Desire

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja harlekiini » 05 Touko 2012, 17:02

Tsytan siveli puolihuomaamattaan peukalollaan Mäyrän sänkeä pidellessään kiinni ihmisen leuasta. Karhea karvoitus tuntui kummalliselta hänen pehmeää ihoaan vasten. Ihmisten karvaisuus oli vanhemmuuden ohella yksi häntä kovasti kiehtovista yksityiskohdista, hän itse kun ei kyennyt moista karvoitusta kehittelemään. Hän oli nähnyt muutamia haltioitakin, jotka ylpeilivät leukaparroillaan, mutta suippokorvat tuntuivat jotenkin ohittavan sänkivaiheen ja siirtyvän suoraan palmikkomittaan. Ainakaan hän ei ollut koskaan nähnyt lyhyen, harmaan karvan verhoavan kenenkään leukaa tai kaulaa.

Hän naurahti Mäyrän listatessa hänen mahdollisia haluamisiaan.
En minä halua poikaasi! Kuten sanoin aiemmin, kypsymättömät sielut eivät kiinnosta minua, ja omasikin on vähän sillä rajoilla. Se sinulla on kyllä; tietäisimme molemmat, ellei olisi. Demoni huiskautti häntäänsä. Hän tunsi tosimuodossaan olemisen alkavan hiljalleen vaatia veroaan. Mikäli hän ei pian palaisi haltianhahmoonsa, hän olisi aamulla aivan yhtä poikki kuin Mäyräkin. Ajatus oli harmillinen.
En voi kieltää, etteikö sielusi kiinnostaisi minua. En olekaan saanut Maagia vähään aikaan. Tsytan virnisti sanojensa monimerkityksellisyydelle ja pyyhkäisi hännällään peittoa ihmisen säärien tienoilta. Keltaiset silmät kapenivat viiruiksi demonin antaessa muotonsa sulaa viimein pois. Silmien tummuessa punaisiksi niihin nousi myös rasituksesta kielivä, hieman pysähtynyt katse. Ilman sarvikruunuaan ja vaaleanrusehtavalla ihollaan hän näytti huomattavasti vähemmän pahanilkiseltä kuin aiemmin. Samalla hän hellitti otettaan ihmisen leuasta, muttei päästänyt vielä kokonaan irti.
En kuitenkaan tarvitse harmaata sieluasi juuri nyt. Et tunnu olevan halukas luopumaan siitä, enkä minä halua ottaa väkisin. Kävisikö vain palvelus palveluksesta? Ei mitään tärkeää, tietenkään. Vain luottamuksen osoitukseksi. Hän irrotti viimein otteensa miehen leuasta ja tarjosi kättään. Sovittu? Älä huoli, en tee sielunkauppoja näin kevyesti. Saat pitää sen, mikä sinua sitten liikuttaakin, enkä koske poikaasi.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Touko 2012, 17:31

Mies ei tehnyt elettäkään edes silloin, kun Tsytanin sormi hiveli tuon leuan sänkeä vaikka se tuntui eleenä hieman... sanotaanko, että se herätti outoja ajatuksia. Mäyrän leuka oli nytkähtänyt ensimmäisestä kosketuksesta, minkä jälkeen hän vain yritti unohtaa, mitä demoni oli tekemässä.
Kun Tsytan vaihtoi muotonsa punaisesta sarvipäisestä olennosta takaisin haltiaksi, miehen tuntema epämukavuus vaihtoi muotoaan myöskin, eikä demonin puheet "maagin saamisesta" parantaneet asiaa yhtään. Kyllä tuon ote leuasta hölleni ja olihan hän miellyttävämpää katseltavaa haltiana, mutta siihen parannukset sitten jäivätkin.

Tsytan tarjosi sopimusta. Ei Mäyrän sielusta vaan palveluksesta. Mies nousi istumaan punatukan irrottaessa otteensa hänen leuastaan, ohittaen vilkaisulla tuon tarjoaman käden. Hän ei ollut valmis sopimaan mitään demonin kanssa ainakaan näin nopeasti saati ylipäätänsäkään.
"Mitä tarkoitat palveluksella?", Mäyrä kysyi toista vilkaisten ja toivoi, että Tsytan ei vastatessaan iskisi taas sarkasmivaihdetta päälle. Sitä oli tänä yönä saatu jo tarpeeksi kuulla.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 05 Touko 2012, 19:41

Ihmisen liikkuessa myös Tsytan siirtyi takalistolleen istumaan laskien samalla tarjotun kätensä. Hän ei ollut odottanutkaan ihmisen suostuvan tuulesta temmattuihin, tarkemmin määrittelemättömiin sopimuksiin, mutta oli mahdollisuuksien rajoissa, että ihminen olisi silkasta refleksistä lyönyt kättä päälle. Hän kohautti hartioitaan kysymykselle ja levitteli käsiään.
Palvelusta. Teet jotain minun puolestani, ja minä teen jotain sinulle. Sinun puolestasi, tarkoitan. Hyvin yksinkertaista, määrittelet itse milloin haluat lunastaa palveluksen ja pidätän itselleni saman oikeuden, luonnollisesti. Ei taka-ajatuksia, ei rajoituksia, paitsi ne mitkä nyt tulevat luonnostaan. Et voine kieltää, etteikö itse kukin kohtaisi elämässään tilanteita, joissa olisi mitä edullisinta vaatia muutama palvelus maksettavaksi. Mitäs sanot? Vakuutan sinulle, ettei minua suvaittaisi linnassa, jos olisin kuninkaan mielestä liian vaarallinen.

Demoni ojensi kättään uudemman kerran.
Sitten jätän sinut rauhaan, lupaan sen. Älä turhaan katso minua noin epäilevästi, tämä on vain lajini tapa. En voi poistua sosiaalisista tilanteista ilman yhtäkään sanallista sopimusta, oli se millainen hyvänsä. Se ei tunnu hyvältä. Ja oli myös vale. Niin luonnollista kuin sopimukset hänen kaltaisilleen olivatkin, niillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta yleiseen olotilaan, ellei sitten laskettu onnistuneen sopimuksen tuomaa mielihyvää ja epäonnistuneesta aiheutunutta harmia.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Touko 2012, 20:23

"En tuota varsinaisesti tarkoittanut, mutta samapa tuo", Mäyrä totesi ja yritti saada aivojansa paremmin hereille otsaansa hieromalla. Enemmän hän olisi halunnut kuulla, mitä Tsytan olisi laittanut hänet tekemään "palveluksen" nimissä. Jotenkin miehellä oli sellainen kutina, että sillä olisi myöhemmässä vaiheessa saattanut olla jotain tekemistä punatukan monella tavalla ymmärrettävien heittojen kanssa. Mäyrä katsoi toista yhä epäilevästi vaikka tuo pyysikin miestä lopettamaan sen. Taaskaan hän ei vastannut Tsytanin tarjoamaan käteen.
"Kaikella kunnioituksella, Tsytan, mutta kieltäydyn. En tee palveluksillasi mitään. Tähän asti olen pärjännyt hyvin itsekin ja aion tehdä niin vastakin", Mäyrä vastasi eikä aikonut pyörtää sanaansa.
"Olisitko ystävällinen ja poistuisit?" mies kysyi silmiään hieroen. Hän halusi viimeinkin päästä nukkumaan, koska hän pelkäsi pyörtyvänsä kohta, jos ei muuten pääsisi lepoon.
"Joudut ikävä kyllä etsimään sopimuskumppania jostain muualta..." Mäyrä sanoi ja nojautui käteensä, joka juuri ja juuri jaksoi enää kannatella miehen pään painoa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja harlekiini » 05 Touko 2012, 21:22

Tällä kertaa Tsytanin käsi roikkui ilmassa kauemmin ennen putoamistaan peitolle. Vai ei kelvannut. Mikä yllätys. Kaikessa nöyryydessäänkin ihmisellä oli tiettyä ylpeyttä, joka partasuun käyttäytymisen huomioon ottaen taisi olla hänen ainoansa. Mies saattoi kontillaan nuolla koko kuningasperheen saappaat ja vielä valtaistuinsalin lattiankin, mutta apua ei hyväksytty eikä tarvittu. Hän tarkasteli uupunutta miestä arvioivasti. Mäyrä oli yllättävän itsepintainen; ei ollut harvinaista, että hänen häiritsemänsä henkilöt antoivat periksi vain päästäkseen hänestä eroon. Hän kohotti toista kulmaansa ihmisen nuokkumiselle.
Hyvä on sitten.
Kenties miehestä saisi enemmän irti kun tuon oli antanut levätä. Tsytan kääntyi lähteäkseen, mutta äkillinen päähänpisto sai hänet kiepsahtamaan ympäri, tarraamaan miestä korvista ja suutelemaan tuota nopeasti, mutta voimallisesti. Aivan yhtä nopeasti hän loikkasi sängyltä ja oli yhdellä harppauksella ovella, kääntyen osoittamaan ihmiselle vielä viimeisen pröystäilevän kumarruksen.
Pikaisiin tapaamisiin, Ruusunen, hän huikkasi virnistäen avatessaan oven kääntymättä ja luikahti sivuttain käytävään. Hän oli hyvin tietoinen yleisestä mielipiteestä samaa sukupuolta olevien vehtaamista kohtaan, eikä sillä kertaa aikonut jäädä odottelemaan Mäyrän reaktiota.

Punahiuksinen paukautti oven perässään kiinni ja nojautui hetkeksi sitä vasten itsekseen kiherrellen, ennen kuin suuntasi askeleensa huoneensa suuntaan. Hän pyyhkäisi suudelman muiston virnistykseen levinneiltä huuliltaan välinpitämättömästi. Hän ei kenties ollut koostunut kummallisesta tapaamisesta ihmisen kanssa paljonkaan, mutta oli ainakin tehnyt itsensä vaikeaksi unohtaa. Enemmin tai myöhemmin Mäyrä etsisi hänet käsiinsä, tai he törmäisivät sattumalta. Kun se aika koittaisi, ihmisen olisi paras olla kunnolla levännyt. Hän ei aikonut tuhlata aikaansa turhaan keskustelunyritykseen toiste.
harlekiini
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 05 Touko 2012, 22:06

Mäyrä kiitti hiljaa mielessään kaikkia mahdollisia jumalia, kun Tsytan viimen alkoi tehdä lähtöä. Mies oli jo valmiina kaatumaan sängylle sillä siunaamalla, kun ovi sulkeutuisi punatukan takana, mutta ennen kuin sinne asti edes päästiin Mäyrä huomasi Tsytanin kääntyneen. Seuraavaksi hän tunsi miten tuo suuteli häntä sellaisella voimalla, että pieneksi hetkeksi se pyyhkäisi pois kaiken väsymyksen miehen päältä. Sitten se oli ohi ja Mäyrä oli yksin huoneessa, silmät laajentuneina, koska suudelma oli tullut hieman yllätyksenä, vaikka Tsynanin kaksimielisten ilmaisujen olisi luullut paljastavan jo jotain. Hämmästynyt ilme miehen kasvoilla ei ottanut häipyäkseen ja hetken aikaa mies paini vastauksettomien kysymyksien kanssa, puri huultaan kysyen koko ajan itseltään, mitä tuon demonin mielessä pyöri, mitä helvettiä hän halusi ja miksi ihmeessä hän kutsui minua Ruususeksi. Sitten Mäyrä nukahti, eikä monta tuntia myöhemmin herätessään muistanut mitä unta oli nähnyt mikä taisi olla vain hyvä juttu.
Pappis
 

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron