Meillä on vieraita || Sands

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2013, 17:06

Äsken itsevarmuutta ja rohkeutta uhkunut ihminen kävi yllättävänkin nöyräksi, kun hieman pidempi mies lähelle tuli. Hyvähän se oli kauempaa huudella, mutta ei tästä ihmisestä ollut sanomaan mitään, kun kasvotusten oltiin. Halveksiva katse tuijottikin alas kreiviin, joka oli yllättävän hiljainen näin lähietäisyydellä. Kissako kielen vei? Sai tuo vingahdettua kielteisen vastauksen, mikä sai kenraalin vain tuhahtamaan pienesti, halveksivasti. Tämäkö oli se kuuluisa Nahor kylän kreivi, oikeasti? Jos totta puhuttiin, oli Darius odottanut jotain enemmän pettymys valtasi jokseenkin Haukansilmän sisältäpäin, vaikkei sitä pettymystä voinut nähdä ulospäin.. ellei laskenut sitten halveksuntaa pettymykseksi.
Vieras? Todellako? Luuletko oikeasti olevasi vieraana täällä?! Viirumainen pupilli kävi kapenemaan entisestään, kenraalin naurahtaessa kuivahkosti päin kreivin kasvoja, joiden katse oli lipunut jo ties minne Ja miksi minua sitten tarvittiin vahtimaan, ettet sinä vain vahingossakaan yritä paeta? Onko se tavallinen toimenpide vieraiden varalle?

Yllättäen toinen mustanhanskan peittämistä käsistä nousi ylös ja tarrasi kiinni kreivin kaulasta, leukaluun alta. Otetta kiristettiin sen verran, ettei mies pääsisi siitä irti itseään repimään ilman, että se joko sattuisi vietävästi tai että terävät kynnet olisi repinyt haavoja miehen ihoon. Kynsiä ei kuitenkaan painettu liian lujaa vasten Garrettin kaulaa, sillä vertavuotavia haavoja piti vältellä. Ote pidettiin tarpeeksi kireänä, jotta mies ei päässyt irti, mutta silti sen verran hellänä, että tuo saattoi hengittää. Ihmisen kasvot kuitenkin pakotettiin kääntymään kohden haltiaa, silmäpuolen nojautuessa lähemmäksi, suorastaan säteillen sitä halveksuntaa toista kohtaan. Palvelijat olivat ottaneet askeleen lähemmäksi, valmistautuen repimään kenraalin irti kreivistä, mikäli kreiviltä meinasi henki lähetä.. vielä nuo eivät kuitenkaan tilanteeseen puuttuneet.
Sinut teloitetaan mahdollisimman nöyryyttävällä ja tuskallisella tavalla. Minä tulen pitämään siitä huolen, kreivi hyvä Jäätävän rauhallinen uhkaus ladeltiin matalalla, rauhallisella äänellä huulien välistä Ja sitten kun olet kuollut, leikkaan pääsi irti tuosta irvokkaasta kehostasi ja kannan mukanani kylääsi, samalla kun poltan koko paikan maan tasalle.
Ote irrotettiin kreivistä, työntäen toista samalla kauemmas kenraalista. Haltia kääntyi kannoillaan ja marssi nyt kauemmaksi kreivistä, takaisin sille tuolille jolla aikaisemmin oli istuttu. Viinilasi kävi jälleen nousemaan huulille, jäätävänrauhallisen kenraalin käydessä tuijottamaan kreiviä näin kauempaa, uhkaavasti.
Pue päällesi ennen kuin pakotan sinut pukemaan


// Jack, paljastuit. Constantine ei voinut vastustaa, sitä pyllyä hän on himoinnut jo pitkään. Constantine luuli, että vaimon kuoltua ei voisi enää rakastua, mutta sitten hän näki Garrettin. Garrett, kauneutesi on kirous. Aran vain nauraa, kun Garrett änkyröi, mutta ei anna periksi. Sitten pyllyä silitellään pitkään ja hartaasti, samalla kun änkyrä prinsessalle tarjotaan herkkuja. Kyllä Garrett tykkää, Aran tietää sen ja silittelee vähän oikealta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 12 Tammi 2013, 18:52

Garrett piti katseensa sivulla, vältellen toisen silmää samalla kun yritti kerätä taas itseään. Haltia oli aivan liian lähellä, tullut siihen aivan liian nopeastikin! Ei hän ollut tottunut tällaiseen, ei hänen herkkä mielensä kestänyt tätä! Hän inhosi suippokorvia niin paljon, eikä ollut halunnut nähdä niitä koskaan näin paljon elämänsä aikana, mutta tässä sitä nyt oltiin. Ja tämä suippokorva etenkin oli kauhein näistä kaikista, jotka tähän asti oltiin tavattu! Kuinka tuo kehtasikaan sanoa kaikkia näitä hirveitä asioita vasten hänen kasvojaan!
"T-tietenkin olen vieras," kreivi yskäisi ja yritti saada sen tuntemansa vihan turvakseen, saadakseen pelon laantumaan ja äänen tasaantumaan. Hänen ei tarvinnut kuin rauhoittua, silmäpuoli ei tiennyt mistään mitään, hän taas tiesi tilanteen, kuten se oli.
"Minut tuotiin tänne vieraaksi vasten tahtoani, se ei ole myöskään tavallinen toimenpide!" Kasvot vihdoinkin uskallettiin kääntää ylemmäs kohti pidemmän haltian kasvoja, siniharmaiden silmien luodessa oikein murhaavan mulkaisun kohti toista... Lyhyeksi hetkeksi, ennen kuin katse valui takaisin maahan. Vihanpurkaminen ja vastustelu yksisilmäisen edessä tuntui hyvältä, mutta vielä kuitenkin pelotti olla näin lähellä. Toinenhan voisi yrittää satuttaa häntä kuninkaansa mieltymyksestä huolimatta!
"Haltiat eivät selvästikään ymmärrä mitään vieraanvaraisuuden päälle, ehkä kuninkaasi pelkäsi, etten ole tyytyväinen ja lähtisin," Garrett mutisi,
"Syystäkin, kun alamaisensa ovat tuollaista roskasakkia. Sanoin, etten lähtisi. Sanoin, että pärjään itsekin," mutina jatkui, muuttuen nyt hiljaiseksi moittimiseksi niin silmäpuolen kuin haltiakuninkaan vieraanvaraisuudesta. Miksei Aran ollut kuunnellut häntä! Hän tiesi kyllä, mitä tarvitsi, ja tätä se ei todellakaan ollut! Tämä sai olon vain kurjaksi, kuningas saisi kuulla tästä vielä, kuinka oli epäonnistunut tehtävässään isäntänä kuunnella vieraansa tahtoa!

Ja sitten se käsi oli kiinni kaulassa. Hätääntynyt ynähdys karkasi huulienvälistä terävien metallinpalojen yllättäen painuessa vasten ihoa. Kreivi oli paniikissa. Ääni ei halunnut päästä kurkusta ulos, eikä oikeastaan se henkikään. Tuntui siltä, kuin puristus kaulalla oli niin kova, ettei mikään sen sisällä päässyt kulkemaan, ei huuto tai happi. Keho oli jäykistynyt paikoilleen, eikä siitä liikkuisi minnekään, suuret, säikähtäneet silmät tuijottaen suoraan kohti haltian kasvoja. Eivätpä ne muuallekaan päässeet, toisen käden ollessa pakottanut ne suoraan eteenpäin, eikä se ote hellittänyt lainkaan. Tämä oli aivan kauheaa. Garrett ei voinut kuin kuunnella pelosta jäykkänä jokaista hirvittävää sanaa, mikä toisen suusta ulos luikerteli pistämään. Olisi hän halunnut kuinka olla huomioimatta puheita, ei hän nyt vain pystynyt. Kaikki huomio oli keskittynyt silmäpuoleen. Hän olisi halunnut huutaa tai parkua tai lyödä tai jotain, mutta mikään osa kehosta ei enää totellut. Vastustelu ei onnistunut.

Pistävä kipu kaulassa laantui hiljalleen, mustahiuksisen haltian käden lopulta käydessä työntämään kreiviä kauemmas, irrottaen otteensa samalla. Siro ja kevytrakenteinen mies lensi kauemmas helposti, hädin tuskin pysyessä jaloillaan niin työnnön voimasta kuin siitä aikaisemmasta pelosta, joka oli saanut jalat ja pääkopan kovin heikkoon kuntoon. Äkkiä Garrettin oli pakko päästä istahtamaan sängyltä, ennen kuin jalat lähtivät alta, ryhdin lysähtäessä samalla, kun toinen käsistä nousi hieromaan kaulaa. Se sattui vieläkin! Vedet nousivat silmiin, toinenhan oli hirviö! Satutti noin vain ja valehteli mitä hirveimpiä asioita päin naamaa! Hän tiesi, että kaikki nuo sanat olivat valetta. Vain pelottelua. Hän tiesi! Niiden ei olisi saanut antaa ottaa tällaista valtaa, mutta kreiviä pelotti niin kovin. Valheetkin alkoivat tuntua mahdolliselta kohtalolta, ja se hirvitti.

"Mene pois. Haluan olla yksin," toiselle vain vastattiin, silmien katsellessa vetisinä syliä. Halusihan hän jo pukea päällensä, mutta sitä ei varmasti tehty, kun toinen pyysi! Etenkään nyt, kun haltia oli vielä samassa huoneessa. Garrett mökötti.




((Ei Jackia kauheasti haittaa paljastuminen, mieluummin pitäisi kyllä imagonsa yllä. Mutta Lilylle tuo on oikein ihana pieniköhhöh punkero. Ei haittaa, vaikka Lily tietää. Garrett ei halua Constantinen kättä pyllylleen, miksi hänen pitääkään olla niin täydellinen ja kaunis, että kaikki rakastuvat? Kirous totta tosiaan. Garrett on kuitenkin aina tuollainen, että päättää ettei jostakin pidä ja sitten tappelee loppuun asti, kunnes huomaa, että pitääkin. Sitten siitä nautitaan, Aran silittelee oikeasta kohtaa ja lellii ja syöttää. Kreiviprinsessa tykkää sellaisesta ja kerjää lisää.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2013, 20:01

Ilmeisesi kuningas oli ehtinyt istuttaa syvälle kreivin mieleen sen aatteen, että hän todellakin oli vieras. Darius saattoi vain toivoa, ettei tämä nyt oikeasti vieraana ollut, ei heidän kuninkaansa nyt niin typerä voinut olla. Cúthalion pelasi vain jotain kieroa peliään, se oli varma. Darius jos joku tiesi, mihin tuo haltia pahimmillaan tai parhaimmillaan pystyi kieroiluidensa kanssa. Kenraali saattoikin vain pyöritellä silmiään tai no, silmäänsä ja huokaista raskaasti. Oli selvästi turha alkaa väittelemään kreivin kanssa, sehän olisi ollut lapsellista. Uskokoot mitä halusi, jos todellakin oli noin typerä. Mitä taas tuli haltioiden haukkumiseen, sai kreivi pitää mielipiteensä. Mitä Darius oli siihen sanomaan, kun ajatteli ihmisistä ihan samalla tavalla. Valitettavasti Garrett ei parantanut kenraalin kuvaa lyhytikäisemmistä kaksijalkaisista sitten mitenkään.
Se reaktio, mitä toisesta kiinni pitäminen sai aikaan, oli kyllä näkemisen arvoinen. Kreivihän käyttäytyi kuin pahainen nainen. Lapsi, kakara, sitten tuo kehtasi väittää itseään mieheksi! Hyvä ettei Garrett itkuun purskahtanut silkasta järkytyksestä, joskin tuokaan reaktio ei turhan kaukana ollut. Kyyneleitä tuon silmiin alkoi kerääntyä kyllä. Harmi, ettei Darius ollut sääliväistä tyyppiä, sillä Garrett jos joku kaipasi nyt säälipisteitä reaktiostaan. Kenraalia tuo kuitenkin vain nauratti. Typerä ihminen.

Ilmeisesti kreivi järkyttyi äskeisestä niinkin paljon, että tuon oli pakko istahtaa alas. Oli sinänsä yllättävää, ettei mokoma mennyt ja pyörtynyt. Sehän tästä olisikin puuttunut. Garrett kuitenkin ilmoitti, että halusi olla yksin ja että haltian pitäisi nyt mennä pois.
Olisikin se noin yksinkertaista Darius tuhahti jälleen viinipikarin takaa Usko pois, jos voisin niin lähtisin. Ja ennen lähtöäni heittäisin sinut alas ikkunasta. Ihan vahingossa. Darius olisi jo lähtenyt, mikäli voisi. Valitettavasti hänen piti nyt kestää kreivin seuraa, siihen asti kunnes kuningas kävisi ilmaantumaan paikalle tai kutsumaan Haukansilmän sekä vangin luokseen. Mitä ikinä Aran olikaan tekemässä, saisi luvan tehdä sen nopeasti.
Minulle annettiin käsky seurata sinua minne ikinä aiotkaan ja estää poistumisesi linnan alueelta. Mikäli yrität väkisin ulos linnan porteista, on minulla lupa käyttää voimakeinoja sinun pysäyttämiseksi. Tosin, sinun pysäyttämiseen tuskin minkäänlaista voimaa tarvitsee käyttää Viinilasi nousi mollauksen jälkeen jälleen käymään huulilla, Haukansilmän hiljentyessä omalta osaltaan.
Katse kääntyi mököttävästä vangista ikkunaan, Dariuksen kääntäen kasvonsa nyt siten, ettei nähnyt kreiviä lainkaan. Sokea silmä oli kreivin puolella ja tietenkään hän ei nähnyt mitään olemattomalla silmällä, jota peitti silmälappu. Kreivi sai mököttää minkä kerkesi, Darius ei aikonut tuota touhua seurailla. Jopa pilvien katselu oli mieluisampaa touhua.


// Lily on vain tyytyväinen, kun salaisuuksia jaetaan. Onhan Lily nainen, Lily tykkää juoruilusta ja salaisuuksista. Mutta Jackin salaisuus pysyy tallessa. Garrett, Constantine olisi paras puoliso, mitä kaltaisesi kreivitär voisi toivoa. Sankarillinen, jalo, aatelinen ja kaiken lisäksi vielä miehekäs. Garrett ja kauniin peräsimen kirous elokuvateattereissa keväällä 2014. Sitten kun kreiviprinsessa pitää Aranin koskettelusta täysillä, pyydetään Garrettia lainaamaan pyllyään vähän toisenlaiseen aktiviteettiin.
Garrett, haluaisin vain halata sinua, kun mökötän. Olet niin suloinen ja raukka. Saanko luvan lohduttaa? You can cry against my bosom //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 12 Tammi 2013, 21:55

Garrett tunsi olonsa todella surkeaksi. Päivä ei ollut alkanut toivotulla tavalla, mutta nopeasti haltiakuningas oli saanut mieltä nostettua sopivalla käytöksellä ja mitä miellyttävimmällä kylpylävisiitillä. Se oli saanut elämän taas hymyilemään ja vieraan nauttimaan olostaan, kuten tästä pakotetusta vierailustaan. Silloin hän oli jopa sitä mieltä, että halusi viipyä vielä pidempään Aranin kestitettävänä, mutta nyt... Nyt kreivi oli maassa. Täysin maassa. Kaikki ilo ja pirteys oli imetty tiehensä, eikä tästä pidetty enää ollenkaan. Silmäpuoli oli hullu! Ruma ja hullu, vielä pahempaa. Täysi friikki, epämiellyttävä psykopaatti! Eihän sitä voinut kuin mielessä miettiä tuollaisia sängynreunalla istuessa ja murjottaessa, päästä edes mielessään ylemmälle tasolle, kuin tuo suippokorva. No, olihan Garrett muutenkin jo ylemmällä tasolla, mutta toinen oli tehnyt niin rumasti, että hän halusi näyttää haltialle...! Mielessään. Hiljaa mököttäen. Hän oli parempi ja toinen oli typerä suippokorva, joka ei tiennyt mistään mitään eikä osannut käyttäytyä sivistyneesti.

Yhtään paremmalle tuulelle toisen sanat eivät saaneet kreiviä. Toisen kuuluisi lähteä, kun hän käski! Eikä hän edes käskenyt vain pyysi oikein nätisti! Aivan vain suippokorvan mieliksi, sillä hän oli niin ajattelevainen herrasmies vihollisiakin kohtaan. Eihän barbaarit parempaan pystyneet. Oikein vihaavan mulkaisun silmäpuoli sai osakseen ilmoittaessa heittävänsä Garrettin ikkunasta alas ennen lähtöään, jos se vain olisi mahdollista. Tuijotus jatkui kosteiden silmien takaa hiljaisena harvinaisen pitkään säikyltä mieheltä, mutta murjottaminen ja mököttäminen ilmeisesti sai tuosta kovin uhmakkaan. Typerä haltia saisi luvan yrittää, kreivi potkaisisi, jos toinen koskisi. Varmasti, oikein lujaa vieläpä. Ei haittaisi, vaikka sattuisi, satuttihan toinenkin häntä aivan tahallaan! Koko päivä oli pilalla, kiitos tuon yhden ainoan suippokorvan. Aran saisi kuulla tästä ja pitkään, hän halusi jo kotiin! Tämä ei ollut hauskaa!

Katse vihdoinkin valui takaisin syliin pois haltiaa tuijottamasta, eihän Garrettkaan halunnut enää katsella tuota. Olisi saanut lähteä tiehensä, mokoma saastainen, turha elukka. Hiljaisuutta ei nyt kuitenkaan haluttu alkaa rikkoa, kun se kerrankin oli laskeutunut. Toinen oli ollut äänessä jo aivan liian kauan, kenties suippokorvaa jopa kestäisi tuossa vieressä istumassa, jos piti suunsa supussa. Niin kuin tuon alempiarvoisena kuuluisikin kreivin seurassa, vieläkään toinen ei ollut ottanut sitä opikseen! Tuon pitäisi pyytää lupaa, jos halusi puhua! Typerä haltia. Peiton päältä siirryttiin hieman sivummalle, nuoren miehen käydessä nostamaan pedatun sängyn peitettä kädellään päästäkseen ryömimään sen alle. Tämä sai luvan olla tässä, Garrett ei aikoisi liikkuakaan sängystään, ennen kuin tuo silmäpuoli oli tiessään! Koko sängyn poikki möyrittiin aina tyynylle asti, kreivin painaessa poskensa sitä vasten ja vetäistessä lopuksi vielä peiton kokonaan itsensä peitoksi, käpertyessään kerälle sen alle. Haltia sai luvan olla ulkopuolella ja hän odottaisi, kunnes toinen kyllästyisi tai Aran tulisi takaisin. Hän kertoisi kaiken ja yksisilmäinen suippokorva tulisi rangaistuksi!




((Jack jakaa salaisuutensa Lilyn kanssa, sillä Lily on juuri sopiva. Kaikessa. On se niin mukava, kun toinen köllöttelee vatsanpäällä. Kai Garrett sitten voi miettiä vähän Constantinea, ehkäpä tuollainen näyttäisi hyvältä rinnalla. On vain aika karvainen, en tiedä... Mutta Garrett ei sitä päätöstä saa tehdä, sillä on nyt Aranin omistuksessa. Aran päättää. Garrett vain kerjää lisää silittelyjä ja huomiota. Mutta Garrett ei sovi pitämään pyllyään kenenkään pöytänä! Garrettia saa aina lohduttaa, mutta Aran taitaa tulla siinäkin väliin. Vain hänen miehekästä rintaansa vasten voi pillittää.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Tammi 2013, 22:53

Kreiviin, saatikka tuon touhuihin ei kiinnitetty huomiota. Kenraali olikin onnellisen tietämätön siitä, kuinka miehenkuvatus kävi kömpimään peiton alle mököttämään, kun oli kaltoin tullut kohdelluksi. Huoneeseen laskeutui kuitenkin hiljaisuus, kreivin käymättä vastaamaan mitään haltialle ja haltiakaan ei sanonut enää sanaakaan. Tuijotti vain ikkunasta ulos, vaipuen omiin ajatuksiinsa. Juuri nyt Darius olisi antanut mitä vain, jotta olisi saanut olla jossain muualla. Hänellä oli vaikka mitä tekemistä, jopa näin vapaapäivänä! Hemmetti, hän voisi olla vaikka tapaamassa siskojaan, mutta ei, sen sijaan hänen piti katsoa tämän ihmisen perään, ihan kuin kukaan muu ei siihen olisi kelvannut! Mutta kuten todettu, tämä oli varmasti vain kuninkaan henkilökohtaista pilkkaa myös Haukansilmää kohtaan.
Palvelijat pysyivät hiljaa siinä missä ulos tuijottava kenraali ja peiton alle mönkinyt kreivi. Jokseenkin hämillään oleva palvelijakaksikko ei tiennyt varsinaisesti mitä tehdä, eivätkä uskaltaneet ainakaan Garrettia käydä lähestymään. Ties vaikka ihminen purisi. Mistä sitä tiesi, jos mokomalla oli rabies tai vastaava!

Pian toinen palvelijoista kävi telepaattisesti kysymään kenraalilta, miten heidän pitäisi menetellä, kun tuo nyt vällyjen väliin mönki. Kullankeltainen katse kääntyi kreivin puoleen, joka toden totta oli mennyt mököttämään peiton alle.
No voi yhden kerran.. Haltia kävi mutisemaan ääneen, laskien lasinsa jälleen pöydälle ja nousi ylös. Nopea askel vei taas sängyn luo, toisen käsistä tarratessa kiinni peitosta. Yhdellä nopealla, voimakkaanpäättäväisellä kiskaisulla koko peitto lensi pois kreivin yltä ja heitettiin maahan. Kenraali jäi seisomaan sängyn vierelle tuijottaen alakanttiin peiton alta paljastunutta miestä, varoittavan vakavana.
Saat tasan kaksi vaihtoehtoa Haltia aloitti käsien käydessä hakeutumaan oman selän taakse Joko nouset ja pukeudut vapaavalintaisiin vaatteisiin ja laittaudut valmiiksi, kuten oli tarkoituskin tai sitten olet koko päivän alasti ja minä talutan sinut keskelle linnan pihaa patsastelemaan ilkosillasi kaikkien katseiden eteen.
tai no, mistä minä tiedän vaikka nauttisitkin moisesta huomiosta. Sitten oletkin sairaampi tapaus, mitä uskoinkaan. Mutta saat itse päättää, mitä teet. Aikaa valintaan on kuitenkin kaksikymmentä sekuntia.. alkaen nyt Ja niin haltia lähti päässään laskemaan kahteenkymmeneen, kopauttaen jokaisen numeron kohdalla kengänkärkeään vasten lattiaa, antaen näin kreivillekin jonkinlaista vihjettä siitä, monennessako numerossa mentiin


// Ja Jack on juuri oikea Lilylle. Pehmoinen ja lämmin ja rakastava, söpöstä herkkusuusta puhumattakaan. Constantine näyttäisi varmasti hyvältä rinnalla, Constantine on komean karski ja omaa sitä soturin charmia. Eihän Garrett nyt ketään kaunista voi rinnalleen ottaa, sillä sitten Garrettin oma kauneus jäisi varjoon! Mutta Aran ei jaa Garrettia, kun Garrett on hänen. Ja Garrethan on pöytänä, jos Aran niin käskee! Aran perhana, aina tulossa tielle. Kaikkialla. Aina. No, Arankin on tyytyväinen, jos Garrett pari kyyneltä vasten rintakehää vieräyttää, samalla kun Aran silittelee Garrettin kauniita hiuksia //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Tammi 2013, 01:38

Garrett oli käpertynyt oikein pieneksi keräksi peiton alle, selkä vasten sitä typerää haltiaa. Hän oli päättänyt nyt olla niin kaukana toisesta, kuin mahdollista, pestä kätensä tästä täysin! Olkoot suippokorva itse pöydän ääressä yksin viiniä särpimässä, kreivi oli mieluusti köllöttelemässä sängyssä lämpimässä ja pimeässä. Huoneessa oli kovin hiljaista nyt, kun kukaan ei ollut äänessä. Oli niin... Rauhallista. Ehkäpä tämä olisi pitänyt tehdä heti alkujaan, vaikka kuuma kyllä paksun peiton alla tuli. Ilma muuttui kovin paksuksi vällyjen alla, raikasta ilmaa kun ei kankaan läpi päässyt tarpeeksi, kun joku siellä oli piilossa hengittämässä. Mies oli kääriytynyt oikein tiiviiseen pakettiin, mutta hellitti hieman otetta peitosta ja teki pienen hengitysaukon suunsa lähelle, saaden tarvitsemansa hapen ja viilennyksen peitonsisään. Edelleenkin oli hiljaista... Ja tylsää. Garrett oli herännyt vasta, eikä nyt tuntunut yhtään siltä, että haluttaisi nukkua tai olla edes pitkällään. Hänestä löytyi nyt energiaa tehdä jotain ja ne vaatteetkin odottivat pukijaansa... Raivostuttavaa! Typerä silmäpuoli oli pilannut taas kaiken, hänellä kun oli ollut niin hyvä mielikin vielä hetki sitten!

Korva kävi kuulemaan hiljaisen mutinan vällyjen takia vaimennettua, mutta se oli tarpeeksi rikkomaan sen miellyttävän hiljaisuuden, mikä oli huoneessa hetken aikaa vallinnut. Kreivi ei kuitenkaan välittänyt. Ei välittänyt edes niistä lähestyvistä askelista... No, oikeastaan välitti ja käpertyi vain pienemmäksi keräksi ja tiukensi otetta peitosta päällään, mutta hänhän ei varmasti reagoisi toiseen mitenkään! Suippokorva saisi manata ja houkutella häntä ulos vaikka kuinka kauan, mutta Garrett ei aikonut leikkiä nätisti mukana! Ei, hän aikoi olla peiton alla turvassa niin kauan, kunnes Aran tuli takaisin! Se oli suunnitelma. Sen toteutus loppui kuin seinään haltian tarrautuessa peittoon päällä ja vetäen sen yhdellä, nopealla liikkeellä niin kreivin käsistä kuin päältäkin, jättäen hämmentyneen miehen suojattomaksi ja sanattomaksi. Aamutakkia käytiin äkkiä suoristamassa, katseen kääntyessä kysyvänä, mutta ärtyneenä kohti silmäpuolta. Mitä toinen oikein yritti?! Mitään ei kuitenkaan saatu vielä sanottua vastaan, eikä sitä peittoakaan käyty lattialta nostamaan. Suippokorva näytti taas oikeastaan... Uhkaavalta, ollessaan noin vakavana siinä tuijottamassa ja sängyn päällä vahtimassa.

Garrett piti huulensa supussa, mutta painoi poskensa kuitenkin taas vasten tyynyä. Oli toinen kuinka uhkaava tahansa, ei hän edelleenkään aikonut leikkiä mukana ja parhaansa mukaan tuo sitten yritti olla huomioimatta haltian. Sanat kuuluivat, mutta kreivi ei näyttänyt reagoivan niihin mitenkään. Hänhän olisi tässä niin kauan, kuin halusi! Jos kreivin kasvot sattui näkemään, ei se tympääntynyt mutristus ollut minnekään kadonnut. Vasta suippokorvan uhkaukset saivat pienen hämmentyneisyyden ja epävarmuuden nousemaan kasvoille, eihän toinen oikeasti jotain... Tuollaista tekisi? Sehän oli väärin! Aivan sairasta! Ei hän tuollaista halunnut tehdä, hän potkisi ja purisi, jos silmäpuoli tulisi lähemmäs ja yrittäisi tarrautua häneen saastaisilla käsillään! Siitä Garrett oli varma, hän oli voittamaton. Naputus kävi haltian laskiessa, nuoremman miehistä edelleen pysyessä sängyssä pienenä, ärtyneenä myttynä. Jonkin aikaa kreivi kykenikin pysyttelemään uhmakkaana, mutta ajan myötä hermostuneisuus nousi pintaan. Tekisikö toinen oikeasti niin? Aikoiko tuo? Ei niin saisi tehdä! Silmäpuoli oli kovin isokin, entä jos tuo saisi hänet voitettua ja toteuttaisi kauheat suunnitelmansa? Pienet epäilyt muuttuivat suureksi epävarmuudeksi ja peloksi omaa kohtaloa kohtaan, eikä Garrett lopulta voinut enää pysyä paikoillaan ja uhmata toisen käskyä. Hitaasti mytty suoristui ja nousi nelinkontin patjalle, verkkaisesti ja tympääntyneenä ryömien lähemmäs vaatteita katsomaan. Ehkä kreivi antoi periksi, mutta sitä ei todellakaan tehty helpoksi toiselle. Hän ei edelleenkään aikonut leikkiä nätisti ja selasi vaatteita oikein hitaasti silmillään, suu mutrussa.




((Kyllä, ja Jack on hyvin tyytyväinen. Lily saa paljon huomiota ja Jack saa paljon herkkuja. Niin, totta. Kyllä kai sen Garrettin heilan pitäisi olla joku hieman miehekkäämpi yksilö. Joku, jolla on leveät hartiat. Garrett ei ole pöytä, jalat ja kädethän siinä väsyy! Hän ei suostu. Suostuu vain hellittäväksi. Kyllä niitä kyyneleitäkin pari aina tirahtaa, kun on oikein surkea olo. Aran on ainoa, joka ymmärtääbuaa. Katselin taas miehiä hoitsupuvuissa saamassa piiskaa ja nyt sattuu kaikkialle.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2013, 12:47

Kenraalin hermoja koeteltiin nyt kunnolla. Hän ei ollut tottunut tällaiseen kiukutteluun, joka muistutti lähinnä lapsen mököttämistä. Ehkä tämä olikin yksi syy, miksei Dariuksella ollut kiire hankkia lapsia saatikka sitten sitä vaimoa, joka saattaisi kiukutella joka ikinen aamu, kun kenraali töihin yrittäisi lähteä ja nainen haluaisi vain pyöriä sängyssä armaansa kanssa. Dariuksella ei ollut aikaa sellaiseen! Jos Garrett olisi ollut Dariuksen alaisena tai edes palvelijana haltioiden kuninkaalle, olisi tuo saanut jo kuulla kunniansa. Mutta ei, tämä mies oli Aranin leluna. Jostain syystä kuningas keräili tiettyjä otuksia ja henkilöitä itselleen, valitettavasti nämä henkilöt myös olivat haltiakuninkaan siiven suojassa. Noita ei saanut vahingoittaa. Sääli sinänsä, Darius olisi nyt halunnut tirvaista sängyllä kyhjöttävää kreiviä niin, että taju lähtisi.
Jalka jatkoi tasaiseen lattian naputtelua, samalla kun kultainen katse tuijotti herkeämättä tuota ihmistä. Aika oli käymässä vähiin ja kreivin olisi parasta tehdä päätöksensä pian, ellei halunnut pihalle kaikkien katseiden alle tanssahtelemaan. Siinähän sitten itkisi, kun koko haltioiden hovi tuijotti. Oppisihan ainakin toivottavasti -, ettei kenraali Winderille pistetty vastaan. Monet olivat saaneet oppia sen kantapään kautta, Garrett olisi vain yksi niistä monista, joka sen saisi tuta.

Kuitenkin, kun naputukset alkoivat lähestyä kahtakymmentä, kävi kreivi nousemaan nelinkontin sängylle ja teki tietään kohden vaatteita. Ilmeisesti toinen vaihtoehdoista ei houkutellut niin paljoa, joten kreivi kävi myöntymään näihin ehtoihin. Yhä kreivi kuitenkin jatkoi mykkäkouluaan, mikä toisaalta saattoi olla ihan hyvä. Darius ei halunnut kuulla tuon puhuvan. Naputukset pikkuhiljaa laantuivat, kunnes kenraali jäi vain seisomaan täydessä hiljaisuudessa sängyn vierelle. Katse kohosi mököttävästä aatelisesta palvelijoihin, joille annettiin käsky auttaa tuota diivaa, mikäli tuo apua tarvitsi. Palvelijat kokivat tilanteen jokseenkin outona, eivätkä olleet varmoja, miten olisi pitänyt toimia. Mutta heille oli annettu käsky toteuttaa kreivin toiveet, joten loppupeleissä heidän täytyni kuunnella kreivin sanaa.
Jälleen kerran Darius kävi vetäytymään samaiselle tuolille, antaen kreivin jäädä omaan arvoonsa. Tällä kertaa katse kuitenkin vähän väliä vilkaisi ihmisen puuhia, varmistaen, ettei tuo uudemman kerran piiloon mönkinyt. Se, kuinka kauan Garrettilla kesti pukeutua, oli sitten seuraava kysymys. Toivottavasti ei liian kauaa, mutta ehkä Dariuksen oli parasta olla hoputtamatta. Pukeutukoot rauhassa, kunhan sentään pukeutui. Eihän diivamaiselta mieheltä nyt ihmeitä voinut odottaa. Dariuksella ei ollut henkilökohtaista kokemusta pitkään ja hitaasti pukeutumisesta, sillä hänen aikansa oli yhä rahaa. Hän kulutti aikansa mieluummin johonkin muuhun, kuin turhanpäiväiseen kikkailuun vaatteiden kanssa!


// Jackin ja Lilyn yhteiselo on täydellistä. Leveät hartiat, kyllä. Dariuksella on leveät hartiat, eikö tuo rumilus olisi täydellinen? Nyt kun synkkaakin näin hyvin. GARRETT ON PÖYTÄ JOS ARAN KÄSKEE! GARRETT SYÖ MYÖS MURONSA! Aran kyllä ymmärtää, mutta Aran on myös erittäin tiukka omistaja, pitää tehdä, kuten hän sanoo, niin saa palkintonsakin. Kyllä Garrett sen vielä oppii.
. Katselit vain vai osallistuit toimintaan, kerta kaikkialle sattuu? Taas teet jotain hauskaa etkä jaa >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Tammi 2013, 19:52

Garrett murjotti sängynlaidalla katse vaatteissa kovin uhmakkaana, mutta silti voitettuna. Olihan hän joutunut tekemään niin, kuin tuo typerä suippokorva oli halunnut, ennen kuin toinen pääsi toteuttamaan sairaita fantasioitaan. Se oli tehnyt haavan syvälle omaan sisimpään, loukannut oikein syvästi. Kreivihän oli inhonnut tätä haltiaa heti ensikäsittelyssä kuten kaikkia muitakin ja kokoajan silmäpuoli oli todistanut itsensä yhä hirveämmäksi ja hirveämmäksi elukaksi, vailla yhtään miellyttävää puolta. Heti ensitöikseen tuo otus oli häntä loukannut ja nyt vain oli jatkanut, kunnes oli pakko antaa periksi... Ja sekös tässä kismitti! Katse uskaltautui taas kääntymään vaatteista suippokorvaan askelten vihdoinkin suunnatessa kauemmas sängyltä, selkä nyt Garrettiin käännettynä. Oikein murhaavan katseen annettiin pistää niskaa, eikä sitä voitu kuin toivoa, että tuijotus olisi onnistunut muuttumaan tikariksi ja tappamaan haltian tuohon. Kasvot kääntyivät kuitenkin hyvin nopeaa takaisin eteensä, kun toinen miehistä palasi istumaan takaisin vanhalle paikalle pöydän ääreen. Kreivi oli pitkittänyt tätä nyt niin pitkään, kuin olisi mahdollista. Mikähän hinku tuolla silmäpuolellakin oli saada hänet pukeutumaan?! Kokoajan toinen vilkuilikin tänne suuntaan ja puheita oli alastomuudesta, halusiko tuo perverssi katsella, kun hän riisuutui ja puki? Ällöttävää! Mokomalla haltialla ei ollut oikeutta edes olla samassa huoneessa hänen kanssaan, vielä vähemmän katsella hänen alastonta kehoaan kaikessa kauneudessaan!

"Älä tuijota," tuhahdus kävi, eikä katsetta viitsitty edes siirtää kohti istuvaa haltiaa. Garrett ei halunnut enää edes huomioida koko ilmaa haaskaavaa miestä ja kuluttaa aikansa sen sijaan mieluummin vaatteiden parissa. Hänhän halusi jo pukeutua ja kaikki nämä vaatteet oltiin laitettu häntä varten esille, tuo typerä suippokorva vain oli pilannut kaiken! Silmäpuoli piti vain jättää omaan arvoonsa, niin. Vaatteet olivat tärkeämpiä, eikä hän pukeutunut siksi, että toinen käski. Kreivi pukeutui, sillä hänen täytyi näyttää edustavalta ja rakastihan hän muutenkin vaatteita ja pukeutumista! Viimein sängyltä valuttiin jaloilleen, aatelismiehen astellessa nokka pystyssä takaisin siihen toimeen, minkä haltian epämiellyttävä ilmestyminen oli keskeyttänyt. Ei siinä kauaakaan mennyt, kunnes Garrett näytti taas tyytyväiseltä, selaillen vaatekappaleita niin silmillään kuin käsillään. Hän kuin niin rakasti tätä, eikä malttanut odottaa, kunnes saisi kokeilla kaikkia! ...Tosin, aina muistui mieleen se, mitä silmäpuoli oli saanut tummista vaatteista, saaden hymyn huulilla laantumaan. Tummia vaatteita ei saisi laittaa päälle lainkaan, ne piti heti ensikättelyssä hypätä yli... Surkeus, kreivi piti joistain näistä kovastikin ja oikeastaan nyt kun tarkemmin ajatteli, kaikki värikäs tuntui kauhean tummalta. Liian tummalta! Pitikö sitä nyt pukeutua kokovalkoiseen? Mutta väri oli mukavampaa, kuin pelkkä valkoinen!

Garrett tipautti aamutakkinsa vihdoin sängylle odottamaan, kokeillakseen muita vaihtoehtoja. Olihan aamutakki mukavan sileä ja koristeltu, mutta se ei silti ollut sopiva asuste, jos halusi jonnekin huoneestaan lähteä. Ihmiseksi etenkin miespuoliseksi sellaiseksi tuo oli siunattu sirolla keholla, josta oli hyötyä haltioiden vaatetuksen kanssa. Suippokovat kun olivat niin kauhean hentorakenteisia... Yleensä. Taisipa kreivi leveydessään hävitä roimasti näille hieman miehekkäämmistä haltioista, eikä sitä lihasmassaakaan juuri ollut. Monet paidat ja takit tuntuivatkin turhan väljiltä joko harteista tai rinnasta, mutta housut taas sujahtivat nätisti hoikkien jalkojen päälle, eivätkä puristaneet. Tiukat ne saisivat kyllä olla, kunhan mukavuudesta ei tingitty, se sopisi hyvin tyyliin. Kaikkea piti kokeilla ensiksi, ennen kuin Garrett niitä edes suostui ajattelemaan koko vaatekertaa, keräten hyväksymiään vaatteita kasaksi sängylle. Mutta entä värit! Vaaleat housut sopisivat kyllä, mutta eihän yläosa voinut olla vain valkoinen myös! Ei se tuntunut hyvältä. Punaisesta kreivi piti, mutta nyt se vain muistutti liikaa verestä. Musta oli heti ulkona, mutta vihreä... Ehkä vihreäkin oli liian tumma. Ja haltiamainen. Voi mikä pulma!




((Hyi, Darius on aivan liian... Yh. Ei Garrett tuollaista halua. Pitää sen miehen olla kokonainen. Garrettin ja Dariuksen yhteiselo olisi oikein kaunista katseltavaa, kumpi suunnittelisi itsemurhaa (tai toisen murhaa) ensin? Mutta Garrett ei halua olla pöytä! Jalkoihin sattuu parin minuutin päästä, yhyhyyy. Garretteisyömuroja.png. Varmasti Garrett oppii Aranin tavoille, prinsessat rakastavat huomiota, kehuja ja herkkuja, ja palkintojahan satelee, kun Aran on tyytyväinen. Katselin, mutta nauru sattuu. Olisin kyllä mukana, jos mahdollisuus olisi. Hienoa tuollainen.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Tammi 2013, 21:31

Toinen hansikkaan peittämistä käsistä kävi jälleen tarrautumaan kiinni viinipikarista, Haukansilmän seuraillessa sivusilmällä kreivin touhuja. Ties minne tuo ryömisi, heti kun silmä välttäisi. Toivossa kuitenkin elettiin ja toivottiin, ettei kreivi enää vitkastelisi pukeutumisensa suhteen. Haukansilmälle käytiin kuitenkin huomauttamaan, ettei hän saisi tuijottaa tuota vaatteita himoitsevaa miestä. Kulma kohosi pienesti tämän käskyn myötä, sitä kuitenkaan pahemmin kyseenalaistamatta. Darius ymmärsi, jos toinen ei kokenut oloaan kovin yksityiseksi saatikka turvatuksi yksisilmäisen kenraalin tuijottaessa vihaisena nurkasta. Mutta mistä hän tiesi, josko kreivi kävisi vain piiloutumaan patjan alle, heti kun hän kääntäisi katseensa?
Niinpä kenraali ei kääntänytkään katsettaan minnekään, vaan kävi hymähtämään kuivahkosti kreivin pyynnön myötä. Kullankeltainen katse pysyi kreivissä, välillä eksyen katselemaan ympärilleen. Kuitenkin ihminen pidettiin kokoajan silmäkulmassa, eikä päästetty pois näkökentästä.

Lopulta Garrett kävikin tiputtamaan aamutakkinsa yltään, valmistautuessaan sovittamaan vaatteita. Hetken yksisilmäinen tuijotti tätäkin toimitusta, kunnes lopulta alkoi jälleen ikkunasta ulos katselemaan. Kerta kreivi nyt näytti tekevän työtä käskettyä, ei Dariuksella ollut mitään syytä vahtia tuota. Palvelijat saisivat hoitaa kreivin pukeutumisesta huolehtimisen, Dariushan siihen ei mukaan lähtisi. Jo oli avuton mies, jos ei itse osannut pukeutua. Mutta mitä näiltä hemmotelluilta aateliskakaroilta saattoikaan odottaa? Darius tosin itse oli järjestänyt itsensä siihen tilanteeseen, ettei muka ehtinyt ottaa vastaan avustusta pukeutuessaan. Kenraali kun oli aina menossa jonnekin ja hänen piti matkata vähän väliä, ei siinä mitään palvelijoita ehättänyt vaivata. Ainoastaan haarniskaansa pukeutuessaan joutui kenraali jonkinlaista apua pyytämään, mutta sehän oli vain ymmärrettävää.
Tovi siinä kuluikin, kenraalin kuunnellessa sivukorvalla mitä huoneessa tapahtui, samalla kun itse keskittyi tuijottamaan ulos ikkunasta ja siemaili viiniä. Aikaa kulukin ihan reippaasti, mutta Darius ei päättänyt puuttua asioihin. Hänhän istuisi tässä hiljaa niin kauan, kunnes kreivi kävisi jotain sanomaan tai pyrkisi ulos ovesta tai ikkunasta. Dariusksen halut estää toista hyppäämästä alas ikkunasta olivat kuitenkin melko.. olemattomat.


// Luulen, että Garrett ehtisi itsemurhan tehdä sekunti ennen, kuin Darius tuon olisi murhannut. Vai mitä itse luulet? Pöytä Garrett on kuitenkin hiljaa ja syö ne murot tai tulee iso paha Darius ja syöttää ne murot. Tunkee sisään vapaavalinnaisesta reiästä. Mutta Aran on sitten tyytyväinen, eikä pelottele ilkeällä Darius-sedällä, kun Garrett osaa olla kiltisti. Nauru pidentää ikää ja kipeyttää paikat, kyllä. Ilmoittaudut vain mukaan ja rollaat paikalle, sitten voit sanoa olevasi kokemusta rikkaampi! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 13 Tammi 2013, 23:47

Garrettin oli pakko napata aamutakki sängyltä tai no, kaivaa se kaikkien niiden päälle nakattujen vaatteiden alta ja kietaista se ylleen, ettei joutunut liian pitkään ilkosillaan patsastelemaan ennen kuin vaatteet oli saanut ylleen. Eihän hän ollut vielä valinnut ja tässä huoneessa oli aivan liian monta tuijottavaa silmäparia! ...Oikeastaan palvelijoiden katseleminen ei haitannut niin kauheasti, palvelijathan olivat vain palvelijoita, ja tämä oli heidän työtään. Mutta tuo silmäpuoli! Kokoajan vilkuili ja tuijotti, aivan liikaa! Ei toinen ollut kyllä nyt vähään aikaan katsonut; kreivi ei ainakaan ollut huomannut, jos haltia tuijotti suojatonta kehoa, mutta eihän se tarkoittanut, ettei sitä ollut tapahtunut. Mutta onneksi sitä sai vielä yrittää ainakin pidätellä toivoa yllä, ettei suippokorvan silmä eksyisi sinne, minne se ei kuuluisi. Inho sai vilunväreet kulkemaan pitkin selkää, kuinka toinen kehtasikaan katsoa häntä ilman lupaa, kun hän pukeutui! Iljettävää.

Valinta pitäisi tehdä vihdoin, eikä se ollut helppoa. Mieluisia vaatekappaleita oli kerääntynyt sängylle aikamoinen läjä, kaikki sellaisia, jotka istuivat mukavasti päällä ja eivät olleet tökeröitä ulkonäöltään tai sitten liian tummia. Jokainen oli oikein tyylikäs vaate kenelle tahansa, mutta nyt piti valita kokonainen asukokonaisuus tästä läjästä, joka sopisi hyvin yhteen. Se oli se hankala ja aikaa vievä puoli! Vaikka, no, siitä kreivi nautti, oli se kuinka rankkaa tahansa. Oli kovaa työtä olla niin kaunis, mutta se oli kaiken sen arvoista. Vaatepinosta käytiin valitsemassa niitä lempivaatteita, joita sitten kokeiltiin vielä monen monta kertaa, peilistä kokonaisuutta vilkuillen. Vaaleanruskeat, miltei ihonmyötäiset housut näyttivät hyvältä jalassa, mutta ne tarvitsivat yläosan, joka sopi! Se oli hankalaa... Mutta itse asiassa nyt, kun aamutakkia katseli siinä housujen kanssa... Aamutakki tipahti lattialle, Garrettin käydessä kaivamaan vaatekasasta sen vihreän paidan, mikä oli silmään osunut. Peilin eteen käveltiin heti, kun se oltiin saatu vedettyä päälle. Paita näytti enemmänkin tunikalta siinä päällä, sen laskeutuessa lanteille asti vartalonmyötäisenä. Mutta se sopi hyvin! Ehkä vihreä ja vaaleanruskea olivat turhan maanläheisiä värejä, mutta olihan hän nyt haltian vieraana. Ehkäpä ne metsissä vipeltävät suippokorvat arvostivat sellaista? Tämä totta tosiaan muistutti häntä haltioiden pukeutumistyylistä!

Kreivi ei voinut kuin pyöriä aikansa peilin edessä, katsellen itseään joka suunnalta innokkaana. Korkeavartiset nahkasaappaatkin laitettiin jalkaan, nehän selvästikin puuttuivat! Nyt vielä pitäisi hankkia jostakin hansikkaat... Garrett kääntyi takaisin tonkimaan vaatteita, napaten vaaleat hanskat käsiensä suojaksi. Tästä olisi hyvä aloittaa. Tyytyväisenä hymyillen käännyttiin kohti palvelijakaksikkoa, jota tutkailtiin mietteliäänä hyvän aikaa, ennen kuin suu saatiin avattua.
"Sinä," puolihaltiaa kohti osoitettiin, kreivin käydessä vetäisemään itselleen tuolin, jolle istua,
"Harjaa hiuksiani, hellästi," viimeistä sanaa painotettiin ilmeen muuttuessa heti koppavammaksi, kuin olisi ollut tärkeääkin selittää näille idiooteille, miten hänen kanssaan toimia. Hetihän tässä oli muistunut mieleen se aikaisempi suippokorva, joka ei osannut kohdella hänen hiuksiaan oikealla tavalla! Harja napattiin käteen ja ojennettiin palvelijalle, kasvojen kääntyessä kohti peiliä. Garrettin täytyisi nyt miettiä heti hiukset selvitettyään, miten ne laittaisi. Jotain yksinkertaista näiden vaatteiden kera, se sopisi, hieman ylemmäs... Harjauksen lomasta vaaleisiin hanskoihin kiedotut sormet kävivät uimaan hiusten sekaan, nostaen niitä vähän ylemmäs, aina kun sai siihen mahdollisuuden. Ylös, niin...




((Garrett voi yrittää itsemurhaa, mutta uskotko oikeasti, että tuo pystyisi itseään satuttamaan? Purskahtaisi vain itkuun, kuten myös siitä, jos pakotetaan olemaan pöytä tai syömään murot. Garrett ei suostu, kyyneleet vain valuvat pitkin poskia ja katsotaan kohti Arania niin surkeana. Ei halua, Aran. Pelasta. :< Voisin kyllä mennäkin, tuollainen on hauskaa.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2013, 01:02

Viimein oli kreivi saanut ylleen jonkinlaiset vaatteet. Yllättävän haltiamainen värivalintayhdistelmä, mutta mitä Darius oli tuomitsemaan. Haltioilla yleensä vastaavaa väriyhdistelmää esiintyi, ei kenraali osannut sanoa, miten ihmiset sitten vihreän käytöstä perustivat. Sopihan se näin muotitiedottoman mielestä kohtuullisen hyvin vaaleiden hiusten kanssa. Darius itse ei kyseistä väriä vaatteissaan suosinut, vaan pukeutui yleensä mustaan, siniseen tai valkeaan. Mutta, mikä hän oli tuomitsemaan toisen vaatevalintoja. Kreivin peilaillessa itseään, kääntyi haukansilmän katse takaisin ikkunalle, antaen kreivin peilailla itseään rauhassa. Aika tuntui matelevan, jos Dariukselta kysyttiin. Tai sitten Garrett vain yksinkertaisesti kulutti tuhottomasti aikaa vaatteiden valitsemiseen. Olisivat edes rajanneet tuon vaihtoehtoja puoleen.. tai pelkkään kahteen asuun, siinähän olisi sitten valinnut! Jos Dariukselta kysyttiin no, koska häneltä muka oikeasti oltaisi kysytty.. olisi kreivi saanut pukeutua perunasäkkiin ja kulkea kaupungin läpi, jotta jokainen alempiarvoinenkin haltia olisi saanut pilkata tuota miehenkuvatusta. Mutta kuten jo todettu, oli kuninkaalla ilmeisesti muita suunnitelmia kreivin varalle. Niiden oli parasta olla nöyryyttäviä, Darius suorastaan vaati sitä. Kreivi oli omalla käytöksellään jo ennättänyt suututtaa Haukansilmän, kuinka kuningas kesti tätä diivaa yhtään? Joko Aran oli todellakin suunnitellut jotain suurempaa miehen varalle, tai sitten molemmat olivat samanlaisia diivoja, jotka kykenivät sietämään toisia, koska ymmärsivät toisiaan paremmin. Sekään ei oikeastaan olisi yllätys, jos näin tarkemmin ajateltiin.

Vaatteensa valittuaan halusi kreivi toisen palvelijoista harjaavan hiuksiaan, hellästi. Pelkäsikö kreivi kipua? No, olihan tuo aikaisemmin reagoinut aika yliampuvasti kenraalin käydessä käsiksi. Ilmeisesti Garrett oli herkkänahkainen henkilö, oliko sekään sitten yllätys? Darius kävi kuitenkin huokaisemaan pitkään ja kuuluvasti, samalla kun katse kääntyi raskaasti takaisin ikkunaan. Kauanko tässä vielä menisi?! Tosin, mitä sitten tapahtui, kun kreivi olisi laittautunut? Mitä he sitten tekisivät? Istuisivat kaikessa hiljaisuudessa täällä? Itse asiassa se hiljaisuudessa istuminen ei kuulostanut huonolta vaihtoehdolta, ainakaan Dariuksen mielestä.
Dariukselle oltiin annettu käsky seurata Garrettia, mikäli tuo huoneesta aikoi poistua. Kenraali kuitenkin toivoi, ettei mies minnekään halunnut pyrkiä, sillä hän ei halunnut näyttäytyä käytävillä ihmisen lapsenvahtina. Mutta mikäli hän estelisi toista, saisi hän siitä sitten kuulla.


// .. Totta. Ei Garrettista ole itseään tappamaan, ellei huku omiin kyyneliinsä. Älä siis itke Garrett, ettei kyynelmeri kasva! Aran ei voi muuta kuin heltyä, kun pentu katsoo suurilla silmillä kohden isäntää. Sitten Garrett otetaan syliin ja paijataan taas iloiseksi. Kaikki on hyvin, Aran setä on tässä.
Mene. I dare you. Pics or it didnt happen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Tammi 2013, 19:20

Garrett olisi valehdellut, jos olisi sanonut, ettei aluksi suhtautunut palvelijan kosketukseen hyvin varautuneesti. Haltiaveri sai kenestä tahansa villieläimen, oli sitä kuinka vähän muuten ihmisessä yksi huono marja pilaa koko leivoksen. Aikaisemmin suippokorvat eivät olleet osanneet palvella laisinkaan, olivat vain kovakouraisia ja töykeitä... Mutta ilmeisesti tämä puolihaltia oli perinyt paremmat puolensa ihmisvanhemmastaan kukahan raukka sekin oli, varmasti väkisin maattu ja osasi siten tehdä nätisti kreivin käskyjenmukaisesti, harjaten silkkisiä, kuivia kutreja oikein hellästi ja vetämättä. Eipä niitä paljoa tarvinnut selvitellä, kylpy oli jättänyt ne ihanan selväksi, kiitos Aranin näppärien sormien. Harjaus oli kuitenkin jotain, mistä Garrett nautti suuresti, eikä sellaista saisi jättää välistä millään hinnalla! Saihan se hiuksetkin kiiltämään ja näyttämään niin elinvoimaisilta, että moni kadehti moisia tuuheita kutreja. Eikä se kadehtiminen haitannut lainkaan!

Aikansa palvelijan hiuksia harjatessaan, hätisti kreivin toisen suortuviensa kimpusta hääräämästä, päästäkseen itse niihin käsiksi. Harja napattiin omaan käteen vielä viimeistellen harjauksen, samalla kun hiuksia nyt katseltiin ja muotoiltiin paremmin ilman kenenkään haitallisia sormia. Tottunein ottein pidikkeitä piiloteltiin hiustensisään Garrettin kokeillessa miettimiään tyylejä läpi, usein kaikki vielä vetäisten hiuksistaan pois ja aloittaen alusta toisella tavalla, jos se ei miellyttänytkään. Hän tiesi kyllä, mitä teki ja mistä piti, joten aikaa ei siinä tuhlattu turhaan. Ainakaan miehen omasta mielestä, nopeaahan laittautuminen ei koskaan mennyt. Silmät vain kaventuivat ja kääntyivät pisteliäinä kohti yksisilmäistä haltiaa tuon liiankin selvästi ilmoittaessa, mitä mieltä oli ajankulusta. Kuinka tuo kehtasikaan huokailla noin!
"Tiedoksesi, kunnollisessa laittautumisessa menee aikaa. Mitäpä sinunlaisesi siitä tietäisi," kreivi tuhahti oikein loukkaantuneena omat mielipiteensä tästä rumiluksesta ja tuon olemattomasta laittautumisesta. Sai suippokorva pukeutua niin hienoihin vaatteisiin, kuin halusi. Se ei tarkoittanut mitään, jos toinen ei osannut saada niitä näyttämään päällään edustavilta tai vielä pahempi, ei itse näyttänyt tarpeeksi hyvältä vaatteisiin nähden!

Lopulta hiukset saatiin yksinkertaisesti laitettua, vain vähän ylös, mutta niiden annettiin suurimmaksi osaksi olla vapaina. Pitihän pitkien hiusten antaa olla omat, näyttävät itsensä! Ainakin joskus. Nyt tähän kovin maalaismaiseen tyyliin sopi yksinkertainen ja koruton... Vaikka korut olisivat kyllä Garrettille nyt sopinut! Eipä niitä tosin ollut kukaan tarjonnut, mutta eiköhän hän pärjäisi ilmankin. Kasvot puuteroitiin sileiksi ja kalpeammiksi, sen terveen punaisuuden kadotessa puuterin alle. Tyytyväisenä kreivi hypähti taas peilin eteen keikistelemään ja katselemaan, tämähän sopi hänelle! Yksinkertainen hänen normaaliin tyyliin verrattuna pitihän hän kovasti väreistä, röyhelöistä ja jalokivistä mutta maassa maan tavalla, eikö? Ehkä haltiat pitivät tällaisesta, ei se hirveältä ainakaan näyttänyt. Oman itsensä katseluun kuitenkin kyllästyttiin ajallaan, vaikka kyllähän siihenkin annettiin jonkin verran sitä tuhlautua, peilikuva kun oli niin kaunis. Garrett kuitenkin istahti vihdoin sängylle levähtämään ja rauhoittumaan uutena, viimeisteltynä ja laitettuna miehenä, mutta hiljaisuus kävi siinä istuessa jonkin ajan päästä tylsäksi.
"Etkö osaa edes tehdä mitään huvittavaa?" Katse kääntyi takaisin silmäpuoleen, kreivin selvästikin halutessa jotain mielenkiintoista tästä haltiasta irti.




((Garrett painaa kasvonsa Aranin rintaa vasten, niin kangas imaisee kaikki kyyneleet sisäänsä, ennen kuin kukaan hukkuu. Ketään ei kiinnosta Garrettin itkut, jos se on tuota vikisevää lellityn penikan marinaa, mutta heti kun oikeasti pelottaa ja silmät muuttuvat suuriksi ja märiksi siinä viereen painautuessa ja ylöspäin katsottaessa pelokkaana... Sitten alkaa se luontainen charmi toimia ihan vahingossa, ja on hankala olla heltymättä. Pennut osaavat aina hankkiutua isäntänsä luokse turvaan. Pitäisi mennä minunkin tuonne läpsittäväksi kyllä.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2013, 21:38

Katse kävi kääntymään nopeasti kreivin puoleen, tuon käydessä vihdoista viimein rikkomaan hiljaisuuden, ilmoittaessaan kunnollisen laittautumisen vievän aikaa. Mutta mitäpä Darius siitä olisi tiennyt, näin kreivin sanojen mukaan.
Niin, mitä minä naisten laittautumisesta tietäisin Haltia mutisi tuoliltaan, kuuliko kreivi sitä, se oli sitten eri asia. Ei Darius varsinaisesti yrittänyt peitellä ääntään saatikka sanojaan, joten jos tuo ihminen kykeni kuulemaan omilta ajatuksiltaan tai itsensä ajattelemiselta muitakin, oli sanat varmasti kuultu. Kerta tuo oli huokauksenkin käynyt huomaamaan, niin ei olisi ihme, jos sanatkin oli korviin kantautunut. Kenraalin katse kuitenkin valui takaisin ikkunalle, jälleen kerran. Olisi edes jotain mielenkiintoista tapahtunut pihalla, alkoi aika käydä jo tylsäksi.
Darius ei voinut kyllä olla ihmettelemättä, miten ihmeessä kreivi oli alun alkaenkaan päätynyt tänne. Oliko tuo todellakin niin tyhmä, että näin turvattomina aikoina lähti yksin liikkeelle? Darius ei itse asiassa tiennyt, miten Garrett oli kiinni jäänyt ja missä yhteydessä, mutta Haukansilmän ei ollut vaikea kuvitella kreivin lähteneen yksin tai jonkun pätemättömän henkivartijan kanssa liikkeelle ja törmännyt sitten partioiviin haltioihin. Tuskin tuota nyt omasta kartanostaankaan oli käyty ryöstämässä, niin valitettavaa kuin se olikin, Nahor kylän puolustus oli aika jykevä. Ehkä jopa parempi, mitä ihmistenkaupungin. Mutta ehkä ajat olivat muuttuneet.

Vihdoista viimein kreivi oli valmis, saaden itsensä edustuskuntoon ja oli vielä tyytyväinen. Rutkasti aikaahan siihen oli mennytkin. Hiusten jälkeen oli aika puuteroida kasvot, moista toimenpidettä Haukansilmä ei sitten ymmärtänyt lainkaan. Kyllä hän oli kuullut, että naiset käyttivät puuteria, mutta että miehetkin? Tai no pystyikö kreiviä laskemaan mieheksi?
Sängylle istahtanut kreivi kävi hetken hiljaisuuden päästä avaamaan jälleen suunsa, kysyen kenraalilta mitä odottamattomimman kysymyksen.
Näytänkö minä muka hovinarrilta? Mitä pisteliäin katse kääntyi kreivin puoleen kysymyksen saattelemana, johon vastaus oli varmasti myönteinen, jos kreiviltä kysyttiin. Kysymys nyt oli ehkä enemmänkin retorinen, kuin tosissaan otettava.
Mikäli lasket sinun mestaamisen huvittavaksi, niin sitten osaan Kenraali jatkoi, ennen kuin kreivi edes ehätti vastata hänen kysymykseensä Mutta jos muunlaista hupia kaipaat, saat sitä etsiä ihan muualta. Siitä vain, lähde käytäville harhailemaan ja eksy linnaan, ehkä nääntynyt ruhosi löydetään sitten parin viikon päästä jostain nurkasta.


//Noniin, se on hieno suunnitelma. Aran lohduttaa ja pelastaa kaikki kyyneltulvalta. Pennun änkyröinnit ei tehoa, mutta kun se oikeasti on hädissään, niin eihän sitä voi olla heltymättä. On Aranillakin sydän. Kai. Jossain. Kaukana piilossa. Kyllä, mene läpsittäväksi. Aaltoja? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Sands » 14 Tammi 2013, 22:43

Garrettin katse kääntyi nopeana ja vihaisena kohti silmäpuolta tuon päästäessä hiljaisen, mutta täysin tökerön ja hyväksymättömän kommentin ilmoille! Hänkö muka nainen?! Mitä suippokorva oikein kuvitteli, ei ihmekään, jos toinen niin innoissaan hänen riisuutumista oli seurannut! Mitä lie sairaita fantasioita haltia elätteli pienessä, tyhmässä pääkopassaan, mutta niille tulisi loppu nyt, siitä pidettäisiin huoli!
"Ymmärrän, että kaltaisellasi barbaarisella otuksella ei ole tarpeeksi älliä päässään ymmärtääkseen sitä oikein helposti huomattavaa seikkaa, että olen kreivi. Mies, tiedäthän. Ei nainen," nenää nyrpistettiin ja käännettiin taas pois toisesta, eihän partasuu ollut edes hänen vastauksensa arvoinen, mutta saipahan sentään sen vastauksen tyydytyksen tuntea! Kuinka naurettavaa, hän muka nainen. Pyh! Jonkun mielestä varmasti oli huvittavaa, että tässä huoneessa haltia syytti ihmismiestä liiasta naisellisuudesta, haltiamiehet kun tunnetusti olivat vaaleita, siroja, pitkähiuksisia ja parrattomia, oikein kauniita otuksia. Taisipa kreivi oikeastaan tuohon kuvaukseen osua paremmin, kuin se yksisilmäinen haltia, mutta omasta mielestäänhän hän oli kaukana naisesta!

Toisen kysymykseen hovinarrilta näyttämisestä oltaisiin voitu vastata oikein yksinkertaisesti ja nopeasti, mutta siihenkään haltia ei antanut tarpeeksi aikaa. Mikä kiirehtijä tämä toinen olikaan! Vitsi, suorastaan, ulkonäöltä, pukeutumiselta ja käyttäytymiseltään! Kulmat kurtistuivat hellästi, mutta silti Garrettista tarpeeksi ilmoittamaan tyytymättömyydestään, mielellään hän olisi vastannut ja kertonut, mitä mieltä oikeasti oli... Ja millainen silmäpuoli sitten myös oli, sillä hänhän sen parhaiten tiesi. Toinen ajatteli aivan liikoja itsestään. Kulmat saivat vain isomman kurtun suippokorvan uhkaillessa, mutta sehän ei enää kreiviin purrut. Ei toinen muuta kuin satuttaessaan ollut pelottava, nuo olivat vain pelkkiä sanoja, eikä tällä haltialla ollut mitään voimaa kuningastaan kohtaan! Ja jos toinen ei sitä vielä ollut ymmärtänyt, oli hän juuri tämän haltiakuninkaan vieraana, eikä tuo varmasti siitä pitäisi, jos arvovieraalleen jotain sattuisi!
"Ja jos kuolisinkin, ketä kuninkaasi siitä syyttäisi?" Siniharmaat silmät olivat kapeat ja katselivat viileästi puuteroitua nenää pitkin yksisilmäistä miestä, selvästikin ymmärtäen oman voimansa tässä tilanteessa. Hän oli kuninkaan vieras, toinen taas kuninkaan palvelija, joka vielä oli häntä käsketty katsomaan. Aran ei sitä olisi tehnyt, jos ei olisi välittänyt vieraansa kohtalosta, joten peli oli selvä.

"Ja minä kun olen niiiiiiiin kyllästynyt," Garrett nousi jaloilleen dramaattisesti voihkaisten ongelmansa, ottaen pari kokeilevaa, hidasta askelta kohti ovea, sivusilmällä haltian eleitä seuraillen. Hänhän voisi hankkiutua muka hankaluuksiin tai ainakin uhkailla niillä ja katsoa, josko silmäpuolesta saisi jotain hupia irti! Pieni virne nousi kreivin kasvoille kieroudesta, hänhän voisi jopa nauttia tästä, jos haltia todistaisi itsensä huvittavaksi tapaukseksi.




((Siellä syvällä piilossa on sellainen pieni ja musta, kivikova sydän. Sinne kun kyyneleet valuvat sen kosteuttamaan, alkaa se taas sykkiä ja pentu on pakko äkkiä vetäistä syliin, ennen kuin jotain ehtii sattua pahasti. Tärisee raukka siinä sylissä pelosta, ei saa olla noin julma, Darius. Hyi hyi. Oikein kunnon aallot hyllyy suuressa ahterissani kiitos iskun, mhhm.))
Avatar
Sands
Kreivi
 
Viestit: 1628
Liittynyt: 27 Elo 2010, 13:40
Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Tammi 2013, 23:48

Darius antoi oman mielipiteensä jäädä arvoitukseksi, kreivin käydessä vastaamaan hänen mutinoihinsa. Pahainen neiti tuo kreivi oli, ei tuosta miestä saisi vääntämälläkään. Ihan hyvin Garrett olisi jo nyt mennyt muodoiltaan naisesta, jolle rintavarustusta ei oltu siunattu. Sehän olisikin ollut hupaisaa, jos kaikki tuon vaatteet olisi ollut tarkoitettu naisille. Olisiko kreivi vetänyt ylleen tyytyväisenä mekon, kyseenalaistamatta sitä, kummalle sukupuolelle asu oikeastaan kuului?
Darius antoi asian kuitenkin olla. Oli yhtä turhan kanssa alkaa väittelemään Garrettin kaltaisen henkilön kanssa ja varmasti aika kuluisi rattoisammin, jos suut pidettiin supussa. Ainakin Garrett olisi saanut pitää suunsa kiinni, sillä tuon ääni tuntui äärimmäisen ärsyttävältä haltian korviin.
Kreivi toi kuitenkin hyvän pointin esille, kerrankin. Mikäli kreivi kuolisi nyt, kuka siitä saisi syyt niskoilleen? No tietenkin Darius, joka oli nimetty vahtimaan kreiviä ja täten myös varmistamaan, ettei toinen satuttaisi itseään saatikka sitten menisi ja kuolisi. Mikäli Garrett ihan vahingossa oikeasti kuolisi, olisi se vai valitettavaa. Mutta mikäli kreivin kuolema tai vahingoittaminen olisi edes jollain tapaa Dariuksen toimia, saisi kuningas sen selville ja Haukansilmää siitä rangaistaisiin.

Kenraali kävikin kurtistamaan kulmiaan viinilasinsa takaa tuolle kysymykselle. Osui ja upposi, annettakoon se kreiville, tällä kertaa. Ihminen kävi kuitenkin dramaattisesi huokaisten nousemaan ylös sängyltä, ilmoittaessaan olevansa niin kyllästynyt. Nyt jo?
Kreivin käydessä ottamaan ne pari kokeilevaa askelta, kävi kenraalin lasi laskeutumaan pöydälle, haltian selvästi ollen valmiina nousemaan ylös. Mitään elettä kreivin pysäyttämiseksi ei kuitenkaan tehty, vaan tuon annettiin käydä kävelemään ovelle, jopa siitä uloskin, jos Garrett niin halusi. Mutta Darius oli valmiina lähtemään perään, eikä todellakaan aikonut kadottaa kreiviä näkyvistään.
Mikset sitten viihdyttäisi itseäsi? Haukansilmä tuhahti nojautuessaan eteenpäin tuolillaan Jos vaikka peilailisit itseäsi vielä muutaman tovin?


// Kyllä, kun Garrett siihen sydämeen koskee niin ei Aran voi enää olla vihainen toiselle. Pentu vedetään syliin ja paijataan iloiseksi. Kamala se Darius oli, mutta ei hätää. Aran on nyt täällä. Kaikki on hyvin. Älä enää itke.
MMMM! AALTOJA \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron