Kirjoittaja Sands » 12 Tammi 2013, 02:30
Ehkäpä puheet ajasta haltian kanssa olivat mitä typerin puheenaihe, eliväthän nuo kirotut suippokorvat turhan pitkän ajan tämän maan riesana, kuin mitkäkin loiset! Suippokorvan sanat muistuttivat vain siitä kamalasta kohtalosta, joka Garrettia ja kaikkia muitakin ihmisiä vainosi. Miksi ihmisten pitikään vanheta niin nopeasti ja kuolla ennen aikojaan, elää lyhempään, kuin haltiat? Eihän se ollut reilua, miksi nämä loiset saivat elää niin pitkään heihin verrattuna? Täytyihän sille olla jokin tärkeä syy, jokin kunnollinen selitys. Se oli vain niin epäreilua, eikä kreivi pitänyt siitä lainkaan. Ei hän halunnut vanheta ja kuolla, hänhän oli nyt täydellinen! Kasvot olivat sileät ja nuorekkaat, juuri sellaiset, kuin niiden piti olla. Silmäpuolen sanat olivat julmia, eikä sitä edes tiedetty, miten siihen vastata. Eihän hänkään tiennyt sitä todellista vastausta, sen täytyi olla jokin suurempi suunnitelma. Jumalan suunnitelma, kenties? Pakkohan sen oli olla, ihmiset olivat vain niin paljon arvokkaampia otuksia, ehkä Jumala halusi heidät vierelleen mahdollisimman pian? Se kuulosti hyvältä, se pieni tyytymätön ilme ja pelko tulevasta Garrettin kapeilla kasvoilla alkoi muuttua ymmärrykseksi, löytäen ainakin omassa päässään hyvän selityksen ihmisten aikaiselle kuolemalle. Jos Jumala oli heidät luonut tällaiseksi, oli se syystä. Ei hän voinut sanoa pitävänsä siitä syystä, mutta pakko kai se oli ymmärtää, jos se niin meni. Ei hän voisi väittää vastaan ylempää tahoa.
"Et tiedäkään, kuinka väärässä olet," kreivi hymähti ylimielisesti haltian sanoille suvunjatkamisesta,
"Olen kreivi, monet aatelisista tuputtavat tyttärensä kättä minulle, ei minun tarvitse kuin valita mieleiseni oikean ajan tullessa," tuo vain puhkui tyytyväisyyttään asemaansa. Eihän hän vielä ollut nähnyt tarvetta jatkaa sukuaan tai naida jotain tyttöä, mitä suotta. Aikaa oli vielä vaikka kuinka paljon ja hän nautti ainakin poikamiehen elämästä palvelijoiden keskellä. Sukua kuitenkin hänen piti jokin päivä jatkaa, se oli aatelismiehen tehtävä ja hän kun vielä sattui olemaan edellisen kreivin ainoa poika, ainoa lapsikin vielä. Kaikki riippui hänestä, eikä hän aikoisi olla sukunsa häpeäpilkku ja syy sen tuhoon! Se oli hänen velvollisuutensa! Eikä se ollut edes hankalaa, pitäisi vain etsiä jostakin vaimo ja pyöräyttää perijä. Niinhän se meni.
"Ymmärrä toki, etteivät kaikki omaa yhtä luotaantyöntävää naamavärkkiä, kuin sinä," Garrett hymyili kulmaansa kohottaen, ymmärtäen nyt kyllä, mistä toisen tyytymättömyys tuli,
"Toisilla meistä on kaksi silmää ja paljon komeammat kasvonpiirteet, kuten myös valtaa. Älä syytä minua siitä, että olen paljon soveliaampi puoliso... No, tytölle kuin tytölle," itsevarmuus sentään puhkui kreivistä, ollen varma sanoistaan. Tottahan se oli, heistä kahdesta hän oli selvästikin se paljon parempi vaihtoehto. Hän oli kauniimpi, rikkaampi ja arvostetumpi, kuin tämä rujo silmäpuoli. Paljon miellyttävämpikin, suippokorva tuskin osaisi edes esittää kohteliasta herkkien aatelisneitojen edessä, ei toinen varmasti osannut edes etikettiä.
Puheita säälittävyydestä ei hyväksytty. Kuka tämä haltia edes luuli olevansa?! Kohdella nyt kuninkaansa arvovierasta tällä tavalla! Hän oli kreivi ja hänellä oli enemmän asemaa ja valtaa, kuin tällä turhalla suippokorvalla. Tietenkin Garrett oli huomion keskipiste, ei hänen tarvinnut kuin kävellä huoneeseen ja kaikki huomasivat hänet, hukuttaen hänet huomioon, kehuihin ja lahjoihin. Hän vain oli niin vetovoimainen mies, eikä kukaan voinut vastustaa hänen hurmaavaa olemustaan. Inho suippokorvan ivaa vasten muuttui pian kuitenkin peloksi sanojen myötä, toinen vain pelotteli! Ei häntä teloitettaisi, ei Aran haluaisi tehdä sitä! Ei hän kuolisi, ei nyt, ei täällä.
"E-ei minua teloiteta!" Kreivi huudahti vastalauseensa, yrittäen pitää äänensä vakaana. Se ei oikein onnistunut, silmätkin olivat kuin pelokkaalla peuralla.
((Jack ei ikinä rusentaisi Lilyä, halaa vain hellästi. Yhdessä saavat siinä köllötellä vierekkäin. Voi sinua Black, eivät monet neidoista edes esitä vaikeasti tavoiteltavaa, mutta ovathan sellaiset paljon mielenkiintoisempia. Siksi Roswell sinuun silmänsä iski. Kyllä Garrettia vähän nolottaa, hänhän nukkui! Miksi kaikki kävivät salaa hänen takamustaan hieromassa? Se on vääryys. Hänen takamuksensa, eikä siihen saa koskea ilman lupaa. Paitsi sitten Aran ilmoittaa, että se on hänen pyllynsä ja hän päättää, mitä sille tekee. Kyllä Garrett varmasti tykkää silittelystä, ujostelee vain.))