Kaksi kuningatarta || Ros

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ros » 19 Heinä 2013, 19:26

Kerensa olisi järkyttynyt jos hänen edessään seisova naisekas olento olisi epäillyt ääneen hänen olevan jonkinlainen kurtisanin ja orjattaren välimuoto mutta siinäkään tapauksessa hän ei olisi ollut siinä tilanteessa, että olisi voinut olla ottamatta tarjousta vastaan. Hänellä oli käynyt tuuri, jos sirorakenteinen tosiaan veisi hänet turvaan täältä eikä antaisi ilmi kuninkaalle.
Tosin toinen ei voinut mistään tietää, kuka hän oli, joten hänen pyytämänsä koru olisi hänen ulosauttamisensa arvoinen vaivanpalkka. Kerensa ei kuitenkaan voinut olla nostamatta kättään korulle - se oli lahja Henryltä. Jos hän pääsisi täältä pois, hän voisi kuitenkin korvata poisantamansa lahjan miehelle. Jos hän sen sijana kävisi liian uskaliaaksi, olisi hyvinkin mahdollista, että naisekas olento jättäisi hänet tähän.
Kuka täällä auttaisi häntä pelkkää ystävällisyyttään.

Kerri nyökkäsi lopulta. Oliko hänellä edes muita vaihtoehtoja kuin suostua ehtoihin?
"Saat korun. Se on sopiva vaivanpalkka siitä, mitä teet hyväkseni", tyttö myönsi. "Jos kuitenkin sallit, annan sen sinulle vasta, kun olen turvallisesti ulkona." Hän ei halunnut huomata tulleensa huijatuksi, ilmiannetuksi ja koruttomaksi. Hänen pelastajansa ei vaikuttanut kaikkein rehellisimmältä naiselta mutta juuri epärehellinen auttaisi häntä tilanteessa. Hän kuitenkin oli vihollinen.
"Saanko tiedustella nimeäsi? Haluan tietää, ketä minun on syytä kiittää."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Heinä 2013, 20:30

Perian jäi maltillisesti odottelemaan, että tummahipiäinen kävisi tekemään päätöksensä. Hänellähän ei ollut kiire minnekään paitsi jos tutut vartijat sattuivat paikalle vaan hän voisi vaikka koko päivän odotella naisen päätöstä. Ihmisellä kuitenkin taisi olla asteen tai toisen kiire pois paikalta, tai niin Perian ainakin arveli. Mikäli nainen todellakin oli pakenemassa paikalta, ei tuon kannattanut turhan pitkäksi aikaa jäädä jahkailemaan haltioiden alueille. Ennemmin tai myöhemmin tuo löydettäisiin!
Tietenkin, Satyyrilla kävi myös mielessä ne kaikki mahdolliset seuraukset, mitä tästäkin saattoi tulla. Tuskin kukaan katsoisi hyvällä sarvipäistä, joka oli auttanut yhden orjan pakoon, mutta hän saattoi aina vedota tietämättömyyteen. Kerta naisella oli selvästi arvokoruja, saattoi Perian myös vedota tuon väärinarvioimiseen. Ei se tietenkään kovin mahdotonta ollut, että joku hieman rikkaampi ihminen oli haltioiden puolella tässä sodassa! Harvinaistahan se oli, mutta ei olematonta.

Lopulta tummahipiä kävi suostumaan ehtoihin, tehden kuitenkin selväksi, että korun satyyri saisi vasta sitten, kun oli auttanut hänet pois kaupungista.
Kuulostaa aivan reilulta kaupalta, kyllä Satyyri kävi nyökyttelemään näihin ehtoihin. Ei hänkään olisi antanut palkkaa mistään tehtävästä etukäteen kenellekään! Oli siis vain reilua, että palkka maksettiin tehtävän jälkeen. Eihän sitä koskaan tiennyt, jos satyyri olisikin lähtenyt heti livohkaan korun saatuaan. Sellainen tosin ei ollut hänen tapaistaan, mutta mistä tämä nainen sen tiesi?
Ah, tietenkin. Nimeni on tällä hetkellä Perian. Olen kulkenut kovin monella eri nimellä vuosisatojen varrella, riippuen tietenkin omistajastani Satyyri kävi esittäytymään Mutta, te saatte kutsua minua miksi haluatte. Voimme leikkiä, että tämä on erittäin lyhyt emäntä-palvelija suhde! Tai no, jos haluamme ulos porteista, ehkä toisinpäin toimisi paremmin. Mutta älkää huoliko, minä kyllä hoidan teidät turvallisesti ulos. Nyt, seuratkaa minua.
Noiden sanojen myötä lähti Satyyri hitaasti askeltamaan eteenpäin, viittoen neitokaista seuraamaan itseään. Tahdin Perian piti miellyttävän hitaana, mutta silti sen verran ripeänä, ettei kaksikkoa pystynyt turhan kauaa tuijottamaan samasta paikasta. Satyyri myös valitsi reitiksi kadut, jotka olivat huomattavasti hiljaisempia ja joita käytti yleensä alempikansa. Perian yhä veikkasi, että nainen oli pakeneva orja, joten yläluokan kansalaisia kannatti vältellä.
Mikä lienee teidän nimenne sitten?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 24 Elo 2013, 22:14

Kerrin naisena pitämä henkilö piti hänen hienoista epäluuloisuuttaan vain aiheellisena ja myöntyi yhtään vastaan mukisematta Kerrin ehtoihin, mikä yllätti naisen hienoisesti. Hän oli varma, että toinen olisi väittänyt vastaan mutta sen sijaan sarvipää kohtasi hänen ehdotuksensa tyynesti ja hyväksyi sen.
Nainen ei tiennyt, olisiko sitä pitänyt pitää epäilyttävänä vai luotettavan henkilön merkkinä joten hän pakottautui olemaan ajattelematta asiaa sen kummemmin.
Kerri hymyili selvästi jännittyneenä naisena pitämälleen henkilölle. Vaikutti siltä, ettei häntä oltu nyt pettämässä mutta hän oli siitä huolimatta vielä hieman varpaillaan taikaolennon kanssa. Hän oli oppinut lyhyen vierailunsa aikana pelkäämään paikallisia.
"Hyvä on, Perian", nainen sanoi. "Teen kuten haluat, sano vain mitä pitää tehdä." Hänellä ei ollut juuri nyt muuta vaihtoehtoa. Perian oli hänen ainoa oljenkortensa, ainoa mahdollisuutensa päästä takaisin kotiin.

Oman nimen kertominen hänen avukseen tulleelle naiselle olisi ollut typerää vaikkei Kerri uskonut jokaisen haltiakaupungissa tietävän, kuka hän oli. Hän ei ollut vieläkään oppinut, että oli kuningatar vaan piti yhä itseään kauppiaan tyttärenä joka oli tällaisessa paikassa tavallinen ei-kukaan. Ei kukaan sellainen, joka olisi pantu merkille hänen saavutuksiensa takia.
Oli surullista, että hänen saavutuksensa nytkin oli oikean miehen valitseminen. Kerri tosin olisi valinnut Henryn, vaikkei nuori mies olisi ollut kuningas.
"Kerri", tyttö vastasi lopulta lempinimellään. Juuri kukaan ei ollut ennen kutsunut häntä Kerensaksi - nyt tilanne kuitenkin oli toinen, hän oli Henryn puoliso joten tietenkin hän ansaitsi tulla kutsutuksi etunimellään. "Voit kutsua minua Kerriksi."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Syys 2013, 19:15

Satyyri ja ihminen olivat päässeet yhteisymmärrykseen sopimuksen suhteen ja se oli vain hyvä. Perian todellakin halusi tuon korun ja nainen ilmeisesti halusi palavasti pois kaupungista, joten molemmat tulivat hyötymään tästä kaupasta. Perian ei edes lähtenyt sen pahemmin kyseenalaistamaan naisen syytä pikaiselle poistumiselle, mitä pikemmin tuo olisi pois kaupungista, sitä pikemmin Perian saisi korunsa! Joskus satyyrin korujen himo oli myös hänen suurin kompastuskivensä, kuten tänään tultiin todistamaan.
Nainen esitteli itsensä Kerriksi. Perian kävi nyökkäämään nimen kuultuaan, eikä sen pahemmin kyseenalaistanut sitä. Ei sarvipäällä ollut harmaintakaan aavistusta siitä, kuka tämä nainen oikeasti oli, mikä taas oli vain hyvä asia Kerrin kannalta. Eipä satyyri ollut koskaan törmännyt ihmisten kuninkaallisiin, eikä myöskään tiennyt miltä nämä näyttivät, hyvä jos nimet muisti. Scarlingtonien nimen satyyri kyllä tiesi, mutta mitkä lienivät etunimet, se oli pienen miettimisen takana. Hyvä jos hän edes osasi tunnistaa haltioiden kuninkaallisia. Ainoa tapa sanoa varmaksi, oliko joku siniverinen, oli katsoa tuon asustusta ja seuruetta.

"Selvä, Kerri. Lähdetään sitten liikkeelle" Perian tokaisi lopulta ja lähti kuin lähtikin johdattamaan naista poispäin tapaamispaikalta "Oletan, ettet halua tulla nähdyksi pahemmin, hmm? Menemme siis syrjäisempää reittiä, se tuskin haittaa sinua".
"Ah, voisimme vetää roolit päälle! Porteista pääsee helpommin ulos, jos on jo valmiiksi tarina sepitettävänä" Satyyri jatkoi puhumista matkan edetessä pikkuhiljaa ylimmältä tasolta kohti alempia "Sinä saat olla minun palvelijani, orjani ja olemme lähdössä kohti kylää. Kyllä, siten kukaan ei kyseenalaista mitään" Satyyri myhisi punoessaan juonia päässään ja itse ainakin luotti täysin niiden toimivuuteen. Miten sitten käytännössä tulisi käymään, se oli kysymys erikseen. Sen näkisi sitten porteilla.

// asdas, sori kesto, hittaa nää vaan sinne porteille asti jos haluat o3o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 26 Syys 2013, 19:18

Kerri seurasi naista satyyrin kehotettua, että he lähtisivät liikkeelle. Hienoa, hienoa! Kerri pelkäsi jäädä paikalleen vaikkei uskonut kenenkään huomanneen vielä hänen katoamistaan. Kuningatar epäilemättä pitäisi sen salaisuutena viimeiseen asti antaakseen hänelle lisäaikaa paeta kaupungista. Oli kummallista, että haltiakuningatar näkisi sellaista vaivaa vihollisensa vuoksi mutta Kerri luotti siitä huolimatta Deliaan ja hänen hyvyyteensä.
"Annan sinun hoitaa puhumisen", tyttö totesi hymyillen hienoisesti. "Orjan on turha puhua."
Hän muutenkin pelkäsi, että paljastaisi heidät puhumalla ääneen, pitivätkö haltiat ja muut olennot täällä orjia, jotka eivät osanneet heidän kieltään? Kuinka moni suostui puhumaan orjan vuoksi ihmisten kieltä? Tuskin kovinkaan moni vaikka Kerri uskoi monen täällä ymmärtävän sitä, toisin kuin ihmiset haltiain kieltä.

Nainen seurasi hiljaisena satyyrin askelia portille. Siellä oli useampi vartija vahdissa, kuten oli saattanut odottaakin. He eivät näyttäneet kovinkaan teräviltä tai valppailta mutta mistä sitä tiesi, huijasiko ulkomuoto pahemman kerran.
Tummatukka hidasti askeliaan ja jättäytyi selkeästi satyyrin jälkeen antaen hänen hoitaa kaiken puhumisen. Tyttö olisi halunnut katsella ympärilleen mutta hillitsi halunsa ja sen sijaan laski katseensa alas.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Loka 2013, 13:45

Tyytyväisenä virnuileva satyyri vilkaisi neidon puoleen, tuon todetessa, että antaisi sarvipäisen hoitaa puhumisen. Tyttöhän oli fiksu! Mitä tuo todellakaan suutaan kävisi aukomaan, jos orjaa esitti. Kerta tyttö ei edes haltiakieltä puhunut, olisi tuon turha edes alkaa sepittämään mitään. Tietenkään kaikki jotka haltioiden kylässä tai kaupungissa asustivat, eivät automaattisesti osanneet tuota kaunista kieltä, mutta jos halusi pysyä virallisena ja ennen kaikkea uskottavana, oli parempi käyttää suippokorvien omaa kieltä, kuin rumaa ja tönkköä yleiskieltä.
Totta, totta. Parempi jättää puhuminen minulle, mikäli sellaiseen tilanteeseen joudumme. Paras toivoa, ettemme Satyyri vastasi hymähtäen, antaen kevyen askeleensa johdattaa huolettomasti tätä neitoa eteenpäin, kohti vapautta.
Kannattaa muuten piilottaa kaikki arvoesineet kuten nätti korusi Orjilla ei yleensä moisia ole, elleivät tarjoa mielenkiintoisempia palveluita korkea-arvoisille herroille, tiedät kai Perian kävi töksäyttämään melko suorasukaisesti, ehkä jopa vähän vihjaten hänen olettavan tämän tytön olevan yksi näistä orjista. Se sinällään ei ollut sula mahdottomuus! Olihan neito suhteellisen nätti näin ihmiseksi ja pukeutunut siististi. Tuskin tuo lattioitakaan pesi

Matka kävi kaikessa rauhassa kohden portteja. Turha heidän oli kiirehtiä saatikka muutenkaan erottua massasta tekemällä jotain tyhmää, kuten hätäilemällä. Perian tietenkin eläytyi rooliinsa ja käveli kuin mikäkin maailmanomistaja. Tyytyväisyys suorastaan paistoi satyyrin kasvoilta, samalla kun seuralainen älysi mennä kävelemään taka-alalle, kuten alaisten kuuluikin. Olisihan tyttö voinut nyt vain kadota ja jättää Satyyrin yksinään, mutta miksi tuo niin olisi tehnyt? Perian oli hänen avainlippunsa vapauteen, mikäli ihminen halusi pois elävänä, tuon kannatti pysytellä siron otuksen perässä.
Porteilla vartijat seurasivat tarkkaan sekä sisään, että ulos valuvia kulkijoita. Vartijat pysäyttelivät selvästi enemmän sisään pyrkiviä, sillä haltiat eivät tunnetusti halunneet päästää ketään vähänkin epäilyttävää kaupunkiinsa rällästämään. Väkeä oli kyllä kiitettävästi porteilla ja jopa niiden ulkopuolella. Muurin toiselle puolen oli kehittynyt pieni tori, kun kauppiaat, jotka sisään eivät olleet päässeet, olivat pistäneet kojunsa pystyyn kaupungin porttien kupeeseen ja kauppasivat tuotteitaan siellä.

Oli aika kävellä porteista ulos. Perian loi heti katsekontaktin ensimmäiseen vartijaan, joka sattui edes vilkaisemaan satyyriin päin. Satyyri soi vartijalle pienen, kunnioittavan nyökkäyksen tervehdykseksi, tuoden näin katsekontaktilla ja eleillään esille, ettei hänellä ollut mitään salattavaa. Kun antoi itsestään selvän kuvan, todennäköisyys tulla pysäytetyksi oli pienempi. Onneksi Satyyrilla oli yllään kaikenlisäksi kovin koreat vaatteet, joten tittelitön sorkkajalka käytiin arvioimaan yläluokan kansalaiseksi. Hyvä niin.
Kuitenkin, tuon seuralainen käytiin pysäyttämään. Lähelle eksynyt vartija tarrasi kiinni maahan katselevan neidon käsivarresta, selvästi arvioiden tuota katseellaan.
Hän on minun seurassani, arvon herra. Voisitteko päästää irti orjastani, jotta ehättäisimme matkaan, kohti kylää, ennen kuin pimeä käy laskeutumaan? Satyyri oli heti tilanteen tasalla, käännähtäen ympäri ja käveli heti hätiin. Tietenkään hän ei aikonut jättää tyttöä pulaan, heillä oli sopimus!
Vartija selvästi empi yhä, mutta päästi lopulta irti tytön kädestä, pahoitellen satyyrille ja toivotti hyvää matkaa. Perian tietenkin kiitti ja toivotti ystävällisesti hyvät päivänjatkot vartijalle, ennen kuin kävi kevyesti työntämään tytön liikkeelle, poispäin porteilta.
Muutama askel ja he olivat virallisesti ulkona kaupungista, sillä pienellä torialueella, joka porttien edessä oli. Vielä ei ollut varsinaisen turvallista, joten Perian jatkoi tytön saattamista poispäin kaupungista, torin läpi, aina vain kauemmas ja kauemmas. Puhe oli ollut vain kaupungista ulos pääsemisestä, mutta Perian uskoi, ettei tulisi saamaan koruaan, mikäli vain jättäisi tytön nyt omilleen.
Minne ajattelit mennä? Perian kävi kysäisemään kaksikon kävellessä eteenpäin, satyyrin pitäen kuitenkin äänentasonsa matalalla.

(( 2.6.2014 Myö vetäisen hahmoni pois kun on ollut jo pidempään hiljaista >: Ota yksärillä tai skypessä yhteyttä, jos ja kun haluat jatkaa peliä! ))
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron