Taikatemppuja


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 2:04

Aran, Art, Lily

Art seurasi yhtälailla katseellaan Elisaa, kun tämä hiippaili hänen ja Aaronin ohi.. ja meni kysymään prinsessalta, saisiko tämä letittää hänen hiuksiaan.
"Toki" Lily sanoi hymyillen olkansa yli Ophelialle.
"Muistatko sen papitaren josta oli puhetta?" Art aloitti puhumaan Aaronille "Epäilen että Elisa on hän.. papitar Ophelia. Ääni on melkein samanlainen ja pituus täsmää.. ja Ophelialla ja Tomtomilla on yksi yhteinen tekijä, molemmat tuntevat Blackin. En siis yhtään ihmettele vaikka Tomtom oliskin mennyt sopimaan näiden kanssa jotain, onhan hän sentään samaa kansaa mitä se velho.." Art kertoi katsellen kolmikkoa.
Lily sai vihdoin valmiiksi yhden pienen letin ja päästi irti Aranin hiuksista.. se oli jotain uutta, Lily ei koskaan ollut letittänyt miehen hiuksia.. Blackillä ei hiuksia ollut, isänsä hiuksia hän ei kehtaisi letittää ja Henryn hiukset olivat hieman liian lyhyet.. tosin Lily oletti että Henry kasvattaisi pidempiä hiuksia, ihan vain isänsä kiusaksi.

Lily nojauti käsivarsiensa varaan ja katseli ympärilleen liikuttamatta päätään. Aika meni uskomattoman hitaasti, hän jopa toivoi että Art olisi kolauttanut häntä uudestaan päähän jotta hän saisi ainakin pari tuntia pysyä poissa kuvioista. Lily alkoi miettimään, miten Tomtom ja Ophelia aikoivat saada hänet pois täältä.. tosin hänen ajatuksen kulkunsa pysähtyi kun Aran vilkaisi häntä olkansa yli... eikai tämä juuri nyt lukenut hänen ajatuksiaan?! Lily vaihtoi äkkiä ajatuksiaan.. ja koska hän ei muuta keksinyt, hän alkoi ajattelemaan yksisarvisia!
"kuinka vanha sinä olet Elisa?" Art kysyi kävellessään lähemmäksi.
"mitä väliä sillä on? Etkö jo voisi jättää Elisaa rauhaan?" Lily sanoi ennen kuin Ophelia kerkesi mitään vastaamaan.
"On vain ystävällistä edes koittaa tutustua toisiin" Art huomautti jääden seisomaan takavasemmalle Opheliasta katsottuna.
Aran pysyi yllättävän hiljaa ja katseli vain eteensä. Mahtoi olla erittäin tylsää kun ei nähnyt mitään, Lily ainakin olisi tullut hulluksi!
"Nyt.." Aran aloitti ja sai Lilyn ja Artin huomion "Näen sumeasti.." Aran sanoi tihrustaen vähän ja vilkaisi ympärilleen.
Hän erotti taivaan ja puiden rajan, mutta kaikki näkyi vain sumeina värimöykkyinä.. ei hän erottanut lammesta tummia sorsia, ne olivat liian pieniä havaittaviksi.
"Art?" Aran sanoi vilkaisten olkansa yli, olettaen että Art oli jossain takanapäin.
"Niin?" Art vastasi ja tuli hieman lähemmäksi.
"Kun näköni on palautunut, haluan testata sen.. saat ottaa erän kanssani" Aran sanoi hymyillen.
"selvä se" Art sanoi ja vilkaisi taas Elisaa.
"Piru vie.. eikö maski voisi vain tippua?" Art sanoi Aaronille telepaattisesti.

Lily alkoi hyräilemään itsekseen katsellessaan taivaalle... hänellä oli tylsää! Ei hän ollut niitä henkilöitä jotka pystyivät istumaan paikallaan tekemättä mitään! Hän halusi lähteä juoksemaan pitkin ruohikkoa, mutta ei kehdannut.. taaskaan. Tosin hyvin se juokseminen oli onnistunut silloin kun Art toi hänet tänne... mutta silloin oli eri tilanne!
Aran tiesi mitä Art suunnitteli Elisan suhteen.. mutta ei sanonut mitään, sehän oli Artin oma asia.. tosin olisi Aran voinut jättää tämän ajatusten luvun väliin, mutta mitäs sitä sokeana muutakaan tekisi? Lily mietti mitä kuvioita pilvistä sai.. ja Elisan tai Aaronin ajatuksiin Aran ei vielä ollut kajonnut.. olisiko syytä? Toisaalta hän ei edes halunnut tietää, mitä Aaron ajatteli, mutta Elisa taas..

// EEEEVIIIILLL >8] //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 6:00

Ophelia, Aaron

Ophelia hymyili takaisin ja istuutui maahan ja alkoi letittämään pientä lettiä Lilyn hiuksiin, tämän lähellä tuntui hieman turvallisemmalta kuin sivummalla oleskelu ja nyt Aaronin saatika Artinkaan katse ei häirinnyt enää niin kovasti Ophelian keskittyessä vain Lilyn hiusten letittämiseen.
[i"Papitar? Tuoko?"][/i] Aaron vastasi näin alustavasti ja oli hetken hiljaa ja katsahti Elisaan joka ei kiinnittänyt heihin juuri mitään huomiota. Aaron ei ollut asiaa juurikaan ajattellut, mutta oli nyt hieman yllättynyt että 'tuo' olisi useampaankin otteeseen mainittu papitar.
"Mielenkiintoista... Molemmat tuntevat siis sen kääkän? Ei kyllä kovin pitkälle ole päässyt kun on jotunut epäilylistallesi jo nyt." Aaron jatkoi ja asetti kädet niskansa takaa sitten lantiolleen ja hymyili pirullisesti, sitä ei jokapäivä päässyt kenenkään 'rikospartneriksi'.

Ophelia letitti yhtä pientä lettiä Lilyn hiuksissa ja aloitti jo toista, kunnes Art oli astellut heidän lähelleen, Aaron tietenkin että myös valitettavasti tämän mukana. Ophelia käänsi puoliksi päätänsä hitaasti näiden puoleen Artin kysyessä tältä tämän ikää, mihin Ophelia ei ehtinyt edes ajatella vastaavansa kun Lily jo sätti Artia jättämään tämä rauhaan. Elisan lettien letitys oli jäänyt siihen ja tuijotti vain puoliksi letitettyä hiuskiehkuraa.
Sitten Aran ilmoitti näkevänsä sumeasti ja vilkuili nyt ympärilleen, saaden myös Ophelian huomion kiinnittymään tähän. Aran halusi kuulemma vielä testata näkönsä, kuhan vain saisi sen ensin takaisin, ottamalla erän Artin kanssa. Ophelia ei tiennyt mitä tämä erällä tarkoitti, mutta tavallaan Ophelia ei edes välittänyt, yleensä erät tarkoittivat tappelua miesten kesken, mutta eikö tavallinen shakki taikka tammi pelikin olisi käynyt?

Aaron vilkaisi sivusilmällä Artiin tämän huomauttaessa tälle telepaattisesti että eikö maski voisi vain tippua. Ophelia puolestaan yritti jatkaa Lilyn hiusten letitystä tämän katsellessa taivaalle ja yritti olla kärsivällinen sen suhteen että Art melkein hengitti tämän niskan takana ja siitä ajatuksesta että Aaron olisi nyt mukana Artin mahdollisissa juonissa.
"Aranin oikea käsi? Pikemminkin vasemman jalan saapas! Kylläpä neuvonantajan titteli irtoaa helpolla, olet aivan avuton. Ensinnäkin, Aran voi lukea ajatuksia ja vaikka se väittääkin että naama olisi karalla niin tuskin se sitä oikeasti itsekään uskoo. Toiseksi, se tuskin pitää maskiaan päällä kaiken aikaa. Kolmanneksi, olet liian hyökkäävä, totta kai se on varuillaan koko ajan ja osaa varautua vaikka menisit nyt ja yrittäisit sen riistää..!" Aaron aloitti, ja älysi jotain puheensa lopussa...
"HAH! Sehän on ihminen! Olet todellakin avuton! Senkun menet ja otat!" Aaron älysi VASTA äsken että tyttö olisi ihminen jos tämä oli se ketä Art tätä epäili, eli tyhmä, heikko ja kaikkea muuta vielä siihen päälle. Tosin ajatteli asiaa taas liian yksinkertaisesti että Art voisi vain mennä ja repiä tämän maskin tämän kasvoilta tuosta vain, Aaronkun otti aina omankäden oikeuden kaikkeen eikä lupaa kysellyt saatika seurauksia aina huomioon ottanut.

Nämä kaksi olivat hiljaa, silti Ophelian sydän hakkasi ja tunsi kuinka hänestä keskusteltiin tämän selän takana vaikkei mitään kuulunutkaan, mutta se tuntui! Ellei Ophelia ollut täysin naksahtanut ja tullut vainoharhaiseksi... Ophelia oli kyllä varuillaan, tuskin nämä ihan heti tämän naamaan kiinni pääsisivät jos Ophelia olisi näin lähellä Lilyä ja kasvot näistä pois päin ja Ophelian kädet letittämässä Lilyn hiuksia niin että Lilykin sai sen päänahassaan tuntea jos nämä nyt jotain päähänsä saivat.
"Oh, anteeksi..." Ophelia nykäisi vahingossa Lilyn hiuksia, tajutessaan menneensä sekaisin laskuissa; Oikea, vasen, keskelle, keskelle ja niin edes päin ja lähti purkamaan lettiä ja aloitti uudestaan samasta hiuskiehkurasta... Nyt ei ollut hyvä hetki menettää tajuamistaan, Ophelia ei aikonut luovuttaa maskinsa suhteen ja toivoi ettei Tomoderuwix olisi poissa kuvioista enää kauvaa, sillä tämä oli varmaa paras turva mitä Ophelialta löytyi. Ophelia aloitti jo kolmatta lettiä...

//DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD'8<//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 6:37

Aran, Art, Lily

Art veti kulmansa kurttuun kun kuuli Aaronin sanovan Tomtomia kääkäksi.. mutta ei siitä alkanut nuhtelemaan, Aaron oli mitä oli, se oli huomattu jo muutamaan kertaan. Sitten Art itse sai kuulla kunniansa Aaronilta.. vasemman jalan saapas.. nyt Art olisi halunnut heittää Aaronin lampeen!
"tuota.. joo. Tuskin hän maskia pitää yöllä.. mutta tuntuu liian töykeältä hiippailla yöllä naisen huoneeseen vain sen takia että näkisi tämän kasvot... ja piru, minähän olen niin hyökkäävä kuin itse haluan! Ja luuletko että maskin saisi tuosta vain pois? Nyt jos yrittäisin niin Elisa saisi kätensä maskille ennen kuin minä.. ja prinsessa olisi kimpussa heti jos menee liiankin lähelle tyttöä.." Art sanoi ja jäi katselemaan Elisan takaraivoa.

Lily tunsi nykäisyn hiuksissaan, mutta ei sanonut mitään vaan hymyili. Hän tunsi kuinka Ophelia letitti hänen hiuksiaan, eikä ollut tästä moksiskaan.. se oikeastaan rentoutti. Jos Lily ei olisi tiennyt että Elisa onkin Ophelia, hän ei välttämättä olisi antanut tälle lupaa letittää hiuksia, mutta nyt kun hän tiesi, tuntui turvallisemmalta. Koko ajan Ophelia olikin ollun näin lähellä.. samana päivänä kun hän joutui haltijoiden linnaan, Ophelia oli tullut myös.
Tosin, Lily oli jäänyt ihmettelemaan mikseivät nämä olleet tuoneet Blackiä mukana.. mutta kai tälle oli hyvä syyä.. erittäni hyvä syy. Aran istui hiljaa paikallaan ja kuunteli.. Elisan ajatuksia.. tosin juuri sillä hetkellä kun hän kuunteli, Elisa toivoi että Tomtom tulisi pian. Tämä todellakin taisi pelätä Arttia?
"Voi ei!" Lily rääkäisi ja vilkaisi linnalle päin.
"mitä nyt?" Aran kysyi kääntäen kasvojaan kohti Lilyä.
"me.. jätimme Ophelian sinne yksin.." Lily sanoi muistellessaan pientä pupua.
"Ophelian?" Aran kysyi.
"siis.. se pupu jonka Tomtom antoi minulle.. nimesimme sen Opheliaksi kun Art jostain syystä rääkäisi hänen nimensä juuri sillä hetkellä kun mietimme nimeä pupulle" Lily sanoi vilkaisten Arttiin.
"ai.. hmh, Ophelia.." Aran sanoi kääntäen kasvonsa taas eteenpäin, huvittavaa edes ajatella pupua nimeltä Ophelia.
"Arthan voi hakea sen" Lily sanoi vuorostaan hymyillen kettumaisesti katsellen Arttiin.
"Art? Hakisitko Ophelian" Aran sanoi.
"hyvä on.." Art sanoi, eihän hän voinut kieltäytyäkkään.

Lily katsoi voitonriemuisena Arttia, joka lähti kävelemään kohti linnaa.. päästiimpäs siitäkin! Ainakin hetkeksi. Lily vilkaisi Aaronia.. eikai tämä ollut mukana Artin suunnitelmissa? No, hällä väliä.
"Minkä värinen Ophelia on?" Aran kysyi.
"Valkoinen, erittäin pieni ja pullea.." Lily sanoi katsellen taas taivaalle.
Kului ehkä vartti hiljaisuudessa, kunnes Art palasi käsissään pieni valkoinen pupu.. joka mutusti kirjan sivua.
"Se.. löysi kirjan" Art sanoi antaessaan Ophelian Lilylle.
"Sillä oli vain nälkä, kyllä sinäkin kirjan söisit jos et muuta löytäisi" Lily sanoi puollustellen pientä pupua.
Äkkiä Ophelia ponnisti Lilyn sylistä ja lähti juoksemaan pitkin ruohikkoa.. ja Lily ampaisi tämän perään. Aran kuuli kuinka Lily lähti liikkeelle ja Art kertoi tälle tarkemmin mitä tapahtui... eikä sillä niin väliä, vaikka Lily päättäisikin nyt lähteä pakoon metsään, ei hän kauaksi pääsisi.

Ophelia teki äkki pysähdyksen, Lily sai tästä otteen, mutta veti itse samalla ympäri pupu sylissään ja jäi mahaamaan maahan nauraen pienesti. Nyt hän piti Opheliasta kunnolla kiinni, samalla kun silitteli tämän päätä ja antoi tälle ruohonkorsia, mitä se pisteli tyytyväisenä poskeensa niin että pieni suu kävi kuin viimeistä päivää.

// >8] //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 8:33

Aaron, Ophelia

"Yritätkö sitten saada hänet ottamaan sen pois itse? HAH! Onnea yritykseen." Aaron naurahti tälle. Häneestä olisi kaikista helpointa vain repiä se pois tämän naamalta, oli tämän kädet naamarilla tai ei, tosin silloi olisi prinsessa tämän kimpussa ja lopputulos jäisi silloin vähäiseksi.
Ophelia letitti yhä sitä samaista hiuskiehkuraa, yrittäen saada keskittymisensä vain tähän ja tappaakseen aikaa, kunnes Lily rääkäisi ja Ophelia päästi samassa irti nyt kolmannesta letistä. Ophelia lattoi kätensä reisiensä päälle ja jäi ihmettelemään Lilyn rääkäisyä ja tämä kertoi pian että he olisivat jättäneet Ophelian yksin... Aran ei tiennyt Lilyn pupun nimestä mitään ja Lily joutuikin tästä nyt tälle kertomaan ja vielä senkin että Art oli tätä nimeä jostain syystä 'ehdottanut' ja Aran käänsi päänsä takaisin lammelle päin, tajutessaan että kyseessä olikin vain pupu. Opheliakin oli kummoiksunut itsekin pupulle annettua nimeä, mutta eihän Lily silloin Elisasta mitään tiennyt ja Ophelia sai nyt totutella siihen että kun joku sanoi 'Ophelia', sillä tarkoitettiin pientä valkoista pupua.

Sitten Lily nälväisi hyvän ja ehdotti että Art voisi hakea tämän!
Ophelia käänsi päätään Artiin päin siinä missä Lilykin, hakisiko tämä?
Aran pyysi kohta itsekin Artia hakemaan nyt 'Opheliaa' ja Artin oli tietenkin suostuttava ja poistui paikalta... Jättäen kuitenkin Aaronin yhä mulkoilemaan tätä ja Ophelia siirsi katseensa takaisin Lilyyn tämän tajuttuaan.
Aaronia toisaalta kiinnosti, toisaalta ei ja toisaalta taas ihmetteli mitä täällä edes teki... Aaron saisi ehkä naurut jos Elisa paljastuisikin Opheliaksi, mutta toisaalta Aaronia ei kiinnostanut tippaakaan että kuka tämä oli. Miten tämä edes muka kuvitteli prinsessan pois viedä? Ja Aaronille oli periaatteessa ihan sama vaikka prinsessa vietäisiinkin, silloin hän saisi nauraa Artille tämän epäonnistumisesta, hävitä nyt ihmisille! Aaronia tosin alkoi pikkuhiljaa kyllästyttämään vain seisominen ja Elisan tarkkailu... Eihän hän edes tiennyt millainen Ophelia oli! Noh, yrittipä kuitenkin, toisena vaihtoehtona olisi ollut sorsien ammunta ja Aaron vähän epäili ettei Arankaan sitä hyvällä katsonut. Joten Aaron istahti maahan, tietenkin lootus asentoon ja huomasi että Elisa istui polvillaan... Kuten prinsessakin, kuten ihminen, ellei tämä istuma tapa ollut sitten yleinen kaikilla naisilla. AGH! Aaronin teki mieli lyödä itseään, ei ollut hänen tapaistaan ajatella näin typerän syvällisiä! Helkkari! Istukoot miten lystää, hittoako se Aaronia liikutti?! Typerä Art! Vasemman jalan saapas! Aaron manasi nyt itsekseen, oliko näiden aivan pakko tulla hänen rauhaa häiritsemään ja kiusaamaan noinkin arveluttavilla kysymyksillä?

Ophelia saattoi kuulla jotain vaimeata ja epämääräistä mutinaa takanaan, muttei kääntänyt saatika osoittanut tähän minkäänlaista huomiota. Aran oli tällä välin jostain syystä kysynyt Ophelia pupun väriä ja Lily oli vastannut tämän olleen pieni, valkoinen ja pullea-
Art olikin jo palanut... Käsissään kirjan sivua mutustava pupu jonka Lily otti nyt syliinsä, puolustellen sitä sanomalla että sillä oli ollut vain nälkä ja Ophelia hymyili tälle maskinsa takaa ja oli saanut nyt letin valmiiksi ja päästi irti tämän hiuksista. Samassa pupu loikkasi Lilyn sylistä ja Lily ampaisi tämän perään, jättäen Ophelian kuin nallin kalliolle kolmen haltijan kanssa! Opheliaa alkoi jo tosissaan pelottamaan, ensin Tomoderuwix oli jättänyt ja nyt Lily! Ajattelivatko nämä ollenkaan mitä nämä tekivät jättäessään hänet yksin!?
Ophelia käänsi päätänsä Artin ja lähes kuoliaaksi tylsistyneen Aaronin puoleen joka katseli prinsessan menoa valkoisen lihan perässä... Aaronille oli nälkä.
"Se on salaisuus." Ophelia sanoi katsoessaan Artiin, naama peruslukemilla.
"Kysyit aikaisemmin, ikääni siis. Se on salaisuus." Ophelia täsmensi ja tottahan tämäkin oli, ei hän oikeasti kunnon ikäänsä tiennyt, mikä oli siis ikäänkuin salaisuus häneltä itseltäänkin, mutta oletti sen olevan jossain 12-paikkeilla ja Ophelia oli vastannut aikaisemmin Artille (vielä Opheliana siis ollessaan) että olisi 12-vuotias. Ophelia katsoi siis viisaaksi vain kertoa tälle Elisana että hänen ikänsä olisi salaisuus, mikä kieltämättä kummastutti ihan ketä tahansa! Mutta jos hän olisi vastannut Elisanakin tälle että olisi ollut kaksitoista, Artin naama olisi muuttunut jo sietämättömän kettumaiseksi. Vaikka Opheliasta tuntui tyhmältä ajatella asiaa Artin kuvakulmasta, tämä epäili tätä tämän pituuden ja äänen suuntautumisen perusteella... Joten Ophelia ei viitsinyt antaa tälle lisää typeriä syitä mainitakseen 'NOIN' ikänsä.
"Mitä helkkaria tuo muka tarkoittaa?" Aaron ärähti tähän väliin ja siirsi kyllästyneen katseensa nyt Elisaan.
"Se tarkoittaa sitä etten kerro ikääni, se on osa rooliani mystisenä velhon apurina etten paljasta oikeaa ikääni. Saatan olla sata vuotta, ehkä tuhat, ehkä vain kymmenen." Ophelia vastasi, turvautuen nyt siihen että hänen kuuluisi olla mystinen ei pelkästään kasvojensa ja maskinsa puolesta vaan myös oikean ikänsä.
"Typerää..." Aaron tuhahti ja katsahti hetkeksi muualle... "Hei, tunnetko Blackin? Sen kuninkaan vehon?" Aaron kysyi tähän väliin ja Ophelia oli hieman yllättynyt kysymyksestä.
"...Vain sen mitä herra Tomoderuwix on kertonut.." Ophelia vastasi.
"Eli?" Aaron patisti tätä kertomaan.
"...Herra Tomtom oli hänen opettajansa joskus aikoinaan... Kuulenma omalaatuinen oppilas... Ei hän sen enempää..." Ophelia vastasi, muistellen mitä Tomoderuwix oli Blackistä ja hänestä Ophelialle aikaisemmin kertonut...
"..." Aaron ei sanonut enää mitään, tieto oli yhtä tyhjän kanssa ja katsahti sitten Artiin.
'Minulta on turha kysyä! Itse menisin maskin repimään jos se minua niin paljoa liikuttaisi... Mitä meinaat tehdä? Yhä pakkomielteinen palaneiden kasvojen suhteen?' Aaron kysyi Artilta telepaattisesti tähän väliin ja Ophelia katsoi voivansa kääntää päänsä taas sinne missä Lily oli ja tunsi ylpeyttä siitä että oli uskaltautunut lähtee puhuttelemaan näitä vaikka pelkäsikin näiden epäilyttävien katseiden puolesta...

//NUH Ò_Ó//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 9:38

Aran, Art, Lily

Art vilkaisi alaviistoon Elisaa joka kertoi ikänsä olevan salaisuus.. Arttia se ei vakuuttanut, vaikka Elisa kertoi että se kuului hänen osaansa mystisenä apurina. Oikeastaan, tämä vain lisäsi hänen epäilyksiään. Art oli samaa mieltä Aaroni kanssa, typerää.. ja ärsyttävää! Sitten aiheeksi tuli Black.. siinä vaiheessa Arankin alkoi kuuntelemaan kunnolla.. vaikka, ei häntä Black sinänsä kiinnostanut, hän vihasi tätä.. tosin ei Elisasta paljoakaan saanut irti Blackin suhteen. Art katseli Elisaa kunnes siirsi katseensa takaisin Aaroniin joka puhui hänelle.
"hmh... en voi sitä suoraan repiä, jos hän onkin kuka väittää olevansa, sehän olisi sama kuin hyppisin ilkosillaan pitkin katuja! Täytyy keksiä jotain parempaa.." Art sanoi ja vilkaisi lammessa uivia sorsia.. oi kuinka hänenkin teki mieli juuri nyt ampua niitä kivillä! Vaikka eiväthän ne olleet tehneet mitään, mutta ajatus tuntui houkuttelevalta.
Aran nousi yllättäen seisomaan ja vilkaisi Arttia, sanomatta sanaakaan ja lähti sitten kävelemään Lilyn luo.. tottakai Art neuvoi montako askelta, mihin suuntaan ja mitä Lily juuri nyt teki.

Lily vilkaisi kohti nelikkoa kuullessaan lähestyivä askeleita ja nähdessään Aranin tulevan, hän pommpasi ylös alta aikayksikön. Aran pysähti Lilyn eteen ja hymyili tälle, tosin nyt Art ei voinut kertoa tarkemmin mitä tapahtui, kun ei nähnyt mitään muuta kuin Aranin selän.. Tosin Aran sanoi tälle ettei tämän tarvitsisi enää "ohjailla" häntä, joten Art siirsi katseensa takaisi Elisaan.
"Onko Ophelia käsissäsi?" Aran kysyi.
"On, haluatko pitää sitä?" Lily kysyi ja nosti Opheliaa hieman ylemmäksi.
Aran otti pupun syliinsä ja silitti sitä. Ophelia rauhoittui aivan kuin joku olisi antanut sille jotakin huumaavaa. Lily katsoi kulmat koholla pupua, ei se noin hyvältä voinut tuntua! Tosin ei Lily sitä voinut tietää.. eikä halunnutkaan.
Art katsoi Elisaa.. tosin nyt hän ei enää hymyillyt. Häntä suorastaan otti päähän ettei nähnyt tämän kasvoja.. mutta.. oliko Elisalla hiuksia? Tämän hupun alta ei voinut nähdä mitään.. sekin sapetti Arttia.

Aran ja Lily tulivat takaisin näiden kolmen luokse, Art katsoi hetken aikaa pupua joka oli suorastaan velttona, niin rentoutuntu se oli... joskus Artkin ihmetteli, miten Aran sen teki?
"Ophelia taitaa tykätä sinusta" Art huomautti Aranille joka laski pupun maahan, tällä kertaa se ei sännännyt minnekkään vaan jäi Aranin jalkojen viereen makaamaan.
Lily katsoi hymyillen pupua ja siirsi sitten katseensa Elisaan, huomatessaan että Art katsoi tätä myös.. taas..
"huppu.." Art sanoi Aaronille katsellen Elisaan.
"ART! Mikä Elisassa niin kiinnostaa?" Lily kysyi saaden Artin suorastaan hätkähtämään.
"... en tiedä" Art vastasi hymyillen "Hän on vaan niin Mystinen" Art lisäsi painottaen sanaa mystinen.
Lily katsoi vihaisesti Arttia, mutta otti sitten muutaman nopean askeleen Elisan luo, tarrasi tätä kädestä ja 'talutti' kauemmaksi haltijoista.

"Hitto! Tuo hullu tekee vielä jotain!" Lily sanoi kuiskaten Ophelialle, vilkaisten Arttia joka puhui Aranille.
Art manasi itsekseen, miksi prinsessan piti olla paikalla?.. tosin nyt Artista alkoi tuntua, että Lily tiesi jotain.
"muuten.. miten Black voi?" Lily kysyi vaihtaen aihetta.

// teeeeeerrrvaaaaaa.. ENS KERRAL SE REPII SEN SAAMARIN!!! ellet sä keksi jtn... //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 15, 2008 11:24

Ophelia, Aaron

Sitten Aran nousi ja Ophelia jäi paikalleen katselemaan tämän menoa Lilyn luokse... Opheliaa häiritsi se että Lily oli näinkin rauhallinen ja kaikesta päätellen jopa ystävällinen Aranille... Ophelia tunsi itsensä kaiken lisäksi turvattomaksi nyt kun Tomoderuwix ei ollut vieläkään tullut ja Lily puhui Aranin kanssa heistä kauempana...
Sekunnit tuntuivat minuuteilta ja minuutit ikuisuuksilta kunnes Lily ja Aran tulivat takaisin ja Ophelia nousi vihdoinkin maanrajalta istumasta ja katsoi nyt veltostunutta pupua Aranin sylissä...
Opheliaa tosin karmaisi Artin huomauttaessa että Ophelia taisi pitää Aranista vaikka puhuttiinkin vain pupusta! Jonka Aran oli nyt laskenut maahan ja se tuhisi onnellisena nyt tämän jalkojen juuressa...
"Huppu?" Aaron toisti vilkaisten Artia ja katsahti sitten Elisan huppuun, miettien mitä Art sanalla 'huppu' nyt tarkemmin meinasi.
Ophelia katsahti pian pupusta taas Lilyyn joka ärähti Artille jonka tujotus painoi Ophelian niskaa ja samassa Ophelian katse oli käännähtänyt tähän ja Opheliaa itseään alkoi taas ketuttamaan Artin painoattessa sanaa 'mystinen'. ARGH! Tämä piti tätä pilkkanaan!

Sitten Ophelia tunsi tarrauksen ranteessaan ja oli vähällä kaatua Lilyn lähtiessä tätä kiskomaan muualle ja manaten Artia, kunnes kysyi Blackin vointia.
"Lily! Sinä jätit minut yksin!" Ophelia moitti tätä ennen kuin alkaisi selittämään mitään Blackistä.
"..Black voi kai ihan hyvin, hän on tosin varmaankin huolissaan... Hän joutunee varmasti myöskin selittelemään isällesi sen että missä olemme. Niin ja Tomoderuwix ei suostunut ottamaan häntä mukaan. Black kyllä halusi tulla, mutta herra Tomtom pelkäsi että hän pistäisi haltijoiden kylän matalaksi, joten minä tulin hänen sijaan." Ophelia vastasi kuiskien ja katsahti taakseen.

"Huppu?" Aaron sanoi nyt ääneen jäädessään Artin ja Aranin seuraan ja katseli kaksikon menoa heistä kauemmaksi.
"En edelleenkään tajua mikset voi vain mennä ja ottaa sitä?!" Aaronia ärsytti Artin toimeettomuus ja ruikutus sen sijaan että tekisi asian puoleen jotakin! Jos tämä kerran halusi tietää niin senku menisi ja ottaisi selvää! Mitä prinsessa muka ehtisi tekemään? Aaron uskoi muutenkin haltijoiden olevan nopeampi kuin ihmisten reagointi kyky!
"Hitot hupusta!" Aaron nälväisi viekas ilme kasvoillaan, hänen kohteensa oli maski!

"Arathet epäilee liikaa! Pelkään paljastuvani... Joten meidän pitää saada sinut pois täältä mahdollisimman nopeasti..! Tomtom sanoi että hänellä olisi suunnitelmia paon varalle, mutta ei ole ehtinyt yhtäkään niistä minulle kertomaan ja en itse ole ehtinyt kertoman hänelle, että tiedät kuka olen." Ophelia jatkoi, katsoen yläviistoon Lilyyn.
"Hei E!" Kuului Aaronin ääni kaksikon takaa ja tietenkin Ophelia meni hölmönä kääntymään äänen suuntaan ja löysi pian Aaronin käden iskeytyneenä keskelle Elisan maskia.

Aaron oli lähtenyt juoksemaan kaksikon perään, suunnitelmana kiinnittää Elisan huomio häneen niin että tämä vaistomaisesti kääntäisi tähän päänsä ja Aaron voisi vain nappaista naamarin tämän kasvoilta.
Aaron hymyili omahyväisesti, kunnes Ophelia tarrautti oman kätensä nopeasti maskin reunasta kiinni, kohotti toisen kätensä ja läimäisi Aaronia niillä voimilla jotka säikähdyksestä sai irti! Tämä oli silkkaa refleksiä! Ophelia oli säikähtänyt ensinnäkin siitä että Aaron olisi kuullut jotain ja siitä että oli tuntenut tämän käden tämän maskilla.
Aaron titenkin yllättyi Elisan niinkin nopeasta tajunnasta ja sai pian tuntea lyönnin tämän poskessa, puraisten samalla itseään huuleen että irrotti otteen tämän maskista joka ei tietenkään pudonnut kun Ophelia sen reunasta kiinni pitikin.
"ÄLÄ KOSKE SIIHEN!" Ophelia kivahti Aaronille joka oli perääntynyt pari askelta ja katsoi Elisaa kuin hullua, veri valuen tämän suu pielestä että lopulta sylkäsi suuhun menneen veren ruohikkoon. Tämän poskikin punoitti, Ophelia oli saanut lyötyä tätä sen verran kovaa.
"Ai hemmetti!" Aaron karjaisi tuntiessaan vihlaisun huulessaan ja kosketti puremaa ja katseli verta sormiensa päässä.
Ophelialla meni itsellään hetki tajuta mitä oli tehnyt, vaikkei pojan lyöminen siis ollut mitenkään samoissa tasoissa mitä tytön lyöminen, mutta eihän Ophelia koskaan ketään pahemmin lyönyt?
"A-Anteeksi! Ei minun ollut tarkoitus.." Ophelia yritti pyydellä anteeksi verta, vaikka tämä oli sen tavallaan ansainnut... Mitäs meni yllättämään tuolla tavalla? Ophelia oli muutenkin säikky! Aaron ei vastannut mitään vaan sylki nurmelle uudestaan. Joko Aaron oli ollut liian hidas tai Ophelia oli sitten sisimmissään ollut koko ajan varautunut siihen että joku tulisi ja yrittäisi viedä maskin, tai sitten Ophelialle ei kannattanut jättää vapaita käsiä joilla läimäistä kun tämän yllätti.

//No ARARARARARARARARARARARA!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2008 12:48

Aran, Art, Tomtom, Lily

Lily hymyili pienesti kuullessaan että Black oli kunnossa.. mutta tunsi syyllisyyttä siitä että oli jättänyt Ophelian yksin, ei hän ollut asiaa ajatellut, paitsi nyt kun sai toruja. Nyt Lily sai myös kuulla syyn miksi Black ei ollut tullut.. olihan tuo tarpeeksi hyvä syy! Black olisi pistänyt paikan matalaksi alta aikayksikön.. tai ainakin yrittänyt.
Aran ja Art vilkaisivat Aaronia.. tai no, Aran käänsi katseensa vaistomaisesti tähän kun tämä alkoi puhumaan. Art ei sanonut mitään Aaronille, hän ei kehdannut puhua asiasta ääneen Aranin kuullen.. ja sitten Aaron olikin jo menossa.
"Lähtikö hän?" Aran kysyi katsellen paikkaa missä Aaron oli seisonut.
"juu.."
"hmh.. te olette outoja.. Entä sitten jos Elisa on Ophelia?" Aran kysyi.
"e.. en ole sanonut että hän olisi Ophelia"
"Mutta ajattelet" Aran sanoi hymyillen ja Art tunsi vajoavan maan alle.

"Elisa ä--" Lily aloitti, mutta Ophelia oli jo kääntynyt ja Aaron tämän kimpussa!
Tosin.. sitten.. Ophelia teki jotain odottamatonta, tämä löi Aaronia?! Lily katsoi suu auki ja niin teki Artkin!.. ja Aran oli onnellisen tietämätön tästä.
"Mitä tapahtui?" Aran kysyi ja Artilla meni hetki koota itsensä.
"tuota.. Elisa löi Aaronia.. nyt hän vuotaa verta" Art sanoi katsellen kolmikkoon päin.
Lily katsoi hetken aikaa ja alkoi sitten nauramaan.
"älä, tuo ansaitsi sen!" Lily sanoi Ophelialle kun tämä pyyteli anteeksi.
Tosin Lilyn nauru lakkasi lyhyeen kun hän näki kuka oli tulossa, Tomoderuwix käveli heitä kohti, mukanaan jälleen outo salkku ja kävelykeppi.
Tomtom käveli Aaronin vierelle ja pamautti tätä varpaille kävelykepillään.
"EI! Maskia ei riisuta" Tomtom komensi kuin koiraa ja vilkaisi sitten Arania ja Arttia jotka kävelivät heidän luokseen.

"Poikaa pitäisi kurittaa" Tomtom huomautti Aranille.
"Itseasiassa alkuperäinen idea oli Artin!" Lily huomautti puollustellen tällä kertaa Aaronia.. Aaron oli hänen mielestä pienempi paha mitä Art!
Tomtom mulkaisi Arttia ja pudisti sitten päätään.
"Art poikaseni, ei ei ei. Elis--"
"En usko että hän on Elisa" Art sanoi nyt suoraan Tomtomille.
"Fiksu poika.. minäkin epäilisin kaikkia joilla on maski.. mutta Elisa on Elisa, uskokaa pois" Tomtom sanoi.
Art ei sanonut enää mitään, Tomtomin kanssa hän ei halunnut alkaa väittelemään.
"Mitenkäs silmäsi?" Tomtom kysyi Aranilta vaihtaen puheenaihetta.
"hyvin.." Aran vastasi.. Aranin oli helppo erottaa Tomtom sumealla näöllä, värikkäiden vaatteiden ansiosta tämä erottui ruohikosta kuin kipeä peukalo.
"Hyvä hyvä! Nyt minulla olisi toive" Tomtom aloitti "Elisan maskia ei riisuta! Se joka edes ajatteleekaan enää sitä, saa vastata siitä henkilökohtaisesti minulle" Tomtom sanoi vilkaisten Aaronia.
Art pysyi hiljaa ja katseli muualle. Aran nyökkäsi Tomtomille, hän ei pahemmin piitannut kuka maskin alla olisi ollut.
"Hyvä! Asia ymmärretty ja loppuun käsitelty. No niin Aaron.." Tomtom sanoi kääntyen taas Aaronin puoleen, hän avasi salkkunsa ja kaivoi sieltä kankaan palan ja heitti sen Aaronille "Jos et sattunut huomaamaan, vuodat verta" Tomtom sanoi lievästi hymyillen.

Sitten Tomtom otti pari askelta sivummalle, kaivoi salkustaan kirjan ja istui salkun päälle.
"Ajattelin että olisi mukavampaa pihalla lukea" Tomtom sanoi hymyillen ja avasi suuren kirjan syliinsä.
Art oli sinäsä hämillään että asia jätettiin sikseen.. hän luuli että olisi tullut isompikin saaran.
"Tuo oli tyhmästi tehty! Mutta.. silti erittäin hyvä veto!" Art sanoi Aaronille hymyillen ystävällisesti sekä vahingoniloisesti tälle.
"Mitä kirjaa luet?" Aran kysyi kävellessään Tomtomin vierelle.
"haltijoiden historiaa.. mielenkiintoista sinänsä, aika paljon yhtäläisyyksiä ihmisten kanssa.. haluatko että luen ääneen?" Tomtom sanoi.
"Siitä vain" Aran sanoi istuessaan Tomtomin lähelle.
Lily hyppeli Aranin viereen istumaan, hänkin halusi kuulla! Vaikka ihmisten historia häntä ei kiinnostanut, haltijoiden historia tuntui kiinnostavan.. ehkä hän oletti että tämä olisi enemmänkin satu kuin luento.. mutta siinä hän erehtyi.
Art pysyi vähän kauempana, mutta istui maahan sillä ei enää jaksanut seistä. Hän katseli lammelle päin ja vaikka Tomtom oli kieltänyt, hän silti halusi riisua Elisan maskin, vaikka mikä olisi!
Tomtom puhui tasaisella ja matalalla äänellä, välillä lisäten omia huomautuksiaan tekstiin. Lily tunsi kuinka hänen luomensa alkoivat painamaan ja lopulta hänellä olikin jo vaikeuksia pitää ne auki. Lily katsahti taivaalle, pienet pilvenhattarat lipuivat hitaasti sinisellä taivaalla. Lily laski katseensa, sulki silmänsä ja nukahti nojautuen tietämättään Aranin käsivarteen.

// Mainoskatko //

Lily räväytti silmänsä auki kuullessaan kirjan pamahtavan kiinni.
"Heräsithän sinä!" Tomtom huomautti nähdessään Lilyn olevan hereillä.
Lily katsoi Tomtomia, tämä oli sivuttain häen silmissään.. eli hän makasi kyljellään.. joku silitti hänen päätään.. ja siinä samassa Lily ponnahti istumaan, kun tajusi nukkuneensa pää Aranin sylissä.
"... kauanko nukuin?!" Lily kysyi katsoen Araniin, samalla kun kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä.
"Puolitoista tuntia" Tomtom vastasi hymyillen.
Lily vilkaisi Opheliaan.. siis ihmiseen, ei pupuun, hänen olisi tehnyt mieli mennä tämän taakse piiloon Arania! Mutta Ophelia oli nyt Elisa, jota Lily tuskin tunsi.
"Näetkö sinä jo?" Lily kysyi Aranilta joka nyökkäsi.
Art istuskeli yhä kauempana ja katseli lammelle, pyöritellen huuliensa välissä heinänkortta.
"Art, käy hakemassa kepit" Aran huikkasi Artille, joka nyökkäsi hymyillen ja lähti taas linnalle päin.
"Oletko sinä Aaron koskaan kokeillut kaksintaistelua?" Aran kysyi vilkaisten Aaroniin.

// SORRY!!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2008 5:36

Ophelia, Aaron

Ophelia katseli silmät pyöreinä verta vuotavaa Aaronia samalla kun Lily nauroi tälle vahingoniloisesti säestäen Aaronin manaamista ja kiroamista. Ophelia ei ollut ylpeä siitä että oli mennyt läimäisemään, mutta se oli tullut kuin itsestään eikä Ophelia voinut antaa Aaronin koskea tämän maskiinkaan. Lilyn nauru tosin loppu lyhyeen ja Opheliakin näki Aaronin takaa lähestyvän hahmon ja Aaron katsahti näihin ja vilkaisi olkansa yli, nähdäkseen mitä nämä kaksi tölläsivät ja ennenkuin tajusikaan, tämä oli saanut varpaillensa ja sai nyt kuulla komentoa Tomoderiwuxelta ettei maskia saanut riisua!
Aaron kirosi nyt kahta kovemmin ja hyppi yhdellä jalalla, pidellen toisesta jalastaan kiinni Tomtomin iskettyä kävelykeppinsä tämän varpaille niin että oli kipeää tehnyt.

Ophelia katseli Aaronin ympäriinsä pomppimista ja katsahti sitten Tomoderuwixeen jonka mielestä poika tarvitsisi enemmän kuritusta josta Opheliakin oli ihan yhtä mieltä ja hymyilikin siis, oli hyvä että Tomtom oli tullut takaisin. Art ja Arankin olivat kävelleet heidän luokseen tällä välin ja Lily tuiskaisi että Elisan maskin riisumis idea oli ollut alkuperäisesti Arathetin. Tomtom siis iski syyttävän katseensa tähän ja alkoi jo torumistaan kunnes Art sanoi vihdoinkin suoraan ettei uskonut että maskin takana oleva tyttö olisi oikeasti Elisa. Tosin Artilla ei ollut muuta uskomis varaa niin kauan kuin Tomtom oli paikalla sillä tämän kanssa tämä ei selvästikään kinastelemaan alkanut, Tomtom oli yksi niitä jotka väittivät kiven kovaa että Elisa oli Elisa.
Aaron tesmi jalkaansa, ei pari kipeä varvas häntä kävelemästä estänyt ja jäi nyt tuijottamaan Elisaa vihaisesti vähän sivummalla tästä.
Aranin silmät voivat kuulemma hyvin, ne siis olivatkin varmaan parantumassa päin joka oli siis hyvä ja sitten Tomtom esitti toiveen, pikemminkin siis uhaksi kaikkia jotka enää edes ajattelivat Elisan maskin riisuutumista ja Aaron katsahti muualle Tomtomin vilkaistaessa tähän.

Aaronilla ei ollut enää aikomustakaan ottaa Elisan maskia pois, Art sai luvan pärjätä itse jos tytöltä turpiinsa halusi. Aaronia myöskin sapetti asia että Elisa oli tyttö! Sillä jos tämä olisi ollut poika niin Aaron olisi tosiaankin lyönyt tältä hampaat kurkkuun kuten oli uhannutkin. Mutta tyttöjä ei saanut lyödä, tämän oli Arnold hänelle joskus sanonut. Jos Art yhä Aaronin mukaan halusi niin tämä saisi keksiä paremman tavan, Aaronin tekniikka ei ollut todistetusti toiminut ja nyt Aaronin huuli oli saanut siitä kärsiä. Aaron vilkaisi Tomtomiin, yhä ärtyneenä siitä että tämä oli tämän varpaita mennyt tallomaan ja ei varmana olisi jättänyt asiaa siihen jos Aran saatika Arathet eivät olisi olleet paikalla.
Aaron nappasi Tomtomin heittämän kankaan palan ilmasta ja alkoi mutisemaan jälleen omiaan, sanoen välillä piru ja välillä jotain muuta kiroilua jota Ophelia yritti välttää olla kuulemasta...

Sitten Ophelia katsoi kuinka Tomoderuwix avasi taas salkkunsa ja kaivoi esille sieltä suuren kirjan, istahti laukkunsa päälle ja sanoi että ulkona olisi mukavampaa lukea...
"Turpa tukkoon... Sinä et vuodakaan verta huulestasi."
Aaron ärähti telepaattisesti Arathetille samalla kun painoi kangasta huuleensa ja katsoi Tomtomin a.k.a nukkumatin puuhia, haltijoiden historia?
Tomtom ehdotti että lukisi ääneen ja 'haltijoiden historia' kuulosti Opheliasta enemmänkin sadulta kuten punahilkka taikka pieni merenneito, joka johtui sanasta 'haltija' ja istahti siis vähin äänin maahan kuullakseen...
Mutta 'olipa kerran--' sijaan tulikin 'vuonna se ja se ja hän ja hän...'. Nimiä nimien jälkeen ja vuosilukuja näiden perään, ruhtinaista talonpoikiin ja auringosta kuuhun. Historia oli ehkä satuhetkestä syrjemmässä, mutta Ophelia kuunteli kuitenkin, varsinkin Tomoderuwixen omia huomautuksia. Opheliasta historia oli sinänsä aika mielenkiintoista, vaikka haltijoiden historia ei häneen pahemmin liittynyt saatika vaikuttanut ja olihan se aika kuivaa kuunneltavaakin aina välillä...

Aaronkin oli istahtanut nurmelle ja nojasi nyt käteensä ja hyvä ettei nuokkunut Tomoderuwixen luennoidessa heidän historiaa. Nimet eivät häntä kiinnostaneet, saatika kuinka mahtava joku oli ollut vaan se kaikki mikä liittyi sotaan ja heidän voittoihin ihmisiä vastaan.
Ophelia katsahti täsääs välissä Lilyyn joka oli hetki sitten innoissaan istahtanut Aranin viereen kuullakseen myös sitä mitä Tomoderuwix luki, mutta nukahti nyt Aranin käsivartta vasten... Ophelia ei tälle asialle tietenkään mitään voinut ja joutui jättämään asian niin, sättisi sitten Lilyä kahta kauheammin kuhan oli vain mahdollisuus.

//Mainoskatko #2///

Puolitoista tuntia kului paljon nopeammin mitä viimeinen puolituntinen joka oli suorastaan madellut ja nyt Tomoderuwix läimäisi suuren kirjan kiinni, saaden Aaronin hätkähtämään nuokuksista ja Lilyn heräämään tämän unesta. Ophelia katsahti Lilyyn eikä sanonut mitään vaikka tämä nousikin nopeasti Aranin sylistä ja kyseli kuinka kauan tämä oli nukkunut. Ophelia oli itse pysynyt hereillä kaiken tämän aikaa ja katsonut aina sivusilmällä Lilyyn kun tämä oli nukahtanut. Ophelia katsoi Lilyyn tämän katsoessa tähän, esittäen ettei ollut moksiskaan siitä että tämä oli nukkunut Aranin sylissä vaikka Aranhan se oli joka oli Lilyn syliinsä asettanut.
Lily kysyikin pian että näkikö Aran, olihan se kaksi tuntinen jo kulunut ja tämä nyökkäsi että näki...
Aaron oli pienessä unenpöpperössä, luento oli ollut hänestä kuolettavan tylsä ja ihan liian pitkä, miksi hän edes täällä oli? Ehkä mielenkiinnosta sitä kohtaan mitä Art tekisi Elisan suhteen? Aaron ei ainakaan enään yrittäisi naamarin nappaamista. Art puolestaan näytti siltä että mökötti samalla kun katseli lammelle, saaden Aaronin katsomaan tähän kysyvästi, se ei vaikuttanut Artilta näyttää noinkin tympääntyneeltä kuten Aaron suurimmasta ajasta oli.
Ophelia katsahti Artiin Aranin käskiessä tätä hakemaan kepit ja katsahti sitten takaisin Araniin, liittyikö tämä siihen aikaisempaan mainittuun 'erään'?
Aaron katsahti myöskin Araniin tämän kysyessä tältä että oliko tämä koskaan kaksintaistelua kokeillut.
"Olen. Adrian ja Arnold ottavat joskus eriä kanssani..." Aaron vastasi sivalsi etusormellaan roskan silmästään ja luuknappasi sen sivulle.
"Tuota..." Ophelia aloitti tähän väliin, vaikkei asia kauheasti häneen liittynytkään.
"Meinaatteko te ottaa 'erän' kepeillä?" Ophelia kysyi tyhmänä, helpottuneena tässä välissä ettei eriä käytäisi keppiä kummoisemmilla aseistuksilla.

//X'DDD SORRY TÄÄLTÄ!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2008 7:38

Aran, Art, Tomtom, Lily, Lounatuuli

"Ja sinä kai saat selkääsi heiltä..." Lily sanoi kuullessaan että Aaron otti kaksintaistelu eriä.. veljiensä kanssa? Ei Lily sitä tiennyt, mutta oletti että nämä oliva Aaronin veliä.
Aran vilkaisi Elisaa joka kysyi tältä, meinasivatko he ottaa erän kepeillä.
"Totta kai.. voisi sen miekoillakin ottaa, mutta ei sitä taistelussa huomaa varoa, joten turvallista käyttää jotain.. ei niin terävää" Aran sanoi noustessaan ylös ja venytteli.
Lilyä esitti ettei olisi ollut kiinnostunut, vaikka häntä oikeasti kiinnostikin... mutta sitä hän ei sanonut ääneen, mutta ei hänen tarvinnutkaan, Aran otti taas omankäden oikeuden ja kuunteli tämän ajatuksia. Tomtom vilkaisi Elisaa kysyvästi, hän olisi halunnut kysyä tältä muutamankin asian, mutta ei nyt voinut. Ensinnäkin tämä olisi kysynyt, tietääkö prinsessa jo kuka Elisa oikeasti on, toiseksi hän halusi tietää, kerkesikö Aaron näkemään tämän kasvot... no tuskin, kun ei tämä mitään ollut rääkynytkään.
Art palasi pian, mukanaan nippu eripituisia keppejä ja laski ne maahan. Aran riisui pitkän, hihattoman päällystakkinsa ja niin teki Artkin, näin olisi helpompi otella.
Tomtom odotti innolla että pääsisi näkemään näiden taistelun, monestakin syystä.

Aran otti kaksi metrin pituista keppiä, hän ei ollut hyvä keihäiden kanssa, saatika sitten pidemmän kepin kanssa. Art taas vastaisesti otti yhden pidemmän kepin.
"Odottakaa te tässä" Aran sanoi samalla kun he lähtivät kävelemään kauemmaksi.
"hmmm... vaikka tekisikin mieli häippästä.." Lily mutisi ja katseli näiden kahden menoa.
"no.. tietääkö hän jo?" Tomtom kysyi kumartuen Elisan puoleen, samalla kun otti hassut lasinsa pois päästään ja puhdisti niitä.
"Missä Ophelia taas on?!" Lily rääkäisi huomatessaan, ettei pikku pupua näkynyt missään... kunnes hänen silmänsä osui pieneen valkoiseen palloon lammen rannassa, tämä lipitti innoissaan vettä ja ärhenteli liian lähelle tuleville sorsille.
"Ei se kauas mene, se ei ole tottunut vapauteen joten ei se myöskään älyä juosta pois.. ja jos juoksisikin, se tulisi takaisin. Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, kuten sanotaan" Tomtom huomautti katsellessaan pupua.

Aran ja Art kumarsivat toisilleen, kuten kakasintaistelun etikettiin kuuluu ja ottivat paikkansa. Hetken nämä seisoivat paikallaan, kunnes molemmat lähtivät liikkeelle, hyökäten toisiaan kohti. Puisista kepeistä kuului kolinaa kun nämä löivät yhteen joka kuulosti lähinnä rytmikapuloiden kopseelta. Taistelu oli nopeatempoista ja Lilyn ainakin oli vaikea pysyä mukaa kun nämä kaksi liikkuivat pitkin ruohikkoa, mukiloiden toisiaan minkä kerkesivät.
"on se uskomatonta miten nopeasti haltijat liikkuvat. Niin nopeasti ja sulavasti.. Kuin eläimet! Sen haluaisin nähdä kun kaksi vampy--"
"Vertasitko haltijoita juuri eläimiin?" Lily keskeytti Tomtomin vilkaisten olkansa yli tätä.
"Kyllä, mitä muutakaan he ovat?" Tomtom sanoi hymyillen.
"um.. no, kyllä he sen verran ihmismäisiä ovat että laskisin heidätkin.. joksikin muuksi kuin eläimiksi" Lily sanoi hetken mietittyään.
"Hm, ja ihmisetkö ovat eläinten yläpuolella? Ei, eläimet ovat ylempänä" Tomtom sanoi.
"Tarkoitat siis että haltijat ovat ylempänä mitä ihmiset?"
"en, ihmiset ovat eläimiä siinä missä haltijatkin. Toisilla on vain kehittyneempi mieli, mieltä pitää osata tutkia.. siksi olenkin kiinnostunut sielu opista*" Tomtom sanoi hymyillen eikä Lily keksinyt enää mitään lisättävää, hän oli mennyt sekaisin.

Aran sai iskettyä Arttia kylkeen ja kampattua tämän maahan.
"voitin.. taas" Aran sanoi hymyillen ojentaessaan kättään Artille, johon tämä tarttui ja nousi avustuksella ylös maasta.
"Sinä voit.. Aran mitä nyt?" Art kysyi nähdessään Aranin tuijottavan taivaalle.
Aran ei sanonut mitään vaan katsoi taivaalle hiljaa ja lähti kävelemään takaisin nelikon luo. Art tuli tämän perässä vilkuillen taivaalle, mitä Aran näki? Art ei nähnyt mitään erityistä!
Lily vilkaisi taivaalle nähdessään näiden kahden tuijottavan sinne, mutta ei hänkään nähnyt mitään. Tomtom katseli Arania kulmat koholla kun nämä saapuivat heidän luokseen.
"Mitä nyt poikaseni?" Tomtom kysyi Aranilta joka laski kepit maahan.
Lily nousi seisomaan ja katsoi taivaalle, häntä ärsytti kun Aran ei kertonut mitä hän tuijotti!
"Aran mitä--" Lily aloitti mutta lopetti tuntiessaan voimakkaan tuulahduksen kulkevan heidän ylitseen ja hetkeä myöhemmin yli lipui suuri varjo ja taivaalta kuului matalaa murinaa.
Lily nosti katseensa hitaasti taivaalle ja Tomtomkin nousi jo seisomaan, katsellessaan taivaalle.
"Se on Lounatuuli" Aran sanoi katsellessaan taivaalla kiemurtelevaa valkoista lohikäärmettä.

Lounatuuli teki muutan ympyrän taivaalla, kunnes syöksähti alas päin, hidasti vauhtiaan lähestyessään maanpintaa ja laskeutui lammen lähelle nostattaen pienen tuulahduksen laskiessaan jalkansa maanpintaan.
Lily tarrautui kiinni Aranin käteen ja piiloutui puoliksi tämän seläntaakse. SE oli lohikäärme!! Lily oli kuullut näistä isältään, nähnyt kuvia kirjoissa mutta ei koskaan nähnyt yhtään elävänä ja nyt suurehko ja sinänsä kaunis lohikäärme seisoi vähän matkan päässä heistä... siinä tilanteessa jopa Aran tuntui turvalliselta.
"Kuka teistä on Aran, suuri haltija kuningas kuka kehtaa herättää minut mitä ihanimmasta unesta?" Lounatuuli kysyi ääneen, liikuttamatta suutaan ollenkaan.
"Minä olen" Aran sanoi astuen pari askelta eteenpäin ja Lily päästi tästä irti, hänellä ei ollut aikomustakaan mennä lähemmäksi lohikäärmettä.
"Sinä?... odotin jotain.. suurempaa" Lounatuuli sanoi tällä kertaa liikuttaen suutaan.
Sitten se iski silmänsä pieneen pupuun.. ja meni vain silmän räpäys kun tämä iski hampaansa pitkän kaulan avustuksella tähän ja yks kaks pupua ei enää ollutkaan.. ja Lounatuuli nuoli huuliaan.
".... SE SÖI OPHELIAN!!!!" Lily rääkyi tajutessaan mitä Lohikäärme juuri teki!
"jestas sentään..." Tomtom sanoi katsellessaan lohikäärmettä.

// oke pidän tauon välillä... * Sielu oppi= Vanha nimitys psykologialle ^^ kaikkee sitä koulussa oppii >8DD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2008 10:26

Ophelia, Aaron

Aaron oli tietenkin muilkaissut Lilyä vihaisesti tämän huomautuksesta, mutta kyllä, se oli yleensä Aaron joka selkäänsä sai ellei alkanut epäreiluksi ja pelaamaan otteluita sääntöjä vastaan. Mutta olivathan tämän veljet tätä paljonkin vanhempia ja sitä mukaan myöskin kokeneempia, jos Aaron ottaisi ikäistänsä vastaan niin Aaron uskoi voittavansa. Sitten Aaron katsoi sitten Elisaa kuin tyhmään tämän kysyttyä Aranilta että ottelesivatko nämä kepein!? Teräviä aseita käytettiin silloin kun oltiin tosissaan ja haluttiin toinen hengiltä... Idiootti.
Ophelia oli tyytyväinen vastaukseen, aikaisemminkin he olivat maininneet sanan 'erän', Ophelia oli melkein jo luullut että puhuttiin miekoista ja keihäistä... Ja niitä Ophelia uskoi nähneensä jo tarpeeksi mutta loppua näille oli varmaankin turha odottaa.
Sitten Art palasikin, kantaen eri pituisia keppejä ja laski ne maahan ja molemmat ottelijat, eli Art ja Aran riisuivat ylimääräisen mikä saattoi häiritä tai vaikeuttaa ottelua.
Aaron odotti ihan kohtuullisella mielenkiinnolla myöskin tätä kaksintaistelua, niitä ei päässyt jokapäivä näkemään sitä kuinka kunkku jonkun mukiloitsi ja oli kuullut että tämä olisi taitavakin.

Aran otti aseikseen kaksi keppiä kun Art puolestaan otti vain yhden, tosin pidemmän kuin Aranin metrin pituiset. Ophelia istui polvi-istunnassaan ja katsahti Lilyyn ja tästä taas Tomoderuwixeen jota kaksintaistelu näytti ainakin kiinnostavan. Nämä menivät näistä luonnollisesti kauemmaksi ja aukiommalle paikalle jossa oli enemmän varaa likkua.
Aaron oli kiinnostunut, ihme kyllä sillä tätä ei yleensä mikään näinkään kiinnostanut, ei edes Elisan maski, mutta ei näyttänyt mielenkiintoaan... Nojasi vain nyrkkiinsä joka taas nojasi tämän polveen ja näytti siltä ettei tätä olisi kiinnostanut tuon taivaallista. Viimeksi kun tämä oli osoittanut suurtakin mielenkiintoa johonkin oli kun Art oli vienyt tämän katsomaan miten lähellä ihminen oli heidän kyläänsä päässyt.

Ophelia katsahti Tomtomiin ja oli säikähtää tämän suuria silmiä mikä johtui taas laseista, mutta otti ne pois ja puhdisti nyt niitä liinakseen.
"Kyllä, kerroin hänelle." Ophelia vastasi Tomtomin kysymykseen, Lily tiesi kuka hän oli.
"Ophelia..? Tuota..."Sitten Ophelia katsahti Lilyyn tämä mainitsiessa Ophelian, siis pupun ja Ophelia, siis ihminen alkoi katselemaan myöskin ympärilleen nähdäkseen jotain valkoista ja pörröistä.
Sitten tämän silmät osuivatkin lammen reunalla olevaan pupuun joka ärhenteli liian uteliaille sorsille jotka häiritsivät tämän juomista.
Tomtom sanoikin pian ettei se karkaisi ja Ophelia päätteli että syynä olisi se että tämä oli elänyt aina lemmikkinä ja tuskin siis karkaisi ruokkijaltaan.

Sitten Ophelia havahtui katsellessaan vettä litkivästä pupusta keppien kopseeseen ja katsahti nyt Artiin ja Araniin jotka hyökkäsivät nyt toisiaan vastaan niin ettei Ophelia pysynyt edes perässä!
Samalla Tomtom kaiketi ihasteli miten nopeasti haltijat liikkuivat, kuin eläimet? Opheliasta haltijat olivat sirompia, nopeampia ja ketterämpiä kuin ihmiset kun taas ihmiset olivat paljon kestävämpiä mitä nämä. Mutta vertasiko Tomtom haltijoita juuri eläimiin? Ophelia kuunteli hiljaa ja mietti asiaa itsekseen kunnes Lily ei keksinyt enää mitään asiaan.

"Niin.. Kyllä minäkin pidän haltijoita älyllisimpinä olentoina kuin eläimet, mutta jos nämäkin olivat eläimiä ja ihmiset myöskin näiden mukana niin ketä on enää kenenkään yläpuolella? Minulla on siihen omat uskomukseni, mutta näin ajateltuna meidän kaikkien välillä pitäisi vallita tasa-arvo. Mutta... Siitä huolimatta me olemme sodassa." Ophelia heitti syvällisen tähän väliin, juuri nyt hän sai olla omaa itseänsä kun huomasi ettei Aaron kiinnittänyt huomiota mihinkään muuhun kuin Artiin ja Araniin. Ihmisten yläpuolella oli jumala, kaiken sen luoja mitä ihminen tai mikä tahansa muu elävä olento kykeni ikinä näkemään, mutta sitä Ophelia ei ääneen sanonut sillä tiesi varsin hyvin ettei Tomoderuwix jumalasta piitannut. Niin ja he olivat sodassa.. Koira syö koiraa tässä maailmassa-oli Black sanonut ja Tomoderuwixen selityksen mukaan voisi kuvitella että he kaikki olisivat koiria, niin ihmiset kuin haltijatkin kun kerta olivat eläimiäkin, mikä taas kuvainnoitsi asiaa...

Aaron oli katsellut Artin ja Aranin taistoa silmiäkään räpäyttämättä ja nyt Aran pääsi niskan päälle iskemällä Artia ensin kylkeen ja pian tämä makasin maassa hävijänä! Hah, Aran oli taitava, mutta jostain syystä se ei tehnyt Aaroniin vaikutusta, ei sillä etteikö Aran Aaronille kykenisi selkään antamaan, vaan sillä että kuninkaan velho oli tämän rökittänyt ennätys ajassa mistä Aaron hymyilikin nyt kettumaisesti tätä ajatellessa.
Hän haluaisi päästä näkemään kuinka velho tappeli ja kirosi sitä että oli mennyt missaamaan Blackin turpiin annon Aranille joka tosin oli vain yhden rääkyvän naisen takia... Ja naiset nyt itkivät murtuneen kynnenkin takia...
Aaron heräsi pian todellisuuteen nähdessään Aranin nyt tulevan takaisin, Art tämän perässä ja nousi nyt taas jaloilleen seisomaan ja riski kätensä puuskaan ja ihmetteli miksi kaikki taivaalle tiirailelivat!? Mikä muutamassa pilven hattarassa oli niin mielenkiintoista?
Ophelia oli huomannut Artin ja Aranin katselevan taivaalle ja katsahtanut itsekin, mutta ei nähnyt muuta kuin vaaleansinisen taivaan ja muutamia suuria pilvilä että auringon.
Nyt nämä olivat kävelleet takaisin heidän luokseen ja Tomtom kysyi asiasta, mutta Aran ei vastannut ja Opheliaa alkoi tilanne hieman pelottamaan, kukaan kun ei kertonut mitään, ehkä ukkonen oli tulossa!? Tosin Ophelia oli ainoa joka sitä heistä taisi pelätä...

Ophelia lähestyi vaistomaisesti kohti Lilyä, mutta ei piiloutunut tämän taakse tuntiessaan nyt myöskin voimakkaan tuulen puuskan liskeytyessä heidän ylitseen niin että Ophelialta oli huppu vähällä lentää. Sitten hänen ylitse lankesi varjo ja taivaalta kuului vaimeaa murinaa ja Ophelia tietenkin yhdisti sen jyrinään ja ukkoseen ja lyhistyi siis polvilleen ja asetti kätensä päänsä päälle, ikäänkuin suojaksi.
"Au~au~au~au..." Kuului katkera valitus ja Aaron katsahti tähän ja ihmetteli mitä tämä maassa oikein kykki?
Aaron oli varjon langettua katsahtanut taivaalle ja nähnyt käärmemäisen muodon lentävän heidän yläpuolellaan, silmät olivat kyllä suurentuneet tässä samassa ja oli siirtänyt kätensä taas ristitystä puuskasta taas tämän takaraivon taakse ja nojannu näin vapaasti kun taivaalle katseli. Aranille oli siis helkkarin hyvä syy taivaalle katsella! Ei sitä lohikäärmettä joka päivä nähnyt!
"Lo..Lounatuuli..?" Ophelia toisti varovaisesti kuullessaan Aranin sanoneen nimen Lounatuuli ja hellitti nyt otettaan huppunsa päältä ja tunsi että tämän silmät olivat kostuneet jo siitä pelosta että heidän ylitseen olisi lentänyt vähintään ukkoslintu josta Henry oli kertonut.

Aaron katseli irvistelevällä hymyllään taivaalle jossa Lounatuuli teki pari kieppiä, lennähti sitten kohti maanpintaa, hidastaen lopussa vauhtiaan että pääsisi siten laskeutumaan. Ophelia katsahti olkansa yli ja ei ollut hetkeen uskoa silmiään nähdessään pitkän, valkoisen lohikäärmeen jonka harja näytti siltä kuin se olisi ollut sinisissä liekeissä, oliko tämä nyt pahempi kuin ukkoslintu vai ei!? Se oli lohikäärme!! Lohikäärme! Ophelia ei ollut koskaan nähnyt moista elävänä eikä ole juuri ajatellut näkevänsäkään. Lohikäärmeet olivat hänen mielessään suuria ja pelottavia jotka pitivät prinsessoja vankina torneissa ja syöksivät tulta ritareita ja prinssejä vastaan jotka yrittivät prinsessan pelastaa, kuten satukirjoissa! Lounatuuli ei tosin näin äkkiseltä vilkaukselta niinkään julmalta vaikuttanut...
Sitten se alkoi puhumaan! Aaron kuunteli ja tarkkaili melkein lohikäärmeen jokaista suomua, hänen veljensä muuttuisivat vielä kateudesta vihreiksi! Tosin 'suuresta' haltija kuninkaasta Aaron oli naurahtaa, kovinkaan suuri tämä ei ollut, miettien jälleen kerran sitä miten tämä oli Blackille hävinnyt.
Aran astui edemmäski, ilmoittaen Lounatuulelle olevansa Aran ja Ophelia ei jäänyt enää miettimään vaan juoksahti Lilyn selän taakse, tarrautuen tämän hameenhelmaan kiinni ja katseli lohikäärmettä ja Arania sieltä käsin.

Sitten Lounatuuleksi kutsuttu lohikäärme iski silmänräpäyksessä hampaansa pieneen pulleaan pupuun ja Ophelialla oli melkein kirjaimellisesti sydän iskeytynyt kurkkuun katsoessaan Lounatuulta ja Lily nyt rääkyi tämän syöneen Ophelian!
"Tomtom...? Tiedätkö sinä mitään tästä..?" Ophelia sai sanotuksi Lilyn takaa, ihmetellen mitä lohikäärme täällä ylipäätänsä teki, toisinkuin taas Aaron joka ei lohikäärmeen tarkoituksesta välittänyt, se että tämä näki edessään lohikäärmen sai tämän vain irvistämään.

//UAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAGH!!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2008 11:18

Aran, Art, Tomtom, Lily, Lounatuuli

Lily vilkaisi hameenhelmassa roikkuvaa Opheliaa joka kysyi Tomtomilta jotain. Tomtom siirsi lasit takaisin nenälleen ja siirsi katseensa hitaasti lohikäärmeestä Opheliaan pudistellen päätään.
"Minulla ei ole hajuakaan" Tomtom sanoi ja katsahti Araniin.
"Se söi pupuni! Se söi Ophelian!" Lily toisti itseään saaden Aranin katsahtamaan olkansa yli.
"Älä inise, voin toki palauttaa sen jos haluat" Lounatuuli huomautti ja Lily meni hiljaiseksi pudistellen päätään.. ei hän halunnut nähdä kuollutta pupua jonka lohikäärme olisi oksentanut!
Lounatuuli tuli lähemmäksi ja katseli pientä porukkaa alaviistoon, kunnes laski päänsä Aranin tasolle. Tämän pää oli nyt parin metrin päässä Aranista, mikä oli liian lähellä Lilylle, joten tämä pakitti Tomtomin taakse piiloon.
"hm... kaksi ihmistä, kolme haltijaa ja joku epämääräinen maski tyttö.. keitä ovat seuralaisesi?" Lounatuuli kysyi vilkaisten ympärillä olevia.
"Nuori herra on Aaron, tässä on Arathet, neuvonantajani, Tomoderuwix ja hänen apurinsa Elisa ja Prinsessa Lily" Aran esitteli jokaisen vuoron perään ja Lounatuuli seurasi katseellaan jokaista.
"... on se maailma muuttunut, luulin että on sota ihmisten ja haltijoiden välillä" Lounatuuli sanoi jääden toljottamaan Lilyä, Tomtomia ja Elisaa.
"Niin onkin.. mutta he ovat vieraita" Aran sanoi sen kummemmin selittelemättä.
Lounatuuli syöksähti ohi Aranin ja pysähtyi Elisan eteen, katsoen tätä suoraan silmiin.
"Miksi maski? Mitä piilottelet nuori neiti?" Lounatuuli kysyi.
"Hänen kasvonsa ovat palaneet, sen takia maski" Tomtom vastasi saaden Lounatuulen kääntämään päänsä tätä kohden.
Aranin olisi tehnyt mieli koskettaa Lounatuulta, tämän keho kun oli hänen vieressään osittain.. hän ei koskaan ollut koskenut lohikäärmettä, mikä sinäsä olisi ollut mukava kokemus.
Lounatuulen valkoiset suomut kiilsivät auringon valossa kun se vetäytyi takaisin Aranin eteen.

Lily oli kauhusta jäykkänä, hän halusi juosta pakoon nyt ja heti!.. vaikka eihän Lounatuuli mitään pahaa teksisi, eihän? Tosin.. oli tämä jo pupun pistänyt poskeensa.. mutta se oli vain pupu... Ophelia pupu parka.
"Joten kerroppa, miksi lähetit sen demoni tytön herättämään minut?" Lounatuuli kysyi kiertyessään kerälle ja otti mukavamman asennon.
"Jos puhuisimme siitä myöhemmin.." Aran sanoi, sillä ei halunnut puhua tällaisista asioista "yleisön" kuullen.
"Vai että lohikäärme" Tomtom sanoi kävellessään lähemmäksi Lounatuulta, ohi Aranin ja alkoi katselemaan tätä nostaen samalla lasejaan ylemmäksi.
"Jos se siltä näyttää, niin kyllä" Lounatuuli sanoi kuivahkosti.
"Vai niin vai niin. Saako teitä koskettaa?" Tomtom kysyi teititellen lohikäärmettä, hän oli kuullut että nämä olivat erittäin ylpeitä otuksia, jotka pitivät teitittelystä ja ylistämisestä.
"Jos arvon herrasväki välttämättä haluaa" Lounatuuli sanoi laskien päänsä alemmaksi.
Tomtom otti askeleen lähemmäksi ja silitti Lounatuulen kaulaa. Sen suomut olivat liukkaat, mutteivat yhtään limaiset saatika märät, kuin liukasta kumia.. ne olivat pehmeät ja sileät, paitsi jos "vasta karvaan" silitti, silloin ne pistivät ja jopa viilsivät pieniä haavoja. Loppujen lopuksi, ei sen suomut tuntuneet yhtään sen kummallisimmilta, mitä käärmeen nahka.
Aran tuli myös kokeilemaan, nyt oli sekin kokemus koettu. Art ei niin välittänyt, hänelle oli yksi ja sama miltä lohikäärme tuntu.. mutta hän halusi tietää, mitä hittoa tämä täällä teki?!
"Elisa ja Prinsessan, tulkaa kokeilemaan" Tomtom sanoi vilkaisten tyttöjä.
"Tule sinäkin Aaron" Tomtom lisäsi katsoen Aaroniin.

Lily piti käsiään rintakehänsä päällä ristissä ja katsoi hiljaa Lounatuulta, joka näytti nauttivan silityksestä.. ehkei tämä ollutkaan hevosta pahempi.. olihan Lily jo nähnyt, tai no kuullut yksisarvisen puhuvankin. Lily otti yhden askeleen lähemmäksi, samalla kun hänen sydämensä pomppasi kurkkuun, mutta hän kokosi itsensä ja otti reippaita askelia kohti lounatuulea, kiersi tämän sivulle ja laski kätensä hitaasti tämän suomuiselle iholle. Aran peruutti kauemmaksi Lounatuulesta, Artin viereen joka kysyikin häneltä telepaattisesti, mitä lohikäärme täällä teki. Aran lupasi selittää myöhemmin, Artin oli nyt tyytyminen tähän.
"Viitsisikö joku rapsuttaa korvan takaa?" Lounatuuli kysyi antaen itsestään erittäin koiramaisen kuvan.
Lily siirtyi Lounatuulen korvan viereen ja rapsutti sieltä hymyillen, ei tämä ollutkaan niin paha mitä hän oli luullut... ei tämä ainakaan vielä vaikuttanut pahalta.

// niin mäkin suo! <3 //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 17, 2008 3:18

Aaron, Ophelia

Ophelia siirsi katseensa Tomtomista taas lohikäärmeeseen... Tomtom ei tiennyt asiasta mitään eikä kukaan muukaan osoittanut mitään merkkiä siitä että tietäisi miksi lohikäärme oli täällä tai miksi se oli herätetty sen unesta. Sitten Ophelia katsahti Lilyyn jo alkoi taas rääkymään sitä että lohikäärme oli syönyt hänen pupunsa.
Rääkyminen loppui tosin lyhyeen Lounatuulen tarjoutuessa antamaan sen takaisin... Ophelia ravisteli myöskin päätään, söpö kuollut pupu vielä tähän päälle olisi jo liikaa!
Aaron taas puolestaan kummasteli mitä prinsessa rääkyi Ophelian syömisestä?
Ophelia pakitti tietenkin Lilyn mukana myöskin Tomtomin taakse piiloon, pysyen yhä Lilyn hameenhelmassa kiinni ja katsoi kulmiensa yli lohikäärmettä joka luokitteli nyt paikalla olijoita ja Ophelia sai osakseen jonkun epämäärisen maski tytön...

Aran esittelikin sitten heidät Lounatuulelle paremmin ja tämä katsahti jokaista heitä vuoronperään ja Aaron oli yhä kuin ei olisi moksiskaan että näki lohikäärmeen näinkin läheltä. Hänen isoisänsä oli surmannut lohikäärmeen! Näin tämä oli ainakin Aaronille pienempänä satuillut ja tietenkin Aaron pienenä ja seikkailunhaluisena poikana sen uskonut ja uskoi yhä.
Ophelia oli hiljaa ja katsoi lounatuulta tämän katsoessa häneen, Lilyyn ja Tomtomiin... Kaikki kolme olivat ihmisiä, mutta Ophelia ei tiennyt luultiinko häntä haltijaksi vai ei, eikä sillä näyttävästi ollut väliäkään, he olivat vieraina sodasta huolimatta... Paitsi Lily.
"UAH!" Ophelia inahti säikähtäessään salamana lähestyvää lohikäärmettä jonka kuono oli nyt aivan tämän edessä ja kysyi nyt vuorostaan tämän maskista? Mitä tämä piilotteli?
Ophelia ei saanut mitään sanotuksi kun Tomtom jo selittikin että hänen kasvonsa olisivat palaneet, siksi maski.

Ophelia katsoi lohikäärmettä vielä vielä silmiin kunnes tämä vetäytyikin jo takaisin sieltä mistä oli tullutkin ja kiertyi nyt ikäänkuin kerälle, puhuen jostakin demoni tytöstä josta Aran ei suostunut heille enempää kertomaan.
Sitten Tomtom osoitti mielenkiintonsa ja jätti Lilyn ilman selkää minne piiloutua, käveli Aranin ohitse ja katseli lohikäärmettä silmiä suurentavilla kakkuloilla.
Aaron toivoi hiljaa mielessään että lohikäärmeelle olisi jäänyt pupusta vielä nälkä ja söisi nyt kääkän ja samantien vaikka Elisankin, nöyryytys sekin että oli saanut tytöltä naamallensa ja vanhukselta varpaillensa.
Lohikäärme ei vaikuttanut ainakaan julmalta, ehkä hieman äreältä vain siitä että se oli herätetty, näin Ophelia päätteli ja uskaltautui siirtyä Lilyn vierelle seisomaan, samalla kun Tomtom kysyi että saiko tätä koskettaa.
Tässä vaiheessa Aaronin oli tehnyt mieli läimäistä otsaansa, lohikäärme tosiaan antoi näille hyyypiöille luvan tyyliin silittää tätä kuin olisi mikäkin kotieläin!?
"Äsh..." Aaron tuhahti Tomtomin ehdottaessa että tämäkin tulisi kokeilemaan, Aaronille oli ykslysti miltä lohikäärmeen suomut tuntui ja tyytyi siis katselemaan lohikäärmettä sivummalta.
Ophelia puolestaan epäröitsi hetken, mutta lähti ottamaan nopeita askeli Lilyn perässä ja asteli myöskin Luonatuulen sivulle, Lilyn viereen ja hetken katseltuaan tämän auringossa kiiltäviä suomuja, Ophelia asetti kätensä tätä vasten ja samassa Ophelian huulille levisi hymy. Ei se ollutkaan yhtään niin paha mitä Ophelia oli ensiksi luullut, se oli vähän niinkuin koira tai kissa joka nautti siitä että sitä siliteltiin tai rapsutettiin, kuten Lily nyt tekiki rapsuttaessaan Lounatuulta tämän korvan takaa ja Ophelia nauroi iloiseen sävyyn tämän nähdessään.

Aaroni taas sapetti, lähes kaikki silittelivät lohikäärmettä kuin koiraa, eikö tällä ollut ollenkaan ylpeyttä? Aaron ei ollut koskaan Lounatuulen nimisestä lohikäärmeestä kuullut saatika tiennyt yhtään sen paremmin miksi tämä oli heidän kylänsä liepeille tullut.
Joten Aaron otti pari nopeampaa askelta kohti lohikäärmettä ja Ophelia lopetti silityksensä hetkeksi nähdäkseen miksi Aaron lähestyi Lounatuulta kuin olisi aikeissa seivästää sen. Mutta seivästämisen sijaan, Aaron hypähti tämän kuonolle, otti tämän sarvista kiinni ja kapusi tämän pään päälle istumaan, pitäen tämän sinisen tulen näköisen harjasta kiinni.
"MI-MITÄ SINÄ OIKEIN TEET!?" Ophelia parahti katsellessaan Aaronin tekemisiä, oliko tämä hullu!? Ophelia ei paljoa lohikäärmeistä tiennyt mutta kyllä tyhmäkin sen jo tajusi ettei tuo ollut mikään viisas veto!
"Hei lohis!" Aaron ajatteli vetäen omaa irvistysmäistä hymyänsä, välittämättä muiden reaktiosta niin tuon taivaallista.
"Jos annat itseäsi silittää kuin mitäkin kotielukkaa niin voit varmaan yhtä hyvin antaa pari kieppiä tuolla yläilmoissa!" Aaron julisti. Hänen veljensä tulisivat kieltämättä kyllä kateelliseksi siitä että Aaron olisi lohikäärmeen nähnyt, mutta entäs siitä että Aaron olisi ratsastanut yhdellä?
"Olet hullu!" Ophelia rääkyi kuultuaan tavan miten Aaron lohikäärmettä puhutteli.
"Ole sinä siellä hiljaa! Kohta et ole muurahaista kummempi!" Aaron huudahti tälle takaisin ja Ophelialla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä odottamaan mitä tapahtuisi...

//X'DD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 17, 2008 4:08

Aran, Art, Tomtom, Lily, Lounatuuli

Lily vilkaisi hymyillen Elisaa kun tämä kosketti lohikäärmettä naurahtaen, Lounatuuli sulki silmänsä ja hymyili itsekseen, kunnes tunsi jonkun kiipeävän päälleen. Lily oli yhtä ihmeissään mitä Ophelia, hulluko Aaroni oli?! Lohikäärmehän voisi syödä tämän! Tomtom peruutti kauemmaksi Lounatuulesta ja jäi katsomaan kysyvästi Aaronia joka suorastaan uhosi pedon selässä.
"Aaron mitä sinä teet?!" Aran sanoi tullessaan lähemmäksi, mutta samassa Lounatuuli kohotti päänsä ylös hymyillen.. melko kettumaisesti.
Art hymyili itsekseen, ehkä nyt Aaron saisi opetuksen? tai sitten ei, eihän hän voinut tietää mitä Loihkäärme aikoisi.
"Jos poika haluaa lennolle, niin hän pääseekin" Lounatuuli sanoi ja oikoi itseään kerältä.
"Lounatuuli ei sinun tarvitse, hän on vain yli-innokas lapsi" Aran sanoi ja Lily oli rääkäistä, että tämä oli oikeassa, mutta jätti sanomatta.
"Siitä on aikaa kun viimeksi joku ratsasti minulla.. joten pidä kiinni" Lounatuuli sanoi välittämättä Aranin sanoista.
"Lounatuuli-"
"Anna hänen mennä Aran, Lounatuuli tietää mitä tekee" Tomtom sanoi hymyillen katsellessaan lohikäärmettä, joka käveli heistä kauemmaksi.

Lounatuuli laski päänsä alas, otti vauhtia nostamalla päänsä nopeasti ylös ja ponnisti ylös ilmaan. Syntyi voimakas tuulahdus joka pyyhki läpi nurmikon, Lounatuulen kaarrellessa lammen yläpuollella ja lopulta se nousi ylemmäs ja yhä ylemmäs, kunnes sitä ei melkein näkynytkään, sen kadotessa pilvien yläpuolelle.
"Nyt kun tippuisi..." Lily mutisi katsellessaan ylös taivaalle.
"Se.. on paljon.. leikkisämpi mitä luulin" Aran huomautti katsellessaan ylös.
"Lounatuuli on lohikäärme! Ei sen kuulu olla leikkisä vaan vaan... hirveä ihmisiä tappava peto joka--"
"noh noh, stereotypiaa!" Tomtom keskeytti Lilyn putsatessaan taas lasejaan "Lohikäärmeitä on erillaisia, Lounatuuli näyttää pitävän lapsista.. ei ruokana" Tomtom sanoi hymyillen ja jälleen kerran Lily meni hiljaiseksi.
"Tippuisi nyt vaan.." Lily sanoi ja istui alas maahan, katsellen taivaalle.

"Pidäthän kunnolla kiinni?" Lounatuuli kysyi Aaronilta heidän lentäessään läpi pienten pilvien.
"Tuolla on ihmisten kylä" Lounatuuli aloitti ja lensi lähemmäksi kylää, pysyen tarpeeksi ylhäällä "Melko synkähkö.. Metsä aukea näkyy tuolla, meren ranta on tuolla päin" Lounatuuli selosti lentäessään Cryptin yllä. Se lensi yli arojen, kohti meren rantaa ja teki pienen kierroksen meren yllä ja kääntyi sitten kohti vuoria.
"Tuo on verikenttä.. siellä käytiin se suuri sota aikanaan.. ja noilla vuorilla minä nukuin" Lounatuuli selosti katsoessaan alas kiviselle tasangolle, joka oli huomattavasti synkempi mitä muut alueet.
Lopulta lounatuuli kääntyi takaisin kohti aroja ja hymyili itsekseen.
"Pidä kiinni.. pidetään vähän hauskaa!" Lounatuuli sanoi ja lähti suoraan sanotusti putoamaan kohti maata, pää edellä.
Arojen reunat lähestyivät erittäin nopeasti, Lounatuuli sulki silmänsä ja hymyili. Viileä tuuli puhalsi vasten sen kasvoja, samalla ujeltaen korvissa. Lopulta Lounatuuli räväytti silmänsä auki ja lähti lentämään uskomattoman nopeaa vauhtia pitkin aron suurta, aukeaa ruohokenttää. Se lensi niin matalalla että sen alapinta kosketti välillä pitkiä ruohonkorsia, jotka taipuivat heidän jäljessään.

Lountuuli naurahti, avasi suunsa ja päästi pitkän, matalan karjahduksen, samalla kun lennähti pystysuoraan korkeammalle kohti pilviä jälleen. Loppujen lopuksi, olihan sekin vasta nuori lohikäärme, joka halusi pitää hauskaa.
Aran kuuli Lounatuulen karjahduksen vaimeana äänenä jonka tuuli toi aroilta päin. Artkin kuuli sen, mutta Lily ei sen pahemmin mitään erityistä kuullut.
"Jokohan se söi Aaronin?" Lily kysyi ja Art naurahti ajatukselle, että lounatuuli palaisi lammelle Aaronin koipi sätkien suupielestä.
Aran vilkaisi hymyillen Arttia, hän ei pahemmin ollut kuullut tämän edes naurahtavan, joten tämäkin oli uutta.
"Noh.. nyt takaisin" Lounatuuli sanoi lennähtäessään metsän ylle.
Se etsi hetken aikaa haltijoiden linnoitusta metsän siimeksistä, sitä kun ei ilmastakaan kunnolla nähnyt, mutta lopulta se syöksähti alaspäin liitäen aivan puiden latvojen päällä, kunnes sukelsi puiden välissä olevalle lammelle, tullen alas kaartaen ja laskeutui vähän matkan päähän muista. Se laski päänsä alas jotta Aaron pääsisi helpommin sen selästä pois.
"No Aaron, mitä näkyi?" Art kysyi hymyillen.

// lounatuuli tuo pienen laulun, kenelle tuuli kertoo sen? niille joilla on nauravat korvat ja joilla silmät on lapsien! Selässä looounatuulen ajaa viiriäiset ja Aaronit, kun tuuli ylittää tuhat rajaa, sylissään hilpeät sävelet *duududuu* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1957

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 17, 2008 6:57

Ophelia, Aaron

"Heh! Miltä näyttää!?" Aaron huudahti lohikäärmeen päältä Aranille ja oli hetken jo horjahtamassa Lounatuulen nostaessaan päätään ja Ophelia peruutti tästä kauemmaksi, katsellen silmät pyöreinä Aaronia joka näytti siltä että tässä olisi jotain hauskaakin?
Aaron hymyili kettumaisesti, alkoi näyttämään hyvin vahvasti siltä että hän tosissaan pääsisi lennolle! Lounatuuli alkoi ojentautumaan kerältänsä ja Aran yritti estellä, sanomalla että Aaron olisi vain yli-innokas. Antaisi kerrankin olla, Aaron sai harvemmin olla näinkin innostunut jostain asiasta ja nyt hän saisi leveillä veljilleensäkin asiasta!
Sitten Lounatuuli käski Aaronia pitämään kiinni ja Aaron puristi otettaan tämän sinisestä harjasta katsellen olkansa yli niihin jotka jäisivät maanpinnalle kun Aaron olisi jo pilvissä! Lounatuuli käveli siis muista kauemmaksi, laski päänsä lopulta alas ja nopeammin kuin Aaron ehti edes tajuta, kova ilmanpaine puski päin hänen kasvojaan Lounatuulen ottaessa vauhtia ja lennähätäessä lopulta ilmaan niin että ruohikko aaltoili.
Ophelia katseli lohikäärmettä joka lenteli nyt lammen yläpuolella, Aaron tämän ratsailla, kunnes tämä syöksähti yläilmoihin, kadoten lopulta pilviin.
Ophelia jäi tähystelemään, siinä toivossa että näkisi edes vilahduksen lohikäärmestä ja rukoili ettei Aaron tipahtaisi tämän kyydistä, haltija tai ei, pudotus olisi varma kuolema.
Lily puolestaan näytti suorastaan toivovan Aaronin tippumista ja Aran ihmetteli vuorostaan Lounatuulen leikkimielisyyttä. Ophelia oli tässä ajassa huomannut myöskin että lohikäärmeitä täytyi olla erillaisia... Ennen Opheliakin oli uskonut että lohikäärmeet olisivat tulta syökseviä hirviöitä jotka tyhosivat ihmisten kyliä ja pitivät prinsessoja vankina korkeissa torneissa, mikä taas johtui Ophelian satujen lueskelusta.

"PIDETÄÄN!" Aaron huusi lohikäärmeelle jotta tämän ääni kuuluisi tämän puhuessa vastatuuleen, tosin olisihan sitä voinut telepaattisestikin puhua mutta juuri nyt Aaron joutui enemmin keskittymään kiinni pitelemiseen ettei tipahtaisi, katkennut selkä ei pahemmin Aaroniakaan houkutellut.
Sitten Lounatuuli mainitsi ihmisten kylän ja Aaron vilkaisi eteensä, nähden nyt harmahkoa asutusmassaa, torin ja linnan! Aaron ei ollut koskaan nähnyt ihmisten kylää, kuullut vain juttuja kuinka synkkä se oli heidän asutuksiin verrattuna ja siinä Aaron oli ihan samaa mieltä! Sitten Aaron näki metsä aukean ja meren rannan josta löytyi satama ja pari suurta laivaa että muutama mitätön kalastus vene joita ei olisi huomannut ellei Lounatuuli olisi meren päälle lähtenyt kierrosta tekemään.
Aaronia palelsi, nokka oli jäässä ja oli lähes täys työ pitää lohikäärmeen harjasta kiinni kohmeisilla käsillä, tuuli ei ollut mitenkään lämmin näin korkealla!
Sitten he kääntyivät kohti vuoria ja Aaron katsahti tietenkin heti verikentälle! Aaronia ei voinut vähempää kiinnostaa missä lohikäärme koisi sen rinnalla että näkisi useasti tarinoidun verikentän josta hänen isoisänsänkin oli hänelle monesti kertonut. Siellä oli kuollut sadottain ihmisiä että haltijoita joten ei ihme että sitä kutsuttiin verikentäksi ja että sitä kaikottiin! Kuulemma, jos meni yöpymään verikentälle, saattoi kuulla sotilaiden tuskaiset kuoleman huudot ja naisten itkun siitä kun heidän miehensä eivät tulisi enää koskaan kotiin.

"Pidetään mitäÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ--!?" Aaron huusi nyt Lounatuulen syöksähtäessä yhdeksänkymmenen asteen kulmassa kohti maata ja Aaron jatkoi huutamistaan joka muuttui pian kovaääniseksi nauruksi. Se oli pelottavaa! Ihan helkkarin pelottavaa! Mutta ihan mielettömän hauskaa Aaron nauroi vedet silmissä kuin viimeistä päivää, puristaen otettaan yhä tiukemmin lohikäärmeen harjasta kun tämä lensi nopeasti aron halki niin että ruoho ei moisesta tuulahduksesta ihan äkkiä toipuisi.
Sitten Lounatuuli päästi pitkän ja matalan karjahduksen ja Aaron nauroi kahta kovemmin, karjahdus kuului varmasti kilometrien päähän! He olivat täällä! He olivat olemassa! Tässä kohtaa Aaron hellitti otettaan Lounatuulen sinisen tulen näköisesti harjasta, kiinnitti huomiota enemmän tasapainoonsa ja levitti kätensä sivuille, tämä oli niitä 'ihan pakko tehdä kun ratsastat lohikäärmeellä, aarnikotkalla tai jollain muulla yli suurella liskolla tai linnulla'-juttuja.

Ophelia oli istahtanut odottaessaan Lilyn viereen eikä myöskään kuullut mitään ihmeellistä karjahdusta jonka tuuli olisi mukanaan tuonut... Tuulesta puheen ollen, päivä oli muuttunut jo aika tuuliseksi, ei pelkästään Lounatuulen lennon takia vaan muutenkin tyyni ja leuto ilma oli muuttunut hieman tuulisemmaksi. Ophelia katsahti Lilyyn tämän heittäessä veikkauksen että olisikohan Lounatuuli jo syönyt Aaronin, muttei sanonut mitään, Lilyn asenne koppavaa poikaa kohtaan sai Ophelian pikemminkin hymyilemään.

"Heeh!? Nyt jo?" Aaron sai sanotuksi naurunsa välistä Lounatuulen sanoessa että he menisivät jo takaisin. Lunatuuli liiteli hetken puiden yllä ja syöksähti lopulta, pujotellen puiden välistä ja pian nämä olivat jo siellä mistä nämä olivat lähteneetkin.
Ophelia kohautti päänsä suuntaan mistä uskoi kuulleensa jotakin ja pian lounatuuli syöksähti metsän siimeksestä, aiheuttaen kahta kovemman tuulen puuskan sen laskeutuessa taas maahan ja Ophelia ehti juuri ja juuri ottamaan hupunreunoistansa kiinni ettei se lennähtänyt tämän pään päältä ja nousi seisomaan, katsoen suu auki lohikäärmettä ja Aaronia joka näytti olevan yhä hengissä.
Aaron nauroi vedet silmissä, ei kettumaisesti, ei vahingoniloisesti vaan nauroi ihan ilon puhdasta naurua ja vierähti lohikäärmeen pään päältä tämän laskiessaan päätään ja Aaron jäi jaloilleen tämän eteen, pidellen vatsastaan kiinni ja pyyki tuulenviiman aiheuttamaa vesiä silmiltään.
"Sieltä näkyi kaikki! Ihan kaikki! Koko Crypt!" Aaron nauroi ja lopulta aivasti äänekkäästi ja alkoi hieromaan sitten käsivarsiaan, vetäen räkävanan takaisin nenäänsä joka oli aivastuksesta ulos syöksähtänyt. Ylhäällä oli ollut kylmä! Ja Aaron oli nyt vilustunut tämän takia mutta Aaronista se oli todellakin sen arvoista!
"Sieltä näkyi ihmisten kylmä- Agh, siis kylä! Synkkä kuin mikä!" Aaron sanoi, nauraen yhä pienesti samalla kun tärisi. Ophelia katsoi tätä silmät pyöreinä, poika joka näytti suurimmaksta ajasta vain ärtyneeltä ja vihaiselta nauroi nyt kuin ei olisi koskaan ennen nauranut, Ophelia olisi ainakin pelännyt kuollakseen olla lohikäärmeen kyydissä! Noh, Aaron näytti pitäneen siitä, vaikka olikin vilustunut siinä samassa mutta tuo ei näyttänyt tahtia haittaavan...

//X'DDDDDDDDDDDDDDDDDD Loltz//
Avatar

Monarkki

Viestit: 14263

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 17, 2008 7:51

Aran, Art, Tomtom, Lily, Lounatuuli

Lily katsoi kysyvästi Aaronia joka räkätti kuin viimeistä päivää, kun taas tämä näky sai Tomtomin, Aranin ja Artin hymyilemään. Koko Crypt? Noh, kai niin korkealta näkyi kaikki, ajatus koko Cryptin näkemisestä tuntui kiinnostavalta, mutta myös pelottavalta.
"Synkkyys on katsojan silmissä" Lily huomautti kun Aaron sanoi heidän kylänsä olevan synkkä.
"No jos velhon silmillä katsoo, se kylä on liiankin kirkas.." Art huomautti ja oli saada Lilyltä turpaan, Blackiä ei herjattu!
"Poika taisi vilustua.. ihmekkös, ylhäällä on aika kylmä" Tomtom huomautti hymyillen.
Lounatuuli laski päänsä Aaronin tasolle ja puhalsi sieraimistaan tätä kohti lämmintä ilmaa, joka suorastaan väreili, mutta ei polttanut. Vaikka se osasi puhua, vaikka se osasi ajatella ja punnita asioita kuin ihmiset, silti siitä löytyi eläimellisiäkin puolia ja nyt se raukka oli mennyt kiintymään Aaroniin kuin koira isäntään.. Aaron oli Lounatuulen mielestä mukava pikku penikka!

"Joten, meillä oli sopimus: Herätät minut jos tarvitset, joten nyt haluan kuulla mihin tarvitset lohikäärmettä?" Lounatuuli kysyi tullessaan lähemmäksi Arania.
"Sota käy yhä raaemmaksi ja tarvitsemme jo kaikki voimavaramme.." Aran sanoi lyhyesti, hehän olivat alakynnessä väkiluvultaan, mutta mikäli mahdollisimman moni taruolento liittyisi heihin, mahdollisuudet voittaa olisivat suuremmat.
"Ah, vai niin." Lounatuuli parkaisi ja vilkaisi linnaa "Nyt kun herätit minut, saat myös majoittaa minut" Lounatuuli sanoi kääntäen kettumaisen hymynsä Araniin joka nyökkäsi lohikäärmeelle.
"Art, mene ilmoittamaan... että meillä on vieraana lohikäärme" Aran sanoi Artille.
"Selvä" Art vastasi, noukki kepit maasta ja oli jo lähdossä.
"Odotamma Art poikaseni, minä tulen mukaan!" Tomtom sanoi ja käveli reippain askelin Artin perään.
"Kuka tuo olikaan?" Lounatuuli kysyi katsellen Tomtomin perään.
"Velho Tomoderuwix.. tai taikuri, miten itse haluaa" Aran sanoi.
"hm.. ihme hiippari.." Lounatuuli sanoi ja Aranin olisi tehnyt mieli huomauttaa tälle vanhusten kunnioituksesta, mutta edes hänellä ei ollut pokkaa alkaa lohikäärmeelle kettuilemaan!
"Eikä kyllä hänen apurinsa yhtään normaalimpi ole.." Lounatuuli sanoi vilkaisten Opheliaan.
"Elisa on ihan normaali! Sinä tässä se lohikäärme olet!" Lily huomautti erittäin koppavasti.
"Ja prinsessa väittää, etteivät lohikäärmeet ole normaaleja?" Lounatuuli sanoi laskiessaan päänsä Lilyn eteen.
"eh... en minä niin sanonut, mutta kyllä ihminen on normaalimpi näky kuin lohikäärme... ei sitä päivittäin lohikäärmeeseen törmää!" Lily sanoi täsmentäen sanojaan ja alkoi jo katumaan että oli tälle edes sanonut mitään.
"hm... totta... mutta tuonkin voi korjata" Lounatuuli sanoi hetken mietittyään ja sulki sitten silmänsä. Ilmassa tuntui pieni tuulahdus, kuin pyörre Lounatuulen ympärillä kun se vähä vähältä muuttui pienemmäksi ja lopulta ihmiseksi.. tai no, ainakin ihmismäisemmäksi, mitä nyt sarvet ja kalpea suomukas iho ja liekeiltä näyttävät, aaltoilevat hiukset.

"no.. sehän kävi hel.. MITÄ SINÄ NYT?!" Lily aloitti ja kiljaisi kun Lounatuuli tuli aivan hänen lähelleen ja tökkäisi Lilyä poskeen.
"Ihmiset ovat niin.. haavoittuvaisia.. katsokaa nyt" Lounatuuli aloitti ja nosti Lilyn käden sivulle "Ei mitään lihaksia.. ei mitään panssaria, vain tälläinen pehmeä.. mikä se oli?"
"Iho.." Aran huomautti Lounatuulelle joka tutki Lilyä.
"Noh, minä olen nainen! Ei minulla kuulu olla lihaksia!" Lily sanoi vetäessään käsivartensa Lounatuulen käsistä.
"Viehättävää" Lounatuuli sanoi kuivahkosti ja siirsi Lilyn hiukset pois tämän korvalta.
"Pyöreät korvat.."
"Loogisesti! Nyt jos olet tutkinut minua tarpeeksi, voisitko kenties irroittaa?! Äläkä luule että joka paikkaa saisit tutkia!" Lily sanoi ja otti pari askelta kauemmaksi Lounatuulesta, joka alkoi käymään jo toisella tavalla pelottavaksi. Lounatuuli katsoi hetken Lilyyn ja tuhahti sitten.
"Ihmiset.. ei ihme ettei kukaan ymmärrä teitä, olette liian.... mikä se sana oli?" Lounatuuli kysyi katsahtaen Araniin.
"outoja?" Aran ehdotti ja Lounatuuli nyökkäsi, tämä sana sai kelvata.

Sitten Lounatuuli siirsi katseensa Aaroniin ja kuin taikaiskusta hän seisoikin jo Aaronin takana, nostaen tämän toista käsivartta sivulle.
"Katso nyt, tälläkin on enemmän habaa mitä sinulla" Lounatuuli sanoi tökkien toisella kädellään Aaronin käsivartta, kunnes päästi irti ja vilkaisi tämän suippoja korvia.
"no kellä tässä on sarvet päässä!?" Lily sanoi saaden Lounatuulen naurahtamaan.
"Varo sanojasi tai pääset kanisi seuraksi" Lounatuuli sanoi hymyillen astuessaan Aaronin vierelle.
Lily ei sanonut enää mitään vaan luikki Aranin taakse piiloon, lohikäärmeet olivat pelottavia!
"pyh.. vihaan tätä muotoa.." Lounatuuli sanoi ja sulki taas silmänsä ja hetkessä tämä oli taas lohikäärme, joka oli U-muodostelmassa Aaronin ympärillä.
"noh, voinemme kai siirtyä linnalle päin? Aaron voi tulla mukaan myös, mikäli haluat" Aran sanoi ja lähti kävelemään linnalle päin.
"tuo on pelottava tyyppi.." Lily huomautti Ophelialle ja lähti sitten Aranin perään.
Lounatuuli ei liikkunut, se ei halunnut lähteä minnekkään ilman Aaronia!
"Menetkö sinä?" Lounatuuli kysyi laskiessaan päänsä alas Aaronin tasolle.

// Sillä on pitkä sininen tukka ja viikset auringon säteistä, sillä on hampaissaan Aaronin sukka ja siivet on pilvenhöyhentä! *poke poke* //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö