Kirjoittaja Sands » 03 Kesä 2013, 01:57
Garrett ei voinut sanoa, että vieläkään erityisemmin luotti haltiaan ja miten hän muka haltiaan voisi koskaan luottaa, noihin hulluihin, selkään puukottaviin otuksiin! Se, että hän suostui kosketeltavaksi ei tarkoittanut mitään, ei yhtään mitään, eikä kenenkään kannattanut mitään muuta edes vihjailla! Kyllä se pieni epäluulo aina kreivin silmistä paistoi tuon luodessa katseensa suippokorvaan, mutta, no, kenen tahansa muun silmissä ihminen varmasti vaikutti paljon luottavaisemmalta, kuin tuon pitikään. Ehkäpä, mutta siihen ylpeä aatelismies ei ikinä itse ainakaan uskoisi. Hän vain oli valmis käyttämään Arania ja tuon tarjoamia etuja hyväkseen, siinä kaikki. Se oli kovin järkevä teko, oikeasti! Varmasti muutkin ihmiset ymmärsivät sen ja kehuisivat Garrettin järkevää käyttäytymistä. Kovasti se haltian tuijotus kuitenkin ahdisti, saaden olon tuntumaan niin haavoittuvalta, kuin saaliseläimeltä pedon kynsissä. Paljon oli päässä jo nyt epäilyksiä siitä, olisiko tämä loppujen lopuksi niin hyvä idea. Hieman pelottikin, mutta suippokorva ei oikeastaan omalta osaltaan tuntunut kovin hyökkäävältä. Järki päässä yritti tietenkin varoittaa, mutta Aran oli niin kovin rento ja rauhallinen, ettei kreivi oikeastaan voinut tuntea oloaan liian ahdistuneeksi. Kyllä sitä hieman löytyi ja koko pieni hoikka keho oli jännittynyt yrittäessään varautua tulevaan, mutta toisaalta, olisihan tuo voinut tällä hetkellä vain huutaa hysteerisenä pelosta ja juosta kauimmaisimpaan nurkkaan huoneessa, jos ei suoraan ovesta ulos päässyt.
Haltian askeleet tuntuivat miltei kaikuvan huoneessa tuon lähestyessä kohti makaavaa hierottavaa, vaikkei sitä ääntä oikeastaan juurikaan kuulunut. Garrettin korvat taas olivat eriä mieltä. Paikoitellen tuntui melkein siltä, että sydän halusi kiivetä kurkusta ulos, mutta hengitystä yritettiin rauhoittaa ja samalla sitten omaa mieltä. Selän kääntäminen viholliselle tuntui suorastaan hullulta ja se ensimmäinen kosketus oli pahin. Sitä ei nähty, se vain tunnettiin. Se sai kreivin säpsähtämään ja ynähtämään, käsien kuin valmistautuessa vetämään koko kehon ylös pompatakseen kauemmas Aranista. Sen enempää tuo ei kuitenkaan liikkunut, hellän kosketuksen ja lämpimien käsien vakuuttaessa rauhallisista aikeistaan. Hieman Garrett rentoutui otteessa, mutta kovin rennoksi tuota ei yhä voinut sanoa etenkin, kun haltia kykeni tuntemaan jokaisen jännittyneen lihaksen niitä kosketellessaan. Koko keho toden totta tuntui hyvin jäykältä, eikä se kaikki tainnut pelkästä jännittyneisyydestä johtua. Tämä kaikki oli ollut rankkaa kreiville, eikä tilaisuuksia rentoutua ollut monia löytynyt saati sitten hierojia, joihin tuo kykenisi luottamaan edes sen verran, että antoi koskea.
Herkkähipiäisen miehen huulien välistä karkasi vaikerointia suippokorvan käsien työntäessä jännittyneitä lihaksia. Hartiat eivät edes tahtoneet rentoutua toisen otteessa, kuin olisivat pistäneet vastaan ennen antautumista. Ainahan Garrett oli hankala hierottava, mutta nyt tuon lihakset olivat jäykempiä, kuin yleensä. Hieman se tuntui. Ei se oikeastaan sattunut, mutta ei se tuntunut niin mukavalta. Aluksi, ainakaan. Kreivi tiesi sen. Joskus hierominen tuntui hyvin epämukavalta, ennen kuin lihakset rentoutuisivat ja olo tulisi taas hyväksi, joten siihen oltiin varauduttu... Jotenkuten. Mutta pakko hänenkin oli edes yrittää rentoutua, jos halusi tämän onnistuvan. Hän ei voinut pistää vastaan ja hitaasti lihakset lopettivat ylimääräisen jännittämisen, Garrettin ottaessa mukavamman asennon divaanilla loikoillessaan. Toki lihaksissa tuntui yhä jännitystä, mutta sitähän varten sitä hierontaa oltiin pyydetty. Varovaisia, pieniä ynähdyksiä pääsi yhä suusta, mutta pikkuhiljaa hartiatkin rentoutuivat hellästikin hieroessa, hiljaisten äännähdysten muuttuessa enemmänkin nauttiviksi olon parantuessa Aranin kosketuksessa. Vihdoinkin kreivi tuntui oikeasti nauttivan olostaan, kehon rentoutuessa aivan kunnolla ja antautuen kosketettavaksi, silmien sulkeutuessa tyytyväisinä. Olo oli todella hyvä. Niin rento ja rauhoittunut, kuin mies olisi räsynukke, raskaan ja tyytyväisen hengityksen saadessa selän nousemaan rauhallisen hengityksen tahtiin.
((Minua on enemmän, joten sinusta tulee osa minua, niin. Kirjoitin viestin yöllä sekavassa tilassa, hyvää tulee. En kuitenkaan spammaa, koska muka esitän, että minulla olisi elämä.))