Kirjoittaja Sands » 04 Huhti 2013, 00:44
Roswell antoi lonkeronsa iskeytyä punapäiseen saaliiseensa, aivan kuten oli aikonutkin, muuta ei tarvittu, kuin yksi, nopea sivallus. Vähän jotain vastustusta nuoremmasta demonista vielä löytyi, tosin. Se oli yllätys, mutta sitähän vanhus oli toisesta toivonutkin: vastusta. Lonkeron päästessä tarpeeksi lähelle, liikautti Tsytan kättään sen verran, että siinä puristettu irtonainen pätkä sarvea iskeytyi vasten hyökkääjää, upoten terävän muotonsa avulla kiitettävästi yhteen keltaisista silmistä, puhkaisten sen ja sammuttaen näön. Mitään uuttahan se ei ollut, sotilaat olivat samaa tehneet jo monta kertaa, joten punapään viimeinen isku jäi kovin säälittäväksi ja suorastaan keskinkertaiseksi. Huomaamattomaksi, miltei. Mikä sääli, mutta ei tältä nuorukaiselta muuta ilmeisesti voinut odottaakaan. Yksi menetetty silmä satojen rinnalla ei ollut mitään. Lonkero ei hidastanut lainkaan, ei edes nytkähtänyt tai lopettanut iskuaan. Tsytan pääsi taas kerran tuntemaan muurin järkkymättömyyden omassa nahassaan paiskautuessaan vasten sitä, sataneen lumen sen harjalla tipahtaen tärähdyksen voimasta maahan. Olisi ollut helppo lopettaa leikki nyt tähän yhdellä liikkeellä, mutta suurempi demoneista ei sitä tehnyt. Tuo ei hyökännyt, vaikka olisi voinut, helpostikin. Lonkeroista yksi ei kuitenkaan ollut aikonut jättää maassa makaavaa vastustajaan siihen vapaaksi, hitaasti luikerrellen punapään ympärille ja puristuen toisen ympärille, mutta otetta ei puristettu liian tiukaksi. Vielä. Nyt oli muutakin mielenkiintoista mielessä, mutta nuorukaisen oli turha kuvitellakaan saavansa hengittää ja kerätä voimiaan rauhassa.
Roswellin silmät näkivät kyllä uuden hahmon äkkinäisen ilmestymisen. Kovin lähelle, turhankin lähelle varmasti monien mielestä, vanha demoni kun oli aikamoisen karmea ilmestys, eikä saanut karsimallaan tai ulkonäöllään helposti muita kerääntymään luokseen. Tässä tapauksessa se oli tosin tapahtunut ja kovin yhtäkkiäkin, haltiamiehen vain tupsahdettua paikalle muurin viereen kuin taikaiskusta sitä se kyllä taisi ollakin, haltia ei ainakaan paikalle ollut kävellyt, ei edes näkymättömänä. Näkymättömyyden olisi aistinut tai nähnyt kiitos lumen, joten Roswellille tämä tapaus kertoi siitä, että tämä henkilö osasi vähän hankalampia temppuja, kuin keskivertomaagi. Toista ei kuitenkaan nähty minkäänlaisena uhkana ainakaan vielä joten muuten huomiota ei ilmestyneen haltian läsnäoloon kiinnitetty. Silmät olivat tuota kuitenkin tuijottamassa, olivatpa heti nytkähtäneet ja lukittautuneet uuteen ilmestykseen tuon paikalle tullessa, pistävällä, keltaisella katseellaan tarkkaillen miehen tekosia. Suurin silmä kaulan päässä killumassa ei näyttänyt kiinnittävän mitään huomiota tuohon, demonin mieluummin tarkkaillen sillä silmällään Tsytania, vastustajaansa otteessaan, mutta sehän ei tietenkään tarkoittanut, ettei tuijotus voinut olla ahdistavaa. Kenties päinvastoin, kaulan, rinnan, etujalkojen ja lonkeroiden silmien tuijottaessa tulokasta apposen auki kirkasta keltaisuuttaan miltei hohtaen mustanpuhuvaa kehoa vasten, liikkumattomina. Täysin liikkumattomina... Ellei vanhan ja suuren demonin kehon täytynyt liikkua, jolloin silmienkin oli pakko nytkähtää tarpeeksi pitääkseen haltian näkökentässään. Tosin, sekin vain näytti siltä, etteivät silmät liikkuneet yhtään, vain keho niiden ympärillä... Nyt tyydyttiin vain katseluun, yhtään lonkeroa ei asetettu valmistautumaan iskuun kohti haltiamiestä, vaikka monen monta niistä olisi ollut vapaana ja kykenevänä siihen.
Haltia haukahti nimen. Toinen tiesi hänen nimensä tai no, ainakin sen nimen, millä Roswell ihmisten parissa kulki, mitäpä muutakaan nimeä tässä tilanteessa oltaisiin voitu ehdottaa. Nimeen ei kuitenkaan reagoitu, mutta oikeaanhan haltia oli onnistunut osumaan, joten jotain tuon täytyi tästä asiasta tietää, eikä tuo ollut kuka tahansa henkilö. Silmät näkivät vartijoiden hermostuneisuuden kasvaneen ja lähestymisen, eivätkä haltian sanat hänen kaupungistaan ja hänen demonistaan menneet ohi korvien. Niin, tuon miehen henkilöllisyys tuli selville helposti, eikä sitä tarvinnut edes vaivautua esittäytymään eikä demoni nähnyt sitä myöskään omalta osaltaan tarpeellisena. Jotain reagointia toisen sanoihin tapahtui vasta, kun tuo oli kysymyksensä esittänyt ja lopetti puhumisensa.
"Tapaamme vihdoin," Roswell käänsi kaulansa silmän kohti Arania, kumartuen ja tuoden suuren silmänsä turhankin lähelle toista tuijottamaan yhä lievästi yläkantista katsoen. Tsytan ei saanut nauttia enää demonivanhuksen puheesta, toisen ollessa vain rikkinäinen räsynukke ajun leikkiän käsissä.
"Jos sinun olisi mahdollista saada Hänen Majesteettinsa hengiltä silmänräpäyksessä, olisi sinulla myös mahdollisuus saada Hänen tilansa selville," sanat tai ajatukset tai tunteet, miten sen nyt otti valuivat haltian päähän, raskaina ja jyskyttävinä, tunkeutuen mielen jokaiseen sopukkaan, kuin tukahduttaen kaiken muun pääkopassa kiertymällä tiukasti niiden ympärille, kunnes mitään muuta ei ollut jäljellä, kuin demonin sanat. Vanhus ei uskonut haltiakuninkaan uhkauksia pätkääkään, sen näki. Jos Aran olisi voinut saada Henryn hengiltä, olisi tuo jo sen tehnyt. Jos vakoojia löytyi linnasta ja linkki noiden ja Aranin välillä kykeni lähettämään viestejä hetkessä, ei haltian todellakaan tarvinnut kysyä neuvonantajalta, oliko Henry jo kuollut. Vakoojat olisivat siitä ilmoittaneet. Oman henkensä puolesta demoni ei myöskään osannut pelätä, mitä muuta Aranilla olisi ässänä hihassaan? Tänne vanhus oli jo itse omin jaloin kävellyt, ottanut osumaa näinkin suurelta armeijalta ja elänyt. Ei itse asiassa näyttänyt laittavan haavoja pahakseen, vaikka lumi ympärillä oli tahriintunut mustaksi tuon verestä, eikä kaikkia niitä aseita ja nuolia törröttämässä lihasta voitu myöskään jättää huomioimatta puhumattakaan niistä puhkotuista silmistä ympäri kehoa...
"Varoitin demoniasi jo aikaisemmin ja nyt teen vain sen, mikä minun on tehtävä," Roswellin ääni kumisi, kovin asiallisena... Vaikka turhankin välinpitämättömänä, kuin tämä olisi vain pieni ja epämukava asia, joka pitäisi hoitaa pois alta mahdollisimman nopeasti,
"Tämän otuksen isäntänä olet vastuussa vahingosta ja tämä on maksusi. Otan tältä hengen, niin se ei voi enää käydä Hänen Majesteettinsa kimppuun. Tyydyn siihen," kaulaa nostettiin ja suoristettiin, silmän päätyen taas korkealle, mutta Arania yhtä kovasti tuijottaen, eivätkä ne pienemmät silmät ympäri kehoa näyttäneet myöskään katsetta haltiakuninkaasta hellittävän. Tumma demoni oli jo päättänyt punapään kohtalosta, eikä sitä päätöstä aiottu muuttaa, sen näki tuosta kyllä. Oli omituista, että haltia ylipäätään koki tarpeen tulla väliin. Mikä Tsytan muka toiselle oli? Aran tuskin tuollaiseen luotti tai näki nuoren demonin ystävänään, joten sitä ei pelastusyrityksen syyksi voitu laskea. Kovasti tuo myös uhkaili ja koetti saada vanhuksen lopettamaan armottoman hakkaamisensa, joten eloon mokoma petollinen rääpäle olisi pitänyt haltian mielestä jättää. Se ei kuulostanut siltä Aranilta, josta Roswell oli kuullut, joten jotain tässä nyt oli haudattuna. Silti, haltiakuningas halusi demoninsa pysyvän elossa, muttei oikeastaan antanut mitään kunnollista syytä sille, miksi mokoma säästettäisiin. Kovasti uhkailtiin, mutta uhkaa suuri ja voimakas demoni ei ympärillään nähty. Päinvastoin, demonin lonkerot kykenivät kyllä Tsytanin hoitelemaan hyvin nopeasti, joten jos haltia nyt uhkauksensa toteuttaisi... Pääsisi punapää myös hengestään, eikä Aran saisi haluamaansa.
"Olkoon tämä varoituksensa myös sinulle, haltioiden kuningas," silmä tuijotti kuin haltian läpäisten, äänen jylistessä sekavaa sinfoniaansa toisen mielessä,
"Ajat ovat muuttuneet. Hänen Majesteettiinsa ei kosketa, tai jaat demonisi kohtalon," demoni ilmoitti, sanojansa tarkoittaen, varoituksensa ilmoille päästäen. Tsytaniakin käytiin nyt nostamaan maasta lonkeron avulla, sen yhä ollessa kietoutuneena toisen ympärille, kuin mikäkin kuristajakäärme konsanaan. Haltiakuninkaalle näytettiin heti, mitä tarkoitettiin, eikä tuo todellakaan haluaisi tehdä tästä henkilökohtaista, jos vain yhtään osasi oman henkensä puolesta pelätä. Oli miten oli, punapäinen rääpäle menettäisi henkensä, jos Aran korttinsa väärin pelasi. Ainoa syy, miksei sitä vielä oltu tehty, oli vain pelkkää uteliaisuutta. Roswell olisi valehdellut jos väittäisi, ettei olisi kiinnostunut näkemään, mitä haltia aikoisi tehdä ostaakseen yhden demonin hengen toisen omistuksesta.
((Mhhm pidän pissakakkaleikeistä.))