Kirjoittaja Ivy » 06 Tammi 2013, 18:57
Delia kuunteli nuoremmaisen sanoja, siemaisten aina välillä teekupposestaan. Ei lapsia, kuten hän oli arvellutkin. Siitä ei oltu edes keskusteltu, kuina hassua. Tosin eihän haltiakuningatar itsekään oikein ennättänyt miehensä kanssa asiasta puhua, ennenkuin se jo tapahtuikin. Siinäkin oli mennyt pidemmän aikaa, ennenkuin siihen pisteeseen oltiin päästy, kiitos lieni järjestetyn avioliiton vaikka Delia itse kuningasta oli alun alkaen Arania rakastanutkin.
"Hmm? Enpä tiedä, toisaalta ajattelen, että suuri lapsikatras olisi mainio idea, toisaalta taas minulla on jo yksi poika ja toinen lapsi tulossa, joista on jo paljon iloa." Haltiakuningatar vastasi, jälleen pitäen yllään roolia Antonin äitinä. Se ei tuntunut enää niin salaiselta, piilottelulta vaan luonnolliselta. Jos jokin kävisi muuta väittämään, saattaisi haltiakuningatar siitä vähän suutahtaakin.
Teekupin annettiin lämmitellä sormia, ihmisnaisen myöntäessä, ettei tämän taustoissa ollut paljoa perehdyttävää. Paksut kulmat nousivat kysyvästi, laskeutuen sitten hiukan toisen paljastaessa vanhempiensa kuolleen tämän ollessa vielä nuori. Se pysäytti naisen hetkeksi, sillä saattoi tietää miltä toisesta tuntui.
Osanottoja tai pahoitteluja ei kuitenkaan sanottu ääneen, ei hän ehättänyt toista keskeyttämään saatikka näyttää niin paljoa hempeää puolta itsestään toiselle, tiedä vaikka se olisi ollut haltioiden aikaansaannosta.
"Ahaa... Karkeana ehkäpä. Myönnettäkööt, melko mielenkiintoiselta tasolta tulet, mutta en näe sitä esteenä naimakaupoillesi, varsinkaan kun kerran on niin käynyt." Haltianainen sanoi katsellen intensiivisenä tummahipiäiseen naiseen. Tämähän muistutti häntä omista kirjoitelmistaan, kuinka köyhä talontyttö löysi elämänsärakkauden valtakunnan kuninkaasta ja tarinan lopussa tämä joko löysikin itselleen toisen tai päätyi kuningattareksi. Kerensan tapaus tosin oli korkealuokkaisempaa, mitä talontyttöisen, joten ei sitä käyty sen enempää morkkaamaan. Kerensa saattoi olla oikeassa myös yhden asian suhteen, tiedot eivät jäisi pelkästään kuningattarelle itselleen. Ne arkistoitaisiin, joku jonkun kenet hän pestattaisi hänen sanojaan alas sanelemaan tai kirjoittamaan itse, kun kerran siitä piti. Tieto ei sinänsä ollut niin tärkeää, ainakaan näiltä näkymin, mutta ken tiesi? Ainakin hienoa täytettä se toisi. Entisistä kuningattaristakin tiedettiin niin kovin vähän.
Haltianainen saattoi hymähtää huomaamattomasti toisen kutsuessa häntäkin etunimellä. No, reiluapa toi kaiketi oli, kerrankun oli itse mennyt ehdottelemaan heidän olevan kuin sisaruksia, näin väliaikaisesti. Pieni nyökkäys kävi naisen seuraaviin sanoihin, vaikkei nainen mielestään ollut pahemmin toista teititellytkään, näin toisen tilanteen vuoksi. Katse kävi laskeutumaan toisesta teekupille ja antamaan taas huomiota siinä samassa kuopukselle. Ah kuinka romanttista, pari olivat tavanneet tanssiaisissa, kuten hän ja Arankin jos oikein ajatteli. Siitä ei kyllä samanlaista romanssia ollut molemminpuoleisesti syntynyt, kuten Kerensalla oli käynyt vaikka tavanomaiseksi tapaamista kuvailikin. No olihan se, mutta kun rakkaudesta oli kysymys, se tekisi tapaamisen vaikka kadullakin merkittävän.
Haltiakuningatar saattoi naurahtaa kevyesti, jääden jopa hymyilemään pienesti naiselle, vai että kirjeen vaihtoa, poliitikasta puhumista?
"Vai että politiikkaa..." Haltianainen naurahteli, myönnettäkööt, ollen itsekin hieman kiinnostunut aihealueesta mutta oli jättänyt moisen mieluusti miehille. Ei haltiakuningatar aivan pihalla kuitenkaan ollut, mutta ei sitä sen paremmin harrastanut. Ei se naiselle sopinut sanottiin.
"Tunnen kuin tuntisin teidät jo, Kerensa. Vaikka yhteinen aikamme onkin ollut tähän mennessä kovin lyhyt." Nainen hymyili, jokseenkin maireasti ja nojasi leukansa vaakasuoraan asetetun kämmenselän päälle, jonka käsivarsi nojasi käsinojaan. Jalat lepuuttuivat siinä mukavasti, mutta liikkeelle nainen ei ollut vielä lähdössä. Siemaus lämmintä otettiin haltianaisen siirtäessä katseensa suurelle ikkunalle, katsellen hetkeksi ulos.
"Eikö tee maita? ...En voi syyttää sinua jollei, mutta olosi varmasti paranisi. Saisit hieman energiaa." Delia kävi tuumaamaan ääneen, kääntäen katseensa takaisin syksyisestä maisemasta takaisin Kerensaa. Oli arvattavaa, että toinen oli kapinoinut ruuan sun muun suhteen, niin varmaan Delia itsekin tekisi, mikäli samanlaisessa asemassa oli ollut. Vaikkei se viisain teko varmasti ollutkaan.
"Taustasi muistuttavat minua tarinoistani joita kirjoitan. Kaunis neito, ei niin korkeluokkaa, rakastuu prinssiin ja prinssi rakastuu tähän ja päätyvät naimisiin. Tosin, en yleensä kirjoita jatko saagoja, vaikka tilanteesi inspiroitseekin minua." Haltianainen kävi tuumaamaan ääneen, mutta jätti sanomatta, että nimenomaan tuon vangitsi päätyminen olisi ollut erinomainen lisä hänen kirjoitelmiinsa.
//Mitäs sanoisit jos tuupattaisiin Aksu Aranin kanssa sun seuraavan vastauksen jälkeen koikkelehtimaan paikalle. Crash the party ya know.//