Kirjoittaja Ivy » 07 Helmi 2012, 20:00
Delia
Kuninkaan tyytyväinen hymähdys riitti vastaukseksi juuri mainiosti kuningattarelle. Tämäpä jatkoi miehensä jännittyneitä hartioiden hieromista, rentouttaen tuota hetki hetkeltä vaikka käsissä alkoikin jo tuntua voimaa vaativan liikeradan toisto. Kuninkaan yllättävä jäykistyminen saivat Delian irroittamaan kätensä tästä ja katsomaan kuningasta kysyvästi tämän käännähtäessä kohden ja ottaessa otteen hänen leuastaan niin, ettei kuningatar ollut varma pitäisikö hänen odottaa suudelmaa seuraavaksi moisen reaktion jälkeen vai mitä tällä oli mielessä.
..Herrani? oli ainoa sana minkä Delia tohti sanoa hetken hiljaisuuden jälkeen jonka kuningas oli kuluttanut hänen kasvojensa tiirailuun, mutta kysymys tuntui menevä kuin kuuroille muuhun keskittyneille- korville.
Kuningatar seurasi tuon ilmeiden vaihtelua hiljaa ensin kysyvänä ja sitten odottavana kunnes Aran lopulta totesi Delian käyneen metsässä. Nainen hätkähti pienesti arvatessaan kuninkaan lukeneen hänen ajatuksiaan niiltä suunnilta, mikä kieltämättä voisi miestä kiinnostaa. Leuan vapautuessa kuningatar suoristi istuma asentoaan miettiäkseen paremmin. Niin, miksi? Hän ei ollut varma miten olisi tuonut sen esille, näin yksinkertaisesti ajateltuna tai sitten hän oli pelännyt kasvojensa häpäisyä useammasta kuin yhdestä syystä. Yhtenä syynä se, että oli kaveerannut ihmisen kanssa ja toisena, että oli mennyt vaarantamaan henkensä, vaikkei ollut niin aluksi uskonutkaan.
En tiedä... Olen pahoillani, en nähnyt mitä merkitystä sillä olisi loppujen lopuksi ollut. Kuningatar vastasi tuntiessaan itsensä harvinaisen typeräksi. Yllättävän hermostuksen tunteen vallatessa Delia ei enää kyennyt katsomaan suoraan kuninkaaseen vaan piti katseensa visusti alaviistossa edessään josta hän saattoi vilkuilla tätä vain silmäkulmastaan.
Tapaamisemme tapahtui erilaisissa merkeissä kuin uskoisi... Hän sattui olemaan edesmenneen... ystävättäreni tytär ja hän... Oli tarpeeksi ystävällinen olemaan survaisematta minua, joten me vain vaihdoimme pari sanaa. Delia selitti tarkemmin, muistaen jälleen miten hänen reissunsa oli saanut ikävän käänteen loppua kohden.
Uskon tavanneeni myös velhon. Jos... Sitä pystyi tapaamiseksi kutsumaan... En ole varma tosin, olen vain iloinen että pääsin ehjin nahoin palaamaan. Delia päätti mainita tämänkin seikan, mikä olisi ollut joka tapauksessa kuninkaan luettavissa. Ja kyllä, kuningatar oli lähtenyt kaivelemaan paremmin esiin tietoja ihmisten hovista -varsinkin sen tiedon kenelle prinsessa oli valansa lausunut- ja vaikka hän ei lyönyt päätänsä vadille siitä, että pantteri oli tosiaan ollut muotoa muuttava velho, vaikutti tämä todennäköisimmältä vaihtoehdolta.
Oletteko pettynyt? Delia kysyi aremman oloisen katseen palatessa jälleen kuninkaaseen, luomatta kuitenkaan suoranaista katsekontaktia tämän kanssa.