Merkittävän kysyvä katse suotiin kreiville, tuon käydessä vakuuttelemaan, ettei aikoisi tehdä itselleen mitään. Totuus kuitenkin oli, ettei Aran voinut luottaa kreiviin. Kyllähän hän saattoi lukea tuon ajatukset ja tehdä johtopäätöksiä pelkästään miehen luonteen ja käyttäytymisen suhteen, mutta ikinä ei voinut olla sataprosenttisen varma, mitä kreivi saisi päähänsä, jos tuon yksin jättäisi!
Taidatte olla hyvin rohkea mies Haltia hymähti kreivin vakuutellessa, ettei myöskään pelännyt. Nyt jos vilkaisi kreiviä, ei tuota voinut hyvällä tahdollakaan myöntää rohkeannäköiseksi. Rohkea oli oikeastaan viimeinen sana, mikä Garrettista tuli mieleen. Tuohan vikisi jo pienestäkin hipaisusta. Tosin, kai se oli omanlaista rohkeuttaan uskaltaa edes puhua haltiakuninkaalle. Hyvä jos omat alamaiset edes uskalsivat suutaan avata, kun Aran oli lähettyvillä. eipä noiden kyllä suutaan tarvinnut avata, Aran tiesi tasan tarkkaan mitä heidän päässään liikkui.. elleivät olleet estäneet mieleensä pääsyä tavalla tai toisella. Sekös pisti kuninkaan epäilemään ties mitä juonitteluja. Jos joku lukitsi mielensä häneltä, oli noilla varmasti jotain salattavaa! Ja salaisuuksista Aran ei pitänyt.. paitsi omistaan.
Aran kävi nousemaan ylös ja käveli takaisin divaanille, siinä missä Garrett perääntyi altaan reunalta. Jälleen sivusilmällä käytiin seuraamaan kreivin touhuja, joita nyt ei pahemmin ollut, samalla kun ajatuksenvälityksellä käytiin keskustelemaan linnassa harhailevien haltioiden kanssa. Neuvonantajaa käskettiin hoitamaan kiireisempiä tehtäviä, joihin ei vaadittu välttämättä kuninkaan läsnäoloa. Kyllä Arvaen osasi hommia hoitaa, olihan tuo ollut kuninkaan rinnalla jo monta vuotta. Telepaattisen kommunikoinnin kävi kuitenkin keskeyttämään Garrettin lähes mutistu toteamus, joka sai haltian vilkaisemaan kunnolla altaassa lilluvan puoleen.
Palvelija saapuu pian Tieto välitettiin myös kylpylänpuolella työskentelevälle palvelijalle, joka lupasi saapua paikalle mahdollisimman pian.
Ei siinä kauaa mennytkään, kun nuori, miespuolinen haltia saapui paikalle, kumartaen kuninkaalleen. Palvelijalle suotiin mitä pienin nyökkäys, samalla kun haltiat vaihtoivat pari sanaa omalla kielellään. Olihan se rumaa ihmisen seurassa puhua kielellä, jota tuo ei ymmärtänyt, mutta tällä hetkellä Garrett oli yhä heidän linnassaan, joten kreivi sai luvan tottua siihen, että silloin kun hänelle ei puhuttu, olisi kielenä automaattisesti haltiakieli.
Lopulta vähäpukeinen ja selvästi kastumaan valmistautunut haltia käänsi huomionsa kylvetettävän puoleen, suoden tuolle myös pienen kumarruksen ja esitteli itsensä nimellä mikä oli Faeron ja kertoi tehtävänsä. Sen toki jokainen tiesi tässä huoneessa, mutta tilanne oli helpompi aloittaa sanoilla Ja tulin kylvettämään teidät.
Kreiviä pyydettiin siirtymään lähemmäs altaan reunaa, jossa kaikki tarvittavat peseytymistarvikkeet odottivat, jotta palvelija voisi aloittaa työnsä, kysyttyään ensin kreiviltä, minkälaista peseytymistä tarkalleen ottaen toinen tarvitsi.
// No, kyllä se Aran malttaa sen verran, että pentu tottuu ympäristöönsä eikä päästä hätä ruikkuja heti, kun joku lähestyy. Garrettin on parempi olla merkkailematta ympäristöään sitten! Garrett saa puuteria ehkä jos muistaa muistuttaa siitä. Eihän Aran moisia käytä, Aranilla on muuten niin kaunis ja tasainen iho, ettei sen tarvitse itse puuteria käyttää. Garretthan pistää tasan tarkkaan sen kampauksen, minkä Aran sille määrää! Eikö
Prince Poppycock tyylinen look olisi täydellinen Garrettille? Minusta olisi //