Taikatemppuja

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Helmi 2008, 18:09

Ophelia

Ophelia ei nostanut päätänsä vaan itki yhä käsiinsä, kunnes tunsi Lilyn kädet ympärillään ja kuuli kuinka tämäkin alkoi itkemään hänen korvan vieressä, itkien nyt sitä kuinka tälläkin oli ollut tätä ikävä ja ettei tämä Aranista pitänyt! Ophelia nyyhkytti, yrittän hillitä parkuansa, kuullakseen oman itkunsa yli Lilyn joka nyt myöskin itki aika kovaan ääneen kuin eivät olisi toisiaan vuosiin nähneet, mutta sitä he olivat pelänneet.
"Siksi me tulimmekin! Hakemaan sinut kotiin!" Ophelia parkui Lilyn olan yli kuullesaan nyt Lilyn suusta että tämä halusi kotiin, Blackin, hänen ja Anemonen luokse.
Lily nyt tiesi, Ophelian ei tarvinnut tälle valehdella kun tämä tiesi! Ja nyt heillä oli Lily joka tukisi Elisa tytön tarinaa jolla oli palaneet kasvot, jotain jota Ophelia ei todellisuudessa ollut mutta jonka oleminen antoi heille yhä mahdollisuuksia Lilyn kotiin viemiseen.

Lily oli sanomassa vielä jotain kunnes Opheliakin kuuli oven käyvän, säikähtäen ehkä puoli kuoliaaksi tajutessaan etteivät olisikaan enään kahden ja maski oli huoneen toisessa nurkassa eikä Ophelialla ollut edes huppua pään päällä! Ophelia ei katsonut ovelle, hän ei juuri nyt usklatanut sillä kuvitteli heti ensimmäisensä että siellä olisi Arth joka hymyilisi 'minä tiesin sen'-hymyänsä, mutte ei, se oli Aranin ääni, mutta mitä tuo nyt asiaa helpotti!? Muuta kuin että paljastuisi Aranille ilman välikäsiä! Tosin, Aran ei puhunut siihen tyyliin. Ophelia käänsi päänsä Araniin samalla kun Lily nousi seisomaan ja Ophelia huomasi nyt Aranin harhailevahkon katseen, oliko tämä menettänyt näkönsä? Lily kuulosti itkeneeltä, mitä tämä olikin ja Aran kysyikin että oliko tämä iteknyt ja Lily esitti syyksi Elisan tarinan ja että olisi itkenyt sen takia.
Ophelia pysyi hiljaa ja tarkkaili lähinnä Aranin silmiä jotka eivät selvästikään olleet varmoja minne näiden kuului katsoa ja näin melkein Opheliaa kohden suuntautuva katse kertoi jo ettei tämä Opheliaa nähnyt saatika myöskään tunnistanut.

Ophelia nousi hiljalleen taas jaloilleen ja pyyhki kyyneleitä leveisiin hihoihin, samalla kun Aran kysyi mihin Arathet oli mennyt eikä Lily saatika Opheliakaan tienneet paremmin kuin että tämä olisi mennyt hoitamaan joitakin asioita. Sitten Lily kysyi Aranilta, että oliko tämä sokea ja Ophelia vilkaisi Araniin samalla kun käveli nurkkaukselle mihin oli maskin heittänyt ja poimi sen nyt käsiinsä, kääntyi ja hymyili Lilylle myöskin helpottuneena, kaikki hyvin tähän asti.
Ophelia piteli valkoista maskia käsissään, mutta ojennutti kuitenkin hiuksensa nyt kokonaan taakse ja peitti korvansa taas hupun suojiin Aranin selittäessä että linnassa olisi turvallista olla sokea kunhan reitin vain osasi.
Sitten Aran lähestyi Lilyä liiankin lähelle ja Ophelia katsoi tätä kulmat kurtussa, ajatellen kuitenkin että tämä oli nyt sokea eikä nähnyt...
Lily sanoi että haluaisi yhä pitää hajurakoa tähän ja Aran pyysikin vain apua istuutumaan, mille Lily lopulta nyökkäsi.
Ophelia katsoi hiljaa kun Aran istuutui Lilyn avustuksella ja Ophelia ei epäillyt ollenkaan että tämä olisi sokeuttaan valehdellut, olihan siitä jo puhuttu.

Ophelia katsoi hetken Araniin tämän puhuessa, katsahti sitten maskiin ja asetti sen takaisin kasvoille, ikään kuin muuttuen takaisin siksi ketä esitti ja käveli yhdelle tuoleista, miettien miten alkaisi Elisan tarinaa Aranille tarinoitsemaan tätä tältä kysyessä... Tuskin hän olisi voinut siitä vain kohtelaisesti kieltäytyäkään.
"Ei ole paljoa kerrottavaa..." Ophelia aloitti ja mietti hetken, kerraten taas mitä Tomoderuwix oli käskenyt tämän muistaa.
"Ennen tuloani Cryptiin, elin meren toisella puolella pienemmän muotoisessa kylässä joka tuhoutui lohikäärmeen sytyttäessä sen tuleen, menetin siinä samassa vanhempani." Ophelia satuili, pitäen nyt pientä taukoa, esittääkseen että tarinan kertominen Elisan menneisyydestä olisi kivulias.
"Ja jäin sitten yksin... Kasvoni paloivat ja suurin osa väestä kuoli tulipaloon eikä minulla ollut muita sukulaisiakaan. Sitten herra Tomtom tuli ja sanoi ottavansa minut mukaan mikäli vain ryhtyisin hänen apurikseen." Ophelia selitti lisää, huomaten tosin jo aikoja sitten että tarina muistutti paljonkin hänen omaansa, mikä taas helpotti siinä ettei kuulostaisi täysin kylmältä ja tunteettomalta kun tätä kertoi.
"Piilotin kasvoni maskin taakse ettei kasvojani näkyisi eikä kukaan sitä pahemmin myöskään ihmetellyt, ajatellen että olin velhon apuri ja että se kuuluisi asiaan." Ophelia selitti vielä maskin, vaikka Aran siitä jo tiesikin, mutta sekin oli osa tarinaa.
"Siinä kaikki..." Ophelia lisäsi, sillä siinä tarina kokonaisuudessaan olikin. Ophelian olisi tosin tehnyt vielä mieli mainita Artin, kertoa Elisana Aranille että kuinka pelottava tämä oli kun tämä häntä koko ajan katseellaan seurasi ja yritti nähdä mitä maskin takana oli, siis ehkä siinä toivossa että Aran saisi tuon loppumaan, mutta Ophelia ei ollut vielä täysin varma siitä mitä Aran Elisasta ajatteli, joten ei ollut ehkä järkevää myöskään lähteä turvautumaan tähän?
Ja ei pitänyt unohtaa sitä riskiä että Art onnistuisi havaitsemaan Ophelian mahdollisen virhe liikkeen, (jota Ophelia yritti kaikin voimin välttää,) mikä taas olisi kohtalokasta Aranin uskoa Elisan todellisuutta kohtaan, jos tämä siis tälläkään hetkellä uskoi... Ophelia ainakin toivoi niin!

//*ojentaa nenäliinan* EI PALAUTUS OIKEUTTA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2008, 19:06

Aran, Lily, Tomtom

Aran kuunteli hiljaa katsellen tyhjyyteen kun Elisa puhui.. tosin hän käänsi katseensa puheen suuntaan kun kuuli tytön äänen, mutta ei tietenkään nähnyt mitään. Olihan se surullista, menettää nyt vanhempansa jonkin typerän lohikäärmeen takia.. tosin Aranilla ei ollut varaa sanoa tuota ääneen kun oli tehnyt sopimuksiakin lohikäärmeiden kanssa.
"Tomtom on erittäin ystävällinen.." Aran sanoi siirtäen katseensa kämmeniinsä, koittaen nähdä edes ne.. mutta näkyi pelkkää pimeyttä.
Lily katseli sivusilmällä Arania.. tämä oli niin surullisen näköinen että Lilyn kävi ihan sääliksi.. mutta sitä hän ei edes sanonut ajatuksissaan, ties milloin Aran taas luki ajatuksia.
"Toisaalta.." Aran aloitti nostaen katseensa suoraa eteensä "En usko että Tomtom tuli tänne vain taikatemppujen takia.. ajoitus oli juuri sopiva, lääke olivat jo loppuneet.." Aran kertoi.
Lily vilkaisi Aranin silmiä ja näki niiden olevan vaaleammat mitä tavallisesti, Lily hymyili itsekseen ja heilutti kättään Aranin kasvojen edessä, kunnes Aran käänsi kasvonsa kohti häntä ja Lily jähmettyi.
"Tunnen silti ilmavirran" Aran sanoi hymyillen ja Lily veti kätensä takaisin 'omalle puolelle'.

"NONIIIN!" Tomtom rääkäisi ovelta avatessaan sen, hän ei edes koputtanut.. vaikka olisiko hänen edes pitänyt?
Tomtomilla oli päässään jälleen pyöreät lasti, kädessään hänellä oli kävelykeppinsä ja salkku. Hän hymyili tavalliseen tapaansa ja käveli Aranin eteen, laski salkkunsa maahan ja alkoi tiirailemaan Aranin silmiä.
"hmm.. kyllä kyllä, juuri sopivasti.. jos vielä muutaman päivän olisit odotellut, näkösi olisi saattanut mennä kokonaan.. oletko ollut pitkiäkin aikoja sokeana?" Tomtom kyseli raottaessaan Aranin luomia enemmän, toisen käden sormillaan.
"viikon.. joskus päivän" Aran sanoi pitäessään päätä paikallaan.
"hmm..." Tomtom mutisi itsekseen, aivan kuin Black.. ja vielä samalla oudolla kielellä!
"Prinsessa saa auttaa" Tomtom sanoi lopulta ja alkoi kaivella laukustaan jotain.
"mitä?! E...en minä osaa" Lily sanoi osoittane itseään etusormella.
"hööpsis, osaat sinä. Aran laskee päänsä syliisi ja pidät siitä kiinni" Tomtom hihkaisi ollessaan taas vyötäröään myöten laukussaan.
"mut--"
"ei Lilyn tarvitse jos hän ei ha--"
"pää sylkkyyn!" Tomtom huusi laukustaan keskeyttäen Aranin joka keskeytti Lilyn.
"Elisa, tänne sieltä" Tomtom huudahti ja vetäisi itsensä ylös laukusta, käsissään hänellä oli pieniä purnukoita joissa oli erivärisiä litkuja.. joista osa näytti erittäin epäilyttäviltä.
"Elisa kaiva laukusta sideharsoa.. sen pitäisi olla jossain.. vasemmalla, kait, älä vain putoa sinne" Tomtom sanoi laskiessaan purkkeja maahan viereensä.

"Ei sinun tarvitse.." Aran sanoi Lilylle samalla kun Tomtom kyykki maassa järjestelemässä purkkeja ja sekoitteli joitakin keskenään.
"äh.. ihan sama, menköön nyt" Lily sanoi ja otti Arania olkapäästä kiinni, auttaen tämän makaamaan penkille.
Aran laski päänsä Lilyn syliin ja jäi tuijottamaan kattoon, laskien kätensä vatsansa päälle. Tomtom hyräili jälleen omiaan, samalla kun pyöritti pientä putkiloa käsissään. Lily katseli Tomtomin touhuja vilkaisten välillä Ophelia pupua joka hyppeli lähettyvillä, se tuli laukun luo ja nuuhki sitä, mutta juoksahti sitten kauemmaksi ja lähti pomppimaan ympäri huonetta.
"Joko löysit harson Elisa?" Tomtom kysyi vilkaisten olkansa yli salkulleen.

// taukoooh *postittaa räkäisen nenäliinan takaisin* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Helmi 2008, 20:18

Ophelia

Tomtom oli tosiaankin ystävällinen, tosin ero oli siinä että Tomtom oli ottanut Ophelian mukaansa tuolta naapuri kylästä, toisen valtakunnan sijaan. Ophelia nyökkäsi, vaikkei Aran nähnytkään, oli tällä näkö tai ei sillä tämä katsoi nyt kämmeniinsä. Ophelia tunsi kieltämättä hieman myötätuntoa Arania kohtaan... Ei ollut varmaankaan mukavaa nähdä pelkkää pimeyttä. Mutta tämä ei ollut Ophelian murhe, Aran oli vihollinen eikä Ophelian siis kuulunut tätä sääliäkään. Miten tämä sai itsestään niin avuttoman kuvan kaiken tämän jälkeen? Olihan tähän lääke, jota Tomtom oli nyt mitä ilmeisemmin valmistamassa ja heti kun Aran sitä saisi, Ophelian pienikin piilevä sääli sai luvan loppua siihen. Ophelia kohotti päänsä taas Araniin, 'toisaalta'?
Siitä taisi olla noin 40 vuotta aikaa milloin Tomtom oli Aranin luona viimeksi käynyt, näin Ophelia ainakin asian muisti. Eli lääke jonka Tomtom oli viimeksi antanut oli kestänyt niinkin pitkän aikaa?

Ophelia heräsi mietteistään ja näki nyt Lilyn heiluttelevan kättänsä Aranin silmien edessä ja Ophelia pidätteli naurua, tämä tuntui hyvinkin epäsoveliaalta alkaa sokealle tekemään ja samaan aikaan myöskin hyvinkin hauskalta, ajatellen että kyseessä oli Aran! Lily sai tosin pian tekoansa katua Aranin tuntiessa Lilyn käden synnyttämän ilmavirran ja Opheliankin sisäinen kikatus lakkasi siihen.
Samassa kuului rääkäisy ovelta ja Ophelia käänsi päänsä nopeasti äänen suuntaan! Ophelia ei ollut kuullut taaskaan oveen koputusta saatika oven käymistä, Tomtom oli onnistunut taas pelästyttämää Ophelian kovalla äänellään. Tomtomin silmät näyttivät kaksi kertaa isommolta tämän pitäessään päässään pyöreitä lasejansa ja tietenkin tällä oli mukanaan se sama tuttu kävelykeppi ja salkku jota Ophelia oli hädin tuskin jaksanut kantaa! Tomtom alkoi tiirailemaan Aranin, vaalenneita pupilleja ja kyseli tältä kauanko tämä oli ollut sokeana ja niin edespäin ja että jos he olisivat odottaneet vielä pidempään, Aran olisi saattanut menettää näkönsä kokonaan.
Aran vastaili ja Tomtom alkoi mutisemaan jotain omiaan, mikä sai Ophelian mieleen Blackin aina kun tämä mutisia jotain, joka kuulosti lähinnäkin manaamiselta. Opheliakatsahti Lilyyn Tomtomin sanoessa että tämä sai luvan auttaa ja Lily että Ophelia ihmettelivät asiaa kunnes Tomtom komensi Aranin laskemaan päänsä tämän syliin...
Lily yritti sanoa jotain, kunnes Aran keskeytti tämän joka taas keskeytyi Tomtomin käskyyn tämän ollen taas vyötäröä myöten sukelluksissa laukussaan.
Ophelia huokaisi lähes huomaamattomasti, kunnes Tomtom komensi häntä ja Ophelia nousi tuolilta ja meni tämän luokse, katsellen nyt pieniä purnukoita joita täytti eriväriset että eriskummalliset aineet...
"Sideharsoja..?" Ophelia toisti ja polvistui laukun luokse, raotti sen suu aukkoa ja katsoi sisälle, nähden... Ei niin yhtikäs mitään...
sisällys vaikutti/näytti ihan kuin portilta toiseen ulottuvuuteen... Ophelia työnsi kätensä sisään ja alkoi huitomaan kättänsä laukun sisällä, yrittäen saada otetta edes jostakin sillä välin kun Lily oli avittanut Aranin pään syliinsä, jotta tämän pää myös pysyisi paikallaa.

"Lu-Luulisin!" Ophelia vastasi Tomtomille saatuaan otteen jostakin pehmeästä, jostakin vasemmalta ja heti kun Ophelia oli saanut kätensä vedettyä laukun uumenista, hän sai ilokseen huomata sen tosiaan olevankin sideharso! Ophelia pelkäsi jo että vetäisi laukusta jotain aivan muuta mitä olisi pitänyt, kuten esimerkiksi lisää kaneja taikka sitten kyyhkysiä joita Tomtom oli herättänyt eroon pelkästä paperista!
Ophelia kani tutkiskeli puolestaan huonetta, viihtyen lähinnä huonekalujen alla ja niiden nurkissa ja Ophelia katsoi tämän touhua, pidellen sideharso rullaa sen aikaa kunnes Tomoderuwix sitä tarvitsisi.

//=___=//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2008, 21:33

Aran, Lily, Tomtom

"hyvä hyvä!" Tomtom sanoi ja nousi seisomaan, kääntyen Arania kohti.
"no niin, prinsessa pidä Aranin päästä kiinni äläkä anna hänen liikuttaa sitä" Tomtom neuvoi samalla kun ravisti pientä putkiloa kädessään.
"selvä.." Lily sanoi ja otti Aranin päästä, ohimoiden kohdalta kiinni.
Lily tuijotti Arania, nyt se tuntui jotenkin turvalliselta kun Aran ei nähnyt häntä... tosin tuntui epäkohteliaalta tuijottaa sokeaa ja vaikka Aran ei nähnytkään häntä, Lilystä tuntui että Aran katsoi häntä.. joten Lily käänsi katseensa Opheliaan... tai siis Elisaan ja hymyili tälle.
"no niin.. Aran tiedät varmaan että tämä sattuu, kuten viime kerrallakin, mutta koita kestää jälleen" Tomtom sanoi ja kumartui Aranin puoleen.
Aran ei sanonut mitään vaan katseli eteensä, samalla kun Tomtom raotti jälleen hänen luomiaan ja kaatoi kolme tippaa lääkettä siitä pienestä putkilosta Aranin silmään.
Aran painoi toisen silmänsä kiinni ja puri hammasta, se sattui! Aran oli jo tuomassa toisen kätensä silmälleen, mutta Tomtom läppäisi Arania sormille.
"Kädet omalla puolella!.. ja pidä silmäsi auki!" Tomtom sanoi ja päästi irti Aranin luomista.
Aran sai vaivoin pidettyä molemmat silmänsä auki, mutta onnistui siinä kumminkin. Tomtom raotti Aranin toista luomea ja kaatoi toiset kolme tippaa sinnekkin. Hetken hän piti kiinni Aranin luomista kunnes päästi jälleen irti ja hymyili.

"Nyt voit sulkea silmäsi" Tomtom sanoi ja kääntyi Elisan puoleen ja nappasi tämän kädestä sideharson.
Sitten Tomtom kaivoi taskustaan kaksi paksuhkoa kangas palaa ja laski ne Aranin suljettujen silmien päälle. Lily irroitti otteensa Aranista kun Tomtom alkoi kiertämään sideharsoa tämän pään ympärille, samalla kun Aran nousi istumaan.
"Kiitos jälleen.." Aran sanoi samalla kun Tomtom viimeisteli harsoa ja lopulta tapautti kätensä yhteen.
"mitäs pienistä, mitäs pienistä" Tomtom sanoi ja kumartui taas salkulleen ja kaivoi sieltä pienen pussukan.
"tässä, tuolla pitäisi pärjätä vielä monta vuotta.. ennen kuin pitää käydä visiitillä taas" Tomtom sanoi.
Lily nosti kulmiaan.. Tomtomhan oli ikäloppu! Tämähän saattoi kuukahtaa minä hetkenä hyvänsä.. ellei tälläkin ollut jotain haltijoiden super ikää! Aran laski päänsä käsiensä varaan ja hieroi ohimoitaan, hänen silmiään poltti ja kirveli, joskus hän jopa ihmetteli miksi hän edes suostui tähän?

"missäs Art on?" Tomtom kysyi laittaessaan purkkeja takaisin laukkuunsa ja lopulta läimäytti sen kiinni.
"en tiedä, hän ei ollut täällä kun tulin.." Aran vastasi.
"hmm... harmin paikka... no prinsessa saa toimia silminäsi sen aikaa kunnes Art hyppelee taas kehiin" Tomtom sanoi.
"sanokaa vain Lily.." Lily sanoi jo hieman kyllästyneenä siihen että häntä kutsuttiin kokoajan prinsessaksi.
"selvä se" Tomtom sanoi ja nosti laukkunsa.
"Silmät ovat toimita kunnossa varmaankin parin tunnin kuluttua, katsotaan sitten uudestaan.." Tomtom sanoi ja napautti kävelykepillään maahan.
"Elisa, tuleppa mukaani" Tomtom sanoi ja lähti kohti ovea, poistuen lopulta huoneesta.
Hän käveli kuninkaan saliin ja vilkaisi ympärilleen, ettei paikalla ollut ketään.
"me lähdemme tänään" Tomtom aloitti kääntyen kohti Opheliaa.
"Mutta vasta kun olen saanut Aranin silmät kuntoon, olisihan se helppo lähteä jo nyt kun Aran ei näe, mutta sitten en voisi olla varma tulisivatko silmät kuntoon.. joten, olethan valmis pahimpaan? voi olla ettemme saa prinsessaa mukaamme.. mutta yritetään kumminkin" Tomtom kertoi hieman vakavammalla äänellä mitä normaalisti.

// tervaaaaahhh.... //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 13 Helmi 2008, 22:30

Ophelia

Ophelia istui yhä polviensa päällä laukun vieressä, piteli sideharsoa käsissään ja katseli nyt miten Tomoderuwix ravisteli pientä pulloa käsissänsä ja pyysi Lilyä pitämään Aranin päästä kiinni, niin ettei tämä liikkuisi. Opheliasta tuntui sinänsä oudolta katsella jonkun lääkitystä, sillä Ophelia oli aina yleensä parantanut kaikki näkemänsä sairaat. Tosin, Ophelia ei ollut parantamassa Arania...Ophelia ei ollut edes varma että olisiko edes voinut jos olisi halunnut, sillä Ophelia ei osannut parantaa sokeutta, ei ainakaan tietääkseen ja Aranin sairaus oli juuri sitä mikä sokeuden aiheutti. Sitäpaitsi Opheliaa sapetti jo että oli mennyt parantamaan Artin haavat jopa kahdesti ja lopputuloksena oli aina prinsessan kaappaus! Eikä Ophelia ainakaan uskonut että Tomoderuwix olisi tietoinen Ophelian kyvyistä ja niitä Ophelia ei voisi pahemmin muutenkaan nyt käyttää, sillä se jos mikä olisi yhdistänyt hänet heti todelliseen henkilöllisyyteensä.

Ophelia kohotti katseensa Aranista Lilyyn ja loi pienen hymyn huulillensa vastaukseksi, vaikka maskin suojissa olikin.
Sitten Tomtom tiputti kolme lääke pisaraa Aranin silmään ja Aran näytti siltä että olisi aikeissa huutaa tuskasta! Ophelia katsoi tätä kulmat koholla, sattuiko se todella niin paljon?
Tomtom läimäisi Arania sormille ja käski tämän pitämään silmänsä auki ja tiputti kolme pisaraa myöskin Aranin toiseen silmään. Ophelia katsoi hiljaa ja lopulta Tomtom antoi tälle luvan sulkea silmät.
Sidekäärö katosi Ophelian näpeistä nopeasti ja pian se olikin kiedottu Aranin pään ympärille ja tämä nousi vihdoinkin istumaan Lilyn sylistä.
Ophelia ei sanonut, mitään katsoi vain hiljaa Aranin kiittäessä Tomtomia ja Tomtom ojeni tälle pussillisen samaista lääkettä jolla olisi tarkoitus kestää vielä pitkäksikin aikaa? Ophelia ei juurikaan vanhukseen ikää ajatellut saatika sitä että tämä kuolisi ihan pian, sillä jos tämä kerran sanoi tulevansa vuosien päästä taas niin Ophelia ei asiaa sen enempää sitten ajatellut. Art tosin näytti kärsivältä silmiensä takia ja Ophelia katsoi tätä ilmeettömänä maskin takaa, mitä hänen olisi pitänyt ajatella tämän haltijan kärsimyksestä? Ophelia ei tiennyt, häntä ei naurattanut saatika surettanut joten antoi asian myöskin olla ja katsahti Tomoderuwixeen.

Tomtom kysyi nyt vuorostaan Artin olin piakkaa josta kukaan ei pahemmin tiennyt, vain ja ainoastaan että tällä olisi ollut jotain asioita hoidettavana. Lily alkoi selvästi kyllästymään siihen että häntä kutsuttiin prinsessaksi ja pyysi Tomtomiakin kutsumaan häntä vain Lilyksi mikä passasikin tälle oikein hyvin. Ophelia nousi jaloillensa taas seisomaan ja siisti hamettansa hiukan kunnes Tomtom napautti kävelykepillään maahan ja pyysi tätä tulemaan tämän mukaan. Ophelia käveli kiltisti tämän perässä, uskaltaen nyt jättää Lily yksin Aranin kanssa sillä Aran ei tulisi saamaan näköänsä takaisin varmaankaan vielä parii tuntiin.
He kävelivät kuninkaansalille ja Tomtom vilkuili ympärilleen ja Ophelia katsoi tätä kysyvästi, mitä tämä nyt?
"Tänään?" Ophelia toisti kysyvästi ja kuunteli Tomtomin jatkoa.
Varautua pahimpaan? Miten niin välttämättä!? Ophelia halusi Lilyn mukaan, muuten Ophelia ei lähtisi yhtään minnekkään! Riippuen tosin sen hetkisestä tilanteesta... Mutta se oli tavoite!
"Mutta emmekö me luvanneet Aranille ettemme lähtisi vielä tämän päivän aikana? Ei se siis minua haittaa, se olisi itseasiassa jopa hyvä, mutta eikö se olisi epäilyttävää ja onko sinulla jo suunnitelmakin? Tarkoitan siis Lilyn varalle? Minä en ole ainakaan kerennyt miettimään miten me hänet pois täältä saisimme..!" Ophelia kuiski takaisin. Jos he lähtisivät jo tänään niin Ophelia säästyisi paljastumatta paremmilla mahdollisuuksilla, mutta oliko heillä vielä minkäänlaista suunnitelmaa? Vaikka olikin, niin Ophelia ei siitä ainakaan ollut tietoinen.

//RANDOM BEAR #83902180437210!!!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Helmi 2008, 23:32

Aran, Lily, Art, Tomtom

Tomtom jäi miettimään Ophelian sanoja.. hän pyöritteli taas partaansa ja katseli kattoon yli kulmien, miettiessään tarkemmin.
"hmm.. voisi olla kyllä hyvä jos olisimme yhden yön vielä.. mutta siinä on omat riskinsä. Onhan minulla suunnitelmia vaikka muille jakaa, esimerki-"
"Tomtom herra" Art keskeytti Tomtomin saaden vanhan miehen ihan hätkähtämään.
"pyhä pamaus, Art poikaseni älä pelästyttele noin! ties vaikka saisin sydän kohtauksen" Tomtom sanoi pidellen dramaattisesti kättä sydämmellään.
"Anteeksi kovasti, ei ollut tarkoitus. Oletko nähnyt Aran herraa?" Art kysyi tullessaan lähemmäksi ja vilkaisi Elisaa jälleen.
"olen täällä Art.." Aran sanoi ovelta.
Aran ja Lily seisoivat sivuhuoneen ovella, Aran piti kättään Lilyn olkapäällä, tietenkin kysyttyään ensin luvan. Näin Lily voisi toimia 'oppaana' sokealle haltija kuninkaalle. Tosin Lily silti tunsi olonsa epämukavaksi, vaikka itse oli antanut Aranille luvan koskea häneen.

Art katsoi hetken ihmeissään Arania, mutta tajusi sitten mitä oli meneillä. Tämän takia Tomtom oli tullut? Art muisti viime kerran kun Aranin silmiä oli paranneltu, silloin hän sai.. tai no "sai" pitää Aranin päätä paikoillaan. Aran laski kätensä Lilyn olkapäältä, nyt Art oli paikalla ja tämä saisi auttaa häntä kulkemaan.. tosin Aran ajatteli pitää loppu päivän vapaata, nyt kun kerran oli toipilaana.
Aran käski Artin samantien ottamaan ohjat ja pian nämä kaksi jo keskustelivat telepaattisesti mitä ympärillä tapahtui ja minne Aranin piti kävellä. Aran ja Lily kävelivät kolmikon luo ja Tomtom kiitti onneaan että nämä kaksi olivat ilmestyneet juuri sopivasti, tuskin Art kuuli mitään.. tärkeää?
"Minulla olisi yksi pyyntö" Tomtom aloitti ja Aran käänsi kasvonsa vanhusta kohti.
"Saisinko käyttää kirjastoasi?" Tomtom sanoi hymyillen.
"toki.. osaatko sinne vai tuleeko Art näyttämään tien?" Aran sanoi hymyillen.
"noh, jos Art viitsii niin seura kyllä kelpaisi" Tomtom sanoi vilkaisten Opheliaan.
Tarkoituksena oli saada Art pois 'Elisan' lähettyviltä, kun tämä niin innokkaasti halusi nähdä Elisan kasvot. Joten, Art lähti näyttämään Tomtomille kirjastoa, mutta ennen lähtöään vilkaisi taas Elisaa.

Ja jälleen kerran Lily, Ophelia ja Aran olivat kolmisteen.. ja kello oli vasta 12.. tai ehkä vähän yli.. aika tuntui matelevan!
"um.. voisimmeko käydä kävelyllä? Olemme olleet aika paljon sisätiloissa.." Lily sanoi tökkien sormiaan yhteen.
"lupaan etten karkaa! haluan vain kävelylle.." Lily lisäsi ja sai Aranin hymyilemään.
"hyvä on.. mutta saat toimia silminäni... hakisitko viittani oleskelu huoneesta?" Aran sanoi.
Lily nyökkäsi tälle ja kipitti hakemaan Aranin viitan.. tosin hetken hän sai sitä etsiä, kunnes palas viitta käsissään ja antoi sen Aranille. Aran laittoi viitan päällensä ja veti hupun niskaansa, hän ei halunnut kaiken kansan nähden hyppiä harso silmillään.. harva kun tiesi hänen sairaudestaan.
"Mennään" Aran sanoi ja laski kätensä taas Lilyn olalle.

He kävelivät läpi käytävän, tulivat ulko-ovelle ja astuivat pihamaalle, portista ulos ja samantien tietäpitkin kylälle päin. Lily muisti kutakuinkin reitin lammelle ja pian he olivatkin jo lammelle vievällä tiellä. Aranilla ei ollut hajuakaan, missä päin he liikkuivat, mutta tuntiessaan ruohoa jalkojensa alla, hän tiesi heidän olevan lammen lähettyvillä.
"Katso Elisa, joutsenia" Lily sanoi ja melkein sanoi Ophelian oikean nimen, mutta muisiti että tämä oli nyt Elisa.
He kävelivät lammen reunalle ja Lily alkoi kykkimään sen rannassa, heilutellen sormiaan vedessä siinä toivossa että joutsenet tulisivat lähemmäksi.. mutta eivät ne tulleet.
"harmi ettei meillä ole leipää mukana.." Lily sanoi noustessaan ylös ja katseli puhtaan valkeita kyhmyjoutsenia.

// RANDOM BEAR #1!!.. ei ku.. se kuolikin jo ^^' //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Helmi 2008, 00:53

Ophelia, Aaron

Ophelia katseli kysyvästi vanhusta tämän edessä joka pyöritteli letitettyä partaansa, miettien mitä ilmeisemmin Ophelian sanoja tarkemmin ja sanoikin pian että heidän olisi hyvä jäädä ehkä vielä täksi yöksi. Ophelia tiesi kyllä riskin, mutta oli valmis sen ottamaan niin kauaksi aikaa kunnes lähiten aukoton suunnitelma kehittyisi. Tomtom olikin jo luettelemassa ensimmäistä suunnitelmaa, muttei päässyt puusta pitkälle, Artin ilmestyttyä näin paikalle! Ophelia käännähti Artin suuntaan, peläten että tämä olisi kuullut jotain tälle kuulumatonta, mutta ainakin nyt tämä ei sitä mitenkään näyttänyt...
Tomtom veti taas dramaattista rooliansa ja Ophelia vain vilkaisi tätä ja keskittyi muuten Artiin joka nyt kysyi Aranin mahdollista sijaintia ja vilkuili häntäkin, mistä tuskin kannatti yllättynyt olla...
Sitten kuuluikin Aranin ääni sivuhuoneen ovelta, kaikki olivat nyt siis täällä. Ophelia ehkä manasi pienesti mielessään, eivät he päässeet puusta pitkälle mikäli isännöitsijät tupsahtelivat aina paikalle kun näitä vähiten odotti.
Ophelia kyllä kiinnitti huomiota siihenkin, että Aran piti kättänsä Lilyn olkapäällä, mutta Ophelia luotti että se oli osa tämän oppaana olemista, Arankun ei mitään juuri tällä hetkellä nähnyt.

Aran kyllä pian irrotti näppinsä pian Lilystä ja Art mitä ilmeisemmin otti ohjat käsiinsä, olihan Aran aikaisemmin kertonut että tämä hoiti sokeana asiat Artin ja telepaattisen keskustelun ansiosta. Aran ja Lily kävelivät kolmikon luokse ja Ophelian sydänkin alkoi palautua taas normaaliin rytmiinsä näiden ansiosta sillä oli pelottavaa ajatella että Art olisi jotain kuullut, mutta kun tämä ei heti mennyt Aranille mitään möläyttämäänkään niin Ophelia myöskin oletti että he olivat turvassa näin toistaiseksi. Sitten Tomtom avasi suunsa, sanoen että tällä olisi pieni pyyntö ja Ophelia katsahti tähän, tietämättömänä itse asiasta ja pian tämä kysyikin Aranilta että saisiko käyttää näiden kirjastoa. Ophelia ei ollut ihan varma mitä Tomoderuwix teki muttei asiaan myöskään puuttunut ja Aran passittikin jo Arathetia näyttämään tälle tietä.
Eli jäljelle jäi vain Ophelia, Lily ja sokea haltija kuningas... Jos Aran olisi vielä kuuro niin kaikki olisi kerta kaikkiaan täydellistä. Ophelia tosin vain vitsaili tätä ajatellessaan, ei hän Aranin sokeudesta iloinnut, varsinkaan kun tämä sai silloin hyvän syyn Lilyn koskemiseen.

Ophelia katsahti kohta ovesta Lilyyn joka tökki sormiaan yhteen ja kysyi Aranilta että olisiko mahdollista jos he menisivät kävelylle. Opheliaakin ajatus ulkona käymisestä kyllä miellytti, he olivat olleet melkein koko päivän sisällä ja ilma linnassa alkoi tuntua tunkkaiselta, varsinkin Ophelialle kun joutui maskin reikien läpi hengittämään.
Aran myöntyi Lilyn ehdotukseen tämän lisäessä lupauksen ettei karkaisi, mutta Lily sai toimia Aranin oppaana ja hakea tämän viitan ensin oleskeluhuoneesta. Ophelia odotti Aranin kanssa hiljaa tämän salissa, Ophelialle ei olisi tullut mieleen edes inahtaa, kunnes Lily tulikin jo takasin Aranin viitta mukanaan.
Sitten he lähtivätkin, Lilyn opastamana ulos linnasta linnan etupihalle, josta matka jatkui sitten kylälle. Ophelia käveli Lilyn vierellä, katsellen ympäriinsä, täysin tietämättömänä siitä minne Lily heitä niin määrätietoisensa johdatti, oliko Lily mennyt tästä sitten ennenkin?
Ophelia vilkuili ympäriinsä, pistäen muistiin reittiä mitä pitkin he kulkivat ja pian kylän talot loppuivat ja kolmikko saapui lähes kristallin kirkkaalle lammelle!

"WAAI!~<3" Ophelia huudahti ihastuksesta nähdessään joutsenet joita Lily oli tarkoittanut, ihmetellen hetken miksi tämä kutsui häntä Elisaksi ja muisti pian ettei Aranin sokeus estänyt tätä kuulemasta...
He kävelivät lammen rantaviivalle ja Ophelia asetti kätensä selkänsä taakse ja katseli kaunista lampea ja sen lähiympäristöä samalla kun Lily yritti houkutella joutsenia tulemaan heidän luokseen.

Aaron... No Aaron oli mennyt eilen illalla kotiin hyvin myöhään, varmistettuaan ensin että kaikki muut olivat varmasti jo nukkumassa. Hän oli kapunut ränniä pitkin katolle, tasapainotellut sieltä sitten tiensä taas huoneensa ikkunalle ja pujahtanut siitä sisään. Aamulla Aaron oli herännyt jo muita aikaisemmin, jättäen petinsä jälleen petaamattomaksi mistä hänen äitinsä saikin tietää että poika oli tullut kotiin edes yöksi ja yksi vastaleivottu leipä oli kadonnut keittiön pöydältä! Se oli tarkoitettu Aaronin äidin mahdollisille vieraille, tällä oli usein tarve tarjoilla vierailleen vasta leivottua leipää ja nyt Aaron mutusti leipää aamiaisekseen kaukana äitinsä sättimisiltä vaikka tällä oli tulossa viearailijoita päälle tusina. Aaron karkasi kotoa aikaisin siis kahdesta syystä, äitinsä puheilta ja sukulaisilta ja muilta äidin ystäviltä jotka puristelisivat Aaronin poskia ja kohtelisivat tätä kuin mitäkin hellan luttanaa, tosin se olisi loppunut heti kun Aaron olisi vähänkin ärähtänyt muttei Aaron kotonaan muutenkaan viihtyisi.

Aaron siis mutusteli leipäänsä, lammella, puussa, roikotti toista jalkaansa ja katseli pilviä, kunnes kuuli lähestyviä askelia ja katsahti äänien suuntaan vihaisesti mulkaisten, eikö täälläkään saanut enää olla rauhassa!? Aaron nousi makuulta puun latvasta jaloilleen, pitäen puolikasta leipää suussaan ja piti oksista käsillään kiinni, jääden tarkkailemaan sitä että meinasivatko nämä kauakin viipyä hänen 'alueellaan'.
'Heeee!!' Aaronin mielenkiinto heräsi nähdessään prinsessa Lilyn jonkun ylimääräisen äijän kanssa ja vihreä huppuisen tapin kävelevän näiden vieressä ja arvaatkaapa kaksi kertaa muistiko Aaron edes tämän vale nimeä.
Aaron seurasi näitä katseellaan, pysyen puiden lehtien suojissa ja katsoi kuinka nämä melkein rynnistivät lammen rannalle parin joutsenen takia... Tytöt olivat sitten outoja, innostuivat niin pienestä..!
Aaron otti esiin ritsansa vasemmasta saappaastaan, repäisi palasen suurehkosta leivän puolikkoosta, myttysi sen taikinamaiseksi palloksi, tähtäsi ja pian taikinan palanen polskahtikin veteen kuin mikäkin torpedo.
Joutsenet sdäikähtivät pahan kerran ja alkoivat äänähtelemään, kunnes yksi niistä tajusi ammuksen olleen levän palanen ja mutusti sen nyt tyytyväisenä.
"Tylsiä otuksia, ei sorsia kovinkaan kummoisia..." Aaron sanoi samalla kun hyppäsi alas puusta jaloilleen tämän juurille ja katsoi nyt lammen reunalla olevaa kolmikkoa.

"Tässä!" Aaron tokaisi ja heitti puoliksi syödyn leivän Lilylle, hänellä ei enää nälkä ollut saatika välittänyt mitä toisella puolella leipää tehtiin ja Lily oli nyt sattunut leipää ääneen toivomaan. Aaron käveli näiden luokse, huomaten heti ensimmäisenä haltija miehen ja Aaron nosti kulmaansa nähdessään kääreet tämän silmien edessä... Aaron tosin nosti kätensä taas niskansa taakse ja katsahti alaviistoon Lilyä.
"Sopeutunut?" Aaron kysyi tältä piruillakseen ja hymyilikin nyt siihen malliin, eikä kiinnittänyt vielä mitään huomiota Elisaan jonka kasvoja peitti valkoinen maski.
Ophelia oli pysynyt vain hiljaa, katsahtanut haltija poikaan, saaden tietenkin toisen asteen sydänkohtauksen kun tämä oli jotain sorsista ja joutsenista puhunut, tunnistaen tämän samaksi minkä oli eilen linnassa nähnyt... Seurannut vierestä kun tämä oli heittänyt leivän Lilylle ja katsoi tätä nyt varoen sitä kuinka tämä kaivoi omaa hautaansa...

//X'DDD//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2008, 01:16

Aran, Lily

Lily oli saada sydänkohtauksen kun näki jotakin vilahtavan veteen ja säikyttävän joutsenia.. kunnes nämä syöksyivät esineen/asian kimppuun ja paljastui että se oli pala leipää. Lily kykki maassa ja vilkaisi olkansa yli.. se oli se sama pirun penikka! Mikä hänen nimensä nyt olikaan.. Amor? Aaron? Häälä väliä, piru mikä piru!
Aran oli kuullut suhahduksen, loiskahduksen ja joutsenien ääntelyn, mutta ei tiennyt mitä tapahtui.. eikä sen takia osannut edes pelästyä saatika hätkähtää mitään. Hän kuunteli hiljaa kuullessaan nuoren pojan äänen, mietti hetken ja yhdisti äänen sitten Aaroniin.
Lily oli tiputtaa leivänpuolikkaan minkä Aaron hänelle heitti, mutta sai sen juuri ja juuri kiinni. Sitten Aaron kysyi oliko Lily sopeutunut.. mitä tämä kuvitteli?! Ei Lily koskaan tulisi sopeutumaan, ei vaikka pakotettaisiin.
"en.. enkä aijokkaan" Lily sanoi noustessaan ylös ja mursi leivän kahteen osaan ja antoi toisen palan Ophelialle.
"Kiitos leivästä" Lily kiitti Aaronia, tosin pitkin hampain.
Lily repäisi leivästä pienen palan ja heitti sen lampeen ja samantien joutsenet ja muutama sorsa syöksyi sen kimppuun.

"Hyvää päivää sinullekkin Aaron" Aran sanoi katsellen alaviistoon lampeen.. vaikka eihän hän mitään nähnytkään.
"m.. mistä tunnistit hänet?" Lily kysyi vilkaisten Araniin.
"äänestä.. ja ajatuksistasi" Aran sanoi kääntäen kasvojaan hieman Lilyyn päin.
"AGH! Taas! Etkö jätä ajatuksiani koskaan rauhaan! Edes yöllä?" Lily kysyi heittäessään toisen palan järveen.
"hm... joskus.. mutta unia on mukava seurata" Aran sanoi naurahtaen kevyesti.
Lily tunsi suurta tarvetta tönätä Aran lampeen.. ja heittää Aaron perään... ja hän onnettomana meni ajattelemaan sen!
"Et pystyisi tönäisemään minua, ei sinulla riitä voimat.. ja tuskin Aaronia saisit edes kiinni" Aran sanoi hymyillen.
"AAAGH!!!" Lily huusi ja heitti loput leivästä Aranin ohimoon niin että kopsahti.. ainakin melkein, mutta Aran vain hymyili.
"Lukisit välillä muiden ajatuksia.." Lily mutisi.

"niin muuten.." Lily kääntyi kohti Aaronia katsoen tätä pirullisesti "Nyt Art ei ole täällä sinua suojelemassa!" Lily sanoi hymyillen vinosti, kyykistyi ja roiskaisi Aaronia kohti vettä ja hyppi sitten Aranin taakse turvaan... ihme kyllä.
Aran hymyili itsekseen, oli se hyvä että Lily sentään vähän piristyi.
"Elisa muistatkin varmaan Aaronin?" Aran kysyi katsellen yhä alaviistoon lampeen.
"Hän on piru!" Lily huomautti Aranin takaa, pitäen tämän käsivarresta kiinni.

// nyt nuQ! Pistetään väsymyksen piikkiin!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Helmi 2008, 16:36

Ophelia, Aaron

Ophelia otti Lilyn murtavan leivän vastaan, repäisten siitä pienen palasen ja heitti lampeen, saaden taas puolet hyökkäämään tämän ainokaisen leivän murusen kimppuun näin Lilyn heittämän leivän murusen ohella. Aaron hymyili omaa vahingoniloista hymyään, tosin ei vastannut mitenkään tämän kiitokseen vaan katsahti kulma koholla Araniin.
Aaron ei tämän hyvän päivän toivotteluihin juurikaan kerennyt vastaamaan kun Lily jo änkytti, kysyen Artilta miten tämä tiesi sen olevan Aaron ja Aaron tunsi suurta ärsytystä, tyhmäkö tämä oli?
Ophelia oli puolestaan kyyristynyt lammen rantaviivan rajalle ja katseli pää sunnaattuna heihin, tarkkailen tapahtumia hiljaa samalla kun murusti leipää toisella kädellänsä lampeen joita pienet sorsanpoikaset tulivat sitten tyytyväisinä mutustamaan. Ophelia muisti tämän rääväsuisen haltijan, tämähän oli tämän nimeä ensimmäisenä kysynyt ja silloin Ophelia oli keksinyt hätävale nimekseen Elisa.

Aaron katsoi Lilyn raivoamista joka ei onneksi ollut sitä samaa rääkynää mitä Aaron oli eilen saanut kuulla! Aaronia tosin huvitti se miksi tämä tällä kertaa räyhäsi, Aran ei ilmeisesti jättänyt tätä rauhaan ajatustenlukemiselta ja tähän Aaron naurahti. Ophelia murusti yhä leipää, hänellä ei ollu tähän juurikaan mitään sanomisen valtaa, tosin Aaron häntä hieman ihmetytti... Tämä oli marssinut vapaasti heidän luokseen kuin olisi paikan omistanut ja hädin tuskin osoitti mitään kunnioitusta edes omaa kuningastaan kohtaan.
Sitten Aaron kohotti kulmiaan ja katsahti Aranista Lilyyn joka nyt heitti Aaronin antaman leivän Aranin päähän ja Aaron alkoi nauraa räkättämään näinkin pienestä asiasta kuin viimeistä päivää, samalla kun Aran hymyili kuin mitään ei olisi tämän päähän kopsahtanutkaan.
Ophelia oli jähemettynyt katsomaan Lilyn huudahdusta ja nyt Aaronin naurua silmät pyöreinä ja huomasi oman leipänsä jo loppuneen ja nousi sitten taas jaloilleen.

"Ahahahahaha...ha.. häh..?" Aaron nauroi kippurassa, kohotti päätänäsä Lilyyn yhä hekottaen ja lopulta ihmetteli mitä tämä Artin suojelusta puhui ja sai kohta vettä suuhunsa että nenäänsä ja Lily kipitti Aranin seläntaakse! Aaron alkoi sylkemään vettä nenästään ja suustaan, kiroten samalla Lilyn tempausta ja pyyhki naamaansa hihoihinsa, Aranin kysyessä Elisalta että tämä varmaan muistikin Aaronin joka nyt ähki nenässä kirvelevää vettä.
Ophelia katsoi silmätpyöreinä Lilyä ja Aaronia... Eilen Ophelia oli nähnyt Aaronin tulevan Lilyn seurassa kuninkaan saliin ja sen perusteella mitä Lily nyt vettä oli Aaronin naamaan roiskassut ja oli tätä itse piruksi nimittänyt, kertoi ettei näilläkään ollut kovin hyvät välit keskenään.

"Pthyi! Vai piru vai? Itse pompeit eilen pitkin lampea, räyhäten ja rääkyen kuin mikäkin vihtahousu ja olet näköjään mennyt repimään Araniltakin nyt silmätkin päästä, ellei hän itse niitä ole sitten repinyt!" Aaron aloitti sanasotaa, saatuaan naamansa taas jotenkin kuivaksi ja äskeinen temppu oli saanut Aaronin taas vakavoitumaan.
"Mikä helkkari silmissäsi on vikana!? En kyllä yhtään ihmettele vaikka olisit ne itse repinytkin..." Aaron kysyi katsahtaen Lilystä Araniin jonka silmät olivat kääreen peitossa ja takaisin Lilyyn tuon viimeisen lauseen kohdalla ja ei jäänyt edes vastausta tältä odottamaan kun katsahti sitten Elisaan joka oli heistä hieman erkaantuneena.
"Ja sinä! Oletko sinäkin niin ruma että joudut maskia pitämään!?" Aaron kysyi tältä tähän puoliksi kääntyneenä, nimittäen samalla Lilyäkin rumaksi ihan vain tämän pään menoksi, tosin ei enään se kettumainen ilme naamalla mitä yleensä käytti toisia herjatessa.
Ophelia oli tietenkin vain katsellut tätä kaikkea kaiken aikaa ja olisi varmaankin puuttunut aikaisemmin Aaronin sanomisiin ellei olisi esittänyt Elisaa ja hätkähti nyt tajutessaan Aaronin puhuessa hänelle.
"E-Ei Lily ole ruma!" Ophelia inahti puristaen nyrkkejä.
"Miksi käytät tuota typerää naamaria!?" Aaron äksyili takaisin ja osoitti tätä nyt sormellaan ja Ophelia meni sanattomaksi, joutuisko hän nyt tällekin alkaa asiaa esittelemään? Ophelia vilkuili Aaronin vihahkosta katseesta Lilyyn, pitäen käsiään taas leukansa lähellä kuten hänellä oli häkellyksissään tapana pistää.
Ophelia ei saanut itseään vastaamaan, yritti kyllä inistä jotain siihen suuntaan, mikä oli sinänsä outoa sillä Ophelia oli ennenkin äksyillyt ja antanut suoria sanoja Aaronia monta kertaa vanhemmille/isoimmille ihmisille ja haltijoille... Aaronia puolestaan vain ärsytti tämän ininä ja jollei tämä pian vastaisi niin Aaron menisi ottamaan selvää asiasta itse.

//x'DDD Okei!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2008, 17:19

Aran, Lily

Lily katsoi kulmat kurtussa vihaisesti Aaronia joka.. suoraan sanottuna ansaitsi selkäänsä! Jos Lily olisi ollut mies, hän olisi heittänyt Aaronin jo ajat sitten lampeen!.. hän saattoi vain arvailla mitä Black olisi tehnyt. Aran pysyi hiljaa ja hymyili itsekseen.. mitä hauskaa tässä oli?! ei mitään! Ainaan näin Lilyn mielestä. Sitten Aaron alkoikin jo kiusaamaan Elisaa, joka taas puolestaan huomautti ettei Lily ruma ollut.. maku asia. Lilyn sappi kiehui, Aaron meni jopa kysymään Elisalta.. tai no Ophelialta oliko tämä ruma?! AAAGH!! Lily halusi repiä Aaronin pään irti! tai vähintään ommella hänen suunsa kiinni.
"Jätä Op.. Elisa rauhaan! Hän ei ole tehnyt sinulle mitään!" Lily karjaisi ja astui pois Aranin takaa.
"Hänen kasvonsa ovat palaneet, sen takia hän käyttää maskia!" Lily sanoi laittaen kätensä lanteille.
"enkä minä Aranin silmiä repinyt..." Lily mutisi vielä lopuksi ja vilkaisi takanaan seisovaa Arania.

"joko lopetitte?" Aran kysyi kääntäen kasvonsa kolmikkoa kohti.
"Se on sairaus, Tomtom herra tuli parantamaan silmäni ja nyt ollaan tässä kunnossa.. pari tuntia niin sitten saan näköni takaisin" Aran sanoi vastaten Aaronin hetki sitten esittämään kysymykseen.
Aran istui maahan ja nojautui koukussa oleviin jalkoihinsa, katsellen taas lammelle päin vaikka mitään ei nähnytkään. Lilyn heittämän leivän palanen oli jo viennissä, joukko sorsia tappeli siitä kuin elämänsä viimeisestä ruuasta.. outoja nuo linnut. Lily huomasi tämän vasemmassa kädessä olevan pienen, peukalonpään kokoisen, läpinäkyvän helmen.. oliko tämä sterssi lelu? ainakin Aran sitä pyöritteli sormillaan, tosin ei Aran näyttänyt stressaantuneelta.. ainakaan Lilyn silmissä.
"niin.." Aran aloitti ja käänsi kasvonsa taas Aaronia kohti.. tai ainakin hän oletti Aaronin olevan siinä " tuskimpa sinä kenraalin paikkaa saisit vaikka olisinkin sinulle kiitoksen velkaa.. olet liian nuori" Aran sanoi hymyillen muistaessaan Aaronin eilisiltaisen 'toiveen'.
Lily tirskahti ja peitti suunsa kämmeniinsä ja käveli kauemmaksi, kunnes lysähti maahan polvilleen ja alkoi nauramaan. Aaronilla oli oudot toiveet!
"siitäs sait, senkin kakara" Lily sanoi hihittäen ja vilkaisi Aaroniin... vaikka Aaron saattoikin olla häntä vanhempikin.. mutta hällä väliä, Ruumiillisesti tämä oli nuorempi!

Aran hymyili jälleen.. hän hymyili aina! Nauroiko hän koskaan? No, Aranista ei hajuakaan, mutta Lily sai viimeinkin naurunsa naurettua ja nousi seisomaan, pyyhkien kyyneleitä silmistään.
"kuule A... Aa.."
"Aaron" Aran huomautti Lilylle joka oli jo kerennyt unohtamaan Aaronin nimen.
"niin, Aaron, sinä olet varmaan oudoin tapaamani haltija... et ole yhtään kuin muut.. paitsi menet aika lähelle Artin veljeä.. se.. see... lihaksikkaampi?" Lily sanoi katsahtaen Araniin.
"Amod" Aran sanoi hetken mietittyään ja Lily nyökkäsi tämän perässä.
"Mutta jokainen tavallaan.." Aran huomautti "Esimerkiksi sinä saatoit hyppiä täällä kuin vihtahousu, kun taas joku olisi saattanut olla aivan hiljaa siinä tilanteessa.. jokainen on oma persoonansa, sitäpaitsi me tarvitsemme Aaronin kaltaisia tulevaisuuden toivoja.. kyllä hänestä vielä jotain tulee" Aran sanoi.
Noh.. olihan noissa puheissa perää, mutta silti Lily piti Aaronia outona! Muut haltijat olivat jotenkin niin kylmän rauhallisia ja.. ehkä hieman siveellisiäkin, mutta tämä pikku ipana pisti kampoihin kuin vastarannan kiiski.. oliko tämä varmasti haltija?

// pistetään inspiksen puutteen piikkiin!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Helmi 2008, 22:20

Aaron, Ophelia

"Agh!" Aaron sähähti itsekseen ja käänsi nyt ärtyneen katseensa Lilyyn joka oli astunut nyt pois 'turvapaikastaan' ja rräkäissyt jäättämään Elisan rauhaan.
Ophelia nosti katseensa myös Lilyyn ja hymyili nyt toiveekkaana ja pian Lily kertoikin Aaronille yhden niistä syistä miksi Elisa maskia piti.
"Hee..? Todellako?" Aaron väänsi irvistysmäisensä hymyn kasvoille, eikä edes välittänyt Lilyn viimeisestä huomautuksesta, tosin meinasi sanoa ääneen että; 'joten Aran repi ne siis itse?', mutta jätti sanomatta ja katsahti taas Elisaan joka ei puolestaan edes liikahtanut ja alkoi pikku hiljaa epäilemään että Aaronkin tulisi vielä yrittämään hänen maskinsa vientiä...
Aaronin pää kyllä kääntyi nopeasti taas Araniin ja Opheliakin katsahti tähän tämän kysyessä että olivatko nämä jo lopettaneet.

Sitten Aran kertoi, näin yksinkertaistetussa muodossa että miksi tämän silmät olivat peitettynä. Aaron kuunteli kulmat kurtussa ja Ophelia nyökkäili tästä taaempana, hän oli itse ollut katsomassa sitä kun Aranin silmät lääkittiin, mikä tas oli vaikuttanut hyvin kivuliaaltakin.
"Jaa..." Aaron vastasi ja tarkkaili Aranin kääröön peitettyjä silmiä, päätyen tulokseen että eipähän ollut hänen ongelmansa. Ophelian suu oli liimautunut kiinni ja katsahti nyt istuutuneesta Aranista Lilyn heittämään leipään josta linnut kiistelvivät kuin niiden henki olisi siitä riippunut.
Aaron vilkaisi sivusilmällä vielä Elisaa joka hädin tuskin edes puhui sillä välin ku Aaron sylki sammakoita suustaan minkä kerkesi.
Aran pyöritteli myöskin puolestaan jotain sormissaan johon Aaron nyt kiinnitti huomiota, kunnes (yllätys kyllä) säpsähti Aranin ääneen ja mulkaisi tätä nyt siitä hyvästä vihaisesti, siinä turvin ettei tämä tätä nähnyt.
Aran mainitsi nyt ettei tämä kenraalin paikkaa saisi vaikka tämä olisikin tälle kiitoksen velkaa ja tämä oli siksi koska Aaron oli liian nuori. Ophelia oli jälleen yhtä kysymysmerkkiä tilanteesta ja Aaron mulkaisi vihaisesti nyt tirskahtavaa Lilyä, joka juoksikin heistä kauemmaksi ja lysähti polvilleen ja haistatteli sieltä Aaronille samalla kun nauroi ja Aaronia sapetti! Hän oli ihan tosissaan! Kenraalia vähimpään ei tyydytty! Aaronin olisi tehnyt mieli ottaa ritsa ja ampua suuren kiven Lilyn takaraivoon ja heittää itse ritsa perään, mutta huilua tämä ei saisi edes silkkihansikkaisiin.

Aaron käänsi katseensa hihittävästä Lilystä ettei kävisi tämän kurkkuun kiinni, kääntäen ne tietenkin Elisan suuntaan ja Ophelia katsahti kikattavasta Lilystä kysyvästi Aaroniin joka van mulkoili tätä kuin ulkoavaruudesta tullutta. Aaron katsahti vihaisesti sitten Lilyyn joka pyyhki naurun kyyneliään eikä muistanut edes tämän nimeä...!
Aaron vilkaisi Arania tämän kertaessa Aaronin nimen Lilylle ja siten Lily alkoi selittämään ettei Aaron ollut niinkuin muut haltijat minkä Aaron oli yllätys yllätys huomannut itsekin. Mutta meni kuulemma lähelle jotain tuntematonta haltijaa jonka nimi oli Amond [(c) Aranin nimi lista Oy] ja hitot Aaronia kiinnosti, kuhan ei tullut hänelle urputtamaan.
Sitten Aran avasi suunsa ja Aaron sai nyt luvan vuorostaan kuunnella tätä kuinka he tarvitsivat Aaronin kaltaisia tulevaisudeen toivoja, jolle Aaron tietenkin ylpistyi vaikkei osannut edes jousta käyttää ja kuinka jokaisella oli oma persoona...

Ophelia tiesi Amondin ja nyökkäsi siinä missä Lilykin, tämä haltija poika tosiaan meni lähelle tätä ja Amond oli äreä ja omalla lailla myöskin pelottava, erillailla mitä Black joskus oli. Ja Ophelia oli myös siinä samaa mieltä että Aaron oli hyvinkin erillainen... Haltijat olivat kylmän rauhallisia ja jopa ihmeen kohteliaita (Riippuen tietenkin siitä ketä sillä hetkellä oli) mutta tämä poika oli kuin pieni pippuri joka sanoi suoraan mitä ajatteli.
"Heehehee! Hitot minä Artin veljestä ja kenraaliksi pääseminen on sitten minimi! Ja en minä sellaiseksi vielä pariin vuosisataan aikonutkaan!" Aaron julisti, tosin parin vuosisataa oli jo aika pitkä aika näin ihmisten mielestä ja ihmisten kuningas olisi siihen mennessä vaihtunut jo pariinkin otteeseen, mitä jos sotaa ei silloin enää olisikaan? Sitä Aaron ei ollenkaan ajatellut, kuhan pääsisi taistelurintamalle vähintään kenraalina niin hyvä! Ja mitä Aaronin persoonallisuuteen tulee, hän piti näitä muita 'kylmän rauhallisia ja siveliäitä' haltijoita pikemminkin lähes yhtä typerinä mitä ihmisiä, se yksikin oli tullut hänelle urppimaan pikkurilli pystyssä ja Aaron oli vetänyt tältä hampaat kurkkuun.

Ophelia tökki sormiaan taaempana yhteen, aika tosiaan tuntui matelevan. Heidän päämääränsä oli vain saada Lily takaisin kotiin, mutta he oleskelivat vain lammella jonne tämä haltija oli ehtinyt ennen heitä ja haastoi riitaa Lilyn kanssa ja sai Ophelian ahdistumaan. Aaron mulkaisi tämän jälkeen Lilyä, nojaten taas kerran kämmeniinsä jotka tämä oli takaraivonsa taakse asettanut ja katasahti sitten Elisaan joka lähti ottamaan askelia sivummalta, mutta pysähtyi nähdessään taas Aaronin mulkoilevan häntä kuin mikäkin rikospoliisi.

"Hei! Miksi hemmetissä sinä kuljet sen tontun näköisen patun kanssa?" Aaron kysyi ja Ophelia jähmettyi taas tämän kysyessä tältä jotain.
"Minä... Toimin hänen apurinaan?" Ophelia vastasi lopulta.
"Ei se ole syy! Miksi kukaan lähtisi sen nukkumatin kanssa yhtään minnekään? Myivätkö vanhempasi sinut tai jotain?" Aaron kysyi ja risti kätensä puuskaan ja Opheliaakin alkoi pikkuhiljaa ärsyttämään tämä pieni haltijan rääpäle joka oli tosin häntä pidempi, mutta silti!
"Eivät! He kuolivat tulipalossa...! Entä omasi sitten?!" Ophelia alkoi keräämään rohekutta antaa tälle takaisin ja Aaron nosti kulmaansa tämän viimeisen lauseen kohdalla, mitä hänen vanhemmistaan?
"Sinä vain tulet kuin maan omistaisit etkä kunnioita ollenkaan vanhempiasi ja vielä haastat riitaa prinsessan kanssa! Luulisi mamasi ja papasi edes jotain opettavan..!" Ophelia täsmensi ja Aaronilla meni hetki aikaa tajuta mitä tämä muuten hiljainen tyttö syötti hänelle nyt saarnaa!
"PAH! Se kääkkä yhtä tyhjän kanssa ja äiti ei tee muuta kuin saarnaa minkä kerkeää maailman turhamaisimmista asioista!" Aaron ärähti takaisin, alkaen kohta ärtymään Elisaan ja tämän maskiin jolla ei ollut niin minkäänlaista ilmettä vaikka suu sen alla kävikin.
"Mamasi tekee sen koska välittää! Ja sentään sinulla on vanhemmat!" Ophelia ärähti takaisin nyt tosissaan pottuuntuneena, tämä puhui jopa omista vanhemmistaan epäkunnioittavasti.
"AGH! TURPA KIINNI! Ei kuulu sinulle! Jollet olisi tyttö niin vetäisin sinultakin hampaat kurkkuun niin että poru kävisi!" Aaron huusi takaisin, välittämättä yhtään siitä että Elisan vanhemmat olisivatkin kuolleet tai siitä että tämän kasvot olivat palaneet.
Ophelia tosin sulki suussa Aaronin tätä käskiessä sillä alkoi pikkuhiljaa vaikuttamaan siltä että Aaron tosissaan tulisi ja löisi, jolloin oli taas riskinä maski. eikä heidän kannattanut ottaa edes sitä riskiä että Aaron sen alle näkisi ja alkaisi huutamaan pitkin peltoa ettei tämän kasvot mitenkään palaneet olleet.

//MWAHA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Helmi 2008, 22:55

Aran, Art, Lily

Aran hymyili itsekseen ja kuunteli Aaronin paapatusta hiljaa katsellen eteensä kunnes puheen aiheeksi tuli 'tontun näköinen patu'... Oliko Aaron hullu?! Aran oli lyönyt Lilyä siitä hyvästä että tämä oli korottanut ääntään Tomtomin seurassa ja nyt Aaron nimitteli Tomoderuwixia! Lily peitti suunsa aivan kuin hän olisi sanonut jotain pahaa ja katsoi nyt Aaronia kuin kummitusta.
Sitten puheenaihe vaihtui Elisan vanhempiin ja siitä sitten Aaronin vanhempiin.. Aaron ei selvästikkään osannut kunnioittaa vanhempia ihmisiä, mikä vähitellen alkoi riittämään Aranille. Lopulta Aaron vielä uhkasi tyttöä.. tai no uhkasi lyövänsä tätä jos Ophelia.. tai siis Elisa ei olisi hiljaa.
Sitten tuli hiljaisuus. Lily katsoi yhä kädet suun edessä Aaronia, toivoen että tämä edes katuisi sanojaan!
"Aaron, menet liian pitkälle" Aran sanoi lopulta kääntäen päätään hieman.
"Jos nyt näkisin, antaisin sinulle selkään. Tomtom herra on erittäin hieno mies ja sinä kutsut häntä ties miksi.. Menet jo liian pitkälle" Aran sanoi yllättävän rauhallisella äänellä.
Toisaalta Lily olisi toivonut että Aran olisi antanut Aaronille selkään, mutta toisaalta taas, tämähän oli vasta lapsi.
"olisi aika alkaa kunnioittamaan elämää..." Aran lisäsi noustessaan ylös.
Aran laski hupun päästään ja nosti kasvonsa kohti taivasta, aivan kuin katsellen siellä lipuvia pilviä.
Lily ei sanonut mitään.. hän ei tiennyt mitä sanoa saatika ajatella... sinänsä hyvä, nyt Aranilla ei ollut mitään mitä 'lukea' kun Lily ei mitään ajatellut.

Aran otti sideharsosta kiinni ja lähti rullaamaan sitä pois kasvoiltaan.. eikö Tomtom sanonut kaksi tuntia? Hyvä jos edes puolituntia oli mennyt.. joten mitä hittoa Aran puuhasi!?
"Aran eikö--"
"Ei harsoa koko aikaa pidä pitää.." Aran keskeytti Lilyn samalla kun sai viimeisen kierroksen rullattua päänsä ympäriltä.
Hän katsoi taivaalle siristäen silmiään ja aukaisi ne lopulta. Hän ei nähnyt vieläkään mitään.. mikä oli odotettavissakin.
"näetkö sinä?" Lily kysyi varovasti kävellessään hieman lähemmäksi Arania.
"En.. en vielä" Aran vastasi ja tunki sideharson taskuunsa.
"Mutta nyt minulla on väliaikainen näkö" Aran sanoi hymyillen.
"mi.. Art?" Lily kääntyi ja näki Artin joka tuli heitä kohti.. tosin tämä oli jättänyt Tomtomin johonkin.
"Aaronkin on näköjään täällä" Art huomautti saapuessaan nelikon luo.
"valitettavasti.. taas.." Lily mutisi itsekseen ja vilkaisi Aaronia.

Art oli jättänyt Tomtomin penkomaan valtavaa kirjastoa, tämä oli kuulemma pärjännyt itsekseenkin.. tosin Tomtom meinasi jo pariin otteeseen jäädä kirja kasojen alle, mutta jos Tomtom sanoi pärjäävänsä, ei Art sitä epäillyt.
"Elisa.." Art aloitti ja siirsi kettumaisen katseensa Elisaan "Eikö täällä ole kuuma? Sinulla on päässäsi huppu ja kasvoillasi hiostava maski, eikö se ole epämukavaa?" Art sanoi "ystävällisesti" hymyillen.
Lily käänsi vihaisen katseensa Arttiin, TAAS tämä halusi Elisan riisuvan maskinsa.. tosin nyt tilanne oli toinen, Lily tiesi että Elisa oli Ophelia ja osasi nyt huolestua oikeasta syystä.. mitä jos joku ottaisi Elisan maskin pois?

// AGH!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 14 Helmi 2008, 23:53

Ophelia, Aaron

Aaron käännähti Aranin puoleen, mulkaisten tätä vihaisesti, mutta hyytyi selvästi tässä samassa, kuningas kun sanoi hänen menevän liian pitkälle... Aaron oli hiljaa ja nyrpisteli nenäänsä ja puri huultansa ja mutisi lopulta jotain itsekseen, ristien kätensä puskaan ja käänsi päänsä suuntaan missä ei näkynyt ketään, hänellä ei ollut juurikaan kanttia alkaa tälle ärhäntämään. Ophelia huokaisi syvään ja katseli nyt yli kulmiensa Aranin nousemista ylös ja taivaalle katselua, vaikkei tämä mitään varmaan edes nähnytkään ja antoi Aaronin kiukutella rauhassa vaikka Opheliaa tämän käytös sapettikin. Tosin tälle Ophelia tunsi hieman pelkoa räyhätä, tämä oli paljon arvaamattovampi mitä Black saatika Art, nämä eivät kuitenkaan alkaisi häntä lyömään vaikka tämä mielipiteensä ilmaisikin...
Ophelia katsahti sitten Lilyyn joka näytti sanattomalta ja katsoi nyt Aranin kääriessä sideharsoa pois silmiltänsä, vaikkei kahta tuntia ollut edes vielä kulunut? Ophelia ei sanonut tähän yhtään poikkipuolista sanaa kun tunsi olevansa ihan eri sarjassa tällä hetkellä, mutta Lily teki tämänkin hänen puolestaan ja Aran vain vastasi ettei hänen tarvinnut harsoja koko aikaa pitää.
Aaron katseli yhä muualle, naama mutrussa, vihaisensa Aranin sättimiselle, mitä hienoa siinä vanhiksessa niin sitten oli?

Aran ei ollut mitä oletettavimmin saanut näköänsä vielä takaisin, mutta Lily kysyi tätä kuitenkin ja vastaus oli myös oletuksien mukainen... Mutta. Aaron nosti katsettaan ja näki Arathetin minkä näkeminen sai Aaronin hymyilemään taas kettumaisesti tämän taas huomatessa tämän. Aaron vilkaisi olkansa yli Lilyä, kunnes käännähti kokonaan taas näiden puoleen, naurahtaen Lilyn huomautukselle, oli mukavaa olla kaivattu.
Ophelia oli tosin saanut sydänmen taas kurkkuunsa nähdessään Artin ja oli vähällä juosta Lilyn hameenhelmaan kiinni, äskeisen jälkeen hänen ei tehnyt mieli alkaa kuunnella Arathetia, ties vaikka alkaisi ärhentelemään tällekin mikä ei taas sopisi Elisan profiiliin ja mikä taas vahvistaisi epäilyjä entisestään, mutta ihan hiljainen piipittäjäkään Ophelia ei uskonut voivansa juuri nyt olla ellei joku vetänyt jotain yllättävää hihastaan.
Ja kaiken lisäksi, Tomoderuwix ei ollut häntä juuri nyt puolustamassa tosin Lily onneksi jo tiesi ja varmaan puolustaisi Ophelian kantaa nyt kahta kovemmin.

Sitten Art katsahti Opheliaan ja Ophelia katsahti tähän takaisin ja puri hammastaan yhteen tämän kysyessä tältä etteikö tällä ollut kuuma.. Ophelia hillitsi ärtymyksensä, vaikkei hän yleensä heti alkuunsa huutamaan räjähtänytkään kun ärtyyntyi. Aaron puolestaan nosti kulmaansa ja katsahti Artista Elisaan, miettien mitä Art jutustelullaan oikein meinasi, kuulosti nimittäin vähän siltä että tämä olisi ehdottanut tämän maskin riisumista.
"Ei täällä ole niin kuuma, kiitos kysymästä. Pidän huppua ettei aurinko porottaisi, eikä maskini niinkään hiosta..." Ophelia vastasi tälle rauhallisesti, valehdellen tosin sillä kyllä hänellä hieman lämmin oli ja maski hiosti häntä vähän, mutta Ophelia ei siitä valittamaan alkanut lähteä.
"Mitä sinä palaneesta naamasta haluat?" Aaron sanoi tähän väliin ja katsahti Elisasta taas Artiin naama peruslukemilla.

//NUH!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Helmi 2008, 00:20

Aran, Art, Lily

Art vilkaisi Aaroniin ja hymyili kettumaisesti.
"Oletko sinä sataprosenttisen varma että maskin alla on palaneet kasvot? Minä ainakin epäilen.. ja aijon ottaa siitä selvää" Art sanoi Aaronille telepaattisesti, tuota hän ei viitsinyt ääneen sanoa.
"No, mikäs siinä" Art sanoi hymyille Elisalle ja käänsi katseensa sitten Araniin.
"Miten silmänne voivat?" Art kysyi katsellessaan Arania.
"Yhä pimeää.." Aran sanoi ja käänsi katseensa Arttiin.
Aranin silmät olivat täysin valkoiset, ei näkynyt edes mustia pupilleja.. Lilystä Aran näytti nyt erittäin pelottavalta, jos Lily olisi törmännyt Araniin yöllä, kun hän näytti tuolta, Lily varmaankin olisi saanut sydänkohtauksen.
"Art mihin jätit Tomtom herran?" Lily kysyi koittaen vaihtaa puheenaihetta.
"Kirjastoon, hän sanoi pärjäävänsä yksin" Art sanoi vilkaisten Lilyyn.
"ai.." Lily sanoi kääntäen katseensa lammessa uiskenteleviin sorsiin.. ne olivat jo tuhonneet leivät kokonaan ja uivat nyt rauhallisesti, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Art kertoi Aranille telepaattisesti kuinka pitkän matkan päässä jokainen henkilö hänestä oli, minne kukin katseli ja mitä kukin teki, kuten sanottu, Art toimi Aranin silminä, ei vain kävelemisen suhteen vaan kaiken muunkin. Art jopa kertoi kuinka monta sorsaa lammessa oli ja kuinka monta pilveä taivaalla näkyi. Näin Aran sai kunnollisen kuvan siitä mitä ympärillä tapahtui ja hänen oli helpompi reagoida.
Lily alkoi kytätä Aranin hiuksia.. hän muisti kuinka pehmeät ja puhtaat Artin hiukset olivat olleet, oliko Aranin hiukset yhtä pehmeät? AGH! Lily halusi kokeilla niitä! Mutta ei kehdannut.. eikä välttämättä edes halunnut kysyä lupaa.. joten tyytyi katsomaan.
Aran otti pari askelta taaksepäin, riisu viittansa ja istui taas maahan, kohti lampea ja jäi toljottamaan eteensä.. hän ei pahemmin mitään muuta juuri nyt voinut tehdä.
Art kyttäsi sivusilmällä Elisaa, kunnes huomasi Lily tuijottavan Arania ja ilmoitti tästä Aranille.
"Mitä sinä katsot?" Aran kysyi Lilyltä heti tiedon saatuaan.
Lily mulkaisi Arttia, pitikö tämä kertoa aivan kaikki?!
"um... hiuksiasi" Lily sanoi lopulta hieman nolona.
"Miksi?"
"mietin.. ovatko ne yhtä pehmeät mitä Artilla" Lily sanoi hieroen takaraivoaan ja hymyili nolona.
"kokeile pois.." Aran sanoi katsellen lammelle.
Lily seisoi hetken aikaa paikallaan, vilkaisi Opheliaan, mutta käveli sitten Aranin taakse, kyykistyi ja alkoi hiplaamaan Aranin hiuksia. Ja totta kai ne olivat yhtä pehmeät! Tai ehkä vähän pehmeämmät mitä Artin.. ja pidemmät ja ja ja.. LETITETTÄVÄT! Lily otti omankäden oikeuden ja alkoi väsäämään pientä letti Aranin hiuksiin.. ja Aran oli seitsemännessä taivaassa.

"Aaron.." Art aloitti kääntäen katseensa taas Aaroniin "Haluaisitko auttaa? Keksi keino miten saan maskin Elisan kasvoilta pois.. jos se nyt Elisa edes on" Art sanoi ja hymyili vilkaisten sivusilmällä Elisaa ja hymyili tälle jälleen.. ei yhtään epäilyttävää?

// *kiksit* aaaah, lettejä <3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 15 Helmi 2008, 01:35

Ophelia, Aaron

Aaron kuunteli ja käänsi sitten päänsä taas Elisaan, hymyillen nyt itsekin kettumaisesti ja Opheliaa alko pikkuhiljaa pelottamaan nämä kaksi...
Ophelia käänsi tosin katseensa sitten Araniin ja Lilyyn, Artin mitä ilmeisemmin tyytyen tämän vastaukseen ja näki nyt myöskin Aranin täysin valkoiset silmät...! Ophelia tosin van säpsähti ja hoki itsekeen että se johtui tämän sairaudesta, tämä ei ollut helvetistä noussut demoni (vaikka lähelle meni...) saatika riivattu.
Art kysyi Aranin silmien vointia, mutta tämä ei yhäkään nähnyt mitään, sillä aikaahan ei ollut mennyt edes tuntia. Sitten siirryttiinkin Tomoderuwixeen josta Opheliakin halusi tietää. Tämä oli kuulemma jäänyt kirjastoon ja sanonut pärjäävänsä ilman Arathetia, mikä sai Ophelian pian ihmettelemään syytä!? Eikö tämä ollutkaan mennyt kirjastoon saadakseen Artin pois tämän kimpusta..? Lienikö tämäkin vain toive ajattelua...

Ophelia yritti miettiä mahdollista syytä Aaronin kettumaiselle ilmeelle... Nämä osasivat puhua telepaattisesti joten näiden ei tarvinnut edes puhua ääneen keskustellakseen asioista ja Ophelialla oli ikävä tunne että se liittyi taas hänen kasvoihinsa, sillä Aaronkin oli alkanut tiirailemaan häntä vasta Arathetin tultua paikalle. Aaron puolestaan vilkuili Elisaa, miettien Arathetin epäilksiä tätä kohtaan.
Ophelia puolestaan tunsi olevansa näiden kahden silmätikku! Molemmat vilkuilivat häntä ja Ophelian olisi tehnyt mieli kivahtaa näitä lopettamaan. Sitä paitsi, mitä sitten jos Art näkisi hänen kasvonsa, alkaisiko tämä pilkkaamaan ja pitämään puhetta siitä kuinka oikeassa oli? Toki siinä heikentyisi Lilyn pelastamis operaatio aika lailla jos Opheliakin jäisi kiinni...
Ophelia katseli Lilyä, yrittäen välttää kaksikkoon katsomista ja näki nyt itsekin kuinka Lily katselia Arania häiritsevänkin tiiviisti! Ophelia säpäshti Aranin ääneen, tämäkin tajusi tai sitten Art oli kertonut että Lily katsoi häntä ja nyt Lily alkoi nolona selittelemään että oli katsellut tämän hiuksia?
Aaron taas ihmetteli mitä prinsessa tämän hiuksista tahtoi? Ja tämä mainitsi vielä Artin ja Aaronia alkoi kummastumaan näiden touhut, antoivatko nämä toisten räpelöidä näiden hiuksia tuosta vain?
Ophelia katsahti puolestaan Lilyyn ja oli aikeissa jo ravistaa päätään tai viitota tälle että antaisi Aranin hiuksien olla! Eikö se tuntunut tästään yhtään epäsoveliaalta miettiä vihamiehensä hiuksien pehmeyttä? Kysyisi mielummin vaikka mitä saippuaa tämä käytti sen sijaan että.. kyykistyisi tämän taakse... ja alkaisi letittämään tämän hiuksia... Ophelia tulee vielä sanomaan tästä! Ja Aran näytti tästä turhankin onnelliselta, oliko Lilyn pakko lisätä tämän kiintymystä tähän...?

Aaron ei tiennyt enää mitä prinsessasta ajatella, halusiko tämä nyt letittää Aranin hiuksiaa koko loppu elämänsä vai palata sen kaljun tyyppinsä luokse? Aaron piti omat hiuksensa lyhkäsinä, niitä ei silloin tarvinnut niinkään hoitaa, kyllä haltijatkin hiusharjaa sentään käyttivät mutta senkin käyttö on Aaronilla varmaan heikompi mitä jousen.
Sitten Art otti tähän yhteyttä ja Aaron katsahti kulmat koholla tähän.
"Hee...? Maski pois hänen kasvoiltaan? Se pitää tietenkin napata silloin kun hän sitä vähiten odotta, sen nyt tajuaa idioottikin. Ja keksi sinä häntä sitten epäilet? Mikään uhka tuo ei ainakaan ole, minä saisin hänet itsekin lampeen heitettyä! Että ei sen puoleen väliä, mutta jos sinun on aivan pakko ja jos sinulle tulee jokin keino mieleen niin saattaisin ehkä olla kiinnostunutkin osallistumaan." Aaron vastasi tälle. Tyttö ei näyttänyt uhalta, tämähän oli lyhyempi mitä Aaron ja Aaron oli poikana tietenkin vahvempi ja Art taas paljon pidempi ja sitä mukaan paljon vahvempi, joten mitä väliä ketä tämä oli? Tappi mikä tappi, mitä eroa sillä oli? Ellei tämä sitten omannu taitoa posauttaa puolta maailmaa tuusan nuuskaksi siis... Jota Aaron suuresti epäili ja Aaron oli yhä vähän kettuuntunut tälle näiden sanaharkan jälkeen, joten mikään ei häntä pahemmin estellytkään.

Ophelia ei ollut kiinnittänyt nyt huomiota Artiin saatika Aaroniin nyt toviin vaan hänen katseensa oli liimautunut toruvasti Lilyyn, mutta pysyi kuitenkin varuillaan, valmiina läimäsemään kätensä maskinsa päälle jos huomaisi näiden jotain yrittävän. Tosin, Opheliaa alkoi pikkuhiljaa ahdistaamaan vain seistä näistä erillään, joten Ophelia otti pari nopeampaa askelta, käveli Artin ja Aaronin ohitse, Aaronin kätse tämän niskassa aina Lilyyn asti.
"Voinko letittää sinun hiuksiasi?" Ophelia kysyi pysähtyessään Lilyn vierelle ja kysyi tältä nyt muodollisuuden vuoksi lupaa alkaa letittämään tämän hiuksiin lettejä sillä välin kun tämä letitti Aranin hiuksia.

//DDDD'X//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron