I'm your nightmare || CrimSON || k-Agna

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

I'm your nightmare || CrimSON || k-Agna

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 00:56

Darius

Syntymäpäivät. Voi kuinka Darius vihasi syntymäpäiviä ja niiden juhlia. Tänään kyseessä oli kuitenkin juhlat, joiden aikana Darius pakotti itsensä nauttimaan olostaan. Iriadorilla oli syntymäpäivät ja koska kuiskaus oli viimeisimmästä tehtävästään suoriutunut loistavasti, oli sinisellä kuiskauksella nyt kaksikin syytä, miksi heittää kehiin yhteinen ilta ja juoda kilpaa toistensa kanssa. Olivathan he loppujen lopuksi miehiä, jotka kaipasivat silloin tällöin pientä revittelyä.
Ilta oli jo alkanut tunti jos toinenkin sitten. Kuiskauksen miehiä oli kokoontunut sotilastuvan yhteen isompaan kokoushuoneeseen viettämään iltaa keskenään. Kera alkoholin. Paljon paljon alkoholia.. ja jotain syötävääkin. Jopa Darius tapojensa vastaisesti oli tullut paikalle viettämään iltaa alaistensa kanssa, lähinnä kuitenkin siksi että halusi miellyttää Iriadoria. Kenraali oli kuitenkin käyttäytynyt harvinaisen rentoutuneesti, sosiaalisesti illan aikana. Tunnelmaa oli pitänyt yllä jatkuva puheensorina. Keskustelu yhtenäistä, joskin illan edetessä alkoi se myös rönsyillä ja löytää pienempiä porukoita, joissa jatkaa rataansa muualle, kuin mihin itse aloitusaihe oli johtamassa. Mukaan mahtui myös juomapelejä ja korttipelejä, tunnelman yhä kohotessa.
Iriadoria tietenkin Kiusattiin kaikkein eniten tänä iltana. Olihan kuiskauksen tällä hetkellä nuorin sotilas kokenut kovia, joten tuo oli ansainnutkin kunnon pirskeet merkkipäivänään. Tästä johtuen Darius ja Iriador eivät olleet pahemmin keskenään vaihtaa sanoja.

Kun tunnelma oli käynyt jo katossa ja alkoi laskea, väki alkoi jo pikkuhiljaa joko sammua tai saavuttaa sen vaiheen humalasta, kun kannatti hakeutua omiin oloihinsa punkkaamaan. Jotkut jopa tarvitsivat saattajan, jotta pääsivät omiin sänkyihinsä nukkumaan. Onneksi porukasta löytyi myös hieman selvempiäkin tapauksia, jotka kävivät tovereitaan auttamaan kun tarve oli. Yksi näistä selvemmistä tapauksista oli Darius. Yksi näistä humaltuneimmista tapauksista oli Iriador. Darius ei voinut kieltää, etteikö olisi jo pitkään naureskellut itsekseen punapään menolle, mutta päätti pitää huvittuneisuutensa vielä omana tietonaan.
No niin, eiköhän sankarimmekin ole aika päästä jo nukkumaan Kenraali kävi lopulta tokaisemaan kun muutama mies oli jo lähtenyt. Totta kai moinen ilmoitus aiheutti EEEEI VIELÄ reaktion humalaisissa miehissä jotka tuntuivat taantuvan teinien tasolle alkoholia saadessaan mutta Darius oli päättänyt viedä Iriadorin nyt pois, ennen kuin punapää hankkisi itselleen vuosisadan krapulan.
Niinpä Kenraali kiskoi korkeahaltian mukaansa, hyvästit heitettiin porukalle, jonka jälkeen kaksikko lähti enemmän tai vähemmän sujuvasti taittamaan matkaa kohden makuuhuoneita. Darius kun ajatteli saattaa sotilaan tällä kertaa omaan huoneeseensa, vaikka ei voinut kieltää, etteikö olisi mukava saada tuo viereensä. Ehkä jos korkeahaltia nätisti pyysi.

No tulipahan jälleen todistettua jotain uutta sinustakin Darius aloitti keskustelun, samalla kun kaksikko suuntasi erittäin hiljaisia käytäviä pitkin ylempiin kerroksiin.
Kenraali joutui tukemaan nuorempaa, ettei tuo nuohoaisi pitkin seiniä ja lattioita. Sen verran huteraa oli korkeahaltian meno tällä hetkellä. Ja sekös huvitti Dariusta. Huvittuneisuuden saattoikin kuulla pienesti humaltuneen kenraalin äänestä.


// DIRLANDAAA IRI //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 06 Elo 2012, 12:13, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 01:32

Iriador

Päivä, jota nuorempi oli niin kauhulla kuin ilollakin odottanut, oli täällä. Punapään syntymäpäivät, joita ei tähän saakka oltu juuri koskaan juhlittu. Tai ainakaan niin suurella porukalla, kuin tänään oli tarkoitus koko Sinisen kuiskauksen voimin tehdä toisenkin juhlinnan aiheen merkeissä. Se mitä kaikkea ilta toisi tullessaan, oli arvoitus itse kullekin, mutta pohjimmiltaan punatukkainen sokea sotilas itse toivoi vaatimattomasti, että se sujuisi maltillisesti ja hyvin. Toinen puoli siitä toivomuksesta onnistuikin, toinen ei juurikaan..
Ensimmäisen juomansa aikana Iriador päätti nauttivansa alkoholia kohtuullisesti. Päätös osoittautui kuitenkin harvinaisen vääräksi siinä vaiheessa, kun nuoremman kuppia oltiin jatkuvasti täyttämättä tuon kiskoessa tiuhaan tahtiin alkoholipitoisia juomia kurkustaan alas. Punapää oli tunnettu siitä, ettei pieni alkoholimäärä saanut miestä lainkaan sekaisin tuon liiankin hyvän viinapään takia. Olikin yksi kuiskauksen miehien tavoite saada tavallisesti niin maltillinen ja hillitty nuori humaltumaan kerrankin kunnolla, nyt kun siihen oli jonkinlainen pätevä syykin - mutta tätä suunnitelmaahan ei Iriadorille erikseen kerrottu!

Ilta sujui jutustelun, pelien ja kilpailujen merkeissä. Kaikilla oli hauskaa, eikä naurustakaan ollut puutetta. Mitä pidemmällä iltaa vietiin, sitä pahempaan humalaan toiset myös ajautuivat. Yksi näistä liiankin innokkaista ryypiskelijöistä oli Iriador, joka muutaman muun tavoin rehvasteli juomataidoillaan helpommin humaltuville tapauksille ja otti liiankin mielellään juomakilpaa halukkaiden kanssa. Illan aikana punapää ei niinkään ollut kiinnittänyt Dariukseen huomiota. Hän tiesi esimiehensä olevan paikalla - mikä oli nuoremmalle pieni yllätys - muttei pyrkinyt hakeutumaan missään vaiheessa erikseen tuon seuraan. Kenraali sai olla. Tulkoot itse juttelemaan, jos tahtoi sanoja vaihtaa alaisensa kanssa! Ja niinhän Haukansilmä lopulta tekikin.

Darius kävi ilmoittamaan, että Iriadorin oli aika poistua paikalta nukkumaan. Punapää ei tuohon kommenttiin ehtinyt vastaan sanoa, kun pullonsuu oli juuri noussut roikkumaan nuoremman huulille, josta viimeisiä pohjia käytiin nielemään kurkusta alas. Ennen kuin huoneesta ehdittiin poistua, ehti Iriador vaihtaa tyhjän pullonsa puolillaan olevaan - ihan vain sen takia, jos vielä sattuisi tulemaan jano. Eihän punatukka saattanut ajoissa lopettaa! Aamulla hän katuisi tätä ideaa - mutta mitä sitä suotta murehtimaan, kerran vuodessahan sitä syntymäpäiviä vietettiin!
Iriador raahautui kenraalin mukana kohden makuuhuoneita. Askeleensa oli erittäin hatara. Milloin jalat menivät solmuun tai sokea muuten vain kompuroi kaikkiin mahdollisiin esteisiin, jopa niihin näkymättömiin. Oma tohelointi sai punapään naureskelemaan itselleen lähes kokoajan, joka epäilemättä aiheutti myös hilpeyttä arvon mustatukkaisessa saattajassa, jota ilman punatukka nyt kävelisi pitkin seiniä tai möyrisi pitkin lattioita.
"Älä?! Ihanko totta?!" Iriador totesi naurunsa lomasta vastaukseksi Dariukselle, joka oli alkanut keskustelua leipoa kaksikon välille viimein.


//ON SILLÄ MUODOT VENUKSEN!! .. eiku//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 01:47

Darius selvästikin pidätteli nauruaan nuoremman suhteen. Tuon meno oli harvinaisen huvittavaa tällä hetkellä. Tosin, Kenraali ei tiennyt johtuiko tämän päätön astelu alkoholista vai myös osittain sokeudesta. Todennäköisesti sekä että. Iriador olikin yksi niistä, jotka todella tarvitsivat saattajaa huoneelleen.
Ihan totta, usko pois! Darius murjaisi Iriadorin nauruihin, vilkaisten samalla tuon mukaan eksynyttä pulloa Odotan innolla, että näen, missä kunnossa olet aamulla. Pieni virne kohosi kenraalin kasvoille, samalla kun kaksikko saapui käytävälle, jossa Iriadorin pikku huone sijaitsi. Kenraali saattoi vain toivoa, ettei samalla käytävällä nukkuvat heränneet tähän mahdolliseen mölinä nauruun, kaksikon kulkiessa ovien ohi.

Pääset nukkumaan iiiihan yksin omaan sänkyysi. Ehkä sitten jopa rauhoittuisit, kun lähistöllä ei ole ketään kenen kanssa riehua Haukansilmä piti keskustelua yllä matkan edetessä yhä huteran hitaasti.
Darius todellakin toivoi, että Iriador kävisi rauhoittumaan. Kukaan ei varmasti kuuntelisi itsekseen nauravaa korkeahaltiaa kovinkaan pitkään yöllä. Ties vaikka kävisivät tukkimaan korkeahaltian suun ja sitoisivat tuon sänkyyn kiinni yöksi. Darius naureskeli itsekseen moiselle ajatukselle, ehkä jokseenkin pervosti.
no niin. Perillä Darius kävi tokaisemaan heidän saapuessa Iriadorin huoneen ovelle Uskon että löydät itseksesi tiesi sänkyyn.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 02:08

Virne kohosi jo muutenkin välistä itsekseen virnuilevan punatukan huulille. Darius ei ollut ainoa, joka tahtoi nähdä missä kunnossa Iriador aamulla oli, sillä nuorempi odotti itsekin mielenkiinnolla tuota hetkeä, kun heräisi sängystä enemmän tai vähemmän kärsivänä.
"Olen täääydellisessä kunnossa aamulla, odotas vain!" punapää murjaisi toiselle vastaukseksi pian, käyden pysäyttämään lössin siksi aikaa, että sai otettua pullostaa kulaukseen. Nyt oli vaikea keskittyä moneen asiaan yhtäaikaa! Puhuminen ja kävelykin pelkästään saivat sokean miehen ajattelemaan liikaa, josta seurasi aina vain lisää hekottelua ja kompurointia.

Matka jatkui taas, Dariuksen käydessä mainitsemaan että Iriador pääsisi nukkumaan omaan petiinsä itsekseen yön yli. Kauaa ei tuon kommentin myötä tarvinnut odottaa, kun kaksikko saapuikin punapään oman huoneen ovelle, jonne Haukansilmä oli häntä kovasti patistamassa. Ai hänkö osaisi yksin omaan sänkyynsä? Sen kun olisi nähnyt. Korkeahaltia jos olisi kenraalista irti päästänyt, olisi tuo päätynyt vain lattialle kierimään kuin pahainenkin pölyä keräävä imuri - jolle oltiin juotettu alkoholia menovedeksi.
"Eiii", punapää kävi toteamaan sanojaan venytellen jälleen ennen tankkaustaan, "Eeen minä löydä. En tiedä.. taaai, en muista.. onko pakko?" sokea mutisi, yrittäen hetken pidätellä pokkaansa vaikuttaakseen hyvinkin surulliselta ja maansa myyneeltä, kunnes repesi taas nauramaan itsekseen. Tuon tehtyään nuorempi kävi notkahtamaan kokonaan vasten Dariusta, yrittäen halata tuota kömpelösti.
"Mutta kun tahdon siiiinun viereesi - kyllä! Vaaadin saada tulla nukkumaan sinne! Haluannnn!" Iriador kitisi kuin pahainen kakara roikkuessaan kiinni kenraalissa, osaamatta välittää siitä, että joku mahdollinen tietämätön saattaisi tätä kitisyä ja epämääräistä kiehnäämistä Haukansilmää vasten kyseenalaistaa ja katsoa kieroon.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 02:23

Korkeahaltia ei näyttänyt olevan niin kovin innoissaan yksin nukkumisesta. Yllättävääkö? Ei oikeastaan. Osasiko Darius odottaa tätä? Kyllä. Pieni huvittuneen kiero virne kävikin hiipimään kenraalin kasvoille, nuoremman yrittäessä vaikuttaa mahdollisimman surkealta mutinoidensa lomassa. Tuo koiranpentu ilme ei kuitenkaan kauaa sotilaan kasvoilla säilynyt, kun tuo repesi jälleen nauramaan. Nuorempi oli todellakin kännissä. Eikä Darius voinut olla naureskelematta tuolle.
Punapää tarrasi kömpelöllä halauksellaan kiinni kenraaliin, joka piti miestä yhä parhaansa mukaan pystyssä. Aivan kunnolla Darius ei viitsinyt Iriadoria käydä halailemaan, ties vaikka joku kurkistaisi ovesta. Tosin nämä hellyyden osoitukset saattaisi hyvinkin pistää alkoholinpiikkiin!
Iriadorin käydessä kitisemään ääneen kuinka tahtoi tulla kenraalin viereen, kävi Darius nostamaan toisen etusormensa Iriadorin suun eteen hyssytellen tuota naurunsa välistä.


Sshhhh hömelö, herätät vielä puoli valtakuntaa huutelemalla hävyttömyyksiä Darius hyssytteli Iriadoria samalla kun kätensä kävivät laskeutumaan alemmas nuoremman keholla "sinuahan pitäisi rangaista moisista". Ennen kuin Iriadorin annettiin vastata noihin sanoihin, kävi Darius kyykistymään pienesti ja nappasi Iriadorin iriadorin harteilleen, lähtien sitten hieman ripeämpää tahtia kävelemään poispäin tältä käytävältä, ylempään kerrokseen, kohti omaa huoneistoaan. Jos Darius itse ei olisi ollut pienessä maistissa, olisi tuo saattanut vain auttaa nuoremman omaan petiinsä ja painellut sitten omaan huoneistoonsa.
Nyt kuitenkin Iriador kirjaimellisesti kannettiin Haukansilmän huoneistoon ja ennen kuin kukaan ehti mitään nähdä saatikka epäillä, potkaistiin ovi kiinni perästä. Jälleen kerran yksi huoneeseen ninjaus oli onnistunut. Iriador käytiin laskemaan sängylle kun perille oltiin päästy. Kenraali heti ensitöikseen kävi repimään korkeahaltialta kengät jalasta, jotta tuo saattaisi rauhassa vaikkapa sammua niille sijoilleen.
No niin, koitas nyt rauhoittua Darius tokaisi noustessaan kyykystä seisomaan sängyn vierelle, katselemaan punapään enemmän tai vähemmän huvittavaa olotilaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 02:45

Alati levenevä hymy lähti nousemaan punapään kasvoille, kun Dariuksen sormi laskeutui nuoremman suun eteen ja kenraali kävi hyssyttelemään, saadakseen turhan lujaa sanojaan laukovan sokean hiljenemään. Iriador ei ylimääräisistä kuulevista korvista osannut välittää. Sillä hetkellä hän tahtoi vain ja ainoastaan Dariuksen pehmeään petiin möyrimään sen sijaan, että yksin olisi jätetty omaan huoneeseensa.
Ennen kuin punapää ehti taas venyvien sanojensa kanssa päästä ääneen, olikin sotilas napattu vanhemman harteille kiikkumaan miehen käydessä ääntämään yllättyneesti, ja sen jälkeen taas nauraen. Kädessä olevan sisällöltään jo vajentuneen pullon kaulaa puristettiin niin, että hyvä ettei lasipullo käynyt hajoamaan Iriadorin otteessa!

Kenraali suoritti sotilastuvan lävitse hiippailunsa, punapäinen hihittelevä olento olallansa kunnialla, jonka merkiksi ovi käytiin potkaisemaan jäljessä kiinni Haukansilmän lukaaliin saavuttua. Sokea laskettiin sängylle ja tuolta revittiin saappaansa pois jaloistaan. Iriador piteli yhä lujasti kiinni pullosta, mutta saattoi höllätä otettaan siitä hieman, kun sen pohjan saatettiin laskea enemmän tai vähemmän tukevalle sängyn pinnalle.
"Mutta vastahan minä pääsin alkuuun", punapää ähkäisi Dariukselle vastaukseksi kammetessaan itseään pystyyn - tarvitsiko edes sanoa minkä takia. Pullo kävi vierailemaan jälleen huulilla, nyt osan sen sisällöstä käyden valumaan pitkin Iriadorin suupieliä, kun nuorempi erehtyi hilpeilynsä ohessa purskahtamaan nauruun väärään aikaan. Viini saatiin kuitenkin nieltyä kurkusta alas ja naamalla valuvat norot käytiin nopeasti kuivaamaan paidan hihaan.
"Ota tämä", Iriador sitten keksi tarjota pullonsa loppuja Dariukselle, ojentaen pullon ihan kenraaliin kiinni, "Juo se poisss", kävi yksinkertainen käsky. Kun punapää saattoi olla varma, että pullo todella oli kenraalilla, antoi tuo itsensä kaatua selälleen sängylle ja ryhtyi pyörimään siinä edestakaisin kuin hyrrä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 02:57

Voi sinä aloitit jo muutama tunti sitten. Nyt on aika lopetella Darius kävi huomauttamaan Iriadorin vinkuessa, kuinka oli vasta pääsemässä alkuun tämän hauskanpidon kanssa. Tajusikohan korkeahaltia itse, kuinka sekaisin oli?
Kenraali katseli tuon enemmän tai vähemmän sottaista juomista sängyllä. Sängyllä, jota Darius ei halunnut liata yhtään sen enempää, mitä tarvis. Ehkä olisi pitänyt repiä pullo pois nuoremmalta ennen kuin tuon oli sängylle laskenut. No, punapää selvisi juomisestaan kutakuinkin siististi, käyden pyyhkimään suupielistään valuneet norot hihaansa. Kenraali virnuili itsekseen tuota katsellessa.
Iriador kävi ojentamaan pulloa pian kenraalilleen, käyden itse lässähtämään sängylle pyörimään kuin mielipuoli. tuota ei voinut katsoa kuin kysyvästi. Haukansilmän käteen eksynyt pullo kävi nousemaan huulille, miehen tehtyä työtä käskettyään ja tuhosi alkoholinrippeet pois, ennen kuin Iriador saisi päähänsä vielä lisää kinuta.

Tyhjä pullo löysi tiensä yöpöydälle, samalla kun Kenraali kävi omia kenkiään pois repimään. Päällimmäiset Housutkin joutivat sisätakin tavoin pois päältä, ennen kuin kenraali itse kävi sängylle pötkähtämään. Káno, joka huoneistossa nykyään asusteli, katseli pitkään saapunutta haltiakaksikkoa, kunnes päätti ettei halunnut tulla häirityksi omien yöuniensa aikana ja paineli isäntänsä työhuoneen puolelle nukkumaan. Ehkä hyvä vain.
Mistä sinulla tuota energiaa oikein riittää? Darius kysyi asettautuessaan sängylle, koettaen varoa Iriadorin raajoja mikäli tuo huitomaan tai potkimaan innostuisi. Toista silmää verhonnut silmälappu löysi jälleen tiensä yöpöydälle, Kenraali ei nähnyt mitään syytä tässä seurassa käydä häpeäänsä peittelemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 12:05

Mielipuolinen hyörintä lakkasi hetkeksi, kun Darius laskeutui itsekin sängylle. Iriador hekotteli itsekseen muutaman kerran, käyden kenraalin kysymyksen myötä jatkamaan pyörimistään, kunnes tömähti vasten vanhempaa miestä.
"Se johtuuu..", punapää aloitti, kun huojuen yritti kavuta itseään istumaan. Pyöriminen oli saanut korkeahaltian pään entistäkin sekaisemmin, joka ilmentyi hölmönä nauramisena ja epäonnisina yrityksinä nousta istumaan.
"Se johtuuuuu..", Iriador yritti aloittaa alusta, muttei vieläkään saanut sanottua asiaansa loppuun. Sen sijaan korkeahaltia pääsi viimein istumaan - epäonnekseen sängyn laidalle, jossa mies jatkoi huojumistaan.
"Ssse johtuu siitä, että minulla-aaa---" lause päättyi tömähdykseen, jota seurasi uusi nauruun repeäminen. Hoipunta sängyn laidalla ei ollut ollut paras mahdollinen suunnitelma, sillä Iriador oli onnistunut kumoamaan itsensä siitä selälleen lattialle. Vain jalat näkyivät sängyn laidalla merkiksi nuoremman sijainnista.

Kohelluksensa ohessa Iriador oli onnistunut repimään silmiään peittävän siteen tiehensä, ja se jäi nyt lojumaan yksin lattialle, kun punapää kapusi takaisin pystyyn sängyn reunasta tukea ottaen. Huoneessa oli riittävän hämärää, ettei mikään käynyt näköelimiä varsinaisesti satuttamaan häikäisevällä elementillään. Tästäkään huolimatta, ei Iriador kyennyt näkemään kuin mustaa. Pelkkää mustaa ja pimeää silmänkantamattomiin, mikä näkyikin erittäin vaaleiden pupilleitten jatkuvana liikkeenä sinne tänne. Aivan kuin sokea olisi yrittänyt etsiä jotain pimeyden seasta.
Virne kohosi nuoremman punaisten kutriensa taakse piilottuneille kasvoille sen myötä, kun hiljainen hekottelukin alkoi taas yltyä.
"Se johtuu siitä, että minulla on hauskaaa" Iriador sai viimein sanottua tahtomansa lähtien sitten rämpimään takaisin sängylle suuntaan, jossa epäili Dariuksen olevan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 12:43

Se johtuu sanat alkoivat pikkuhiljaa kaikua päässä, Iriadorin aloittaessa yhä uudestaan ja uudestaan lausettaan. Ei siitä mitään meinannut tulla. Nuoremman änkytyksen aikana kenraali seurasi tarkkaan nuoremman liikkeitä, tietäen miten tässä tulisi käymään. Mitä muutakaan saattoi odottaa humalaiselta ja sängynreunalta. Lopputulos oli vääjäämätön, eikä aikaakaan kun yhteenotto lattian kanssa kävi keskeyttämään Iriadorin lauseen. Darius kirjaimellisesti repesi nauramaan. Voi kun tämän olisi voinut jotenkin taltioida ja näyttää aamulla nuoremmalle, Näin sinä pelleilit, katso!.
Naurunsa välistä saattoi Kenraali nähdä kuinka Iriador kävi kömpimään takaisin sängylle. Kenraali kävi hillitsemään omaa hekotteluaan, samalla kun katsoi virnuillen tuota lähestyvää humalaista. Iriador oli kadottanut silmiä peittäneen siteen matkan varrella, mutta eipä sokea näyttänyt nyt välittävän siitä. Huone oli ilmeisesti tarpeeksi hämärä tuon katseelle. Tai no, katseelle ja katseelle, eihän tuo mitään nähnyt.

No noin hauskaa sinulla ei ilmeisesti ole ollut vähään aikaan.. Darius tokaisi Iriadorille samalla kun kävi nyt ojentamaan toisen kätensä kohden lähestyvää korkeahaltiaa ja veti tuon vierelleen, pakottaen toisen makuulleen kainaloonsa Mutta sinä olet sen ansainnut.
Viimeinen huomautus tuli vakavammalla, mutta silti lempeällä äänellä. Olihan tuo ansainnut huvittelunsa kaiken tämän kokemansa jälkeen. Joskus Darius oli tosissaan miettinyt, että erottaisi tai ainakin lomauttaisi Iriadorin riveistään. Tuo oli lyhyen ajan sisällä ehtinyt kokemaan enemmän, mitä suurin osa kuiskauksen muista miehistä tähän mennessä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 13:33

Dariuksen ääni auttoi nuorempaa suunnistamaan paremmin tuota kohti. Yllättynyt äänähdys pääsi korkeahaltian suusta, kun Haukansilmä kävi vetämään nuoremman luokseen ja pakotti kainaloonsa maaten. Naurunsa ja virnuilunsa lomasta punapäältä pääsi hymähdys, kun vanhempi kävi lisäämään vielä edelliseensä nuoremman olevan huvittelunsa ansainnut.
"Olen ansainnut! Aiiivan tääääydellisen varmasti!" sokea kävi varmistamaan vielä asian omastakin puolestaan, vaikkei siihen varsinaisesti mitään tarvetta ollut ollutkaan.
Hekottelu jatkui vielä kenraalin kainalossa hetken, kunnes alkoi Iriadorin rauhoittumisen myötä hyytyä pelkäksi hyminäksi ja laulujen hyräilyksi. Punapää kaipasi huiluaan. Tai mitä tahansa soitinta. Hänen teki mieli soittaa, vaikka tiedostikin ettei siitä välttämättä tulisi kaikkein kauneimpaa kuultavaa - muille kuin hänelle itselleen.

Toinen käsistä hakeutui Dariuksen rinnalle, jääden siihen lepäämään, välillä liikahdellen ja silittäen toista. Milloin sormetkin yltyivät naputtamaan pienesti Dariuksen rintakehää, ja milloin jäivät tekemään pieniä spiraaleja iholle.
Silmät nuoremman päässä tuijottivat hetkittäin pelkkää tyhjää, hetkittäin käyden etsimään taas jotain pimeyden seasta, löytämättä kuitenkaan varsinaisesti mitään muuta kuin lisää mustaa. Lopulta näköelimet suunnattiin jotenkuten Dariuksen kasvojen suuntaan. Tai näin Iriador ainakin uskoi.
"Kuule", nuorempi aloitti, korjaten asentoaan aluksi, mutta päätyi sitten nousemaan puoliksi ylös toisen kyynäränsä varaan nojaten kenraalin vieressä. Hetken punapää näytti erittäin mietteliäältä, "Tajusin juuri ettet sinä antanut minulle syntymäpäivälahjaa! Tiedätkö kuinka hiiiirveän loukkaantunut nyt olen?!".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 13:46

Korkeahaltia kävi vakuuttelemaan vielä itsekin, että oli ansainnut tämän hauskanpidon. Kenraali ei käynyt väittämään vastaan, päinvastoin. Haukansilmä hymisi myöntävästi Iriadorin sanoille tuon hekotellessa vielä hetken itsekseen, kunnes hekottelu alkoi muuttua hyminäksi ja hyräilyksi. Kautta äitimaan, älkää kukaan antako tuolle nyt huilua! Jo pelkkä ajatus humalaisesta huilunsoittajasta sai kenraalin irvistämään pienesti epävireisille soinnuille.
Naputtelu rintakehällään sai kenraalin hymähtämään muutaman kerran. Tuntui hassulta. Katse seurasi noita sormia hetken, kunnes Iriador kävi avaamaan suunsa. Hetken kenraali oli elänyt siinä toivossa, että tuo olisi hyminänsä myötä vaipunut uneen. Ei ilmeisesti.

Kerro Kenraali hymähti punapään kammetessa itsensä puoliksi ylös kenraalin vierelle. Iriador huomautti, ettei ollut kenraalilta saanut mitään lahjaa merkkipäivänsä kunniaksi. Darius virnisti. Vai kykeni tuo vielä huomaamaan moisenkin seikan.
Voi harmi, unohdin Kenraali kävi hymähtämään. Ei hän oikeastaan ollut unohtanut, mutta ei myöskään ollut pahemmin keksinyt mitään nuoremmalle Mitä sinä edes olisit halunnut lahjaksi? Lisää viinaa? Kirjan? Kukkia? Koruja? Kissanpennun? Haukansilmä kävi heittelemään vitsaillen ehdotuksia, mitä nyt olisi voinut huonon mielikuvituksensa kanssa hankkia tuolle lahjaksi.
Vai kenties jotain muuta?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 14:28

Iriador hymähti mukamas loukkaantuneena Dariuksen todetessa muka unohtaneensa hänen lahjansa. Uskoako tuota. Yritti kuitenkin syöttää palturia! Sokea nuorukainen kuunteli kenraalin ehdotukset, mutristaen huultaan sitä myöten mitä pidemmälle Darius listassaan pääsi.
"Mitä minä teen kauniilla asioilla, jos en niitä voi nähdä", punapää mutisi suunsa mutrussa. Kauaa ei tuota huonoa tuulta kestänyt, kun Iriador päätyi jälleen hyrisemään ja hymyilemään itsekseen, kuin unohtaen että edellisesti aiheesta oli koskaan tuskin edes sanaa mainittu.
"Ja minulla onnn jo kissa! Áliyah ei tykkää toisista.. kiiissoita", punapää jatkoi mutinaansa, käyden laskeutumaan nyt uudestaan mukavasti kenraalin kainaloon lepäämään, kiehnäten siinä aikansa.

Iriador hieraisi sokeita silmiään nopeasti. Siitä oli aikaa, kun nuorempi oli viimeksi uskaltautunut ottamaan liinan pois silmiltään. Tosin, tällä kertaahan se oli ollut puhdas vahinko, eikä sokea sitä pahakseen pistänyt, kun silmiä ei toistaiseksi vielä käynyt särkemään.
Kiehnäyksensä ohessa punapää pyrki miettimään mitä hän oikeastaan lahjaksi olisi edes saattanut haluta. Eihän hän oikeasti mitään tarvinnut. Saatikka halunnut. Hänelle riitti ajatus siitä, että edes yksi olisi muistanut hänen merkkipäivänsä ja toivottanut kenties onnittelunsa nuoremmalle. Iriador ei osannut tavallisesti juhlia - vasta kuin sitten, kun oli juonut päänsä täyteen.
Nuorempi kävi varovaisesti makaamaan puoliksi vatsalleen Dariuksen vatsan päälle, naurahtaen itsekseen muutaman kerran.
"Ehkä sinä voisit olla lahjaniiii", Iriador tuumi, myhäillen tyytyväisenä toisen päällä, "Kuulostaa hyyyyvältä minun mielestäni!".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 14:46

Kenraali ei käynyt kommentoimaan mitään Iriadorin huomautukseen kauniiden asioiden suhteen. Olihan sitä monta eri tapaa nauttia kauneudesta, ei siihen näköä tarvinnut. Näin kenraalin mielestä. Kuitenkin, asia sivuutettiin sillä se olisi saattanut johtaa vain humalaisen miehen avautumiseen maailman vääryyksistä. Juuri nyt Darius ei halunnut Iriadorin synkistelevän yhtään. Se oli hänen tehtävänsä, ei sotilaan.
No kenties koiranpentu sitten? Darius murjaisi Iriadorin huomauttaessa omistavansa jo kissan, eikä tuo kissa tykännyt muista kissoista.
Iriador kävi kuitenkin pian hivuttautumaan pienesti kenraalin päälle. Darius seurasi toinen kulma viekkaasti koholla tätä toimitusta, sotilaan viimein todetessa, että kenraalihan voisi olla hänen lahjansa tälle merkkipäivälle.

Jaaa niinkö meinaat? Darius kävi toteamaan käsien laskeutuessa nuoremman puoleen, pienesti silittelemään tuon kylkiä ja alaselkää.
Mitä jos se ei ole vaihtoehto? Kenraali jatkoi virnistäen itsekseen. Hän halusi puhtaasti vain kiusata nuorempaa. Katsoa mitä tuo nyt oikeasti halusi ja kuinka palavasti. Tosin, ei Kenraali voinut kieltää, etteikö tuntunut hieman kierolta ajatella makaavansa humalaista sotilasta, tietämättä halusiko tuo sitä nyt oikeasti vai oliko se vain humalaisen päähänpisto. Tosin, mitä kenraali nyt kävisi moisia miettimään. Olivathan he tehneet sen aikaisemminkin, ei tämä ensimmäinen kerta ollut. He olivat niin sanotusti pari, moisten miettiminen ei olisi pitänyt kuulua enää tähän vaiheeseen suhdetta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 15:38

Nuorempi kävi hymisemään toisen silityksistä tyytyväisenä, nyökkäillen samalla toisen toteamaan.
"Kyllä! Paras suunnitelma iiiikinä!" Iriador vakuutteli ennen kuin Darius ehti kysymään viekkaasti, että mitä jos kenraali ei ollutkaan lahjavaihtoehto. Ai ei vai? Haukansilmä olisi ansainnut saada mustan silmän tuosta härnäämisestä!
Punapää murahti, lähtien jo vetäytymään pois toisen päältä, mutta koska kädet lipsuivat sen verran, eikä horjuminen puolelta toiselle ollut hellittänyt ollenkaan, luisui mies takaisin Dariuksen päälle.
"Sssitten sinä olet ihan tylsä", Iriador mutisi jo siihen äänensävyyn, että seuraavaksi olisi saattanut olla ensimmäisen vastaan tulevan kurkussa kiinni kynsin ja hampain. Humala kun sai nuoremman mielialat vaihtelemaan myrksyssä vellovan aallokon tavoin, ja oliko tuo ihmekään.

Korkeahaltian murjottaminen ei kuitenkaan jaksanut kestää jälleen hetkeä pidempään, kun tuo taas myhäili itsekseen omille päänsisäisille ajatuksilleen.
"Ehkä sinun kuuuitenkin pitäisi olla ehdolla", Iriador tuumasi välistä, korjaten asentoaan niin että pääsi lähemmäs kenraalin kasvoja, myös varoen ettei haparoilla liikkeillään Dariusta satuttanut, "Olisit paras lahja minkä olen iiiikinä saanut! Etkö tahtoisikin olla sellainen? Eeetkö?!", sokea jatkoi kättään suuruuden merkiksi hieman ilmassa heilauttaen, kasvoillaan leväten viekas virne, joka saattoi kieliä asiasta jos toisestakin.
"Ole niin kilttiiii~".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Elo 2012, 16:21

Vai oli kenraali tylsä. Yllätyskö? Tuskin. Darius ei voinut olla virnuilematta itsekseen koko tilanteelle. Humalainen Iriador oli yhä huvittava ja tuon kiusaaminen nostatti jonkinlaista perverssiä mielihyvää, jonka olisi pystynyt lukemaan kenraalin kasvoilta.
Korkeahaltia kävi ehdottaman, että kenraalin pitäisi ehkä sittenkin olla tarjolla lahjaksi. Miksiköhän? Korkeahaltian taka-ajatukset eivät voineet olla kovin monimutkaiset, eiköhän kumpikin osapuoli osannut aavistaa mihin tämä saattaisi johtaa, jos Iriador lahjansa saisi.
Vai paras lahja ikinä.. Kenraali myhäili käsien yhä liikkuessa kiusallisesti pitkin korkeahaltian kylkiä, käyden aina välillä alaselän puolella. Kiusallisesti, melkein välillä käyden korkeahaltian takaliston puolella. Aina vain melkein.

Jaaa mitä sinä ajattelit mahdollisella lahjallasi sitten tehdä, hmm?
Darius jatkoi samalla kun nojautui sen verran eteenpäin, että saattoi kiusata Iriadoria hengityksellään. Hengityksellä, joka tunti kiusalliselta iholla kenraalin kasvojen seikkaillessa lähellä nuoremman kaulaa, välillä palaten kasvojen puoleen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Kertaakaan Darius ei käynyt laskemaan suudelmaa minnekään päin nuoremman kehoa, ihan vain kiusatakseen tuota enemmän.
Ja jos lahjasi saat miten ja milloin sen ajattelit avata? kasvonsa pysähtyivät lähelle korkeahaltian kasvoja, huuliensa ollessa vain muutaman sentin päässä nuoremman huulista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron