A Taste of Collapse || Aksu

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

A Taste of Collapse || Aksu

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Elo 2012, 13:11

Arethdriel

Lämmin kesäpäivä oli piinannut koko pitkän päivän varmasti jokaista Cryptin asukkia. Parhaimmillaan illan myötä viilenevää, maillensa painuvaa paistetta paistattelivat myös haltioiden piilopaikan tyytyväinen väki, joka nyt paiski vielä näillä viimeisillä tunneillaan nimenomaan iltaan jätettyjä raskaampia töitään, joitten tulos nähtäisiin taas paremmin aamulla.
Vaikkei kukaan muu olisikaan töitään paiskinut sinä kuumana päivänä, oli Kreivillä ollut kätensä täynnä tekemistä. Almanakka oli ollut täynnä tapaamisia jälleen kerran. Sovittuja kokouksia. Paperinsa kaipasivat järjestelyä. Ja hyllyn näkymättömät välit siistimistä - josta täytyikin siivoojia moittia. Lisäksi Areth oli saanut itse kuninkaalta muutama päivä aikaisemmin tänä illalla järjestettyihin tanssiaisiin kutsun - joihin miehellä alkoi hiljalleen olla enemmän ja vähemmän kiire, jos paikalle halusi Aranin mieliksi saapua.

Kun päivän tehtävistä oltiin suoriuduttu, oli armoton ravaamainen ympäri kartanoa alkanut. Korea, leveähihainen, kirjailtu musta pitkä takki oltiin vedetty uskollisesti päälle ja jalkoja koristivat valkeat ihoamyötäilevät housut sekä tummat pienikorolliset saappaat, jotka soveltuivat hyvin niin pelkkään olemiseen kuin tanssimiseenkin. Palvelijat hyörivät Kreivinsä ympärillä tuon marssiessa eteenpäin käytävillä, hoidellessa vielä viimeisiä tarpeellisiksi näkemiään asioita. Joku yritti harjata pitkiä tummia kutreja selviksi, joku pyrki piilottamaan mustia silmänalusia miehen kasvoilta meikillä ja joku ehosti miehen puvun mahdollisia virheitä ja repeämiä, yrittäen jatkuvasti lähinnä varoa pistämästä Arethia neuloillaan.
Kun mustatukka alkoi olla siinä kunnossa, että saattaisi lähteä liitämään kohden kaupunkia, kävi askellus kohden ulko-ovia. Kohden pihamaata, jossa valjastettu vitivalkea aarnikotka odotti muutaman muun sotilaan ja ratsun kanssa. Kreivin ei annettu lentää yksin. Ei siksi etteikö tuo olisi osannut itse suunnistaa, vaan koska matkan aikana saattoi sattua mitä tahansa. Eipä Areth saattuettaan pahaksi pistänyt. Matka olisi tietenkin taittunut mukavammin maata myöten, mutta koska kuningas oli varmasti jo aloittanut kekkerinsä eikä Kreivi tahtonut niistä päivää myöhässä olla, oli tuo päätetty saattaa lentäen paikalle.
Areth vetäisi nopeasti tumman viitan päällensä, ettei yläilmoissa iskisi keskenkaiken vilu. Pian tuon jälkeen miehet nousivat ratsaille, lähtien nyt nousemaan kohden pilviä, suuntanaan kohden arojen mahtava kaupunki.


Lauma kirkuvia kotkia laskeutui linnan pihamaalle, jossa Areth jätti saattueensa, suunnaten kohden linnan ovia. Miehet ratsujensa kanssa lähtivät viettämään aikaansa siksi aikaa toisaalle, kun Kreivi juhli muun ylimystön kanssa palatsilla.
Hiukset suittiin nopeasti selväksi, siisteiksi, ja jätettiin sitten avonaisina roikkumaan osittain eteen ja osittain taakse. Asu yllä suoristettiin ja pudisteltiin nopeasti mahdollisesta pölystä, jonka jälkeen kannat vaimeasti kiviseen maahan kopsuen Areth lähti astelemaan sisätiloihin. Hän oli saapunut paikalle muodikkaasti myöhässä muutamia tunteja ja tapansa mukaan yksin omassa ylhäisyydessään. Kreivillä ei ollut vielä vaimoketta, jota olisi saattanut raahata ympäriinsä tälläisissä tapahtumissa, eikä mies tunnetusti välittänyt tuntemattomiakaan mukaansa temmata. Seuraa oli tavallisesti löytyäkseen itse paikanpäältäkin, jos sellaiselle oli tarvetta.

Viitasta luovuttiin heti eteisaulassa ja mustatukka ohjastettiin muun juhlaväen luo, jonka lomasta Kreivi pyrki pujottelemaan katseita keräten itse Aranin luokse tervehtiäkseen monarkkia henkilökohtaisesti.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2012, 14:13

Aran

Ehkä ainoa, jota kuuma päivä ei ollut vaivannut millään tapaa tässä valtakunnassa, oli haltiakuningas. Palvelijat pitivät huolen, ettei monarkki joutunut kärsimään kuumuudesta millään tavalla, missään vaiheessa päivää. Täydellistä. Kuninkaan päivä olikin ollut harvinaisen rauhallinen ja kiireetön. Mitään suurempia tapaamisia ei ollut eikä kokouksia, joihin osallistua. Monarkki oli saanut viettää aikaansa perheensä parissa, samalla kun varmisteli, että illan tanssiaiset olisivat ajoissa pystyssä. Ja totta kai näyttävät. Näyttävyys ja ylellisyys oli jotain, mihin kuningas halusi pyrkiä kestitessään ylimystöä. Oli vain harva henkilö, jota Aran tosissaan halusi miellyttää juhlillaan, sen sijaan ylellisyys heitettiin kehiin kerskumisen takia ja vallan näyttämiseksi.

Illan lähestyessä oli kuningaspari laittautunut valmiiksi juhlia varten. Ylleen monarkki pisti tietenkin vain parastaan. Pitkähkö, monikerroksinen mutta silti kevyt, valkea, kaapumainen takki vedettiin korean, tunikkamallisen satiinipaidan ylle. Jalkoja koristivat hopeanharmaat satiini housut, jotka juuri ja juuri näkyivät silloin tällöin kaaputakin lomasta. Koko asukokonaisuus oli kengistä hiuskoristeisiin vaaleaa, sekoitettuna hopean sävyihin. Kaiken tämän kruunasi kuitenkin ne pienet, kirkkaan vihreät korut ja yksityiskohdat, mitä asukokonaisuudesta saattoi löytää.

Juhlat järjestettiin alakerran suuressa salissa, josta pääsi myös puutarhaan, terassille. Ovet sisäpihan puutarhaan pidettiinkin auki, sen varalta jos vieraat halusivat käydä happea haukkaamassa tai muuten vain levittyä sisätiloista ulos viettämään aikaa.
Palvelusta ei tietenkään ollut pulaa. Tarjoilijoita ja hovimestareita risteili vähän väliä yhä kasvavan vierasmäärän seassa, pitäen huolen että jokainen vieras piti kädessään täyttä juomalasia haluamaansa virvoketta. Musiikista vastasi tietenkin hovin parhaat soittajat, pitäen tunnelman kesäisen iloisena, mutta silti hillittynä ja jokseenkin mystisenä. Musiikkia haltioiden tapaan.
Kuningaspari otti vastaan vieraita aikansa, kunnes he eksyivät eri ryhmiin. Kuningatar kauniissa ja koreissa vaatteissaan aatelisnaisten seuraan, Aran taas miesten seuraan. Harva kuitenkaan uskaltautui puhuttelemaan kuningasta kovin avoimesti, sillä tuon seurassa piti aina varoa suutaan.. ja ajatuksiaan. Kuningas kuitenkin piti keskustelua yllä yleensä, joten turhia, kiusallisen hiljaisia tilanteita ei tullut. Tosin se, jutteliko kuningas silkkaa ystävällisyyttään muille, oli eri asia.

Kuitenkin, juhliin saapui myös eräs, jonka Aran halusi todellakin tavata. Viime tapaamisesta oli ollut jo aikaa, eikä viimekerralla ollut oikein kunnolla aikaa edes vaihtaa kuulumisia. Kreivi Arethdriel Cúthalionin saapuessa viimein paikalle, nousi kuninkaan kasvoille vilpitön hymy. Monarkin katse ja huomio kiinnittyivät tummapäiseen sukulaiseen, kun tuo näköpiiriin ehätti. Nykyinen seurapiiri hiljennettiin törkeästi poistumalla paikalta, kohden Arethia.
Areth.. Kuningas aloitti käsien levittäytyessä kera leveiden hihojen Et uskokaan kuinka mukava sinua on nähdä Kädet laskeutuivat kreivin käsivarsille, samalla kun erikoisvieraalle suotiin nopea, sivistynyt poskisuudelma tervehdykseksi.
Toviottavasti matkasi sujui hyvin Kuningas jatkoi, samalla kun lähti ohjaamaan sukulaistaan peremmälle saliin, tarjoilijan käydessä tuomaan tarjottimella eri juomia ylimyskaksikolle.
Olen enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan, miten kylässä on asiat menneet.. ja ennen kaikkea kuulemaan, miten sinä voit


// Ain't no party lyek a Cúthalion party!
Fanservice delivered //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Elo 2012, 15:33

//Fanservice, mmmmmm <3//


Areth asteli väkijoukon läpi. Miehen ei tarvinnut muita töniä, kun toisen, alemman hallitsijan tieltä käytiin vapaehtoisesti siirtymään etäämmälle, antaen tuolle näin tietä. Kreivi soi harvoin kiitoksen ääneen noille, hymyillen tosin ystävällisesti sitäkin useammin kiitokseksi väistämisestä.
Aran erottui selvästi väkijoukosta vaaleassa ulkoasussaan - kuten myös Areth teki omassa, hyvin tyypillisessä tummassa kokonaisuudessaan - joten monarkkia ei ollut kovinkaan vaikea olla huomaamatta väenpaljouden seasta, olipa tuo kuinka hyvin sinne yrittänyt piiloutua. Kreivi pääsi pian kunnon näköetäisyydelle Aranista, suoden kuninkaalle tyypillisen lämpimän hymynsä tuon lähestyessä. Askeleensa pysähtyi kunnolla vasta, kun Aran laski kätensä mustatukkaisen osapuolen käsivarsille ja poskisuudelmat vaihdettiin nopeaan kaksikon välillä.

Kuningas lähti ohjaamaan pian kreiviä peremmälle saliin. Areth poimi ohessa vierelleen astelleelta tarjoilijalta näin aluksi lasillisen talon parasta viiniä, jääden pitelemään lasista pikaria kädessään arvokkaasti, kevyesti.
"Et arvaakaan kuinka kiitollinen olen siitä, että sain kutsusi, Aran", kreivi vakuutteli naurahtaen heleästi, "Saatikka että edes ehdin tänään paikalle näinkin ajoissa".
"Matkani sujui hyvin, kiitos kysymästä. On virkistävää päästä hetkeksi eroon arjesta ja työstä, jota kylässä tuntuu yhä riittävän. Toistaiseksi kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä uuteen järjestelmään", Areth selitti, ottaen maistiaisen lasistaan. Ehkä alkoholi saisi muuten väsyneenoloisen miehen virkenemään jälleen jonkin sortin koomastaan hereille. Ilman juomaansa ja Arania, kreivi olisi oletettavasti hakeutunut jonnekin vain yksin istumaan ja nukahtanut musiikkia ja puheensorinaa kuunnellessaan alta aikayksikön. Ja sekös olisi herättänyt hilpeyttä muussa juhlaväessä.

Pieni haukotus sai toisen käden nousemaan hetkeksi suun eteen. Kreivi hymähti.
"Anteeksi, olen väsynyt tyypilliseen tapaani. Älä anna sen kuitenkaan häiritä", mustatukka totesi naurahtaen, pikaisesti vilkaistessaan ympärilleen.
"Kuinka itse voitte? Onko mitään.. erikoisempaa sattunut kaupungissa tällä välin, kun en ole joutanut juttusillasi käymään?".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2012, 16:12

Teitittelyt ja muut muodollisuudet unohtuivat tämän kaksikon välillä tyystin, nyt kun kummankaan ei pitänyt edustaa virallisessa virkatilanteessa. He olivat täällä viettämässä aikaa, pitämässä hauskaa, kuten muutkin kutsuvieraat. Mutta silti, Areth oli ainoa jolta Aran hyväksyi sinuttelun tässä tilanteessa. Ehkä vaimoltaankin, mutta se jäi siihen.
Totta kai minä sinut kutsuisin. Älä nyt hulluja puhu, hyvä mies Aran naurahti Arethin sanoihin Tosin, saapumisesi oli kyllä kysymysmerkki. Luulin jo, että myöhästyisit kokonaan.
Areth kävi kertomaan matkansa menneen hyvin ja olevansa enemmän kuin iloinen siitä, että pääsi hetkeksi irti arjesta ja työstä, joita kylän suhteen oli enemmän kuin tarpeeksi. Aran hymyili itsekseen, koittaisipa kreivi kokonaista valtakuntaa johtaa. Ehkä vain hyvä, ettei tuolle kuitenkaan moista vastuuta ollut langennut.

Kreivin pieni haukottelu huomattiin ja siihen reagoitiin kulmia kohottamalla. Areth kuitenkin oli tunnetusti väsynyttä tyyppiä, joten moista seikkaa ei otettu minkäänlaisena loukkauksena. Kuningas hymähti, samalla kun oma viinilasina nousi vierailemaan huulilla.
Täällähän sattuu ja tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista Kuningas totesi virnistäen kreivin kysymykseen Mutta ehkä kaikki jännä ei ole sopivaa ylimääräisille korville.
Juoruja kuninkaalla olisi vaikka kuinka paljon, mutta joidenkin kertominen ei todellakaan ollut hyvä idea keskellä väkijoukkoa.
Ehkä kerron sinulle myöhemmin lisää
Sikäli mikäli minulla olisi myös ilo majoittaa sinut yöksi linnaani?
Aran kävi nyt kysymään kreiviltä Ehkä ehtisimme vaihtaa kuulumisia enemmänkin.. minulla olisi sinulle henkilökohtaistakin asiaa.
Harvoin kuningas antoi vieraille vaihtoehtoa jäädä yöksi linnaansa, vaikka tilaa olisi riittänyt monellekin. Siltikin, Areth oli yhä erikoistapaus.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Elo 2012, 19:47

Pieni virne kohosi kreivin suulle, miehen käydessä hymähtämään.
"Niinpä tietenkin", Areth totesi hieman venytetysti. Olisihan se pitänyt arvata kysymättäkin, että kaupungissa kuin hovissakin sattui ja tapahtui asioita, joista kuningas ei ollut valmis kertomaan näin julkisesti, kun muutakin aatelistoa oli paikalla. Ehkä myöhemmin, syrjemmässä, sitten kun kaksikolla oli hetki aikaa vain toisilleen suotavana. Sitä hetkeä odotellessa saattoi kuulumisia vaihtaa myös muunkin aateliston parissa, jos Aran viitsi sukulaisensa seurasta hetkeksi luopua.

Viinilasi tavoitti jälleen kapeat huulet, ja katse siirtyi sivusilmällä katsomaan Arania tuon puhuessa. Kuningas ilmoitti tahtovansa pitää Arethin kaupungissa, linnassaan yön yli. Mustatukan kulmat kohosivat pienesti tästä ilmoituksesta, sekä sitä seuraavasta, kun Aran mainitsi tuolla olevan henkilökohtaistakin kerrottavaa kreiville. Lasi laski takaisin alas huulilta, toisen käden etusormen ryhtyessä pyörittelemään hitaasti lasin reunaa, jolloin pikarista saattoi kuulla lähtevän hiljaisia säveliä.
"Sangen miellyttävä yllätys! Olin jo ehtinyt varautua siihen, että palaisin saattueeni kanssa takaisin kylään yö myöhään", Areth totesi yhä yllättyneenä kuninkaan pyynnöstä.
"Jään mielelläni vieraaksesi, kun siihen tilaisuutta tarjoat, serkku hyvä. Kuinka saattaisin kieltäytyä siitä kunniasta", kreivi jatkoi pian virneen kohotessa jälleen miehen kasvoille. Mieli kävi nopeasti pohtimaan, oliko kreivillä jotain tärkeää seuraavaksi päiväksi sovittuna etukäteen. Jos joku olisi häntä sopinut tulemaan tapaamaan, olisi Areth sen muistanut kokousten ja muiden vastaavien lailla, mutta koska yhtäkään ei sillä hetkellä tullut mieleen, saattoi kreivi luottaa jollain tasolla siihen, ettei tuottaisi pettymystä kenellekään kun palvelijat joutuisivat käännyttämään vieraita tiehensä kartanolla.
"Miehilleni täytyy vain ilmoittaa, että etsivät itselleen yösijan, eivätkä turhaan odota minua tänä iltana takaisin - sen verran jos suot minun lainaavan juoksupoikiasi, niin olisin kiitollinen".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2012, 20:29

Aranin iloksi kävi Areth suostumaan yökyläkutsuun. Kaksikko kun harvemmin ehti viettämään aikaa yhdessä, oli tämä enemmän kuin mieluisa tilaisuus. Mikäli kylässä olisi jotain tärkeää tehtävää, saisivat nuo odottaa. Mikäli joku kylästä vetäisi herneen nenään, koska kreivi ei ollutkaan paikalla heti aamusta, oli Arethilla hyvä syy siihen. Kukaan ei kävisi niin helposti kieltäytymään kuninkaan kutsusta. Ja Aran totta vie aikoi pitää Arethin kylässä niin kauan, kuin aika sen vain salli.
Hienoa! Minun ei siis tarvitse varastaa sinun huomiotasi koko kutsujen ajaksi Aran hymähti nuoremmalleen, samalla kun Areth kävi toteamaan, että miestensä täytyi nyt etsiä itselleen yösija.
Höpsis. He voivat majoittua sotilastupaani. Mutta juoksupoikani saa viedä viestin pe---

Pidemmälle Aran ei ehtinyt lauseessaan, kun tunsi yllättävän, painostavan tunteen. Turhankin tutun tunteen. Aivan kuin valtava, painostava aura olisi lähestynyt jostain. Aran vilkaisi ympärilleen nähdäkseen, oliko kyseinen ahdistuksen aiheuttaja tässä salissa ja olivatko muut reagoineet tähän auraan. Osa vilkuili myös ympärilleen jostain syystä suurin osa kävi vilkuilemaan Arania ja Arethia kun toiset taas eivät olleet moksiskaan. Jotkut eivät vain olleet niin herkkiä aistimaan auroja.
Kuninkaan ilme muuttui kärttyisäksi, tuon alkaessa aavistelemaan mistä moinen aura todellakin mahtoi tulla. Ja se otus oli hänen linnassaan? Monarkki oli avaamassa suunsa todetakseen jotain, mutta yllättäen painostava ilmapiiri katosi, Kuin tuhka tuuleen.

.. perille.. Heti kun hän saapuu vain paikalle.. Kultahiuksinen mies päätti lauseensa katsellessaan yhä ympärilleen, lopulta katsahtaen Arethiin. Ehkä oli parempi olla mainitsematta äskeisestä ahdistuksen tunteesta.. jos vaikka Areth ei sattunut sitä huomaamaan. Jos huomasi, ottakoot tuo sen puheenaiheeksi, mikäli mieli.
Aran yritti totta kai ensimmäisenä ottaa yhteyttä Lucaviin. Ihan vain siksi, että kuningas saisi tekosyyn houkutella yhden eliiteistään käymään paikalla. Olihan noista kolme kutsuttu, se tulivatko he, oli eriasia. Fauni nyt ei ainakaan ollut tulossa, se oli sanomattakin selvää! Siltikin, Aran halusi kiusata tuota. Ihan vain kiusaamisen ilosta.
Kuningas ei kuitenkaan löytänyt juoksupojaksi naamioituvaa faunia omasta linnastaan. Arethin vieressä seisova kuningas olisi helposti löytänyt henkilön jos toisenkin linnastaan ja lähettänyt tuolle telepaattisen viestin, jos vain tiesi noiden läsnäolosta lumotussa kodissaan tai sen alueilla.... Nyt Faunia ei kuitenkaan löytynyt jostain syystä. Monarkki hymähti, samalla kun toiseen viestinviejään otettiin yhteyttä.

Nuori poika saapuikin pian paikalle, otti sanallisen viestin vastaan Arethilta ja lähti toimittamaan asiaa.
Etkö vieläkään ole löytänyt kumppania rinnallesi, hmm? Aran kävi nyt kyselemään Arehilta, virnistäen pienesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Elo 2012, 22:27

Areth naurahti pienesti, kun monarkki totesi ettei hänen tarvinnut kreivin seuraan koko illaksi juuttua yövierailun takia. Saattamaan lähteneet sotilaatkin saivat luvan viettää yönsä sotilastuvilla - mainiota. Peräti täydellistä!
Pian mustatukka tunsi kuitenkin voivansa huonosti. Aivan yhtäkkiä valtava pahoinvointi ja ahdistus valtasi kreivin, jonka saattoi huomata miehen hieman kalpenevista kasvoista. Mikä oli tämä tunne? Ja mistä se tuli? Aurasta? Valtavasta sellaisesta. Areth kääntyi katsomaan ympärilleen, etsien katseellaan mahdollista tunteen aiheuttajaa, löytämättä kuitenkaan mitään muuta, kuin ihmetystä myös muussa juhlaväessä. Tuon jälkeen mies vilkaisi Arania, jonka kasvoilla lepäsi ärtynyt ilme. Ilmeisesti kuningas oli huomannut saman, minkä moni muukin väestä oli tehnyt.

Yllättäen tuo painostus kuitenkin lakkasi, jättäen Arethille päähän vain typerän juilimisen. Ikävän tykytyksen, joka saattoi mahdollisesti kertoa vain alkavasta migreenistä. Enemmän tai vähemmän pahasta sellaisesta. Kreivi oli osannut odottaa sitä, sillä päivä oli ollut muuten täynnä stressiä, eikä tavallisista herkkyyksiensä oireista - paitsi väsymyksestä - ollut ilmennyt mitään merkkejä koko päivän aikana.
Aran lopetti lauseensa viimein, antaen ymmärtää että kutsuisi jonkun viestinviejistään paikalle. Areth hymähti tyytyväisenä, yrittäessään samalla olla välittämättä tykytyksestä päässään. Sen hetken kun kuningas kutsui juoksupoikaansa paikalle, jäi kreivi hetkeksi silmäilemään salin koristeluja sekä paikalla olevaa väkeä. Erityisesti naisia. Kuten moni muukin mies, Areth piti kauniimman sukupuolen edustajien ihailusta, pelkästä katselemisesta. Ne jotka huomasivat kreivin vilkuilun puoleensa, hihittivät pienissä piireissään menemään ja soivat kenties vilkutuksen tai silmäniskun tietoisesti kumppanittomalle miehelle. Mustatukkainen ei niistä juuri välittänyt, mutta pienet huomionosoitukset saivat kuitenkin tuon suulle leviämään pienen virneen.

Lopulta paikalle saapui viestinviejä, jolle Areth jakoi viestinsä. Saattajat löytyisivät joko talleilta tai läheisistä majataloista tai kapakoista. Mistä nyt saivatkaan itselleen seuraa ja juomaa tai missä saattoivat kotkiaan hemmotella kreivin huvittelun ajaksi. Poika patistettiin matkaan ja Areth saattoi viimein taas kääntyä Aranin puoleen, joka kävikin tiedustelemaan mahdollisesta kumppanista.
Kreivi naurahti.
"Jos olisin, hän olisi mukanani täällä tänään", mustatukka aloitti virnistäen, "Olen kai liian vaativa naisten suhteen. Mikä tahansa poropeukalo ei minulle kelpaa, saatikka jaksaisi edes rinnallani pysyä kovin kauaa jatkuvan uupumukseni takia", Areth jatkoi sitten, huvittuneesti myhäillen mitä pidemmälle lausumassaan pääsi. Kreivi ei todellakaan osannut nähdä, että yksikään aatelinen hänen seurassaan pidemmän päälle viihtyisi. Vaikka hän oli suopea, oli hän jatkuvasti väsynyt, nipotti helposti pienistä asioista väsynyt ollessaan, ei osannut nukkua kunnolla heräilemättä kymmeniä kertoja yössä ja kaiken huipuksi tavallisesti stressasi muita ympärillä oleviaan näillä huonoilla puolillaan. Jos kreivi jonkun rinnalleen loppu elämäkseen otti, tuli tuon naisen olla jollain tapaa erityinen ja jaksaa miehensä jatkuvaa uupumusta.
"Aatelit tavoittelevat vain statusta, enkä minä aio naida ketään vain sen takia, että tuo joku onnekas saisi kutsua itseään kreivittäreksi", kreivi kävi toteamaan ja otti pienen kulauksen viinilasistaan. Kulauksen jälkeen vapaa käsi nousi nopeasti hieraisemaan ohimoita, "Et kai pahastu, jos poistun hetkeksi raittiiseen ilmaan? En pistäisi seuraakaan pahitteeksi, joten jos mielit, liity toki seuraani".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Elo 2012, 23:03

Kreivi toi esiin hyvän pointin mielittynsä olemassaolosta. Mikäli tuolla joku olisi, ehkäpä neito tosiaan olisi miehen mukana juhlissa. Mutta ei sitä koskaan tiennyt. Areth myös huomautti, ettei aikonut ihan ketä tahansa aatelista rinnalleen ottaa vain, jotta joku maineen, rahan ja tittelin perässä juokseva eukko pääsisi titteleille. Hyvä pointti.
Kunhan et mene sekoittamaan siniveristä sukua porttoihin Aran tokaisi sitten oman mielipiteensä naisten suhteen. Paraskin puhuja. No, Winderin vanhempi sisar oli ihan hyvä vaimo ja peite hänelle. Nainen oli nätti, aatelinen ja kuuliainen, eikä todellakaan ryhtynyt kuningattareksi vain ylellisyyden takia. Päinvastoin. Hyvä jos kuningatar koskaan edes pyysi mitään! No, sinänsä ihan mukavaa, vaativa kuningas tarvitsi rinnalleen jonkun vähemmän vaativan, jota hemmotella aina silloin, kun itse halusi.

Areth ilmoitti poistuvansa sisätiloista haukkaamaan happea, todeten, ettei pistäisi pahitteeksi vaikka kuningaskin seuraan liittyisi.
Raitisilma tekisi itse asiassa hyvää, onhan tässä jo muutama tovi sisällä seisoskeltu Aran tokaisi lähtiessään kävelemään kreivin kanssa kohden ovia, joista kaksikko siirtyi pihan puolelle.
Pihalla ei niin paljoa väkeä ollut, mitä sisällä. Siltikin, siellä täällä risteili käveleviä pareja tai paikallaan seisovia ryhmiä, jotka vaihtoivat kuulumisia. Siniveriset päätyivät kävelemään puutarhan kapeahkoja polkuja pitkin.

Podet yhä päänsärystä, huomaan Aran tokaisi Arethille samalla kun tyhjennetty viinilasi löysi ohikulkevan palvelijan tarjottimelle, josta napattiin uusi käteen Etkä ole ajatellut edes etsiä mahdollista helpotusta?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Elo 2012, 00:19

"Mainiota!", kreivi totesi hymyhuulin Aranin myöntyessä hänen seurakseen pihalle. Viinilasin pohjat käytiin nopeasti huikkaamaan loppuun, ja tyhjä lasi vaihdettiin puutarhaan astellessa uuteen, täyteen sellaiseen. Kreivi todella toivoi, ettei kyseessä olisi tavallista päänsärkyä kummempi vaiva, ja että raitis ilma saisi olonsa paremmaksi. Kuten tavallisesti tekikin. Pelkkä ikkunan raottaminen hoiti useasti tämän vaivan. Toisinaan liian pahaksi yltyessään se vaati vuodelepoa. Areth huokaisi mielessään ajatellessaan asiaa vahingossa. Oliko hän todella saapunut Aranin juhliin vain sen takia, että saattaisi potea huonoa oloa ja sen takia painelisi pehkuihinsa, omiinoloihinsa heti alkuunsa?

Aran kävi kuitenkin mainitsemaan ohimennen Arethin päänsärystä, mikä sai mustatukkaisen siniverisen hymähtämään ja palaamaan ajatuksistaan takaisin maan pinnalle.
"Päänsärky on ollut aina vaivanani lapsesta lähtien", Areth sanoi, "Kipulääkkeetkään eivät siihen auta - tai sitten olen vain syönyt liian laimeita lääkkeitä", kreivi jatkoi, käyden taas nopeasti hieromaan toista ohimoaan.
"Kielii vain mahdollisesta alkavasta migreenistä", mustatukka sitten totesi vakavampaan sävyyn, "Päivä on ollut hektinen, eikä sijaa särkyjen potemiselle ole ollut - osasin kyllä odottaa tätä. Eikä sinun tarvitse tällä päätäsi vaivata, ei tämä mitään uutta ole", Areth selitti, turruttaen ajatuksiaan hieman lisää maukkaalla viinillä. Kreivi kävi vilkaisemaan nopeasti ympärilleen, todeten, ettei puutarhan puolella ollut ketään muuta heidän lisäkseen. Hyvä. Hän saattaisi estoitta esittää kysymyksensä Aranille ilman, että uteliaat korvat sitä kuulisivat.
"Miten on oman terveytesi laita? Eihän sairautesi ole edennyt pahemmaksi?".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2012, 00:32

Areth kävi vakuuttelemaan, että päänsärky oli ollut jo pienestä asti hänen vaivansa. Mikään kokeilemansa lääke ei ollut auttanut, ainakaan tähän mennessä. Aran kävi hymähtämään pienesti. Voisiko päänsärky todellakin olla vain normaali migreeni, vai liittyikö tuo itse suvun sairauteen? Aran ei sitä tiennyt, tiettävästi jatkuvaa migreeniä lapsesta asti ei ollut luokiteltu koskaan tämän taudin vakinaiseksi oireeksi. Areth olisi siis ensimmäinen, jolla moinen oire esiintyisi tämän sairauden yhteydessä. Pisti miettimään. Kuningas kävi hymähtämään pienesti, Arethin kehottaessa, ettei kuningas vaivaisi koreaa päätänsä tuon ongelmalla.

Kreivin ottaessa puheeksi kuninkaan sairauden, vilkaisi Aran ympärilleen. Arethilla oli sentään sen verran järkeä, ettei keskellä väkeä käynyt kailottamaan moisia kysymyksiä. Hyvä.
Olen täysin kunnossa. Ei mitään uutta
Se oli jälleen yksi niistä kauniista valheista, mitä kuningas yritti itselleenkin syöttää. Valheeksi tuota lausetta ei kuitenkaan tunnistanut, ellei ollut seurannut tiiviimmin kuninkaan viimeaikaista terveyttä.
Lääkkeeni valmistus siirtyi nyt yhdelle eliiteistäni Siitä puheen ollen, ehkä sinullekin pitäisi harkita jo lääkkeen antamista Sen vaikutus on kuitenkin ehkäisevää, joten koskaan ei pitäisi olla liian aikaista moisen lääkinnän aloittamiseen, eikö? Aran kertoi samalla kun katseensa kääntyi nuorempaan Ehkä se saattaisi migreeniisikin auttaa Ehkä.
Onko sinulla ilmennyt vielä mitään.. oireita?
Kysymys oli sekä uteliaan että huolestuneen kuuloinen. Aran ei tiennyt yhtään, mitä kreiville oli tapahtunut sitten viime tapaamisen jolloin Areth virkaansa nimitettiin joten ei tuo myöskään tietänyt, oliko oireita ilmennyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Elo 2012, 01:07

Kuninkaan vastaus kysymykseensä sai Arethin epäilemään, puhuiko mies totta vai ei. Vaikka mielessään kreivi kyseenalaisti toisen vastauksen, ei tuo sitä ääneen käynyt sitä sanomaan, vaan vaikutti ulkoisesti hyväksyvänsä asian niin, kuin Aran sen hänelle oli hetki sitten kertonut.
Kuningas siirsi puheen taudista pian siihen kuuluvaan lääkkeeseen, jonka valmistus oli kuulemma siirtynyt yhdelle tuon eliiteistä. Yllättävä valinta, mutta kenties pätevä. Eihän Areth aikaisempaa lääkkeen valmistajaa tuntenut, saatikka edes tiennyt millään tavalla, mutta silti eliittikenraalille reseptin luovutus tuntui jokseenkin.. hassulta. No, Aran varmasti tiesi mitä elämäänsä pitkittävän asian suhteen teki.
Monarkki otti myös puheeksi lääkkeen antamisesta myös kreiville - joka tiettävästi myös sairasti tuota samaista tautia. Tosin, kuningashan ei siitä tiennyt. Saattoi vain arvata. Epäillä.

"Kunhan se ei henkeäni vie, en pistä moista ideaa lainkaan pahakseni", Areth vastasi pikaisesti lääkintänsä aloittamiseen. Hän söi muutenkin tien minkänäköisiä lääkkeitä. Minkä oli tarkoitus vähentää migreenin aiheuttamia haittoja, minkä taas tarkoitus auttaa nukkumaan läpi yö heräilemättä typeriin uniin, jotka saattoivat pahimmillaan valvottaa kreiviä läpi yön. Yksi lääke lisää tuskin aiheuttaisi itse Arethille sen kummemmin huolta tai ylimääräistä vaivaa - ja olihan silti kyse sisällään muhivan Cúthalionin sukua vainoavan ruton oireiden ehkäisevästä rohdosta.
Kreivi kävi kuitenkin rykäisemään pienesti palatessaan Aranin viimeisen kysymyksen pariin. Katse kävi nopeasti taas haravoimaan ympäristön, löytämättä vieläkään mitään, mikä olisi saattanut vapaan avautumisen estää.
"Oikeastaan.. kyllä", oli lyhyt, vakavaan, mutta samalla hieman huolestuneeseen äänensävyyn todettu vastaus Aranille, "Niin harmi kuin se on, en ole tainnut säästyä sukumme sairaudelta. Olen menettänyt näköni muutaman kerran aikaisemmin päänsäryn ohella - lähinnä omissa oloissani. Toistaiseksi Kenraali Idhrenniel on ainoa, joka sinun lisäksesi nyt tietää tästä".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2012, 01:22

Aran naurahti pienesti Arethin toteamukselle lääkkeen ottamista. Kunhan henkeään ei vienyt. Sisällään Aran naurahti kuivahkosti. Hän tiesi, minkälaisia sivuoireita saattoi tulla, kun lääkettä alkoi käyttämään ensimmäistä kertaa, tai jos sen valmistus ei ollut mennyt ihan nappiin. Kyllähän se toimi ja auttoikin sairauden oireisiin, mutta toi mukanaan epämukavia, toisinaan jopa piinallisen tuskallisia sivuvaikutuksia. Ne tosin olivat vain väliaikaisia. Jos Aranilta kysyttiin, hän mieluummin kärsi tinnityksestä päässään tai kouristelusta vatsassaan, ennemmin kuin menetti näkönsä ja yski verta.
Siinä missä Arethin katse, käväisi myös kuninkaan katse nopeasti vilkaisemassa ympäristöä, ennen kuin kreivi kävi kertomaan omasta tilastaan. Mielenkiinnon pilke silmäkulmassa kuningas jäi kuuntelemaan, kuinka Areth kertoi kokemuksistaan. Tuo oli muutamaan otteeseen menettänyt näkönsä, yleensä ollessaan yksin. Kuitenkin, tuon oma kenraali oli tällä hetkellä ainoa, joka nyt kuninkaan lisäksi tiesi Arethin sairaudesta.

Toivottavasti kenraalisi osaa pitää suunsa kiinni.. itsensä tähden Aran kävi tokaisemaan, tuoden esille faktan, ettei aikonut katsoa hyvällä, jos tieto suvun salatusta sairaudesta pääsisi leviämään liian laajalle.
Mutta hyvä tietää ajoissa oireistasi.. Muistuta minua, että huomenna, ennen kuin lähdet, annan sinulle mukaan lääkettä.. Kuitenkin, en voi taata että se toimisi täysin sinun kohdallasi, samalla tavalla mitä itselläni. Tomoderuwix lääkkeen alkuperäinen valmistaja kertoi, että se todennäköisesti vaikuttaa eri tavalla eri henkilöiden kohdalla. Mutta kun olet kokeillut, osaa Kenraali Argenteus varmasti muokata siitä sinulle sopivan, mikäli tarve
Suosittelenkin, että kun lääkettä kokeilet, teet sen jonkun seurassa.. Jonkun, johon luotat. Niin henkesi kuin salaisuuksienkin puolesta
Aran kävi lisäämään, vilkaisten nyt merkittävästi Arethiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Elo 2012, 01:57

Areth kävi hymähtämään kuninkaan ensimmäiseen toteamaan. Erudessa kyllä osasi pitää suunsa kiinni. Kreivi luotti siihen siksikin, että kyseessä oli hänen oma henkivartijansa. Muussa tapauksessa mustatukka pääsisi manipuloimaan toisten mieliä, pyyhkimään palan noiden muistoista kokonaan pois - niin epämieluisa tehtävä kuin se olikin. Siinä missä Aran, ei Arethkaan tahtonut tiedon sairaudesta leviävän liian laajalle, mutta piti tärkeänä, että itsensä lisäksi edes yksi tiesi hallitsijoiden mahdollisesta sairaudesta.

Aran käski kreiviä muistuttaa, että antaisi huomenissa serkkunsa mukaan lääkettä, vaikkei sen toimivuutta voinutkaan taata. Vasta kokeilun myötä näkisi, kuinka se itse Arethiin vaikuttaisi, jonka myötä lääkkeen nykyinen valmistaja siitä saattaisi kehittää myös kreiville sopivan. Näin ollen siniverinen osasi jo ennakkoon varautua siihen, ettei kokeilu saattaisi mennä niin kuin toivottiin. Tai sitten se toimisi muitta mutkitta. Aiheuttamatta minkäänlaisia sivuoireita. Kelpaisi sellaisenaan myös mustatukalle. Asiaa ei osannut sanoa etukäteen - ainakaan Areth itse.
Kuninkaan vilkaisuun vastattiin päättäväisesti. Kreivillä oli heti mielessä henkilö jos toinenkin, kenen puoleen voisi kääntyä tämän asian suhteen.
"Pidän tuon mielessäni, kun aika kokeiluun on kypsä", Areth totesi nyökäten, siirtäen sitten katseensa takaisin eteensä.
"Mutta ehkä meidän ei pitäisi suotta pilata hyvin alkanutta iltaa sukumme murheilla", kreivi kävi sitten kääntämään keskustelun pois sairaudesta. Silkasta halusta olla mustaamatta iltaa sillä hetkellä turhanpäiväisillä murheilla, sekä siksi, että tahtoi kysellä Aranin kuulumisista muuten.
"Kuinka pieni perheesi voi?".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2012, 02:14

Kreivin sanoihin vastattiin nyökkäyksellä. Tuo kokeilisi lääkettä, sitten kun aika oli kypsä. Nuorempi miehistä tiesi myös ilmeisesti jo henkilön, kenen seurassa lääkettä saattoi kokeilla turvallisin mielin. Hyvä! Toivottavasti se oli myös joku, joka osasi auttaa kreiviä, mikäli liian pahalta alkoi tuntumaan. Tosin, mitä Aran oli ymmärtänyt, ei lääkkeeseen voinut kuolla. Kuoleman tunne saattoi kyllä nousta pintaan, ainakin psyykkisesti, mutta ei sen pahempaa.
Hymy kuitenkin kiiri kuninkaan kasvoille, Arethin käydessä vaihtamaan puheenaihetta. Vaikka aihe olikin ollut tavallaan mielenkiintoinen, oli se aina yhtä mukavaa lopettaa. Moinen märehtiminen sai mielen vain synkistymään ja synkkä mieli ei ollut hyvä asia, ainakaan näin juhlien aikana. Kukapa sitä nyt myrtsiä kuningasta saatikka kreiviä halusi tuijottaa.

Saamassa lisäyksen Oli ensimmäinen vastaus kreivin kysellessä, miten kuninkaan perhe voi Vuodenvaihteen tienoilla. Kuningatar on jo raskaana, nyt vain arvuutellaan saako prinssi Anton seurakseen pikkusiskon vai pikkuveljen. Itsehän totta kai pojan haluaisin.. mutta eihän nätti tyttökään pahitteeksi olisi.
Ehkä sinunkin pitäisi hankkia lapsia. Ovat yllättävän.. lämmin ilo silmälle
Eihän kuningas tietenkään poikaansa seurannut joka päivä, saatikka joutunut heräämään yöllä vauvan itkuun tai vaihtamaan tuon vaippoja. Ei, monarkki näki vain sen suloisen puolen vauvasta ja moisen hoitamisesta. Tosin, olihan prinssi Anton jo vauva iän ohittanut. Taapero tuo enemmänkin oli.
Mutta siitä ei vielä tarvitse hiiskua pahemmin muille.. ehkä sen kohta alkaa jo näkemään kuningattaresta, mutta ennen sitä, haluamme pitää huomion mahdollisimman pienenä Aran kävi jatkamaan, samalla kun kaksikko oli kävellyt jo sen verran puutarhassa, että olivat kääntyneet polkuja pitkin kulkeutumaan takaisin sisätiloja kohden.
Mutta ehkä muutkin vieraat haluavat nauttia seurastamme.. joten, lyöttäydymmekö arvon alamaisten seuraan, hmm?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Elo 2012, 13:01

Kreivin kulmat nousivat silkasta uteliaisuudesta Aranin mainitessa saavansa perheenlisäystä.
"Onnitteluni", Areth totesi lyhyesti välistä, jääden kuuntelemaan mielenkiinnolla lisää kuningasparin uudesta jälkeläisestä. Oli aina ilo kuulla, jos joku sai perheenlisäystä, eikä Areth voinut kieltää, etteikö varmasti jo ensimmäinen pikkuprinssi ollut uudesta pikkusisaruksesta innoissaan.
"Älä huoli, en käy hiiskumaan muille perheenlisäyksestäsi. Huomatkoot kukin sen ajallaan - mutta vaadin etukäteen ehdottomasti saada mahdollisuutta päästä tulevan lapsesi kummiksi!", Areth totesi naurahtaen.
"Mutta empä tiedä. Omia lapsia - ehkä joskus.. tulevassa, mutta ei nyt. Suvun täytyy jatkua, mutta itse en ole vielä kypsä elämäntilanteestani johtuen kaitsemaan pentuja jaloissani".

Kierros puutarhassa alkoi hiljalleen olla täyttynyt, josta myös Aran kävi mainitsemaan ääneen. Areth hymähti.
"Kuulostaa sangen.. erinomaiselta suunnitelmalta. Liityn seuraasi taas myöhemmin".
Molemmat siniveriset suuntasivat omille teilleen juhlavieraiden sekaan puutarhasta päästyään. Kreivi ei kauaa tarvinnut oloaan yksinäiseksi potea, kun hyvin nopeasti niin naiset kuin miehetkin pyrkivät tuon juttusille. Miehet vaihtamaan niin kuulumisia, kuin puhumaan syntyjä syviä, naiset lähinnä liehittelemään ja pitämään myyntipuheita itsestään sinkkumiehelle. Monta viinilasia tyhjentyi illan aikana ja Areth pääsi näyttämään jopa tanssitaitojaan lattialla. Päänsärky katosi nopeasti vauhtiin päästyä, eivätkä huolet ja murheet jaksaneet kreivin päätä kovin kauaa vaivata.

***

Tämänkin illan oli kuitenkin joskus loputtava. Hiljalleen vieraat alkoivat poistua paikalta, jättäen jälkeensä vain tyhjän salin juhlinnan tuoksinnassa tulleine sotkuineen ja tyhjentyneine viinilaseineen ja lautasineen. Vaikka ilta olikin jo erittäin myöhä, niin sitä mukaan kun saliin saatiin taas tilaa, ryhtyivät siivoojat ja kokit siistimään omia vastuualueitaan salista alustavasti, elleivät jopa kokonaan. Muusikot pistivät pillit pussiinsa ja joko poistuivat paikalta tai jäivät auttamaan siivouksessa.
Areth seurasi tilannetta itse syrjemmästä, nojatuolilla istuen ja loppuja viinejä lasistaan maistellen. Pyrkien olemaan mahdollisimman vähän siellä täällä kuhisevan palvelijaston tiellä. Juhlat olivat saaneet väsyneen kreivin piristymään hieman, eikä uupumusta saattanut sillä hetkellä tuon kasvoilta nähdä samalla tavalla kuin aikaisemmin oli tehnyt. Silti, Areth ei voinut kieltää, etteivätkö yöunet maistuneet kaiken tämän karkeloinnin jälkeen hänellekin. Unia ennen kreivi kuitenkin tahtoi turista vielä Aranin kanssa..
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron