Tapaaminen part2


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 9:42

Black, Lily, Art

"min--" Black kerkesi aloittamaan, mutta Lily syöksähti halaamaan häntä aivan kuin ei olisi nähnyt Blackiä vuoteen!
"Minulla oli sinua ikävä!" Lily sanoi halatessaan Blackia.
"Missä te olitte?" Black kysyi ja Lily irroitti otteensa tästä.
"tuota..." Lily aloitti ja vilakisi Opheliaa "Olimme metsässä" Lily sanoi yksinkertaisesti kehitellen valetta. Black nosti kulmaansa ja katsoi kysyvästi Lilyyn ja Opheliaan.
"Kaiken sen jälkeen mitä on tapahtunut?" Black kysyi epäileväisesti.
"No siis kävimme ensiksi Helgan luona, kertomassa unistani ja hän sanoi että kävely metsä aukealla voisi helpottaa, joten kävimme siellä ja vietimme aikaa iltaan asti ja nyt olemme tässä" Lily selitti huitoen käsillään samalla.

"mitäh?!" Lily rääkäisi loppuun kun Black katsoi tätä hymyillen ja kysyvästi.
"Valehtelet" Black sanoi ja Lily tunsi kuinka häntä ajettiin pussiin.
"ette voineet olla koko päivää metsä aukealla, kävin siellä kahdesti tänään" Black sanoi ja Lily tunsi kuinka upposi syvemmälle suohon.
"No hyvä on, kävimme kävelyllä metsässä" Lily sanoi ja Black katsoi häntä taas kysyvästi.
"Lopeta! Tuo ei ole yhtään hauskaa.. mitä itse teit metsässä?" Lily sanoi vaihtaen puheenaihetta.
"Viiriäisen munia" Black sanoi ja kaivoi pussukasta pienen viiriäisen munan.
Selvä, Blackillä oli todistusaineistoa mitä oli tehnyt ja Ophelialla ja Lilyllä.. ei mitään. Lily manasi mielessään että oli näin huono valehtelija, Black taas osasi valehdella jos niin halusi, mutta tuskin hän nyt valehteli kun kerran hänellä oli todistuaineistoa.
"Nyt jos--" Black aloitti ja samassa kuului suhahdus ja heidän välistään lensi nuoli, josta ei paljoakaan näkynyt illan pimeydessä.

Art oli vielä jäänyt varmistamaan että Lily ja Ophelia pääsisivät turvallisesti kylälle ja jäänyt seuraamaan tilannetta metsän pimennoista. Hän ei ollut tunnistaa Blackia aluksi, mutta nyt kun tämä oli laskenut huppunsa Art tunnisti hänet.. kaikenlisäksi siitä sauvasta ja kaavusta ei voinut erehtyä ja tuskin Lily nyt ketään tuntematonta halailisi noin.
Ai miksikö? Miksikö Art ampui? Noh, kuinka usein tarjoutuu tilaisuus yrittää tappaa herransa arkkivihollinen? Lisäksi Art oli käärmeissään Blackille siitä mitä metsässä Aaronin kanssa oli tapahtunut, joten tämä oli täydellinen tilaisuus iskeä, vaikka sivullisia oli lähellä.

"Mitä hittoa" Black sanoi kääntyessään kohti suuntaa mistä nuoli oli tullut ja jäi katselemaan metsään, mutta ei nähnyt mitään.
Lily oli kiljaista kun nuoli lensi heidän välistään, eikä hänen tarvinnut kahta kertaa arvata kuka nuolen oli ampunut. Ennen kuin kukaan kerkesi tekemään mitään, Lily siirtyi Blackin eteen estäen Arttia ampumasta tätä.. ellei Art sitten ampuisi Lilyn läpi.
"Mene jo pois!" Lily huusi metsään vaikka ei nähnyt Arttia, mutta hän tiesi että tämä oli vielä siellä.
"Kuka se on?" Black kysyi ja katsoi Lilyn yli metsään.
"Ei kukaan tärk--"
"Jumalauta!" Black keskeytti Lilyn nähdessään Artin tulevan metsästä yksisarvisen selässä.
Lily rukoili ettei syntyisi tappelua, sen mitä hän Blackistä tiesi, tämä ei luovuttanut ilman tappelua ja tämä voisi päättyä vain huonosti.

// *mutinaa* ne avaimet... *mutinaa* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 11:11

Ophelia

Opheliakin oli iloinen nähdessään Blackiä mutta Lilyn ikävä tätä kohtaan veti selvästi pidemmän korren kun tämä syöksähti tämän syliin ennen kuin Black ehti edes aloittamaan selitystään miksi oli metsässä ollut.
Pian Black toistikin kysymyksen samalla kun Lily irroitti otteensa tästä ja katsahti Opheliaan...
'Olimme metsässä..?' Ophelia toisti mielessään kysyvästi, tosin ei hänkään parempaa tähän hätään olisi keksinyt ja Lily oli selvästikin vastannut näin voidakseen kehitellä valetta pikku hiljaa.
Tosin, se että he kävisivät metsässä tuntui Blackistä varmastikin epätodennäköiseltä katsottuna siihen mitä kaikkea oli ehtinyt tapahtumaan. Ophelia katsahti Lilyyn joka pian keksikin jatkoa, puhuen totta aianakin Helgan osalta, mutta metsäaukealla he eivät olleet viettäneet aikaa kovinkaan kauaa. Ophelia hymyili, hänestä vale kuulosti ihan läpi menevältä, tosin Ophelian hymy hyytyi siinä missä Black alkoi hymyilemään...

Ophelia valahti kalpeaksi. Black ei uskonut, oliko vale niin huono? Oli se ainakin parempi mitä Ophelia olisi keksinyt. Black oli kuulemma käynyt metsä aukealla jo kahdesti, joten he eivät mahdollisestikaan voineet viettää siellä koko tätä aikaa.
Ophelia alkoi jo hätääntyä, mutta piti itsensä tyynenä, ottaen kuitenkin kiinni Lilyn hameenhelmasta joka oli alkanut jo rypistyä Ophelian ainaisesta tarttumisesta. Lily vaihtoi valetta toiseen, jota Black ei ilmeisestikään uskonut ja Lily tuiskaisi tälle saman kysymyksen, vaihtaen näin puheen aiheitta.
Blackillä oli todistusaineistoa siitä että oli mennyt hakemaan viiriäisen munia ja Ophelia katseli eteenpäin nojautuneena pientä linnun munaa Blackin käsissä, kunnes tämä laittoi sen takaisin pussukkaan ja Ophelia nosti päänsä siitä taas Blackiin.

"IÄÄGH!" Ophelia säikähti ohitse lentävää nuolta josta oli näkynyt vain valoa heijastava kärki ja kuulunut suhahdus. Ophelia piti silmiään kiinni kun Black ihmetteli nuolta kiroten ja Opheliakin raotti silmiänsä ja katsahti metsän pimentoon josta nuoli oli tullut. Kovinkaan moni haltija tuskin oli metsänreunalla tähän aikaan liikkeellä, mikä jätti vain yhden vaihtoehdon ja se oli Art, tosin Opheliaa ihmetytti mitä tämä täällä enää teki?
Ophelian ote kirposi Lilyn hameesta kun tämä asettui Blackin eteen ennenkuin kukaan ehti mitään pahemmin tekemään ja Black jo kysyikin että kuka siellä olisi, selvästi olettaen että Lily tietäisi kun oli eteen asettunutkin.
"Älä kiroa!" Ophelia huusi Blackin kiroessa ja katsahti metsän suuntaan...
Ophelia juoksahti Lilyn vierelle nähdessään Artin ratsastavan yksisarvisella takaisin...
"Arathet? Mitä sinä täällä vielä teet!?" Ophelia huudahti tälle samalla kun oli jälleen liimautunut Lilyyn. Ophelia saattoi vain arvata että syy oli Black, mutta oliko tämän pakko juuri nyt alkaa riehumaan vaikka tämän näkikin?

//Toi yhteiskekskustelu ny hämää ja pahasti x'D Sori, Ophelialla taas liian vähän vuorosanoja mutta kyll tää tästä! *Doom do doom doom*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Tammi 31, 2008 11:37

Art, Black, Lily

Black mulkaisi Opheliaan kun tämä käski hänen olla kiroamatta, mutta minkäs hän kielelleen mahtoi. Art ei vastannut Ophelialle vaan jännitti toisen nuolen jouseensa ja tähtäsi kohti Lilyä.
"Väistä" Art sanoi vakavalla äänellä.
"EN! Mene jo pois!" Lily huusi Artille ja nappasi Blackiä kädestä kiinni, nähdessään sivusilmällä että tämä aikoi itse siirtyä pois Lilyn takaa.
"Mitä hän tekee täällä?" Black kysyi katsellen Arttia.
Lily ei vastannut vaan tuijotti Arathetia vihaisesti. Art laski jousensa alas, Lily ehti jo huokaista, mutta huolestui taas kun Art laskeutui satulasta ja veti miekkansa esiin. Lily ei halunnut että nämä kaksi alkaisivat taistelemaan, hän ei halunnut nähdä kumpaakaan kuolleena, vaikka Art olikin vihollinen, oli hän sentään suhteellisen ystävällinen.. paitsi nyt.

"Mene pois!" Lily huusi kun Art otti pari askelta eteenpäin.
Lily tarttui Opheliaa olkapäästä ja toisti tämän kysymysen "mitä sinä täällä vielä teet?!".
"Hoidan velvollisuuteni" Art sanoi ja vilkaisi Blackiä joka hymyili Lilyn takana... hymyili?
"Tiesitkö että on raukkamaista seistä naisen takana taistelun edessä?" Art kysyi Blackiltä pyöritellen miekkojaan.
"sovinisti!" Lily huomautti tähän väliin.
"Tiesin, mutta sinä tiedät varmaan yhä että tähtää sydämeen... etkö sinä koskaan opi?" Black sanoi astuessaan Lilyn eteen.
"Black mennään nyt vain ei sinun--" Lily aloitti, mutta Black keskeytti häet.
"en lähde minnekkään ennen kuin olen antanut opetuksen tälle nulikalle" Black sanoi ja veti taas sauvastaan kaksi miekkaa.
"Varo kenelle puhut" Art sanoi ja samassa Black syöksähti tätä kohti.
He lähtivät pomppimaan pitkin poikin ruoho kenttää, yrittäen survaista toisiaan miekalla.
"TE MIEHET OLETTE TYHMIÄ!" Lily huusi näille, mutta tietenkään he eivät kuunnelleet.
"gh... mitä me teemme?" Lily kysyi Ophelialta kääntäen kasvonsa tätä kohti, mutta piti silmällä kaksikkoa jotka taistelivat keskenään yössä.

// :'DDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 12:38

Ophelia

Art ei vastannut vaan tähtäsi nyt jousellansa Lilyyn mikä sai Ophelian hiljenemään eikä Lily suostunut väistämään Blackin edestä vaikka Art tätä käskikin. Lily käski tätä häipymään jo toistamiseen ja Black puolestaan kysyi miksi Art ylipäätänsä oli näillämain johon Ophelia ei saanut itseänsä vastaamaan kun katseli varoen jousen jännittänyttä Artia. Tosin tämä laski jousensa pian alas tajutessaan ettei Lily väistäisi ja Ophelia ehti jo toivoa että tämä tajuaisi lähteä, mutta tietenkin tämä kapuaa alas ratsailta ja vetää miekkansa esiin...

Art otti pari askelta eteenpäin Lilyn uhitteluista huolimatta ja Ophelia katsahti Lilyyn tuntiessaan tämän käden tämän olkapäällä ja tämä jo toistikin Ophelian aikaisemmin esittänyttä kysymystä.
Ophelia katseli varoen tätä Lilyn veirellä, oliko tämän aivan pakko? Eivätkö he voisi hoitaa asiaa puhumalla? Ophelia tiesi itsekin että Blackiä oli turha suostutella puhumaan tappelemisen sijaan...
Sitten Art siirtyikin puhumaan Blackille joka oli yhä Lilyn selän takana ja Lily tuiskaisi Artille jotain mitä Ophelia ei ymmärtänyt mutta leikki kuitenkin mukana olevaa. Ophelia ymmärtänyt sitäkään mistä Black puhui ja oli samaa mieltä Lilyn kanssa, eivätkö he vain voisi mennä? Ei Art liian lähelle kylää tulisi kuitenkaan!
Mutta Black ei kuunnellut vaan vetäisi sauvastaan taas kaksi tuttua miekkaa ja tässä kohtaa Ophelia piettikin silmänsä, ihan siltä varalta että jompaankumpaan olisi jo osunut, mutta sai pian huomata ettei tämä tappelu olisi ohi niinkään helpolla...

Lily huusi nämän perään ja Opheliaa yksinkertaisesti sapetti...
"Emme me mitään voi tehdä... Aran tahtoo Blackin välttämättä hengiltä ja Arathet tekee kaikkensa niin myös tehdäkseen. TOSIN TÄTÄ RATAA HE PÄÄTYVÄT TAPPAMAAN VAIN TOISENSA!" Ophelia aloitti rauhallisesti ja lopulta huusi, osoittaen myöskin mieltänsä näiden kahden yhteenotosta, tosin tuskin nämä edes tätä kuulivat!
Ophelia tuhahti ja katseli ympärilleen ja pian hänen silmiinsä osuikin Artin taakse jättämä yksisarvinen.
"Lily." Ophelia sanoi hetken tätä katseltuaan ja nyki nyt Lilyä hihasta ja osoitti paikallaan seisovaa yksisarvista.
"Lähtisikö Arathet sen perään jos me hätistäisimme sen metsään?" Ophelia ehdotti parhaimman idean jonka päähänsä sai... Vaikkei se mikään neronleimaus hänestä ollutkaan, mutta ehkä se voisi toimiakin...

//@___@ Ei komenttia//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 1:06

Art, Black, Lily

Lily nyökkäsi kuullessaan Ophelian huudahduksen ja katsoi vihaisesti Arttia ja Blackia jotka eivät ottaneet heidän sanojaa kuuleviin korviin.
"Miehet.." Lily mutisi pyöritellessään silmiä.
Art ja Black olivat molemmat saaneet toisiinsa pieniä haavoja ja ruhjeita, mutta ei se menoa näyttänyt häiritsevän.
"hu?" Lily kääntyi kysyvästi Opheliaan päin kuullessaan tämän lausuvan oman nimensä.
Lily vilkaisi yksisarvista joka seisoi metsän reunalla ja näytti enemmänkin rauhalliselta kuin yhtään pelokkaalta. Tarkemmin katsottuna eläin näytti nukkuvan, se ei näemmä piitannut mitä juuri oli tapahtumassa.
"tuota..." Lily aloitti hiljaa ja katseli yksisarvista joka vaihtoi painoa toiselle jalalleen "Luulempa että se ei enää meitä pelkää... kun kerran olemme ratsastaneet sillä... mutta yritetään" Lily sanoi ja poimi maasta yhden kiven.
Hän heitti kiven kohti yksisarvista, kivi lätsähti tätä suoraan takamukselle. yksisarvinen hätkähti, käännähti ympäri ja katsoi sitten kohti Opheliaa ja Lilyä.
"eeei.. ei tainnut tepsiä se" Lily sanoi tuijottaessaan yksisarvista joka lähti tulemaan heitä kohti.

Yksisarvinen pysähtyi metrin päähän heistä ja katsoi kysyvästi.
"anteeksi, ajattelimme että saattaisi pelästyä ja lähteä pakoon ja Art sinun perässäsi ja.." Lily selitti yksisarviselle niskaansa hieroen, eikä tiennyt edes ymmärsikö yksisarvinen sanaakaan.
Se hörähti ja käänsi katseensa kohti metsää, kääntyi ympäri ja lähti kävelemään metsän uumeniin, hitain ja vahvoin askelin.
"se.. taisi ymmärtää" Lily sanoi Ophelialle katsellen loittonevaa yksisarvista.

Art vilkaisi mitä yksisarvinen puuhasi kun näki tämän liikkuvan ja menetti keskittymisensä hetkeksi. Silloin Black iski, hän viilsi Artin molempiin kylkiin haavat, saaden tämän pudottamaan aseensa. Black otti nopeas askeleen kohti Arttia, tarttui tätä viitasta ja heitti kauemmaksi, kohti Lilyä ja Opheliaa. Art parahti tippuessaan selälleen maahan, ponnahtaen pienesti ja jäi siihen kyljelleen makaamaan, pidellen toisesta kyljestään kiinni.
Hän yritti nousta ylös, mutta ennen kuin sai edes itseään polvilleen, Black painoi häntä kohti maata jalallaan.
"he.. älä kiinnitä huomiota ympärillesi kun sinulla on parempaa tekemistä" Black sanoi ja kohotti miekkansa.
"Black älä!" Lilyn ääni pysäytti Blackin.
Black käänsi hämmästyneen katseensa Lilyyn, pitäen miekkaa Artin kaulalla ettei tämä liikkuisi.
"yksi hyvä syy?" Black kysyi.
"hä... hän on Aranin neuvonantaja! Hänestä voi olla hyötyä" Lily sanoi ja käveli lähemmäksi.
Black vilkaisi Arttia joka makasi maassa, silmät kiinni ja hengittäen rauhallisesti. Tämä vuosi verta, mutta ei niin paljoa mitä Black silloin rannalla.
Black tuhahti ja siirsi miekan pois Artin kaulalta, työnsi tämän jalalaan ympäri ja otti vyöltään köyden, jolla sitoi Artin kädet seläntaakse.
"Saatat olla oikeassa.. kuningas päättää siitä, jos ei käy, pääset köyden jatkoksi" Black sanoi ja nosti Artin polvilleen, mutta tämä mätkähti maahan samantien kun Black irroitti otteensa hänestä.
"Nouse ylös" Black sanoi Artille joka manasi itsekseen.
"Black hän on haavoittunut, ei hän voi nousta" Lily sanoi ja kyykistyi Artin viereen.
Vaikka Art oli haltija, Lily näki tämän silti ihmisenä juuri nyt, yhtä lailla tunsi kipua mitä he.
"Art, pystytkö kävelemään?" Lily kysyi ja hetken päästä Art pudisti päätään hitaasti. Lily kääntyi kohti Opheliaa kysyvästi.
"voitko parantaa häent?" Lily kysyi Ophelialta.
Black pyyhki miekkojaan verestä viittaansa eikä edes katsonut Arttia kohti ja jos edes vahingossa katsoikin, katse oli halveksiva ja vihainen. Black ei tiennyt miksi Lily tätä 'suojeli', mutta ei aikonut nyt siitä ottaa selvää, sen kerkeäisi selvittämään myöhemminkin.

// MY PONY! MY LITTLE ANGST PONY! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 2:54

Ophelia

Ophelia katseli yksisarvista Lilyn vierellä tämän pohtiessa Ophelian ehdotusta ja irotti sitten otteensa tämän hihasta kun Lily poimi maasta lähimmän kiven ja heitti sillä päin yksisarvista. Tosin, yksisarvinen ei tehnyt mitään muuta kuin käännähti heidän puoleensa, ikään kuin kysyen Lilyltä että miksi tämä oli tätä kivellä heittänyt, sen sijaan että olisi säikähtänyt ja juossut pois Art tämän perässä...
"Ei tainnut ei..." Ophelia lisäsi ja katsoi lähestyvää yksisarvista joka pysähtyikin heistä noin metrin päähän, jääden siihen katsomaan heitä, yhä kysyen mitä nämä tästä halusivat.
Sitten Lily alkoi ikäänkuin selittämään yksisarviselle miksi oli kiven heittänyt kun tämä niin inhimillisesti tätä katsoikin ja Ophelia hymyili pahoittelevasti Lilyn vierellä. Yksisarvinen hörähti, kääntyi ja lähti kävelemään metsää kohti saaden Ophelian aivan hämmilleen.
"Niin taisi..!" Ophelia vastasi tähänkin ja katseli yksisarvisen menoa hymyillen leveästi.

Ophelian hymy tosin hyytyi kuullessaan Artin parahtavan tämän tömähtäessä maahan hänen ja Lilyn lähelle haavoittuneena sekä aseettomana. Ophelia katsahtia Artista Blackiin joka käveli näiden luokse ja painoi jallallaan Artia maahan ennenkuin tämä edes polvillensa kerkesi haavoittuneiden kylkiensä takia jotka vuosivat verta... Ophelia tosin oli parahtaa Blackin kohottaessa miekkää, oliko tämän nyt ihan pakko tappaa ihan näiden silmien edessä?!
Tosin Lily ehti väliin ja nyt Ophelia että Black katsahti tähän kysyvästi...
Tosin pian Lilyn pointti kirkastui Opheliallekin, aivan! Art oli Aranin neuvonantaja, tästä olisi heille enemmän hyötyä elävänä kuin kuolleena ja ei Opheliaakaan varsinaisesti halunnut että Art kuolisi juuri tuohon ja vielä sen takia että oli mennyt haastamaan Blackin vaikka Black oli selättänyt Araninkin...

Black sai luvan tyytyä tähän ja veti miekan pois Artin kaulalta ja Ophelia sai huokaista helpotuksesta, kuolema ei ollut mitenkään hyvää tekevä näky pienen tytön silmissä... Black sitoi Artin kädet tämän selän taakse, tosin heti kun tämä tästä otteen irroitti, Art mätkähti maahan kyljissä olevien, verta vuotavien haavojen takia... Ophelia jäi hiljaa katsomaan kun Lily meni ja kyyristyi Artin luokse, selittäen ettei tämä nousta voinut edeltävän syyn vuoksi.
Ophelia kohotti päänsä kysyvästi maasta Lilyyn tämän taas kysyessä tältä että voisiko tämä parantaa Artin...
Ophelia katsoi Lilyä hetken aikaa ja vilakisi sitten Artia, huokaisi lopulta tiedostaen ettei voinut kieltäytyäkään ja rupesi nostamaan hihojaan ylös samalla kun käveli näiden luokse.
"Voin minä..." Ophelia sanoi samalla kun laskeutui polvilleen ja asetti molemmat kätensä Artin kylkeen ja odotti hetken aikaa että saisi tarpeeksi tahdon voimaa ja pian Ophelian kädet alkoivatkin hohtamaan samaa tuttua valkohelmiäishohtoista valoa, joka lähti umpeuttamaan haava sekunneissa...
Ophelia tosin manasi itsekseen mielessään tilannetta. Oliko Artin ihan pakko tulla haastamaan riitaa voimakkaamman kanssa? Tämähän tiesi ihan hyvin ettei Arankaan ollut Blackille pärjännyt! Ja nyt hän joutui parantamaan tämän haavat toistamiseen että nämä saisivat tämän elävänä kuninkaan luo... Tilanne oli hyvin samanlainen kun silloin kun Art oli ensimmäistä kertaa selleihin joutunut ja Ophelia oli kuninkaan pyynnöstä parantanut tämän haavat joita oli silloin ollut useampiakin. Art varmasti tiesi riskit ja meni silti tekemään tyhmän temppunsa ja oli jäänyt nyt ihmisten vangiksi... Ophelia ei tosin alkanut tälle asiasta saarnaamaan vaikka mieli oli tehnytkin vaan umpeutti tämän haavan niin ettei se vuotanut enää verta.
Ja Ben ainakin tulisi saamaan seuraa Ratchetin lisäksi ja Ophelia voisi
käydä tervehtimässä vaikka kaikkia kolmea sitten yhtä aikaa, mikäli kuningas antoi Artin henkensä pitää.

Ophelia paransi paremmin sairauksia, mutta nyt Opheliaa ei väsyttänyt saatika nälättänyt mikä tiesi energiaa joka taas sai tämän kyvyt toimimaan paremmin ja Ophelia oli sitä paitsi ainakin omasta mielestään kehittynyt haavojen parantamisessa... Niitä kun oli enimmäkseen viimeaikoina parantamaan joutunut.
Ophelia toisti saman Artin toiselle kyljelle ja pian kenenkään ei tarvinnut pelätä mahdollista verenhukkaa ja nyt tämäkin kykenisi itse kävelemään.
Ophelia nousi ja käveli vähän matkan päähän, kyykistyi ja hieroi kämmeniään nurmeen, puhdistaen näin kämmenensä siitä pienestäkin veri määrästä joka tämän kämmeniin nyt oli Artin haavoista tarttunutkaan.
"Me tapasimme Arathetin metsässä kävellessämme... Mutta hän ei tehnyt meille kuitenkaan mitään ja ilmeisesti seurasi meitä kun tulimme takaisin ja näki sitten sinut..." Ophelia sepitti vähän kauemmin harkittua valetta, saaden itsensä kuulostamaan omaksi onneksi aika uskottavalta samalla kun tahkoi käsiään yhä nurmeen. Ophelia ei valehtelemisesta pitänyt mutta jälleen kerran se oli tarpeellista, tosin jos Black alkaisi asiaa enemmän kaivelemaan niin ei Opheliankaan pokka tulisi pitämään kovinkaan kauaa...

//CHAAAAAAARLIEEEEEEEEEE//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 7:48

Art, Black, Lily

Artilla meni hetken aikaa tiedostaa mitä Lily tarkoitti sillä että Ophelia parantaisi tämän, mutta muisti kuinka Ophelia oli hänet kerran aikaisemminkin samasta jamasta pelastanut.. paitisi tilanne oli silloin vähän pahempi.
Ei aikaakaan kun Ophelia oli parantanut haavat, Art kirosi mielessään tilannetta, hän ei tiennyt vihatakko näitä vai ei.. tosin Blackia hän vihasi, sitä ei tarvinnut arvatakkaan.
Black vilkaisi Opheliaa kun tämä selitti miten Art oli tänne joutunut, Lily ei itse parempaa olisi keksinyt ja toivoi että Black nielaisisi tarinan sen suurempia kyselemättä.
".. yksi lysti.." Black sanoi muuttaessaan miekkansa taas sauvaksi.
Art sai avattua silmän ja kerkesi hetken katsoa tähtiä kunnes tiedosti Blackin käden taas viitassaan, joka kiskaisi hänet ylös. Lily nousi siinä samassa missä Art vedettiin ylös, tosin Art otti pari haparoivaa askelta ennen kuin sai taas tasapainosta kiinni.

Nyt Artilla oli toinen ongelma, ei hän halunnut mennä uudestaan tyrmään.. eikä ajatus hirsipuusta pahemmin innostanut. Art katsahti maahan ja samassa Black työnsi tätä eteenpäin, kohti kylää, mutta Art otti vain pari nopeaa askelta eteenpäin ja lätsähti sitten maahan takapuolelleen. Artin hiukset olivat sekaisin ja täynnä ruohoa, vaatteet olivat likaisemmat johtuen maasta kierimisestä ja verestä.
"Eikö tästä voisi keskustella?" Art kysyi oltuaan hiljaa hetken.
Black naurahti ja Lily katsoi tätä kummissaan.
"Ensin hyökkäät tänne kuin hullu ja nyt haluat keskustella? Te olette outoja olentoja" Black sanoi.
"Sinä se tässä outo olet" Art huomautti ja Black vain hymyili pirullisesti.
"Yksi hyvä syy" Black sanoi antaen Artille mahdollisuuden puollustaa itseään.
Art vilkaisi Lilyä ja Opheliaa sivusilmällä, hänellä oli muutamakin syy, mutta ei voinut näitä sanoa koska oli luvannut olla kertomatta kenellekkään mitä tänään oli tapahtunut.
"Sitä minä arvelinkin.." Black sanoi ja vetäisi Artin taas tolpilleen.
"En sentään tappanut papitarta tai prinsessaa metsässä" Art sanoi äkkiä, veilä kun Black piti hänestä kiinni.
"Enkä minä tappanut sinua nyt, sujut ollaan" Black sanoi ja Art kirosi mielessään kun velho kumosi hänen huomautuksensa.
"ja sitäpaitsi olet meidän aluella, tiedät mitä tunkeilijoille käy" Black sanoi ja työnsi Arttia taas eteenpäin.
"itsekkin kävit meidän aluella enkä tappanut sinua" Art huomautti kävellessään.
"Enkä minä yhäkään tappanut sinua nyt.. ellet usko jo kuolleesi" Black huomautti.
"sekin olisi parempi vaihtoehto kuin jutella sin--"

"Nyt loppu!" Lily keskeytti Artin lauseen ja sai molemmat miehet vilkaisemaan itseensä.
"Koittakaa nyt elää ihmisiksi! isot miehet.." Lily sanoi laittaen kätensä lantiolle.
"Tuo aloitti.." Black mutisi nyökäten Arttiin päin joka katsoi Blackiä happamasti.
"Luoja.." Lily huokaisi ja lähti kävelemään kohti kylää "Tule Ophelia!" Hän huusi olkansa yli samalla kun marssi kohti kylää.
"vaimosi on aika kärttyinen.." Art huomautti Blackille kun tämä työnsi hänet taas liikkeelle.
"Ei niin kärttyinen mitä minä.. suippokorva" Black naljaisi kärttyisenä.
"kääpä.." Art lisäsi muistaessaan Aaronin nimittelyt metsässä.
"aasi.." Black lisäsi ja molemmat naljailivat toisiaan minkä kerkesivät.
Art sai kiittää onneaan ettei Black menettänyt hermojaan helpolla, muuten tämä olisi kissanruokaa alta aikayksikön.

// ooow, they took my freaking kindeys! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 3:45

Ophelia

Ophelialla ei mennyt enää aikaakaan kunnes tämä nousi taas kyykistelemästä seisomaan ja meni sitten Lilyn vierelle ja asetti kädet selkänsä taakse ja katsoi kuinka Black työnsi Artia eteenpäin, kohti kylää.
Tosin Opheliankin matka päättyi lyhyeen Artin läsähtäessä tällä kertaa tahallisesti maahan ja Ophelia jäi paikallaan, Lilyn viereen seisomaan ja katsomaan mitä Art oikein puuhasi...

Ophelia ei tiennyt sääliäkö tätä vaiko vihata... Vaiko molempia? Tämä oli haltija ja tämän parantaminen oli vaatinut Ophelialta ylimääräistä tahdon voimaa, vaikka Art olikin ollut kohtelias ja hyvin inhimillinen Ophelian silmissä, mutta tämä oli mennyt ja haastanut Blackin kuin päätön kana ja nyt tämä istui maassa ja ehdotti että nämä voisivat keskustella?!
Ophelian oli pakko yhtyä Blackin sanomisille, haltijat tosiaan olivat outoja olentoja...
Tosin oli Artkin oikeassa, Blackissä jos jollain oli hyvinkin paljon poikkeavia puolia normaalista ihmisestä, kuten se että tämä pystyi muuttumaan sudeksi ja että tässä oli vämpyyrin verta.

Black tosin antoi tälle mahdollisuuden antaa itselleen puolustusta...
Ophelia kohotto katseensa maasta Artiin joka katsoikin häntä ja Lilyä sivusilmällään.. Niin, ei tämä voinut juurikaan mitään puolustukseensa sanoa, sillä kaikki mitä tänään oli tapahtunut oli sovittu pitämään salassa.
Art jäi siis hiljaa ja Black kiskaisi tätä taas jaloilleen kunnes tämä huomautti ettei ollut tappanut Opheliaa saatikaa Lilyä, mikä taas yhtyi Ophelian aikaisempaan esittämään valheeseen.
Tosin Black kumosi tämän ilman sen kummempia vaikeuksia ja lisäsi vielä yhden syyn miksi ei tätä vapaaksi päästäisi.
Ophelia katsoi näitä vuoron perään, huomautuksia toisen jälkeen kunnes Lily huudahti näitä lopettamaan!

Ophelia katsoi kaksikkoa Lilyn vierellä ihan neutraalisti, eikä edes hätkähtänyt Lilyn huutoa, sitä kun oli ehtinyt jo odottamaan... Ja Opheliakiin olisi näille huutanut jos häntä oltaisiin nyt tosissaan tässä tilanteessa edes otettu. Ophelia huokaisi katsellessaan näitä kahta ja Black vielä puolustautui ja Ophelia toisti mielessään saman mitä Lilykin ääneen tuhahti.
Tosin Ophelia jäi vielä paikalleen katsellen Lilyn menoa kunnes tämä huikkasi tätäkin tulemaan.
"Tullaan!" Ophelia huusi takaisin ja lähti juoksemaan ohi Blackin ja Artin saavuttaakseen Lilyn joka marssi kärttyisenä kohti kylää ja saavuttikin tämän ja käveli nopein askelin tämän vierellä, vilkuillen välillä taakseen nähden Artin ja Blackin parin metrin päästä heistä ja tietenkin nämä välvivät toisiaan minkä kerkesivät...

Ophelia katsahti taivaalle josta saattoi erottaa tuikkivia tähtiä ja yhdisteli niistä mielessään kuvioita. Joskus pilvisinä päivinä, Ophelia saattoi istahtaa terassillee samalla kun joi teetä ja katsoi taivaalle pilviin, yrittäen muodostaa niistäkin mielessään. Tosin tuulisina päivinä ne saattoivat muodostaa montakin asiaa yhtä aikaa ja näinä päivinä Ophelia muisti ne päivät jolloin Lilyn kanssa oli leijaa lennättänyt... Ja tästä taas Henryn joka leijaa joutui puusta hakemaan. Henryä Ophelia ei ollut metsässä saatika haltijoiden luona nähnyt, mikä sinänsä oli kumma sillä Ophelia oli varma että olisi tähän tömänny jos tämä nyt metsässä tai haltijoisen alueilla olisi ollut.
"Lily, mitä tuo on?!" Ophelia nykäisi Lilyä hihasta ja osoitti taivaalle. Se oli meteoriitti sade! Heidän yläpuolellaan lennähti satoja, tähden kaltaisia meteoriitteja joita Ophelia ei ollut koskaan eläissään ennen nähnyt. Ne lennähtivät sinertävää yötaivasta vasten, luoden itsellensä pyrstön aina kun ne viuhahtivat avaruuden uumenista heidän näkyville ja jälleen katosivat pimeyteen.
"Waaaih!" Ophelia ihasteli näkyä ristien kätensä, kuin olisi pitänyt jokaista meteoriittia tähdenlentona joilta pystyi toivomaan mitä halusi ja vilkaisi välillä Lilyä nähdäkseen myös tämän reaktion kaunista näkyä kohtaan.

//Hei muuuuu'umiiiit....//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 01, 2008 7:39

Art, Black, Lily

"hu?" Lily käänsi katseensa taivaalle ja näki saman mitä Ophelia. Hänen silmänsä laajentuivat ja hän jäi katsomaan haltijoissaan taivaalle, josta "satoi" meteoriitteja.
"Kaunista!" Lily huomautti katsellen ylöspäin.
Black ja Art saapuivat näiden vierelle, Art katseli taivaalle hiljaa ja ihaili näkyä, Black ei edes viitsinyt kiinnittää huomiota putoileviin kiviin.. hän oli niitä jo muutaman kerran elämänsä aikana nähnyt.
"mennään jo.." Black sanoi ja vilkaisi Opheliaan ja Lilyyn.
"Mitä jos sin-- AGH!" Art aloitti, mutta Black vetäisi hänen hiuksistaa, taivuttaen tämän niskat melkein nurin.
"Shh, sinä et sano enää sanaakaan" Black sanoi vihaisena.
"et voi pak--" Art aloitti, mutta Black painoi toisen kätensä tämän suun eteen.
Black heilautti viittansa reunan toiseen käteensä ja repi siitä palan, jonka sitoi Artin suun eteen ettei tämä enää puhuisi.. Blackiä ei voinut vähempää kiinnostaa mitä tämä sanoi.

Lily vilkaisi sivusilmällä Blackiin ja Arttiin ja huokaisi sitten syvään. Hetken aikaa hän vielä katsoi taivaalle. Tänään oli ollut suhteellisen maaginen päivä, he olivat nähneet yksisarvisia, käyneet ennustajan luona, 'päässeet' haltijoiden kylään ja nyt tämä. Tosin oli päivässä ne varjopuoletkin, mutta Lily oli nyt liian väsynyt miettimään niitä.. tosin hän ei tiennyt pitikö suudelma haltijakuninkaan kanssa laskea varjopuoleksi vai maagiseksi tapahtumaksi.
Vaikka Art ei sanonut mitään, tämän ilmeestä pystyi lukemaan että tämä selvästikkin manasi kaiken maan ja taivaan väliltä.
"mennään nyt" Black sanoi ja työnsi Artin matkaan.
Lily katsoi taivaalle vielä hetken aikaa, kunnes kosketti Opheliaa lempeästi olkapäähän ja hymyili.
"Tule, mennään" Hän sanoi Ophelialle ja lähti kävelemään Blackin ja Artin perään.
Black piti Arttia käsivarresta kiinni varmuuden vuoksi ettei tämä lähtisi livohkaan.
"Hi..hirtetäänkö Art?" Lily kysyi varovasti. Black katsahti Lilyyn kysyvästi ja niin teki Artkin.
"En tiedä.." Black sanoi oltuaan hetken hiljaa. Eihän hän sitä tiennytkään, päätös ei ollut hänen käsissään, vaan kuninkaan. Mutta jos Black olisi saanut päättää, Art olisi jo kuollut. Lilyä ajatus ei pahemmin miellyttänyt, ei hän loppujen lopuksi halunnut kenekään kuolemaa. Lilyllä kävi mielessä että hän suunnittelisi samanlaisen pelastuksen mitä Ratchetin kanssa oli kehitelty, tosin Art oli jotain mitä Harald vihasi kaikista eniten, Haltija.

// sen nimi on miaaaaaau! Se on psykosomaattista!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 03, 2008 8:03

Ophelia

Kyllä, näky oli kaunis ja siksi Ophelian huomio olikin kiinnittynyt lähes kokonaan tähän maagiseen meteoriitti sateeseen, vaikkei edes pahemmin sen nimitystä tiennyt koska ei ollut tömännyt ennen tällaiseen näkyyn ja Lilykin oli selvästi ihastelussa mukana.
Kerran, eräs vanha rouva oli kertonut Ophelialle että lumi olisi enkelten lahja ihmisille koska lumi oli puhdasta ja valkeaa kuten enkelitkin olivat. Ehkä tähän tähtien sateeseenkin liittyi jokin samankaltainen uskomus? Ophelia arvuutteli itseään useinkin tällaisilla kysymyksillä, ihan vaan pitääkseen itsensä kiireisenä, tosin, ei sillä etteikö heillä olisi jo tarpeeksi kiirettä... Heidän tuli varmastikin selittää Lilyn isälle, kuningas Haraldille se missä Lily oli koko päivän ollut ja heidän piti vietä Artkin tämän eteen... Siitä tuskin oli tulossa kaunista ja siksi Ophelian kävi melkein sääliksi tätä, vaikkei sitä pahemmin näyttänytkään.
Tämä oli haltija, mikä riittikin selittämään kaiken, mutta silti Ophelia ei halunnut nähdä saatika olla todistamassa toisen kuolemaa saatika tyrmiin joutumista, varsinkin ajatellen sitä millaisia ihmisten tyrmät olivat.

Ophelia huomasi sivusilmällään kun Art ja Black menivät heidän ohitseen, Blackiä siis ei näky pahemmin jaksanut kiehtoa kuten Opheliaa joka oli taivaalle tähystellyt jo jonkin aikaa niin ettei ollut edes huomannut mitä tämän ympärillä oikein tapahtui. Ophelia katsahti taivaalta Lilyyn, hymyilevä pilke tämän silmissä ja nyökkäsi tälle iloisesti, lähtien kävelemään tämän vierellä eteenpäin, ikäänkuin tämä tähtisade olisi saanut hänen kaikki huolet toistaiseksi katoamaan.
Tosiaankin toistaiseksi... Ophelia katsahti nyt Blackiin, ikäänkuin olettaen että tämä tietäisi että hirtettäisiinkö Art vai ei? Black oli hetken hiljaa ja sanoi ettei tietäisi, mikä oli totta, se ei ollut hänen päätettävissään ja jos olisikin, Ophelia tiesi että Art olisi ollut jo vainaa... Ophelia ei halunnut kuolemaa kenellekkään, ei Ratchetille, ei Benille eikä myöskään Artille joka mitä ilmeisemmin tulisi liittymään kahden edellä mainitun seuraan ainakin täksi yöksi, riippuen ihan kuninkaan omasta jaksamuksesta...

Ophelia käveli hiljaa vielä vähän matkaa Lilyn vierellä, kunnes otti pari nopeampaa askelta ja jäi kävelemään Blackin vierelle joka talutti Artia tämän käsivarresta ja nyt vasta Opheliakin huomasi että Black oli mennyt peittämään tämän suun mustalla kankaalla.
"Black?" Ophelia aloitti ja katseli taivaalle jossa meteoriitit yhä suihahtelivat luoden hetkellistä valo vanaa ja sitten katosivat.
"Miksi tuota kaikkea kutsutaan?" Ophelia toisti kysymyksen jota oli Lilyltä aikaisemmin kysynyt mutta jäänyt ilman vastausta, keventääkseen näin synkkää tunnelmaa joka oli hetki sitten ottamassa taas valtaa kun alettiin hirttosilmukoista... Mitä Ophelia oli joskus aikoinaan itsekin joutunut välttelemään.

//I AM BACK!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 03, 2008 9:09

Art, Black, Lily

Black vilkaisi alaviistoon Opheliaa joka kysyi tältä miksi meteoriitti sadetta kutsuttiin. Lily hiippaili näiden viereen, hänen selkäpiitä karmi pelkkä ajatuskin siitä, että hän olisi jäänyt yksin kävelemään kaikkien taakse.
"mm.. sillä on monta nimeä" Black aloitti "jotkut sanovat että tähdet tippuvat alas, toiset väittävät että se on merkki maailman lopusta, sanotaan että se on meteoriitti sade, sanotaan että sielut palaavat takaisin maahan etsimään kehoaan.. ota siitä nyt selvää, riippuu mihin haluaa uskoa" Black sanoi.
Art pysähtyi äkkiä saaden Blackin pysähtymään, Lily otti pari askelta eteenpäin, kunnes pysähtyi ja kääntyi ympäri katsomaan mitä tapahtui. Black työnsi Arttia eteenpäin, mutta tällä kertaa hän pisti vastaan, hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa enää yhtään askelta eteenpäin suosiolla.
"Tule nyt" Black sanoi huokaisten ja jatkoi "Jos et suosiolla niin sitten väkisin, minulla ei ole mitään sitä vastaan että hakkaisin sinut puoli kuoliaaksi".

Art hengitti nopeasti ja raskaasti katsellen linnaa, joka näkyi jo selvästi talojen ylitse. Hän ei halunnut palata sinne, viime kerralla hän joutui vankilaan pahasti haavoittuneena ja lisäksi vangin vartijat antoivat hänelle kunnon selkäsaunan, ilman mitään sen parempaa syytä, kuin että hän oli haltija.
Lily tiesi ettei Art vankilaan haluaisi.. kuka nyt haluaisikaan, mutta silti hän toivoi että Art suostuisi nyt vapaaehtoisesti tulemaan, ettei Black tätä alkaisi taas mukiloimaan.
"Art tule nyt vain.." Lily sanoi mutta Art ravisti päätään.
Samassa Art tunsi Blackin sauvan pään työntyvän mahaansa ja hän rojahti iskunvoimasta polvilleen maahan. Hän käpertyi pieneksi lievittääkseen kipua vatsassaan ja hengitti entistäkin raskaammin, mitä äsken.
"Black oliko tuo nyt tarpeellista?" Lily kysyi Blackiltä kävellessään Artin eteen.
Black katsoi maassa voihkivaa Arttia ja kohtautti sitten kylmästi olkapäitään, aivan kuin olisi juuri vain hipaissut Arttia.
"Jos hän ei suostu suosiolla niin sitten väkisin" Black toisti itseään katsellen halveksivasti alas Arttiin.
Lily huokaisi ja kyykistyi Artin eteen ja nosti tämän kasvot kohti itseään.
"Art tule nyt, minua ei yhtään huvita katsoa kun Black hakkaa sinua" Lily sanoi katsoen Arttia silmiin.
Black ihmetteli miksi Lily oli näin.. ystävällinen haltijalle, hän oli aina luullut että Lily vihaa haltijoita, varsinkin sen jälkeen mitä näiden linnassa tapahtui.

"Art nouse nyt" Lily sanoi päästäen irti Artin leuasta ja nousi ylös.
Art hengitti hetken katsellen maahan, mutta nousi sitten ylös varoen Blackiä, ettei tämä enää löisi. Kun Art pääsi ylös, Lily kiskaisi kankaan palan pois tämän suun edestä.
"Mitä sinulle tehtiin silloin?" Lily kysyi suoraan. Hän oli aina halunnut tietää, mitä hänen isänsä salli vangeille tehtävän ja nyt oli hyvä tilaisuus kysyä sitä. Art katsoi kysyvästi Lilyyn, halusiko tämä todella tietää? Art ei edes halunnut muistella koko tapahtumaan, mutta huokaisi syvään ja laski katseensa maahan.
"Ensiksi minut hakattiin matkalla linnalle, sitten minut heitettiin tyrmään ja pahoinpideltiin siellä ilman mitään syytä. Minulle ei annettu ruokaa eikä juotavaa, koska olin Haltija. Sitten te kävitte ja.. sitten lähdinkin jo" Art sanoi nostaen katseensa ylös.
Lily ei sanonut mitään, hän oli liian järkyttynyt. Hän luuli että hänen isänsä sentään vähän kunnioitti vankejaan, mutta ei. Black oli tiennyt koko ajan että vankilassa saattoi tapahtua myös jotain tämän tapaista, joten ei mitenkään reagoinut Artin tarinaan.

// AND I'M BLACK!!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 03, 2008 10:56

Ophelia

Ophelia kuunteli Blackin selitystä mikä tuo mystinen tähti sade oli samalla kun katseli ylös taivaalle samalla kun nämä kävelivät eteenpäin. Sillä siis oli montakin tarkoitusta eikä Ophelia noista osannut päättää mihin uskoisi... Se oli vain kaunis näky, mutta sielujen paluu se ei Opheliasta ainakaan ollut, hänen uskoaan vastaan kun oli. Ja se ukkonen oli se joka tiesi maailmanloppua, mikään noin kaunis ei maailmaa tuhoaisi! Nyt tosin, tuo meteoriitti sade alkoi pikkuhiljaa hiipumaan, niiden luomat valopyrstöt eivät loistaneet enään yhtä kirkkaasti, aivan kuin se kaikkoaisi heistä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi...

Ophelia käveli pari askelta eteenpäin kunnes huomasi ettei ketään tämän vierellä enää kävellytkään ja kääntyi ympäri nähdäkseen miksi kaikki olivat pysähtyneet. Lilykin oli tehnyt samoin ja nyt kaksikko, itseasiassa kolmikko katseli mitä Art puuhasi, tämä oli pysähtynyt ja Blackin tuuppimisista huolimatta, tämä ei askeltakaan ottanut. Ophelia katsoi tätä ja vilkaisi sitten olkansa yli linnaa joka näkyi jo selvästi lähimmäisten talojen yläpuolelta. Art pisti selvästi vastaan, vaikka olikin heikoilla, mutta silti tämä sentään yritti ettei joutuisi niihin kosteisiin ja kylmiin tyrmiin, minkä Ophelia ymmärsi paremmin kuin hyvin... Vaikkei Ophelia siellä ollutkaan joutunut virumaan kuin vähän aikaa, sillä nämähän olivat selleiltä silloin onnistuneet karkaamaan.

Lily yritti suostutella Artia vain jatkamaan matkaa, mutta tämä ravisti vain päätään kielteisesti eikä Ophelia saanu mitään itsestänsä irti tätä yhtä lailla kehoittelemaan.
"BLACK!?" Ophelia parkaisi tämän iskiessä sauvansa Artin vatsaan ja katsoi nyt kädet suun edessä maassa kituvaa haltijaa ja yllättyi itsekin myötätunnosta tätä kohtaan. Lilykin oli järkyttynyt tämän teosta ja kävelikin Artin viereen katsomaan tämän vointia, mikä taas Ophelialle ei olisi heti ensimmäisenä mieleen tullut ja katsoi nyt Blackiin joka vain kohautti olkapäitään, välittämättä siitä että oliko liian kovakourainen vai ei. Ophelia katsahti takaisin Artiin... Black tulisi olemaan paljon kovakouraisempi ellei tämä nyt tottelisi. Vangin saattajaksi ei tosiaankaan ollut kiva joutua. Ophelia oli hiljaa, piti käsiään kasvojensa lähellä, ihan vain varmuudeksi jos jotain äkkinäistä ja epämielyttävää vielä tapahtuisi. Opheliaakaan ei huvittaisi nähdä Blackiä hakkaamassa Arti yhtään eteenpäin, mutta ihmetteli silti Blackin lailla Lilyn käytöstä haltijaa kohtaan... Tämä oli jotenkin liian huolehtivainen Ophelian mielestä, katsottuna miten Lily itsekin oli haltijoiden tekoja kestänyt.

Ophelia pysyi hiljaa ja katsoi kuinka Lily kehoitti Artia nousemaan toistamiseen ja tällä kesti aikansa kerätä itsensä ja sitten nousemaan takaisin jaloilleen, vältellen selvästi Blackiä, varoen uutta mahdollista iskua. Ophelia tosin katsoi kysyvästi Lilyyn tämän kiskaistaessa siteen Artin suun edestä, antaen tälle puhe vapauden ja kysyi mitä tälle oltiin silloin tehty? Ophelia ei heti tajunnut Lilyn tarkoittavan Artin viime vankilaan joutumista ja tästä Opheliakin vain muisti ettei tämä ollut missään kehuttavassa kunnossa...
Sitten Art selittikin miten tämä oltiin mukiloitu matkalla linnaan ja vielä sen jälkeen ja kuinka tämä oltiin jätetty nälkään että janoon. Ophelia käänsi päänsä maahan tämän kuultua, Ophelia tiesi ettei heidän vankilansa ollut ollenkaan mukava paikka! Ja nyt ei pelkästään sen kosteuden ja kylmyyden takia! Ophelia ei sitä pahemmin koskaan ajatellut, mutta Opheliallahan oli lähellä lähteä neitsyys ellei Black olisi joutunut samaan selliin tämän kanssa... Mistä Ophelia sai kiittää luojaa jälleen kerran...

"Kuningas... Sanoi ettet suostunut tulemaan suosiolla joten jouduit huonoon kuntoon... Tosin siis! Kuka nyt haluaisikaan joutua tyrmään suosiolla ja..." Ophelia yritti alkaa selittämään jotain samalla kun katseli oikeata jalkaansa joka potki maata samalla kun taivutteli sormiaan yrittäen edistää näin ajatuksen kulkemista.
"Ja! Et sinä joudu kauaa olemaan ja jos joudutkin niin voisin ehkä tuoda jotakin samalla kun käyn tapaamassa Beniä ja Ratchetiä jotka ovat myöskin siellä..." Ophelia sanoi, ehkä nyt yrittäen myöskin suostutella Artia tulemaan suosiolla ettei Blackin tarvitsisi tätä maantasalle hakata.
"Me emme voi sinua nyt päästääkään..." Ophelia sanoi tökkien etusormiaan yhteen ja katsoi Artiin yli kulmien.
Ajatus houkutteli että he vain päästäisivät Artin menemään, mutta Black ei siihen suostuisi, velvollisuuden takia varmaankin joka koski myös Opheliaa, mutta siitä Ophelia ei juuri niin tällä hetkellä välittäisi....

//O___O NUU!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14209

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 03, 2008 11:21

Art, Black, Lily

Kaikki kääntyivät katsomaan Opheliaa, kun tämä avasi suunsa. Black katsoi Opheliaa ilmeettömästi, ensinnäkin sen takia että tämä lupaili tuoda Artille jotain käyntiensä ohella, tosin Black ei tajunnut miksi Ohpelia sinne haluaisi sinne mennä. Lilylläkin oli käynyt mielessä se että he vapauttaisivat Artin nyt, mutta niin paljoa pokkaa hänellä ei ollut Blackiä vastaan. Black naurahti kevyesti ja Lily vilkaisi tätä kysyvästi.
"Mille sinä naurat?" Lily kysyi nostaen kulmaansa.
" 'et sinä joufu kauaa olemaan' hah, et todellakaan jos kuninkaalla on hirttosilmukka valmiina" Black sanoi katsoen Arttia ja tönäisi tämän taas liikkeelle.
"Tosi kannustavaa Black, nyt hän varmaan hyppii ihan innolla vankilaan" Lily huomautti kun Black käveli hänen ohitseen, lähtien itsekkin tämän perään.
Art hymyili itsekseen, mutta hän näytti silti surulliselta. Ophelian sanat olivat hetkeksi tuoneet pientä toivoa elämään, mutta Black oli kumonnut ne yhtä piikikkäästi kuin aina.
"Tosiasia.." Black mutisi olkansa yli Lilylle.

He kävelivät läpi kujien ja synkkien katujen. Kaduilla näkyi juopuneita ja sammuneita miehiä, osa oli aikeissa huutaa rivouksia Ophelian ja Lilyn nähdessään, mutta kun heidän silmät osuivat Blackiin, he hiljenivät kuin kalliot. Eniten kaikkia ihmetytti haltija, osa huuteli tälle jo kuoleman tuomioita ja toiset supattivat keskenään, Art koitti parhaansa mukaan olla välittämättä näistä, mutta kuika moni pystyy sulkemaan korvansa "kuole" huudoilta?
Lilyä häiritsi kaikki juopuneet ja vähänkin epäilyttävät tyypit kaduilla, joten hän otti Blackia käsivarresta kiinni ja käveli aivan tämän lähellä, aivan kuin suojautuakseen muulta maailmalta.
Mitä lähemmäksi linnaa he saapuivat, sitä enemmän Art tunsi kylmyyden iskeytyvän hänen luihinsa. Linna näytti Artin silmissä kylmältä, karulta ja pimeältä, verrattuna heidän omaan valoisaan ja kauniiseen linnaan. He astuivat sisään linnan porteista ja suuntasivat kohti linnan ovia. Pihamaan vartijat tulivat kyselemään, mitä oli meneillä, mutta Black sanoi näille että asia ei kuulunut heille.
"Viemme hänet samantien kuninkaan eteen" Black tiedotti kaikille.
Lily nyökkäsi pienesti eikä sanonut mitään. Art toivoi että osaisi räjäyttää itsensä, viimeinen henkilö jonka hän koskaan halusi nähdä oli kuningas Harald Scarlington. Viimekerralla kun hän vangiksi joutui, häntä ei viety kuninkaan eteen lainkaan, hän pääsi pakenemaan ennen kuin sekin olisi tapahtunut.
Black työnsi linnan suuren oven auki ja pääsi kaikki sisään ennen häntä, sulkien perässään oven ja jatkoi matkaa, pitkin synkkää käytävää kohti kuninkaan salin ovia.

// ô.ó BlackBlackBlackBlackBlackBlaaaaaack ///
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 04, 2008 12:29

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö