Kirjoittaja Ivy » 30 Tammi 2013, 21:04
Ihmisnaisen lojaallisuutta tuli ihailla. Delia saattoi sielunsa silmin nähdä tekevänsä itsekin samoin, mikäli joku hänen miestään mollaisi, varsinkin Kerensan kengissä. Nainen ei vaikuttanutkaan enää niin tyhmän rohkealta, ehkä vhän vain hölmöltä syystä mikä oli johtanut tämän kiinni ottoon, ihmiskuningatar selittikin tarkemmin tapahtumia.
"Vai niin... Ihan ymmärrettävää. Itsekin tuhoan teoksiani kaiken aikaa. Paremman paikan harkitseminen olisi omalla kohdallasi kyllä ollut kannatettavaa." Delia vastasi tuumaillen, naurahtaen tosin naisen toteamukseen, että olisi voinut ehkä löytää paremman paikan taulujen poltolle. Kyllä todellakin, vaikkei itseään tärkeäksi mieltänytkään, mutta kyllä Kerensa varmasti omaa henkeänsä arvosti kuten kuka tahansa rahvaskin. Haltiakuningatar itse tosin ymmärsi, miksi Kerensa taulut poltti. Vaikkei Delia ollutkaan kellekään yllättäen kuolleelle mtään kirjoitellut, oli hän tuhonnut tekstejään aina välillä takkatulen sytykkeeksi, ettei kukaan pääsisi käsiin, lukemaan ja nauramaan hänen kömpelöä tarinointia. Mitään ei kuitenkaan käytä kommentoimaan näiden edesmenneestä kuninkaasta, se oli heidän voittonsa, toisten menetys eikä paksu kulmaisella kuningattarella ollut haluja lähteä toisen haavoja suolaamaan.
Haltiakuningatar tuumaili hetken, tullen tulokseen, että tilanne kaipasi maiseman vaihtoa äskeisestä. Nilkat tuntuivat tarpeeks levänneiltä, vatsa, jota Delia silitteli ei varmasti painaisi enää niinkään paljoa.
"Miten olisi, saanenko tarjota sinulle kierroksen linnan ympäri? Pelkäänpä pahoin, etten voi päästää sinua puutarhalle asti, mutta voin näyttää sinulle mahtavia salejamme... Kirjastomme, mikäli olet kiinnostunut. Olemme myös kuuluja kylpylästämme, en ole kuullut, että teidän linnastanne sellaista edes löytyisi?" Haltiakuningatar kysäisi kulmaansa kohottaen, osaamatta kuvitellakaan elämää ilman niin yleellistä peseytymis mahdollisuuksia.
"Se piristäisi sinua varmasti, päästä vähän jaloittelemaan, sitähän sinä aikaisemmin kovasti näytit ainakin toivovan, hm?" Käsinojaan tartuttiin tuen ottamiseksi ylös nousemisessa. Melko vaivatonta se loppujen lopuksi oli ja haltiakuningatar sai tuntea taas itsensä pitkäksi toiseen verrattuna.
"Pysythän lähelläni, niin saat korkeintaan katseita osaksesi. Kaitsamatonta ihmistä kyseenalaistetaan heti." Delia neuvoi käydesään ovelle päin, avasi sen ja odotti Kerensaa käytävän puolella. Valkea marmori hohti sisään tulvivassa päivänvalossa, mistä nurkassa, pilaria ympäri kasvanut köynnös nautti myös. Muuta kasvillisuutta ei pahemmin näin syvällä linnassa ollut, mutta kun päästiin alempiin kerroksiin ja käytäviin, joka erottui vain ulkoilmasta matalan koristeellisen marmori kaiteen avulla, oli kasvillisuuskin huomattavasti suuressa osassa linnan elementtiä. Tälläinen kaistale kulki myös puutarhan ohitse, jonne Delia korkeintaan kuvitteli seuralaisensa päästävän.
Heidän matkansa kävi pitkin käytävää kohden portaita, ohi monien ovien, joita Delia ei pitänyt esittelemisen arvoisina. Kerensa oli parempi seurata häntä kuin ankkaemoa, eikä karata minnekään. Korkeintaan saisi parin haltian pään kääntymään erikoisesta näystä, mutta ei uskaltaisi lähestyä tai sanoa mitään suureen ääneen heidän kuningattaren olevan tämän läheisyydessä.
"Tuolla meillä on vain pienempiä oleskelutiloja ja vierashuoneita, jonna ajattelin majoittavani sinut. Valitettavasti se ei tosin käynytkään loppupeleissä päinsä. Menehän edeltä... Menemme alas asti." Delia sanoi pysähdyttyään portaiden alkupäähän, nyökäten päällään sivummalle käytävään. Kerensa tosiaan annettiin mennä ainakin askeleen edellä, ihan vain varmuudeksi, ettei toinen saanut epätoivossaan päähänsä tönäistä häntä alas. Jonkinlainen pieni epäluottamus piti toiseen säilyttää, muutenhan touhu menisi ihan uskomattomaksi.
Suurien, leveiden marmori portaiden jälkeen seurasi aukeampi tila, kierreportaita, selkeitä käytäviä, koristeellisia ovia...
"Tänne päin, meidän kirjastomme on perällä." Delia viittosi, kääntyen näystä vastakkaiseen suuntaan, käytävän perälle ja avasi astetta suuremmalla työntövoimalla suuren kirjaston ovea auki. Näky avautui suurikkunaiseen, valoa tulvivaan tilaan jossa koreili pystyssä korkea kirjahylly toinen toisensa jälkeen, joissa osssa oli tikkaat ylempiä hyllyjä varten. Tila oli siisti, yhtäkään kirjaa ei ollut järjestämättä, huoneen keskiöstä löytyi pyöreä aukeama josta löytyi aurinkokello ja marmorilattiaan kaiverrettu suuri kartta siitä, millainen maailma heidän käsityksensä mukaan oli. Seinät olivat koristeltu kaiverruksin yksisarvisista, neidoista ja verhoiltu osin seinävaattein, mitä koristi haltioiden vaakuna.
"Olen unohtanut itseni tänne usein pidemmäksikin aikaa... Ennen raskauttani tosin, silloin vielä jaksoin ravata rappusia." Haltiakuningatar selitti kävellessään peremmälle ja katsahti olkansa yli Kerensaan.
"Kerrohan, millainen teidän linnanne kirjasto on, verrattuna meidän?"