Meillä on vieraita || Sands

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Sands » 26 Joulu 2012, 15:54

Garrett näytti oikein tyytyväiseltä, kun oli haltian kanssa yhteisymmärryksessä. Tai no, haltiahan se oli samalle tasolle päässyt nousemaan hänen kanssaan ja ymmärsi, kuka puhui täyttä asiaa. Ja siitähän kreivi piti! Hän rakasti sitä, kun sai olla oikeassa ja muutkin sen ymmärsivät, mutta tuntui niin oudolta puhua samaa kieltä haltian kanssa. Luulisi, ettei moinen suippokorva ymmärtäisi järkeä sanojen takana, mutta kai tämän tuhoon tuomitun lajin johtajalla edes oli hiukan massoja enemmän ymmärrystä. Kai se oli nyt selvää, että Aran oli vain halunnut hänet vieraakseen, eikä keksinyt muuta mahdollisuutta, kuin kidnappauksen. Eihän alikehittynyttä ja barbaarista mieltä siitä voinut syyttää, mutta Garrett aikoi kyllä opettaa, miten seuraavalla kerralla asiaa kannatti lähestyä. Haltia oli näyttänyt olevan kovin suivaantunut, kun kreivi ei ollut kohtelusta nauttinut, ja puki sitten kaiken vihansa vieraaseensa. Kuinka pöyristyttävää! Onneksi suippokorva ymmärsi myöhemmin virheensä, ja alkoi käyttäytyä paljon mukavammin. Jos sama jatkuisi, tästä voisi jopa nauttia!

Silmien annettiin sulkeutua tyytyväisyyttä toisen sormien seikkaillessa hellästi harteilla. Tie arvostukseen tosiaan oli Garrettin miellyttäminen ja kaikista miellyttävimpiä olivat teot, jotka joku toinen teki itse ja pyytämättä, mutta jotka olivat silti kovasti mieleen. Eihän kreivi edes tiennyt haluavansa kosketusta ja haltian kosketus yhä tuntui hieman... Limaiselta mutta pieni hieronta ei tuntunut lainkaan pahalta. Kunhan se jäi siksi pieneksi ja helläksi hieronnaksi, jotkut hieroivat aivan liian kovaa ja rajusti, ja se sattui! Ja mitäpä muuta hienohelma inhoaisi enemmän, kuin kipua. Ehkäpä likaisuutta. Silmät käytiin avaamaan taas suu hymyillen tyytyväisyyttään, veitsen käydessä leikkaamaan ruokaa lautasella pienemmäksi, ettei suun tarvinnut liikaa pureskella. Haarukkaa nostettiin kohti suuta, mutta liike pysähtyi kuin seinään Aranin sormien yhtäkkiä käydessä kipuamaan niskalle ja sitä kautta hiuksille niitä selvittelemään. Garrett-parka oli suorastaan jähmettynyt shokista, eikä tiennyt mitä tehdä. Ei häntä haitannut niin paljoa, jos palvelijat koskettivat hiuksia hänen lisäkseen, mutta nyt joku toinen...? Ja tuossa kunnossa? Kauheaa! Toisen kosketus oli kuitenkin hellää ja varovaista, joten ehkä tämä oli jokin tapa, jolla haltiat lähensivät suhteitaan? Kuin jotkin eläimet? Haltioillahan usein oli pitkät hiukset. Ehkäpä se toimi, tämä oli hieman rentouttavaa, mutta omalla tavalla myös sai lihakset jännittyneeksi, kreivi kun ei ollut tottunut tällaiseen. Mutta toiselle aiottiin antaa mahdollisuus.

Ruokailu jatkui rauhalliseen tahtiin, mutta puhe kylpylästä sai ruokailijan silmät suorastaan säihkymään. Garrett rakasti kaikkea suurta ja hienoa ja tietenkin kylpylä oli suurempaa ja hienompaa pelkkää kylpyyn verrattuna! Nyt hän vasta olikin innoissaan, selvästihän Aran yritti hyvittää eilisen huonon käytöksensä!
"Se sopii," kreivi vilkaisi taakseen kohti haltiaa, yrittäen peitellä innostustaan niin äänessä kuin käyttäytymisessä, mutta innostunut hymyhän kasvoilla loisti. Alkoipa se ruokakin kadota lautaselta nopeampaa tahtia, sillä hyvän odottaminen ei koskaan ollut mukavaa. Rikkaan ei tarvinnut olla kärsivällinen, ja kylpylä olisi sopiva hyvitys myöhästyneestä aamupalasta ja kylpyvesikään ei ollut valmiina...

Aterimet laskettiin vihdoinkin alas, lautasliinan käydessä pyyhkäisemään kapeita huulia puhtaaksi, hellästi taputellen. Garrett oli kaikin puolin valmis ja kääntyikin kohti Arania, mutta sitten pieni ongelma nousi kasvoille.
"Tarvitsen jalkineet," katse vilkaisi paljaita jalkoja, joita ei missään nimessä voisi altistaa kovien, kylmien ja likaisten käytävien pinnalle ilman suojaa! Sehän olisi itsemurha! Jalkaitsemurha! Olihan hänellä tietenkin omat saappaansa, mutta nehän eivät sopineet lainkaan tämänhetkiseen asuun. Kuinka hirveää.




((Ei kulmakarvoja! Kulmakarvat ovat täydelliset juuri nyt tuollaisina, kun ovat! Tunteja meni saada ne tuohon kuntoon, yhyy. Mutta kumpi ei oikeastaan pääse kummasta eroon? Siinäpä vasta pulma.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2012, 17:41

Tarkka katse seuraili Garrettin liikkeitä jälleen, kuninkaan käydessä aika ajoin röyhkeästi lukemaan myös toisen mieltä. Aran oli yllättynyt, ettei kreivi kokenut kosketusta hiuksissaan niin ahdistavaksi, että olisi huitaissut haltiakuninkaan kädet muualle.. tai alkanut itkemään.. tai saanut ties mitä ahdistuskohtausta. Selvästi hiuksiin koskeminen oli saanut kreivin jännittymään, mutta ilmeisesti kosketus ei käynyt liian ahdistavaksi, käsien jatkaessa sitä rauhallista ja hellää liikettä.
Kreivi vaikutti kuitenkin innostuvan suuresti, kun kylpylä tuli puheeksi. Tietenkin toinen yritti hillitä niin suuret tunteenilmaisut, olihan se vaadittua sinänsä korkea-arvoisilta. Piti olla niin kovin hillittyä ja asiallista, vaikka oikeasti olisi hyppinyt riemusta. Taakseen vilkaisevalle Garrettille suotiin lempeän hymyn koristama nyökkäys, tuon käydessä myöntymään tähän tarjoukseen. Aamiaistaan aatelinen kävikin tuhoamaan hieman ripeämpään tahtiin, koittaen silti peittää sitä innostustaan. Kyllä Aran tiesi, mitä Garrett kylpylästä ajatteli ja olikin tyytyväinen, että diivamaisen aatelisen sai näinkin helpolla tyytyväiseksi.

Ei aikaakaan, kun Garrett oli ruokansa syönyt ja laski aterimet alas. Samalla Aran irrotti viimein otteensa kreivistä, käyden astelemaan kauemmaksi miehestä. Jos jonkun tässä piti peseytyä niin Aranin, kädet tultaisiin hinkkaamaan puhtaaksi heti, kun mahdollista. Ehkä oli hyvä päästää Garrettkin pesulle, olisi sentään puhdas, ehkä ihmiseen sitten voisi enemmänkin koskea.
Tietenkin, täältä pitäisi löytyä Haltia vastasi ihmiselle, kävellessään huoneen vaatekaapin luokse. Ovia käytiin raottamaan pienesti ja käsiin napattiin kauniisti kirjaillut, tohvelimalliset kengät, jotka tuotiin kreivin luokse ja asetettiin tuon viereen lattialle. Arania puistatti ajatus tavallaan kumartua ihmisen edessä, kun kengät lattialle asetti, mutta hetkeksi kuningas nieli ylpeyttään sen verran, että yritti miellyttää kreiviä. Ainakin vielä hetken.
Mikäli olette valmis, voimme heti lähteä matkaan, hm? Mikäli Garrett tosiaan oli valmis lähtemään, eikä halunnut ruokaansa sulatella pöydänääressä istuessa, lähti Aran johdattamaan kreiviä käytäviä pitkin aina kylpylän puolelle ja kylpylän puolella niille siniverisille tarkoitetuille, yksityisille allasosastoille. Tuskin Garrett nyt yleisiin halusi saastaisten haltioiden sekaan.


// njähnjähnjähnjäh odotas vaan, seuraavaksi kohteena on kainalot! Sinä et pääse minusta eroon koska olen meistä varmasti se kamalampi. Pakotanhan sinut pelaamaan itseni kanssa ja sinä et siitä tykkää, niinhän? OLEN HIRVIÖ!
Ivy rääkyy taas kun kerroin, että Garrett on kohta alasti. Se luuli että jotain rivoa tapahtuisi. Ivy on sitä mieltä, että Garrett vois mennä vaatteet päällä kylpyyn. Minä sanon ei.
Päikkärit oli kivat. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 26 Joulu 2012, 18:40

Garrett ei voinut kuin ynähtää kivusta toisen sormien vihdoin osuessa vähän suurempaan takkuun hiuspehkon sisällä piilossa. Mies oli mitä herkin, kun kipu oli kysymyksessä. Pieninkin kolahdus oli tarpeeksi saamaan kyyneleet nousemaan silmiin ja päänahkakin oli niin kovin herkkä alue kuten kaikki muukin ihosta eikä hiuksista vetämistä arvostettu lainkaan. Mutta tässähän oli yksi todella hyvä syy, miksei kreivi halunnut muiden usein hiuksiinsa koskevan; oli haltia kuinka varovaisesti tahansa hiuksia käsitellyt, tulisi joku toinen ja kouluttamaton aina huomaamattaan vetämään turhan lujaa ja saaden olon kovin surkeaksi. Ainoastaan palvelijoiden ja silloinkin vain hyvien sellaisten uskalsi antaa koskettaa hiuksia niitä selvittääkseen ja tämäkin oli ollut virhe, vaikkakin kaunis ele haltialta. Garrett jättäisi tämän kuitenkin mieluusti tähän, eikä voinut kuin tuntea helpotusta ja vihdoin rentoutua kunnolla kokonaan käsien irrotessa hiuksista. Hiukset tarvitsisivat nyt kunnon pesun ja harjauksen, sitten niitä kelpasi kosketella, kun olivat puhtoiset, tuoksuivat ihanilta ja olivat niin silkkisen sileät ja selvät. Itse, omin käsin, tietenkin.

Kreivi oli yhtä hymyä Aranin kipaistessa vaatekaapilla noutamassa jonkin sortin jalkineet vieraalleen. Palvelustahan hienostunut aatelismies piti ja palvelua hän nyt sai, joten olo oli mitä tyytyväisin. Lattialle viereen asetetut tohvelit miellyttivät hienohelman silmää ja vaatemakua, kapeiden jalkojen käydessä sujahtamaan niiden sisälle sen kummempia odottamatta. Ne myötäilivät jalkaa mukavasti ja olivat kovin sileät ja pehmeät kauniit myös! Hänen jaloilleen sopivat kengät, kyllä. Garrettin katse pysyi kengissä, vaikka jaloilleen tuo tuoliltaan vihdoin nousi. Koko asukokonaisuutta tarkasteltiin ylhäältä käsin tarkasti, miehen keikistellessä hieman kuin peilin edessä, käsillään jopa pidellen hiuksiaan ylhäällä jonkin sortin kampauksessa. Eihän tuo nähnyt itseään kunnolla, mutta osasi ilmeisesti kuvitella tarpeeksi hyvin ja piti näkemästään.

Haltian sanat saivat kreivin taas heräämään unelmoinnistaan, keikistelyn loppuessa sitten siihen. Normaalisti hän olisi halunnut rentoutua jonkin aikaa ruoan jälkeen ja herätä kunnolla sen suurempia urheilusuorituksia tekemättä, mutta mikä olisikaan parempi paikka rentoutua, kuin mitä ihanin kylpyhetki kylpylässä? Miksi jäädä omaan huoneeseen kököttämään, kun pienen kävelymatkan päässä olisi jotain paljon, paljon parempaa? Garrett ei voinut pysyä nahoissaan innostukseltaan, mutta pakko oli hillitä ne suurimmat tunteet.
"Oi kyllä! Kyllä," turhankin innokasta hihkaisua käytiin lieventämään kurkunselvityksen ohessa. Samapa se oli nyt lähteä, kerran hän jaloilleen oli päässyt. Suippokorvan ei tarvinnut kuin näyttää tie ja hän seuraisi... Kunhan tie ei vienyt lähellekään tyrmiä.




((Ei kainaloita! Tiedät, kuinka herkät Garrettin kainalot ovat! Eivät kestä pienintäkään kosketusta! Peikkoja ei voi pakottaa mihinkään, sillä peikot ovat rebeleitä jo syntyessään. Pitäisiköhän sille Ivylle kertoa, että Garrett on ollut jo alasti Aranin nähden, jopa riisuutui ja herutteli aivan kunnolla sängyllä silmien edessä? Eikä nytkään ole päällä kuin yksi helposti riisuttava vaatekappale. Garrett menee vaatteet päällä kylpyyn vain, jos siitä tehdään muoti-ilmiö.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2012, 19:22

Kreivi vaikutti olevan turhankin innoissaan kylpylään lähdöstä, saaden haltian vain hymyilemään entistä lempeämmin, kätkeäkseen sen virneen joka kasvoille yhä pyrki. Garrettin hihkaisuun käytiin nyökkäämään, jonka jälkeen haltia viittoi kreiviä seuraamaan itseään.
Mielessä tosi kävi käydä ilkeäksi ja johdattaakin kreivi hienoissa aamuvetimissään tyrmille ja heittää vihaisten vankien sekaan, katsoa miten tuo saisi kärsiä joko vain likaisen sellin takia tai aggressiivisten sellitovereiden toimesta.. mutta vielä ei ollut aika, ei. Aran halusi saada kreivin luottamuksen, vaikka sen hankkiminen tuskin oli kovin helppo homma. Mutta vaiva tultaisiin varmasti palkitsemaan aikanaan.
Askel vei käytävien poikki kreivin tahtiin, kuninkaan johdattaessa vierastaan kohden päämäärää. Matkan varrella ei turhan monta haltiaa vastaan tullut, mutta ne harvat jotka tulivat, kumarsivat sekä kuninkaalle että kreiville. Vain, koska juuri ennen kuin vastaantulevat kohtasivat monarkin, käski Aran telepaattisesti noita kumartamaan myös kreiville. Kysymyksiähän tuollainen pyyntö kuninkaalta herätti, mutta niitä ei käyty kysymään nyt. Tosin, ne jotka tunsivat monarkkinsa vähän paremmin, mitä päällisin puolin, osasivat arvata jotain kierompaa olevan meneillään.

Matka kylpylälle ei ollut pitkä, Aranin käyttäessä kaikki mahdolliset oikotiet hyväkseen. Pian kaksikko saapuikin kylpylän tiloihin, jossa väkeä oli vielä harvemmassa. Tähän aikaan vuorokaudesta ei kylpylää käyttäneet oikeastaan muut, kuin siniveriset ja korkea-arvoiset aateliset, joilla ei muuta tekemistä ollut. Rauhallinen tunnelma vallitsikin kylpylän käytävillä, Aranin näyttäessä tietä yksityisemmille osastoille.
Pian saavuttiin ovelle, jonka paikalla odottanut palvelija kävi avaamaan. Kuninkaalle varattu kylpytila oli aina valmiina, kellonajasta riippumatta ja paikalla oli aina vähintään yksi palvelija päivystämässä, mikäli monarkki yllättäen päättäisikin kylpyyn haluta, kuten nyt. Tai no, ei Aran nyt halunnut, vaan hänen vieraansa.

Tilat olivat jaettu kahtia: pukeutumis- ja oleskelutilaksi sekä itse kylpytilaksi. Oleskelutilan puolelta löytyi istuimia, virvokkeita ja pyyhkeitä, jopa kylpytakkeja tarvittaessa. Valkea huone oli sisustettu hillitysti, mutta silti näyttävästi. Kylpytilan puolelta löytyi muutama penkki huoneen reunoilta, keskellä huonetta oli suurehko uima-allas, joka oli täynnä lämmintä, pienesti höyryävää vettä. Altaan reunalta löytyi kaikki, mitä peseytymiseen ja siistiytymiseen saattoi tarvita.. lukuun ottamatta parranajoon tarvittavia välineitä.
Olkaa hyvä, Kreivi. Kylpynne odottaa Aran tokaisi viitaten kylpytilan puoleen Haluatteko kenties palvelijoiden auttavan peseytymisessä, hm?


// Aran tulee ja kutittaa kainaloista ja Garrett kikattaa mitä suloisimmin. Sitten kutitellaan vähän kylkiä ja vatsaa ja mennään alemmas ja alemmas ja Senkin kapinallinen otus. Niin pitääkin olla. Ja Ivylle voisi toki mainita siitä, tai sitten annetaan sen lukea nää off-viestit itte ja katotaan, koska se tulee kysymään multa ANTEEKSI MITÄ!?. Garrettin ei tarvitse mennä vaatteet päällä kylpyyn, sillä siitä ei tule koskaan muoti-ilmiötä. Vaatteet pois, Aran tykkää ja tulee mukaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 26 Joulu 2012, 21:31

Garrett seurasi haltiaa mieluusti, edelleenkin aivan innoissaan odottaessaan tapahtuvaa. Kylpyhän tapahtui joka päivä aina heräämisen jälkeen, joten ei se itse kylpy mikään niin hirvittävän innostava hetki ollut, vaikka aivan liian likaiseksi käynyt, no, kaikki, vaati pikaista pesua ja sitä mahdollisuutta siihen osattiin arvostaa. Mutta kylpylä? Kylpylään kreivi harvemmin pääsi, omistaen itse tietenkin mitä mukavimman kylpyhuoneen koristeellisen kylpyammeen kera, mutta se ei ollut kylpylä! Kylpylä oli jotain suurta ja hienoa, ja se näkeminen innosti nyt enemmän, kuin itse kylpy. Vaikka kyseessä olikin haltioiden arkkitehtuuri, eikä Garrett sellaisesta pahemmin välittänyt suurimmaksi osaksi siksi, koska inhosi kirottuja suippokorvia voitiin tälle silti antaa tilaisuus. Jos hän ei koskaan yrittäisi nauttia, kävisi tämä pieni vierailu oikein tympeäksi sellaiseksi, joten oli tärkeä osata arvostaa pieniäkin eleitä haltioiden osalta! Suippokorvien tavat oltiin jo myönnetty barbaarisiksi, mutta selvästi Aran yritti parhaansa ja kai toisella sitten oli oikeasti kreivin hyvinvointi mielessä, joka ajatuksena oli sellainen, mitä osattiin arvostaa. Sitä ei voitu odottaa mitään liian hyvää kohtelua tällaisessa seurassa, joten omaa makua ja tottumusta piti nyt osata hieman alentaa tarvitulle tasolle. Olisihan se hieman eksoottisempaa.

Vastaheränneen miehen askellus ei ollut turhan nopeaa kiitos laiskuuden, mutta vähän väliä tahti kävi aina kiihtymään innostuksen taas muistuttaessa siitä kylpylästä, jonne kova hinku oli jo päästä. Mutta aatelisen piti aina kuljettaa itsensä arvokkaasti, rauhallisesti ja selkä suorana, kasvot enemmän tai vähemmän peruslukemilla. Ehkäpä rauhallinen askellus antoi Garrettin nyt katsella hieman paremmin ympärilleen ja arvostaa näkemäänsä, toisin kuin niinä viime kertoina, milloin käytävillä käveltiin. Aluksi ilmassa oli liikaa pelkoa, toisella kerralla taas... No, hän ei oikeastaan edes muistanut toista kertaa, mutta pakkohan sellainen oli olla, että huoneeseen oltiin nukkumaan päästy. Mutta arvostusta ei haltioiden kädenjäljelle tippunut, ainoa arvostus osoitettaisiin vain kylpylälle, jos se olisi mieluinen.

Haltioita ei käytävillä onneksi paljoa liikkunut, mutta aina vastaan tuli joku, vaikka muuta toivottaisiin. Ensimmäiset haltiat saivat kreivin taas kerran hankkiutumaan Aranin läheisyyteen turvaan, mutta kumarrukset jopa häntä itseään kohtaan täyttivät pään ihmetyksellä! Kyllähän "kuninkaalle" kumarrukset alamaisiltaan olivat ymmärrettäviä, mutta että nämä suippokovat kumarsivat hänellekin? Se meni yli ymmärryksen, kunnes Garrett taas muisti, kuinka itsekin oli oikein korkeassa asemassa näihin muihin verrattuna. Tietenkin hänelle kumarrettaisiin, ja kaikki vihdoinkin ymmärsivät sen! Kumarruksista lopulta voitiin nauttia oikein tyytyväisenä, tämähän alkoi muuttua oikein hyväksi päiväksi!

Matka ei onneksi ollut liian pitkä, vaikka siitäkin oltiin opittu nauttimaan. Kylpylä oli kuitenkin mielenpäällä, joten oli ihanaa, kun ilma vihdoinkin muuttui kosteaksi ilmoittaen lämmöstä ja vedestä. Silmät eivät voineet kuin katsella ympärilleen innoissaan, yrittäen saada mahdollisimman paljon tietoa itseensä. Kaikki oli niin... Koristeellista ja isoa ja siistiä! Ja siitä kreivi piti oikein paljon. Suu näytti vaihtuvan innostuneesta hymystä aina ihailevaan hämmästykseen, ison miehen tosiaan ollessa kuin mikäkin lapsi karkkikaupassa. Mutta tämä ei vielä ollut päätepysäkki, ei tietenkään. Garrett oli aatelinen ja Aran tiesi sen. Tietenkin hän tarvitsi jotain vieläkin hienompaa, jotain yksityistä vain arvostetulle vieraalle! Palvelija avasikin oven syrjäisempään ja rauhallisempaan huoneeseen, yksityiseen tilaan eristettynä muista. Eikä kreivi voinut kuin säteillä tyytyväisyyttä, kurkistaen heti innokkaana kylpytiloihin. Niin suuri amme ja vain hänelle!

"T-tuota," Garrett yskäisi nyrkkiinsä, keräten itsensä ja laittaen taas hieman vakavampaa esitystä kasvoilleen, kääntyessään kohti haltiaa. Aran kysyi, josko palvelijoita kaivattiin peseytymiseen ja se jos mikä pakotti miehen miettimään. Toisaalta, tietenkin hän tarvitsi jonkun pesemään hänet, mutta että aivan haltia? Monta haltiaa, jopa? Koskettamassa häntä? Menisiköhän iho vain likaisemmaksi?
"Se olisi... Mukavaa, mutta haluaisin ensiksi rentoutua hieman vedessä. Peseydyn sen jälkeen ja joku saa tehdä sen puolestani, kyllä. Kiitos," se kiitoskin saatiin pakotettua ulos, kuten kreivi oli aikaisemmin puhunut. Ei se tuntunut hyvältä, mutta sitä vaadittiin tässä tilanteessa.
"Voisitko...?" Kättä heilautettiin toisen suuntaan, kuin joko pyytääkseen haltiaa poistumaan tai edes kääntämään katseensa muualle, miehen itsensä kääntäessä selkänsä haltialle. Aamutakin vyö avattiin ja sen annettiin valua lattialle mytyksi, Garrettin sitten astuessa kengistään ulos. Huone onneksi oli lämmin, eikä ilma osunut paljaaseen ihoon inhottavalla kylmyydellä, mutta silti kreivi teki nopeasti tiensä itse kylpyosaston puolelle päästäkseen lämpimään, höyryävään veteen.




((Garrett kikattaa ja pyytää lopettamaan, mutta se vain jatkuu ja kenelläkään ei ole hauskaa, vaikka niin kovasti toinen nauraakin. Kenelläkään katso ei ole hauskaa, jos Garrettilla ei ole, se on sääntö. Et kehtaisi, senkin hirviö! Jalkapohjiin ei kosketa, ne ovat liian herkät! Ivylle jätetään kaikkiin peleihin aina tällaisia yllätyksiä. Aran saa aina tulla mukaan, ainoastaan Aran osaa pestä likaiset pentunsa tarpeeksi hyvin, että niihin kehtaa taas koskea.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Joulu 2012, 23:49

Jälleen kerran oli kreivi käynyt ennemmin hakeutumaan lähemmäs haltiakuningasta muiden suippokorvaisten sattuessa näköpiiriin. Hyvä, nyt piti vain pyytää jotakuta pelottelemaan vähän pahemmin Garrettia ja pian tuo olisi suorastaan hyppäämässä Aranin syliin aina, kun joku ilkeä haltia lähemmäksi uskaltautui.
Pää kävi kallistumaan pienesti Garrettin käydessä vastaamaan kysymykseen, joka tuolle oli esitetty. Kreivi ei käynyt suoranaisesti kieltäytymään peseytymisavusta, mutta ei vaikuttanut olevan siitä turhan innoissaan. Ymmärrettävää sinänsä, kreivi kun oli tehnyt jo harvinaisen selväksi oman mielipiteensä haltioista ja noiden kosketuksesta. Mutta parempaa ei ollut tarjolla.. tai no, haltiathan olivat parhaita, mitä oli tarjolla, mutta vaikka haltialinnalta löytyikin muutama ihminen työskentelemästä, ei heistä käyty mainitsemaan mitään kreiville. Kyseiset alamaiset eivät olleet edes sopivassa asemassa, jotta voisivat astua tänne jotakuta kylvettämään. Garrett halusi kuitenkin rentoutua lämpimässä vedessä, vielä ennen kuin kukaan kävisi häntä pesemään. Tuohon toiveeseen käytiinkin nyökkäämään, Aranin hymyillessä kuullessaan Garrettin kiittävän.

Haltia hymähti pienesti kreivin pyytäessä häntä poistumaan tai edes kääntämään katseensa ihmisestä, joka nyt kävi riisumaan niitä vähäisiä vaatekappaleita yltään.
Ette vaikuttaneet välittävän katseista eilen illalla Kuningas huomautti, tekemättä elettäkään kääntääkseen katsetta toisen niskasta.
Kreivin kävellessä kohden kylpyosastoa, otti Aran muutaman askeleen kreivin perään, kävellen istumaan yhdelle niistä divaanimaisista penkeistä huoneen reunoilla. Kreivin annettiin olla vedessä rauhassa, ainakin vielä. Tuota ei kuitenkaan yksin voinut jättää, ties vaikka yrittäisi itsensä hukuttaa. Garrett vaikutti kuitenkin rakastavan itseään sen verran, ettei yrittäisi itsemurhaa edes tällaisessa tilanteessa. Mutta siitä ei koskaan voinut olla varma.
Ymmärrät varmaan läsnäoloni Aran kävikin tokaisemaan istahtaessaan penkille, katsellen sivusilmällä kreiviin päin. Mitään kuningas ei käynyt selittämään, vaan antoi Garrettin itse käyttää hoksottimiaan joita tuskin turhan usein käytettiin päätelläkseen haltian läsnäolon. Varmasti Aran oli se mieluisin vaihtoehto tällä hetkellä kreiville, näin haltia oletti.


// Aran lopettaa vasta sitten, kun Garrett lupaa antaa suudelman. Ja Garrett tekee varmasti mitä vain, jotta epämukava olo ei jatku, niinhän? Jalkapohjiakin käydään nuolaisemaan, juuripeseytynyt kreivi kun on niin vastustamaton kaikilla tavoilla. Mutta Aran on hellä, älä siis pelkää Garrett. Ivylle ylläreitä, kyllä. Ylläribonus. Aran tulee kohta oikeasti mukaan, varo vain. Älä yllytä, tiedäthän, että olen helposti yllytettävissä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Joulu 2012, 01:28

Jokainen sana eilisestä illasta ja puheet katseiden välittämisestä oli kuin tikari Garrettin selkään, heitetyn terän upotessa kunnolla sisään, jokaisen iskun saaden uuden nytkähdyksen aikaiseksi miehessä, kivun kasvaessa sana sanalta yhä kovemmaksi. Olo muuttui heti, no, alastomaksi. Alastonhan hän kyllä olikin, mutta vielä alastomammaksi ja haavoittuvaksi. Kädet kävivät peittelemään kehoa, kuin se olisi auttanutkin tai suojannut katseilta, joita edestä ei edes tullut. Mitähän ihmettä hän oli eilen edes tehnyt?! Oliko koko linnan väki nähnyt hänet jo alastomana? Kuinka hirveää! Hänhän oli kreivi, arvokas henkilö, aatelinen! Ei hänen kuulunut esitellä itseään kaikille, vaikka kuinka ihana ja kaunis ja täydellinen olikaan! Kovin heleä puna nousi kasvoille ja jopa korviin asti, tämä oli niin noloa! Olikohan... Olikohan Aran katsonut? Nähnyt jotain, mitä toisen ei olisi pitänyt? Tällä kertaa haltia ei saisi sitä kunniaa osakseen! Itseään suojellen Garrett hipsi altaan luokse, tahtoen äkkiä veden alle turvaan katseilta.

Aikomuksena oli tietenkin hypätä tai no, tehdä se hieman hellävaraisemmin ja arvokkaammin, mutta silti mahdollisimman nopeasti altaaseen, mutta varpaan veteen kastaessaan sai herkkähipiäinen kokea, kuinka kuumaa vesi oikeastaan oli! Jalka vedettiin nopeasti pois, ihon ollessa kovin herkkä, eikä se ollut vielä tottunut niin kuumaan lämpötilaan. Näytti kuitenkin siltä, että kreivi oli tottunut tähän ennen kylpyä, eikä vaatinut lämpötilan laskemista. Kuuma kylpy oli ihanaa, kunhan sinne ensiksi pääsisi polttamatta itseään. Pikkuhiljaa ne varpaatkin kestivät olla siellä vedessä pidempään, Garrettin laskiessa itseään yhä syvemmälle vedenpinnan alapuolelle, kunnes vesi vihdoin ylsi kaulaan, silmien sulkeutuessa tyytyväisenä. Vesi oli todella lämmintä ja rentouttavaa, tuntui niin kovin suojelevalta, vaikkei pinta erityisemmin alastonta kehoa suojellutkaan. Tämä se vasta olikin elämää, suuri allas vain ja ainoastaan hänelle... Kenties tätä vierailua voisi pitkittää hieman, jos joka päivä saisi tällaista kohtelua. Toivottavasti kukaan ei tulisi pelastamaan liian pian...

Haltian ääni hiljaisuudessa rikkoi rauhallisuuden, mikä melkein oli jo onnistunut nukahtamiseksi muuttua. Silmät kävivät avautumaan, kääntäen katseensa kohti Arania, joka samaisessa huoneessa vieläkin istui. Ja kreivi kun oli jo luullut olevansa yksin! Miksi toinen...?! No, sehän oli suippokorvan lause ollutkin. Miksikö toinen tosiaan vielä täällä oli? Ilmeisesti se piti itse selvittää.
"Odotatte käskyä, jotta voitte kutsua palvelijat?" Garrett yritti, keksien oikein mahdollisen syyn sille, miksi Aran vielä pysyi seurassa. Hänhän olisi mieluusti nyt ollut yksin ja rentoutunut ilman kenenkään muun seuraa, mutta jos palvelijoita pitäisi odottaa liian kauan kun hän halusi peseytyä, olisi se hirveää. Hiuksia käytiin kastamaan veteen kunnolla päätä myöten, kreivin sen jälkeen etsiessä mukavinta asentoa altaassa.




((Tietenkin Garrett lupaa kaiken, kunhan kiusaus loppuu. Eivät hienohelmat kestä paljoa kiusausta, ennen kuin menevät itkemään äidille. Ja äiti kun nyt vain sattuu olemaan se kiusaaja... Aranin on pakko olla hellä, tai Garrett itkee, eikä kenelläkään taas ole mukavaa. Ja voi se itku tulla siitäkin, jos liian herkkiä paikkoja nuollaan. Kuten jalkapohjia. Kutittaa niin kovasti, että kyyneleet valuvat silmistä. Mutta Araninhan pitää tietää hyvin tarkkaan, minne kielensä laittaa, eihän tuo nyt mitä tahansa nuoleskele! Pakko olla putipuhdasta ja olla varma siitä, pitäisikö Garrettin päivittäiset kylvyt nostaa kahteen kertaan?))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2012, 01:55

Ujoksi käynyt kehonpeittely sai Aranin vain virnuilemaan, silloin kun kreivi ei katsonut. Voi jos tuo olisi muistanut, mitä viime iltana oli tehnyt, olisi tuo poskille noussut puna varmasti vielä räikeämmän värinen. Ehkä kreiviä pitäisi muistutella aika ajoin illasta, aina kun sopiva hetki tuli. Tai sitten nöyryyttää tuota lisää, kyllä Aran keinoja keksisi. Garrettin laskeutuminen veteen oli myös huvittavaa seurata, tuo ei heti lämpimään veteen syöksynyt vaan ennemmin totutteli varpaista alkaen veden lämpöön.
Katse vaelteli siellä täällä huoneessa, kuninkaan käydessä nojautumaan puolimakaavaan asentoon divaanilla. Jokin kertoi Aranille, että tässä saattoi vierähtää tovi, ennen kuin Garrett olisi valmis kylvystä nousemaan. No, onneksi Aran pystyi kommunikoimaan tarpeellisten tahojen kanssa telepaattisesti, eipähän käynyt aika tylsäksi, jos Garrett päättäisi alkaa mykkäkoulua jälleen pitämään. Pysyi myös hovi ajan tasalla siitä, missä kuningas meni ja mitä tuon menoja piti siirtää, koska haltia oli liian kiireinen uuden lelunsa kanssa. Ei Aranilla kiire ollut, vielä, mutta ennemmin tai myöhemmin piti Garrett jättää jonkun muun vahdittavaksi. Siitä tulisi varmasti kivaa.

Katse lipui takaisin kreivin puoleen, tuon käydessä vastaamaan kysymyksellä kysymykseen. Haltia hymähti pienesti, hymyillessään divaanilla. Täällähän alkoi tulla kosteanhiostava vaatteet päällä.
Senkin takia Aran kävi nyökkäämään hitaasti, jatkaen sitten Mutta jonkun on teitä vahdittava. Emmehän halua, että liukastuisitte ja löisitte päänne, tippuen altaaseen, hukkuen sinne? Ei, jonkun pitää katsoa peräänne. Niin valitettavaa kuin se onkin, olette silti viholliseksi laskettava henkilö, vaikka vieraanani olettekin. Teitä pitää siitäkin syystä pitää silmällä
Valitettavasti minä en voi teitä ympäri vuorokauden viihdyttää joten tulette varmasti tapaamaan muitakin haltioita Aran myhäili sukiessaan omia hiuksia pois kasvoilta Mutta vaikka käskisin heitä olemaan nätisti en voi taata, että he olisivat kovin kilttejä. Saatikka teidän arvollenne sopivaa seuraa.


// Helppo Garrett on helppo. Aran-sedälle saa aina tulla itkemään, Aran kyllä lohduttaa, silittää päätä ja suutelee hellästi otsalle. Aran on hellistä hellin! Garrett voisi kyllä vähän miehistyä ja olla pillittämättä ihan joka kosketuksesta, eihän Aran voi edes poskea hipaista jos toinen jo parkuu täyttä kurkkua. Tai mitä jos Garrett pistettäisiin asumaan kylpytiloihin, sitten se voisi siellä aina hypätä altaaseen peseytymään. Liian kauaa ei saa vedessä lillua tai muuttuu rusinaksi! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Joulu 2012, 02:42

Garrett säteili taas tyytyväisyyttään toisen ilmoittaessa tuon epäillyn syyn ollen oikeassa. Kuinka hän pitikään leikeistä, joissa hän oli hyvä ja sai oikeita vastauksia! Voitto oli kovin tyydyttävä tunne, mutta kehut tai tieto siitä, että oli oikeassa riittivät myös. Ymmärsi kreivi noita muitakin syitä hyvin, pudistellen päätään tietenkin ollessa samaa mieltä siitä, ettei kukaan haluaisi hänen liukastuvan ja lyövän päätään, saati sitten hukkuvan. Tyytyväisenä sitten nyökyteltiinkin ymmärtäväisesti, että olisi parempi, jos joku katsoisi hänen perään. Olihan hänellä aina kotonaankin palvelijat lähellä, kylvyssä aina mukana kylvettämässä ja puhumassa, ettei vastaherännyt ja unenpöperöinen isäntänsä nukahtaisi veteen vahingossa. Ja hukkuisi sinne valuessaan tiedottomana turhan alas, aina kokonaan vedenpinnan alapuolelle. Mutta puheet siitä, että häntä seurattiin vain sen takia, koska oli vihollinen, eivät miellyttäneet. Garrett kurtisti kulmiaan, ei häntä pitäisi vakoilla sen takia! Itsepähän suippokorvat hänet tänne toivat, oma oli vikansa! Eihän hänkään tuijottanut haltioita kokoaikaa, hehän niitä vihollisia olivat! No, kyllähän hän tuijotti. Usein, jopa. Mutta ei kokoaikaa, nytkin Aranille oltiin käännetty selkä vaikka kuinka pitkäksi aikaa!

Kreivi ei ollut tyytyväinen osaansa, jonka sai. Ei se saanut häntä tuntemaan oloaan yhtään sen arvostetummaksi vieraaksi, jos muut kokoajan kohtelivat häntä jonain... Epämääräisenä! Olo ei totta tosiaan ollut tervetullut, suun vain mutristuessa kovin loukkaantuneena. Kädetkin olivat puuskassa. Mutta se pieni suuttuminen vaihtui pian pelkoon haltian tuodessa esille sen seikan, että kun ei kerran voinut luottaa vieraaseensa eikä mitenkään voinut tuota kokoajan vahtia, tulisi joku muu sen tekemään jossain vaiheessa. Joku muu jo kuulosti pelottavalta ajatukselta tähänkin haltiaan kun oli mennyt jo aikansa tottua mutta sanat siitä, että ne muut eivät välttämättä käyttäytyisi oikein... Ne suorastaan saivat kylmänväreet kulkemaan pitkin selkää, eihän hän tätä ollut pyytänyt! Garrett kävikin kääntymään kunnolla ympäri divaanilla loikoilevaan haltiaan päin, ollen aivan reunaa vasten pysyessään kuitenkin itse vielä vedessä. Sormet vain nousivat altaanreunalle, miehen ikään kuin kurkkiessa reunan takaa, pelko ja huoli kasvoillaan, silmät oikein isoina ja ilmeikkäinä.
"E-ei minua tarvitse kokoaikaa katsoa," tuo vikisi kovin hermostuneena, yrittäen kääntää tilanteen jotenkin paremmaksi omalta kannaltaan,
"V-voin olla yksinkin!" Kreivi alkoi kuulostaa jo lapselta, joka epätoivoissaan yritti saada vanhempansa epämukavaa päätöstä muutettua vikinällään.




((Tietenkin Garrett on helppo. Garrett tykkää, kun lohdutellaan ja rakastetaan pipit pois, mutta kun tuo ei vain ole tottunut vielä miehen kosketukseen. Sinun pitää ymmärtää, Aran. Olet ensimmäinen, niin prinsessaa vähän ujostuttaa. Garrett tykkää kylpylästä, muttei halua asua siellä. Vikisee kohta, miten on liian kosteaa ja puuterit kärsivät...))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2012, 14:15

Se virne, joka kasvoilla lepäsi, muuttui äkkiä jälleen hymyksi, kreivin kääntyessä kohden haltiaa. Lempeä katse tuijotti jokseenkin pelokkaaksi käynyttä ihmistä. Totta kai tuo pelkäsi, olihan kuningas juuri pelotellut miespoloista, tahallaan tai tahattomasti. Kreivi oli kuitenkin harvinaisen säälittävä näky siinä altaanreunalla kurkkiessaan, huolesta ja pelosta jäykkänä. Garrett kävikin vakuuttelemaan, ettei häntä tarvinnut katsoa kokoaikaa, voisi hän olla yksinkin.
Tietenkin voisitte Aran naurahti noustessaan istumaan Mutta entä jos peloissanne tekisitte jotain typerää? Satuttaisitte itseänne? Me emme halua, että teille käy mitään. Siksi on parempi varmistaa, ettette ole yksin, jolloin ette myöskään voi tehdä mitään vahingossakaan itsellenne, mistä voisi koitua harmia terveydellenne puhuessaan Aran oli noussut ylös divaanilta ja kävellyt altaan reunalle, Garrettin eteen.

Emmehän halua menettää arvovierastamme.. varsinkaan näin pian Hitaasti haltia kyykistyi kreivin puoleen, samalla käyden sormenpäällään hipaisemaan altaassa kyyhöttävän miehen nenänpäätä Olisi sääli, jos poistuisitte jo nyt. Meillä kun on vielä niin paljon näytettävää teille nenänpäältä sormi laskeutui hitaasti toisen poskea pitkin leualle, josta haltia kävi ottamaan hellästi kiinni. Hetken vanhempi mies vain tuijotti hymyillen kreiviä, kunnes päästi irti ja kävi taputtamaan ihmistä päälaelle.
Mutta nauttikaa nyt kylvystänne ja kertokaa, kun olette valmiit peseytymään palvelijan avustuksella Ehkä paikalle pitäisi kutsua joku erittäin kovakourainen palvelija, käskeä tuon vielä olla mahdollisimman rajuotteinen pitkälettisen ihmisen kanssa. Uskaltaisikohan Garrett huomauttaa kyseisessä tilanteessa, jos käsittely sattui?


// Aran yrittää ymmärtää. Aran vain on kovin kärsimätön ja jos Aran jotain haluaa, se haluaa sen heti! Garrett pese likaiset puuterit pois kasvoiltasi, aiheuttavat vielä ties mitä finnejä naamaan. Mutta uutta puuteria et saa, ellet nätisti pyydä <: Tai Aran kyllästy katselemaan epätäydellistä lemmikkiään. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Joulu 2012, 15:57

"E-en tee mitään!" Garrett oli heti väittämässä vastaan toisen huolille. Ei hän tietenkään tekisi mitään itselleen, eihän hänkään halunnut mitään tapahtuvan, jos se sattuisi!
"Ei minua pelota!" Tuo kävi myös vakuuttelemaan, luvaten vaikka ummet ja lammet, jos saisi edes vähän omaa rauhaa sen pelottavamman vaihtoehdon sijaan. Vaikka suusta tulevat sanat olisivat valetta, kukaan ei taitaisi tällä hetkellä uskoa, ettei kreivi olisi peloissaan, silmänsä suuret ja kosteat, elekieli vetäytyvää ja jopa alistuvaa. Silmät seurasivat tarkkaavaisena haltian liikkeitä ja lähestymistä, kasvojen kääntyessä ylöspäin toisen vihdoin ollessa niin lähellä, ettei kasvoja voitu katsoa suoraan näin alhaalta. Kuinka pieneltä olo tuntui tällaisessa asemassa, pidempihän Aran oli normaalistikin, mutta tämä oli jotain aivan muuta! Hieman Garrett kävi perääntymäänkin, kääntäen katseensa muualle, olo oli kuin surkealla, uitetulla koiralla, etenkin kun hiukset roikkuivat märkinä harteilla.

Sormi osui nenänpäähän, saaden kasvotkin taas katsomaan eteensä tai no, hieman yläkanttiin, haltian ollessa yhä ylempänä, vaikka kyykistynyt olikin. Aran käyttäytyi lempeästi, mutta kosketus ei silti tuntunut hyvältä, sen lipuessa aina nenältä poskelle ja jopa leualle, tarrautuen siitä kiinni. Kasvot suippokorvalla olivat hymyilevät, mutta tämä ei tuntunut hyvältä ja sen kyllä näki kreivistä. Katse yritti vilkuilla jonnekin muualle poissaolevana, päänkin hieman nykäistessä taaksepäin, kauemmaksi toisesta. Hänhän pysyisi täällä vain niin kauan, kuin halusi! Suippokorvilla ei ollut mitään mahdollisuutta päättää siitä, kuinka kauan hän täällä viipyisi! Pääntaputukseen vastattiin perääntymällä, Garrettin kuitenkin ollessa onnellinen vihdoin päästessään irti. Hyvän matkan päähän reunalta mentiinkin, tuon mieluusti ottaessa toisen ehdotuksesta nauttia kaiken irti. Sitähän hän tänne oli tullut tekemäänkin, nauttimaan ja rentoutumaan! Ja peseytymään, tietenkin, mutta se tapahtuisi vasta tulevaisuudessa. Kasvoja käytiin kuitenkin pesemään pelkällä vedellä hieman jo nyt, johtuiko se sitten vain halusta pestä ne heti aamutuimaan vai haltian kosketuksesta, sitä saivat kaikki ihmetellä omalla ajallaan. Sen jälkeen voitiinkin rauhoittua lämpimässä vedessä ja nauttia hyvästä olosta, silmät ummessa...

Kreivi ei paljoa vaivautunut liikkumaan, mutta pakotti kuitenkin itsensä pysymään hereillä, todella rentoutuneena vain. Kiirehän tuolla ei minnekään ollut, eikä tämä ollut mikään aivan normaali arkipäivä. Tämähän oli enemmän kuin loma jossain muualla, joten siitä saisi nauttia ja tehdä normaalit toimet hieman verkkaisemmin. Ei kukaan laittaisi sitä pahakseen.
"Voisin peseytyä pian," Garrett miltei mumisi silmänsä edelleen suljettuna, jonkin ajan hiljaisuuden jälkeen lopulta vaivautuessa tekemään senkin pakollisen ja hyvin tärkeän osan päivästä. Ei sitä ikuisuuksia voinut siirtää, päivää oli vielä paljon jäljellä, mutta kuten Aran sanoi, paljon oli nähtävääkin.




((Tuollaisia ne pennut ovat, Aran. Pelkäävät aluksi kaikkea, mikä liikkuu. Ja mikä ei liiku. Sievästi pitää totuttaa kaikkeen, niin kyllä se häntä kohta heiluu aina, kun silitetään. Mutta kun Garrett tarvitsee puuterin heti kylvyn jälkeen, kun on saanut itsensä kuivaksi. :< Aran saa katsoa vierestä, kun tunteja menee siihen, että hiukset laitetaan nätisti. Monta kampausta pitää kokeilla, ennen kuin löytyy oikeanlainen tälle päivälle. Garrett ei hyväksy epätäydellisyyttä, ei kuulu sanavarastoonkaan, jos hänestä puhutaan.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2012, 16:52

Merkittävän kysyvä katse suotiin kreiville, tuon käydessä vakuuttelemaan, ettei aikoisi tehdä itselleen mitään. Totuus kuitenkin oli, ettei Aran voinut luottaa kreiviin. Kyllähän hän saattoi lukea tuon ajatukset ja tehdä johtopäätöksiä pelkästään miehen luonteen ja käyttäytymisen suhteen, mutta ikinä ei voinut olla sataprosenttisen varma, mitä kreivi saisi päähänsä, jos tuon yksin jättäisi!
Taidatte olla hyvin rohkea mies Haltia hymähti kreivin vakuutellessa, ettei myöskään pelännyt. Nyt jos vilkaisi kreiviä, ei tuota voinut hyvällä tahdollakaan myöntää rohkeannäköiseksi. Rohkea oli oikeastaan viimeinen sana, mikä Garrettista tuli mieleen. Tuohan vikisi jo pienestäkin hipaisusta. Tosin, kai se oli omanlaista rohkeuttaan uskaltaa edes puhua haltiakuninkaalle. Hyvä jos omat alamaiset edes uskalsivat suutaan avata, kun Aran oli lähettyvillä. eipä noiden kyllä suutaan tarvinnut avata, Aran tiesi tasan tarkkaan mitä heidän päässään liikkui.. elleivät olleet estäneet mieleensä pääsyä tavalla tai toisella. Sekös pisti kuninkaan epäilemään ties mitä juonitteluja. Jos joku lukitsi mielensä häneltä, oli noilla varmasti jotain salattavaa! Ja salaisuuksista Aran ei pitänyt.. paitsi omistaan.

Aran kävi nousemaan ylös ja käveli takaisin divaanille, siinä missä Garrett perääntyi altaan reunalta. Jälleen sivusilmällä käytiin seuraamaan kreivin touhuja, joita nyt ei pahemmin ollut, samalla kun ajatuksenvälityksellä käytiin keskustelemaan linnassa harhailevien haltioiden kanssa. Neuvonantajaa käskettiin hoitamaan kiireisempiä tehtäviä, joihin ei vaadittu välttämättä kuninkaan läsnäoloa. Kyllä Arvaen osasi hommia hoitaa, olihan tuo ollut kuninkaan rinnalla jo monta vuotta. Telepaattisen kommunikoinnin kävi kuitenkin keskeyttämään Garrettin lähes mutistu toteamus, joka sai haltian vilkaisemaan kunnolla altaassa lilluvan puoleen.
Palvelija saapuu pian Tieto välitettiin myös kylpylänpuolella työskentelevälle palvelijalle, joka lupasi saapua paikalle mahdollisimman pian.
Ei siinä kauaa mennytkään, kun nuori, miespuolinen haltia saapui paikalle, kumartaen kuninkaalleen. Palvelijalle suotiin mitä pienin nyökkäys, samalla kun haltiat vaihtoivat pari sanaa omalla kielellään. Olihan se rumaa ihmisen seurassa puhua kielellä, jota tuo ei ymmärtänyt, mutta tällä hetkellä Garrett oli yhä heidän linnassaan, joten kreivi sai luvan tottua siihen, että silloin kun hänelle ei puhuttu, olisi kielenä automaattisesti haltiakieli.
Lopulta vähäpukeinen ja selvästi kastumaan valmistautunut haltia käänsi huomionsa kylvetettävän puoleen, suoden tuolle myös pienen kumarruksen ja esitteli itsensä nimellä mikä oli Faeron ja kertoi tehtävänsä. Sen toki jokainen tiesi tässä huoneessa, mutta tilanne oli helpompi aloittaa sanoilla Ja tulin kylvettämään teidät.
Kreiviä pyydettiin siirtymään lähemmäs altaan reunaa, jossa kaikki tarvittavat peseytymistarvikkeet odottivat, jotta palvelija voisi aloittaa työnsä, kysyttyään ensin kreiviltä, minkälaista peseytymistä tarkalleen ottaen toinen tarvitsi.


// No, kyllä se Aran malttaa sen verran, että pentu tottuu ympäristöönsä eikä päästä hätä ruikkuja heti, kun joku lähestyy. Garrettin on parempi olla merkkailematta ympäristöään sitten! Garrett saa puuteria ehkä jos muistaa muistuttaa siitä. Eihän Aran moisia käytä, Aranilla on muuten niin kaunis ja tasainen iho, ettei sen tarvitse itse puuteria käyttää. Garretthan pistää tasan tarkkaan sen kampauksen, minkä Aran sille määrää! Eikö Prince Poppycock tyylinen look olisi täydellinen Garrettille? Minusta olisi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Joulu 2012, 18:26

Sanat rohkeudesta totta tosiaan saivat Garrettin rinnan työntymään eteen ylpeydestä ja siitä ymmärryksestä, että hänhän oli rohkea. Hän oli täysin uudessa paikassa vihollisten kynsissä, mutta tilanteensa oli kääntynyt vangista vieraaksi ja nyt jopa haltiakuningas oli kierretty sormen ympärille palvelemaan jokaista halua! Eipä kuka tahansa tähän olisi pystynytkään, mutta hän kykeni kyllä! Kreivi oli täynnä tyytyväisyyttä itseensä ja mielessä sitä kiiteltiin ja kehuttiin kovastikin hyvästä työstä, silmien yhä ummistettuina. Tässähän hän rentoutui haltiakuninkaan nenän alla kuninkaallisessa kylpylässä vailla huolen häivää... No, kaikki ne huolet oltiin jo ehditty unohtaa, oikeastaan. Kuten myös kaikki ne hyvin selvät merkit ja näytöt pelosta haltioiden seurassa, mutta eiväthän ne nyt olleet tärkeitä. Tämä suippokorvien johtaja oli kovin fiksu haltiaksi ja ymmärsi myös, kuinka rohkea hän oli! Se kertoi jostakin, jos Arankin sen huomasi!

Mitä tyytyväisin hymy ei kadonnut minnekään haltian käydessä ilmoittamaan palvelijan tulevan pian heti pyynnön peseytymiseen kuultuaan. Silmätkään eivät vaivautuneet avautumaan huomioidakseen toisen sanat millään lailla miksi niiden olisi pitänyt? Eihän Garrettin tarvinnut nyt tehdä muuta, kuin rentoutua ja odottaa kärsivällisesti, muuta maailmaa ympärillä ei pitänyt huomioida millään lailla, eikä niitä silmiä turhaan sitten avattaisikaan. Se olisi liian rankkaa työtä, eikä aatelismies pitänyt rankasta työstä. Tai työstä ylipäätään. Kuitenkin, vasta pari hetkeä myöhemmin ainakin se tuntui vain todella lyhyeltä ajalta joku muu astui jo huoneeseen, saaden kreivin vihdoin raottamaan silmiään hieman. Tämäpä oli nopeaa toimintaa, hetken aikaahan täällä ollessaan vieras oli saanut kokea, kuinka asiat yleensä tapahtuivat vähän turhan myöhään, mutta Aran oli varmaan jo ottanut opikseen ja ymmärsi, että kun vieraansa jotain pyysi, piti sen olla valmiina mahdollisimman nopeasti. Mieluummin heti, jos vain mahdollista, Garrett suorastaan inhosi odottamista, mutta näin kylvyssä se oltaisiin kestetty. Siksihän pyyntö annettiin hieman etuajassa, että laiskoilla suippokorvilla olisi mahdollisuus laittautua itsekin valmiiksi, mutta ilmeisesti sitä ei sitten tarvittukaan. No, kai sitten nyt olisi vihdoin sen kylvyn aika.

Palvelija oli totta kai suippokorva itsekin, huomioiden kuninkaan ennen sitä tärkeää arvovierasta kylvyssä. Kovin töykeää, mutta sellaisia haltiat olivat. Kai siihen pitäisi tottua, kun täällä oltiin. Yhtä töykeästi kävivät ne ainoat kaksi suippokorvaa tässä huoneessa keskustelemaan kahdestaan, jättäen kreivin kielimuurin taakse kokonaan, täysin huomioimatta ja kanssakäymisen ulkopuolelle! Se sai mutrun taas nousemaan huulille, tällaisesta kohtelusta hän ei pitänyt. Haltioista ei pidetty muutenkaan ja nyt tämä uusi haltia ei ollut tehnyt itsestään lainkaan hyvää kuvaa hänen mielessään! Garrett ei siis nähnyt itse mitään syytä olla kohtelias tälle alempiarvoiselle suippokorvalle, nyrpistäen vain nenäänsä toisen kumarrukselle, vaikka oli hyvä, että haltia ymmärsi paikkansa hänen alapuolellaan. Nimelle pyöräytettiin vain silmiä, eihän häntä kiinnostanut lainkaan. Kreivi joutui lähestymään tuota kuvatusta, tehden tiensä vasten altaanreunaa, katumuksen tullessa jo päälle. Olikohan tämä oikeasti hyvä ajatus? Antaa haltian pestä häntä ja koskea häneen? Kuvottavaa...

"Et uskokaan, mitä kaikkea olen kokenut!" Mies tuhahti tympääntyneenä toisen kysymykseen kylvetyksestä,
"Olen suorastaan saastainen! Tarvitsen oikein perusteellisen pesun, kaikkialta! Hiukset tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja muista olla oikein hellä," Garrett nyrpisti nenäänsä, eikä halunnut edes vilkaista koko palvelijaan. Aikaisemmat puheet rohkeudesta olivat saaneet tuon täyteen itseään, tuntemaan olonsa voittamattomaksi. Niinpä sitä uskallettiin purkaa kaikki tunteet toiseen sen enempää säästelemättä.
"Ja toivottavasti olet itse vasta peseytynyt, en pidä siitä, jos saastaiset näppisi likaavat minut entisestään."




((Kannattaa, muuten on hyvä matto pilalla. Garrett on alfanarttu, ja merkkaa mitä haluaa ja minne haluaa! Mutta ei nyt vain jaksa. Garrett kyllä vihjaa kaikesta haluamastaan ja selän takana kikattelee, miten Aran on tuollainen vanha pieru, eikä ymmärrä edes muodista mitään... Ei edes puuteria ja hiuksetkin alhaalla? Hah. Garrettin hiuksiin ei kosketa! Mutta jos sen raipan ottaa esille, niin voi olla, että kampausehdotuksia otetaan sitten vastaan. Kaikki tyylit sopivat Garrettille, sillä Garrett on niin täydellinen. Rumatkin tyylit muuttuvat juuri sopiviksi, jos Garrett niitä kokeilee.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Joulu 2012, 19:31

Totta kai tämä palvelija tunsi enemmän tai vähemmän inhoa ihmistä kohtaan, mutta se etovuus koitettiin kätkeä jonnekin mitäänsanomattoman rauhallisen asenteen taakse. Mikäli kuningas ei olisi ollut paikalla ja selittänyt tilannetta, olisi palvelija jo varmasti heittänyt kreiviä millä tahansa irtaimistolla, mitä huoneesta löytyi. Mitään ei kuitenkaan reagoitu kreivin turhankin nyrpistelevään asenteeseen, vaan työhön käytiin sen pahemmin aikailematta, jahka kreivi oli toiveensa kertonut. Saastainen tuo kyllä oli, sitä palvelija saatikka sivusta seuraava kuningas eivät käyneet kieltämään, mutta varmasti eri syistä, mitä Garrett ajatteli. Palvelija kävikin huomaamatta vilkaisemaan monarkin puoleen, joka vain pyöritteli silmiään kreivin pauhaamiselle. Idiootti mikä idiootti.
Ilmeisesti kreivin kehuminen rohkeaksi oli saanut mieheen jonkinlaista itseluottamusta ja röyhkeyttä, sen äskeisen pelokkuuden kadoten teille tietämättömille. Ihmisen tunnetilat vaihtelivat nopeampaa, mitä Aranin! Haltiakuningas oli tunnettu lähipiirissä äkkipikaisuudestaan, mutta hän sentään osasi toisinaan varoa värikkäästi vaihtelevan tunneskaalansa kanssa. Nytkin hän pidätteli sitä suurta halua vain työntää Garrettin pää veden alle ja odottaa, koska tuo lakkaisi sätkimästä. Mutta kuten todettu, kuolleensa Garrettista ei ollut mitään hyötyä saatikka hupia.

Palvelijani ovat aina peseytyneet, ennen kuin koskevat mihinkään. Teidän ei tarvitse pelätä sitä Aran kävi vastaamaan palvelijan puolesta Garrettin nalkutukseen, sen pahemmin puuttumatta peliin. Palvelijalle annettiin kuitenkin lupa telepaattisesti aina välillä käydä hieman kovakouraisemmin kreiviä pesemään, merkkinä siitä, että ehkä kannatti varoa mitä sanoi. Se, tajusiko Garrett tätä vihjausta vai kävikö kitisemään kivusta, oli sitten toinen asia.
Aran tyytyi seurailemaan toimitusta sivummalta, ei häntä tarvittu. Vaikkakin mielessä toki kävi käydä ahdistelemaan kreiviä hieman lähemmin, mutta sen huvin voisi jättää myöhemmälle. Kyllä senkin aika vielä koittaisi, kreivin annettiin nyt kuitenkin nauttia jonkinlaisesta vieraanvaraisuudesta. Toisen annettiin tuudittautua siihen uskoon, että kaikki tulisi olemaan yhtä mieluisaa, mitä tähän asti.
Nahorista on kuulemma kauniit näköalat merelle pitääkö tämä väite paikkansa? Jos joku Nahorista jotain tiesi, niin kreivi varmasti. Keskustelua pidettiin yllä, jottei tilanne muuttuisi liian tylsäksi, ainakaan Aranin mielestä.


// Garrett jos kerrankin merkkaa Aranin tiluksia, niin heti on raippa kädessä ja ruikkivaa pentua rangaistaan. Hyi häpeä Garrett, Aran ottaa syliin ja läiskii pyllylle. Sitten pylly punaisena voi miettiä, kannattiko sitä koipea nostaa. Aran ymmärtää kaiken muodista, mutta ei pidä siitä, sillä hän luo mieluummin oman muotinsa. Aran on sellainen muodin edelläkävijä, heti kun Aran vetää perunasäkin ylleen, niin tulee siitä uusi muoti-ilmiö. Kyllä Garrettkin sen pian tajuaa ja alkaa jumaloimaan Arania //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 27 Joulu 2012, 20:51

Ainakin palvelija oli tarpeeksi älykäs haltiaksi ymmärtääkseen yksinkertaiset ohjeet ja käyden käskystä suoraan työhön sen enempiä kysymättä tai viivyttelemättä, ja siitä Garrett piti. Olisihan hän pitänyt enemmän omista palvelijoistaan, jotka tiesivät mitä tehdä sanomatta ja eivät olleet yhtä etovia, kuin tämän suippokorvan kosketus, mutta kai sitä nyt vain piti tehdä parhaansa ja ymmärtää, ettei Aranilla ollut parempaa tarjottavana. Hieman kreiviä säälitti, niinkin korkeassa asemassa oleva ja älykäs mies, ja tuo joutui kestämään tällaista seuraa? Ei ihmekään, jos mielensä menetti, menettäisihän hän itsekin järkensä, jos tätä liian kauan joutuisi kestämään. Mutta Garrett oli nyt vieraana ja vieraanvaraisuutta oltiin näytetty sen verran, että haltiakuningas edes yritti. Ja hänhän oli niin hyväsydäminen mies, että antaisi suippokorvallekin mahdollisuuden miellyttää, jos toinen sitä niin kovasti kaipasi ja yritti parhaansa. Oli halu kuinka suuri vain lyödä palvelijaa sormille tai läiskiä vedet päälle huutaen pitääkseen toisen kaukana, kreivi halusi pystyä nauttimaan tästä lomastaan täysin siemauksen, eikä helposti unelmaa annettu periksi!

"Toivottavasti tämä on noudattanut käytäntöjä, eihän sitä koskaan tiedä," Garrett tuhahti epäilevänä haltiakuninkaan vakuutteluihin palvelijansa puhtaudesta, puhuessa puheenaiheena olleesta miehestä, kuin tuo ei olisi minkäänarvoinen. Eihän rahvas haltia kyllä ollutkaan, eivätkä ne aateliset paljon korkeammalle arvoasteikossa päässeet. Araniin uskottiin kuitenkin sen verran, että palvelijan annettiin edes koskea ihoon ja selkä uskallettiin pitää kohti toista, kreivin taas pikkuhiljaa rentoutuessa vedessä. Kai sitä piti yrittää vain olla ajattelematta, minkä otuksen kädet alastomalla keholla vilistivät, vaikka hankalaahan se oli. Silmät suljettiin ihan vain siksi, että jonkin muun kuvitteleminen olisi helpompaa, mutta kaikki ne hyvät tuoksut osuivat lopulta nenään, saaden hymyn niille jo jonkin aikaa kovin tympääntyneille huulille. Hiukset olivat kaivanneet huomiota ja selvittelyä jo pitkän aikaa, sekin sai olon kovin tyytyväiseksi, kun jonkun sormet vihdoinkin kävivät sukeltamaan niiden sekaan liukkaina, hieroen juuria ja päänahkaa pestessään. Ehkä jos sitä oikein, oikein kovasti yrittäisi, saisi toisen lajin unohdettua ja pesusta saisi nauttia oikein kunnolla...

"Nahor on aivan meren lähellä ja on kuvankaunis kylä muutenkin. Katsotte minne vain, ja saatte nauttia henkeäsalpaavasta kauneudesta," Garrett hymyili, nauttien päänahkansa hieronnasta,
"Katsotte yhteen suuntaan ja näette meren kimmeltävän sinisyyttään. Toisessa suunnassa siintävät vuoret, jos vuoristot ovat enemmän mieleenne," tyytyväinen hymähdys kävi, kreivin tietenkin pitäen asuinympäristöstään kovasti ja kertoi myös mieluusti kaikille, kuinka kaunis Nahor oli ja kuinka kaikilta jäi kokemus välistä, kun eivät siellä asuneet. Toisin kuin hän, hän oli kylän kreivi ja hän sai nauttia kaikesta niin paljon, kuin vain halusi! Oi kuinka mukavaa se olikaan hieroa kaikkea sitä suoraan muiden kasvoihin...

Tyytyväinen hymyily ja rentous loppui kuin seinään palvelijan käydessä vetämään hiuksia turhan rajusti, saaden kreivin huudahtamaan kivusta ja pomppaamaan pystyyn. Käytöstä ei hyväksytty, eikä noin vain katsottu läpi sormien, Garrettin kääntyessä kohti palvelijaa kovin tyytymättömännäköisenä, kulmat kurtussa.
"Mitä oikein kuvittelet tekeväsi?! Kelvoton...!"




((Garrettin voi saada häpeämään ja katumaan tekojaan vain, jos on tarpeeksi ankara siitä. Kyllä se oppii, kun hieroo kipeää ja punaista takamustaan nurkassa, ehkä tulee pyytämään anteeksikin, jos Aran näyttää tarpeeksi vihaiselta. Garrettin pitäisi nyt vain oppia, että tehtävänä on vain näyttää kauniilta ja tehdä, mitä Aran käskee. Omaa pientä päätä ei tarvitse rasittaa liian monimutkaisilla ajatuksilla ja oma-aloitteisilla teoilla. Garrett ei ikinä suostu perunasäkkimuotiin, sillä hiuksethan siellä alla vain litistyvät.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron