Tsytan siveli puolihuomaamattaan peukalollaan Mäyrän sänkeä pidellessään kiinni ihmisen leuasta. Karhea karvoitus tuntui kummalliselta hänen pehmeää ihoaan vasten. Ihmisten karvaisuus oli vanhemmuuden ohella yksi häntä kovasti kiehtovista yksityiskohdista, hän itse kun ei kyennyt moista karvoitusta kehittelemään. Hän oli nähnyt muutamia haltioitakin, jotka ylpeilivät leukaparroillaan, mutta suippokorvat tuntuivat jotenkin ohittavan sänkivaiheen ja siirtyvän suoraan palmikkomittaan. Ainakaan hän ei ollut koskaan nähnyt lyhyen, harmaan karvan verhoavan kenenkään leukaa tai kaulaa.
Hän naurahti Mäyrän listatessa hänen mahdollisia haluamisiaan.
En minä halua poikaasi! Kuten sanoin aiemmin, kypsymättömät sielut eivät kiinnosta minua, ja omasikin on vähän sillä rajoilla. Se sinulla on kyllä; tietäisimme molemmat, ellei olisi. Demoni huiskautti häntäänsä. Hän tunsi tosimuodossaan olemisen alkavan hiljalleen vaatia veroaan. Mikäli hän ei pian palaisi haltianhahmoonsa, hän olisi aamulla aivan yhtä poikki kuin Mäyräkin. Ajatus oli harmillinen.
En voi kieltää, etteikö sielusi kiinnostaisi minua. En olekaan saanut Maagia vähään aikaan. Tsytan virnisti sanojensa monimerkityksellisyydelle ja pyyhkäisi hännällään peittoa ihmisen säärien tienoilta. Keltaiset silmät kapenivat viiruiksi demonin antaessa muotonsa sulaa viimein pois. Silmien tummuessa punaisiksi niihin nousi myös rasituksesta kielivä, hieman pysähtynyt katse. Ilman sarvikruunuaan ja vaaleanrusehtavalla ihollaan hän näytti huomattavasti vähemmän pahanilkiseltä kuin aiemmin. Samalla hän hellitti otettaan ihmisen leuasta, muttei päästänyt vielä kokonaan irti.
En kuitenkaan tarvitse harmaata sieluasi juuri nyt. Et tunnu olevan halukas luopumaan siitä, enkä minä halua ottaa väkisin. Kävisikö vain palvelus palveluksesta? Ei mitään tärkeää, tietenkään. Vain luottamuksen osoitukseksi. Hän irrotti viimein otteensa miehen leuasta ja tarjosi kättään. Sovittu? Älä huoli, en tee sielunkauppoja näin kevyesti. Saat pitää sen, mikä sinua sitten liikuttaakin, enkä koske poikaasi.