Totta kai. Idänhaltia ponnisti laihoilla käsivarsillaan kirjan kiinni ja työnsi sen pöytää pitkin lähemmäs kääpiötä muiden hyväksi katsottujen muistiinpanojen sekaan, ja alkoi keräillä ja järjestellä hylättyjä osapuilleen nimen ja käyttötarkoituksen mukaan. Ne säilyttäisivät sen järjestyksen juuri ja juuri hyllyyn asti ennen kuin lukuisat tähän ja tuohon väliin tungetut muistiinpanot sekoittaisivat pakan kokonaan. Siivousapuehdotuksen kuullessaan hän vilkaisi ensin kääpiötä, sitten huonettaan ja lopuksi muistiinpanoja räplääviä käsiään ennen kuin tyrskähti puolihuvittuneesti ja pudisti päätään. Hänkö opettelemaan uusia loitsuja? Hänen iässään jahieman vaihtelevalla magianhallinnallaan? Hänen huoneensa oli tarpeeksi räjähtänyt ilman konkreettistakin tuhoa.
Loitsuja, minulleko? Tällä iällä? Ehei, ystäväni. Tiedän, mistä pinosta löydän mitäkin ainakin suurin piirtein ja minkä olen kadottanut voin aina kirjoittaa uudestaan. Se riittää minulle. Lam ei kaivannut tavaroitaan siivoamaan itseään sen vaivan lisäksi, mitä ne liikkumattomina hänelle tuottivat. Hän aikoi tyytyä kohtaloonsa ja kenties, mikäli hänet pienimuotoiset toiveensa toteutuisivat, uuden oppipojan saadessaan nuorukaiselle voisi hyvin opettaa hieman nöyryyttä kunnon siivouksen ja järjestelyn merkeissä. Tarkan valvonnan alaisena, luonnollisesti, muuten oppilas siivoaisi kaikki hänen kallisarvoiset merkintänsä ja tietolähteensä löytämättömiin. Toistaiseksi näytti kuitenkin siltä, että tulevaisuudessa idänhaltian kuivunut ruumis tultaisiin vielä kaivamaan turpeen kaltaiseksi kerrostumaksi pakkautuneiden muistiinpanojen alta.
Koputus oli niin harvinainen tapahtuma hänen ovellaan, että se sai opettajan suoristautumaan ja seuraamaan odottavasti, joskin hieman yllättyneenä lähettiä tuon toimittaessa viestinsä. Tieto kulki haltialinnan sisällä sutjakkaasti, normaalisti Dwinneldthin oven takaa ei haettu mitään. Lam hymyili valoisasti ja nousi sohvalta kaksikon piristävän juttutuokion lähestyessä loppuaan. Haluttomana jäämään yksin huoneensa varjojen ja pilkkaavan pienoismallin kanssa hän harkitsi hetken tarjoutuvansa itse viemään osan muistiinpanoista velhon tornille, mutta muutti mielensä. Hänen käsiensä tärinä teki esineiden kantamisesta haastavaa, eikä hän riemastunut ajatuksesta, että pudottelisi omia kirjojaan kuin tohelo. Mikäli edes pääsisi tornille asti ilman vähintään viittä eri kiertotietä, hän tiesi hyvin huomionsa herpaantuvan helposti.
Siitä vain! Toivottavasti saat ongelmasi ratkaistua ja tyytyväisen asiakkaan. Tiedät, mistä minut löytää jos tarvitset vielä apua kirjallisuudessa tai nymfien jahtaamisessa. Hän virnisti. Kukkia en kasvata, mutta emmeköhän löydä jostain runon tahi laulun jolla heitä houkutella. Siinäpä olisi heille lisää ihmettelemistä.
Hänestä tuskin olisi mättäille loikkimaan, mutta ajatus oli toki huvittava. Lam käveli ovelle pitääkseen sitä auki Yurelia varten nuoren haltian poistuttua etsimään sopivan joutilasta palvelijaa. Ennen kuin päästi kääpiön karkaamaan käytävään hän ojensi kätensä ja laski sen velhon jämäkälle hartialle.
Olen todella iloinen tästä tapaamisestamme. Aika käy pitkäksi jopa minulle ilman ketään, jonka kanssa aivoituksista puhua. Oveni on aina auki, ja olet tervetullut koska tahansa. Työniloa.
¤¤ Äbädäbädäbä. Kyllä oli vaikia saada edes tämä kasaan. Brainsssssss, where art thou. ¤¤