Ojasta allikkoon || Sands


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 19, 2013 9:39

Varovaisesti kävi kreivi siirtämään olemuksensa tuolilta sängyn puoleen. Marduk ei tuon varovaisen liikehdinnän aikana itse tehnyt minkäänlaisia liikkeitä, pysyen rauhallisesti paikoillaan. Aivan kuin olisi arkaa eläintä odottanut luokseen. Sitähän tämä taisikin olla ajankiitäjän silmissä. Vanhus kuitenkin antoi kreivin käydä kaikessa rauhassa vuoteen puolelle. Kun Garrett oli käynyt maaten, kävi Marduk kaikessa hiljaisuudessa perääntymään sängyn luota, antaen nuorellemiehelle omaa rauhaa. Rauhaa, jota tuo tuskin tiedosti, käydessään vaipumaan uneen yllättävän nopeasti. Unimaailmaan, jossa Garrett oli onnellisen tietämätön ympärillään tapahtuvista asioista.

Eipä luolassa pahemmin mitään tapahtunutkaan yön aikana. Vanhus vetäytyi omiin oloihinsa, luolansa perukoille, vieraillen kuitenkin yön aikana paikassa jos toisessa. Vanhin kolmesta ei nukkunut, sillä aika oli hänen ystävänsä ja ystävän seurassa ei suvainnut nukkua. Valtava lohikäärme kuitenkin palasi ajoissa takaisin luolaansa, ottaen kuitenkin vanhanmiehen muodon jo hyvissä ajoin, ennen kuin kreivi ehätti herätäkään. Oraakkeli antoi kreiville jälleen aikansa, nuorukainen heräilköön sitten, kun siltä tuntui. Hän oli luvannut olla tunkematta naamaansa kreivin näkökenttään heti, kun tuo heräsi, koska tiesi tasan tarkkaan millainen reaktio siitäkin saattoi tulla. Myös toisen lupauksensa vanhus ajatteli pitää ja oli hankkinut syvennyksen liepeille suurehkon, korean kylpyammeen, jossa odotti lämmin kylpyvesi kreiviä. Oraakkeli myös varmisti, että vesi pysyi lämpimänä, aina silloin tällöin itse lämmittäen sitä silkalla kosketuksella.
Kuitenkin, lohikäärme odotti maltillisesti ihmisilluusiossaan kauempana, kunnes kreivi päättäisi heräillä...


// Mitkä lihakset? Onko Garrettilla sellaisiakin? Pyh. Ja Garretthan tanssii, jos Marduk niin sanoo. Tanssi poika tanssi! Menin aamuun ennen kuin edes luin viestisi. Ähähä. Muistatko kun mainitsin sen alkoholin jääkaapissa? Kyllä, hyvä. Syytän vastausta siitä. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Pe Heinä 19, 2013 11:01

Kaikesta kokemastaan hirveydestä huolimatta, onnistui Garrett nukkumaan yönsä sikeästi, ilman yhtään herätystä. Sitä unta oltiin kaivattu, viime päivien ollessa suorastaan kuin kidutusta, täynnä nälkää ja siitä johtuvaa kipua. Se oli saanut nukkumisesta oikeastaan mahdotonta, univelan kerääntyessä tahtomattakin valvottujen öiden takia. Tarjottu ateria oli tullut tarpeeseen ja siitä seurannut väsymys ja mukavan täysi olo käytettiin heti hyödyksi. Syitä painajaisiin olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta kreivin uni oli silti oikein rauhallista, kasvot niin tyyninä, kuin olla ja voi, poski vasten tyynyä. Mikään ei päässyt sitä unta häiritsemään, ei edes aatelisen makuun turhan kova patja, pelottava ympäristö tai ne ahdistavat äänet, jotka luolaan silloin tällöin kantautuivat. Univelkaa oli kertynyt paljon ja Garrett oli selvästikin väsynyt, joten unta riitti ilman herätystä vaikka kuinka paljon. Oli syitä, miksi tuo aina itse pyysi jotain herättämään hänet aamulla muutenkin...

Pieni ynähdys karkasi raotettujen huulien lävitse, kreivin lievän liikahduksen saadessa peiton kahahtamaan. Silmät avautuivat hitaasti kapeiksi viiruiksi, niiden katsellessa eteensä, muttei oikeastaan mitään vielä nähdessä. Hetken aikaa kaikki oli hämärää mielessäkin, eikä nuorukainen oikein muistanut, missä oli ja miksi saati sitten, mitä oli viimeksi tehnyt. Hiljalleen muistikuva tapahtumista palasi taas mieleen, vaikka ehkäpä ne oltaisiinkin oikeasti paljon mieluummin unohdettu kokonaan. Siro käsi nousi hieraisemaan silmiä, hän oli ilmeisesti onnistunut torkahtamaan hetkeksi, vaikkei hän muuta muistanut tehneensä, kuin sulkeneensa silmänsä pieneksi hetkeksi. Olo oli kuitenkin hyvä ja levännyt, joten ilmeisesti ne pienet nokkaunet olivat tulleet tarpeeseen. Kukapa olisikaan uskonut, että hän olisi kyennyt nukahtamaan luolassa! Garrett kampesi itsensä hitaasti istumaan, haukotellen ja venytellen, kunnes ymmärsi tai ehkä muisti sen vanhan, silmättömän miehen olemassaolon, katsellen ympäriinsä etsiäkseen tuon silmiinsä.




((Ei tietenkään Garrettilla ole lihaksia, mutta sellaisenahan me haluammekin tuon pitää, emmekö? Ota tanssisi. Garrett ei kuitenkaan suostu tanssimaan, koska änkyröi. Hyvät alkomahoolit.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 20, 2013 12:56

Lopultakin kreivi alkoi näyttämään heräämisen merkkejä, vanhuksen kuitenkin pysyessä kunnioittavan välimatkan päässä. Saattoihan hänet nähdä helpostikin sängyltä, jos vain ylös nousisi ja katselisi vähän ympärilleen. Ei Marduk nyt niin kauakan ollut. Silmätön jonka silmäkuopat olivat yhä harsolla peitetyt pysyi kuitenkin siellä matkan päässä, antaen kreivin herätä kaikessa rauhassa. Veden lämpö käytiin varmistamaan vielä sopivaksi, ennen kuin vanhus kävi edes harkitsemaan lähestymistä kreivin puoleen.
Huomenta, kreivi hyvä Marduk aloitti, lipuessaan lähemmäksi, pysyen kuitenkin kauempana itse kreivistä. Ihan vain kohteliaisuus syistä, tuskin kreivi arvosti vieraan liian läheistä läsnäoloa.
Toivottavasti nukuitte olosuhteisiin nähden hyvin Paikoilleen jäänyt vanhus jatkoi, sillä samalla, lempeän rauhallisella, mutta samalla pirteähköllä äänensävyllä Voin vain pahoitella vierasvuoteeni kuntoa... Ehkä olisi aika hankkia uusi... Mutta harvoin minä saan kaltaisiasi aatelisia vieraikseni... Valitettavasti.

Mutta, oli miten oli, toteutin toiveenne: Kylpysi odottaa, mikäli yhä toivot päästä peseytymään Toinen vanhoista käsistä kävi jälleen viittomaan, osoittaen tällä kertaa kylpyammeen puoleen Jahka olet peseytynyt, saat suuhunpantavaa... Ja ne vaatteet, jotka lupasin... Kuulostaako hyvältä suunnitelmalta, vai?


//No niin no.. joo, ei. Ei lihaksia. Ja kaunis tanssi oli. Sain hetken selitellä äidille, mitä taas katson. Toisaalta, kerta on kyse sinun linkeistäsi, olisi se kai pitänyt arvata. Sinä senkin kurja //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Heinä 20, 2013 3:48

Garrett piti katseensa vanhuksessa, aluksi yhä epäilevänä ja hieman säikkynä, mutta toisen puhe onnistui rauhoittamaan mielen. Vanhus osasi käyttäytyä ihmeellisen kohteliaasti ja arvostavasti, puhuen niin rauhallisestikin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui siltä, että joku oikeasti välitti. Haltiakuninkaan huone ja kohtelu saivat olon tuntumaan vangilta ja eläimeltä, ja vaikka tämä luola ja sen pieni, sisustettu syvennys olivat paljon... Yksinkertaisempia ja eivät lähellekään niin hienoja, kuin yhdenkään aatelisen asutus, tuntui olo paljon paremmalta täällä. Suorastaan tervetulleelta, se tuntui melkein jopa kodilta. Tietenkin oma kartano oli parempi, mutta parempi tämäkin oli, kuin Aranin tekosyy vieraanvaraisuudelle! Ehkä kreivi ei siltikään ollut aivan odottanut vanhan miehen toivottavan hänelle hyvää huomenta, kauanko hän oli sitten nukkunut?
"Onko... Nyt aamu?" Garrett kysyi hämmentyneenä, katsellen ympärilleen kuin yrittäen varmistaa vastauksen kysymykseensä, mutta luolasta ei ikkunoita löytynyt. Hän ei tiennyt lainkaan, missä mentiin, mutta miten hän nyt näin pitkään olisi voinut nukkua...

"Ei, sänky oli aivan... Hyvä," kreivi mutisi, hieman epävarmana, kuinka hänen nyt pitäisi käyttäytyä. Vanhus käyttäytyi hyvin ystävällisesti, muisti hänen asemansa ja oli oikein vieraanvarainen. Tavallisesti tässä tilanteessa vieraanvarainen aatelinenkin vähättelisi omaa asemaansa ja kehuisi toista. Ehkä sitä yritettiin nytkin, mutta selvästi Garrett löysi tämän maailman omituiseksi paikaksi, jonka sääntöjä ei ymmärtänyt. Hän halusi jo kotiin. Ehkei hän kuitenkaan voinut valittaa, eihän sänky ollut se pehmeistä pehmein, mutta hän oli nukkunut ja paikatkaan eivät tuntuneet erityisen kipeiltä. Ehkä sänky oli oikeastikin aivan hyvä.
"Kylpy?" Suussa maisteltiin, ennen kuin edellisen päivän toivomus muistui mieleen. Tietenkin hän halusi kylpeä! Kreivi ei ollut kylpenyt päiviin ja se tuntui hirveältä! Totta tosiaan, jostain vanhus oli kylpyammeen saanut luolaan tuotua, jalkojen varovaisesti kaivautuessa peittojen alta lattialle asettuakseen, jotta nuori aatelismies pääsisi nousemaan kunnolla jaloilleen ja pääsemään ammetta tarkastelemaan. Mielenkiinto oltiin selvästikin herätetty, eivätkä toisen sanat saaneet kuin sen pienen, nopean hymyn nousemaan sileille kasvoille, Garrettin ollessa nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suorastaan onnellinen. Hän piti kuulemastaan suunnitelmasta.

"Sattuisiko sinulla olemaan... Saippuaa?" Varovaisesti kysyttiin toiselta mieheltä, askelten kiertäessä vanhan miehen yhä turvallisen välimatkan päästä. Kreivi oli suorastaan saastainen, hän tarvitsisi nyt kunnon perusteellisen pesun näyttääkseen edustuskelpoiselta!
"...Tuota," Garrett pysähtyi äkillisesti, kääntyäkseen toista katsomaan,
"Miksi minä kutsuisin sinua?" Siniharmaat silmät olivat kerrankin kuivat vanhuksen ryppyisiä kasvonpiirteitä katsellen, vaikka kyllä sitä epävarmuutta niiden takaa löytyi vaikka millä mitalla. Silmätön mies oli antanut vaikka mitä nimiä ja titteleitä, mutta valinnanvaraa oli liikaa...




((Ei Garrettille lihaksia, tuon pitää aina olla avuton ja pehmeä neiti. Olen kaikkien lempilinkittäjä. Sentään se ei ollut alaston tanssi. Voisin sellaisiakin laittaa, mutta sitten lapset itkevät, sillä alaston ihmiskeho on hirveä ja epäluonnollinen asia.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 20, 2013 6:17

Toisaalla kyllä, toisaalla ei. Täällä on. Jo tarkkoja ollaan, vaihtuu aamu kohta jo aamupäivään Tuttuun tapaansa lohikäärme kävi vastaamaan turhankin jaarittelevasti niinkin yksinkertaiseen kysymykseen, kuin oliko nyt jo aamu. Ehkä hänen pitäisi lopettaa tämä tapansa, ennen kuin joku siitä huomauttaisi. Tai sitten ei.
Kreivi ei myöskään käynyt vuoteestaan valittamaan, vaikka Marduk tiesi, että olisi tuolle parempikin kelvannut. Olisihan Marduk tietenkin voinut paremman vuoteen hankkia, mutta näki sen turhaksi prameiluksi. Garrett tyytykööt nyt siihen, mitä sai ja tähän asti kreivi näytti olevan tyytyväinen vanhuksen isännöintitaitoihin. Viimein Marduk kuitenkin näki hymyn kreivin kasvoilla, kun nuorimies kylpemismahdollisuutensa muisti ja näki. Sitä Marduk oli odottanutkin, kyllä kreivi tuosta pikkuhiljaa piristyisi, toivottavasti. Sitten kun kreivi oli jo hieman... enemmän oma itsensä, kävisi Marduk keskustelemaan kotiin paluusta ja sen ehdoista. Tietenkään vanhus ei aikonut antaa Garrettin lähteä tuosta vain pois, ei. Oraakkeli halusi palkkionsa.

Kuitenkin Marduk oli unohtanut jotain tai no, oliko unohtanut vai ei, vain vanhus itse tiesi. Tosin, millainen oraakkeli hän olisi ollut, jos ei moista osannut ottaa huomioon , kreivin käydessä tuomaan esille saippuan puuttumisen. Vanhus kävi mutristamaan huuliaan pienesti mietteliäänä, vähän turhankin ylidramaattisesti.
Eiköhän saippuaakin löydy, kyllä Jälleen kerran kättä käytiin heilauttamaan ja vanhaan, ryppyiseen kouraan oli eksynyt saippua. Ehkä Mardukin pitäisi ruveta taikuriksi, näillä tempuilla varmasti viihdyttäisi tahoa jos toistakin. Jälleen kerran vanhus kävi lipumaan eteenpäin, suunnaten tuon kylpyammeen luokse, Kreivin esittäessä nyt kysymyksen koskien vanhusta. Silmätön päästi ilmoille pitkän, mietteliään hymähdyksen samalla kun asetti saippuan kylpyammeen reunalle, ennen kuin lähti taas lipumaan kauemmaksi.
Marduk lienee teidän kansalle tutuin... Sillä minä olen myös viime vuosi sadat liikkunut. Joten se käy ihan hyvin silmätön hymisi, pysähtyessään kauemmas kreivistä.


// Pehmeä, kyllä. Ainoa oikea Garrett on pehmeä. Sandsin linkit ovat priimaa. Ei mitään alaston tansseja, meatspin samantien. Menee tanssista //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti La Heinä 20, 2013 10:37

Garrettilta meni taaskin puolet vanhuksen paapatuksesta ohi, mutta se tärkein oli kerrankin helppo ymmärtää. Ei hän voinut uskoakaan, että se lyhyt pieni torkahdus olisi voinut muuttua kunnollisiksi yöuniksi! Ja... Ja vieläpä pitkiksi sellaisiksi! Harvoin kreivi oli elämänsä aikana nukkunut auringonnousua pidemmälle, hänellä kun se laittautuminen kesti aikansa, eikä hän kiireisenä ja tärkeänä miehenä tietenkään voinut viettää koko päiväänsä laittautuessa! ...Vaikka olisi halunnut. Unta olisi kyllä aina riittänyt vielä moneksi tunniksi, mutta siihen hänellä ei ollut aikaa. Nyt oli käynyt toisin, eikä sitä oikein osattu ymmärtää. Näissä olosuhteissakin, vieläpä! Garrett oli tosin ollut hyvin väsynyt, joten ehkä hän ansaitsi tämän levon eikä hän uskonut kykenevänsä tällä kertaa viettämään liikaa aikaa laittautumisessa, tuskin hän pitkänkään kylvyn jälkeen saisi yhtä paljon vaihtoehtoja, kuin yleensä. Tuskin vanhus edes omisti meikkiä tai mitään, millä hiukset saisi koristeltua ja laitettua nätisti ylös. Ehkä hän olisi tyytyväinen vain yhteen asuun, jota hänelle tarjottiin. Eiköhän mikä tahansa ollut parempi, kuin yksi yöpaita yllä, eikä mitään muuta...

Kreivin silmistä selvästikin paistoi pieni suru toisen mutristaessa huulensa saippuakysymyksen jäljiltä. Toisella ei ollut saippuaa? Eihän ilman saippuaa voisi peseytyä kunnolla, ja kunnollista pesua hän nyt kaipasi! Kuinka nopeasti miehen maailma pystyikään murtumaan yhdestä pienestä eleestä... Ja kuinka nopeasti se ilme kirkastuikaan, toisen suorastaan vetäistessä se kaivattu saippua hihastaan. Ei toinen saisi huijata tuolla tavalla ja saada hänet niin huolestuneeksi! Mutta Garrett antoi toiselle anteeksi, seuraten hiljaa vierestä vanhan miehen matkaa ammeelle, jättäen sen pyydetyn saippuan reunalle odottamaan. Pieni hymy oli nuoremman miehen huulilla, vaikka etäisyyttä toiseen pidettiin yhä. Vähän sitä pelkoa löytyi vielä, mutta kokoajan hetki hetkeltä tuo löysi itsensä luottavan silmättömään enemmän ja enemmän. Ehkei toinen ollutkaan niin paha, kuin olisi voinut. Ehkäpä tuo oli vain yksinäinen vanhus, joka halusi seuraa. Itse kreiviltä.

Garrett nyökkäsi toiselle, Marduk olkoon sitten se, miksi hän vanhusta kutsuisi. Hänelle annettiin paljon tilaa liikkua, mistä tuo piti kovasti. Vanha mies oli yhä pelottava ja, no, aika ällöttävä, eikä liian lähelle haluttu vielä mennä. Hitaasti, mutta varmasti, kreivi kokoajan valui lähemmäs ja lähemmäs ammetta, kuin minkäkin magneetin vetämänä. Hän halusi kovasti kylpyyn, mutta katse käytiin ensiksi kääntämään Mardukiin.
"Minun täytyy riisuutua. Älä katso," tuo sanoi ääni harvinaisen varmana, vaikka typerältähän se tuntui käskeä silmätöntä miestä olemaan katsomatta. Selvästikin toinen kykeni näkemään, siitä huolimatta! Hän tiesi sen, hän oli varma siitä.




((Garrett on siksi mukava, kun on niin pehmeä. Hyvä tyynykin tuo voisi olla, kunhan lopettaa sen sätkimisen ja kiemurtelun. Pyh, mikään meatspin, on minulla muutakin alastonta tanssimista. Heiluu se heppi muutenkin.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 22, 2013 12:42

Oli jokseenkin huvittavaa, kuinka iloiseksi ihmisen saattoi saada yhdellä saippualla. Marduk itse ei nähnyt syytä peseytyä kuten mokoman kuolevaiset, eikä täten pystynyt käsittämään syvemmin tuon saippuan tarkoitusta ja tärkeyttä kreiville. Hän ei edes muistanut, milloin oli varsinaisesti edes peseytynyt. Jos Aear meressä painimiset Nergalin kanssa laskettiin peseytymiseksi, niin sitten siitä ei kovin pitkä aika ollut Tai no, ei ainakaan Mardukille. Vuosi pari sinne tänne, ei niin lyhyellä ajalla ollut mitään merkitystä vuosituhansia vanhalle lohikäärmeelle.
Garrett kävi kuitenkin käskemään vanhusta olemaan katsomatta, kun hän riisuutui. Pienesi lohikäärme kävi virnistämään itsekseen, samalla kun kuitenkin kiltisti kääntyi selkä päin kreiviä, lipuen vielä ystävällisenä eleenä kauemmaksi kylpyammeesta ja kreivistä. Olihan se toden totta outo pyyntö tai käsky sokealle. Silmättömälle, jonka tyhjiä silmäkuoppia verosi musta harso. No, vaikka sokea olikin selkä kohden aatelista, näki hän silti kaiken. Ei Marduk kyllä välittänyt nähdä, mutta hän ei voinut olla näkemättä. Kuitenkin, ehkä se selän kääntäminen toi omaa turvaa Garrettille, kun sokea ei kasvot kohti kreiviä möllöttänyt. Marduk päätti myös olla huomauttamatta siitä seikasta, että kaiken näki, sillä se olisi saattanut vain tehdä tilanteesta entistä kiusallisemman. Tosin, eiköhän kreivi osannut jo arvata, että sokea kykeni tavalla tai toisella näkemään ympäristönsä

Ette eilen välittäneet siitä, mitä päällenne saisitte Marduk kävi aloittamaan kuuluvalla, mutta rauhallisella äänellä, pitäen yhä kasvonsa poispäin kreivistä Kenties nyt yön aikana sinulle olisi muodostunut jonkinlainen mielipide, vai? Suo anteeksi, mutta minulta puuttuu täysin se ominaisuus, jota te ihmiset kutsutte muotitietoisuudeksi. En usko, että osaisin omin päin valita arvoisellesi aateliselle sopivat vaatteet. Eiköhän oma asustuksenikin siitä jo kerro


// Marduk tulee käyttämään Garrettia tyynynä, kyllä. Paikka siinä, anna kun ruma pärstä painautuu vasten masuasi. Mutta kun meatspin on hypnotisoivin. Kai tansseista löytyy myös Sandsin kotivideot? Tahtoisin vuokrata //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Heinä 22, 2013 5:28

Garrett piti katseensa harvinaisen tiukasti luisevassa vanhuksessa, katsoen, josko tuo käskyä noudatti. Ja kuinka ollakaan, ilman yhtään vastaväitöstä ilman yhtä sanaakaan käänsi toisen selkänsä ammeelle ja antoi vielä vähän enemmän tilaa vieraalleen riisuutua rauhassa. Sitä elettä arvostettiin, vaikkei sitä nyt aivan varmoja oltu, miten sokea ylipäätään näki ilman silmiä ja kuinka tarkkaan tuo näkikään... Kreivi ei kuitenkaan halunnut käydä kyseenalaistamaan sitä, jos hän jotain silmättömän sanoista tiesi, niin niillä oli tapana saada aikaan enemmän kysymyksiä, kuin mihin ne vastasivat. Hetken aikaa kasvot pysyivät vielä Mardukiin käännettyinä, kuin varmistaen, että toinen oli aikonut pitää selkänsä käännettynä pidempäänkin, eikä tahallaan kääntyisi ympäri ja säikäyttäisi hermostunutta miestä. Garrett tarvitsi edes sen verran luottamusta kyetäkseen riisuutumaan alastomaksi tuntemattoman miehen seurassa, mutta hitaasti katse palasi takaisin ammeeseen ja höyryävään veteen. Kädet kävivät tarrautumaan yöpaidan kankaaseen, vetäen sen rauhallisesti yli pään, valkoisen vaatekappaleen tipahtaessa sitten myttyyn lattialle ammeenviereen.

Ihokarvat nousivat hetkessä pystyyn niiden yrittäessä kamppailla kylmyyttä vastaan, jolta yöpaita oli ihoa suojellut. Vilunvärähdysten kera kreivi kävi nopeasti kokeilemaan vettä sormillaan, sen tuntuen tässä kylmyydessä miltei polttavalta. Mutta sitä lämpöä kaivattiin, nuoren miehen käydessä kipuamaan ammeeseen varovaisesti hetken empimisen jälkeen, hitaasti upottaen itsensä veteen. Ja kuinka hyvältä se tuntuikaan! Vesi oli lämmintä ja rauhoittavaa, eikä Garrett voinut kuin jättää sen itse peseytymisen vähän myöhemmäksi, että saisi nyt hieman rentoutua kylvyssä...
"Mh?" Tyytyväisen myhähdyksen kaltainen äännähdys kävi kysymään vanhukselta tuon puhuessa, kreivin silmien avautuessa. Selvästikin meni hetken aikaa, ennen kuin tuo edes ymmärsi, mitä häneltä kysyttiin. Eipä sitä oikeastaan yönaikana ehditty miettiä vaatteita, mutta nyt sitä voitaisiinkin ajatella kunnolla, kun mieltä ei hallinnut nälkä ja pelko.

"Silloin esille on parempi tuoda enemmän vaatteita, osaan kyllä valita mieleiseni," Garrett sulki silmänsä toistamiseen, miettien Mardukin sanoja. Mutta mitä vaatteita toiselta sitten löytyisikään? Muutahan toisella ei yllään ollut, kuin ruma, vanha kaapu. Muotitietoinen tuo ei todellakaan ollut.
"...Sinultahan löytyy vaatteita, eikö?" Epäilevä katse nopeasti luotiin vanhukseen, sen lepäämishetken jäädessä kovin, kovin lyhyeksi. Miksi toinen käyttäisi noin rumia vaatteita, jos parempaakin oli tarjolla? Miten vanhukselta, joka ei hänenlaisia vieraitaan usein saanut omistaisi jotain, mikä kreiviä miellyttäisi? Ei hän nyt mitään täydellisyyttä kaivannut, mutta...!
"En halua kaapua," huulet mutristuivat katseen kääntyessä taas eteensä, nuorukaisen suorastaan mutistessa sanottavansa kapinallisen lapsen tavoin. Hänhän näyttäisi pulskalta kaavussa...




((Garrett ei suostu, tuo naamavärkki ei hänen puhtaaseen ihoonsa koske! Heti kiemurrellaan. Mutta omapa on vikansa, kun on niin pehmeä kaikkialta. Kyllä ne kaikki heiluvat hepit aika hypnoottisia ovat, usko pois. Mutta hyllyvä ihra on ilmeisesti enemmän mieleisesi?))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 22, 2013 8:59

Pieni virne kävi nousemaan poispäin käännetyille kasvoille, kreivin käydessä toteamaan tarvitsevansa enemmän vaihtoehtoja nähtäväksi, jotta osaisi mieleisensä valita. Kai toiset eivät vain osanneet sanoa mitä halusivat, ennen kuin näkivät sen, mitä mielivät. Tai no, mikä Marduk oli asiasta tuomitsemaan, eihän hän alun perin ollut edes itse valinnut vaatteitaan. Molempien illuusioiden kuteet oli joku toinen aikanaan hänelle antanut tai neuvonut. Oli siis turha odottaa minkäänlaista muotitietoisuutta vanhukselta, jonka tyyli oli varmasti jo vuosituhansia vanha.
Pieni hymähdyksenkaltainen naurahdus karkasi vanhuksen suusta, Garrettin käydessä kyselemään, oliko vanhuksella vaatteita.
Minulla itselläni? Ehkä aarrekasasta löytyy kallis kolttu jos toinenkin Mutta ainahan minä voin hakea muutaman lisää, jos tarjoamani eivät kelpaa sinulle Vanhus kävi kertomaan, pitäen yhä selkänsä kohden kreiviä ja tuon kylpyhetkeä.
Mutta älä huoli, kaapuja en sinulle tarjoa Enkä mekkoja Tai neidolle tarkoitettuja vaatteita ylipäätään Marduk kävi mutisemaan puoliääneen loppuosan puheistaan. Tuskin kreivi arvostaisi, jos vanhus toisi vain mekkoja arvostetulle aatelisille. Vaikkakin Mardukin mielestä kreivi käyttäytyi kuin pahainen, nirppanokkainen neiti toisinaan. Kunhan ei erehtyisi sitä asennetta ottamaan hänen suhteen, kaikki olisi hyvin, kreivin kannalta. Mikäli nuorimies turhan koppavaksi erehtyisi heittäytymään, kävisi myös Marduk näyttämään sen ikävämmän puolensa.

mutta minä käyn etsimässä teille asun jos toisenkin Kylpekää te sillä välin rauhassa. Teillä ei ole mitään pelättävää täällä Marduk kävi lopulta tokaisemaan, kadoten sitten silmänräpäyksessä paikalta. Ajankiitäjä vieraili niin oman luolansa perällä, kuin itse nahor kylän kreivin vaatekaapilla. Alta aikayksikön oli Marduk suorittanut vaatteiden keräämisen, käyden laskemaan viikattuja pinkkoja vähän väliä sängylle, jolla Garrett juuri oli nukkunut. Jahka Marduk oli tietenkin pedannut vuoteen. Kaikki tämä tietenkin suoritettiin kuolevaisille tuntemattomassa aikakäsitteessä, joka oli niin pieni, että se oli lähes olematon. Ei häntä turhaan kutsuttu Ajankiitäjäksi. Kaikki tapahtui kuin taikaiskusta. Aivan kuin saippuankin ilmestyminen. Kun Marduk omasta mielestään oli tarpeeksi vaatetta vuoteelle kerännyt, kävi Marduk kaikessa hiljaisuudessa seisomaan syvennyksen nurkkaan, antaen nuorelle miehelle kylpyrauhan. Saattoi Garrett nähdä Mardukin, mikäli vain vilkaisi sokean suuntaan.


//Garrett on nyt hiljaa ja tyytyy osaansa, tai Marduk syö sinut. Nielaisee elävältä, sitten siellä vatsassa saisit hypellä. Kaikki on minun mieleeni. Ihmiskeho on kaunis, oli se sitten minkälainen tahansa. No okei, en siedä selittämättömiä näppylöitä enkä likaisia jalkoja. Katkaisen jalat irti, jos syyläisen käpälän tuot lähelle //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Heinä 23, 2013 12:50

Garrett ei ollut aivan varma, pitäisikö toisen sanoja uskoa. Vähän epäilyttäviltä ne kuulostivat, kuka pitäisi vaatteita jossain aarrekasassa lojumassa! Kalliita sellaisia vieläpä, nehän menivät vain ryppyisiksi ja se oli suorastaan rikos vaatteita kohtaan! Ja jos vanhus jotain sellaista niin hienoa omisti, miksei tuo niihin ollut itse sonnustautunut? Typerältähän se kuulosti, nyt Marduk suorastaan näytti joltain saastaiselta keppikerjäläiseltä, miksei toinen yhtään yrittänyt laittautua? Sitä kreivi ei vain voinut ymmärtää, itse hän aina piti huolen, että oli oikein edustavassa kunnossa...! No, paitsi nyt. Nyt hän itsekin näytti suorastaan likaiselta kerjäläiseltä, mutta se ei hänen oma syynsä ollut. Se oli Aranin syy, eikä hän voinut itse siihen vaikuttaa millään tavalla. Omien sanojensa mukaan silmätön taas kykeni, eikä siinä vain ollut mitään järkeä! Hetken aikaa Garrett oli toivonut jo maailman menevän takaisin raiteilleen, mutta uudet, omituiset ymmärrykset vain järkyttivät sitä kokoajan enemmän ja enemmän. Miksei mikään voinut enää olla normaalia?

Heikko ja antautunut luovuttanut nyökkäys käytiin luomaan, vaikkei kreivi edes tiennyt, näkisikö toinen sitä pientä liikettä. Ehkei hänen edes pitänyt yrittää ymmärtää tätä ja antaa kaiken mennä omalla painollaan eteenpäin. Helpottunut hän oli siitä, ettei joutunut jakamaan toisen surkeaa vaatevalikoimaa. Ainakaan niitä kaapuja, noihin tummiin ja masentaviin ja likaisiin rääsyihin hän ei halunnut koskea, vaikka henki menisi... Eikä hän ollut Mardukia estämässä, kun tuo kerran aikoi vaatteita hakea. Tietenkin Garrettia pelotti jäädä yksin, mutta toinen yritti ainakin vakuutella, ettei syytä pelkoon ollut. Ehkä hänen pitäisi luottaa siihen sanaan, olisi inhottavaa hermoilla rentouttavassa kylvyssä eihän se enää sitten olisi lainkaan rentouttavaa! Hetken tuo vielä likosi lämpimässä vedessä, ennen kuin nappasi saippuan käsiinsä, alkaen hieroa sitä itseensä. Vaahto alkoi kerääntyä iholle ja vedenpintaan. Olo tuntui mahtavalta! Pitkään aatelinen oli jo kylpyä kaivannut, oli ihana saada se likakerros vihdoinkin pois! Kreivi ei enää ikinä aikonut olla päivääkään ilman pesua, sen hän oli nyt päättänyt. Vain yksi asia puuttui. Olihan hänellä periaatteessa seuraa, mutta olo kylpyammeessa oli silti niin yksinäinen. Yleensä hänellä kun oli palvelijoita pörräämässä ympärillään ja auttamassa pesussa. Nyt hänellä ei ollut ketään. Se oli... Niin outoa. Olo tuntui hyljätyltä ja avuttomalta. Mutta osasi Garrett itsekin! Ehkä...

Katsetta käytiin kääntämään syvennyksen puoleen, silmien etsiessä Mardukin näkökenttäänsä. Vieläkin se vanhus siellä kökötti, vaikka kauemmas oli nyt mennyt. Mutta ei toinen ollut vielä lähtenyt minnekään. Ihmeellistä. Hetken vilkaisun jälkeen kasvot kuitenkin suoristettiin ja katse palautettiin eteen, sirojen sormien upottaessa itsensä märkiin hiuksiin niitä pestäkseen.
"Tuota... Saanko minäkin nähdä sen aarrekasan?" Varovaisesti kysyttiin ja ehdotettiin, mielenkiintoa kyllä kaikkiin aarteisiin löytyen nuorelta aatelismieheltä. Olihan silmätön itse sen tuonut esille, tietenkin hänen pitäisi päästä se näkemään kunnolla omin silmin...




((Ei Garrett halua tulla syödyksi! Sitten on pakko änkyröidä. Ja minä kun sinulle juuri säästelin näitä hikisiä jalkojani sinulle, höh. Ei sinua sitten taida kiinnostaa näppyläiset sukupuolielimenikään? Kainaloni siis.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 23, 2013 1:29

Hitaasti kävi kasvot kääntymään kylpyammeessa yhä lilluvan kreivin puoleen. Marduk oli valmis kääntämään kasvonsa tietenkin poispäin Garrettista, mikäli tuo koki sen turhan ahdistavaksi, mutta Marduk oletti tämän olevan suhteellisen normaalia ja ei niin ahdistavaa, kuin se, jos Marduk olisi nurkassa seissyt kasvot seinää kohden. Sehän vasta pelottavaa ja ahdistavaa olisi ollut. Vanha mies seisomassa nurkassa kuin mikäkin kummitus, vilkaisematta edes kreivin suuntaan. Aivan kuin odottaen uteliaan vieraan tulevan liian lähelle, ennen kuin tapahtuisi kauheita.
Jälleen kerran, sai kreivi kaiken rauhan kylpeä. Marduk ei käynyt hoputtamaan ja hänen puolestaan kreivi sai lillua kylpyvedessään niin kauan, kuin halusi. Vanhuksella ei ollut kiire minnekään. Ei hänellä koskaan ollut kiire minnekään, Archelaus oli aina ajallaan. Ei koskaan liian aikaisin, ei koskaan liian myöhässä.

Lempeähkö, huvittunut hymähdys kävi lipumaan ilmoille, kaikuen luolassa hetken, kreivin kysymyksen jälkeen. Tietenkin Marduk halusi leveillä aarteillaan, jotka olivat helposti suuremmat, mitä haltioiden ja ihmisten kuninkailla yhteensä! Hänellä oli ollut vuosituhansia aikaa kerätä ja kartuttaa aarrevarastoaan, siitä kertoi se valtava aarteiden vuori luolan perällä. Pimennossa, jonne ei kyennyt näkemään täältä asti.
Tietenkin saat.. Kun noin nätisti pyydät Marduk kävi hymisemään kreiville lopulta Mutta vain, koska luotan arvostelukykyysi. Arvostelukykyysi siinä suhteessa, ettet ikinä yrittäisi tai edes harkitsisi varastavasi minulta jotain. Sillä jos edes mietit sitä, minä harkitsen kyläsi ja kartanosi tuhoamista Aivan reilu päätös, eikö?.
Tietenkään Marduk ei aikonut Nahoriin koskea, ellei kreivi siihen syytä antanut. Monesti oli Archelaus kuitenkin harkinnut vain tunkevansa suuren turpansa tuon rauhaisan kylän ylle ja varastanut kaikkien sielut yhdellä kerralla. Mutta, Archelaus arvosti henkiä, sieluja, elämää. Sen tähden ei Oraakkeli ollut tehnyt mitään harkitsematonta. Koskaan.
Tietenkin.. Jos näet jotain mieluista aarteitteni seassa Ehkä voimme alkaa käydä kauppaa. Mutta, jättäkäämme sen miettiminen myöhemmälle. Nyt, kylve rauhassa


// Kyllä Garrett syödään, jos Garrett änkyröi. Niin. Pidä jalkasi kaukana. Mutta ihraista vatsaasi voin kyllä silitellä tuntikausia. Hyi, näppylöitä. Minulla on kammo niihin, älä tuo lähellekään. Näin kerran unta, että vetisellä sain vuolla irti näppyjä kädestäni, se oli kamalaa. Hyi //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Heinä 23, 2013 5:42

Garrett käänsi taas kerran kasvonsa kohti vanhusta vastauksen lipuessa ilmoille, lopettaen peseytymisensä hetkellisesti ja keskittyen nyt kuuntelemaan, pitäen katseensa toisessa tarkkaavaisena. Marduk ei tuntunut näkevän mitään syytä sille, miksei vieraansa saisi käydä aarteitakin katsomassa. Lupa annettiin, mutta varoituksen kanssa. Siihen kreivi ei oikein tiennyt, miten suhtautua. Toisaalta häneen luotettiin, toisaalta häntä vihjailtiin varkaaksi ja sitten silmätön rumilus myös uhkasi Nahoria. Kuinka tuo kehtasikaan! Aatelismies nyrpisti nenäänsä pienen kulmakurtun kera, eihän hän edes tiennyt, kumpaan vihjailuun hänen pitäisi nyt reagoida ja närkästyä enemmän! Kylä ja kartano, tietenkin oli hänelle tärkeä, eikä sitä uhkaileville henkilöille edes esitetty mukavaa! Vaikka omien sanojen mukaan vanhuksella ei vielä sitä tarvetta oikean uhkauksen tekemiseen ollut, mutta silti. Oli se silti uhkaus, ainakin nuorukaisen silmissä!
"En ole varas," Garrett kuitenkin töksäytti närkästyneenä, luoden sen pelottavan mulkaisun kohti Mardukia, minkä vain pieni sylikoira kaikessa hirvittävyydessään saisi aikaiseksi. Hänhän oli aatelinen ja rikas, ei hänen täytynyt varastaa mitään! Ei hän koskaan ollut varastanutkaan, eihän tuollaista saanut edes epäillä! Jos joku kaunis koru lähtisi hänen mukaansa kaulaa koristamaan sen sijaan, että makaisi käyttämättömänä jossain luolan pimeydessä... Ei se edes olisi varastamista, se olisi vahinko. Ja palvelus. Niin. Omasta mielestään vanhus olisi hänelle ainakin yhden aarteen velkaa kaikesta siitä pelottelusta ja vihjailusta, mitä tuo oli tehnyt.

Kädet nousivat vedestä, uppoutuen taas kerran hiuspehkon sisään hieromaan. Katseensa tuo käänsi pois vanhasta miehestä, keskittyen mieluummin nauttimaan kylvystä ja peseytymisestä, kuin rujon hujopin tuijottamiseen. Paljon oli vielä pestävää, mutta yhä se tuntui kovin yksinäiseltä ja raskaalta tehdä tämä kaikki itse. Jokunen käsipari lisäksi olisi tehnyt tästä kaikesta niin paljon helpompaa, eikä Garrettin tarvitsisi kuin istua kylvyssä oikein rentona ja antaa muiden tehdä työnsä kunhan tekivät sen hyvin ja hellästi, tietenkin. Kylpy ei todellakaan ollut yhtä hauskaa, jos itse joutui pesemään itsensä. Pitkissä hiuksissa etenkin meni aikaa pestä ja selvittää ne siedettävään kuntoon, mutta ehkä lopussa kaikki oli sen arvoista. Sitä kreivi ainakin toivoi; olisi hirveää, jos olo kylvyn jälkeenkin olisi vielä likainen! Siitä syystä kädet taisivat hieroa ja pestä niin hiuksia kuin ihoakin oikein huolellisesti, kenties vähän turhan pitkään. Huuhtelun jäljiltä vesi oli alkanut tuntua jo kovin viileältä, saaden jopa pienet vilunväreet kulkemaan pitkin selkää. Se sai Garrettin taas kerran katsomaan Mardukin puoleen, hiukset märkinä liimautuen ihoon kiinni.
"Saisinko pyyhkeen?" Kylpyammeesta kuului, aivan suhteellisen kohteliaasti.




((Garrett ei nyt kyllä tykkää yhtään, mutta pakko kai se on sitten siihen jäädä. Kannattaa varoa sitä vatsani koskettelua, voit vahingossa upota sinne, etkä enää koskaan pääse pois. Taidan myös joskus lisääntyä siitepölyn avulla, joka voi saada sinulle aikaa näppylöitä. Niistä näppylöistä tietenkin kuoriutuu sitten uusia Sandsejä. Älä yritä nyt kiihottaa minua.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 31, 2013 4:01

Niinhän ne kaikki sanovat Vanhus kävi mutisemaan lähinnä itsekseen kreivin ilmoittaessa, ettei hän varas ollut. Siitä saattoi olla montakin mieltä, mutta Marduk ei nähnyt tarpeelliseksi käydä kreivin kanssa asiasta väittelemään. Hän ei pitänyt kreiviä sen arvoisena. Mutta mikäli kreivi jaksaisi jatkaa kiukutteluaan, ei lohikäärme aikonut enää leikkiä mukavaa. Tähän asti hän oli ollut suorastaan armollinen. Kreivi oli henkensä velkaa lohikäärmeelle ja nyt vanhus vielä piti vierasta hyvänään, antaen tuolla pyytämänsä ja tarvitsemansa. Nuorukainen leikki nyt hengellään, jos uskalsi alkaa nirppanokkaiseksi itse vanhimman edessä. Archelaus omasi pitkän pinnan, mutta rajansa hänelläkin oli. Viimeaikoina se pinna oli yllättävän nopeasti napsahtanut, mitä useammin lohikäärme oli tekemisissä liian ylimielisten kuolevaisten kanssa. Archelaus ei tiennyt, mitä mieltä kaksi muuta olivat, mutta hänelle alkoi pikkuhiljaa riittää ihmisten ja haltioiden piittaamattomuus.

Vanhus jatkoi syrjemmällä seisoskelua, lähinnä tuijottaen tyhjyyteen. Tai no, eihän sokea minnekään voinut tuijottaa, varsinkin, kun side yhä silmillä oli. Kasvot kääntyivät kuitenkin kreivin puoleen, tuon käydessä kohtuullisen kohteliaasti pyytämään pyyhettä. Vanhus päästi pitkän, matalan hymähdyksen, samalla kun lähestyi jälleen kreiviä ja kylpyammetta. Kädet kävivät hakeutumaan selän taakse, vain hetkeksi, silmättömän käydessä vetämään nyt selkänsä takaa esille suuren, pehmeän ja puhtaan pyyhkeen. Pyyhe ojennettiin avoinna kohden kreiviä, aivan ammeenreunalla.
Joko olet kylpenyt tarpeeksi, vai?


// Garrett, sinulta ei yhäkään kysytä. Hiljaa. En minä sinne huku, olen expertti näissä asioissa. Niin. Hyi. Hyi. HYI! EI! ÄLLÖÄ! EW! EN TAHTOISI. PYSYN KAUKANA SIITEPÖLYSTÄSI EW //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1571

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Heinä 31, 2013 9:16

Garrett oli kääntynyt nyt kunnolla silmättömään mieheen päin kuullessaan tuon hymähdyksen, katseen seuratessa toisen lähestymistä. Vanhus oltiin haluttu kauemmas kylpyhetken ajan, mutta nythän oltiin pyydetty pyyhettä, joten oli ymmärrettävää, että toisen oli pakko lähestyä. Siihen ei puututtu, vaikka olihan Marduk vieläkin kovin pelottava ilmestys, eikä lähestyminen tuntunut erityisen hyvältä. Kreivi oli kuitenkin valmis luottamaan toiseen edes tämän verran, tähän astihan pyyntöjä ja käskyjä oltiin noudatettu oikein kiltisti, eikä peloille oltu annettu mitään oikeaa syytä. Vielä. Ehkäpä herkkä aatelismies oli turhankin pelokas, mutta omasta mielestään se varovaisuus ja pelko olivat järkeviä ja ymmärrettäviä reaktioita, tietenkin. Hän oli tilanteessa, jossa hänellä ei ollut voimia pelastautua omin neuvoin, mihinkään muuhun hän ei nyt kykenisi.

Mardukiin toden totta luotettiin sen verran, ettei sitä lähestymistä ilman pyyhettä pidetty liian outona, vaikka pyyhettä oltiin pyydetty ja sitä odotettiin. Monta kertaa tuo vanha mies oli vetäissyt asioita esiin tyhjästä, joten sitä kai Garrett tässäkin tilanteessa odotti, silmät kuitenkin toista yhä seuraten tarkkaavaisina. Pyyhe totta tosiaan käytiin nappaamaan selän takaa, eikä se todellakaan ollut silmättömän käsissä hetkeä ennen! Jos tuo oli silmänkääntötemppu, oli vanhus tosiaankin näppäräkätisempi, kuin antoi uskoa. Kreivi melkein voisi huvittuakin tuollaisista käsittämättömistä tempuista, mutta piti mieltymyksensä nyt sisällään, antaen toisen tulla aivan lähelle pyyhettä tarjoamaan. Hetkeksi katse laskeutui silmäilemään vedenpintaa toisen kysymyksen jäljiltä.

"Vesi viileni jo," tuo totesi, ymmärtäen, että ehkä olisi voinut itse kylpeäkin hetken tai toisen pidempään... Mutta yksin se oli kovin raskasta. Aluksi kylpy itsessään tuntui ihanalta ja oli ihanaa saada kaikki se lika pois, mutta olon parantuessa Garrett kaipasi jotain muutakin. Hän halusi palvelijan auttamaan, mutta sellaisia ei ollut. Enää kylpyvesi ei edes tuntunut niin mukavalta, että siinä voisi lillua turhaan vain istumassa huvin vuoksi. Varovaisesti kreivi nousi ylös vedestä, astuen ulos ammeesta ja painautuen vasten tarjottua pyyhettä, nauttien sen pehmeydestä.
"Saat kuivata minut," hiljaa ilmoitettiin, eikä pyyhettä tosiaankaan omiin käsiin annettu. Ehkä sanat muotoiltiin siihen muotoon, että aatelisen kuivaaminen olisi jotenkin hieno asia, mutta Garrett oikeastaan nyt kaipasi kovastikin läheisyyttä ja palvelua. Kylvettämään tuota vanhusta ei haluttu, mutta ehkä kuivaaminen toiselta kävisikin...




((Garrett ei ehkä enää väitä vastaan, mutta tuota ei huvita nyt yhtään, niin. Ihroihini sinä kyllä katoat ja tulet ulos näppylöiden peitossa. Pidä hauskaa.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 13, 2013 11:37

Sokean kasvot kääntyivät kohden sirompaa miestä, joka kävi nyt varovaisesti nousemaan ammeesta, ilmoitettuaan veden viilentyneen jo. Olisihan Marduk voinut veden lämmittää uudestaan, mutta vanhus katsoi nyt tarpeettomaksi mainita moista sivuseikkaa. Tuskin kreivi likaisessa vedessä halusi muutenkaan kovin pitkään lillua. Kreivi kävi painautumaan vasten pyyhettä, ottamatta sitä kuitenkaan omiin käsiinsä. Pienesti alaspäin tuijottava vanhus kävi päätään kallistamaan, Garrettin ilmoittaessa, että hän saisi kuivata kreivin. Aivan kuin se olisi suurikin kunnia. Marduk olisi voinut litistää kreivin niille sijoilleen tai heittää ulos pakkaseen alastomana, märkänä ja katsoa sitten, muuttuisiko ääni kreivin kellossa. Mitään näistä oraakkeli ei kuitenkaan käynyt toteuttamaan. Sen sijaan kävi vanhus käärimään pyyhkeen paremmin kreivin ympärille, kevyesti, pyörivin liikkein alkaen kuivaamaan nuorukaista. Olihan se sinänsä hassun isällinen ele olennolta, joka söi yli puolet omista poikasistaan aina, kun mokomia kävi kuoriutumaan. Eipä vanhus varsinaisesti jälkikasvua halunnutkaan hankkia ja kun kyse oli niinkin suurista liskoista kuin hän ja Shyvana, oli hyvä pitää poikaspopulaatio pienenä. Mokomathan syrjäyttäisivät alta aikayksikön muut lohikäärmeet ja pian kävisivät uhittelemaan isommilleen.

Vanhus kuitenkin kuivasi kreivin kunnolla ja hellästi, varoen liikkeitään, mitä nyt iän kangistamilta liikkeiltään kykeni. Varmasti kreivi oli saanut hellävaraisempaa kohtelua kotonaan, mutta juuri nyt aatelisella ei ollut valinnan varaa. Mikäli jotain valittamista löytyi tai ainakin ääneen huomautettavaa olisi kreivi saanut tyytyä itse kuivaamaan itsensä.
Lopulta silmätön kävi laskemaan pyyhkeen kreivin harteille ja taputti tuota olalle muutamaan otteeseen, aivan kuin merkiksi siitä, että hänelle riitti. Hän oli työnsä tehnyt, eikä aikonut enää jatkaa. Kreivin oli turha odottaa mitään tämän perusteellisempaa lohikäärmeeltä, joka itse ei ollut peseytynyt miesmuistiin, jos meressä riehumista Nergalin kanssa ei laskettu.
Vaatteita löydät vuoteeltasi


// Garrett tyytyy vain osaansa. HYI NYT EI YÖK LOPETA TAI BANNAAN SUT FOORUMILLA EEEEWWWW. Katso setä vastaan koulussa //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö