Kirjoittaja Ivy » 16 Helmi 2008, 22:26
Ophelia, Aaron
Aaron oli tietenkin muilkaissut Lilyä vihaisesti tämän huomautuksesta, mutta kyllä, se oli yleensä Aaron joka selkäänsä sai ellei alkanut epäreiluksi ja pelaamaan otteluita sääntöjä vastaan. Mutta olivathan tämän veljet tätä paljonkin vanhempia ja sitä mukaan myöskin kokeneempia, jos Aaron ottaisi ikäistänsä vastaan niin Aaron uskoi voittavansa. Sitten Aaron katsoi sitten Elisaa kuin tyhmään tämän kysyttyä Aranilta että ottelesivatko nämä kepein!? Teräviä aseita käytettiin silloin kun oltiin tosissaan ja haluttiin toinen hengiltä... Idiootti.
Ophelia oli tyytyväinen vastaukseen, aikaisemminkin he olivat maininneet sanan 'erän', Ophelia oli melkein jo luullut että puhuttiin miekoista ja keihäistä... Ja niitä Ophelia uskoi nähneensä jo tarpeeksi mutta loppua näille oli varmaankin turha odottaa.
Sitten Art palasikin, kantaen eri pituisia keppejä ja laski ne maahan ja molemmat ottelijat, eli Art ja Aran riisuivat ylimääräisen mikä saattoi häiritä tai vaikeuttaa ottelua.
Aaron odotti ihan kohtuullisella mielenkiinnolla myöskin tätä kaksintaistelua, niitä ei päässyt jokapäivä näkemään sitä kuinka kunkku jonkun mukiloitsi ja oli kuullut että tämä olisi taitavakin.
Aran otti aseikseen kaksi keppiä kun Art puolestaan otti vain yhden, tosin pidemmän kuin Aranin metrin pituiset. Ophelia istui polvi-istunnassaan ja katsahti Lilyyn ja tästä taas Tomoderuwixeen jota kaksintaistelu näytti ainakin kiinnostavan. Nämä menivät näistä luonnollisesti kauemmaksi ja aukiommalle paikalle jossa oli enemmän varaa likkua.
Aaron oli kiinnostunut, ihme kyllä sillä tätä ei yleensä mikään näinkään kiinnostanut, ei edes Elisan maski, mutta ei näyttänyt mielenkiintoaan... Nojasi vain nyrkkiinsä joka taas nojasi tämän polveen ja näytti siltä ettei tätä olisi kiinnostanut tuon taivaallista. Viimeksi kun tämä oli osoittanut suurtakin mielenkiintoa johonkin oli kun Art oli vienyt tämän katsomaan miten lähellä ihminen oli heidän kyläänsä päässyt.
Ophelia katsahti Tomtomiin ja oli säikähtää tämän suuria silmiä mikä johtui taas laseista, mutta otti ne pois ja puhdisti nyt niitä liinakseen.
"Kyllä, kerroin hänelle." Ophelia vastasi Tomtomin kysymykseen, Lily tiesi kuka hän oli.
"Ophelia..? Tuota..."Sitten Ophelia katsahti Lilyyn tämä mainitsiessa Ophelian, siis pupun ja Ophelia, siis ihminen alkoi katselemaan myöskin ympärilleen nähdäkseen jotain valkoista ja pörröistä.
Sitten tämän silmät osuivatkin lammen reunalla olevaan pupuun joka ärhenteli liian uteliaille sorsille jotka häiritsivät tämän juomista.
Tomtom sanoikin pian ettei se karkaisi ja Ophelia päätteli että syynä olisi se että tämä oli elänyt aina lemmikkinä ja tuskin siis karkaisi ruokkijaltaan.
Sitten Ophelia havahtui katsellessaan vettä litkivästä pupusta keppien kopseeseen ja katsahti nyt Artiin ja Araniin jotka hyökkäsivät nyt toisiaan vastaan niin ettei Ophelia pysynyt edes perässä!
Samalla Tomtom kaiketi ihasteli miten nopeasti haltijat liikkuivat, kuin eläimet? Opheliasta haltijat olivat sirompia, nopeampia ja ketterämpiä kuin ihmiset kun taas ihmiset olivat paljon kestävämpiä mitä nämä. Mutta vertasiko Tomtom haltijoita juuri eläimiin? Ophelia kuunteli hiljaa ja mietti asiaa itsekseen kunnes Lily ei keksinyt enää mitään asiaan.
"Niin.. Kyllä minäkin pidän haltijoita älyllisimpinä olentoina kuin eläimet, mutta jos nämäkin olivat eläimiä ja ihmiset myöskin näiden mukana niin ketä on enää kenenkään yläpuolella? Minulla on siihen omat uskomukseni, mutta näin ajateltuna meidän kaikkien välillä pitäisi vallita tasa-arvo. Mutta... Siitä huolimatta me olemme sodassa." Ophelia heitti syvällisen tähän väliin, juuri nyt hän sai olla omaa itseänsä kun huomasi ettei Aaron kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin Artiin ja Araniin. Ihmisten yläpuolella oli jumala, kaiken sen luoja mitä ihminen tai mikä tahansa muu elävä olento kykeni ikinä näkemään, mutta sitä Ophelia ei ääneen sanonut sillä tiesi varsin hyvin ettei Tomoderuwix jumalasta piitannut. Niin ja he olivat sodassa.. Koira syö koiraa tässä maailmassa-oli Black sanonut ja Tomoderuwixen selityksen mukaan voisi kuvitella että he kaikki olisivat koiria, niin ihmiset kuin haltijatkin kun kerta olivat eläimiäkin, mikä taas kuvainnoitsi asiaa...
Aaron oli katsellut Artin ja Aranin taistoa silmiäkään räpäyttämättä ja nyt Aran pääsi niskan päälle iskemällä Artia ensin kylkeen ja pian tämä makasin maassa hävijänä! Hah, Aran oli taitava, mutta jostain syystä se ei tehnyt Aaroniin vaikutusta, ei sillä etteikö Aran Aaronille kykenisi selkään antamaan, vaan sillä että kuninkaan velho oli tämän rökittänyt ennätys ajassa mistä Aaron hymyilikin nyt kettumaisesti tätä ajatellessa.
Hän haluaisi päästä näkemään kuinka velho tappeli ja kirosi sitä että oli mennyt missaamaan Blackin turpiin annon Aranille joka tosin oli vain yhden rääkyvän naisen takia... Ja naiset nyt itkivät murtuneen kynnenkin takia...
Aaron heräsi pian todellisuuteen nähdessään Aranin nyt tulevan takaisin, Art tämän perässä ja nousi nyt taas jaloilleen seisomaan ja riski kätensä puuskaan ja ihmetteli miksi kaikki taivaalle tiirailelivat!? Mikä muutamassa pilven hattarassa oli niin mielenkiintoista?
Ophelia oli huomannut Artin ja Aranin katselevan taivaalle ja katsahtanut itsekin, mutta ei nähnyt muuta kuin vaaleansinisen taivaan ja muutamia suuria pilvilä että auringon.
Nyt nämä olivat kävelleet takaisin heidän luokseen ja Tomtom kysyi asiasta, mutta Aran ei vastannut ja Opheliaa alkoi tilanne hieman pelottamaan, kukaan kun ei kertonut mitään, ehkä ukkonen oli tulossa!? Tosin Ophelia oli ainoa joka sitä heistä taisi pelätä...
Ophelia lähestyi vaistomaisesti kohti Lilyä, mutta ei piiloutunut tämän taakse tuntiessaan nyt myöskin voimakkaan tuulen puuskan liskeytyessä heidän ylitseen niin että Ophelialta oli huppu vähällä lentää. Sitten hänen ylitse lankesi varjo ja taivaalta kuului vaimeaa murinaa ja Ophelia tietenkin yhdisti sen jyrinään ja ukkoseen ja lyhistyi siis polvilleen ja asetti kätensä päänsä päälle, ikäänkuin suojaksi.
"Au~au~au~au..." Kuului katkera valitus ja Aaron katsahti tähän ja ihmetteli mitä tämä maassa oikein kykki?
Aaron oli varjon langettua katsahtanut taivaalle ja nähnyt käärmemäisen muodon lentävän heidän yläpuolellaan, silmät olivat kyllä suurentuneet tässä samassa ja oli siirtänyt kätensä taas ristitystä puuskasta taas tämän takaraivon taakse ja nojannu näin vapaasti kun taivaalle katseli. Aranille oli siis helkkarin hyvä syy taivaalle katsella! Ei sitä lohikäärmettä joka päivä nähnyt!
"Lo..Lounatuuli..?" Ophelia toisti varovaisesti kuullessaan Aranin sanoneen nimen Lounatuuli ja hellitti nyt otettaan huppunsa päältä ja tunsi että tämän silmät olivat kostuneet jo siitä pelosta että heidän ylitseen olisi lentänyt vähintään ukkoslintu josta Henry oli kertonut.
Aaron katseli irvistelevällä hymyllään taivaalle jossa Lounatuuli teki pari kieppiä, lennähti sitten kohti maanpintaa, hidastaen lopussa vauhtiaan että pääsisi siten laskeutumaan. Ophelia katsahti olkansa yli ja ei ollut hetkeen uskoa silmiään nähdessään pitkän, valkoisen lohikäärmeen jonka harja näytti siltä kuin se olisi ollut sinisissä liekeissä, oliko tämä nyt pahempi kuin ukkoslintu vai ei!? Se oli lohikäärme!! Lohikäärme! Ophelia ei ollut koskaan nähnyt moista elävänä eikä ole juuri ajatellut näkevänsäkään. Lohikäärmeet olivat hänen mielessään suuria ja pelottavia jotka pitivät prinsessoja vankina torneissa ja syöksivät tulta ritareita ja prinssejä vastaan jotka yrittivät prinsessan pelastaa, kuten satukirjoissa! Lounatuuli ei tosin näin äkkiseltä vilkaukselta niinkään julmalta vaikuttanut...
Sitten se alkoi puhumaan! Aaron kuunteli ja tarkkaili melkein lohikäärmeen jokaista suomua, hänen veljensä muuttuisivat vielä kateudesta vihreiksi! Tosin 'suuresta' haltija kuninkaasta Aaron oli naurahtaa, kovinkaan suuri tämä ei ollut, miettien jälleen kerran sitä miten tämä oli Blackille hävinnyt.
Aran astui edemmäski, ilmoittaen Lounatuulelle olevansa Aran ja Ophelia ei jäänyt enää miettimään vaan juoksahti Lilyn selän taakse, tarrautuen tämän hameenhelmaan kiinni ja katseli lohikäärmettä ja Arania sieltä käsin.
Sitten Lounatuuleksi kutsuttu lohikäärme iski silmänräpäyksessä hampaansa pieneen pulleaan pupuun ja Ophelialla oli melkein kirjaimellisesti sydän iskeytynyt kurkkuun katsoessaan Lounatuulta ja Lily nyt rääkyi tämän syöneen Ophelian!
"Tomtom...? Tiedätkö sinä mitään tästä..?" Ophelia sai sanotuksi Lilyn takaa, ihmetellen mitä lohikäärme täällä ylipäätänsä teki, toisinkuin taas Aaron joka ei lohikäärmeen tarkoituksesta välittänyt, se että tämä näki edessään lohikäärmen sai tämän vain irvistämään.
//UAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAGH!!//