Kirjoittaja Crimson » 08 Helmi 2012, 00:17
Darius ei vieläkään osoittanut mitään merkkejä sille, että tuo jättäisi Iriadorin rannalle katsomaan toisen menoa. Nyrpeänä siinä seisten, punatukka avitti Dariusta saamaan housunsakin nyt pois jalasta, ja komeassapa kaaressa vaatekappaleet lensivätkin vain hetkeä myöhemmin muiden sekaan. Pientä vastahakoisuutta liikkumiseen alkoi ilmetä siinä vaiheessa, kun Kenraali työnsi alaisensa pitemmälle huoneeseen. Nuorempi jäi seisomaan keskelle huonetta, kasvot kohti kaariovea. Pää kääntyi kuitenkin vielä katsomaan taaksepäin, eivätkä virnuileva Darius ollut mikään rohkaiseva näky. Mitähän tästäkin tulisi. Tätä oli viimeksi kokeiltu joskus aikoja sitten viimeksi, eikä se silloinkaan ollut onnistunut hyvin punapään meilkein onnistuttua hukuttamaan itsensä vastaavanlaiseen altaaseen. Iriador huokaisi syvään ja lähti sitten astelemaan lähemmäs ovia Dariuksen saattamana.
Siinä nuorukainen nyt oli. Ikuisen vihollisensa ja pahimman painajaisensa äärellä. Vesi väreili hieman altaassa, saaden koko näyn näyttämään entistäkin ahdistavammalta, kun pohjaan saakka ei kyennyt erottamaan kunnolla. Ties kuinka syvä tuokin olisi. Sydän hakkasi turhankin lujaa rinnassa silkasta jännityksestä ja lievästä paniikista. Ainoa asia joka sitä lievitti edes vähän oli Darius. Niin rauhallinen kuin vanhempi olikin sillä hetkellä toivottavasti toinen myös pysyisi yhtä rauhallisena ja ottaisi koko tämän touhun tosissaan tai muuten punapää oletettavasti hukuttaisi itsensä alta aikayksikön tähänkin ammeeseen.
Katse seurasi, kun Kenraali astui altaaseen. Allas ei vaikuttanut enää pohjattomalta, kun nuorempi saattoi nähdä mihin asti vesi yletti Dariusta. Ehkä hänkin nyt uskaltaisi. Varmasti uskaltaisi!
Iriador empi pitkään altaan reunalla, tutkien vain väreilevää vettä katseellaan. Askel kuitenkin otettiin jonkin tovin kuluttua ja näin punapää oli osittain vedessä. Sitten pitäisi vielä ottaa muutama lisää. Lähes vain sen takia että korkeahaltia saattaisi todistaa itselleen pystyvänsä tähän. Iriador toisti päässään jatkuvasti ettei hänen tarvinnut pelätä ja että hän pystyisi tosissaan tähän. Ajatukset kuitenkin herpaannuttivan miehen jalkatoimintaa riittävästi, jolloin toinen jaloista lipsahti askelmalta ja punatukka molskahti kokonaan veteen hieman kauemmas. Ei tarvinnut sekuntia pidempään odotella, kun nuorempi kuitenkin pyrähti ylös veden alta selvästi säikähtäneenä ja otti niin nopeita askelia kuin suinkin saattoi kohti Dariusta, tarraten lopulta käsillään lujasti miehestä kiinni. Siinä melkein kynsin ja hampain Kenraalissa roikkuen, nuorempi yritti lievä itku kurkussa tasata hengitystään. Kyllähän hän sen oli arvannut että tässä näin lopulta kävisi, ja nyt halu nousta ylös altaasta oli vielä suurempi kuin se hetki sitten oli ollut korkeahaltian vielä uskotellessa itsellensä pystyvänsä tähän.
Onko aivan pakko, punatukka kysyi pistäen samalla merkille ajoittain hieman katkonaisen hengityksensä.