Kirjoittaja Ivy » 14 Helmi 2008, 00:53
Ophelia, Aaron
Ophelia katseli kysyvästi vanhusta tämän edessä joka pyöritteli letitettyä partaansa, miettien mitä ilmeisemmin Ophelian sanoja tarkemmin ja sanoikin pian että heidän olisi hyvä jäädä ehkä vielä täksi yöksi. Ophelia tiesi kyllä riskin, mutta oli valmis sen ottamaan niin kauaksi aikaa kunnes lähiten aukoton suunnitelma kehittyisi. Tomtom olikin jo luettelemassa ensimmäistä suunnitelmaa, muttei päässyt puusta pitkälle, Artin ilmestyttyä näin paikalle! Ophelia käännähti Artin suuntaan, peläten että tämä olisi kuullut jotain tälle kuulumatonta, mutta ainakin nyt tämä ei sitä mitenkään näyttänyt...
Tomtom veti taas dramaattista rooliansa ja Ophelia vain vilkaisi tätä ja keskittyi muuten Artiin joka nyt kysyi Aranin mahdollista sijaintia ja vilkuili häntäkin, mistä tuskin kannatti yllättynyt olla...
Sitten kuuluikin Aranin ääni sivuhuoneen ovelta, kaikki olivat nyt siis täällä. Ophelia ehkä manasi pienesti mielessään, eivät he päässeet puusta pitkälle mikäli isännöitsijät tupsahtelivat aina paikalle kun näitä vähiten odotti.
Ophelia kyllä kiinnitti huomiota siihenkin, että Aran piti kättänsä Lilyn olkapäällä, mutta Ophelia luotti että se oli osa tämän oppaana olemista, Arankun ei mitään juuri tällä hetkellä nähnyt.
Aran kyllä pian irrotti näppinsä pian Lilystä ja Art mitä ilmeisemmin otti ohjat käsiinsä, olihan Aran aikaisemmin kertonut että tämä hoiti sokeana asiat Artin ja telepaattisen keskustelun ansiosta. Aran ja Lily kävelivät kolmikon luokse ja Ophelian sydänkin alkoi palautua taas normaaliin rytmiinsä näiden ansiosta sillä oli pelottavaa ajatella että Art olisi jotain kuullut, mutta kun tämä ei heti mennyt Aranille mitään möläyttämäänkään niin Ophelia myöskin oletti että he olivat turvassa näin toistaiseksi. Sitten Tomtom avasi suunsa, sanoen että tällä olisi pieni pyyntö ja Ophelia katsahti tähän, tietämättömänä itse asiasta ja pian tämä kysyikin Aranilta että saisiko käyttää näiden kirjastoa. Ophelia ei ollut ihan varma mitä Tomoderuwix teki muttei asiaan myöskään puuttunut ja Aran passittikin jo Arathetia näyttämään tälle tietä.
Eli jäljelle jäi vain Ophelia, Lily ja sokea haltija kuningas... Jos Aran olisi vielä kuuro niin kaikki olisi kerta kaikkiaan täydellistä. Ophelia tosin vain vitsaili tätä ajatellessaan, ei hän Aranin sokeudesta iloinnut, varsinkaan kun tämä sai silloin hyvän syyn Lilyn koskemiseen.
Ophelia katsahti kohta ovesta Lilyyn joka tökki sormiaan yhteen ja kysyi Aranilta että olisiko mahdollista jos he menisivät kävelylle. Opheliaakin ajatus ulkona käymisestä kyllä miellytti, he olivat olleet melkein koko päivän sisällä ja ilma linnassa alkoi tuntua tunkkaiselta, varsinkin Ophelialle kun joutui maskin reikien läpi hengittämään.
Aran myöntyi Lilyn ehdotukseen tämän lisäessä lupauksen ettei karkaisi, mutta Lily sai toimia Aranin oppaana ja hakea tämän viitan ensin oleskeluhuoneesta. Ophelia odotti Aranin kanssa hiljaa tämän salissa, Ophelialle ei olisi tullut mieleen edes inahtaa, kunnes Lily tulikin jo takasin Aranin viitta mukanaan.
Sitten he lähtivätkin, Lilyn opastamana ulos linnasta linnan etupihalle, josta matka jatkui sitten kylälle. Ophelia käveli Lilyn vierellä, katsellen ympäriinsä, täysin tietämättömänä siitä minne Lily heitä niin määrätietoisensa johdatti, oliko Lily mennyt tästä sitten ennenkin?
Ophelia vilkuili ympäriinsä, pistäen muistiin reittiä mitä pitkin he kulkivat ja pian kylän talot loppuivat ja kolmikko saapui lähes kristallin kirkkaalle lammelle!
"WAAI!~<3" Ophelia huudahti ihastuksesta nähdessään joutsenet joita Lily oli tarkoittanut, ihmetellen hetken miksi tämä kutsui häntä Elisaksi ja muisti pian ettei Aranin sokeus estänyt tätä kuulemasta...
He kävelivät lammen rantaviivalle ja Ophelia asetti kätensä selkänsä taakse ja katseli kaunista lampea ja sen lähiympäristöä samalla kun Lily yritti houkutella joutsenia tulemaan heidän luokseen.
Aaron... No Aaron oli mennyt eilen illalla kotiin hyvin myöhään, varmistettuaan ensin että kaikki muut olivat varmasti jo nukkumassa. Hän oli kapunut ränniä pitkin katolle, tasapainotellut sieltä sitten tiensä taas huoneensa ikkunalle ja pujahtanut siitä sisään. Aamulla Aaron oli herännyt jo muita aikaisemmin, jättäen petinsä jälleen petaamattomaksi mistä hänen äitinsä saikin tietää että poika oli tullut kotiin edes yöksi ja yksi vastaleivottu leipä oli kadonnut keittiön pöydältä! Se oli tarkoitettu Aaronin äidin mahdollisille vieraille, tällä oli usein tarve tarjoilla vierailleen vasta leivottua leipää ja nyt Aaron mutusti leipää aamiaisekseen kaukana äitinsä sättimisiltä vaikka tällä oli tulossa viearailijoita päälle tusina. Aaron karkasi kotoa aikaisin siis kahdesta syystä, äitinsä puheilta ja sukulaisilta ja muilta äidin ystäviltä jotka puristelisivat Aaronin poskia ja kohtelisivat tätä kuin mitäkin hellan luttanaa, tosin se olisi loppunut heti kun Aaron olisi vähänkin ärähtänyt muttei Aaron kotonaan muutenkaan viihtyisi.
Aaron siis mutusteli leipäänsä, lammella, puussa, roikotti toista jalkaansa ja katseli pilviä, kunnes kuuli lähestyviä askelia ja katsahti äänien suuntaan vihaisesti mulkaisten, eikö täälläkään saanut enää olla rauhassa!? Aaron nousi makuulta puun latvasta jaloilleen, pitäen puolikasta leipää suussaan ja piti oksista käsillään kiinni, jääden tarkkailemaan sitä että meinasivatko nämä kauakin viipyä hänen 'alueellaan'.
'Heeee!!' Aaronin mielenkiinto heräsi nähdessään prinsessa Lilyn jonkun ylimääräisen äijän kanssa ja vihreä huppuisen tapin kävelevän näiden vieressä ja arvaatkaapa kaksi kertaa muistiko Aaron edes tämän vale nimeä.
Aaron seurasi näitä katseellaan, pysyen puiden lehtien suojissa ja katsoi kuinka nämä melkein rynnistivät lammen rannalle parin joutsenen takia... Tytöt olivat sitten outoja, innostuivat niin pienestä..!
Aaron otti esiin ritsansa vasemmasta saappaastaan, repäisi palasen suurehkosta leivän puolikkoosta, myttysi sen taikinamaiseksi palloksi, tähtäsi ja pian taikinan palanen polskahtikin veteen kuin mikäkin torpedo.
Joutsenet sdäikähtivät pahan kerran ja alkoivat äänähtelemään, kunnes yksi niistä tajusi ammuksen olleen levän palanen ja mutusti sen nyt tyytyväisenä.
"Tylsiä otuksia, ei sorsia kovinkaan kummoisia..." Aaron sanoi samalla kun hyppäsi alas puusta jaloilleen tämän juurille ja katsoi nyt lammen reunalla olevaa kolmikkoa.
"Tässä!" Aaron tokaisi ja heitti puoliksi syödyn leivän Lilylle, hänellä ei enää nälkä ollut saatika välittänyt mitä toisella puolella leipää tehtiin ja Lily oli nyt sattunut leipää ääneen toivomaan. Aaron käveli näiden luokse, huomaten heti ensimmäisenä haltija miehen ja Aaron nosti kulmaansa nähdessään kääreet tämän silmien edessä... Aaron tosin nosti kätensä taas niskansa taakse ja katsahti alaviistoon Lilyä.
"Sopeutunut?" Aaron kysyi tältä piruillakseen ja hymyilikin nyt siihen malliin, eikä kiinnittänyt vielä mitään huomiota Elisaan jonka kasvoja peitti valkoinen maski.
Ophelia oli pysynyt vain hiljaa, katsahtanut haltija poikaan, saaden tietenkin toisen asteen sydänkohtauksen kun tämä oli jotain sorsista ja joutsenista puhunut, tunnistaen tämän samaksi minkä oli eilen linnassa nähnyt... Seurannut vierestä kun tämä oli heittänyt leivän Lilylle ja katsoi tätä nyt varoen sitä kuinka tämä kaivoi omaa hautaansa...
//X'DDD//