Kirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2013, 13:45
Tyytyväisenä virnuileva satyyri vilkaisi neidon puoleen, tuon todetessa, että antaisi sarvipäisen hoitaa puhumisen. Tyttöhän oli fiksu! Mitä tuo todellakaan suutaan kävisi aukomaan, jos orjaa esitti. Kerta tyttö ei edes haltiakieltä puhunut, olisi tuon turha edes alkaa sepittämään mitään. Tietenkään kaikki jotka haltioiden kylässä tai kaupungissa asustivat, eivät automaattisesti osanneet tuota kaunista kieltä, mutta jos halusi pysyä virallisena ja ennen kaikkea uskottavana, oli parempi käyttää suippokorvien omaa kieltä, kuin rumaa ja tönkköä yleiskieltä.
Totta, totta. Parempi jättää puhuminen minulle, mikäli sellaiseen tilanteeseen joudumme. Paras toivoa, ettemme Satyyri vastasi hymähtäen, antaen kevyen askeleensa johdattaa huolettomasti tätä neitoa eteenpäin, kohti vapautta.
Kannattaa muuten piilottaa kaikki arvoesineet kuten nätti korusi Orjilla ei yleensä moisia ole, elleivät tarjoa mielenkiintoisempia palveluita korkea-arvoisille herroille, tiedät kai Perian kävi töksäyttämään melko suorasukaisesti, ehkä jopa vähän vihjaten hänen olettavan tämän tytön olevan yksi näistä orjista. Se sinällään ei ollut sula mahdottomuus! Olihan neito suhteellisen nätti näin ihmiseksi ja pukeutunut siististi. Tuskin tuo lattioitakaan pesi
Matka kävi kaikessa rauhassa kohden portteja. Turha heidän oli kiirehtiä saatikka muutenkaan erottua massasta tekemällä jotain tyhmää, kuten hätäilemällä. Perian tietenkin eläytyi rooliinsa ja käveli kuin mikäkin maailmanomistaja. Tyytyväisyys suorastaan paistoi satyyrin kasvoilta, samalla kun seuralainen älysi mennä kävelemään taka-alalle, kuten alaisten kuuluikin. Olisihan tyttö voinut nyt vain kadota ja jättää Satyyrin yksinään, mutta miksi tuo niin olisi tehnyt? Perian oli hänen avainlippunsa vapauteen, mikäli ihminen halusi pois elävänä, tuon kannatti pysytellä siron otuksen perässä.
Porteilla vartijat seurasivat tarkkaan sekä sisään, että ulos valuvia kulkijoita. Vartijat pysäyttelivät selvästi enemmän sisään pyrkiviä, sillä haltiat eivät tunnetusti halunneet päästää ketään vähänkin epäilyttävää kaupunkiinsa rällästämään. Väkeä oli kyllä kiitettävästi porteilla ja jopa niiden ulkopuolella. Muurin toiselle puolen oli kehittynyt pieni tori, kun kauppiaat, jotka sisään eivät olleet päässeet, olivat pistäneet kojunsa pystyyn kaupungin porttien kupeeseen ja kauppasivat tuotteitaan siellä.
Oli aika kävellä porteista ulos. Perian loi heti katsekontaktin ensimmäiseen vartijaan, joka sattui edes vilkaisemaan satyyriin päin. Satyyri soi vartijalle pienen, kunnioittavan nyökkäyksen tervehdykseksi, tuoden näin katsekontaktilla ja eleillään esille, ettei hänellä ollut mitään salattavaa. Kun antoi itsestään selvän kuvan, todennäköisyys tulla pysäytetyksi oli pienempi. Onneksi Satyyrilla oli yllään kaikenlisäksi kovin koreat vaatteet, joten tittelitön sorkkajalka käytiin arvioimaan yläluokan kansalaiseksi. Hyvä niin.
Kuitenkin, tuon seuralainen käytiin pysäyttämään. Lähelle eksynyt vartija tarrasi kiinni maahan katselevan neidon käsivarresta, selvästi arvioiden tuota katseellaan.
Hän on minun seurassani, arvon herra. Voisitteko päästää irti orjastani, jotta ehättäisimme matkaan, kohti kylää, ennen kuin pimeä käy laskeutumaan? Satyyri oli heti tilanteen tasalla, käännähtäen ympäri ja käveli heti hätiin. Tietenkään hän ei aikonut jättää tyttöä pulaan, heillä oli sopimus!
Vartija selvästi empi yhä, mutta päästi lopulta irti tytön kädestä, pahoitellen satyyrille ja toivotti hyvää matkaa. Perian tietenkin kiitti ja toivotti ystävällisesti hyvät päivänjatkot vartijalle, ennen kuin kävi kevyesti työntämään tytön liikkeelle, poispäin porteilta.
Muutama askel ja he olivat virallisesti ulkona kaupungista, sillä pienellä torialueella, joka porttien edessä oli. Vielä ei ollut varsinaisen turvallista, joten Perian jatkoi tytön saattamista poispäin kaupungista, torin läpi, aina vain kauemmas ja kauemmas. Puhe oli ollut vain kaupungista ulos pääsemisestä, mutta Perian uskoi, ettei tulisi saamaan koruaan, mikäli vain jättäisi tytön nyt omilleen.
Minne ajattelit mennä? Perian kävi kysäisemään kaksikon kävellessä eteenpäin, satyyrin pitäen kuitenkin äänentasonsa matalalla.
(( 2.6.2014 Myö vetäisen hahmoni pois kun on ollut jo pidempään hiljaista >: Ota yksärillä tai skypessä yhteyttä, jos ja kun haluat jatkaa peliä! ))