ettei tulisi enää tästä pidemmälle ja Opheliakin tiesi ihan hyvin miksi. Ophelia asteli Lilyn vierelle ja pain Art hyvästelikin nämä ja lähti takaisin päin, jättäen nyt Lilyn ja Ophelian kaksin metsänreunalle josta he tulisivat jatkamaan kylälle jalan.

Ophelia hymyili takaisin ja lähti kävelemään Lilyn vierellä kohti kylästä loistavia valoja. Ophelia näki ympärillään lähinnä ruohikkoa jonka väristä ei ottanut selvää pimeyden takia, mutta ne saivat sinertävän kosketuksen kun pienet tulikärpäset leijailivat niiden yläpuolella ja jos kuunteli niin saattoi kuulla sirkkojenkin siritystä.
"Varmaankin ihan hyvin, ellei hänelle sitten ole tullut ikävä." Ophelia vastasi naurahtaen pienesti ja rupesi miettimään kaikkea sitä mitä oli Artilta yksisarvisista kuullut ja koska Anemone ei osannut lukea asiaa itse niin Ophelia voisi kertoa mikäli tämä kysyisi ja miksi ei muutenkin?
"Lily?" Ophelia katsahti Lilyyn kysyvästi kun tämä pysähtyi ja alkoi vilkuilemaan taakseen, saaden Ophelian tekemää samaa vaikkei ollut räsähdystä kuullutkaan.
"Mikä se on--?" Ophelia kysyi, jääden kuitenkin ilman vastausta ja hetken päästä Opheliakin kuuli tutun äänen. Ophelia kohdisti katseensa äänen suuntaan ja näki tumman hahmon ja Lily veikkasi ääneen samaa mitä Opheliakin oli mielessään arvannut, se tosiaan olikin Black.

"Se on Black...!" Ophelia hihkaisi iloisesti että helpottuneena nähdessään tämän nyt paremmin ja irottautui Lilystä johon oli kiinnittynyt vielä kun oli luullut että metsissä olisi tosiaan lymyillyt jotain mörön tapaista.
"Mitä sinä täällä teet?" Ophelia palautti tämän kysymyksen takaisin tälle, yrittäen välttää tälle vastaamista ihan heti, sillä ainakaan Ophelia ei tähän hätään keksinyt mitään hätävaletta Blackille syötettäväksi siitö että miksi nämä itse olivat metsienreunalla näin myöhään...

//\,,///
Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö