Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2013, 19:00
Kirjoittaja Aksutar
Kuningatar kävi nimittämään Periania nyt lemmikikseen, mistä Perian taas ei pistänyt pahakseen. Yleensä lemmikki tittelillä sai paljon parempaa kohtelua, kuin palvelijana. Lemmikeistä pidettiin huolta, palvelijoista ei niin paljoakaan... Perianin kokemuksilla. Satyyri kävi kuitenkin suoristautumaan kumarruksestaan ja ojensi kätensä kuningattarelle, joka apua pyysi ylös pääsemiseen. Satyyri ei voinut olla hymähtämättä pienesti kuningattaren todetessa, ettei hän voinut antaa uuden lemmikkinsä nukkua ihan missä tahansa. Tottahan se oli, mutta Perian kyllä nukkuisi siellä missä määrättiin. Tosin, ainahan se oli mukavampaa, jos sai nukkua jossain hieman... tasokkaammassa. Siitä oli jo tovi aikaa, kun Perian viimeksi oli kunnon pehmeällä sängyllä nukkunut. Satyyri tuskin malttoi odottaa, että näkisi huoneen, jossa tulisi nyt asumaan.
Omat tavarat napattiin sohvan käsinojalta ja sorkkajalkainen lähti ripein, mutta asiallisin askelin uuden emäntänsä perään.
Ei tietenkään, Teidän Korkeutenne. Nukun siellä, missä määräätte minun nukkuvan Satyyri vastasi Delialle, samalla kun askelsi pidemmän naisen vierellä.
Tietenkin Periania jännitti koko tilanne. Hän ei ollut uskonut hoviin pääsemisen olevan näin helppoa! Toisaalta, olihan hän hurmaava ja uniikki olento, tietenkin kuningatar halusi hänet kokoelmiinsa! Tai niin Perian uskotteli itselleen. Ei hänelle tullut mieleenkään ajatella syynä olevan jonkin muunkin, ei ainakaan tällä hetkellä.

Perian havahtui omista ajatuksistaan naurahtaen heleästi, kuningattaren kysymyksen kuultuaan.
Kyllä nukun, Teidän Korkeutenne. Vaikka sorkat omistankin, nukun mieluiten vuoteella, kuin missään muualla Lattiat olivat epämukavia ja riippumatoissa Perianin oli hankala liikkua jalkojensa kanssa, niistä pois pääseminen oli harvinaisen hankalaa. Sänky oli paras vaihtoehto, näin Perianin mielestä.
Satyyri kävi astumaan kuningattaren perässä huoneeseen, josta ei tasokkuutta puuttunut. Olihan se yksinkertainen, verrattuna korkea-arvoisten makuuhuoneisiin, mutta tämän tason huoneissa Perian ei ollut hetkeen vieraillutkaan.
aah, kaikki teidän tarjoamanne kelpaa enemmän kuin hyvin, Teidän Korkeutenne Perian hymähti katsellessaan huonetta, kuunnellen kuitenkin korva tarkkana Delian puheita. Satyyrin piti olla aina saatavilla, mikäli kuningatar tuota kutsuisi. Se tuskin olisi ongelma ja tietenkin Perian ilmoittaisi etukäteen, jos jotain asioitaan aikoisi lähteä hoitamaan kaupungilla, esimerkiksi. Kuulemma päivän viettämiseen kuningattaren kanssa kuului myös kruununprinssin kanssa oleilu, mutta kuningatar kertoi pitävänsä itse huolen pojasta. Hyvä, Perian ei osannut lapsia hoitaa eikä mielellään noiden lähelle hankkiutunut. Mutta ehkä siniveriset lapset olivat kauniita ja miellyttäviä katsella? Mitä Perian oli kuullut, oli kuningassuvussa aina kaikki kauneimmat ja komeimmat yksilöt!
Kysyminen tuskin tulee olemaan ongelma, Teidän Korkeutenne Satyyri kävi nyt kääntämään ympäristöön harhautuneen katseensa takaisin kuningattareen Mutta kysymyksiä tuskin ilmenee perinteisten töiden saralta... En ole aloittelija, Teidän Korkeutenne

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2013, 19:50
Kirjoittaja Ivy
Huone näytti kelpaavan. Hyvä niin, vaikkei Delia ollut pelännytkään hänen uuden alaisensa nyrpistelevän nokkaa hänen tarjouksille. Eipä Perian juuri sellaisessa asemassa ollutkaan, vaikka kuningatar halusikin osittain miellyttää myös tätä. Se oli vain hänen luonteensa kaiketi, mutta liian kiltti hän ei mielestään sentään ollut. Hän tulisi tarkkailemaan Periania tarkemmin kuin tuo arvaisikaan, eikä pitäisi tätä siipensä alla sen pidempään, jollei kuukaudessa kiintyisi vallan olentoon.
"Hyvä niin. Luotan sanaasi, mutta sen me tulemme näkemään käytännössä..." Jos oltiin aivan rehellisiä, Delia ei oikein tiennyt mitä Perianilla loppujen lopuksi teki, muuta kuin piti poissa nuuskimasta salaisuuksia. No olihan satyyri miellyttävä, sitä kuningatar ei pistänyt kieltämään, ehkäpä hän tottuisi ajatukseen lemmikistä, joka käveli kahdella jalalla, puhui ja käyttäytyi kuin suurin henkilökohtainen imartelija. Aran ei varmaan pistänyt pahakseen, tänähän tappaisi kuningattaren tylsyyttä silloin kun tällä oli muuta. Sisko rakaskin saisi lepuuttaa kirjoitus kättään, vaikka nyt Delia paloi halusta päästä kirjoittamaan Lanaelle tästä... Sisko rakas pitäisi häntä varmaan aivan tärähtäneenä, korkealuokkaiseen elämään uppoutuneena. Sanoisi, että pian hän kylpisi kaviaarissa ja aamunkasteessa jolloin Delia saisi naurut mielikuvista.

"Nyt minun pitää käydä kirjoittamassa kirje... Jätän sinut hetkeksi omiin oltaviisi. Voit purkaa tavarasi ja mikäli sinulle tulee nälkä, voit käydä keittiössä alimmassa kerroksessa. Saattaa olla, että kaipaan sinua vasta huomenissa, eli jos sinulla on jotain asiaa vielä kaupungille, ehdotan, että suoritat asiasi tämän päivän aikana. Ihan vain ajan käytännöllisyyden vuoksi." Haltiakuningatar selosti, kävellen takaisin kohden ovea, valkea laahus laahaten perässä pitkin marmorista lattiaa.
"Ai niin ja... Älä lähde vaeltelemaan itseksesi linnassa... Saatat eksyä. Esittelisin sen sinulle itse, mutta ymmärrät varmaan miksi en rohkene kulkemaan monia rappusia. Jos saat jonkun toisen esittelemään, niin en kiellä katselemasta ympärillesi... Tulethan samaisen oleskeluhuoneeseen aamiaisen jälkeen?" Tie kulki puhuessa aina huoneen ulkopuolelle jossa haltianainen vielä kääntyi katsomaan Perianiin, ennen kuin jätti tuon totuttautumaan uusiin tiloihinsa ja ajatukseen siitä, että olisi tästä lähin hänen viihdyttäjä kautta lemmikki. Delia ei tiennyt jännittäisikö Periania sellainen, mutta häntä kieltämättä vähän mietitytti tuleva... Hyvällä, mielenkiintoisella tavalla.

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2013, 20:45
Kirjoittaja Aksutar
Satyyri hymähti pienesti kuningattaren sanoille, tuon todetessa, että he tulisivat kyllä käytännössä näkemään asiat paremmin. Tottahan se oli, mutta Perianin mielestä hänen taitojaan ei sopinut edes epäillä!
Mutta juuri nyt kuningatar ei tämän enempää ehättänyt aikaansa viettämään satyyrin kanssa, vaan ilmoitti jättävänsä sarvipäisen tutustumaan uuteen kotiinsa ja vasta huomenna Perian saisi aloittaa kunnolla työnsä. Se sopi oikeastaan hyvin, hän ehtisi kipaista hakemassa vähäisen omaisuutensa kaupungilta ja palaamaan takaisin, asettumaan niin sanotusti taloksi. Tai, hän hakisi ainakin sen omaisuutensa, mitä ei uskaltanut jättää keijuhaltian näkösälle vahtimatta. Kuningatar kuitenkin kehotti Periania olemaan vaeltelematta itsekseen linnassa, eksymisen uhalla. Se saattoi olla hyväkin syy pysyä tutuilla reiteillä. Lisäksi Perian uskoi, ettei linnan väki katsoisi häntä hyvällä ennen, kuin kuningatar oli tehnyt selväksi, että satyyri oli hänen alaisensa.
Ah, tietenkin, Teidän Korkeutenne. Käyn kaupungilla hakemassa tavarani ja palaan takaisin, mahdollisimman pian. Odotan teidän kutsuanne sitten, kun on sen aika. Tiedätte, mistä minut löydätte Jälleen syvä kumarrus suotiin kuningattarelle, ennen kuin haltia poistui kokonaan huoneesta. Perian jäi yksin, eikä aikonut haaskata aikaansa turhaan. Hetken kuluttua siro kopina kuuluikin käytävillä, satyyrin suunnatessa kaupungilla käymään, ennen kuin palasi takaisin huoneeseensa, jonka kuningatar hänelle oli antanut.