Meillä on vieraita || Sands


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 09, 2012 10:50

Silmäkulma kävi nykimään muutamaan otteeseen hymyilyn lomasta, silloin kun kreivi ei katsonut. Nyt oli esitettävä mukavaa, vaikka todellisuudessa Aran olisi halunnut seivästää Garrettin lähimmällä haarukalla, lukiessaan kreivin ajatuksia. Kuinka itsekeskeisen, omahyväisen, ärsyttävän typerä joku saattoikaan olla? Aranhan ei itse myöntänyt olevansa mitään noista! Ylimielinen korkeintaan ja sitäkin vain hieman no ehkä vähän enemmän.. reippaasti.
Garrettin annettiin kuitenkin ruokailla kaikessa rauhassa, samalla kun kuningas keskittyi hitaasti hörppimään omaa viiniään ja tuhoamaan viimeiset muruset omalta lautaseltaan. Ehkä Aran voisi kiusata Garrettia tuon unissa, syöttää ties mitä sontaa toisen uniin ja aamulla kreivi ei olisi edes varma, oliko nähnyt unta vai ei. Aran osasi tehdä erittäin todentuntuisia uniharhoja ja erikoisvieraat olivat mitä loistavin kohde tämän taidon harjoittamiseen. Kiusallaanhan Aran sitä aina teki, kuningas ei edes muistanut milloin viimeksi jotain hyvää oli halunnut uniin tunkeutuessaan.. tai no, kylläpäs muisti, viime kerralla hän oli auttanut omaa sukulaistaan, haltiakylän kreiviä.

Ohimennen käytiin telepaattisesti palvelijoille ja vartijoille antamaan käsky valmistautua kreivin yöpymiseen vierashuoneilla. Kaiken piti olla valmista, kun suurmiehet olivat syöneet. Eihän kreivin sopinut odottaa yhtään. Lisäksi kaiken piti olla varmasti valmiina, sillä Aran repisi varmasti jonkun pään irti, mikäli kreivi pääsisi edes hetkeksi karkuteille. Tuohan ei pakenisi. Ei, jos se oli Aranista kiinni.
Kun tovi oli ruokailun merkeissä vietetty ja kreivin syöminen alkoi näyttämään siltä, että loppu läheni, kävi Aran avaamaan suunsa jälleen.
Mikäli olette kylläinen, saanen saattaa teidät huoneistollenne, missä voitte peseytyä ja josta löydätte puhtaat vaatteet Mikäli kreivi oli valmis, lähti kuningas tosiaankin saattamaan nuorempaa miestä käytäviä pitkin huoneelleen. Mitä nopeammin hän sai miellytettyä kreiviä, sitä nopeammin hän myös pääsisi leikkimään miehellä. Tästä tulisi niin hauskaa, ettei Aran meinannut nahoissaan pysyä.


// Tillandilla on se etu, että tämä luinen eukko voi muuttua keneksi vain. Joka ilta uudennäköinen kumppani ja sekös on kivaa! Roswell on alistuva nössö, siksi Aran haluaisi myös Roswellin talutushihnaan. Garrett on sitten tuollainen säikky, kyllä. //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Joulu 10, 2012 1:37

Garrett ruokaili oikein mielissään, vailla mitään huolia. Enää kidnappauskaan ei haitannut, eikä haltioiden turhan läheinen läsnäolokaan nyt niin paljoa, ruokakin oli oikein makoisaa ja veitsikään kädessä ei enää tuntunut mitä parhaimmalta vain Aranin otsasta suoraan törröttäen! Kaikki oli kovin hyvin, ajatellessa, mitä kaikkea illallisen jälkeen saisikaan. Kreivi oli oikein tyytyväinen saadessaan haltiakuninkaan kierrettyä sormensa ympärille, mitäköhän kaikkea toinen tekisikään, kun vähän pyytäisi? Toki suippokovien tavat olivat barbaarisia, mutta hän oli kovin ymmärtäväinen ihminen, kunhan sai arvoisensa kohtelun osakseen. Pian hän varmasti olisi taas kotona omassa kartanossaan syömässä omien kokkien parempia kokkauksia, mutta siihen asti tämä olisi tarpeeksi hyvä. Nippa nappa. Lautanen tyhjeni kuitenkin kiitettävää vauhtia, kuten viinilasikin.

Tyhjäksihän lautanen kävi ennemmin, kuin myöhemmin, Garrettin pistellessä ruoan parempiin suihin. Olihan hän ollut kovin nälkäinen! Viinikin oli kadonnut lasistaan aterian yhteydessä miltei huomaamatta. Pikku hiljaa kreivi pystyi sanomaan itsensä olevan täynnä, pyyhkien lautasliinaan nätisti ruokailunsa loputtua huulensa. Aran kävi tarjoutumaan saattajaksi, jos vankinsa vieraansa, mieluummin oli jo kylläinen. Tällä hetkellä kylpy ja puhtaat vaatteet kuulostivat ihanalta, mutta se sänky oli ehdottomasti väsyneelle miehelle mieleen! Hän ei voinut odottaa!
"Se sopisi oikein mainiosti," Garrett naurahti heleästi vastauksensa haltian kysymykseen, hymyillen ja säihkyen itsevarmuuttaan, mutta ei se tainnut olla se ainoa asia, mikä tuosta paistoi turhan monen lasillisen jälkeen. Kreivihän oli kuin toinen henkilö siihen vastustelevaan vankiin tai hiljaiseen ja kovin säikkyyn illallisvieraaseen verrattuna, tuon vihdoinkin löytäessä paikkansa huomion keskipisteenä. Eihän hän voinut jättää ihailijoitaan paitsi ihanasta seurastaan ja omasta, ihanasta itsestään, vaikka ihailijat olisivatkin haltioita. Eiväthän suippokorvat voineet sille mitään, millaisiksi olivat syntyneet.

Lautasliina laskettiin käsistä ja tuoliltakin oli lopulta pakko kampeutua ylös, että Aran saisi johdatettua hänet huoneeseensa, mikä oli häntä varta vasten laitettu valmiiksi. Ruokalevon olisi miltei voinut aloittaa jo tuolilla pöydän ääressä, mutta parempihan se oli tehdä oman huoneen suojissa, pehmeällä sängyllä lämpimien vällyjen välissä. Garrett ei voinut kuin yrittää pysyä toisen vieressä laiska hymy kasvoillaan, kovin rentona, lievä punakin poskillaan. Hän voisi nukahtaa jo tähänkin, sängylle ei pitäisi kuin istahtaa ja hän nukahtaisi heti, hän tiesi sen... Eikä laittanut lainkaan pahakseen.




((Kyllä. Tänään onkin prinsessan vuoro! Jos Garrett saisi tuollaisen petikumppanin, pyytäisi joka ilta toista muuttumaan aivan Garrettin näköiseksi. Se olisi hyvä, niin. Roswell ja Aran pitäisivät ehdottomasti toistensa leikeistä, mutta eiköhän Garrett tottele kohta aivan yhtä hyvin.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 11, 2012 3:35

Kreivi vaikutti vihdoin olemaan tyytyväinen olotilaansa. Johtuiko kenties alkoholista vai silkasta teitittelystä ja ystävällisistä eleistä, sitä saattoi arvailla. Aran oli kuitenkin tyytyväinen. Niin kauan kun hän sai johdateltua kreiviä uskomaan kaiken olevan hyvin, oli Aran oikeilla raiteilla. Kreivin piti vain antaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, mitä paremmaksi tuo olonsa tuli tuntemaan, sitä ihanampaa oli alkaa leikkiä tällä kaikella. Siitä olikin jo pitkä aika, kun Aran viimeksi oli saanut pelata ilkeitä pelejään jonkun tärkeämmän ihmisen kustannuksella. Olihan sitä ehditty jo kaivatakin, hovissa kun tuntui välillä olevan niin kovin tylsää.
No, kreiviä käytiin johdattamaan pois ruokailutilasta, kohti tuolle valmisteltua vierashuonetta. Sopi vain toivoa, että kaikki oli jo valmiina. Kylpy varsinkin, kreivi varmasti halusi jo päästä pesulle. Sikäli mikäli tuo osasi edes peseytyä itsekseen. Parempi olisi. Kävelytahtinsa Aran piti tällä kertaa rauhallisempana, koettaen sovittaa oman askelluksensa kreivin tahtiin. Mikäpä kiire tässä oli kävellessä? Rauhallinen askellus toi myös omanlaista rentoa ilmapiiriä tilanteeseen, vaikka kaksi vartijaa seurasikin suurmiehiä perästä päin. Vartijoille kuitenkin annettiin telepaattisesti käsky pysyä tarpeeksi kaukana, ettei se kreiviä alkaisi ahdistamaan. Nyt oli tärkeintä pitää nuorempi mies tyytyväisenä.

Mihin aikaan haluaisitte huomenna aamupalanne, kreivi Fortescue? Aran kävi avaamaan jälleen keskustelun, askeleen viedessä ylempiin kerroksiin Kenties vuoteeseenne, hmm?
Muutama käännös vielä ja he saapuivat huoneelle, jossa Garrettin oli määrä viettää yönsä.
Palvelijani ovat pistäneet kaiken valmiiksi teitä varten. Mikäli jotain tarvitsette niin pyytäkää Se ystävällinen hymy kävi jälleen kohoamaan haltian kasvoilla, kuninkaan viittoessa kreiviä astumaan peremmälle huoneeseen.
Mikäli haluatte, jätän teidät nyt omaan rauhaan?


// Ehkä Nimue tulee uudestaan vierailemaan Garrettin luona, käyttäytyen tällä kertaa nätisti. Sitten Garrett saisi nukkua itsensä vieressä, vaikka oikeasti prinsessakreivitär haluaa nukkua Aranin kainalossa. Kyllä se jo tiedetään. Aran tahtoo Roswellin hiekkalaatikolle leikkimään Garrett nukeillaan >: //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 11, 2012 5:36

Garrett käveli haltian vierellä vailla pelkoa, kovin tyytyväinen hymy kasvoillaan. Eipä tuo tainnut edes huomata suurinta osaa ympärillään tapahtuvasta, keskittyen vain kävelyynsä ja unelmointiin siitä kylvystä ja pehmeästä sängystä. Vaikka se oli vain kävelymatkan päässä, tunsi kreivi kuitenkin itsensä kovin malttamattomaksi, olisihan hän halunnut päästä kylpyyn nyt heti. Kai hänen piti kerrankin olla kärsivällinen, eiväthän suippokorvat koskaan voisi niin vieraanvaraisia olla, että täyttäisivät kaikki hänen tahtonsa. Se oli osa niille, jotka huonommiksi syntyivät. Eihän haltioilta voisi vaatia liikoja, tai mokomat vain masentuisivat mitä kunnioitetuimman vieraansa tyytymättömyydestä. Se olisi liian julmaa häneltä, edes tuolle rodulle, kidnappauksenkin jälkeen. Matka oli suuntautunut ylöspäin, mikä oli hyvä merkki. Jos portaita oltaisiin käyty alas kävelemään, olisivat hälytyskellot voineet soida jo niinkin itseään täynnä ja pahaa-aavistamattoman olevan nuorukaisen päässä.

"Oi kyllä, tahdon ehdottomasti aamiaisen vuoteeseeni, haluan herätä vasta, kun ruoka on valmista," Garrett myhäili Aranin kysyessä matkan aikana aamupalastaan ja jos vieraansa kenties halusi sen vuoteeseen. Siitä ei tältä mieheltä olisi pitänyt kysyäkään, ilmiselväähän se oli. Ainakin hänen ja kaikkien palvelijoidensa mielestä.
"Mutta minun täytyy herätä aikaisin, täytyyhän minun laittautua," kreivi ilmoitti kuitenkin vielä, pöyhien hiuksiaan hymyillen. Se oli kovin tärkeä aloitus päivälle ja jokainen miehen tunteva henkilö tiesi siinä menevän tunteja. Joka aamu laittautumiseen tuhlaantui pitkiä toveja, eikä Garrett nähnyt tätä tilannetta lainkaan erilaisena, vaikka vieraana olikin oudossa paikassa, vihollisten kynsissä. Vailla omia palvelijoitaan tai välineitään.

Viimein saattava haltia kävi pysähtymään, näyttäen niin oikean oven ja sen huoneen, mikä kreiville oltiin valmistettu yöpymistä varten. Matkan aikana jo kovin väsyneeksi käynyt mies sai uutta puhtia siitä tiedosta, että pääsisi aivan kohta lepuuttamaan jalkojaan, silmien syttyessä innosta, huulienkin hymyillessä entistä enemmän. Kahdesti Aranin ei tarvinnut häntä huoneeseen kehottaa, Garrettin ollessa matkalla jo. Olihan huone korea, tietenkin. Hänelle annetaan vain parasta, mutta tällä hetkellä sänky kutsui kokeilemaan, haltian kysymys jäädessä nyt taka-alalle sen kovin kuumaksikäyneen, tumman samettitakin tipahtaessa nappien aukaisun ja yhden pudottavan liikkeen avulla lattialle mytyksi. Kreivi ei tarvinnut sitä enää, eikä hänen tehtävänsä ollut noukkia vanhoja vaatteita lattialta. Muutenkin, hänhän oli pitänyt samoja vaatteita jo yhden päivän ajan, kuinka kauheaa! Vaatteethan olisivat olleet likaiset, vaikka tätä koko kidnappausta ei olisi tapahtunut!

Jäljellä oleva hansikas myös heitettiin siihen samaan kasaan takin seuraksi, Garrettin käydessä nyt istumaan sängynreunalle. Se oli tarpeeksi pehmeä. Kädet kävivät samalla jo avaamaan hiuksia, vedellen pidikkeitä jos minkälaisia hiustensa sisältä, asetellen niitä sängylle vierelleen. Valkoinen röyhelöpaitakin vedettiin vihdoin päältä lattialle, lämpimän huoneilman tuntuessa oikein miellyttävältä paljasta ihoa vasten. Kreivi kaatui selälleen sängylle nautiskelemaan pehmeydestä, aloittaen rentoutumisensa jo siinä. Ehkä sitä rentoutumista oli turhankin paljon, silmien sulkeutuessa ja miehen jäädessä paikoilleen makaamaan, evääkään väräyttämättä, kädet pään yläpuolelle venytettyinä. Tätä menoa alkoi kovasti näyttää siltä, ettei Garrett sinne kylpyyn pääsisi, jos nukahtaisi jo nyt. Elonmerkkejä tuosta kuitenkin hetken hiljaisuuden jälkeen näkyi, jalkojen käydessä hivuttamaan kenkiä irti, hitaasti, eikä yläruumis tehnyt elettäkään auttaakseen. Kädet kävivät kuitenkin kenkien jälkeen laskemaan housuja alas, miehen selvästikin valmistautuessa edelleen sitä kylpyä varten, vaikka silmät olivat pysyneet ummistettuina jo tovin.

"Niin, omaa rauhaa, se olisi oikein hyvä ajatus," kreivi mutisi hiljaisena hymy huulillaan riisuutuessaan. Tuntui kovin rahvaalta pestä itse itsensä, mutta täältä ei muita, kuin saastaisia friikkejä löytynyt. Sotkisivat vain hänen herkän hipiänsä heti, kun koskivat...




((Garrett vielä luulee, että haluaisi nukkua itsensä kainalossa, sillä ei ole kokeillut Arania. Kyllä prinsessat huomaavat, kun kerran kunnolla kokeilevat, sitten ei muu kelpaakaan. Roswell leikkii kyllä heti kun Henry on jakamassa. Eli ei ikinä. Voi meidän Aran-parkaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 11, 2012 7:09

Tietenkin Garrett halusi aamiaisen vuoteeseen, sekään ei ollut yllätys. Kreivi kuitenkin kertoi heräävänsä aikaisin, sillä hänen piti laittautua. Pitkähiuksinen haltia jokseenkin ymmärsi turhamaisuuden pointin, mutta päätti vastata kreivin sanoihin vain ymmärtäväisellä nyökkäyksellä. Mikäli tuo aikaisin halusi herätä tai herätyksen saada sellaisen kreivi myös sai. Se, tuliko kreivi siitä pitämään, oli eriasia. Sen näkisi sitten aamulla.
Ihmistä ei tarvinnut kahdesti käskeä huoneeseen, kun tuo jo saapasteli peremmälle. Kerta Aran ei vielä saanut mitään vastausta poistumiskysymykseensä, käveli haltia vanavedessä huoneeseen, käskien vartijoiden jäämään ovelle. Kulma kävi kuitenkin kohoamaan kysyvästi kreivin alkaessa riisuutumaan seurasta huolimatta. Mitä odottamattomin toimenpide ja Aran piti siitä. Lempeä hymy muuttuikin hetkeksi virneeksi, kun valkea röyhelöpaita löysi tiensä lattialle takin seuraksi. Eikä Aran tehnyt elettäkään poistuakseen huoneesta.

Selän taa hakeutuneet kädet laskeutuivat sivuille, haltian kävellessä lähemmäksi. Hetken näytti siltä kuin puoli ilkosilleen hankkiutunut kreivi olisi nukahtanut niille sijoille, kun tuo jatkoi riisuutumista harvinaisen laiskan oloisesti. Aran ei tiennyt oliko kreivi aina näin.. estoton vai johtuiko se silkasta alkoholista, mutta oli huvittavaa, ettei Kreivi todellakaan ajatellut mihin moinen käytös saattoi johtaa tällaisessa tilanteessa Aranin kaltaisen henkilön seurassa.
Viimein Garrett avasi suunsa ja mutisi jotain omasta rauhasta. Eipä tuo pahemmin sitä näyttänyt kaipaavan, kun housutkin olivat jo lähteneet laskeutumaan toisen sirolta kropalta. Tässä välissä oli Aran täydessä hiljaisuudessa kävellyt suoraan kreivin eteen sängyn reunalle, seisten nyt juuri ja juuri irti tuon jaloista. Hitaasti haltia kävi kumartumaan kreivin ylle, tuijottaen silmiään kiinni pitävää ihmistä päästä varpaisiin. Mitä epämiellyttävin hymy vieraili kuninkaan kasvoilla, hiusten valahtaessa kuninkaan harteilta kreivin ylle.
Ja omaa rauhaa te saatte Aran kävi hymisemään nojautuessaan vielä lähemmäksi kreivin kasvoja Kylpynne viilenee pitäisin kiirettä.
Haltia kävi nojautumaan hitaasti kauemmas kreivistä, hymyillen. Ehkä tuolle pitäisi antaa enemmän alkoholia. Vielä Aran ei kuitenkaan käynyt poistumaan, vaan muutaman peruuttavan askeleen jälkeen jäi seisomaan paikoilleen, katsomaan lähtikö kreivi pesulle vai jämähtikö niille sijoilleen.


// Garrett, senkin vihjaileva pikku prinsessa. Ei saa stripata Aranin edessä, pervohan vielä innostuu. Innostui jo. Ei kerrota kuningattarelle, hyst. Sinähän suorastaan kerjäät sitä. Ja sinä myös saat sitä. Henry ei jaa koskaan, Roswell on Henryn demoni. Aran pitäkööt omansa! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 11, 2012 8:16

Garrettista oli ihanaa päästä vihdoin niistä kuumista vaatteista, niihinhän oltiin aamulla sonnustauduttu kylmän sään ratsastusretkelle, eivätkä ne sisätiloissa olleet laisinkaan mukavat. Sitä ei kuitenkaan aikaisemmin oikeastaan oltu huomattu, tilanteen ollessa niin ahdistava ja jännittävä muutenkin, mutta nyt... Nyt hän oli rento ja halusi olonsa mahdollisimman mukavaksi. Riisuutuminen oli ensimmäinen askel siinä, vaalean ihon päästessä hengittämään vapaasti. Tämä se vasta oli mukavaa, pötkötellä pehmeällä sängyllä vailla huolen häivää lämpimässä huoneessa juuri oikeassa lämpötilassa sen ollen mukavaa miltei alastomalle miehellekin, ei liian kylmää, sopivaa. Ainakin vielä, kenties jonkin ajan kuluttua olo kävisi kylmäksi ja hieman alla olevaa peittoa käytiin siroilla sormilla tunnustelemaan. Se tuntui paksulta ja edelleen niin pehmeältä; sen alle olisi ihana käydä nukkumaan. Kenties hänen pitäisi kääriytyä siihen kokeeksi jo nyt?

Jokin kutitteli kosketuksellaan niin kiusaavasti paljasta vatsaa ja rintaa, molempien ollessa täysin karvattomia, kuten koko muu kehokin. Eipä sitä lihaksia tai luita paistanut sorjan miehen ihon läpi, aatelisen kuitenkin syödessä koko elämänsä aikana hyvin, eikä liikuntakaan erityisemmin ollut tuolle mieleen. Kreivi oli kuitenkin hyvin pehmeä kosketukselle, vaikka moni voisi toisen nähdessään muuta ajatella. Hieman toinen nypityistä kulmista nytkähti ilmoittaen epämieltymyksestä, vaikka muu makaavasta kehosta oli päättänyt taas jäädä rentona niille sijoilleen, tekemättä mitään kutittavan asian poistamiseksi tai edes sen ymmärtämiseksi. Karvoja, kenties. Pitkiä sellaisia, roikkuen hänen yllään, koskettaen ihoa juuri ja juuri latvoillaan härnäävästi... Kovin kiusallista.

Joku... Aran, puhui. Aivan hänen vierellään, edessään itse asiassa, ääni hiljaisena, mutta silti niin kuuluvana. Olihan Garrett toiselle puhunut vielä hetken aikaa, mutta ei ollut olettanut haltian vielä täällä olevan siihen vastaamassa. Suippokorva muistutti taas siitä kylvystä ja kuinka vesi jäähtyisi tätä menoa, jos kreivi ei pian kiirehtisi. Pitkästä aikaa siniharmaat silmät kävivät avautumaan, vaikka vain puolitiehen, katsellen väsyneenä haltian kasvoja, joka totta tosiaan oli aivan lähelle kumartuneena, kasvojensa yläpuolella. Silmät ummistuivat taas ennen kuin Aran edestään poistui, eikä kreivi ilmeisesti tuntenut tällä hetkellä läheisyyttä uhkana, vaikka aikaisemmin ja pari viinilasia sitten niin kovasti toista oli vältellytkin, perääntyen jokaisen lähestyneen askeleen jälkeen pelokkaana. Nyt Garrett koki hoputtamisen vain merkkinä siitä, että riisuutuminen pitäisi saada pois alta kylpyä varten, miehen kiemurrellessa housunsa pois jalasta, suoristaen jalkaansa ja antaen niiden pudota lattialle sitä kautta heti, kun painovoima sai housuista otteen. Hyvä, että haltia ainakin oli päässyt pois edestä. Vaikka kylpy kutsui, ei kreivi voinut enää nousta ylös sängyltä sehän oli vain aivan liian pehmeä ja mukava, hän voisi jäädä siihen vaikka ikiajoiksi! Keräksi tuo lopulta käpertyi, ilman kuitenkin pikkuhiljaa käydessä hieman liian viileäksi paljaalle iholle, joten näin sitä voisi lämmitellä hieman ilman, että piti vaivautua kaivautumaan peiton alle.




((Garrett on tuollainen heruttelija. Aran, hänen korkeutensa kreivi herra hienopyllyprinsessa vain valmistautuu kylpyä varten, etkö ole ennen nähnyt? No luultavasti et, niitä kun on vain yksi koko maailmassa. Ikävä kyllä. Vaikka ei tuo taida ikinä sinne kylpyyn asti päästä tätä menoa. Roswell opettaa Henryä jakamaan, ettei Aran jää aivan yksin ilman kilttiä demonia.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 11, 2012 9:40

Kuningas vain tuijotti vierastaan hetken, katsellen kuinka housutkin viimein lähtivät aatelisen yltä. Siltikään Garrett ei tehnyt elettäkään mennäkseen kylpyyn, vaan kävi käpertymään sängylle tyytyväisen oloisena no, mikäs siinä jos viihtyi. Aran kävi kuitenkin pyöräyttämään silmiään hymähtäen pienesti, ennen kuin poistui huoneesta. Ovi lukittiin kuninkaan perässä ja vartijoille annettiin uhkaukset siitä, mitä tapahtuisi, jos kreivi pääsisi pakoon. Heille myös annettiin käsky toteuttaa kreivin toiveet, mikäli tuo jotain tarvitsi.. tiettyyn rajaan asti. Todennäköisesti kreivi tulisi kuitenkin nukkumaan yön yli, ennen kuin alkoi kaipaamaan mitään sen suurempaa, mitä huoneestaan ei vielä löytänyt.
Sen jälkeen Aran poistui paikalta, suunnaten kuningasparin huoneeseen nukkumaan. Päivä ei ollut kovin raskas, mutta huomenna Aranilla olisi uusia suunnitelmia ja aamulla piti herätä varhain.


Aran oli noussut jo ennen kuin aurinko alkoi hiipiä ylös. Kuningas oli kaikessa rauhassa valmistautunut päivään ja pukenut ylleen. Tällä kertaa ylle oli vedettykin mustat, melko kireät housut, sekä pitkävartiset saappaat, jotka oli koristeltu hopeisin kuvioin. Yläkroppaa verhosi valkea pitkähihainen, jonka päältä löytyi valkoinen, polviin asti yltävä sisätakki, joka sekään ei koreudellaan jäänyt varmasti huomaamatta. Hiukset oli setvitty ja sidottu löysästi kiinni, etuhiuksia lukuun ottamatta. Samansävyisiä vaatteita oli myös kreiville eilen illalla varattu, tarkoituksella.
Päivän menot oli joko siirretty tai peruutettu. Eipä kuningas nyt niin kiireinen ollutkaan ja jos joku ei muka voinut odottaa, sai tulla henkilökohtaisesti valittamaan kuninkaalle.. jos uskalsi. Harva kuitenkin ääneen kävi kertomaan valituksiaan kuninkaalle, vaikka useimmilta Aran saikin ongittua mielipiteet ajatuksia lukemalla.
Vasta kun aurinko alkoi pikkuhiljaa kohot taivaalle, oli Aran jo istunut tovin jos toisenkin hiljaisessa vierashuoneessa, seuraten kreivin nukkumista. Tylsistyneen näköinen haltia istuskeli huoneen nurkassa sijaitsevalla nojatuolilla, syöttäen silloin tällöin unia kreiville. Unia, jossa kreivi itse koki olonsa hyväksi haltioiden seurassa. Unia, jotka pyrkivät manipuloimaan kreivin pitämään haltioista ja näiden seurasta. Nimenomaan kuninkaan seurasta. Kaikessa hiljaisuudessa Aran kuitenkin odotti, että kreivi omaa tahtiaan heräilisi. Vielä päivä ei turhan pitkälle ollut edes ehtinyt, turhaan sitä herätteli toista liian aikaisin Mikäpä kiire heillä oli?


// Garrett saa herutella koska vain, Aran tykkää kyllä. Ehkä Aranin pitäisi viedä Garrett kylpylän puolelle lillumaan, kreiviprinsessa varmasti ilahtuisi. Henry ei opi koskaan jakamaan lelujaan, ei Aranin kanssa ainakaan. Niillä on mykkäkoulu muutenkin
Katso isi hittasin aamuun//
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Joulu 11, 2012 10:33

Garrett ei koskaan kylpyynsä sinä iltana päässyt, nukahtaen niille sijoilleen sängylle, alastomana, pienenä keränä. Olihan tuo ollut kovin uupunut kaiken jälkeen ja vaikka se kylpy kuinka oli houkutellut ja vielä mukavampaahan se olisi ollut mennä sänkyyn puhtaana, täysi vatsa, viini ja lämmin sänky saivat miehen vaipumaan unten maille, vaikka sen aika ei vielä olisi ollut. Vasten tahtoaan kreivi ei tosiaan nukahtanut, oikein hyvältähän se oli tuntunut, mutta niin olisi se kylpykin. Joskus vain kävi näin, eikä kukaan käynyt herättämään kylpyä varten... Mutta ehkä oli vain parempi, ettei tuota jätetty veteen lillumaan, jos uni oli noin herkässä, tuohan olisi vain nukahtanut ja hukkunut ammeeseen!

Jossain yön aikana Garrett oli käynyt vetämään peittoa kehonsa suojaksi, tuulisten öiden aroilla saaden lämpötilan tippumaan sisälläkin tarpeeksi, ettei paljas iho sitä enää mieluisaksi myöntänyt. Oli hankala sanoa, oliko siksi ajaksi herätty kreivi ei itsekään sitä osaisi sanoa, joko se oltiin tehty huomaamatta puoliunissaan tai automaattisesti nukkuessa. Peiton sisälle mies oli kuitenkin kääriytynyt, pysyessään siellä pienenä, tuhisevana keränä rauhallisesti uinuen yön läpi aina aamuun. Merkkiäkään ei näytetty heräämisestä, Garrettin nauttiessa omista unistaan pienoinen hymy kasvoilla. Sekin lepo tuli aikoinaan päättymään, unikiintiön tullessa täyteen, pienen, tyytyväisen ynähdyksen karatessa huulien välistä käpertyneen aatelisen hieman suoristuessa, silmät vielä ummistettuina, eikä täysin hereillä. Jo pienestä asti joku oli käynyt herättämään jokin aika sitten vasta tulevan kreivin aikaisin aamulla, eikä tuo ollut saanut herätä itse omin neuvoin... No, ei koskaan ainakaan omien muistojen mukaan. Mutta nyt kukaan ei ollut kutsumassa nimeä, koskettamassa olkapäätä, jos vastausta ei kuulunut tai ilmoittamassa aamupalasta. Tai tuonut edes sitä aamupalaa sänkyyn. Siihen hän oli aina ollut tottunut, mutta nyt se puuttui, vaikka sitä oltiin pyydetty. Ei se oikeastaan... Tuntunut pahalta.

Pikkuhiljaa moiset ajatuksen herättivät miestä tähän maailmaan, silmien vihdoin avautuessa. Kaikki tuntui oudolta, ajatukset aamupalasta tuntuivat suorastaan absurdeilta, eikö hän vasta...? Silmätkin alkoivat taas tottua näkemäänsä, nähden seinän vieraan sellaisen, nyt ei oltu omassa sängyssä. Mutta eihän Garrett sieltä ajatellut itseään löytävänkään, eikö hän ollut juuri haltioiden kanssa? Ah, sen täytyi olla unta, kuinka hassua. Vaikka siinä oli ollut haltioita, se oli ollut kovin mieluisa uni, oikein miellyttävä ja kylläpä hän tunsikaan itsensä hyvin levänneeksi! Peiton alla oli niin lämmintä ja sänky niin pehmeä, ettei tästä edes raskittu nousta, jos sitä vaikka hetken aikaa vielä ummistaisi silmiä ja katsoisi, jos uni tulisi? Kukaan ei ollut tullut herättämään häntä, joten kai se sitten tarkoitti, ettei ollut vielä aamu? Vaikkakin...

Tunne kertoi siitä, ettei hän ollut huoneessa yksin. Joku katsoi häntä, tarkkaili. Se tuntui niskassa ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Hetken aikaa kreivin piti kerätä rohkeuttaan, ennen kuin uskaltautui nousemaan hitaasti ja katsomaan ympärille. Ja mikä yllätys sieltä löytyikään! Aran, haltia, hänen huoneessaan katsomassa nukkumista, nojatuolissa istuen! Säikähtänyt vingahdus lähti kurkusta, Garrettin ollessa nyt täysin hereillä ja pystyssä istumassa, peittoakin tuo veti suojakseen. Missä välissä suippokorva tuohon oli ilmestynyt, eikä ollut herättänyt häntä? Oliko nyt aamu vai ei? Ajantaju tuntui miltei kadonneen, mikähän nyt oli ollut unta, ja mikä ei...
"O-onko nyt aamu...?" Tuo sai kuitenkin vikistyä hiljaisena kysymyksen, joka ensimmäisenä olisi parasta selvittää. Miksi kukaan ei ollut herättänyt häntä? Oliko hän edes kylpenyt? Olo oli likainen ja tässä hän oli ilkosillaan vihollisen edessä...




((Garrett pitäisi kylpylästä todella paljon, saisi herutella sielläkin. Roswell katsoo Henryä merkittävästi ja opettaa, kuinka hauskaa sitä onkaan yhdessä leikkiä. Silloin Araninkin sydän sulaa ja suostuu vihdoin leikkimään nätisti Henryn kanssa. Mutta leikit ovat rajuja Roswellia kohtaan. Silloin kun Garrett on juonut liikaa alkomahoolia (=2 lasia turhan vahvaa viiniä), ei tuolla ole mitään oikeutta vaikuttaa ajankuluun. Se on sääntö.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 13, 2012 12:24

Kulmat kävivät kohoamaan kyllästyneillä kasvoilla kreivin viimein osoittaessa jonkinlaisia heräämisenmerkkejä. Katse pysyi tiiviisti heräävässä miehessä, sanaakaan sanomatta. Ei Aran halunnut tuota pelästyttää sanomalla jotain. Herätkööt omia aikojaan. Pikkuhiljaa mies alkoikin heräämään siihen tunteeseen, ettei kreivi yksin huoneessa ollut. Voi kuinka oikeassa nuorempi olikaan. Pieni virne nousi kuninkaan kasvoille kreivin vingahduksen myötä, mutta vahingoniloinen virnistys vaihtui ystävälliseksi hymyksi kreivin käydessä istumaan.
Kutakuinkin kyllä kreivin kysymykseen aamusta vastattiin saman tien, haltian käydessä nousemaan ylös pehmeältä tuolilta.
Oletan, että nukuitte hyvin? Askel vei avaamaan verhoja ikkunan edestä, jonka johdosta päivänvalo alkoi tulvia hämärähköön huoneeseen. Ulkona oli pilvisentyyni sää, sen suurempia myräköitä ei näkynyt, ainakaan vielä. Sää kuitenkaan ei houkutellut ketään varsinaisesti pihalle, eikä Aran suunnitellut Garrettia päästävänsäkään ulkoilmaan.
Aamiaisenne saapuu aivan hetken päästä, jos vain maltatte hetken Ystävällinen vilkaisu suotiin, kuninkaan kävellessä nyt vaatekaapin luokse, josta poimi käsiinsä tummanvihreän, satiinisen aamutakin, joka varmasti miellytti luksukseen tottunutta makua.

Oletettavasti haluaisitte ehkä kylpeä nyt aamusta illalla kun se jäi teiltä välistä Haltia lähestyi nyt kreiviä, kävellen aina sängyn vierelle ja laski aamutakin sängyn reunalle, vihjeenä siitä, että kreivi voisi ja olisi suotavaa pukeutua edes hieman.
Voin järjestää teille peseytymismahdollisuuden jos osaatte nätisti pyytää Mitä lempein hymy suotiin Garrettille, ennen kuin haltia kääntyi kannoillaan ja käveli takaisin ikkunan luokse, suoden näin hieman yksityisyyttä kreiville, mikäli tuo aamutakin ylleen kiskaisisi.


//Ehkä Aran vie Garrettin heti kylpylään. Heti aamupalan jälkeen. Tai hetken päästä, ettei Garrett saa vedessä kramppeja. Hukkunut kreivi on hyödytön kreivi. Henry ei enää ikinä leiki Aranin kanssa, ellei Aran pyydä anteeksi ja pyllistä. eikun
Aran ei tunne sääliä, Aran leikkii rajusti. Varsinkin Roswellin kanssa. Kaikkien kanssa, Aran tykkää siitä, että otteet on rajut. Garrettille lisää viiniä, kyllä. //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Joulu 13, 2012 2:07

Garrett värjötteli peittonsa takana, katsellen pelokkaana ja epäuskoisena haltiaa, joka olikin niin kummallisen ystävällinen yhtäkkiä. Kysymykseen vastattiin sen kummempia kiertelemättä, mutta kaikki se miellyttävä käytös suippokorvan puolelta sai silti kreivin olemattomat lihakset jännittymään pelosta ja varautuen pahimpaan heti, kun Aran tuolistaan nousi. Nousipa se peittokin ylemmäksi kasvoja suojaamaan, mutta tarkkaavaisesti pelokkaat ja suuret silmät seurasivat toisen kulkua sen takaa. Haltia käyttäytyi edelleen ystävällisesti, eikä matkakaan toisella ollut kuin ikkunan luokse, avaamaan sen edessä olleet verhot. Liike ei ollut äkkinäinen ja niin verhoja avattiin pikkuhiljaa, antaen valon tulvia hiljalleen huoneeseen. Silmät arvostivat elettä, mutta silti kävivät siristelemään niiden ollessa tottuneet hämärään valon sijasta. Garrett kävi kuitenkin rentoutumaan hieman ja laski peiton käsistään syliinsä, käsien mieluummin hakeutuessa kasvoille suojelemaan silmiä valolta, niiden yrittäessä pikkuhiljaa totutella siihen. Miksiköhän hän oli edes ollut niin peloissaan Aranin nähdessään? Hän oli toisen vieraana ja haltia aikoi tehdä hänen olonsa mukavaksi, ei hänellä ollut mitään syytä pelätä. Ehkä se oli se yllättävä näkeminen, eikä sitä oikein voitu sanoa, että arvostettiin nukkumisen katselua...

"T-tuota, kyllä. Kiitos kysymästä," kreivi sai vihdoin hämmentyneisyytensä ohitse vastattua toiselle. Hän oli nukkunut oikein hyvin, itse asiassa, hän oli täysin levännyt ja unikin oli mitä ihanin... Jos hän sen vielä muistaisi, mutta tiesi sen kuitenkin olleen miellyttävä ja oli mukava herätä virkeänä. Selkä suoristui sängyllä istuessaan, yläruumiin ollessa nyt paljaana vailla peiton suojaa. Hänhän oli aivan alasti! Missä välissä hän oli riisuutumaankin ehtinyt? Eilisen illan viimeiset hetket olivat pimennossa, mutta mikään kovin hirveä olo miehellä ei kyllä ollut.
"Se sopii," Garrett sanoi automaattisesti kysymykseen aamupalasta. Hän ei ollut tottunut odottamaan, ja yleensä ruoka oli valmiina nenän edessä heti herättyään, mutta tällä hetkellä hän ei kaivannut sitä. Aran aikoi ilmeisesti pitää huolen siitä suuremmasta kaipuusta, haltian käydessä vaatekaapin kimpussa etsimässä jotain päällepantavaa kreiville. Tietenkin alaston ja epävarma aatelismies kävi taas jännittymään toisen lähestyessä, mutta ei suippokorvalla ollut mitään taka-ajatuksia, tummanvihreä vaatekappale laskettiin vain sängylle odottamaan. Miksi hän olikaan niin säikkynä? Tämä oli jo naurettavaa...

"Niin, en... En kylpenyt eilen," katse siirtyi haltiasta eteensä, Garrettin pohtiessa eilisen tapahtumia rentoutuessaan. Hieman paremmin ne alkoivat nyt muistua mieleen, sitä kylpyä ei totta tosiaan ollut koskaan ehtinyt tapahtua, vaikka ilmeisesti hän oli laittanut itsensä jo sitä varten. Omat vaatteet löytyivät likaisina mytystä lattialta ja hiuksetkin olivat auki... Käsien noustessa heti sukimaan pitkiä, vaaleita hiussuortuvia. Nehän olivat onnistuneet takkuuntumaan, kuinka epämiellyttävää... Eikä hänellä ollut edes meikkiä kasvoillaan Aranin edessä! Hirveää. Eilispäivän vaatteisiin ei voisi enää missään nimessä pukeutua, joten pakko kai oli tyytyä siihen, mitä haltia oli tarjonnut. Hiukset jätettiin rauhaan, kreivin sen sijaan kurottautuessa kohti satiinista kangasta, joka nätisti viikattuna odotteli sängynreunalla. Aamutakiksihan se lähempää katsottuna paljastui, satiiniseksi sellaiseksi. Garrett oli aina pitänyt enemmän silkistä, eikä hän ollut aivan varma, sopiko värikään hänelle...

Suippokorva käänsi selkänsä, antaen alastomalle kreiville oivan mahdollisuuden sujahtaa sileään aamutakkiin. Se ei ollut hankalaa, se valui päälle niin helposti, eikä sitä pitänyt riisuutuakaan tässä välissä. Mutta Aranin sanomat sanat puistattivat. Pyytää kylpyä nätisti? Hänhän oli vieras, ei hänen tarvitsisi pyytää niin... Olihan hän ollut kohtelias, jos haltiakin, mutta silti! Millainen isäntä toinen oikein oli? Kovin huomaamatonta. Garrett ei voinut kuin tuntea tämän kaiken niin hyökkääväksi, vaikka lempeä hymy toisella oli kasvoillaan ollutkin. Se hermostutti taas ja sai tuon pelkäämään pahinta.
"P-pyytää?" Suusta saatiin ulos takkia kiristettäessä vyötärön ympärille tukevasti kiinni, vaatekappaleen nyt ollessa kunnolla päällä.




((Garrett tykkää, kun saa lillua vedessä alastomana kaikkien silmien edessä. Roswell opettaa Henrylle. Ja Aran tykkää, kun Roswell ei mene helposti rikki ja tekee kaikkea kivaa. Huutaa kun pyydetään, pyytää lisää kun pyydetään, kiittää kun pyydetään. On Henry varmaan onnellinen, kun otti hyvin koulutetun ja vanhan demonin itselleen lemmikiksi pennun sijaan. Garrettin maksa ei ole enää entisensä tämän reissun jälkeen.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 21, 2012 4:58

Kreivi myönsi nukkuneensa hyvin, ei tuo ainakaan käynyt valittamaan. Aran kävikin hymähtämään pienesti kreivin vastaukseen, nyökäten. Oli tietenkin hyvä, että Garrett oli nukkunut hyvin, eipähän tarvinnut kuunnella valitusta tai katsella kiukuttelua, mikäli yöunet olisivat olleet epämukavat. Aran tosin uskalsi epäillä, ettei kreivillä olisi ollut pokkaa käydä valittamaan. Ei ainakaan vielä. Kovin tuo vaikutti kuitenkin hieman avoimemmalta, mitä eilen. Uskalsi sentään puhua, eilen kun nuorimies oli ollut kovin, kovin hiljainen.
Ette käyneet, niin. Kylpemisen järjestäminen ei kuitenkaan ole mahdoton tehtävä Haltia tokaisi kääntäen pienesti päätään kreiviä kohden, ollessaan yhä selin mieheen. Katsetta ei kuitenkaan käännetty kunnolla ihmisen suuntaan, antoi tuon nyt rauhassa totutella haltian seuraan huoneessa Olitte kovin väsynyt illasta. En siis ihmettele, että kylpykin jäi välistä.
Garretthan oli lähes heti nukahtanut kun sängylle oli päässyt. Mahtoikohan kreivi muistaa mitään eilisestä illastaa? Ei tuo nyt niin paljoa juonut.. tosin, olihan haltiaviinit väkevämpiä, eikä Garrett vaikuttanut mieheltä, jolla oli hyvä viinapää.

Virne kasvoilla kohosi, kun pyytäminen tuli puheeksi. Haltia myhäili hetken itsekseen ikkunaa tuijottaen, kunnes pyyhki virneen pois kasvoiltaan ja peitti sen siihen lempeänystävälliseen hymyyn. Hitaasti haltia kääntyi kohden kreiviä, joka oli jo ehättänyt vetäistä vaatetta niskaansa.
Niin, pyytää Haltia jatkoi hymyillen, ottaen muutaman askeleen lähemmäksi kreiviä, hitaasti ja näyttäen mahdollisimman vaarattomalta. Eihän hän halunnut kreiviä satuttaa.. ei ainakaan nyt ei ainakaan fyysisesti.
Ettekö käy vieraissa usein, hm? On erittäin kohteliasta pyytää haluamaansa, kun on kyläilemässä. Ette kai oleta kaikkien tietävän toiveitanne ilman, että niistä olette kertoneet? kulma kohosi huvittuneena Tai ehkä teillä on aina palvelija mukana, joka isännälle kertoo, mitä te haluatte, etukäteen? Valitan, kreivi hyvä, mutta täällä olette meidän vieraanamme ja meidän vierailla on tapana pyytää nätisti Ja haluaisin pitää teidät myös vieraana, enkä luetella teitä jälleen.. no vangiksi. Tuskin haluatte palata takaisin tyrmiin, hmm?


//Garrett tulee siis olemaan hyvin tyytyväinen. No jos Roswell opettaa, niin ehkä Henry voisi oppia. Ehkä. Mutta eihän Aran nyt voi Roswellin kanssa leikkiä kun Seth sen jo varasti >:
Garrettin maksa ei ole ainoa asia, mikä ei ole entisellään, tämä reissun jälkeen. If you know what I mean. //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 21, 2012 6:54

Garrett suki hiuksiaan mitä keskittynein ilme kasvoillaan muttei tietenkään liian keskittyneesti, ettei ryppyjä pääsisi muodostumaan liikaa iholle, sehän olisi hirveää! Hiukset eivät olleet liian takussa ja yö ilmeisesti oli ollut kovin rauhaisa eikä sängyssä pyöritty unissaan sen pahemmin. Kuitenkin, hiukset olivat pitkät ja vaativat kylpyä sekä kunnon harjausta, sormien jäädessä kiinni mitä inhottavimpiin takkupesäkkeisiin hiusten kätköissä, saaden kreivin hyvin, hyvin tympääntyneeksi. Hiustenhan piti olla silkkisen pehmeät ja sormien piti lipua niiden päältä helposti! Ainakin olo oli levännyt ja toi jotain lohtua tähän hetkeen, vaikka iho tuntui niin inhottavan likaiselta vasten satiinista aamutakkia. Haltiakuninkaan sanat oltiin kuunneltu tarkkaan, jotain muistikuvia Garrettiltakin oli viime illasta... Syönnin jälkeen hän totta tosiaan oli tainnut nukahtaa sänkyynsä, hänhän oli väsynyt, kuten toinen sanoi. Kaikki oli ollut niin raskasta, ruokakin vatsassa...

Kreivin katse seurasi suippokorvan lähestymistä, hieman varautuneena vaikka toinen oli kovin rento ja hymyileväinen. Haltialla oli pokkaa moittia häntä käyttäytymisestään vieraana! Oi kuinka halu oli suuri käydä mottaamassa toiselta nenä poskelle, mutta juuri nyt aatelismies aikoi olla se kypsempi heistä kahdesta ja pitää malttinsa. Eikä hän halunnut haltiaverta iholleen, kuinka kauheaa se olisikin! Muutenkin Aranhan oli se, jonka vieraidensa tarpeista piti huolehtia hyvänä isäntänä, eikä Garrettin vieraana! Tämähän meni aivan väärin päin, ei hänen pitäisi pyytää mitään! Isännän kuului kysyä ja hän voisi vastata kohteliaasti "kiitos, mutta ei" tai "kiitos, kyllä", sen verran kohteliaisuutta hän soisi suippokorvallekin! Eihän hän tietenkään kovin usein vieraillut muiden luona, toisten ollessa useimmiten hänen vieraitaan, mutta silti! Tietenkin hänen palvelijansa kertoisivat muille, mistä kreivi piti, että tuo saataisiin tyydytettyä. Kaikkihan halusivat Nahorin kreivin tyytyväiseksi ja hän tekisi sen helpoksi kaikille pyytämättä itse mitään. Kulmat kurtistuivatkin oikein tympääntyneinä, suun mutristuessa vastalauseeseen, mutta puheet tyrmistä saivat silmät suurenemaan ja pelon hiipiessä kasvoille. Garrett ei halunnut takaisin tyrmään ja toinenhan suorastaan kiristi häntä!

"N-no tuota," kreivi yskäisi nyrkkiinsä, keräten arvokkuutensa rippeitä,
"Kylpy kuulostaisi oikein hyvältä," olo oli hieman ahdistunut, Aran yritti vain saada hänet matelemaan edessään! Mutta hän ei aikoisi tehdä sitä, ei ikinä! ...Vaikka kylpyyn haluttiin ja sinne oli pakko päästä, sitä ei saisi pyytää liian nätisti. Ettei se vain kuulostaisi anelulta, mutta silti kuulostaisi tarpeeksi kohteliaalta pyynnöltä toisen korvaan. Sanoja oli hankala löytää, miehen hiljentyessä hetkeksi miettimään.
"O-olenhan vieraananne vasten tahtoani," Garrett tunsi tarpeen mainita taas kerran siitä kidnappauksesta, mikä oli mitä barbaarisin teko saastaisilta suippokorvilta ja haltiakuninkaan piti hyvittää se teko hänelle vielä jotenkin,
"Ja isäntänä haluatte tehdä kaikkenne, että viihtyisin, niinhän? Olisin mitä otetuin, jos käskisitte palvelijoidenne laittaa kylpyveden valmiiksi minua varten," kreivi nyökkäsi, eiköhän se kuulostanut hyvältä. Eikä hän missään vaiheessa käyttänyt sanaa "pyydän" vihollisen edessä!




((Aranilla on nyt niin paljon hommaa uuden pentunsa kanssa, ettei Roswellille riittäisi aikaa. Kyllä se Seth kyllästyy aikanaan. ! Et voisi tarkoittaa...! Sinä hirviö! Korviin ei kosketa!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 22, 2012 6:17

Kuten Aran oli olettanut, ei kreivistä ollut pyytämään nätisti. Ego ja periaatteet eivät antaneet periksi tässä tilanteessa, mutta kyllä siihen vielä päästäisiin. Hymyillen Aran kuuntelikin Garrettin teorioinnin siitä, kuinka hän oli vieras vasten tahtoaan ja isäntänä Aranin olisi pitänyt haluta tehdä kaikkensa, jotta vieras viihtyisi. Siitä voitiin olla montaa mieltä, mutta ehkä oli parempi pysyä roolissaan. Kreivi ei selvästikään luottanut liikaa haltiaan ihmekös Aran halusi saada tuon luottamuksen puolelleen. Hänen piti olla se ainoa ystävä täällä, vihollisten keskellä.
Tietenkin haluan teidän viihtyvän! Nopeampi askel otettiin kohden kreiviä, samalla kun käsi laskeutui kreivin yläselälle Mutta pienet käytöstavat tuskin ovat liikaa vaadittua, hm? kreiviä lähettiin työntämään eteenpäin, saattamaan tuota kohden pientä pöytää ikkunan luona.

Aranin puhuessa huoneen oveen koputettiin ja sisään astui palvelijatar, tuoden mukanaan tarjottimella kreiville tarkoitetun aamupalan. Tarjotin laskettiin samaiselle pöydälle, jolle Aran Garrettia saattoi. Palvelijatar pisti aterian tarjolle, poistuen sitten niiaten paikalta. Aran saattoi Garrettin istumaan pöydän ääreen, jääden seisomaan kreivin taakse. Kätensä haltia laski nuorenmiehen hartioille, käyden pienesti hieromaan siromman miehen harteita.
Voisin käskeä palvelijoitani pistämään kylpyveden valmiiksi teille. mutta osaisitteko edes kiittää siitä, hm? Hitaasti haltia kumartui lähemmäksi kreiviä, viimeiset sanat käytiin hymisemään lempeästi Garrettin korvaan, haltian katsellessa lempeästi miestä.


//Totta, Aran on nyt liian kiireinen uuden pennun kanssa. Pennut vievät aikaa aina. Seth ei kyllästy koskaan. Kyllä! Tiedät tasan tarkkaan, mitä tarkoitan! Aha! EDES VARPAAT EIVÄT OLE TURVASSA! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1588

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 22, 2012 10:04

Garrett suorastaan säteili ylpeyttä järkevästä taktikoinnistaan, tilannehan oli hoidettu erinomaisesti! Haltia ei näyttänyt vihaiselta ja herkkä tilanne vihollisen kynsissä rauhoittunut. Tässähän olisi pitänyt suorastaan taputtaa itseä selkään hyvän työn johdosta! Tyytyväinen hymy kasvoilla kuitenkin nytkähti hieman säikähdyksestä kysyväksi toisen hihkaistessa halunsa saadakseen vieraansa viihtymään. Kreivi piti siitä, että hänen haluistaan välitettiin, mutta äänentason haltia saisi pitää matalampana! Etenkin kun toinen oli, no, mielipuoli ja väärällä puolella sotaa. Kuninkaan murhaaja. Hänhän voisi olla seuraava uhri! Kuitenkin, hyväntuulisuus Aranin sanojen takana olisi voinut saada Garrettin rauhoittumaan ja hyväksymään toisen elkeen kovaäänisyydestä huolimatta, mutta se äkkinäinen, suorastaan hyökkäävä liike oli liikaa. Kreivi vingahti suojellessaan kasvojaan hyökkäykseltä, joka ei koskaan kuitenkaan kasvoihin tullut. Käsi laskeutui selälle tukevasti, ehdottaen nousemista sängystä, eikä säikky mies voinut muuta, kuin totella, antaen toisen johdattaa jalkojaan eteenpäin.

Paljaat jalat osuivat lattialle ja selkä rentoutui hiljalleen kämmenen alla. Haltiahan sanoi haluavansa Garrettin viihtyvän, eikä tuo vieläkään ollut satuttanut, vaikka kovin... Hyökkäävältä vaikuttikin. Kreivi oli kovin anteeksiantava persoona omasta mielestään joten toiselle oltiin valmiita antamaan uusi yritys, jos Aran tosissaan yrittäisi. Mutta suippokorvat olivat barbaarisia otuksia, eivätkä omanneet käytöstapoja. Oli ymmärrettävää, jos ne olivat toiseltakin hukassa.
"M-minähän olen aatelinen, käyttäydyn arvolleni sopivasti," tuo vastusteli sanoillaan toisen vihjailuja, vaikka kiltisti antoikin tulla johdatetuksi. Jokainen pieni rasahdus sai selän taasen jännittymään, vaikka kosketukseen pikkuhiljaa oltiinkin totuttu... Eikä koputus ovelta ollut poikkeus, Garrettin nytkähtäessä taas säikähtäneenä, painautuen lähemmäs Arania. Liikkumatta ja keho jäykkänä silmät seurasivat huoneeseen astunutta haltianeitoa, vaikkakin tarjotin kiinnitti huomion ennen pitkää. Aamupalaa oltiin pyydetty sänkyyn ja nyt se sitten vihdoin saapui paikalle, myöhässä. Kreivi oli tottunut heräämään siihen, että aamupala oli jo nenän edessä, hänhän oli jo nääntyä nälkään! Ei oikeastaan, mutta silti, hänellä oli nälkä.

Ennen palvelijattaren poistumista, tarjotin laskettiin pöydälle, jota kohti haltiakuningas häntä oli johdattanutkin. Toinen osasi ajoittaa kaiken kovin taitavasti, pakko oli myöntää... Ylimääräisen haltian poistumisen myötä Aranistakin irrottauduttiin, Garrettin painaessa oman takamuksensa osoitetulle tuolille pöydän ääressä. Taas kerran hartiat kävivät jännittymään kosketuksesta, mutta rentoutuminen tapahtui miltei heti sen jälkeen kun ymmärrettiin, ettei vaaraa ollut. Hellä hieronta oli juuri sopivaa, kreivin sulkiessa silmänsä hetkeksi nauttien, ennen kuin kävi ruokansa kimppuun.
"T-tietenkin. Osaan olla kiitollinen, jos saan arvoistani kohtelua," kreivi sanoi nenä pystyssä ensimmäisen suullisen saatuaan tyhjäksi, kuin toisen sanat olisivat kuin jokin hirvittävä loukkaus.




((Niinhän ne vievät. Seth opetetaan myös jakamaan, niin Roswell pääsee aikanaan jakamaan rakkauttaan Araninkin suuntaan. Ei varpaita! Varpaisiin ei saa koskea! Eikä nenään! Hirviö!))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14492

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Joulu 26, 2012 2:16

Aran olisi halunnut muistuttaa kreiville, ettei tuon aatelisarvolla ollut mitään merkitystä hänen linnassaan. Ihmiset luulivat olevansa suuriakin vaikuttajia tässä valtakunnassa, aatelisarvosta ja kreivin tittelistä oli Garrettille vain sen verran hyötyä, ettei tuota heti ensikättelyssä oltu tapettu. Eipä tuon tittelillä nytkään ollut pahemmin väliä, Aran vain sattui olemaan tylsistynyt ja Garrett päätti jäädä kiinni mitä sopivampaan aikaan. Kuninkaalla oli sen verran joutoaikaa ja jos ei ollut, niin sitä järjestettiin että hän saattoi kreivin kanssa leikkiä. Tuon asema takasi ihmiselle vain sen varman nöyryytyksen, jonka saisi täällä ennen pitkään kokea, tavalla tai toisella. Ja sitäkös Aran odotti innolla.
Tietenkin käyttäydytte olikin ystävällinen hymähdys kreivin sanoihin, haltian lähtemättä sen pahemmin asiasta keskustelemaan. Oli parempi myötäillä kreivin sanoja, jospa tuo siitä pitäisi, kun sai tuntea olevansa oikeassa. Kovin tuo oli ollut mielissään ja suorastaan säteillyt ylpeilystä hetki sitten.
Kreivin reaktio koputukseen sai haltian katseen terävöitymään ja suupielen nykimään pienesti, haltian koettaessa hillitä virneensä. Kreivihän painautui lähemmäksi häntä. Oliko Aran nyt se turvallisempi vaihtoehto? Täydellistä, hommahan alkoi luistamaan toivottuun suuntaan!

Hartioilla lepäävät kädet jatkoivat sitä pientä, kevyenhierovaa liikettä kreivin käydessä syömään. Pieni hymähdys karkasi huulilta, kreivin käydessä jokseenkin loukkaantuneen oloisena vastaamaan haltian sanoihin.
Ja sen enempää emme teiltä vaadikaan Hitaasti haltia nojautui kauemmas kreivistä, antaen käsiensä lipua hartioita pitkin niskalle ja siitä sukimaan nuorenmiehen pitkiä, vaaleita hiuksia. Erittäin hellästi ja varovaisesti, aivan kuin toisen kutreja oltaisiin kunnioitettu suurestikin. Todellisuudessa Arania etoi tuo sotkuinen pehko, jos hän itse jostain välitti, niin hiuksien puhtaudesta. Omat kutrinsa olivat totta kai haltian mielestä paljon kauniimmat, mitä kreivin Ja arvoistanne kohtelua tulette saamaan.
Heti kun olette syöneet, saatan teidät pesulle. Valitettavasti kylvyn järjestäminen tänne veisi turhan kauan, tuskin haluatte odottaa, että kelvottomat alaiset saavat kylvyn valmiiksi, hmm? Pääsette peseytymään kylpylämme puolelle, pidätte siitä varmasti Sirohkot sormet lipuivat pitkin ihmisen hiuksia, oikoen niitä jonkinlaiseen järjestykseen.


// Seth ei jaa koskaan! EI! HÄHÄHÄ! Mutta paras on vielä tulossa! Odotas vain, kun käyn koskemaan *le gasp* KULMAKARVOIHIN! Hihihihi, nyt sitten pidän sut kiireisenä tällä pelillä. Et pääse musta ikinä eroon. IKINÄ //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö