Hiljaisuus laskeutui jälleen huoneeseen. Mutta vain hetkeksi, kun Aran kävi käskemään faunia poistumaan. Atrevaux hymähti ja soi viimeisen pitkäksi venyvän katseen kuninkaalle, lähtien sitten astelemaan huoneen ovea kohti. Ehkä jopa hieman näreissään. Hänellä ei ollut enää mitään lisättävää tilanteeseen. Hän oli sanottavansa sanonut. Märehtikööt Aran niitä rauhassa - miettikööt ohessa myös kuinka oli faunia onnistunut loukkaamaan.
"Kuten toivotte", matalalta todettu yllättävän maltillinen ääni totesi ennen poistumistaan huoneesta.
Kreivin katse seurasi kenraalin poistumista siihen saakka, kun ovi kävi sulkeutumaan tuon perässä. Viimein Areth saattoi henkäistä syvään. Ilmapiiri rauhoittui heti, kun toinen sen kiristäjistä lähti matkoihinsa. Fauni oli viisas. Siksikin, että tajusi poistua ajoissa paikalta. Hyväähän sarvipää varmasti oli vain tarkoittanut, mutta tässä tapauksessa alkoholista johtuva humala tuntui vääristelevän tilannetta. Areth ei kaksikon välejä sen koommin tuntenut, joten ei osannut myöskään ajatella miltä noista toisistaan nyt tuntui puolin jos toisinkin tapahtuneen uhittelun myötä.
Kreivi huokaisi uudemman kerran, nojaten nyt yläkroppaansa hieman eteenpäin. Katse pysyi hetken lattiassa, samalla kun mustat kutrit valuivat hitaasti olkia pitkin roikkumaan valtoimenaan alas. Lopulta Areth nosti jokseenkin huolestuneen katseensa Araniin.
"Toivottavasti et loukkaantunut kenraalisi toimista", nuorempi siniverisistä sitten aloitti, "Oletko kunnossa?" kreivi tiedusteli sitten vakaalla äänellä.