Geniuses both of 'em


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Marras 02, 2012 9:37

Totta kai. Idänhaltia ponnisti laihoilla käsivarsillaan kirjan kiinni ja työnsi sen pöytää pitkin lähemmäs kääpiötä muiden hyväksi katsottujen muistiinpanojen sekaan, ja alkoi keräillä ja järjestellä hylättyjä osapuilleen nimen ja käyttötarkoituksen mukaan. Ne säilyttäisivät sen järjestyksen juuri ja juuri hyllyyn asti ennen kuin lukuisat tähän ja tuohon väliin tungetut muistiinpanot sekoittaisivat pakan kokonaan. Siivousapuehdotuksen kuullessaan hän vilkaisi ensin kääpiötä, sitten huonettaan ja lopuksi muistiinpanoja räplääviä käsiään ennen kuin tyrskähti puolihuvittuneesti ja pudisti päätään. Hänkö opettelemaan uusia loitsuja? Hänen iässään jahieman vaihtelevalla magianhallinnallaan? Hänen huoneensa oli tarpeeksi räjähtänyt ilman konkreettistakin tuhoa.
Loitsuja, minulleko? Tällä iällä? Ehei, ystäväni. Tiedän, mistä pinosta löydän mitäkin ainakin suurin piirtein ja minkä olen kadottanut voin aina kirjoittaa uudestaan. Se riittää minulle. Lam ei kaivannut tavaroitaan siivoamaan itseään sen vaivan lisäksi, mitä ne liikkumattomina hänelle tuottivat. Hän aikoi tyytyä kohtaloonsa ja kenties, mikäli hänet pienimuotoiset toiveensa toteutuisivat, uuden oppipojan saadessaan nuorukaiselle voisi hyvin opettaa hieman nöyryyttä kunnon siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Tarkan valvonnan alaisena, luonnollisesti, muuten oppilas siivoaisi kaikki hänen kallisarvoiset merkintänsä ja tietolähteensä löytämättömiin. Toistaiseksi näytti kuitenkin siltä, että tulevaisuudessa idänhaltian kuivunut ruumis tultaisiin vielä kaivamaan turpeen kaltaiseksi kerrostumaksi pakkautuneiden muistiinpanojen alta.

Koputus oli niin harvinainen tapahtuma hänen ovellaan, että se sai opettajan suoristautumaan ja seuraamaan odottavasti, joskin hieman yllättyneenä lähettiä tuon toimittaessa viestinsä. Tieto kulki haltialinnan sisällä sutjakkaasti, normaalisti Dwinneldthin oven takaa ei haettu mitään. Lam hymyili valoisasti ja nousi sohvalta kaksikon piristävän juttutuokion lähestyessä loppuaan. Haluttomana jäämään yksin huoneensa varjojen ja pilkkaavan pienoismallin kanssa hän harkitsi hetken tarjoutuvansa itse viemään osan muistiinpanoista velhon tornille, mutta muutti mielensä. Hänen käsiensä tärinä teki esineiden kantamisesta haastavaa, eikä hän riemastunut ajatuksesta, että pudottelisi omia kirjojaan kuin tohelo. Mikäli edes pääsisi tornille asti ilman vähintään viittä eri kiertotietä, hän tiesi hyvin huomionsa herpaantuvan helposti.
Siitä vain! Toivottavasti saat ongelmasi ratkaistua ja tyytyväisen asiakkaan. Tiedät, mistä minut löytää jos tarvitset vielä apua kirjallisuudessa tai nymfien jahtaamisessa. Hän virnisti. Kukkia en kasvata, mutta emmeköhän löydä jostain runon tahi laulun jolla heitä houkutella. Siinäpä olisi heille lisää ihmettelemistä.
Hänestä tuskin olisi mättäille loikkimaan, mutta ajatus oli toki huvittava. Lam käveli ovelle pitääkseen sitä auki Yurelia varten nuoren haltian poistuttua etsimään sopivan joutilasta palvelijaa. Ennen kuin päästi kääpiön karkaamaan käytävään hän ojensi kätensä ja laski sen velhon jämäkälle hartialle.
Olen todella iloinen tästä tapaamisestamme. Aika käy pitkäksi jopa minulle ilman ketään, jonka kanssa aivoituksista puhua. Oveni on aina auki, ja olet tervetullut koska tahansa. Työniloa.



¤¤ Äbädäbädäbä. Kyllä oli vaikia saada edes tämä kasaan. Brainsssssss, where art thou. ¤¤

Ritari
Ritari

Viestit: 1231

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Marras 14, 2012 5:20

Yurel M. Folkriver

Kääpiövelho oli tämän lyhyen aamupäivän aikana saanut paljon enemmän aikaan kun oli uskonutkaan. Sillä kirjastosta kasveja selaillen olisi löytynyt ehkä muutama kasvi joita kokeilla, mutta nyt hänellä oli niin paljon materiaali ettei itse olisikaan niitä saanut kannettua. Voi kun kääpiö jo odotti päivän kääntymistä iltaan, niin että hän voisi uppoutua työhuoneensa mukavaan tuoliin ja tutkia vanhoja kääröjä lävitse!
Yurel naurahti kun Lam kieltäytyi hänen tarjouksestaan siivousloitsuista. Niin hän oli ajatellutkin ettei niitä tarvittu, mutta olisi Lyron mielellään halunnut olla avuksi kun toinenkin oli häntä näin suuresti auttanut.

Asiakkaansa Lyron aikoi huijata uskomaan rakkausjuomaan, mutta nyt todellisen rakkausjuoman valmistaminen oli alkanut kutkutella velhon kunnianhimoa. Olisihan se hienoa kun voisi sanoa onnistuneensa sellaisessa... Jos näistä hänen löydöistään todella löytyisi johtolankoja toimivaan rakkauden pullotukseen, Yurel ei rehellisesti voinut luvata itselleen ettei yön pimeinä tunteina yrittäisi todella valmistaa jotain niin tavallaan vaarallista ettei edes yksikään myrkky ole yhtä vaarallinen.
Tämän vierailun viimeise naurut Yurel sai kun Lamenderlyn lupasi avustaa mikäli Yurel nyt päättäisi lähteä nymfi jahtiin. Kaksi vanhaa ja viisasta nuorten miehenalkujen hommassa, siitä se olisikin vasta hauskaa tullut. "Minä kyllä ilmoitan mikäli olen jahtiin lähdössä etten sitten löydä itseäni taas varustautumattomana keskeltä metsää ilman nymfin nymfiä."

Yurelin poistuessa ovelle Lamenderlyn piti tälle ovea avoinna kohteliaasti. Yurel itsekin seisahtui vielä oven suuhun kiittääkseen toisen vieraanvaraisuudesta, mutta Lam oli nopeampi ja sai ensin suunvuoron ja kertoi että oli iloinen heidän tapaamisestaan sekä siitä että Yurel oli häntä viihdyttänyt.
"Voi ilo on minun puolellani! Sain valtavasti hyödyllistä tietoa ja ei läheskään tarpeeksi usein pääse jakamaan tietojaan toisten, um, oppineemman seuraan. Tulen kyllä oikein mielelläni joskus teelle, joten ole valmiina kuuman pannun kanssa kun saat viestini", sen sanottuaan Yurel siirtyi ulos Lamin työhuoneesta, "Tavataanhan taas!"

//Tämä taisi olla tässä:)
Kiitos kivasta pelistä ja kiitos myös siitä kun olet jaksanut aina odotella kun mulla välillä vastaukset ne vähän kestää. Pelaillaan joskus uudestaan!:)//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Marras 17, 2012 7:29

Teetä et minun pannustani löydä, mutta minulla on aina kuppi valmiina sinua varten. Idänhaltia ei ollut koskaan ymmärtänyt keitetyn, lehtien värjäämän veden juomisen iloa. Kuumana se ei maistunut millekään, ja viileänä sitä ei joisi maksustakaan. Edes silkka kohteliaisuus ei saanut kahvipapujen voimalla elämänsä halki huristelevaa opettajaa säilömään teenlehtiä hyllyillensä, ja hänen elämäntapansa tuntien ne olisivatkin murentuneet alta aikayksikön.

Lam heilautti hyvästinsä, ja kääpiön poistuttua jätti oven raolleen palatessaan takaisin hallitun kaaoksen valtakuntaansa. Vierailujen päättymistä usein seuraava hetkellinen tekemisen puute sai hänet haahuilemaan epämääräisesti pitkin huonettaan hypistelemässä esineitä, kunnes käyty keskustelu ja leikillä lausutut jahtisuunnitelmat ohjasivat hänen jalkansa yhdelle hyllykölle. Hetken penkomisen ja parin aivastuksen jälkeen hän suoristi selkänsä käsissään nahkakantinen kirja, jonka kellastuneet sivut kattoivat kootut tutkimukset muutamista metsän olennoista pitkine kuvailuineen, marginaaliin piperrettyine sivuhuomautuksineen sekä luonnoksineen. Idänhaltia hymähteli puolivalmiilta näyttäville piirroksilleen metsän nymfeistä kokien pienimuotoista, hieman epämääräistä haikeutta, aivan kuin kerratessa lapsuuden tapahtumia joita ei täysin kyennyt muistamaan. Kalpeat sormet sivelivät vanhuuttaan kellertäviä sivuja hellästi ennen kuin kirja suljettiin ja asetettiin takaisin hyllyynsä. Leikinlasku oli leikinlaskua, mutta puheet olivat silti saaneet hänet kaihoamaan pientä samoilua. Milloin viimeksi hän oli edes poistunut linnasta?
Palatessaan takaisin askareihinsa Lam muistutti itseään ehdottamaan mahdollista metsäretkeä Yurelille kun tapaisi velhon seuraavan kerran. Kastaessaan sulkakynän mustepulloon hän oli kuitenkin siirtynyt ajattelemaan jo aivan muita asioita, ja elämä linnassa jatkui rauhallisena kuten siihenkin asti.



¤¤ Jes, uusiksi vain joskus. Kiitoksia! ¤¤
Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö