Kirjoittaja Sands » 29 Joulu 2012, 01:57
Garrett tunsi olonsa kovin vaivaantuneeksi ollessaan kylvyssä alastomana toisen alastoman miehen kanssa. Haltian, vieläpä! Ja ei kenen tahansa haltian, vain itse kuninkaan! Olo oli niin suojaton. Ei kreiviä hävettänyt oma kehonsa niin paljon, olihan se mitä kaunein ja täydellisin tämän maan päällä, mutta vaatteet tuntuivat kuin joltain suojaavalta haarniskalta vihollisten keskellä. Joltain, mikä suojelisi kaikelta, vaikkei kangas mitenkään erityisen vahvaa ollutkaan iskuja kohtaan... Etenkään se satiinista tehty aamutakki, johon viimeksi oltiin pukeuduttu, sehän oli vain ohut kangas joka oltiin kääritty ympärille! Oli se silti enemmän, kuin tämä, mutta tähän piti yrittää tottua. Aran oli nyt hänen palvelijansa, ja palvelijoiden piti antaa pestä kunnolla tai siitä ei muuten mitään tulisi. Toisen annettiinkin nostaa kättä ylemmäksi, pois kehoa suojaamasta, vaikka silmät seikkailivatkin sivulle vilkuilemaan vähän väliä hermostuneina. Garrett teki parhaansa rentoutuakseen, mutta noloahan tämä oli... Haltian kosketus oli silti mukavan hellää, eikä siitä voinut oikeastaan valittaa.
Sienen koskettaessa kainaloa kaikki ne yritykset rentoutua haihtuivat kuin ilmaan, mutta samalla jännittynyt ilmapiiri laukesi. Kosketus oli hellää, mutta se oli silti tarpeeksi ehkä juuri se hellä, miltei hipaiseva kosketus niin herkkään kohtaan oli juuri se tarvittava saadakseen aikaan reaktion. Kreivi naurahti tai no, päästi sellaisen kikatuksen suustaan, että montaakin miestä hävettäisi. Mutta se ei tätä hienostelijaa näyttänyt häiritsevän. Keho kävi kiemurtelemaan haltian otteessa, yrittäen päästä kauemmaksi ja suojella niitä herkkiä kohtia, joita sieni nyt kutitteli suorastaan julmasti hellällä kosketuksellaan. Kainalot ja kyljet olivat kovin herkkiä!
"Ä-älä," Garrett sai sanottua kikattelunsa lomasta, vetäytyen kyllä kauemmas suippokorvasta, muttei juurikaan taistellut vastaan ja yrittänyt repiä itseään irti, mitä nyt halusi vain kutittamisen loppuvan, perääntymisen ollen ilmeisesti se paras vaihtoehto tuon päässä. Kosketukseenkin pikkuhiljaa tottui, kreivin yrittäessä kerätä itsensä ja pysyä aloillaan tullessaan pestyksi, mutta helppoa se ei ollut.
"Oletteko?" Kreivin silmät säihkyivät kasvojen kääntyessä kohti toista, katse suoraan haltian silmissä. Kuuluisuus oli mitä mukavin asia ja nyt hänen miekkailutaitonsa olivat tulleet kuuluisaksi? Oli kai hänellä ketteryyttä, mutta tyyliä oli vaikka muille jakaa!
"Taitavat liioitella," mairea hymy oli huulilla, tietysti hyviin tapoihin kuuluvasti omia kykyjä käytiin vähättelemään, vaikka selvästikin lisää kehuja kaivattiin. Tällä hetkellä Garrett suorastaan säteili ylpeydestä, nythän puheenaiheena oli hän ja kaikki ne taidot, mitkä hän omasi! Miksikään erityisen taitavaksi miekkamieheksi ei harrastelijaa voisi kuvata, eikä yhtään oikeaa taistelua aatelinenkaan ollut koskaan elämässään nähnyt, mutta kysehän oli tyylistä...
"Jos haluatte nähdä ja jos en ole liian väsynyt, voin näyttää," itsevarmuus suorastaan kasvoi silmissä,
"Tehän olette isäntä, teidän kuuluisi viihdyttää vierastanne," kreivi hymyili märkiä hiuksia silitellessään rintansa päällä, nyt tuo näytti olevan niin tyytyväinen, ettei edes välittänyt, mitä oli ohjelmassa. Kaikki kävisi, kunhan se ei olisi jotain kauhean epämiellyttävää. Mieluummin jotain rauhallista näin heti herättyä ja kylvettyä.
((Garrettin ainoa vastus on Jack. Ainoastaan Jackin kauneus uhkaa Garrettia, mutta Jack vain on aivan liian pehmeä Aranille, joten ei sovi. Hyi Jack, takaisin laihdutuskuurille siitä. Garrett humalassa on mukavaa seuraa kaikille, kaikki tykkäävät, kun tuo on yhtäkkiä niin rento ja estoton. Tietenkin se on vale-Ivy, se tehtiin Garrettille palvelijaksi, kuten varmaan olet huomannut. Tietenkin väärennös aina väittää olevansa aito, muutenhan se olisi ihan typerää. Katsoin taas, kun isoja miehiä hakattiin bambumiekoilla perseelle ja nauroin. Peikkojen poskilihaksia ei ole tehty tähän, sattuu.))