Meillä on vieraita || Sands

[Sands]

Garrett oli aivan mielissään toisen sanoista, kertomuksen alkaessa niin lupaavasti. Muut puhuivat hänen erinomaisuudestaan, täydellistä! Mutta tietenkin kaikki puhuisivat siitä, sehän oli ensimmäinen asia, jonka kaikki hänestä näkivät tavatessaan. Ei ihmekään, jos haltiakuningaskin tahtoi tavata hänet kaiken kuulemansa perusteella! Kreivi piti ihailijoista, vaikka olivat suippokorvia... Kunhan osasivat käyttäytyä, ja Aran kyllä osasi. Ei aina, olihan toinen aluksi käyttäytynyt suorastaan, kuin villieläin, mutta nyt haltia oli rauhoittunut ja oli mukavan alistuvainen, aivan kuten kaikkien arvostetun miehen edessä kuuluikin olla. Oli harmittavaa, kun Aran ei sitten sanonutkaan mitään sen tarkemmin, mutta kyllähän syyt ymmärrettiin! Ehkäpä Garrett ei tosiaankaan voisi uskoa kaikkea sitä, mitä hänestä sanottiin! ...Vaikka kyllähän sitä vähän epäiltiin, oli hän sen verran hyvä kaikessa, että varmasti kaikille kehuille löytyi alkuperänsä, jotka olivat ymmärrettäviä.
"Älkäähän toki, ei ole mitään syytä olla kateellinen," kreivi oli todella tyytyväinen kuullessaan puheita kateudesta, ehkäpä se olikin se oikea syy, miksei toinen halunnut sanoa kuulemaansa suoraan. Aranin täytyi olla todella kateellinen kuten kaikki varmasti hänestä olivatkin ja kaiken toistaminen vain tekisi kaiken entistä kivuliaammaksi. Haltia ansaitsi pari rauhoittelevaa sanaa hyvästä työstään, täytyihän toisen nyt ymmärtää, ettei kukaan vain koskaan voisi yltää samalle tasolle, kuin hän itse. Hänhän oli niin huolehtivainenkin ja vaatimaton, laittaen toisen vihollisen jopa hyvinvoinnin omansa edelle. Kuinka jaloa ja huomaavaista!

Sieni nousi iholta, suippokorvan näyttäessä tyytyväiseltä työhönsä. Tarkkaavaisesti siniharmaat silmät tarkastelivat ihoa, käsien käydessä vielä hieromaan enemmän vettä itseensä huuhdellakseen kaiken saippuan ja lian huolella pois. Mitään moitittavaa ei silmään pistänyt, joten tyytyväinen hymy nousi kapeille huulille.
"Mitä mieltä olet?" Garrett pyörähti, kysyen toisenkin mielipiteen kylvettämisen lopputuloksesta. Itsehän hän kyllä tiesi, mitä ajatteli, mutta haltia näki paremmin kaikkialle. Aran oli ollut kovin tarkkaavainen kylvettäjä, jos joku huomaisi jotain vikaa, olisi se tämä suippokorva... Ja jos kreivi löytäisi ylimääräistä likaa kylvyn jälkeen, vaikka toinen muuten sanoisi, tiedettäisiin ketä syyttää huonosta päätöksestä ja näöstä.
"Minut pitää kuivata, haluan oikein pehmeitä pyyhkeitä, heti vedestä noustuani," jatkosta puhuttiin jo, kylvyssä oltiin loikoiltu jo aikansa ja aateliset olivat kovin kiireisiä miehiä. Kun halusivat olla. Hänhän saisi olla kylvyssä niin kauan, kun halusi, mutta heti kun sieltä noustiin, piti muiden olla valmiina ja kiirehtiä täyttääkseen kaikki tarkat toiveet.
"Tarvitsen myös vaatteita ja hiukseni pitää harjata. Minun täytyy myös päästä puuteroimaan kasvoni ja laittamaan hiukseni muutenkin kuntoon," Garrett jatkoi listaustaan, tehden tietään kohti altaanreunaa päästäkseen nousemaan takaisin kuivalle maalle heti, kun pyyhe saapui.




((Jack Black on niin pehmeä. Lily tykkää, kun molemmilla puolilla on jotain pehmeää, mihin kaivautua. Black on niin suloinen mies, tekee kaikkensa saadakseen vaimonsa onnelliseksi. Vaikka toisen pulleron ottaa sänkyynsä. Niin kaunista. Garrett oli myös harkittu teko, jumalat katsoivat tuttuun tapaansa makuuhuoneen puuhia katosta ja päättivät, että nyt on aika tämänkin maailman oppia ymmärtämään, mikä täydellisyys on. Ja niin maailmaan syntyi Garrett ja samaan aikaan täydellisyys ilmaantui sanaksi. No homo. Ei nättejä monikossa, vain yksi nätti. Minulla on sellainen örmy, että äitikin itkisi poikansa kasvot nähdessään. Oletko kertonut jo Ivylle, miten Garrett oli alasti kylvyssä Aranin kanssa?))

[Aksutar]

Aranista oli sinänsä hassua, ettei kreivi käynyt kyseenalaistamaan näiden pikkulintujen viserryksen lähdettä. Jos Aran kuulisi jonkun ihmisen kertovan, että hän oli kuullut haltiakuninkaasta yhtä jos toista, halusi Aran heti selvittää mitä toinen tiesi ja mistä. Totta kai Aran epäilisi heti pettureita omissa riveissään, hän kun oli niin kovin vainoharhainen näinä päivinä, sattuneista syistä. Olihan se hyvä olla varuillaan, mutta toisinaan vainoharhaisuus oli ajaa muutenkin sairaan miehen hulluksi.
Tiedätte hyvin, että kenellä tahansa olisi syytä olla kateellinen teille, syystä taikka toisesta Aran kävi vastaamaan kreiville, joka vakuutteli, ettei mitään syytä kateellisuuteen ollut. Ei ollutkaan, mutta annettiin toisen nyt uskoa niin. Kerta Garrett kehuista piti, niin pitihän tuo niitä saada. Myöhemmin tuo kyllä saisi tehdä töitä sen eteen, että kehuja saisi
Kreiviä käytiin katsomaan päästä varpaisiin, tuon kysyessä haltian mielipidettä. Puhtaaltahan tuo näytti, sitä ei voinut kieltää. Sietäisikin olla puhdas kaiken tämän jälkeen.
Puhdas, kuten toivottu Kerta kreivi ei käynyt valittamaan mistään, ei Araninkaan kannattanut alkaa vastaan väittämään. Kaikki paikat oli pesty, mitään likaa ei enää toisen keholta pitänyt löytää.

Garrett kävi myös kertomaan nyt jatkosuunnitelmasta, kreivi piti kuivata ja tuo halusi erittäin pehmeitä pyyhkeitä, heti kun vedestä soisi nousta ylös. Haltia pisti korvan taakse kaikki toisen toiveet tai no, vaatimukset nyökkäillen sitä mukaan, mitä ihminen niitä lateli.
Puuterin hankkiminen voi olla hieman hankalampaa Haltia aloitti käydessään itse nousemaan nyt altaasta ja käveli sitten huoneen reunalla sijaitsevalle hyllylle, josta kauniisti viikattuja pyyhkeitä löytyi Me kun emme pahemmin käytä puuteria. Ei ole tullut tarpeeseen.. mutta eiköhän sellaista löydy teidän tarpeisiinne Ensimmäisellä pyyhkeellä kuivattiin itseä hieman, ennen kuin se kietaistiin lantiolle. Kaksi pyyhettä napattiin mukaan, ennen kuin askel vei takaisin altaan luokse. Kerta Aran jo tämän leikin oli aloittanut, voisi hän ihan hyvin sen loppuunkin viedä. Ensimmäinen pyyhe avattiin käsiin, samalla kun kreiville nyökättiin merkiksi siitä, että tuo voisi nousta altaasta. Haltia oli valmiina pehmeimpien pyyhkeiden kanssa kuivaamaan arvovierasta. Samalla telepaattisesti palvelijoita käskettiin etsimään jostain puuteria, ihan sama mistä.


// Kyllä, sinne pehmeiden massojen väliin on mukava mennä lämmittelemään kylminä öinä. Lily olet onnenpekka. Black on kaikista suloisin ja lempein ja ymmärtäväisin ja jaloin ja ritarillisin ja ystävällisin koko valtakunnassa. Ja niin maailma oppi, mitä on täydellisyys, kun Garrett sinne syntyi. Mitä Crypt tekisikään ilman Garrettia? Nätti. Nättipoika. Nättipoika nyt pöydälle, kaikkien ihailtavaksi. Olen kertonut Ivylle tästä herkästä hetkestä, nyt se mököttää tuolla nurkassa. Minulle myös huudettiin että miksi tein sen. Enhän minä mitään tehnyt, vaan Aran. Olen syytön! //

[Sands]

Garrett silitteli hiuksiaan oikein tyytyväisenä hymyillen, yrittäen piilotella kovinkin leveää virnettä... No, ei virnettä niinkään peitelty, mutta yritettiin estää pääsemästä kasvoille niin vahvana ja omahyväisenä, kuin se yritti. Kovastihan kreivi aina yritti peitellä suurimpia tunteitaan, vaikka tuo nautti olevansa kaiken huomion keskipisteenä ja kehut olivat mitä ihanimpia, mutta eihän se vain yksinkertaisesti kävisi päinsä! Hän oli arvostettu mies, ja tunteet piti osata pitää kurissa, sekä olla vaatimaton alempiarvoisten keskuudessa! Aran kuitenkin puhui täyttä asiaa.
"Aah, niin kai se on," haltian oikein tarkalle huomautukselle huokaistiin ääni tyytyväisyyttä huokuen. Tietenkin kaikki olivat hänelle kateellisia, eikä suippokorvaa aikaisemmat vakuuttelut näyttäneet huijaavan, Aranhan oli todella älykäs kaltaisekseen. Ketäpä ne edes huijasivat, oikeasti? Kaikki tiesivät, kuinka täydellinen Garrett oli! Mutta täydellisyys vaati ystävällistä käyttäytymistä ja kykyä ymmärtää vähempiosaisten kaikkien muiden siis asema epätäydellisinä otuksina... Vaikkakin, se vaati myös sitä, että selvät asiat huomioitiin. Eihän toisen sanoja vastaan voisi väitellä, se oli selvä totuus!

Kreivi nyökkäsi hymyillen toisenkin ilmoittaessa puhtaudesta. Se oli aina hyvä kuulla muidenkin suusta, vaikka kyllähän hän itsekin sen näki... Mutta se ei ainoastaan ollut järkevä asia vahvistaa tilanne muiltakin, se myös tuntui todella hyvältä saada kuulla kehut toisilta! Tyytyväisenä katseltiinkin, kuinka haltia nousi altaasta toteuttamaan niitä muita toiveita sen enempää kysymättä, kuin hyvä palvelija käskyn saadessaan. Garrett nautti tästä! Olisihan se ollut parempi, jos pyyhe olisi jo valmiina odottamassa, eihän hän ollut erityisen kärsivällinen, mutta tämän kerran toiselle annettiin anteeksi, kiitos hyvän palvelun aikaisemmin.
"Kuinka rahvasta," nenää nyrpistettiin puheille puuterin puuttumisesta, mitäpä muutakaan sitä tällaisilta elukoilta olisi uskonut? Totta kai puuteria piti aina taputella kasvoille, liian kalpeat, sileät ja suorastaan nukkemaiset tasaiset kasvot olivat nyt muodissa! Kuka tahansa muu olisi varmasti ollut sitä mieltä, että kreivi voisi saman tien jättää sen puuterin pois, olihan kasvot paljon mukavammat kosketella ilman... Mutta kun ei niitä kasvoja oltu tehty koskettavaksi, vain katsottavaksi! Muoti sanoi näin ja hän seurasi!

Garrett nousi altaasta myöskin merkin toiselta saatuaan, Aranin odotellessa pyyhe valmiina kuivaamaan. Sen kummempia kehoa ei näytetty enää kainostelevan alastomuudesta huolimatta, askeleen käydessä rauhallisesti kohti pyyhettä. Kuivaus olisi nyt tärkeä suorittaa heti ja huolellisesti, ilma tuntui jo kovin kylmältä märkää ihoa vasten!
"Älä hinkkaa ihoani rikki," kreivi ohjeisti vielä, ennen kuin selin haltian eteen, odottaen kuivausta,
"Minun on pakko sanoa, olet käyttäytynyt lajitovereihisi verrattuna suorastaan erinomaisesti. Voin melkein antaa anteeksi aikaisemman, todella töykeän käytöksen, jos jatkatte samaan malliin. Aloitimme kaiken väärällä jalalla, emmekö?" Kehuja piti aina antaa myös palvelijoille hyvästä työstä, olihan hän mitä hyväsydämisin isäntä ja huolehti muista, jos muutkin huolehtivat hänestä. Aran oli käyttäytynyt mallikelpoisesti ja palvellut oikein hyvin!




((Eläimilläkin on aina paljon ihraa kylmyyttä vastaan talvisin, Lily pakkaa sen lämpöihran muihin ihmisiin. Älykästä. Voi Black, millainen hurmuri oletkaan. Älä huoli, vaikka Jack on kauniimpi, sinä olet aina niin suloinen, ettei kukaan voi vastustaa. Roswellkaan ei vastustanut, seuraavan kerran kun tapaavat, ei tuo voi vastustaa paksusta poskesta nipistämistä. Se kun on siinä esillä ja niin pehmeä! Mutta mitä Aran teki ennen täydellisyyttä, siinä on oikea kysymys. Nättipoika on aina kaikkien esille pöydällä, herra kyrmy on vähän kateellinen. Kerroitko myös, miten Aran kosketteli kaikkia paikkoja (aivan kaikkia) ja Garrett tykkäsi?))

[Aksutar]

Kreivin mielestä se oli rahvasta, kun haltioidenlinnalta ei heti sormia napsauttamalla välttämättä puuteria löytynyt. Kai tuotakin piti ymmärtää, mutta Aranin sisällä paloi halu huomauttaa luonnonkauneudesta ja hieman erilaisista kauneusihanteista, mitä ihmisillä oli. Aran piti kuitenkin suunsa kiinni, yhä. Parempi antaa toisen sanoa mielipiteensä, eikä väittää vastaan, todennäköisesti Garrett siitä nokkiinsa ottaisi, jos joku kehtaisi poikkisanaakaan sanoa. Garrett olkoot nyt oikeassa, niin kreivi kuitenkin halusi. Kreivin toteamukseen käytiinkin vain hymähtämään pienesti, myöntyvästi.
En usko, että otteeni muuttuisivat yhtään sen rajummiksi, mitä pestessäni Aran hymähti kreivin ohjeistaessa, ettei hänen ihoaan saanut hinkata rikki. Siihen tarvittaisiin kyllä jo taitoa, lisäksi kreivi pitäisi sitoa paikoilleen. Tuskin tuo pysyi paikoillaan jos joku alkoi ihoa hinkata rikki. Minkälainen huuto siitäkin tulisi? Sen pidemmittä puheitta Aran lähti kuivaamaan kreiviä, jälleen kerran perusteellisesti ja varmasti, mutta silti hellästi. Yhtäkään vesipisaraa ei iholle jätetty, sillä kreiviä haluttiin yhä miellyttää.

Toisella pyyhkeellä käytiin kuivaamaan sitten hiuksia, hellästi painellen kutreja kankaan väliin. Hitaasti katse kuitenkin lipui hiuksista kreivin kasvojen puoleen, tuon jatkaessa puhumista. Ihminen kävi kehumaan haltiakuninkaan käytöstä lajitovereihin verrattuna. Tämän upean käytöksen tähden oli kreivi melkein valmis antamaan anteeksi aikaisemman törkeän kohtelun, mitä haltioilta oli saanut. Halu repiä toisen hiukset irti päänahasta sen kun vain kasvoi, mutta haltia hillitsi yhä itseään.
Niin taisimme Väärällä jalalla ehkä, sovittiin nyt niin, jos kreivi halusi.
Kun Garrett oli kuivattu hiuksia myöten, ohjasi haltia kreivin kylpyhuoneen oleskelutilaan, jossa tuolle tarjottiin kauniisti kirjailtua ja näyttävää aamutakkia, jonka tuo saisi ylleen vetää. Uusi tietenkin, vanhaan ei enää koskettukaan sen jälkeen, kun kreivi siitä oli riisuutunut.


// Kyllä, Lily on sen verran fiksu. Blackin ja Jackin ei tarvitse pelätä toisiaan, molemmat ovat päteviä omalla tavallaan eivätkä he kilpaile samassa sarjassa. Paitsi jos otetaan mittaa Cryptin läskeimmästä miehestä. Black taitaa kyllä voittaa siinä. Roswellista Black kyllä pysyy kaukana. Vähintään kahden metrin päässä. Sattuneista syistä. (syy on se, että Black oikeasti ihastu Roswelliin eikä voi hillitä itseään jos liian lähelle pääsee). Ennen täydellisyyttä Aran oli täydellisyyden määritelmä, mutta sitten tuli Garrett ja kaikki kirjoitettiin uusiksi. Kerroin ja sain tyynystä. Ivy ei nyt yhtään tykkää kun pilaan sen fantasiat mun hahmoista. //

[Sands]

Garrett nyökkäsi hymyillen, ilmoittaen tyytyväisyydestään toisen vastaukseen. Olihan haltian otteet kokoajan tämän päivän aikana olleet siitä hellimmästä päästä, mutta silloin työkaluina toisella oli ollut vain omat sormensa tai pesusieni, joka oli niin kovin pehmeä kasteltuna ja saippua teki ihostakin todella liukkaan, saaden kaiken liukumaan sen pinnalla ilman sen suurempaa kitkaa. Nyt käsissä taas oli pyyhe, joka kenties olisi voinut saada aikaan suurtakin kipua, jos vain tarpeeksi voimaa sen taakse laitettiin! Ehkäpä ihoa ei rikki saataisi, mutta varovainen piti olla. Kreivin iho oli todella herkkä, eikä kivusta nautittu lainkaan! Pyyhe oli tosin kuten toivottu todella pehmeä, sekin saatiin varmistettua nyt, kun se vasten ihoa painautui. Kenties sillä ei saisi mitään vahinkoa aikaiseksi etenkin, jos Aran aikoi olla yhtä hellä, kuin tähänkin asti. Garrett ei vastustellut, päinvastoin. Pyyhkeen alla myötäiltiin, sitä vasten painauduttiinkin aina vähän väliä, käsiä nostettiin, että haltia pääsisi kuivaamaan kaikkialta vaikkakin otteessa taas kiemurreltiin ja kikatettiin, kun pyyhe pääsi kutittelemaan herkkiä kainaloita.

Kreivi oli kovin tyytyväinen Aranin tarkkaavaisuuteen. Vesipisarat iholla olivat inhottavan kylmiä, mutta pehmeän pyyhkeen jäljiltä niitä ei jäänyt lainkaan, kankaan imaistessa kaiken kosteuden itseensä. Tila tuntui taas lämpenevän pyyhkeen alla, tyytyväisyyden vain jatkuessa. Haltia oli ollut oikein fiksu ja varannut uuden, kuivan pyyhkeen hiustenkuivaukselle, sellaista kohteluahan nämä kutrit ansaitsivat! Olivathan hiukset tietenkin nyt latteammat, kiitos veden, mutta paksut ja pitkäthän ne vielä olivat, eikä niiden kuivaus koskaan ollut sieltä nopeimmasta päästä.
"Voisit tietenkin ohjeistaa muita sinunlaisiasi käyttäytymään arvolleni sopivasti, en arvosta huonoja käytöstapoja ja kipuja... Vaikka voi olla, että kaltaistesi seurassa ymmärrän puutteenne, kunhan se ei ole liian töykeää," Garrett nyökkäsi toiselle, Aranin käytöstapojen yltäessä jopa sille tasolle, että hän pystyisi hieman myötäilemään ja ymmärtämään suippokorvien kauheita käytöstapoja paremmin. Eiväthän nuo paremmasta tienneet. Kuinka huomaavainen hän olikaan, hänhän ansaitsisi suorastaan mitalin tästä kaikesta!

Kuivana ollessaan pyyhkeitä ei kaivattu, joten haltia saisi tehdä niillä, mitä halusi. Kreivillä oli nyt muuta mielessä, pitihän hänen laittautua valmiiksi päivää varten, eikä se ollut helppoa. Tai nopeaa. Aranin annettiinkin johdattaa aatelisen taas allashuoneen vieressä sijaitsevaan oleskeluhuoneeseen, jonka lattialla se edellinen aamutakki vielä makasi mytyssä. Sellaistahan Garrett ei enää ylleen laittaisi ja oikein kuuliaisena ja ymmärtäväisenä palvelijana haltiakuningas ymmärsi sen! Toista aamutakkia tarjottiin, koreaa sellaista. Niin huomaavaista, tämän suippokorvan täytyi myös ymmärtää jotain tyylin päälle! Kreivi ei turhia odotellut, laittaen aamutakin yllensä, nauttien puhtaasta ja sileästä kankaasta vasten putipuhdasta, vastakylvetettyä ihoa. Tohvelitkin vetäistiin jalkaan, valmiina lähtöön. Olihan tehtävää vielä niin paljon, elämä osasi olla rankkaa...
"Tahdon nyt takaisin huoneeseeni ja toivon, että minulla on paljon vaatteita, joista valita mitä päälleni puen tänään. Enhän voi tehdä mitään, ennen kuin olen löytänyt oikean asun."




((Mutta sittenhän Jack vain syö suruunsa ja tulee takaisin sellaisena punkerona, ettei Black usko silmiään. Mutta Lily tykkää. Roswell haluaa rakastaa Blackiä myös, voi sinua pieni velho. Olet kuin nuori, kikatteleva koulutyttö, ihastut aina kaikkiin miehiin, jotka näet. Senkin höpsö. Jos Aran oli vanha täydellisyys, ei sitten ole ihmekään, että tuo halusi Garrettin omakseen. Pitäähän haltiakuninkaalla olla täydellisyys omistuksessa, eihän siitä muuten mitään tule. Sano Ivylle, että saa koskettaa Garrettin pehmeää pakaraa, jos on oikein kiltisti. Niin kuin Arankin teki.))

[Aksutar]

No, tiedäthän haltiat. Niin kovin barbaarisia ja sivistymättömiä. Ehkä me kuitenkin osaamme ottaa opiksemme virheistä. Se selviää vain, jos annatte heille tilaisuuden näyttää sen Aran vastasi Garrettin paasatessa, kuinka kuningas olisi ihan hyvin voinut ohjeistaa muita haltioita käyttäytymään kreivin arvolle sopivasti. Niinhän hän olisi voinut, mutta valitettavasti kreivi Fortescuella ei ollut oikeastaan minkäänlaista arvoa tässä linnassa, joten jos siihen verrattiin, niin kohtelu olisi ollut melko mitätöntä. Aran olisi tietty voinut käskeä alistensa pysymään roolissa, leikkiä mukana haltiakuninkaan leikkejä. Aran ei kuitenkaan turhan monen halunnut leikkivän tätä leikkiä, sillä pitihän Garrettin saada se kuva, että Aran oli se lempein ja ystävällisin.
Garrett ilmoitti haluavansa takaisin huoneeseensa ja toivoi, että hänelle olisi valittu paljon eri vaihtoehtoja, mistä valita päivän vetimensä. Aran kävi nyökkäämään, samalla, kun veti omaa kehoaan verhoamaan toisen aamutakin, ennen kuin ohjasti kreiviä kohden ovea.
Tietenkin, emmehän me halua tyytyä vain muutamaan asukokonaisuusvaihtoehtoon Aran tokaisi, kaksikon lähtiessä liikkeelle takaisin kohden kreivin huonetta.

Valitettavasti minun on poistuttava seurastanne pian Aran jatkoi askeleen viedessä jälleen Garrettin tahtiin eteenpäin Ymmärrätte varmaan, että minulla on velvollisuuksia hoidettavana mutta lupaan katsoa seuraksenne jonkun, joka osaa pitää teistä huolen Tietenkin Aran katsoisi Garrettin seuraksi jonkun, joka käyttäytyi aluksi kreivin mielen mukaan, mutta jossain vaiheessa kävisi suoraan sanottuna ilkeäksi, uhkaavaksi. Aran saisi sitten leikkiä kreivin silmissä sitä pelastavaa osapuolta, kun ilkeä haltia kävisi liian pelottavaksi. Täydellinen suunnitelma, jos Aranilta kysyttiin.
Garrettin huoneeseen oli toden totta tuotu asukokonaisuus jos toinenkin, joiden parissa kreivi varmasti saisi viettää tovin, ennen kuin valitsisi mieleisensä. Osa asusteista oli ehkä hieman liian isoja kreiville, mutta varmasti löytyi sopivaakin kokoa. Huoneeseen oli myös varattu naposteltavaa ja juotavaa kreiville, sekä se toivottu puuteri oli löytänyt tiensä paikalle. Huoneessa odotti pari palvelijaa, joista toinen oli puolihaltia. Ehkä tämä hieman enemmän ihmistä muistuttava sekasikiö näin Aranin kuvailemana oli hieman luotettavampaa seuraa, mitä täysiveriset suippokorvat. Todellisuudessa puoliverinen oli henkeen ja vereen haltioiden puolella ja oli valmis murhaamaan kreivin, mikäli käsky kävi.
Mitään toiveita vielä, ennen kuin poistun itse valmistautumaan ja hoitamaan velvollisuuksiani? Aran kysyi kreiviltä, vilkaisten lyhempään mieheen merkittävästi.


// Lily tykkää, tosin se ei tykkää siitä, että Jack syö suruunsa. Lily lohduttaa tuota punkeroa ja silittää ihraista poskea, samalla kun yrittää kovasti kietoa käsiään ympärille. Turhaan. Black ei usko, että kukaan haluaa häntä rakastaa. Ellei joku tee aloitetta. Roswell, your move. Black on synonyymi kikattavalle koulutytölle joka ihastuu jokaiseen vähänkin nuorempaan miesopettajaan. Ja kyllä, tällä selittyi se, miksi Aran Garrettin halusi. Aran haluaa omistaa täydellisyyden, oli se sitten hän itse tai joku muu. Ivy ei ollut kauhean innoissaan siitä, että saisi koskettaa Garrettin pakaraa. Mutta Marduk mielellään voisi.
Katso setä minä vastasin! //

[Sands]

Garrett nyökkäsi myöntyvästi, kyllähän hän jos joku haltiat ja noiden hävyttömät tavat tiesi! Haltiakuningaskin näytti tietävän, olihan tuo joutunut elämään koko... Pitkän? Lyhyen? Elämänsä muiden suippokorvien parissa. Haltioiden iästä kun ei koskaan osannut sanoa mitään, kuinka säälittävää noiden olemassaolo olikaan! Aran itsekin oli käyttäytynyt aluksi hyvin töykeästi, ennen kuin ymmärsi, ettei näin hienostunut ja arvokas ihminen sietäisi moista käytöstä. Onneksi toinen oli edes niin järkevä suipoista korvistaan huolimatta, että osasi ottaa opikseen! Tämä haltiahan suorastaan palvoi kreiviä, oli kuullut tuosta niin paljon ja selvästikin laittanut kaiken korvan taakse. Aran oli kuin ihailija, joka vihdoin oli päässyt tapaamaan haluamansa henkilön! Muut typerät suippokorvat eivät sitä näyttäneet ymmärtävän ja kohtelivat häntä, arvostettua vierasta, mitä hirveimmillä tavoilla! Pitäisi muidenkin oppia, miten Garrettia täytyi kohdella. Tämä kuningas varmasti pitäisi huolen siitä hänenhän vieraana kreivi juuri nyt oli vaikka toihan haltia hyvän pointin esille sanoillaan. Eiväthän suippokorvat vain osanneet käyttäytyä ja virheistään Arankin oli oppinut. Nenää nyrpistettiin inhoavasti ajatukselle, kai sitten piti olettaa lisää töykeää kohtelua, josta piti huomauttaa. Kuinka ikävää...

Puheet vaatteista saivat Garrettin hyvälle tuulelle, ilmeisesti "korkea-arvoinen" haltia ymmärsi hyvien vaatteiden tärkeyden päälle ja oli osannut varautua pyyntöön. Oli tärkeää valita se oikea, tyylikkäin puku tilanteeseen. Jotkut kyllä pyörittelivät silmiään moiselle... "Turhamaisuudelle", mutta mitäpä muut ymmärsivät muodista ja siisteydestä?
"Minun täytyy etenkin vieraana panostaa ulkonäkööni," kreivi hymyili puhtaita, pyyhekuivia hiuksia silitellessä ja selvitellessään, oikein tyytyväisenä. Aran saisi luvan arvostaa sitä, että hän teki näin paljon suippokorvan eteen! No, olisihan hienohelma muutenkin halunnut näyttää parhaimmaltaan, mutta vieraana ollessa se oli entistäkin tärkeämpää! Olisi suorastaan töykeää olla näkemättä minkäänlaista vaivaa oman ulkonäkönsä suhteen isäntää kohtaan.

Huulia mutristettiin Aranin ilmoittaessa joistain muista velvollisuuksista, kuin ne muka olisivat tärkeämpiä, kuin arvovieraan kestittäminen! Mitä siitä, pystyihän Garrett olemaan ilman toista aivan mainiosti, vaikka tuskin toisella mitään velvollisuuksia edes olikaan. Kyllä hän ymmärsi yskän. Haltiakuninkaan piti ymmärtää, että hänelläkin oli nyt paljon velvollisuuksia ja tehtäviä edessään, jotka myöhäisestä herätyksestä johtuen olivat työntyneet turhan pitkälle päivää. Kreivillähän oli jo kova kiire, mutta askel oli rauhallinen ja kasvot tyytymättömässä mutrussa. Ei hän tietenkään kaivannut tämän suippokorvan läheisyyttä, mutta tähän asti toinen oli ollut se paras palvelija, eikä ketään muuta vierelle haluttu tuijottamaan. Hän oli jo iso mies, ei hän tarvinnut lastenvahtia! Lupaili Aran kaitsijan luonteesta tai tehtävistä mitä tahansa, ei Garrett aikonut käyttäytyä kiltisti, jos joku muu ovesta sisään tupsahtaisi.

Matka huoneelle oli hiljainen kreivin osalta, olihan tuo kovin loukkaantunut. Mutta heti kun ovesta astuttiin sisään makuuhuoneeseen, kirkastui se tympääntynyt katse. Vaatteita! Monia vaatteita laitettu vain häntä varten esille, hienoja sellaisia! Eihän mihinkään huonompaan oltaisi tyydyttykään. Vaatteiden luokse käveltiin heti niitä katselemaan lähempää ja hypistelemään ihan vain sen varalta, että kangas olisi ollut liian kovaa eikä sormia kyllä niistä erossa pystyttykään pitämään! Tässähän menisi pidempikin tovin, että kaikki oli saanut kokeiltua ja mieleisensä valittua, puhumattakaan hiustenlaitosta ja meikkaamisesta...
"Minun täytyy nyt laittautua, joten ei ole mitään kiirettä lähettää tänne ketään ylimääräistä," Garrett heilautti kättään kuin häätäen Arania jo tiehensä, että pääsisi itse kunnolla kokeilemaan vaatteita. Silmät eivät hetkeen huomanneet vaatteiden lisäksi mitään muuta huoneessa, mutta kyllä ne palvelijat ennen pitkää silmiin osui. Ikävä kyllä. Tietenkin hän halusi palvelijoita, mutta eihän hän haltioita halunnut...! Vaikkakin, toinen näistä suippokorvista ei näyttänyt aivan yhtä... Haltiamaiselta, kuin se ilmiselvä haltia. Olikohan tämä se maailman sairain vitsi, kenties? Puolihaltia? Kuinka säälittävää, joutuen kestämään suippojen korvien kirouksen, vaikka puolet verestä olisi aivan käypää. Kreivi ei voinut kuin päästää ilmoille koppavan tuhahduksen, ennen kuin palasi katseineen vaatteiden pariin.




((Lily voi kiivetä siihen vatsan päälle makoilemaan, se on kuin vesisänky. Sitten Jackia voidaan lohduttaa ja syöttää herkkuja, kyllä. Roswell rakastaa kaljupäävelhoaan kovasti, sitten kun ruusuja taas maassa kasvaa, tuo hän herrasmiesopettajana koulutytölleen ison kimpun tulipunaisia ruusuja. Ehkä Black sitten ymmärtää. Mutta kun Garrettin pakara on niin pehmeä, sileä ja vaalea! Kuinka kukaan pystyy pitämään kätensä erossa, kuitenkin salassa Ivy käy aina sitä puristelemassa ja silittämässä. Marduk saisi myös, mutta voi olla, ettei Aran halua jakaa pyllyään kenenkään kanssa. Garrettin takamus on näet hänen omistuksessaan. Aranilla on jo kädet siinä tiellä.))

[Aksutar]

Aran, Darius


Vaatteista puhuminen sai Garrettin kuitenkin hyvälle tuulelle, kreivi kävikin ilmoittamaan, että hänen piti vieraana panostaa ulkonäköönsä. Oli ihailtavaa sinänsä, että kreivi kävi panostamaan siihen, vaikkei varsinaisesti vieraana ollut saatikka sitten vapaa-ehtoisesti täällä aikaansa viettänyt. Mutta saattoiko Garrettin kaltaiselta, turhamaiselta ihmiseltä odottaa mitään muuta?
Kreivi ei sitä ääneen käynyt sanomaan, mutta nuorempimies oli selvästi hieman närkästynyt siitä, ettei kuninkaalla ollutkaan koko päivä aikaa arvovieraalleen. Tai no, vieraalle ja vieraalle, annettiin Garrettin nyt vielä leikkiä tuossa uskossa. Mutta oli kuitenkin asioita, joita Aran ei halunnut pistää tämän ihmisen kanssa leikkimisen edelle. Kyllä Garrett ehättäisi vielä nauttia kuninkaan seurasta niin paljon, että pian toivoisi haltian jo katoavan lähettyviltään. Mutta Aranhan ei kulumallakaan lähtenyt, jos hänen seuransa ei ollut toivottu. Silloin hän oli paikalla tikkana, eikä aikonut minnekään lähteä, ennen kuin oli saanut tarpeekseen toisen kiukusta ja mielipahasta.
No, lopulta vähäpuheisemmaksi heittäytynyt kreivi ilmoitti, että hänen täytyi nyt laittautua ja ettei kuninkaan tarvinnut kiirehtiä sen suhteen, että lähettäisi paikalle ketään ylimääräistä. Aran hymähti, samalla kun lähti kulkemaan kohden ovea.
Ketään ylimääräistä ei tulekaan Kuningas aloitti, samalla kun pääsi ovelle. Sillä samalla sekunnilla, kun Aran oli oven saavuttanut, pöllähti oven luokse myös toinen haltia. Mustahiuksinen ja siististi täysin mustiin pukeutunut mies, joka kävi kumartamaan kuninkaalleen.
Vain ne, jotka on paikalle määrätty Sen enempiä ei kuningas sanonut kreiville, vaan antoi nopeat ohjeet haltiakielellä tälle mustahiuksiselle, yksisilmäiselle haltialle, joka ei turhan innoissaan näyttänyt tehtävästä olevan.

Lopulta Aran poistui, jättäen kreivin nyt kahden palvelijan ja tämän selvästi korkeampiarvoisen miehen kanssa.
Darius ei voinut todellakaan sanoa olevansa innoissaan lapsenvahti tehtävästään. Tämän täytyi olla jotain julmaa pilaa kuninkaalta, joka tunnetusti halusi leikkiä Winderin kustannuksella. Aina siitä lähtien, kun sai tietoonsa eliittikenraalinsa salaisuuden. Välit monarkin ja kenraalin välillä eivät olleetkaan parhaat mahdolliset, joten Darius ymmärsi ihan hyvin sinänsä, miksi hänelle muka kiireiselle kenraalille annettiin täysin turhia hommia. Jos totta puhuttiin, ei Dariuksella tällä hetkellä ollut edes mitään tärkeää tehtävää vaan kenraalin olisi pitänyt olla viettämässä vapaapäiviä.
Haukansilmä katsoi hetken kuninkaansa perään, kunnes ovi sulkeutui pidemmän miehen perässä. Hitaasti yksisilmäinen katse lipui sitten tähän vieraaseen jota piti muka vahtia. Sen halveksinnan toista kohtaan pystyi suorastaan aistimaan kenraalista, joka ei tehnyt elettäkään esitelläkseen itseään tai kunnioittaakseen arvovierasta. Palvelijat sen sijaan kävivät kumartamaan poistuvalle kuninkaalle ja nyt myös tälle kenraalille, joka hitaasti koreilla saappaillaan asteli peremmälle huoneeseen, istahtaen tuolille pöydän ääreen. Toinen käsistä kävi nousemaan vasten leukaluuta, kenraalin käydessä nojailemaan rystysiinsä niin tympääntyneen näköisenä, kuin mahdollista. Toinen mustien hanskojen peittämistä käsistä taas nousi pöydälle, teräskärkisten, terävien sormien käydessä naputtelemaan maltillisen hitaasti pöydän vaaleaa pintaa.
Luulin että edes Nahor kylän kreivillä olisi vielä järkeä päässään.. ei ilmeisesti kerta kiinni jäit Darius huomautti lopulta. Kenraali ei voinut kieltää, etteikö olisi ehkä jollain tavalla tuntenut myös henkilökohtaista vihaa kreiviä kohtaan. Hän oli menettänyt veljensä vuosia sitten hyökkäyksessä Nahoriin, totta kai kreivi oli siitä osasyyllinen! Vaikka tämä kreivi ei edes ollut vielä syntynyt silloin.


// Kuulostaa hyvältä. Kyllä se Lily sinne pääsee kipuamaan ja sitten se on kovin tyytyväinen, kun saa sieltä herkkuja tiputella ahmatille. Black ei tarvitse kukkia, heti kun ensimmäiset alkaa kukkimaan niin Ane varmasti täyttää velhon tönön mokomilla. Sitten Black siellä kukkien keskellä istuu ja jos Roswell kehtaa tuoda lisää niin Black heittää sitä kukkaseppeleellä! Ivy ei myönnä mitään, vieläkään. Mutta salaa varmasti. Kukaan ei voi pysyä erossa Garrettista, ei kukaan. Mutta Aran ei todellakaan jaa Garrettia, kreivin ahterista puhumattakaan. Ne ovat hänen! //

[Sands]

Garrett piti katseensa vaatteissa, sivellen niiden pehmeää kangasta siroilla sormillaan, hypistellen niitä jo todella innokkaana. Hän ei voinut odottaa! Aranin pitäisi vain lähteä nyt niille todella "tärkeille" tapaamisilleen tai mille lie ja jättää hänet yksin no, kolmestaan kahden typerän suippokorvan kanssa, mutta palvelijoita ei laskettu vaatteiden kanssa, niin hän kokeilisi näitä kaikki ja valitsisi parhaimmat ylleen koko loppupäiväksi! Tai ainakin niin pitkäksi aikaa, kunnes hän kyllästyisi tai tilanne vaatisi erilaista vaatepartta. Haltia saisi nähdä, millainen kreivi oli kun pisti parastaan! Nythän toinen oli joutunut näkemään hänet liian pitkän aikaa tyrmässä lojuttuaan hirveä tapa kohdella arvokasta ja haluttua vierasta, muuten ja vastaheränneenä, eikä kumpikaan mainituista tiloista ollut erityisen imarteleva... Vaikka olihan hän kaunis joka tapauksessa. Mutta hän pystyi olemaan niin paljon parempi, jos hieman näki vaivaa sen eteen. Olihan Aran varmasti jo huomannut, miten kylpy teki ihmeitä ja sai hiuksista niin pehmeät ja helposti käsiteltävät, ettei sormia tahdottu edes pitää kutreista erossa! Se oli kuitenkin vasta ensimmäinen askel kohti parempaa ulkonäköä ja sen toinen saisi huomata. Oi kuinka jännittävää!

Garrett lopetti taas hetkeksi vaatteiden tutkailemisen kääntyäkseen ympäri ilmoittaakseen tyytyväisyytensä niin vaatteisiin kuin toisen päätökseen ylimääräisten jättämisestä vähemmälle. Siitä hän toden totta piti, tässä huoneessa oli jo yksi ja puoli suippokorvaa liikaa, eikä yhtään lisäksi kaivattu. Hän oli iso mies, eikä hän todellakaan aikonut tehdä mitään typerää, joten häneen pystyi kyllä luottamaan! Kreivillähän tulisi nyt olemaan todella kiireistä laittautuakseen kunnolla, hyvä, jos edes ehtisi pukeutua kunnolla ennen haltiakuninkaan paluuta vaikka heti nyt aloittaisi. Aran ei tainnut ymmärtää sitä, kuinka hupsu suippokorva, vaikka näytti edes jotain ymmärtävän kauneuden päälle. Muttei kaikkea. Se tyytyväinen hymy kuitenkin lannistui sekunnissa toisenkin haltian putkahtaessa näkyville, kasvojen lopulta vaihtuessa niin tyytymättömään mutristukseen Aranin kehdatessa ilmoittaa, että tämä ruma suippokorva tulisi jäämään tänne hänen seurakseen!
"Mutta-!" Garrett ilmoitti tyytymättömyydestään haltiakuninkaan vain tallustellessa tiehensä sen enempiä välittämättä, kuin ajatteli kaiken olevan sillä selvä! Kauheaa! Hänhän oli sanonut, ettei tarvinnut ketään, miksi Aran sitten tuollaisen tänne toi?! Kreivi ei suostunut tähän, mutta eipä niitä vastalauseita kuunneltu. Haltiakuningas saisi kuulla tästä vielä, kuinka toinen pystyikään tekemään tällaisen niin arvokkaalle henkilölle, kuin hän!

Siniharmaat silmät tuijottivat uutta suippokorvaa kapeina ja pisteliäinä, täynnä inhoa ja hyväksymättömyyttä. Kulmat olivat taas pienessä kurtussa, kasvojen seuratessa haltian hidasta tallustamista, tuijottaen siihen yhteen ainoaan silmään, mikä noilla kasvoilla oli. Iljettävää, olisihan Aran voinut edes tuoda tänne kokonaisen haltian, eihän noita kasvoja viitsinyt katsoa! Eihän niitä edes voinut katsoa ilman, että aamupala yritti tulla ulos! Ja kuinka töykeä toinen olikaan, ei kumartanut, ei kysynyt edes lupaa, saisiko tulla, ei tehnyt mitään saadakseen kreivin oloa paremmaksi! Hänhän oli vieras, haltiakuninkaan arvovieras, jopa. Eikö tuo typerä suippokorva ymmärtänyt mitään? Miten hän muka tällaiselle voisi antaa mahdollisuuden? Toinen vain tepasteli huoneen poikki kuin sen omistaisi, istuen Garrettin, kreivin, seurassa alas ilman lupaa, naputellen rasittavasti pöydänpintaa sormillaan! Kuinka raivostuttavaa!

Kreivi miltei menetti malttinsa tuon silmäpuolen suippokorvan kehdatessa vielä avata suunsa ja moittien, ivaten häntä hänen silmiensä edessä. Kuinka typeräksi ja töykeäksi haltia pystyi käymään?!
"Et ole edes vastaukseni arvoinen, mutta voin kertoa, että ne saastaiset suippokorvat olivat minun maillani tunkeilemassa," Garrett nyrpisti nenäänsä, eikä aikonut edes antaa toisen nauttia hänen raivostaan. Hän oli se parempi heistä kahdesta, eikä yksisilmäinen mies saisi häntä hermostumaan, vaikka älyä pilkkasi.
"Teillä ei ole mitään käytöstapoja, kaikki olette töykeitä ja ette ymmärrä paikkaanne," aatelismies kääntyi taas kohden vaatteita, yrittäen haudata epämukavan tilanteen kauniiden vaatekappaleiden alle. Pitihän hänen edelleenkin laittautua ja pukea jotain muuta päällensä, kuin aamutakki.
"Et puhu, ellet ole saanut lupaa puhua."




((Jack on tyytyväinen, kun ei pidä muuta kuin suuta pitää auki, niin Lily rakastaa ja syöttää. Sellainen on hyvä elämä. Mutta Roswell haluaa tuoda Blackille ruusuja merkiksi rakkaudestaan, ison kimpun niitä poimi aivan omin käsin! Puutarhuri antoi hieman luudasta kun palkintoruusut katosivat, mutta se oli kaikki sen arvoista. Tietenkin Ivy yrittää esittää muka viatonta, tiedämme kyllä, kenen pylly siellä mielessä nyt pyörii. Joku yö Garrettin huoneeseen murtaudutaan ja pyllyä käydään sivelemässä pimeyden turvin. Epäiltyjä ei ole hankala löytää. Älä huoli Aran, ei se Garrettin pylly minnekään kulu, vaikka joku muu sitä hieman silittelisi.))

[Aksutar]

Darius ei tuntenut tätä kreiviä henkilönä. Hän oli saanut jotain tietoa irti monarkilta, haltiakaksikon vaihtaessa sanoja telepaattisesti, mutta eipä hän pahemmin tätä Garrett nimistä miestä tuntenut. Sen käskyn hän oli saanut, että kreiviä muka piti yrittää miellyttää, ainakin jollain tasolla. Valitettavasti se käsky oli jotain, mitä Darius ei kyennyt toteuttamaan. Varsinaan nyt, kun ihminen oli suunsa avannut. Näkevän silmän kulma kävi kohoamaan tympääntyneen hämmästyneenä ihmisen alkaessa ivaamaan haltian asemaa. No, mitä olisikaan voinut odottaa ihmiseltä, joka oli haltioita vastaan siinä missä kenraali Winder ihmisiä vastaan? Valitettavasti Dariuksella oli kuitenkin toisenlainen tapa ilmaista halveksuntaansa ihmisiä kohtaan. Kenraali ei keskustellut, hän vain päästi päivältä nämä tuholaiset. Käsky oli kuitenkin käynyt, ettei kreiviä saanut ainakaan kauheasti kurmuuttaa. Mitään näkyviä jälkiä, varsinkaan vuotavia haavoja, ei kreiviin saanut tehdä. Mitä lie kuninkaalla jälleen mielessä, Darius ei käynyt siitä kyselemään saatikka sitä kyseenalaistamaan. Tehkööt Cúthalion mitä halusi, Darius aikoi pysyä mahdollisimman kaukana niistä tapahtumista. Jos häneltä olisi kysytty, ei hän mielellään olisi edes ottanut osaa näihin tapahtumiin, mutta tässä sitä nyt oltiin lapsenvahtina.

Etkä sinä ole lähellekään minun aikani arvoista Darius huomautti kreiville, tuon käydessä vaatteita tutkimaan Ja sinuna en julistaisi omistavani edes neliömetriä maata tässä valtakunnassa ehkä menen ja käyn julistamassa sinun maasi kuuluvan nyt minulle. Mitä sinä niillä enää, kun täällä olet?
Dariushan puhuisi, jos halusi. Kreivillä ei ollut tässä linnassa mitään sanavaltaa. Hitto vie, jopa nuo kaksi palvelijaa jotka Garrettin käskyjä oli määrätty toteuttamaan olivat suuremmassa sanavallassa, mitä kreivi! Mutta ilmeisesti ihmisen oli annettu ymmärtää toisin, mutta Dariukselle ei siitä oltu mitään huomautettu. Pikku hiljaa alati raksuttavat rattaat alkoivat tajuta, että kuninkaalla oli tavoitteena miellyttää kreiviä ja Darius oli valittu tähän pahan haltian rooliin. Mikäs siinä, Darius otti mielellään moisen roolin Nahor kylän kreivin kanssa. Se oli oikeastaan mieluisa tehtävä, jos totta puhuttiin. Darius tosin olisi mieluummin kuunnellut, kuinka tämä ihminen huusi tuskasta kidutuskammioissa, kuin ruikutti ylimielisesti vaatteita selatessaan.
Tai ehkä olemme töykeitä, koska emme pidä sinusta Darius kävi huomauttamaan samalla kun pöydällä naputellut käsi kävi nousemaan kohden yhtä pikaria pöydällä, vetäen sen lähemmäksi, jonka jälkeen pöydällä olleesta kannusta käytiin kaatamaan viiniä pikariin. Eihän kreiviä selvin päin kestänyt kukaan!
Kuka nyt tuollaista lellittyä kakaraa arvostaisi


// Lily on tyytyväinen, jos Jack on tyytyväinen. Sitten he voivat elää kauniissa symbioosissa. No ehkä se kukkaseppele velhoprinsessa tulee avaamaan oven ja näkee ne kauniit ruusut ja käy punastelemaan. Voi Roswell-sama, ei sinun olisi tarvinnut.
Ivy varmasti kiistää kaiken, kuten aina. Oikeasti Ivy on erittäin pervo henkilö ja haluaa varmasti Garrettin pyllyä rutistaa, ehkä juuri silloin, kun kukaan ei katso. Aran ei jaa lelujaan, koskaan! HÄNEN! Kukaan muu ei saa koska Garrettin pyllyyn! Aran sitä sitten sievästi ja hellästi silittelee, Garrettin on parasta punastella //

[Sands]

"Aikasi on vain hiekkaa tiimalasissa," Garrett nyrpisti nenäänsä haltian kehdatessa edes ehdottaa oman aikansa yltävän arvoltaan lähellekään kreivin. Omasivatko kaikki haltiat näin naurettavan ajatusmaailman, että luulivat yltävänsä lähellekään yhdenkään ihmisen tasoa, etenkään niin korkea-arvoisen, kuin hänen? Tämä suippokorva oli mitätön ja aikansa arvotonta, helposti korvattavissa. Kuin hiekkaa totta tosiaan, jota suippokorva vertasi kultaan! Sulaa hulluutta.
"Sinulla ei ole oikeutta edes ajatella tuollaista!" Kreivi tiuskaisi, kääntäen nyt katseensa vaatteista takaisin pöydänääressä istuvaan rumilukseen, oikein tympääntyneenä. Kuinka haltia kehtasikaan, nyt puhuttiin hänen maistaan, eikä kenelläkään muulla ollut oikeutta koskeakaan niihin ilman hänen lupaansa! Hänen!
"Tiedoksesi, maani ovat liikkuneet sukuni omistuksessa jo monien sukupolvien ajan," nuorukainen oli saanut äänentasonsa laskettua ja olemuksensa rauhoitettua, mutta yhä sitä nenää nyrpisteltiin ja toista katseltiin sen vartta pitkin koppavana. Tämä silmäpuoli suippokorva ei selvästikään tiennyt lainkaan mistä puhui. Kyllähän aatelinen voisi kertoa sukujuuristaan, jotka olivat arvokkaat ja puhtaat, toisin kuin tällä saastaisella elukalla. Sitä ei haltia näyttänyt ymmärtävän, mutta mitäpä noin typerällä otuksella jakeluun menisikään? Ehkä hänen pitäisi puhua hitaammin...

"Muutenkin, minut tuotiin kuninkaasi vieraaksi vasten tahtoani. Lähden kotiin heti, kun olen saanut tästä tarpeekseni... Etkä sinä epämiellyttävällä olemassaolollasi saa minua harkitsemaan pidempiaikaista vierailua," Garrett tuhahti, eikä nähnyt mitään vaarallisuutta tässä kidnappauksessa enää. Se oli ollut pelottavaa aluksi ja tyrmä oli ollut hirveä kokemus, mutta Aran oli tehnyt parhaansa saadakseen vieraansa viihtymään. Ja viihtynyt hän olikin, kun asiat menivät niin, kuin haluttiin. Tietenkin kreivi pääsisi pois heti, kun halusi. Eihän siitä ollut kysymystäkään. Aran jumaloi häntä ja varmasti anoisi ja vikisisi, mutta jos hän oli päättänyt lähteä, lähtisi hän ja haltiakuningas saisi luvan järjestää kyydin, kyllä. Garrett menisi takaisin kotiinsa, eikä tämä typerä haltia voisi enää kuvitella omistavansa hänen maitaan. Typerä suippokorva.

"Kaikki, joilla on vähääkään älyä päässään pitävät minusta," kreivi heilautti hiuksiaan kädellään pois kasvoiltaan ilmoittaessaan, miten asiat olivat. Kaikki pitivät hänestä. Kaikki ihmiset ainakin. Haltioista ei ilmeisesti moni, mutta kaikkihan olivat niin töykeitä, ettei hän edes osannut sanoa oliko se sitä barbaarista kohteliaisuutta vai epämieltymystä! Suippokorvat eivät kuitenkaan olleet tunnettuja älystään ja sen huomasi joten varmasti monet eivät hänestä pitäneet. Sillä eivät ymmärtäneet hänen arvoaan ja olivat tyhmiä, niin se oli. Tämä silmäpuolikin oli täysi idiootti!
"En ole lellitty kakara!" Jalka lyötiin maahan kerran sanojen painoksi, sen hetkellisen rauhallisuuden taas päästessä roihahtamaan kiihtyneisyydeksi toisen pilkan takia. Garrett ei sanonut mitään syitä, miksei se lellitty kakara ollut, mutta eihän syitä tarvittu! Hän ei ollut! Hän oli aikuinen mies ja kreivi, hän sai tehdä mitä halusi, mutta ei hän lellitty ollut! Lapsenakin kreivi oli mitä älykkäin ja hyväkäytöksinen, todellinen ylpeydenaihe vanhemmilleen! Typerä suippokorva ei tiennyt mistään mitään.




((Lily saa pötkötellä pehmeällä alustalla ja Jack saa syötävää, molemmat voittavat. Sitten niitä paksuja käsiä yritetään kiertää Lilyn ympärille, mutta maha on vähän tiellä. Joskus käy niin. Roswell on oikein tyytyväinen, kun saa antaa ruusuja lempivelholleen. Siinä kaljupään punastellessa demoniherra käy sitten peremmälle tupaan, eikä Black saa tuota kulumallakaan pois. Silloin juuri Ivy puristaa, pitää laittaa 24/7 kameravalvonta Garrettin pyllyn lähelle. Garrett ei halua, että Aran silittelee pyllyä, mutta ei tuolta kysytä. Tykkää kuitenkin. Punakin tulee varmasti poskille.))

[Aksutar]

Sanoo ihminen, joka elää alta sata vuotta vanhenet ja kuihdut ennen, kuin minä edes ennätän vanhusikään Hetken niin kivisillä kasvoilla vieraili ilkeä virne, kunnes se laantui pois. Kreivi vaikutti henkilöltä, joka arvosti kauneutta, varsinkin omaansa. Siitä voitiin olla montaa erimieltä, näin Dariuksen mielestä. Garrett oli haltian silmään erittäin tavallinen ihminen, joka ei pahemmin erottunut massasta tai no, yleensä ihmiset tuppasivat olemaan hieman rehevämpiä kasvokarvoitukseltaan. Ilmeisesti kreivi halusi leikkiä naista? Mitä Darius oli ymmärtänyt, olivat ihmiset yleensä ylpeitä parrastaan, joskin se ei ollut niin rehevää, mitä kääpiöillä. Haltiat pahemmin partaa kasvattivat, mikäli edes kykenivät. Darius oli ehkä onnekas siinä mielessä, että hänen suvussaan parta kasvoi. Kauan olikin Winderin vanhin pitänyt kasvojaan siloisina, kunnes päätti, että ehkä parta sopisi sittenkin.
No eikö sitten olisi korkea aika vaihtaa omistajaa? Sinua kun katsoo, niin ei uskoisi, että sukusi pitkään tulee enää jatkumaan Oli huvittavaa ajatella, että kukaan nainen tämän miehen kanssa haluaisi sänkyyn, suvunjatkamisesta puhumattakaan. Jos se Dariuksesta olisi ollut kiinni, ei Garrett pääsisi täältä linnalta elävänä pois. Tietojen mukaan ei Fortescuella ollut muita seuraajia, joten kaikki riippui tästä diivasta.

niinkö meinaat? Haltia hymähti nostaessaan viinilasin huulilleen, kreivin huomauttaessa olevansa kuninkaan vieraana vasten tahtoaan ja lähtisi, sitten kun halusi. No, antoi kreivin elää siinä uskossa, jos halusi. Eihän tuo oikeasti minnekään olisi menossa. Kyllä Darius sen verran kuningastaan tunsi, ettei monarkki päästäisi kreiviä lähtemään minnekään. Mikäli päästäisi, kävisi Darius saman tien hyppäämässä alas korkeimmasta tornista.
Jälleen kerran virne vieraili kenraalin kasvoilla, kun Garrett kävi toteamaan kaikkien vähääkään älyä omaavien pitävän hänestä. Jo oli kaunis vale, kuinka tyhmä tämä mies osasi ollakaan? Missä lie pilvilinnoissa elikään, oliko sitten parempi olla puhkaisematta noita kuvitelmia vai kertoa karu totuus? Tai no, mitä totuuden kertominen vaikuttaisi? Garrett oli ilmeisesti mies, jota ei kiinnostanut toisten mielipide, oli kyseinen mielipide sitten se totuus tai ei.
Kreivi kävi kuitenkin tulisesti kieltämään, ettei ollut kakara. Nyt haltian molemmat kulmat kohosivat huvittuneena, samalla kun juomapikaria pidettiin huulien tiellä, virnettä peittämässä. Kreivihän oli naurettavin eliömuoto, mitä Darius oli aikoihin nähnyt!
Olet säälittävä otus, tiesitkö sitä? Kenraali kävi jatkamaan, laskiessaan lasinsa takaisin pöydälle ja jatkoi terävillä sormenpäillä pöydän naputtelua Luulet olevasi aina huomion keskipiste, etkö? Olen varma, että saat toden totta olla huomion keskipisteenä, kun sinut käydään teloittamaan mahdollisen tuskallisella ja rumalla tavalla. Kansa tulee nauramaan sinulle, kun tuskissasi anelet nopeaa kuolemaa, mutta ei. Sitä ei sinulle suoda.
Totta kai kenraali laski velvollisuudekseen pelotella kreivin hengiltä! Mikäli Aran halusi leikkiä sitä hyvää osapuolta, niin annettiin tuolle myös syytä näyttää hyvältä kreivin silmissä. Dariuksella ei vieläkään ollut mitään aikomuksia mielistellä tätä kreiviä, joten miksi hän edes olisi yrittänyt?


// Ei se haittaa Jack, Lily ymmärtää fyysiset rajoitukset. Mutta sitten kun Lily halauksen haluaa, hän varovasti valuu sieltä mahan päältä vierelle, jotta Jack voi ottaa Lilyn kainaloonsa halaukseen. Mutta kyljelleen ei saa kääntyä, jottei Lily vahingossakaan rutistu! Roswell voi aina käydä peremmälle tupaan, kun velho punastelee. Eikä Roswellin edes haluta lähtevän, sillä Black oikeasti tykkää demonin seurasta. Esittää vain vaikeasti tavoiteltavaa. Kuten kaikki neidot.
Hyvä idea, kameravalvonta Garrettin pyllylle. Ei pääse Ivyt iskemään salaa. Sitten saamme todistaakin kuinka yön aikana sitä pyllyä käy koskettamassa puoli Cryptiä. Aamulla, kun nauhaa katsotaan yhdessä, tuntee Garrett olonsa erittäin epämukavaksi.
Ja tietenkin Garrett tykkää Aranin kosketuksesta. Kaikki tykkää. //

[Sands]

Ehkäpä puheet ajasta haltian kanssa olivat mitä typerin puheenaihe, eliväthän nuo kirotut suippokorvat turhan pitkän ajan tämän maan riesana, kuin mitkäkin loiset! Suippokorvan sanat muistuttivat vain siitä kamalasta kohtalosta, joka Garrettia ja kaikkia muitakin ihmisiä vainosi. Miksi ihmisten pitikään vanheta niin nopeasti ja kuolla ennen aikojaan, elää lyhempään, kuin haltiat? Eihän se ollut reilua, miksi nämä loiset saivat elää niin pitkään heihin verrattuna? Täytyihän sille olla jokin tärkeä syy, jokin kunnollinen selitys. Se oli vain niin epäreilua, eikä kreivi pitänyt siitä lainkaan. Ei hän halunnut vanheta ja kuolla, hänhän oli nyt täydellinen! Kasvot olivat sileät ja nuorekkaat, juuri sellaiset, kuin niiden piti olla. Silmäpuolen sanat olivat julmia, eikä sitä edes tiedetty, miten siihen vastata. Eihän hänkään tiennyt sitä todellista vastausta, sen täytyi olla jokin suurempi suunnitelma. Jumalan suunnitelma, kenties? Pakkohan sen oli olla, ihmiset olivat vain niin paljon arvokkaampia otuksia, ehkä Jumala halusi heidät vierelleen mahdollisimman pian? Se kuulosti hyvältä, se pieni tyytymätön ilme ja pelko tulevasta Garrettin kapeilla kasvoilla alkoi muuttua ymmärrykseksi, löytäen ainakin omassa päässään hyvän selityksen ihmisten aikaiselle kuolemalle. Jos Jumala oli heidät luonut tällaiseksi, oli se syystä. Ei hän voinut sanoa pitävänsä siitä syystä, mutta pakko kai se oli ymmärtää, jos se niin meni. Ei hän voisi väittää vastaan ylempää tahoa.

"Et tiedäkään, kuinka väärässä olet," kreivi hymähti ylimielisesti haltian sanoille suvunjatkamisesta,
"Olen kreivi, monet aatelisista tuputtavat tyttärensä kättä minulle, ei minun tarvitse kuin valita mieleiseni oikean ajan tullessa," tuo vain puhkui tyytyväisyyttään asemaansa. Eihän hän vielä ollut nähnyt tarvetta jatkaa sukuaan tai naida jotain tyttöä, mitä suotta. Aikaa oli vielä vaikka kuinka paljon ja hän nautti ainakin poikamiehen elämästä palvelijoiden keskellä. Sukua kuitenkin hänen piti jokin päivä jatkaa, se oli aatelismiehen tehtävä ja hän kun vielä sattui olemaan edellisen kreivin ainoa poika, ainoa lapsikin vielä. Kaikki riippui hänestä, eikä hän aikoisi olla sukunsa häpeäpilkku ja syy sen tuhoon! Se oli hänen velvollisuutensa! Eikä se ollut edes hankalaa, pitäisi vain etsiä jostakin vaimo ja pyöräyttää perijä. Niinhän se meni.
"Ymmärrä toki, etteivät kaikki omaa yhtä luotaantyöntävää naamavärkkiä, kuin sinä," Garrett hymyili kulmaansa kohottaen, ymmärtäen nyt kyllä, mistä toisen tyytymättömyys tuli,
"Toisilla meistä on kaksi silmää ja paljon komeammat kasvonpiirteet, kuten myös valtaa. Älä syytä minua siitä, että olen paljon soveliaampi puoliso... No, tytölle kuin tytölle," itsevarmuus sentään puhkui kreivistä, ollen varma sanoistaan. Tottahan se oli, heistä kahdesta hän oli selvästikin se paljon parempi vaihtoehto. Hän oli kauniimpi, rikkaampi ja arvostetumpi, kuin tämä rujo silmäpuoli. Paljon miellyttävämpikin, suippokorva tuskin osaisi edes esittää kohteliasta herkkien aatelisneitojen edessä, ei toinen varmasti osannut edes etikettiä.

Puheita säälittävyydestä ei hyväksytty. Kuka tämä haltia edes luuli olevansa?! Kohdella nyt kuninkaansa arvovierasta tällä tavalla! Hän oli kreivi ja hänellä oli enemmän asemaa ja valtaa, kuin tällä turhalla suippokorvalla. Tietenkin Garrett oli huomion keskipiste, ei hänen tarvinnut kuin kävellä huoneeseen ja kaikki huomasivat hänet, hukuttaen hänet huomioon, kehuihin ja lahjoihin. Hän vain oli niin vetovoimainen mies, eikä kukaan voinut vastustaa hänen hurmaavaa olemustaan. Inho suippokorvan ivaa vasten muuttui pian kuitenkin peloksi sanojen myötä, toinen vain pelotteli! Ei häntä teloitettaisi, ei Aran haluaisi tehdä sitä! Ei hän kuolisi, ei nyt, ei täällä.
"E-ei minua teloiteta!" Kreivi huudahti vastalauseensa, yrittäen pitää äänensä vakaana. Se ei oikein onnistunut, silmätkin olivat kuin pelokkaalla peuralla.




((Jack ei ikinä rusentaisi Lilyä, halaa vain hellästi. Yhdessä saavat siinä köllötellä vierekkäin. Voi sinua Black, eivät monet neidoista edes esitä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta ovathan sellaiset paljon mielenkiintoisempia. Siksi Roswell sinuun silmänsä iski. Kyllä Garrettia vähän nolottaa, hänhän nukkui! Miksi kaikki kävivät salaa hänen takamustaan hieromassa? Se on vääryys. Hänen takamuksensa, eikä siihen saa koskea ilman lupaa. Paitsi sitten Aran ilmoittaa, että se on hänen pyllynsä ja hän päättää, mitä sille tekee. Kyllä Garrett varmasti tykkää silittelystä, ujostelee vain.))

[Aksutar]

Se on eri asia sitten, kykenetkö sinä mitään siittämään Darius huomautti tuhahtaen, kreivin ilmoitettua, että hänen pitäisi vain valita se oikea niistä monista aatelisneidoista, mitä Nahor kylän kreiville tuputeltiin. Varmasti tuolla oli käsi jos toinenkin, mistä valita. Haltiasta oli kuitenkin huvittavaa edes kuvitella miehelle minkäänlaista heilaa vierelle, tuo itse kun meni lähes naisesta. Ja sitten haltioita sanottiin naisellisiksi..
Silmäkulma kävi kuitenkin nykimään pienesti kreivin tuodessa esille haltian puuttuvan silmän. Kenraali kun oli juuri ja juuri oppinut elämään tämän sotavammansa kanssa ja sitten tuollainen räkänokka tuli ja heitti lisää suolaa haavoihin. Toisaalta, kannattiko hänen nyt edes suuttua moisen säälittävän ihmisen herjasta? Tuon sanat eivät merkinneet hänelle mitään, eikä niillä varsinaisesti mitään painoarvoakaan ollut. Sitä paitsi ihminen oli ihan väärässä. Yhä sinkkuna tavallaan pyörivällä kenraalilla oli kysyntää, ehkä liikaakin. Darius ei vain halunnut hame kansaa lähelleen ja pysytteli poissa kaikista tapahtumista, missä moiset neitokaiset saattaisivat hyökätä vapailla markkinoilla pyörivien miesten seuraan. Tietenkin eliittiarvon omaava aatelinen oli houkuttava tarjous neidoille ja noiden suvuille, harmi vain, ettei Dariusta kiinnostanut. Mutta siitä, että kenraali katseli ennemmin kaksilahkeisia kuin hame kansaa, ei tarvinnut hiiskua kenellekään.

Darius päättikin sivuuttaa Garrettin sanat, antaen asian olla omassa arvossaan. Ei hänen tarvinnut niihin vastata! Viinilasi nostettiin jälleen vierailemaan huulilla, samalla kun seurasi sitä pientä pelkoreaktiota, joka kreiville hiipi. Ihminen kävi suorastaan huudahtamaan vastalauseen, saaden kenraalin hymähtämään. Lasi laskettiin nopeasti pöydälle, samalla kun haltia nousi ylös ja nopein askelin lähti lähestymään kreiviä, hidastaen askeltaan kuitenkin sitä mukaan, mitä lähemmäksi pääsi.
Ei vai? Kulmia kohotettiin kysyvänä, aivan kuin odottaen kreiviltä sen hetken ajan jotain todistetta sanoilleen Mistä tiedät, jos sinut laitetaan nätiksi vain, jotta teloituslavalla olisi jotain mielekästä katseltavaa?
Huoneessa olevat palvelijat olivat valmiita puuttumaan peliin, jos tunnetusti helposti suuttuva kenraali päättäisi alkaa mukiloimaan kreiviä hengiltä. Vielä ei siinä tilanteessa oltu, mutta tuskin se kaukanakaan oli. Darius koitti kuitenkin malttaa mielensä, vaikka kuinka teki mieli käydä tirvaisemaan hienohelmaista kreiviä turpaan ja murtaa tuon kaunis nenä. Siinähän sitten pillittäisi. Mutta kuningas oli antanut käskyn, ettei kreiviä saanut vahingoittaa.. ei ainakaan liikaa. Sääli sinänsä. Näin läheltä katsottuna kreivi oli entistä säälittävämmän näköinen. Miten tuollainen edes oli selvinnyt hengissä näinkin pitkään? Oli jo korkea aika, että kreivi päästettäisiin surkeasta hengestään. Ja sen jälkeen Darius varmasti pyytäisi lupaa käydä valloittamassa Nahor kylä! Hän halusi sen kunnian, hän halusi johtaa joukkoja, jotka sen kyläpahaisen kaataisi. Veljensä tähden.
Ehkä kannattaisi pistää ylle jotain tummaa, niin veritahrat eivät näkyisi kankaassa niin selvästi


// Jack on niin huomaavainen. Sitten Jackin tarvii vain pienesti suukottaa poskelle ja pyytää nätisti, niin Lily kapuaa takaisin mahan päälle ruokkimaan. Black kyllä tietää, mistä Roswell pitää. Sen takia Black osaa tehdä itsestään vastustamattoman. Elä huoli Garrett, tämä kertoo vain, kuinka vastustamaton pyllysi on. Oi katso, Constakin käynyt yöllä silittämässä ahteriasi. Nyt ei kuitenkaan kukaan muu siihen koske, kuin Aran. Aranin omaisuutta, Aran menee ja leimaa Garrettin ahterin omakseen. Sitten Aran saa nauttia yksin tuon siloisten pakaroiden hellimisestä. ja Garrett vain nauttii, vaikkei sitä myönnä ääneen. Mutta Aran tietää ja näkee niistä punaisista poskista //

[Sands]

"Tietenkin pystyn!" Garrett ilmoitti kärkkäästi, vastaten hetkeäkään miettimättä toisen vihjailuihin hänen kyvystään jatkaa sukua. Tietenkin hän pystyi, ei sitä tarvinnut edes ajatella sen enempää! Hän oli nuori, terve mies. Mitä tämä silmäpuoli edes yritti? Kreivi oli hyvästä suvusta, omasi arvokkaan ja hyvälaatuisen veren. Hänen isänsä oli jatkanut sukua, kuten oli hänen isänsä isä ja niin edespäin. Miksi hän olisi muka erilainen? Hänen sukujuurensa olivat niin hyvät ja puhtaat, hänen lapsensa tulisivat olemaan myös aivan yhtä arvokkaita ja heidän käsistään taas taisteltaisiin, kun naimisiinmenoikä tuli eteen! Fortescuen suku tulisi jatkumaan vahvana ja arvokkaana aikojen loppuun saakka, jos se hänestä oli kyse. Ja tällä hetkellä se oli hänestä kyse, joten se jatkuisi kyllä. Mutta ei ihan vielä, ei Garrett jaksanut nyt ajatellakaan hankkivansa vaimoa tai perijää, se kaikki oli niin kovaa työtä. Kyllä sen sitten ehtisi ajan kanssa, nyt hän nautti mieluummin omasta elämästään. Rauhassa ja vailla huolia, minkä perhe-elämä toi tullessaan.

Kreivi näytti kovin voitokkaalta saadessaan suippokorvan hiljaiseksi, sehän tarkoitti voittoa! Hänelle siis. Niin se meni, häviäjän oli parempi sulkea suunsa, ennen kuin sanoi jotain typerää. Hän kun oli niin fiksu ja huomasi kyllä kaikkien syvimmät tarkoitukset tekojensa takana, haukansilmällään sai muut kiinni epävarmuuksistaan ja sulava kieli sen kuin piikitteli ne heikkoudet esille. Aatelismies ei voinut kuin taputtaa itseään mielessään selkäänsä hyvästä työstä, silmienkin sulkeutuessa hetkeksi ylpeydestä. Haltia oli haukannut liian suuren palan käydessään hänen kanssaan väittelemään ja tämä voitto nostatti tunteita takaisin sinne itsevarman ja tyytyväisen puolelle. Kaikki tämä oli jopa tarpeeksi saamaan sen pelonkin miltei lannistumaan kokonaan. Silmäpuoli ei tiennyt mistä puhui, yritti vain pelotella! Garrett tiesi enemmän, kuin toinen. Aran ei satuttaisi häntä, eikä varmasti teloittaisi, hän oli aivan liian arvokas ja se suippokorvahan suorastaan rakasti häntä! Hän oli toisen vieraana ja haltiakuningas halusi tietenkin vieraansa viihtyvän sellaisena harvinaisena älykkäänä suippokorvana, joiden joukkoon tuo ilmeisesti sitten kuului. Toisin kuin tämä yksisilmäinen rumilus...

Tuoli raapaisi maata ikävästi tummahiuksisen haltian noustessa pöydänäärestä liian nopealla liikkeellä, lähestyvien, nopeiden askelien saadessa kreivin taas sulkemaan suunsa ja palaamaan takaisin maanpinnalle. Lähestyminen oli uhkaavaa, vaikka se yhä lähemmäksi tullessaan tuntui hidastuvan... Tai kenties vain kaikki aika ympärillä oli onnistunut hidastumaan pelon hiipiessä taas ilmoille. Garrett ei voinut kuin ottaa yhden perääntyvän askeleen, elekielen muistuttaen enemmänkin sitä alistuvaa, pelokasta koiraa häntä koipien välissä ja korvat taaksepäin painettuna. Suippokorva oli pidempi, muttei kovin paljoa. Silti se pieni kutistuminen, minkä näin läheinen läsnäolo sai aikaiseksi pakotti kreivin katseen suuntautumaan ylöspäin, suurten silmien kera. Kädet kävivät nousemaan rinnalleen suojelemaan, tarrautuen jopa hieman aamutakin kankaasta kiinni ja ikään kuin pitäen sitä paremmin kiinni, yllään suojana.
"E-ei," suusta saatiin vingahdettua vastaukseksi, sen parempia selityksiä antamatta, kunnes edes hieman rohkeutta oli onnistunut palaamaan mieheen, eivätkä polvet enää tuntuneet hyytelöltä,
"Ei minua teloiteta! Olen vieras, minusta pidetään!" Garrett oli yhä kovasti sitä mieltä, yritti haltia sanoa mitä tahansa! Kovin pitkään silmät eivät kuitenkaan uskaltaneet uhmakkaasti tuijottaa tuota yhtä möllöttävää silmää toisen kasvoja "koristamassa", katseen käydessä valumaan sivulle ja sitä kautta hieman alemmas, kohti niitä joitain vaatekappaleita, mitkä sai näkökenttäänsä sen enempää kääntymättä. Varmasti hän ei nyt laittaisi ylleen mitään tummaa...




((Jack esittää aina kauheaa pahista, mutta oikeasti tuo on vain tuollainen pehmo. Kirjaimellisesti. Garrett tietää, että hänen takamuksensa on vastustamaton, mutta ei sitä saa noin vain mennä koskemaan! Miksi Constantine, miksi. Kaikki tietävät nyt. Garrett ei hyväksy Araninkaan silittelyä, mutta ei siinä sitten muuta tule, kuin yksi pieni raivonpuuskahdus, kunnes tuo on ihan väsynyt ja Aranin käsien armoilla. Sitten änkyröidään ja painetaan punaisia poskia jonnekin piiloon. Kukaan ei saa koskaan tietää, että Garrett tykkää. Paitsi ajatuksissaan on niin kovin tyytyväinen, haluaisi vain vähän enemmän silittelyä tuolta oikealta...))