Aran kävi hienoisesti virnistämään, demonin sanojen käydessä jälleen jyskyttämään päähän. Olihan se totta, että hän olisi voinut pitää omaa demoniaan kuin koiraa narussa ja katsoa tuon tekemisiä alati, mutta jaksoiko Aran? Ei. Tsytan tehköön mitä halusi vapaa-ajallaan, kunhan vastaisi kuninkaan kutsuun kun sellainen kävi. Mikäli pikku demoni oli tarpeeksi tyhmä mennäkseen tämän jälkeen ihmisten alueille, ei Aran estänyt. Menkööt ja katsokoot, mitä tapahtui. Tietenkin Aran aikoi muistuttaa Tsytania, mitä tapahtuisi, jos uudestaan vanhemman demonin reviirille meni, mutta se oli sitten pikku pirun oma asia, ottiko varoituksen kuuleviin korviinsa.
Voin luvata pitäväni hänet omalta osaltani poissa, mutta mikäli hän omasta vapaasta tahdostaan haluaa välttämättä tulla, en minä häntä voi ikuisuuksiin estää Haltia kävi hymähtämään. Jos Aranilta kysyttiin, olisi tuo lupaus pitänyt vaatia ennemmin Tsytanilta itseltään, kuin haltiakuninkaalta.
Katse kävi laskeutumaan nopeasti itse suurimmasta silmästä mustiin lonkeroihin, noiden käydessä lähestymään. Jo silkka maalaisjärki käski pysyä kaukana noista raajoista, mutta demonin lähestymistapa oli rauhallinen, eikä lonkerot näyttäneet havittelevan mitään ylimääräistä. Tulivat vain lähemmäs. Myös kauppatavaraksi lueteltava pikkudemoni oli tuotu lähemmäs, mutta vielä ei lonkeroiden ote hellittänyt uhristaan.
Roswell kävi tiivistämään vaihtokaupan ehdot, kerraten nyt jokaisen kohdan, jota osapuolien tuli noudattaa. Aran kävi pienesti nyökyttelemään näiden ahdistavien sanojen valuessa päähän, nostaessaan katseensa takaisin kohtaamaan tuon suuren, keltaisenpistävän katseen. Nyt Aran ymmärsi miksi lonkero lähemmäs oli tullut. Eihän sopimus ollut sopimus, ilman että osapuolet kättelivät. Oli kyseessä sitten suullinen tai kirjallinen sopimus. Ajatus lonkeroon tarttumisesta oli kuitenkin lähes ylitsepääsemättömän vastenmielinen. Ei Aran siihen halunnut koskea! Mutta olisi se nyt ollut surkeaa, jos kaupat olisivat kaatuneet tähän. Oli sitä kamalampiinkin asioihin koskettu, tai niin Aran ainakin vakuutteli itselleen. Tietenkin se myös pelotti toisista syistä. Mitä jos demoni huijasikin ja heti kun haltia koski tuota ojennettua lonkeroa, olisi hän itse painajaisen otteessa. Oliko se riskin arvoista?
Lopulta, selvästikin vastentahtoisesti kävi haltiakuninkaan oikea käsi nousemaan ja ojentumaan lonkeron puoleen. Aran tarttui kiinni lonkeroon kätelläkseen näin demonia, solmien sopimuksen, samalla kun säilytti katsekontaktin demonin suurimman silmän kanssa.
Lupaus on lupaus ja sopimus pitää. Henryn unet jäävät rauhaan minun osaltani, saat symbolin ja minä saan demonini Kättelyn yhteydessä myös kääröä pitelevä käsi kävi pienesti ojentautumaan jo demonin puoleen, tarjoten näin paperia Roswellille. Katse kävi kuitenkin terävöitymään demonin seuraavien sanojen myötä, Roswellin käydessä lupailemaan tulevansa haltian perään, mikäli Henrylle koituisi harmia Aranin toimesta.
Olemme sodassa Aran tokaisi käyden jälleen madaltamaan ääntään, huomattavasti vakavampana mitä aikaisemmin Jos Henry iskee, minä isken takaisin. Otan varoituksesi vastaan, mutta siitä huolimatta, ei Henry ole minulta turvassa, jos ikinä enää uskaltautuukaan ulos muuriensa turvista. Mikäli näin käy taidamme tavata sitten uudestaan Ote käytiin irrottamaan lonkerosta, Aranin nyt kunnolla ojentaen kääröä demonin ulottuville.
Siihen asti, näkemiin. Ota käärö ja laske Tsytan alas Saat poistua kaupungistani rauhassa, mutta tee se nopeasti Ja koita olla valuttamatta sisältöjäsi pitkin katuja Aran kyllä otti demonin varoitukset tosissaan, mutta ei aikonut antaa niiden käydä tielleen. Mikäli demoni haluaisi, saisi tuo tulla koettamaan onneaan haltiakuninkaan kaatamisessa, jos ja kun Aran jotain itse tai välillisesti Henrylle teki. Mutta silloin he olisivat jo valmiina. Silloin ei demoni ottaisi yhteen vain yhden surkean pikkudemonin kanssa, vaan Aran vetäisi kaikki valttikorttinsa esille, alkaen Authionista. Olisi siitäkin jätistä jotain hyötyä vihdoista viimein.
// Jos on kaksi päätä, niin voisiko ne sitten jutella keskenään siellä seinällä vaikka? Tsytan takaisin keittiöön. Ei älä mene, Aran ei halua myrkytettyä voileipää. skipatkaamme herra mukiloitu jälleen. //