Meillä on vieraita || Sands


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 27, 2012 9:34

Jos hän ei olisi noudattanut, olisi hän jo saanut kenkää Aran kävi vakuuttelemaan Garrettille, ettei tuon täytynyt olla huolissaan häntä palvelevan haltian likaisuudesta. Tai no, tietenkin kreivi ajatteli jo pelkän haltiarodun olevan saastainen, mutta tähän hätään ei rodun lisäksi muita epäpuhtauksia palvelijasta löytynyt. Kyllä Aran tiesi, mitä tuonkin alamaisen päässä liikkui. Yksikin muisto jostain epämääräisestä tai sääntöjen rikkomisesta ja tämä haltia menettäisi työnsä, kaiken lisäksi henkensä jos liian suuren rikkeen olisi tehnyt. Mikä sitten oli liian suuri rike? Aran päätti sen.
Garrett kävi kertomaan ylpeänä kotikylästään, ylistäen sen maisemia minkä kerkesi. Aran ei koskaan ollut varsinaisesti käynyt Nahorissa, eikä kyllä kokenut suurta tarvetta mennä kuokkimaan sinne. Kylän valloittaminen oli kuitenkin yksi suunnitelma muiden ohessa, mutta Nahor ei ollut pysynyt valloittamattomana suotta: Taktisesti kylä oli hyvällä sijainnilla, sinne ei voinut hyökätä kunnolla kuin yhdestä suunnasta ja piirittämällä suurta kylää ei saanut taivuteltua antautumaan, nuo saivat tarvitsemansa avun ja tarvikkeet meri teitse ja merellä haltiat eivät voineet ihmisiä vahtia. Lisäksi, Aran ei mielellään heittänyt sotilaitaan merelle partioimaan, vaikka laivastoa olisi löytynyt, sillä yksi vanhimmista ei varmasti tulisi tykkäämään haltiakuninkaan joukkojen läsnäolosta, mikäli nuo liskot jakoivat saman kannan, mitä oraakkeli.

Keskustelu kylästä jäi kuitenkin kesken, kreivin parahtaessa kivusta haltian käydessä hieman turhan kovakouraiseksi hiuksien kanssa. Yllättävä huudahdus sai Aranin hätkähtämään ja nousemaan paremmin istumaan divaanilla. Palvelija puolestaan ei näyttänyt mitään reaktioita vahinkoonsa vaan tuijotti ympäri kääntynyttä kreiviä mitäänsanomattomin ilmein. Sisäisesti palvelija kuitenkin nauroi, kuten kuningaskin.
No mutta Faeron, etkö osaa olla hellä? Aran aloitti kävellessään jälleen lähemmäksi allasta, puhutellen palvelijaa, joka kävi perääntymään pienesti kuninkaan lähestyessä Näin hienot hiukset vaativat erittäin hellää käsittelyä Aran kävi kyykistymään altaan reunalle ja toisella kädellään kurotti Garrettin puoleen, laski kämmenen tuon olalle ja pakotti kreivin kääntymään jälleen selin haltioihin, ottamaan sen saman paikan missä viimeksikin oli ollut.
Pitää varoa liikkeitään ja keskittyä, hetkenkin herpaannus ja voit pilata kaiken Puheiden lomasta lähti Aran hitaasti hoitamaan Garrettin hiuksia, käyttäen huomattavasti hellempiä otteita, mitä palvelija aikaisemmin. Aran osasi tarpeeksi ajoissa lopettaa, mikäli meinasi vähääkään toimia liian kovakouraisesti, tarkkailihan hän Garrettin ajatuksia. Yksikin siihen viittaava ajatus kreiviltä ja Aran hellitti otettaan. Palvelija puolestaan katsoi kuningasta kysyvästi, kuinka tuo pystyi koskemaan ihmiseen? Faeronille kuitenkin suotiin selitystä telepaattisesti ja samalla kerrottiin, ettei tämä todellakaan ollut Aranin toivelistalla. Mutta mitäpä yksinkertainen palvelija olisi ymmärtänyt Aranin päämääristä ja kieroiluista?


//Parempi olisi. Anteeksi voi tulla pyytämään hitaasti lähestyen ja osoittaen sitä anteeksianovuutta, kuin koira konsanaan. Sitten Aran ehkä antaa anteeksi ja rapsuttaa päätä. Kyllä se Garrett oppii tehtävänsä, heti kun se sille kerrotaan. Mutta mitä jos teemme uraauurtavan uudistuksen perunasäkkiin ja teemme siihen REIÄN josta pää ja siten hiukset pääsevät pois kankaan alta?! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Joulu 27, 2012 11:05

Garrettin koko siro keho oli täynnä vihaa tätä haltiaa rahvasta palvelijaa jopa! - kohtaan, kuinka toinen kehtasikaan koskea häneen ja vielä tuolla tavalla?! Häneen sattui ja se oli suorastaan hirveä kokemus! Ei hiuksia saanut repiä noin, hänen hiuksensahan olivat paljon arvokkaammat, kuin tämän saastaisen suippokorvan henki! Jos tämä... Tämä otus olisi hänen palvelijansa, olisi tuo menettänyt jo päänsä kohtalokkaasta virheestään. Lähellä kävi, ettei kreivi olisi hyökännyt toisen kimppuun näyttääkseen, mitä mieltä teosta oli selvästikin tahallinen, muutenkin! Mutta hän totta tosiaan oli aatelinen, eikä moinen barbaarinen käytös soinut hänenlaiselleen, sivistyneelle ihmiselle. Haltialle ehkäpä, mutta ei ihmiselle. Viha kuitenkin raivosi sisällä ja kasvoillakin näkyi suuri tyytymättömyys saamaansa kohteluun. Kai sitä olisi pitänyt valittaa kuninkaalle, mutta ei, Aran ei tällä hetkellä ollut edes ajatuksissa, vain tämä yksi haltia, tämä palvelija, joka oli jotain näin hirveää kehdannut tehdä. Tämä oli henkilökohtaista ja Garrett halusi toisen kärsivän myös!

Tuijotus oli hiljaista, eikä haltiakaan sanonut mitään itseään puolustaakseen, ei edes yhtä pienen pientä anteeksipyyntöä saanut suustansa ulos, mikä olisi voinut saada mielen vähän paremmaksi. Se vain todisti, että toinen teki tämän aivan tahallaan ja se jos mikä suututti! Haltiakuninkaan sanat saivat tosin sen pistävän tuijotuksen kreivin puolelta kääntymään kohti lähestyvää suippokorvaa, mutta tuijotus ei tuolle ollut tarkoitettu. Tuhahdus pääsikin karkaamaan kapeiden huulten välistä.
"Tuo elukka teki sen tahallaan!" Garrett suuntasi nyt valituksensa sille henkilölle, jolle pitäisikin. Aranilla oli voimaa vaikuttaa alaistensa kurittomaan käytökseen, varmasti tuotakin hävetti aivan silmittömästi palvelijansa käytös! Kohdella nyt arvokasta vierasta noin, käsittämätöntä! Suu oli oikein suuttuneessa mutrussa, mutta ainakin Aran tiesi, mistä puhui. Näitä hiuksia piti kohdella ansaitsemallaan tavalla, hellästi ja huolehtivasti, ne olivat hienotkin ja...

Vähän kreivi oli valmis laittamaan vastaan haltiakuninkaan käden tarrautuessa olkaan ja vetäessään hänet taas lähemmäs reunaa, selkä toista vasten. Hänhän ei ollut vielä lopettanut moitteitaan palvelijan käytöksestä! Se hellä kosketus kuitenkin hiuksissa ja päässä sai miehen kuitenkin rauhoittumaan, kaiken ollen juuri sopivaa ja juuri sellaista, mistä hän piti. Se aikaisempi kipukin päänahassa vetämisen jälkeen lieventyi ja jännittyneet lihakset rentoutuivat.
"Sinun pitäisi rangaista sitä jotenkin," Garrett mutisi tympääntyneenä, sulkien silmänsä,
"Jos et voi pitää edes palvelijoitasi kurissa, mitä sitten voit?" Moitteet ja mutinat saivat nyt kuninkaankin uhrikseen, vaikka suurin osa padotusta vihasta olikin yhä palvelijaa kohtaan suunnattu, sanojenkin hiljentyessä loppua kohti kreivin alkaessa tuntea olonsa taas oikein mukavaksi. Tämä oli oikeanlaista pesemistä, se tuntui hyvältä ja sai koko miehen aivan rennoksi. Hiukset saivat tarvitsemansa huolenpidon ja vesi oli niin mukavaa. Jopa se seikka, että haltian ne kädet olivat, jotka yhä hiuksiin koskivat, unohtui kokonaan. Garrett piti tästä ja käyttäytyikin nyt oikein mallikelpoisesti, ei laittanut lainkaan vastaan tai edes ajatellut yhtään loukkaavaa asiaa kenestäkään. Pää oli oikein tyhjä, mutta hyvä olo vain levittäytyi kaikkialle kehossa.




((Garrettin pitää opetella olemaan oikein nöyrä ja pitämään häntänsä koipien välissä, kun isännän edessä anoo. Kyllä ne koirat oppivat aina koirien tavoille, kun on pakko. Vaikka olisi kuinka pilalle lellitty pentu kyseessä, kaikista kehittyy aina oikein kilttejä ja tottelevaisia Aranin käsittelyssä. Hmm, kai sitä perunasäkkiä sitten voisi pitää päällä.... !!! Mutta nyt Garrett näyttää läskiltä buaaa ei ole kiva.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 27, 2012 11:41

En haluaisi uskoa alamaisteni tekevän moista tahallaan Kreivin väitöksiin vastattiin, samalla kun rauhallinen äänensävy pidettiin yllä. Jos Aran jotakuta tässä huoneessa elukkana piti, niin kreiviä. Sitä ei tietenkään sanottu ääneen, vaikkakin käytiin kertomaan palvelijalle vieressä telepaattisesti. Toiselle myös kerrottiin, ettei tuo tulisi kärsimään minkäänlaista rangaistusta tästä, vaikka toisin ehkä sanottaisiin, jotta kreivi pysyisi mielissään. Palvelija alkoi pikkuhiljaa päästä jyvälle, mitä kuningas ajoi takaa tämän ihmisen miellyttämisellä.
Garrett kävi jälleen rentoutumaan tilanteeseen, Aranin ollen tyytyväinen siihen, ettei kreivi pidempään jatkanut suurta kiukunpuuskaansa. Yhä tuo kyllä manaili, kehottaen kuningasta rankaisemaan alaistaan jollain tavalla, yhä puhuen haltiasta, kuin hän olisi ollut eläin. Aran kävi pienesti hymähtämään Garrettin manailuille, ennen kuin edes harkitsi vastausta.
Tietenkään minä en häntä rankaise tässä ja nyt vieraan läsnä ollessa, moinenhan pilaisi teidän rentoutumishetkenne Kädet jatkoivat hellästi toisen hiuksien hoitamista, samalla kun palvelija kävi perääntymään muutaman askeleen tilanteesta. Häntä ei juuri nyt tarvittu, mutta ei hänelle myöskään annettu lupaa poistua.

Rankaisen häntä myöhemmin, asiaankuuluvalla tavalla. Tietenkään hän ei pääse tästä kuin koira veräjästä, kuinka hän kehtaa edes seistä samassa huoneessa teidän kanssanne, tuon jälkeen Virnistäen Aran vilkaisi palvelijaan, joka virnuili yhtälailla tajuttuaan leikin juonen.
Vai miellyttäisikö se teitä enemmän nähdä, kuinka tuo saisi pitkin korviaan tässä ja nyt, siitä hyvästä että satutti meidän korkea-arvoista vierastamme, hm? Pikkuhiljaa hiukset peseminen alkoi olla loppusuoralla. Aran itse antoi palvelijoiden pestä hiuksensa, mutta kyllä hänkin osasi kuontaloa hoitaa. Mikäli monarkille jotain kysyttävää tuli, mitä seuraavaksi piti tehdä, kysyttiin sitä aikailematta telepaattisesti takana seisovalta palvelijalta, joka hommaan oli loppupeleissä paremmin perehtynyt.
Sormenpäät hakeutuvatkin hieromaan hellästi kreivin päänahkaa, kuninkaan odotellessa tuolta vastausta kysymykseensä.


//Kyllä, se Garrettin pitää oppia. Sitten Aran voi heittää vähän herkkuja, kun on niin hyvä koira. Aran onkin Cryptin koirakuiskaaja, Cesar Millan. Sen takia jopa Garrett pentu tulee nöyrtymään. Ja voihan sitä perunasäkkiä vähän kiristää mukailemaan kauniita muotojasi, Garrett! Sinusta tulisi Cryptin seksikkäin perunasäkki.
Sands ja Ivy vastaa lähes samaan aikaan, minuutin aikaerolla.. tässä on nyt joku juoni! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 28, 2012 12:50

Garrett vain naurahti oikein sarkastisesti, hän ei uskonut samaan, kuin Aran. Tietenkään suippokorva ei halunnut oman lajinsa edustajasta uskoa mitään pahaa, sellaisia ne haltiat olivat! Mutta hän tiesi, oi hän tiesi kyllä. Tiesi tasan tarkkaan, että tuo kirottu palvelija oli tehnyt kaiken tahallaan ja nyt esitti viatonta kuninkaansa edessä, ettei tulisi rangaistuksi! Mutta kreivi aikoi pitää huolen siitä, että Aran ymmärtäisi tilanteen niin, kuin se oikeasti tapahtui, ja toisi edes hieman oikeutta tähän maailmaan! Kuinka hän olisi halunnutkaan vähän aikaa kiehua kunnolla vihaisena ja sitten päästä näyttämään palvelijalle taivaanmerkit, nauttia oikein kunnolla siitä tunteesta, kun pääsee rankaisemaan jotain toista tekemästään virheestä häntä kohtaan... Mutta viha vain laantui ja laantui, kunnes mitään ei ollut jäljellä, kiitos hierovan liikkeen päänahassa. Vähään aikaan Garrett ei näin rauhoittunut ollutkaan ja se oli paljon sanottu se, kun miehen elämä oli yhtä rentoutumista ja rauhaa suurimmalta osin! Mutta tämä meni yli rauhallisen lukemishetken kirjaston sohvalla pötköttäen, tämä oli juuri sitä, mitä oltiin kaivattu. Kidnappaus oli ollut kamala kokemus, kuten tyrmät ja pelottelu haltioiden osalta, mutta tämä sai kreivin suorastaan sulamaan toisen käsissä.

"Niin," Garrett sai huokaistua, Aranin tuodessa niinkin hyvän seikan huomioon, että palvelijan vaikkakin ansaitut tuskanhuudot vain pilaisivat tämän ihanan hetken, mistä oltiin saatu nautittua kylpylässä tähän saakka, ennen kuin joku tuli ja pilasi kaiken. Toisen piti kärsiä tehdyistä virheistään kunnolla, mutta ehkäpä joku toinen hetki, jossain muualla.
"Aivan!" Kreivi hihkaisi tyytyväisenä, kun edes toinen haltioista ymmärsi lopulta sen hirveyden, mitä palvelija oli tehnyt. Miten palvelija kehtasikaan pysyä vielä tuossa, olisi kannattanut pötkiä pakoon kuin rikollinen rikkeen tehtyään! Eihän sekään olisi suojannut saastaista suippokorvaa raivolta ja rangaistukselta, joka tulisi aivan minä hetkenä hyvänsä. Kuinka omituiselta tuntuikaan jakaa mielipiteitä haltiakuninkaan kanssa, mutta toinen todella ymmärsi...
"Olet oikeassa, se pilaisi kaiken. Mutta haluan nähdä sen tulevaisuudessa, ja häneen olisi parempi sattua ja kunnolla!" Silmiäkään ei vaivauduttu avaamaan, sanoista kyllä yhä paistaen se inho palvelijan tekoa kohtaan, mutta muu kehosta oli aivan rentona vedessä. Tuntui ihanalta, kun kuuma vesi syleili kehoa, joka hetki sitten oli ollut vielä niin likainen puhumattakaan hiuksista, jotka tuntuivat toisen käsissä nyt suorastaan silkkisiltä, niin sileiltä ja helpoilta käsitellä. Hellään päänhieromiseen vastattiin työntymällä hieman lähemmäs, tuota Garrett haluaisi lisääkin.
"Mutta en halua, että hän koskee minuun enää..."




((Garrett tykkää herkuista ja tarvitsee kunnon isännän. Aranin pitää vain sanoa tssst ja näpäyttää hieman nenulle, niin eiköhän se siitä. No kyllä se kiristys hieman auttoi, mutta kangas on aivan hirveän kutittavaa, eikä käsiäkään saa nostettua ilman, että koko säkki on ilmassa ja kaikki näkevät helman alle! Ivy on tuolla sängyssä odottamassa sätkä suussaan.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 28, 2012 1:15

Garrett vaikutti kovin tyytyväiseltä Aranin ratkaisuun rangaista palvelijaa myöhemmin. Yllättäen kreivi jakoikin haltian kanssa samoja mielipiteitä, tosin olivatko ne sitten Aranin omia loppupeleissä? Ei oikeastaan, jos kyseinen palvelija olisi häntä satuttanut työnsä ohesta, olisi tuo jo potkaistu selliin häpeämään heti rankaisemisen jälkeen. Kreivin nautintohetkenhän se pilaisi, jos haltiaa nyt alettaisiin rankaisemaan! Garrett kun ei vaikuttanut mieheltä, joka suuresti nautti toisen tuskasta Vai oliko kreivilläkin kenties salaisuuksia? Niistä piti ottaa selvää. Garrett kuitenkin halusi nähdä, kuinka haltiaa tultaisiin rankaisemaan tulevassa ja rangaistuksen oli parempi sattua ja kunnolla. Palvelija mietti hetken tuota toivetta, mitä jos kuningas kävi sen toteuttamaan, vain miellyttääkseen tätä vierasta? Edes tämä palvelija ei halunnut uskoa, että kuningas niin pitkälle menisi tässä leikissä, että satuttaisi omiaan vain, jotta vihollinen olisi tyytyväinen.

Miettikäämme sitä myöhemmin. Älkää te rasittako kaunista päätänne moisilla murheilla Aran kävi hymähtämään, jatkaessaan kreivin pään hieromista. Olihan Garrett suhteellisen kaunis ihmismieheksi, mutta ei tuo vetänyt vertoja haltioiden kauneudelle, vaikka niin kovasti yritti. Makunsa kai kullakin, loppupeleissä Garrett ei ollut mitenkään ihmeellisen sievä haltioiden keskuudessa.. kenties ihmisten. Mutta oliko se sitten hyvä vai huono asia?
Ai? Haluatteko kenties toisen palvelijan hänen tilalleen? Siinä voi kestää hetki, en tiedä onko kovin moni vapaana tällä sekunnilla. Totta kai jostain löytyy uusi palvelija teidän tarpeisiin, mutta siinä kestää tovi Aran kohotti kulmiaan pienesti Garretin käydessä työntymään lähemmäksi.
Tai tietenkin Aran kävi nojautumaan paremmin kreivin ylle, samalla kun hellästi ja samalla yhä hieroen käänsi tuon kasvot kohden itseään, ylöspäin Jos haluatte voin minäkin hoitaa kylpynne loppuun.


//Garrett saa herkkuja, mutta ei liikaa, ettei perse leviä. Aranin lemmikkien pitää olla kauniita ja siroja! luin että TSSST oli TISSIT ja petyin, kun i:it puuttui >: Mutta mitäpä Garrett tisseistä välittäisi. Kaikki haluavat nähdä Garrettin helman alle, Garrett älä yhtään häpeile! TIESIN SEN! Ivy perhana! Tunnen itseni petetyksi! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 28, 2012 2:45

Garrett nyökytteli laiskasti silmät suljettuina toisen sanoille päänsä rasittamisesta. Niin, mitäpä hän turhaan sitä miettisi? Hänhän oli se, jolle vääryys oli tapahtunut. Aranin piti rasittaa päätään miettiessään, kuinka rankaisisi kuritonta palvelijaansa, joka oli arvokasta vierasta niin töykeästi loukannut ja saanut isäntänsä näyttämään huonommalta muiden silmissä! Ja palvelijan itsensä taas piti huolehtia kohtalostaan ja miettiä, oliko kaikki nyt ollut sen arvoista, mitä joutuisi kokemaan. Kreivi olisi kyllä halunnut ajatella kaikkia niitä tapoja, joilla palvelija olisi saanut kuulla kunniansa, mutta se oli loppujen lopuksi haltiakuninkaan tehtävä, eikä hänen itsensä tarvinnut huolehtia siitä. Hän voisi, muttei tarvinnut. Hän oli jo sanonut, mitä mielessä pyöri, ja toinen oli kuunnellut tarkkaavaisena. Eiköhän Aran osaisi hommansa jos ei, sitten hän voisi sanoa, kuinka tyytymätön toisen tuomioon oli ja sitten hän vasta suuttuisikin kunnolla! Mutta nyt olo oli rauhallinen, päätä hierottiin ihanasti ja kehujakin sateli, kuinka Garrett tekikään töitä näyttääkseen kauniilta ja toinen huomasi sen...

Kulmat taas kurtistuivat hieman muuten niin rypyttömillä kasvoilla haltian mainitessa, miten toisen palvelijan saaminen tähän tilaan voisi olla hankalaa. Miksi hänelle oltiin varattu tuo saamaton, ilkeämielinen vätys? Mokoma saastainen elukka! Hänhän oli kreivi, hän ansaitsisi jotain parempaa! Oliko sopivan palvelijan pyytäminen mahdotonta, kun suippokorvat tulivat kyseeseen? Odotus oli niin inhottavaa, ei aatelisen tarvinnut olla kärsivällinen ja joutua odottamaan! Garrettin ei ainakaan, kaiken täytyi aina olla valmiina ja jos ei ollut, piti tarpeeksi huvittavaa viihdykettä järjestää, että odotus olisi siedettävää. Olihan vedessä hauska lillua ja se oli kovin rentouttavaa, mutta nyt kylpeminen oli jäänyt kesken kaiken ja se oli hirveä ajatus! Aran kuitenkin aloitti, kuulostaen siltä, että omasi jonkinlaisen sopivan ratkaisun pulmaan. Sormet yhä hieroivat päänahkaa ihanasti, mutta kädet kävivät kääntämään hieman kasvoja ylemmäksi, kreivinkin nyt vihdoin raottaessa silmänsä katsoakseen toiseen. Haltiahan oli aivan lähellä, kasvot suoraan yläpuolella, ehdottaen jotenkin niin omituiselta kuulostavaa ajatusta... Hetken aikaa siniharmaat silmät pystyivät vain toista katsomaan näin läheltä, kunnes ne kääntyivät sivulle pienen punan noustessa poskille.

"J-jos lupaat olla hellä," Garrett mutisi suutaan mutristaen, eihän hän erityisemmin pitänyt ajatuksesta tulla haltian pesemäksi, mutta että itse kuningas pesisi hänet... Ajatus oli mitä noloin, mutta juurihan toinen oli pessyt hänen hiuksensakin ja näytti siinä aikamoista taitoa? Kenties Aran osasi työnsä, jokainen haltiahan oli ihmiseen verrattuna alempiarvoisempia ja kuten palvelija, eikö? Miksei siis haltiakuninkaankin veressä virtaisi kyky palvella ylempiarvoisia ihmisiä.




((Tietenkin, jokaista herkkua kohtaan pitää liikkua kunnolla, että keho pysyy hoikkana. Mutta ei saa liikkua liikaa, ettei paikat mene aivan lihasmassaksi, hyhhyh. Garrettista pitää löytyä aina sitä pyöreyttä ja pehmeyttä, siihen niitä herkkuja tarvitaan. Garrett suojelee paljasta rintaansa käsillään ja sanoo puna poskillaan kuinka hienoille neideille sopii pienet rinnat. Helman alle ei saa katsoa, sillä hienot neidit eivät näytä kenellekään mitään. Muuta kun alkoholia sivistyneesti nautittuaan. Roswell on myös siellä sängyssä viihdyttämässä vieraita.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 28, 2012 3:22

Kreivi ei sen enempää asiasta mäkättänyt, vaan otti kuninkaan kehotuksesta vinkin, eikä alkanut päätään sen enempää rasittamaan palvelijan kohtalolla. Jos hyvin kävisi, saisi Aran kreivin unohtamaan täysin tuon kamalan vääryyden, jonka Garrett oli juuri kokenut. Ehkä palvelijaa ei edes muistettaisi parin tunnin päästä, se olisi oikeastaan ihan hyvä. Mikäli Garrett kuitenkin kävi vaatimaan toisen päätä vadille, saisi kreivi kokea karvaan pettymyksen. Tietenkään Aran ei aikonut palvelijaa rangaista tästä hyvästä, ennemmin hän Garrettin mielen pahoitti kuin alaistaan mukiloi. Tietenkin kreiville voitaisiin väittää, että palvelijaa kyllä rangaistiin, hän ei vain ollut paikalla. Mikäli Garrett oli yhtä tyhmä mitä oli tähän asti vaikuttanut, nielisi kreivi tuon selityksen.
Aranin oli vaikea pidätellä sitä virnettään enää, nähdessään heleän punan nousevan kreivin kasvoille tämän aiheen tiimoilta. Mikään ei tuottanut Aranille suurempaa mielihyvää, kuin se, että joku tunsi itsensä vaivautuneeksi syystä tai toisesta hänen seurassaan. Niin sen pitikin olla, kaikkien pitäisi tuntea olonsa vaivautuneeksi kun näin kauniinkomea ilmestys oli samassa tilassa!

Pienesti kuningas kallisti päätään Garrettin kääntäessä katseensa pois intensiivisesti tuijottavasta haltiasta. Kuningas sai luvan pestä tämän miehen, mikäli Aran lupasi olla hellä. Huvittuneenmyöntyväinen hymähdys karkasi haltian huulienvälistä, sormien lopettaessa toisen päänahan hieromisen.
Mutta enkös minä aina, kreivi hyvä? Aran naurahti noustessaan seisomaan. Katse käännettiin palvelijan puoleen, käskien tuota poistua paikalta. Palvelija kumarsi ja poistui tilasta, jääden kuitenkin kylpytilan ulkopuolelle haahuilemaan lähettyville, mikäli tulisi tarve palata paikalle.
Ehkä se on parempikin näin Haltia tokaisi lähtiessään riisumaan omia vaatteitaan, tiputtaen ne siistiin myttyyn vierelleen lattialle Ehkä minä olenkin ainoa, jolla on edes jonkinlaista asemaa saada koskea teihin Totta kai Aran leikkisi Garrettin mielen mukaan olevansa alempiarvoinen otus, mikäli se kreiviä tällä hetkellä miellyttäisi. Annettiin miehen luulla mitä ikinä halusi, kyllä ne luulot tultaisiin pyyhkimään sitten kun aika koitti.

Mitä minä edes ajattelin, kun kutsuin moisen alempiarvoisen otuksen teitä pesemään? Rauhallisesti puhuva kuningas kävi nyt ilkosillaan istahtamaan altaan reunalle, laskien jalkansa veteen. Pian pidempi mies kuitenkin valui kunnolla altaaseen, kääntyen kreivin eteen.
Sellainen virhe sovi toistua uudestaan, eihän? Toinen käsistä kävi kurottamaan altaanreunalla olleelle, pehmeälle pesusienelle, kuninkaan nojatessa asteen lähemmäksi kreiviä, sen hetken ajan.
Tahdoitte, että teidät pestään kokonaan ja perusteellisesti? viimeisiä sanoja käytiin painottamaan hymähtäen, samalla kun pesusieni lähti hitaasti veden kautta lipumaan ylösalas Garrettin toista käsivartta pitkin.

// Garrettin pitää olla pehmoinen, kyllä. Aran tarvitsee myös pehmeitä otuksia, sillä kaikki nämä haltia neidot ovat niin kovin laihoja, omaavat korkeintaan povea. Povea ei voi halailla mukavasti! Poveen voi tunkea päänsä mutta siihen se jää, se kelpaa vain tyynyksi. Sen takia Garrettin pitää olla pehmoinen, jotta Aran voi halailla sitä kunnolla nukkuessaan. Garrettille annetaan vähän enemmän alkoholia, niin tuo tanssii pian ilkosillaan pöydällä kaikkien iloksi. Aran ja Marduk tykkää.
Nyt tunnen oloni superpetetyksi. Paitsi että ähähähäh, Valehtelit, Ivy on nyt täällä! Tuossa makaa minun vieraspedilläni, kihihih. Minulla on vieraita, silti on aikaa kiusata Garrettia. Odotan, koska Ivy kirjaimellisesti mottasee minua, kun näin kamalia pervouksia kirjoittelen! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Joulu 28, 2012 5:13

Garrett ei voinut kuin näyttää hieman surkealta pettyessään toisen sormien lopettaessa sen niin mukavan, hellän hieromisliikkeen, jättäen päänahan rauhaan. Hän kun oli niin kovasti nauttinut siitä ja olisi voinut mieluusti antaa sen jatkua vielä jonkin aikaa, ennen kuin se pitäisi lopettaa ja muuta kylpyä jatkaa. Seuraavan kerran, kun hiuksia pestiin, aikoi kreivi vaatia tätä ja vielä enemmän ollakseen miellytetty! Ja koska hän oli arvostettu vieras, josta Aran selvästikin välitti, ei haltia voisi tehdä muuta, kuin hyväksyä sen ja toteuttaa käskyn. Sitä seuraavaa kertaa odotettiin jo innolla, oikein tyytyväisen hymyn hiipiessä sileille kasvoille. Pikkuhiljaa kaikki vääryydet alkoivat unohtua kauniista pääkopasta, haltian saaden hymyilevän nyökkäyksen kysymykseensä vastaukseksi. No, olihan Aran oikeastaan aluksi ollut kauhean julma ja pelottava, mutta huomasi ilmeisesti, ettei sellainen käytös miellyttänyt vierastaan. Toinenhan nyt suorastaan palvoi Garrettia, mikä kyllä oli miehen mieleen! Tämä lähestymistapa toimi paljon paremmin, jos haltia halusi tippaakaan arvostusta. Kreivi kun vaati hyvää kohtelua ollakseen tyytyväinen, ilmeisesti se oli huonompaan tottuneille suippokorville jotenkin uusi käsite, mutta Aran onneksi oli sen nyt omaksunut.

Katse kävi kääntymään kohti palvelijaa, joka nyt vähin äänin poistui tilasta. Olisi saanut mokoma edes pyytää anteeksi, mutta sehän vain tarkoitti rangaistuksen sitten olevan suurempi. Ja se ajatus tyydytti. Kovin vihainen mulkaisu kuitenkin suotiin toiselle, silmien porautuessa pistävästi haltian niskaan, ennen kuin kasvot käännettiin selän takana kuuluvaan rapinaan. Garrett tosin käänsi silmänsä takaisin eteen aika vikkelään huomatessaan Aranin riisuutuvan, eikä alaston haltiamies silmien edessä ollut juuri se näky, minkä hän halusi nähdä! Aivan hyvin hän voisi elää vaikka koko elämänsä näkemättä moista, eikä mitään erityistä olisi jäänyt näkemättä.
"N-niin kai. Niin. Todellakin," hieman hermostunut naurahdus pääsi ilmoille. Kai se sitten niin oli, haltiakuningashan oli ainoa, jonka oltiin annettu koskea, eikä se ollut tuntunut mitenkään erityisen pahalta. Otteet olivat toisella kovin hellätkin ja hellästähän herkkähipiäinen mies piti. Ja huomiosta. Ja hoitamisesta ja hellimisestä. Olihan pari muutakin haltiaa onnistuneet saastaiset näppinsä iholle laskemaan, mutta Aran todellakin oli ainoa, jonka kosketus ei tuntunut hirveältä. Miksi siis pitäisi enää ottaa riskejä ja antaa muiden koskea, jos tämä itseään kuninkaaksi kutsuva voisi jo tehdä kaiken sen, mitä kreivi koskaan voisi pyytääkään toisen vieraana?

"En tiedä, ajatushan oli täysin absurdi!" Garrett naurahti nyt toisen kerran, oikeastikin mielissään ja hyväntuulisena. Mitä suippokorva totta tosiaan ajatteli kutsuessaan noin säälittävän lajitoverin arvovierasta kylvettämään. Olisihan Aranin pitänyt tietää, mihin kaikki johti! Tyytyväisyys kuitenkin muuttui hieman jännittyneempään tilaan haltian nyt itsekin laskeutuessa veteen seuraksi, alastomana... Tuntui iljettävältä lillua samassa vedessä haltian kanssa ja olihan tämä niin noloakin, etenkin kun toinen teki tiensä kreivin eteen, katseen taas kerran vältellessä suippokorvan silmiä. Kädet automaattisesti kääriytyivät kehoa suojaamaan niin katseilta kuin miltä tahansa muultakin. Läheisempi nojautuminen haltialta kurotellessaan jotain altaanreunalta sai Garrettin itsensä vain nojautumaan taaksepäin, pudistellen päätään toisen kysymykseen vastatakseen, silmät puristettuna umpeen, kuin odottaen jotain kipeää tapahtuvan. Pehmeä sieni kuitenkin osui käsivarrelle, hieroen ihoa hellästi edestakaisin, saaden silmätkin taas avautumaan ja katsomaan kunnolla Arania. Kasvoja siis. Ei mitään muuta, alemmas ei uskallettukaan katsoa. Vielä kreivi ujosteli, mutta rentoutui edes hieman. Tämä oli vain kylpy ja toinen oli nyt palvelija, ei tässä ollut mitään erikoista.

"Haluan aina pesun olevan perusteellinen, mikään ei saa jäädä pesemättä," toisen kysymykseen vastattiin kulmaa kysyvästi nostaen. Miksi sitä pesulla edes käytäisiin, jos se jätettäisiin puolitiehen? Typerää!




((Oikein pehmeä pehmolelu unikaverina. Siksi Aran tarvitsee näitä ihmisiä, kun ei noista haltioista oikein mitään löydy. Luuta ja nahkaa kaikki. Aran valitsi sen kauneimman ihmisen omaksi lemmikikseen. Sitten kun on niin paljon alkomahoolia nautiskeltu, ei Garrett muuta tee, kuin möyrii Aranin ja Mardukin sylissä vuoron perään alastomana jotain ölisten. Kukaan ei ymmärrä, eikä kukaan laita pahakseenkaan. Sellaista se on. Se on oikeasti vain vale-Ivy, joka värkättiin tuossa juuri, ettet ihmettele. Täällä kun on paremmat sängyt ja rintakarvat.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 28, 2012 9:30

Kreivin hermostuneet naurahdukset saivat kuninkaan vain hymyilemään entisestään, mutta pian nuo naurahdukset muuttuivatkin hyväntuulisemmiksi. Kaikkeen mihin kreivi myöntyi, käytiin myös vastaamaan ymmärtäväisillä nyökkäyksillä. Tarkoitushan oli miellyttää toista ja jos toisen miellyttäminen vaati myöntymistä, jopa itsensä alempiarvoiseksi laskemista, niin olkoot. Tämän kerran, kuitenkin. Aran tulisi maksamaan potut pottuina, kun sen aika tuli ja silloin hän todellakin sai sen mielihyväntunteen, mitä oli kaivannutkin kreivin kanssa leikittyään.
Palvelija oli nyt poistunut ja Aran oli omillaan.. tai Garrett oli omillaan Aranin kanssa, miten sen halusi tulkita. Haltiakuningasta kuitenkin suuresti huvitti kaikki ne reaktiot, mitä sai aikaan aatelisessa omilla tempauksillaan. Toisin kuin Garrett, ei Aran tuntenut suurta vastenmielisyyttä tilannetta kohtaan. Hän piti ihmisiä alempiarvoisina, mutta ei sentään samalla tavalla, mitä kreivi tuntui pitävän haltioita. Asiasta ei tietenkään mainittu mitään, yhäkään. Annettiin kreivin leijua omissa fantasioissaan ja pilvilinnoissa.

Garrett avasi silmänsä jälleen, haltian käydessä vastaamaan tuohon katseeseen mitä lempeimmällä katseella. Pesusienen annettiin vaeltaa pitkin toista käsivartta hiljalleen, käyden pesemään niitä paikkoja, missä likaa eniten mahdollisesti oli tai näkyi. Eipä kreivi loppujen lopuksi niin nuhjuiselta näyttänyt, olihan tuo ollut vain yhden illan tyrmillä. Pieni virne kävi kohoamaan sen hymyn seasta, Garrettin ilmoittaessa, ettei mikään paikka saanut jäädä pesemättä.
Kuten tahdotte Haltia hymähti, käyden vapaalla kädellä nostamaan kreivin käsivartta ylemmäs, jotta pääsi sienen kanssa lempeästi hinkkaamaan käden alta, kainalosta ja kyljestä.
Mitä mahtaisitte toivoa päivän ohjelmaksi? Haltia kysyi, samalla kun kävi pesemään kreiviä hitaanrauhallisin, lempein ottein. Aina varottiin tekemästä mitään liian rajusti, kreivi kun oli osoittautunut kovin herkkähipiäiseksi.
Olen kuullut, että olisitte hyvä miekkailemaan? Mitään Aran ei ollut kuullut, riitti, että seikkaili toisen ajatuksissa hetken Haluaisitteko kenties näyttää taitojanne minulle?


// Kyllä, kaunein ja pehmein ihminen kaveriksi. Hus pois kaiken maailman hempukkalilyt ja muut, Garrett sen pitää olla. Garrett pitää siis uudemman kerran juottaa hiprakkaan, Aran tykkää. Oikein suuresti tykkää. Mardukin tykkäisi, jos paikalla olisi >: Tämä vale-Ivy on kova kittaamaan alkomahoolia ja letittämään minun hiuksia. En pahasti, palvelu on aina hyväksi. Tunnen oloni Garrettiksi, kun joku harjaa hiuksia ja letittää ne. Tämä vale-Ivy kuitenkin väittää kivenkovaan olevansa oikea.. ettei vain vale-Ivy eksynyt sinne? //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 29, 2012 1:57

Garrett tunsi olonsa kovin vaivaantuneeksi ollessaan kylvyssä alastomana toisen alastoman miehen kanssa. Haltian, vieläpä! Ja ei kenen tahansa haltian, vain itse kuninkaan! Olo oli niin suojaton. Ei kreiviä hävettänyt oma kehonsa niin paljon, olihan se mitä kaunein ja täydellisin tämän maan päällä, mutta vaatteet tuntuivat kuin joltain suojaavalta haarniskalta vihollisten keskellä. Joltain, mikä suojelisi kaikelta, vaikkei kangas mitenkään erityisen vahvaa ollutkaan iskuja kohtaan... Etenkään se satiinista tehty aamutakki, johon viimeksi oltiin pukeuduttu, sehän oli vain ohut kangas joka oltiin kääritty ympärille! Oli se silti enemmän, kuin tämä, mutta tähän piti yrittää tottua. Aran oli nyt hänen palvelijansa, ja palvelijoiden piti antaa pestä kunnolla tai siitä ei muuten mitään tulisi. Toisen annettiinkin nostaa kättä ylemmäksi, pois kehoa suojaamasta, vaikka silmät seikkailivatkin sivulle vilkuilemaan vähän väliä hermostuneina. Garrett teki parhaansa rentoutuakseen, mutta noloahan tämä oli... Haltian kosketus oli silti mukavan hellää, eikä siitä voinut oikeastaan valittaa.

Sienen koskettaessa kainaloa kaikki ne yritykset rentoutua haihtuivat kuin ilmaan, mutta samalla jännittynyt ilmapiiri laukesi. Kosketus oli hellää, mutta se oli silti tarpeeksi ehkä juuri se hellä, miltei hipaiseva kosketus niin herkkään kohtaan oli juuri se tarvittava saadakseen aikaan reaktion. Kreivi naurahti tai no, päästi sellaisen kikatuksen suustaan, että montaakin miestä hävettäisi. Mutta se ei tätä hienostelijaa näyttänyt häiritsevän. Keho kävi kiemurtelemaan haltian otteessa, yrittäen päästä kauemmaksi ja suojella niitä herkkiä kohtia, joita sieni nyt kutitteli suorastaan julmasti hellällä kosketuksellaan. Kainalot ja kyljet olivat kovin herkkiä!
"Ä-älä," Garrett sai sanottua kikattelunsa lomasta, vetäytyen kyllä kauemmas suippokorvasta, muttei juurikaan taistellut vastaan ja yrittänyt repiä itseään irti, mitä nyt halusi vain kutittamisen loppuvan, perääntymisen ollen ilmeisesti se paras vaihtoehto tuon päässä. Kosketukseenkin pikkuhiljaa tottui, kreivin yrittäessä kerätä itsensä ja pysyä aloillaan tullessaan pestyksi, mutta helppoa se ei ollut.

"Oletteko?" Kreivin silmät säihkyivät kasvojen kääntyessä kohti toista, katse suoraan haltian silmissä. Kuuluisuus oli mitä mukavin asia ja nyt hänen miekkailutaitonsa olivat tulleet kuuluisaksi? Oli kai hänellä ketteryyttä, mutta tyyliä oli vaikka muille jakaa!
"Taitavat liioitella," mairea hymy oli huulilla, tietysti hyviin tapoihin kuuluvasti omia kykyjä käytiin vähättelemään, vaikka selvästikin lisää kehuja kaivattiin. Tällä hetkellä Garrett suorastaan säteili ylpeydestä, nythän puheenaiheena oli hän ja kaikki ne taidot, mitkä hän omasi! Miksikään erityisen taitavaksi miekkamieheksi ei harrastelijaa voisi kuvata, eikä yhtään oikeaa taistelua aatelinenkaan ollut koskaan elämässään nähnyt, mutta kysehän oli tyylistä...
"Jos haluatte nähdä ja jos en ole liian väsynyt, voin näyttää," itsevarmuus suorastaan kasvoi silmissä,
"Tehän olette isäntä, teidän kuuluisi viihdyttää vierastanne," kreivi hymyili märkiä hiuksia silitellessään rintansa päällä, nyt tuo näytti olevan niin tyytyväinen, ettei edes välittänyt, mitä oli ohjelmassa. Kaikki kävisi, kunhan se ei olisi jotain kauhean epämiellyttävää. Mieluummin jotain rauhallista näin heti herättyä ja kylvettyä.




((Garrettin ainoa vastus on Jack. Ainoastaan Jackin kauneus uhkaa Garrettia, mutta Jack vain on aivan liian pehmeä Aranille, joten ei sovi. Hyi Jack, takaisin laihdutuskuurille siitä. Garrett humalassa on mukavaa seuraa kaikille, kaikki tykkäävät, kun tuo on yhtäkkiä niin rento ja estoton. Tietenkin se on vale-Ivy, se tehtiin Garrettille palvelijaksi, kuten varmaan olet huomannut. Tietenkin väärennös aina väittää olevansa aito, muutenhan se olisi ihan typerää. Katsoin taas, kun isoja miehiä hakattiin bambumiekoilla perseelle ja nauroin. Peikkojen poskilihaksia ei ole tehty tähän, sattuu.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 29, 2012 2:24

Miehen kikatus sai Aranin hymähtämään muutamaan otteeseen, samalla kun katse pysyi tiiviisti kreivin kasvoissa. Kikatus ei todellakaan ollut kovin miehinen tapa reagoida kosketukseen, mutta oliko Garrett sitten kovin miehinenkin mies? Ei oikeastaan, jos Aranilta kysyttiin. Hän oli nähnyt paljon miehisempiä rattopoikiakin, mitä Garrett. Mutta mikäli kreivi halusi itsestään tämän kuvan antaa, ei Aran mitään vastaan sanonut. Kreivin kuitenkin käydessä enemmän tai vähemmän suorasti kieltämään haltiaa kutittamasta itseään, pysäytti Aran kätensä liikkeen hetkeksi, vilkaisten kreiviin huvittuneena, jatkaen kuitenkin toisen pesemistä. Pesusieni jätti kuitenkin kainalon seudun rauhaan, kyljen ollessa seuraava uhri. Kylki ja rintakehä, jota käytiin pesemään hellän varovasti yhä, hitain ja maltillisin liikkein. Aina kun kreivi yritti kauemmas pyrkiä, oli haltia seurannut mukana. Tästä ei tulisi mitään jos toinen aina kosketuksen ohesta kävisi perääntymään ja kiemurtelemaan. Katse pysyi kuitenkin Garrettin kasvoissa, tarkkaillen miehen jokaista ilmettä. Mikäli kreivi tuntisi olonsa liian epämukavaksi, lopettaisi Aran tuon pesemisen ja perääntyisi. Juuri nyt, Garrett ei näyttänyt sellaisia merkkejä.

Päätään nyökytellen Aran vastasi kreivin kysymykseen, kun puheeksi tuli nuorenmiehen miekkailutaidot.
Kyllä olen.. Enkä uskoisi, että ne huhut olisivat liioiteltuja. Vaikutatte erittäin pätevältä mieheltä, ties mitä taitoja te salaatte tuon kauniin ulkokuorenne takana Aran kävi hymähtämään.
Tietenkin viihdyttämisenne on minun kontollani, sitä en käy kiistämään pikkuhiljaa pesusieni alkoi lipumaan kreivin kylkeä pitkin alemmaksi ja alemmaksi, aina lanteiden tienoille, haltian puhuessa lempeän rauhallisella äänellä Mutta olisimme enemmän kuin otettuja, mikäli teidänkaltainen, arvostettu aatelinen näyttäisi meille jaloja taitojaan Todellisuudessa Garrettin taidot tuskin vetivät vertoja edes keskiverto sotilaalle, mutta ainahan sitä sopi kreiviä ylistää, nyt kun tuota haluttiin miellyttää. Ja jos ihminen jostain tuntu pitävän, niin itsensä ylistämisestä. Aran ei voinut oikeastaan sanoa mitään vastaan, kyllä hänkin piti siitä, että häntä ylistettiin. Joskin hänen ylistämisensä oli aiheellista ja perusteltua, toisin kuin tämän lellityn ihmisparan. Mitäköhän kreivi loppujenlopuksi itsestään kuvitteli?


//Jack perhana, mene pois. Garrett kaipaa valokeilansa takaisin! Hus pois siitä, kera täydellisen kroppasi ja ihanan pyllysi. Laihduttaisit, olet hieman tukevahko. Aran juottaa Garrettin uudestaan humalaan, odotas vain. Sitten Garrett saattaa tehdä jotain harkitsematonta. Vale-Ivy on yhä kovasti sitä mieltä, että hän on aito. Hän kaikessa ylhäisyydessään antoi minulle luvan tulla vastaamaan, kerta hikka iski eikä hän voi kommunikoida samalla kun hikottelee. Bambumiekoilla perseelle miksi, oi miksi Sands, jätät minut aina pois kaikesta kivasta? Anna minunkin reväyttää poskilihakseni pahanpäiväisesti //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Joulu 29, 2012 2:19

Garrett oli selvästikin tyytyväisempi heti, kun pesusieni lopetti armottoman hyökkäyksen kainaloa kohtaan. Kaikkihan kuitenkin tiesivät ainakin jos tämän hienostelijan tunsi yhtään sen paremmin ettei tuo pieni pesu riittänyt kainalolle. Kaikki paikat piti puunata huolella, ettei mikään varmasti jäisi likaiseksi ja haisevaksi. Silloinhan koko kylpy pitäisi ottaa uudestaan! Kylki näytti kuitenkin yhä kovin herkältä paikalta kosketukselle, eikä kreivi voinut kuin kiemurrella otteessa virne huulillaan kutituksesta, mutta yhtä pahaa reaktiota se ei saanut, kuin kainaloihin koskeminen. Tuon kanssa piti kuitenkin olla tarkka ja pitää pintansa, vaikka sitä hieman vastusteltaisiin. Oli asioita, jotka Garrettin piti vain tehdä ja tuo ymmärsi sen ainakin jollain tasolla. Jos jokin pakollinen tehtävä tuntuisi epämukavalta, tietenkin sitä vastusteltaisiin... Mutta jos asia jätettäisiin sitten siihen ja nuorukaisen annettaisiin pitää päänsä, tulisi myöhemmin toruja siitä, kun asiaa ei oltu hoidettu. Kartanon palvelusväki oli saanut oppia sen ja etsiä helliä tapoja huomauttaa isäntäänsä asian tärkeydestä ja muistuttaa, että se piti tehdä. Ja etsiä jokin tapa, miten kiemurtelevan miehen saisi pidettyä aloillaan mahdollisimman hellästi, mutta onneksi aatelisen elämä ei antanut paljoa voimaa raajoihin. Kreivi ei kuitenkaan laittanut millään tavalla vastaan Aranin lähestyessä ja pysyessä tehtävässään tunnollisesti, jatkaen pesuaan. Sehän oli toisen työ nyt, eikä pesua vastusteltu. Se vain kutitti liikaa, eikä tunteita voitu hillitä, mutta loppujen lopuksi toiveena oli olla putipuhdas.

"Älkäähän nyt," naurahtaen käytiin taas vähättelemään, vaikka kovin tyytyväiseltä tuo kuulostikin. Voi kuinka toisen sanat saivatkaan Garrettin iloiseksi, tuon loistaessa hyvää oloa ja ylpeyttä omaa itseään kohtaan. Haltia oli aivan oikeassa ja kehuista nautittiin niin kovin! Olihan hän mitä kaunein ilmestys, mutta ei se pelkkä kauneus ollut kaikki kaikessa. Myös järkeä riitti, kuten monia muita taitoja, aivan kuten Aran epäili. Tai tiesi. Toinen oli kuullut kyllä. Kukahan oli kertonut kreivin taidoista haltioille? Luulisi, ettei kukaan haltiarasistin ystävistäkään saisi sanaansa kuulumaan suippokorvien parissa, mutta jostakinhan noiden oli se kuultava? Ehkäpä hän oli kuuluisampi, kuin ajattelikaan, ja kaikki tiesivät! Kuinka jännittävä ajatus!
"Enhän voi mitenkään kieltäytyä, jos haluat nähdä sen noin paljon," itsevarma hymy pysyi huulilla, eikä sienen liikkeistä välitetty juurikaan mitään, vaikka alemmas se olikin kovasti matkaamassa,
"Mutten halua liikaa rasittaa itseäni. Olisi hirveää, jos heti kylpyni jälkeen joutuisin hikoilemaan," Garrett silitteli ja kiersi hiuksiaan sormensa ympärille, paisuvan egon luultavasti täyttäen koko huoneen tällä hetkellä. Mielessä ei käynytkään niinkään yksinkertaista ajatusta, kuinka pelottava haltia olisi miekka kädessään ja terä kohti hänen kasvojaan ojennettuna, nyt kun miekoilla lähdettiin leikkimään...




((Garrett änkyröi jo, sillä hän on tähti, eikä tuo typerä Jack! Aina tulee kerjäämään huomiota! Mutta Aranille ei kelpaa noin pehmeä pehmolelu, sen pitää olla juuri sopiva, kuten Garrett. Jack on liikaa. Henry saa ottaa viereensä, jos haluaa. Eikö Garrettin koko elämä ole yhtä harkitsemattomien tekojen tekemistä, humalassa tai ilman? Mutta ehdottomasti on vielä helpompaa helpompi humalassa, kyllä. Tietenkin vale-Ivyt ovat aina varmoja siitä, että ovat aitoja. Garrett ei hyväksyisi mitään epäaitoa harjaamaan hiuksiaan, joten niiden pitää kokoajan vakuuttaa olevansa aitoja, katso. Niin käy joskus, kaikki hauska tapahtuu vain, jos silmät pidetään tarkkaavaisesti auki kokoajan. Muuten jokin menee ohi suun, eikä poskiin satu.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 29, 2012 8:56

Kreivin peseminen jatkui, haltian laskiessa katseensa toisen kasvoista seurailemaan omia liikkeitä. Jokainen paikka pestiin huolellisesti ja jopa muutamaan otteeseen, saippuan kera. Kreivi vaikutti päässeen eroon siitä kainostelustaan, jota oli aluksi ehkä kokenut. Aranille tilanne sinänsä ei ollut mitenkään uusi tai nolottava, haltia oli tottunut olemaan alasti muiden seurassa, varsinkin näin kylpylässä. Hänellä ei ollut mitään hävettävää kehossaan, sehän oli täydellinen, jos Aranilta itseltään kysyttiin. Ihmisen kanssa kylpeminen oli kuitenkin harvinaisempaa, koska korkea-arvoisia ihmisiä haltioiden joukoissa pahemmin liikkunut. Garrettkin oli päässyt tänne vain, koska Aran halusi leikkiä kieroja leikkejään.
Katse kohosi pesemisen ohesta kreiviin, tuon käydessä naurahtamaan haltian puheisiin.
Totta se on, teistä olen kuullut loppupeleissä melko paljon.. ja vain hyvää. Pikkulinnut laulavat kovasti Toisen mieleen tunkeuduttiin vähän väliä urkkimaan milloin mitäkin, vaikka oli hän kuullut myös kreivistä toisten suusta aikanaan. Totta kai oli hyvä tietää vihollisen johtohahmoista edes jotakin. Aran oli olettanut Nahorin kreivin olevan hieman Vakuuttavampi auktoriteetti, mutta ilmeisesti tuo vain kantoi titteliä ja keikisteli muiden mieliksi.

Olisin erittäin otettu, mikäli suostuisitte Itsevarmaksi muuttuneelle kreiville vastattiin, tuon jo tavallaan suostuessa Aranin ehdotukseen. Tavallaan ajatus olikin ihan mielenkiintoinen, Aran halusi nähdä, mihin kreivi kykeni. Ehkä tuosta sittenkin olisi jotain vastusta, mikäli miehelle teräaseen antoi? Garrett ei kuitenkaan vaikuttanut mieheltä, joka olisi kovin innoissaan sotkemassa vaatteitaan vereen.
Ja sehän vasta olisi hirveää! Haltia kävi teatraalisen dramaattisesti henkäisemään kreivin puhuessa hikoilemisesta Sitä me emme halua joskin, mikäli haluatte, pääsette toki uudemmankin kerran pesulle illan tullen, mikäli tarve.
Kreivin peseminen alkoi olla jo loppusuoralla, haltian käydessä nätisti kääntämään kreivin selkä itseään kohden, pestäkseen herkkähipiäisen selän. Mitään kiirettä ei tietenkään pidetty, ellei kreivi alkanut ajatella peseytymisen vievän jo liian pitkään, kenties tuo pelkäsi rusinaksi muuttumista, mistä sitä tietäisi. Ajatuksista myös urkittiin, mikäli kreivi ei ollut tyytyväinen jonkin alueensa puhtauteen, käytiin se uudemman kerran pesemään. Kosketuksensa suhteen Aran ei häpeillyt mitään, mutta mikäli kreivi tuntisi olonsa ahdistelluksi haltian käden lähestyessä takalistoa tai intiimialueita, kävi haltia varovaisemmaksi.
Tunnetteko hyvinkin kuninkaanne? totta kai Aran halusi tietää kreivin mielipiteistä ihmisten kuningashuonetta kohtaan, kenties niitäkin voisi hyödyntää tilanteessa tai toisessa.


// Älä huoli Garrett, ei tuollainen lihava Jack sinua voi syrjäyttää! Aran haluaa vain täydellisen kauniin pehmolelu Garrettin. Henryn vieressä alkaa olemaan jo aika ahdasta, varsinkin kun Roswell egoineen vie suuren osan. Ehkä Jack voisi mennä hakemaan lohtua Lilyltä, se kun tykkää noista lihavista niin kovasti. Kuten nyt Blackista, tuollainen ihrapallo sekin kalju. Garrett oli itse harkitsematon teko. Ollaan katottu Ivyn kanssa Candy Candya, siellä on ihanan snobeja aatelisia, Garrett olisi kuin kotonaan niiden kanssa. Ja ne glitteri miehet! Vale-Ivy kuitenkin nukahti joten karkasin sinun luoksesi, armaani.
Silmäni pidän tarkkaavaisesti auki, mitään en päästä ohi suun. Kaiken sihtaan hienosti sinne, niin kauan, kunnes posket on tunnottomat //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1586

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Joulu 30, 2012 3:14

Garrett piti huolellisesta pesusta ja vaahtoavasta saippuasta ihollaan, kaiken piti olla täydellistä, kun hän oli kyseessä! Ihon täytyi olla putipuhdas ja tuoksua mitä ihanimmalta, muuten kylpy olisi ollut täysin turha, hirveä katastrofi! Aranin huolellisuutta sienen ja saippuan kanssa arvostettiin, eihän kreivi tietenkään ollut kiittämätön palvelijoitaan kohtaan ja osasi kyllä antaa noillekin oman osan kehuistaan. Ja kaikki palvelijathan nauttivat siitä, kun isäntä on tyytyväinen tekoihin, eikö? Haltia saisi olla tyytyväinen, sillä teki jotain oikein nyt. Haltiakuningas kohosi arvoasteikolla kokoajan ei tietenkään päässyt yhdenkään tärkeän ihmisen korkeudelle, mutta palveleminen ja miellyttäminen saivat miehen ajattelemaan toisesta paremmin, eivätkä teot tai arvonimet, jotka oikeasti ansaitsivat suurta arvostusta. Mutta sellainenhan Garrett oli, eikä sen pitäisi tulla minään yllätyksenä. Teot häntä itseään kohtaan olivat niin paljon tärkeämpiä, kuin ketään muuta, hyvien tekojen ollessa todella miellyttäviä, pahojen taas saadessa tuon oikein tyytymättömäksi.

"Mitä kaikkea pikkulinnut kertovatkaan?" Kreivi säteili yhä tyytyväisyyttään haltian käydessä ilmoittamaan, kuinka paljon loppujen lopuksi olikaan aatelismiehestä kuullut... Ja kaikki se kuulemma oli vain hyvää! Hänhän oli suorastaan haltioissaan ja halusi kuulla lisää toisen suusta, ehdottomasti! Eihän Arania voisi mitenkään suoraan pyytää kehumaan, ei toki. Arvokkaat ihmiset eivät kerjäisi kehuja kuin jotkin... Koirat! Mutta selvästikinhän Garrettia kiinnosti vain tietää, millaisia asioita haltia oli kuullut. Huvin vuoksi. Varmistaakseen, oliko ne kaikki oikeita. Hirveäähän se olisi, jos joku niin ihanasta miehestä kävisi liikoja kertomaan, vaikka kuka tahansa voisi sen virheen tehdä kauneuden nähdessään.
"Tietenkin suostun," tuo nyökkäsi myöntyvästi vielä, vahvistaen miekkataitojensa näyttämisen myöhemmin, naurahtaen sitten suippokorvan ymmärtäessä hikoilun kauheudet. Aran ei näyttänyt erityisen saastaiselta haltiaksi, olihan tuolla kovin pitkät hiukset, jotka eivät edes haisseet tai näyttäneet rasvaisilta. Aran ymmärsi kyllä puhtauden päälle, niin hyvin osasi etsiä ne hinkkaamattomat kohdat hänenkin alastomalta keholtaan! Mikä harmi, että toinen oli haltia, mieluusti haltiakuningas oltaisiin muuten otettu omaksi henkilökohtaiseksi palvelijakseen. Taidot olivat kohdallaan kaikin puolin, niin kosketuksen kuin puhumisen puolesta...

Garrett olisi voinut kylpeä näin vaikka ikuisuuden, vaikkakin puheet toisesta kylvystä samalle päivälle illallakin olivat hieman outoja. Olisikohan se liikaa? Nauttihan hän todella paljon kylpemisestä ja rentoutuminen kuumassa vedessä kuulosti ihanalta ennen nukkumaanmenoakin, mutta... Olikohan joskus liian paljon hyvää liikaa? Hiukset siirrettiin selältä rinnanpuolelle haltian kääntäessä kreivin ympäri pestäkseen tuon selän, eikä liikettä vastusteltu lainkaan. Vähän sitä taas aristeltiin sienen hankkiutuessa... Herkkiin paikkoihin, mutta niin kauan kun toisen kosketus pysyi hellänä ja siveellisenä, ei sitä laitettu pahakseen.
"Olen nähnyt hänet vain kerran, silloinkin olimme todella nuoria," Garrett ei nähnyt mitään pahaa kuninkaasta puhumisessa, kun Aran niin nätisti kysyi. Jos totta puhuttiin, ei hän oikeastaan Henryä tuntenut. Tiesi vain ne epämiellyttävät tempaukset, joista kreivi oli aivan eriä mieltä. Kuninkaan isää hän taas kunnioitti paljonkin ja olihan sitä ollut koko elämä aikaa tutustua sen miehen tekoihin, Henry taas oli... Uudempi. Liiankin uusi, eikä nuorempana ymmärtänyt juuri minkään päälle. Tietenkin omasta kuninkaasta haluttiin uskoa hyvää ja toivoa, että tuo olisi vihdoinkin oppinut.




((Garrett on juuri täydellinen pehmeydeltään! Lilyllä on todella suuri sänky, sinne mahtuu tuollainen toinenkin pullero. Sinne vain Jack, tilaa löytyy. Toivottavasti Black ei vain tule kateelliseksi, kun joku noin kaunis jakaa sängyn. !!! Garrett oli pitkään harkittu teko, kuule! Siellä sängyssä hyvin rakastavainen nuoripari tuijotti kattoa ensimmäisen kerran yhdessä nukkuessaan viikkoihin ja miettivät, että eiköhän pitäisi vihdoinkin se perijä pyöräyttää, ennen kuin molemmat ovat liian vanhoja. Niin romanttista. Garrett ei ole snobi, Garrett on vain täydellinen. Niin. Tänään minä otin sen roolin, missä piti päästä nättipojun housuihin. No homo okei. Kaikki muut näkevät läpi, paitsi se itse nättipoika. Ja nättipojan pelaaja. Se on hieno peli.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14486

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 30, 2012 3:44

Pikkulinnut visertävät vaikka mitä erinomaisuudestanne Tietenkin kreivi halusi kuulla lisää kehuja itsestään, mutta liikaa ei Garrettille niitä suotu. Vähän piti jarrutella myös toisen kehumisen suhteen, ettei koko homma menisi liian imeläksi. Tai Aran joutuisi pesemään suutaan saippualla toisen ylistämisen jälkeen. Oli helppo kuitenkin niellä ylpeyttään, sillä oli jotain, mitä odottaa tämän jälkeen. Kai kreivin mielistelyä voisi kutsua jonkinlaiseksi haasteeksikin ja haasteita Aran kaipasi tylsähköön arkeensa. Koska sota käytännössä polki paikoillaan, ei tapahtunut mitään suurta ja mielenkiintoista. Pattitilanne oli kehittynyt jälleen ja sekös kismitti niin kovin malttamatonta haltiakuningasta.
Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin, mitä ne linnut ovat laulaneet. Kaikkea hyvää, sitä viserrystä kuunnellessa meinaa ihan kateus iskeä Kateus oli kyllä viimeinen asia, mitä Aran tunsi kreiviä kohtaan. Naurettava tekosyy elämälle tämäkin mies.
Garrett kuitenkin suostui näyttämään muka kuuluisia miekkailutaitojaan. Siitä tulisi mielenkiintoista, tilanteesta piti kenties järjestää sellainen, missä kreivi uhkuisi tätä samaa itseluottamusta ja ylpeyttä, mikä nuorenmiehen nytkin oli täyttänyt. Mikäli pupu menisi pöksyyn kun miekka iskettäisiin käteen, ei kreivistä mitään hupia olisi. Sen näkisi sitten.

Garrett ei tuntenut Henryä pahemmin, ei ainakaan käynyt myöntämään. Kreivin sanojen mukaan hän oli tavannut nykyisen hallitsijan vain kerran ja silloinkin nämä olivat olleet pieniä. Ei siis ihme, ettei Henrykään ollut pahemmin puhunut Nahorin kreivistä, eikä silloisella prinssillä kyllä ollut mitään mielipidettäkään muodostaa Garrettista. Ainakaan sen perusteella, mitä Aran aikoinaan oli saanut urkittua prinssin päästä. Aran kävikin vain pienesti hymähtämään kreivin vastaukseen, jättäen asian toistaiseksi siihen. Ehkä aateliselta voisi urkkia vähän enemmän mielipiteitä ja kommentteja, kun tuo oli maistissa. Kovin estottomalta kreivi oli vaikuttanut siinä tilassa.
Lopulta haltia lopetti toisen pesemisen, perääntyen pienesti kreivistä. Kaikki paikat oli kuurattu jopa pariinkin kertaan, eikä missään pitäisi enää olla likaa, jos sitä alun perin edes oli ollutkaan.
Oletteko tyytyväinen vai vieläkö kaipaatte pesemistä jostakin? Kreiviltä käytiin kysymään, ennen kuin hanskat tiskiin lyötäisiin. Ei sitä koskaan tiennyt, jos Garrett vaikka tunsi varpaansa olevan vielä likainen.


//Garrett on synonyymi täydellisyydelle. Lily tarvii suuren sängyn noille lihaville karjuille, pitää varoa, ettei itse jää massojen alle, kun miehet kääntää kylkeä. Kyllä Jack sinne mahtuu, Black voi sen verran niellä ylpeyttään, että jakaa sänkyä toisen pulleron kanssa. Hihih Jack Black hihiihih. Lapsi oli harkittu teko, ei Garrett. Garrett oli vahinko! He vahingossa täydellisyys, onko tämä paha. Nättejä poikia. No homo. NÄTTEJÄ. Ivy käski sanomaan hei. Hei. Häneltä. //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö