Kirjoittaja Crimson » 06 Elo 2012, 01:32
Iriador
Päivä, jota nuorempi oli niin kauhulla kuin ilollakin odottanut, oli täällä. Punapään syntymäpäivät, joita ei tähän saakka oltu juuri koskaan juhlittu. Tai ainakaan niin suurella porukalla, kuin tänään oli tarkoitus koko Sinisen kuiskauksen voimin tehdä toisenkin juhlinnan aiheen merkeissä. Se mitä kaikkea ilta toisi tullessaan, oli arvoitus itse kullekin, mutta pohjimmiltaan punatukkainen sokea sotilas itse toivoi vaatimattomasti, että se sujuisi maltillisesti ja hyvin. Toinen puoli siitä toivomuksesta onnistuikin, toinen ei juurikaan..
Ensimmäisen juomansa aikana Iriador päätti nauttivansa alkoholia kohtuullisesti. Päätös osoittautui kuitenkin harvinaisen vääräksi siinä vaiheessa, kun nuoremman kuppia oltiin jatkuvasti täyttämättä tuon kiskoessa tiuhaan tahtiin alkoholipitoisia juomia kurkustaan alas. Punapää oli tunnettu siitä, ettei pieni alkoholimäärä saanut miestä lainkaan sekaisin tuon liiankin hyvän viinapään takia. Olikin yksi kuiskauksen miehien tavoite saada tavallisesti niin maltillinen ja hillitty nuori humaltumaan kerrankin kunnolla, nyt kun siihen oli jonkinlainen pätevä syykin - mutta tätä suunnitelmaahan ei Iriadorille erikseen kerrottu!
Ilta sujui jutustelun, pelien ja kilpailujen merkeissä. Kaikilla oli hauskaa, eikä naurustakaan ollut puutetta. Mitä pidemmällä iltaa vietiin, sitä pahempaan humalaan toiset myös ajautuivat. Yksi näistä liiankin innokkaista ryypiskelijöistä oli Iriador, joka muutaman muun tavoin rehvasteli juomataidoillaan helpommin humaltuville tapauksille ja otti liiankin mielellään juomakilpaa halukkaiden kanssa. Illan aikana punapää ei niinkään ollut kiinnittänyt Dariukseen huomiota. Hän tiesi esimiehensä olevan paikalla - mikä oli nuoremmalle pieni yllätys - muttei pyrkinyt hakeutumaan missään vaiheessa erikseen tuon seuraan. Kenraali sai olla. Tulkoot itse juttelemaan, jos tahtoi sanoja vaihtaa alaisensa kanssa! Ja niinhän Haukansilmä lopulta tekikin.
Darius kävi ilmoittamaan, että Iriadorin oli aika poistua paikalta nukkumaan. Punapää ei tuohon kommenttiin ehtinyt vastaan sanoa, kun pullonsuu oli juuri noussut roikkumaan nuoremman huulille, josta viimeisiä pohjia käytiin nielemään kurkusta alas. Ennen kuin huoneesta ehdittiin poistua, ehti Iriador vaihtaa tyhjän pullonsa puolillaan olevaan - ihan vain sen takia, jos vielä sattuisi tulemaan jano. Eihän punatukka saattanut ajoissa lopettaa! Aamulla hän katuisi tätä ideaa - mutta mitä sitä suotta murehtimaan, kerran vuodessahan sitä syntymäpäiviä vietettiin!
Iriador raahautui kenraalin mukana kohden makuuhuoneita. Askeleensa oli erittäin hatara. Milloin jalat menivät solmuun tai sokea muuten vain kompuroi kaikkiin mahdollisiin esteisiin, jopa niihin näkymättömiin. Oma tohelointi sai punapään naureskelemaan itselleen lähes kokoajan, joka epäilemättä aiheutti myös hilpeyttä arvon mustatukkaisessa saattajassa, jota ilman punatukka nyt kävelisi pitkin seiniä tai möyrisi pitkin lattioita.
"Älä?! Ihanko totta?!" Iriador totesi naurunsa lomasta vastaukseksi Dariukselle, joka oli alkanut keskustelua leipoa kaksikon välille viimein.
//ON SILLÄ MUODOT VENUKSEN!! .. eiku//