Kirjoittaja harlekiini » 05 Touko 2012, 01:04
Suljettuaan huoneensa oven takanaan Tsytan tipautti vaatteensa sen edustalle odottelemaan aamua ja palvelijaa, joka uskaltautuisi linna väkeä kyseenalaisin keinoin häirinneen demonin tiloihin siivoamaan ja asteli penkomaan vaatekaappiaan. Pengottavaa ei ollut paljon. Kaapissa oli muutamia haltioille mitoitettuja vara-asuja sekä vaatteita, joita demoni oli varta vasten tilannut itselleen, muttei juuri muuta. Linnan pesupalvelu oli tehokas, eikä herättänyt tarvetta kovinkaan lukuisiin vaatetusvaihtoehtoihin, eihän hän ollut siniverinenkään. Tsytan valitsi sivuilta avoimeksi jätetyt haaremihousut yleisen mukavuuden takia, sekä pitkän harkinnan jälkeen hihattoman tunikan, joka kiinnitettiin soljilla hartioiden kohdalta. Paidat olivat kertakaikkisen yliarvostettuja. Pukeuduttuaan demoni sormeili kokeilevasti märkiä hiuksiaan, jättäen ne lopulta liehumaa avoimina. Turha taistelu puikkojen kanssa aiheuttaisi vain uuden taistelun takkurintamalla. Hän otti kuitenkin puikot mukaansa; ne olivat toisista päistään hyvin ohuet, ja saattoivat osoittautua hyödyllisiksi.
Läiskeposki ei aikaillut huoneessaan, vaan hetimmiten peitettyään alastoman vartalonsa ja todettuaan itsensä säädylliseksi hän riensi takaisin käytävään, ohittaen kummastuneen palvelijan vilkaisuakaan suomatta. Hän ei ollut varma, kauanko Mäyrä aikoisi kylpylässä viihtyä, eikä hän tällä kertaa aikonut myöhästyä.
Onni oli vihdoin löytänyt hänet, sillä hän ehti jopa odotella hetkisen varjoissa piilotellen ennen kuin näki ihmisen poistuvan hygieniatiloista. Vaikka hän silläkin kertaa antoi ihmiselle reilusti etumatkaa, hän pysytteli kuitenkin huomattavasti lähempänä kuin aiemmin jahdatessaan partasuuta pitkin käytäviä.
Matka ei ollut pitkä, joten eksyttämisen vaaraa ei ollut. Tsytan istahti puoliksi seinään upotetun pylvään vierustalle oven kilahdettua lukkoon ja kaivoi tiimalasinsa esille. Neljätoista minuuttiahän odottaisi kolme käännöstä, ja yrittäisi sitten sisään. Ihminen oli vaikuttanut väsyneeltä, joten sen luulisi riittävän.
Tsytan ei ollut koskaan ollut hyvä odottamaan milloin hän tiesi haluamansa asian olevan aivan kätensä ulottuvilla. Hän vaihteli asentoaan lukuisia kertoja ja nousi useaan otteeseen kuljeskelemaan käytäviä edes takaisin aikaa tappaakseen viitsimättä mennä takaisin huoneeseensa. Hän tarkisti tiimalasiaan tuon tuostakin, kunnes uppouduttuaan ajatuksiinsa ja lähes torkahdettuaankin hetkeksi oli unohtanut kääntää sen, ja kadottanut siten ajan tajunsa. Arvellen, ettei ollut menettänyt kuin muutamia minuutteja, hän odotti kunnes oli kääntänyt tiimalasin kolmannen kerran, ja laski sen jälkeen kymmeneen. Sai luvan riittää. Punahiuksinen nousi kankeasti ylös ja hiipi kuuntelemaan Mäyrän oven taakse. Ei inahdustakaan. Hän otti hiuspuikkonsa esille ja alkoi varovaisesti keplotella lukkoa auki surkeilla tiirikankorvikkeillaan. Työ olisi ollut hidasta jo ilman pyrkimystä tehdä se mahdollisimman vähin äänin.
Lopulta, kun demoni oli jo ehtinyt uskoa tuhlaavansa vain aikaansa, lukko kalahti. Sydän ja mieliala hypähtäen hän käänsi kahvaa hitaasti vaimentaakseen sen päästämät äänet ja raotti ovea juuri ja juuri tarpeeksi mahtuakseen puikahtamaan huoneeseen, sulkien sen sitten perässään aivan yhtä varovaisesti.
Sängyllä makaava hahmo nukkui kuin raato. Tsytan hissutteli sängyn jalkopäähän katselemaan miestä hetkeksi. Mäyrä tuskin olisi herännyt, vaikka lohikäärme olisi rynnistänyt seinän läpi ja tuhonnut puolet linnasta, mikä sai hänen varovaisuutensa tuntumaan turhalta. Toisaalta, olipahan hän ainakin varmistanut pääsynsä miehen makuutiloihin. Demoni virnisti ja vaihtoi hahmoa. Jos hän aikoi katsella miehen nukkumista, hän voisi tehdä sen omana itsenään.
Patja painui demonin painon alla hänen kavutessaan istumaan ihmisen vierelle. Hän istui siinä jonkin aikaa nukkuvaa hahmoa katsellen, tasaisen hengityksen saadessa hänet tuntemaan olonsa lähes levolliseksi.
Saatuaan tarpeekseen killittämisestä Tsytan kohotti häntäänsä ja hipaisi kevyesti sen tupsulla Mäyrän ylähuulta. Kerran. Toisenkin. Reippaammin kutitellen.
Demoni nojautui lähemmäs nukkuvan miehen korvaa, kunnes lähes kosketti miehen poskea omallaan.
Huomenta, Ruusunen.