Leskenlehdistä ja kieloista kokoon koottua, kauniin vaatimatonta kevätkimppua ojennetuttiin marmorisen pikkupöydän päällä. Valkean ilmavaa huonetta säväytti kodikkaasti luonnokkaat elementit, huonekalujen lehtikullan loistaessa aika ajoin auringonvalosta joka loisti melkein sokaisevasti silmään sisään kahden erillään olevien parvekkeiden ovista. Hovineidot asettelivat kimppuja ja ojennuttivat sohvatyynyjä, tai ainakin esittivät niin tekevän... Vapaamielisesti kikattelu ja uuden flyygelin ihastelu huoneen kulmalla oli mielekästä ja eloisaa, yhden neidon selvästi kutistessa halusta päästä kokeilemaan sievintä näkemäänsä, yksityiskohtaisesti kaiverrettua harppua.
Itse hänen ylhäisyytensä, Haltiakuningatar Delia katseli järjestelyjä sivusta, tarkoituksena valvoa että kaikki olisi edustuksen mukaista, vaikka todellisuudessa haltianainen koki ennemminkin jollain äidillisen lämpimällä tavalla ihailevansa kuinka nämä nuoremmat neidot, niin viattomat ja naiivit osasivatkin, tai pikemminkin saivat ilakoida niin avoimesti... Siinä oli kauneutta, jopa naiiviudessakin, Delia ajatteli. Se oli jotain koskematonta ja puhdasta, jotain joka meni myös hyvin yhteen huoneen raikkaan ja ilmavan tunnelman kanssa jota harvinaisen iloista huonetta vallitsi.
Haltiakuningatar ei nähnyt syytä sättiä nuorempia seuraneitejään ilonsa ilmaisusta hänen seurassa... Niin kauan kun osasivat olla korrektisti muussa seurassa, oli se sitten joku niinkin läheinen kuin hänen aviomiehensä tai satunnainen ventovieras. Nuorien haltianaisten tuli muistaa, että nämä edustivat ennen kaikkea häntä.
Seurasta puheen ollen, sitä juuri Delia odottikin ja siksi tätä viehättävää seurahuonetta myös pölyteltiin. Luvassa oli jotain melko huvittavaa, jotain melko poikkeavaa ja jotain johon hänen kaltaisensa arvohenkilö ei usein näkisi aikansa ja arvonsa veroiseksi. Suurella todennäköisyydellä mustahiuksinen, kruunupäinen haltiakin näkisi asian näin nytkin, mikäli tapaamisen tavoittelija olisi ollut tuiki tuntematon alamainen...
Seuraneitien pörrättyä kylläisikseen ympäri huonetta, kerääntyivät he joko mustanjoutsen emonsa ympärille tai sohvan taakse, valmiina kehystämään hänen korkeuttaan, äänen sanomattoman sanan vieraiden lähestymisestä annettua. Yksi hemaisevista seuraneideistä suoristi vielä kuningattaren yönmustia hiussuortuvia kauniille, maalaismaiselle letille jonka loppuun sidottiin vielä sievä kakkara. Syy maanläheisempään pukeutumiseen näin tapaamisen merkeissä lieni alitajunnaista, se sopi hyvin vuodenaikaan, mutta vieraat, ainakin yksi näistä näin Delian tiedon mukaan, ei ollut mistään aatelis suvusta.
Se sai leikittelemään pukeutumisella olemaan hieman vaatimattomampi, vaikka uusi, vaaleanvihertävä, helmin kirjailtu mekko olikin räätälöity näin auringon heräämisen juhlimiseksi. Haltiakuningatar oli kuullut oudompiakin syitä teetättää itselleen jotain uutta ja hienoa-.
"
Kiitos Civilren, se on oikein kaunis." Delia kiitti tarmokasta seuraneitiään ja nyökkäsi tämän odottaville kasvoille merkiksi käydä avaamassa ovi vieraille, jotka olivatkin jo ehtineet koputtaa merkiksi saapumisestaan. Civilren oli vähällä hypähdellä askeliltaan ovelle mutta rauhoittui hyvän ensivaikutelman vuoksi ja niin vieraille sallittiin kulku huoneeseen, jonka keskelle Delia itse oli asettunut seisomaan näiden vastaanotoksi.
Sisään astui satyyri, ennestään tuttu että hyvin läheinen, tervehtien häntä siihen samaan kauniiseen sulavaan tapaan joka sai haltianaisen kultaiset silmät hymyilemään. Imartelu oli kuin Perianin toinen nimi ja jotenkin, varsinkin kun se tuli tältä sievältä olennolta, sai se haltianaisen todellisen hyvätuuliseksi.
Huomio kiinnittyikin pian esittelyjen myötä Perianin uuteen ystävään, joka olikin yksi pääsyistä audienssin sopimiseen. Tätä hyvin, epätavallisen tummaa olentoa olikin mahdotonta olla huomaamatta kaiken valkeuden keskeltä ja kuten satyyrille, hymyili kuningatar tälle yhtä lämpimästi.
"
On ihastuttavaa tavata sinut viimein Darion, olen kuullut ylistystä taidoistasi hienoissa taiteissa. Perian onnistui vaivatta herättämään mielenkiintoni tavata sinut näissä merkeissä." Delia tervehti Darionia sanoin ensimmäisenä, pitäen yllä hyväntuulista ja lähestyttävää olemusta. Mitä hän tarkoitti ylistysten kuulemisella, hän ei tarkentanut. Todellisuudessa Perian, kaikessa sulavuudessaan oli ainakin saanut demonimaisen olennon kuulostamaan hyvin taitavalta musikaalisesti, mikä painoitti syytä saada juuri hänet tuomariksi näin lystikkääseen kilpaan.
"
Mutta Perian saisi kaunopuheellaan minut uskomaan kuunkin olevan juustoa, mikäli haluaisi. Epärehellisenä en häntä kuitenkaan ota, odotan siis kuulla teitä molempia ilolla." Kruunupäinen hymyili, kevyesti sujauttaen vitsin sanojensa lomaan, ennen kuin käänsi katseensa lempi satyyriinsä.
"
Näen, että olet seikkaillut ja tehnyt uusia tuttavuuksia. Kuinka virkistävää, kuten on nähdä teidät molemmat nyt täällä." Kuningatar ei lähtenyt valittelemaan kuinka ikävystyttävää kevään tulon odottaminen oli ollut ja nyt kun he olivat saaneet ensimmäiset leskenlehdet koristamaan tätä samaista huonetta, oli myös tämä tapaaminen sopivasti sovittu. Niin virkistävää ja... Erilaista.
"
Joten, Darion. Ensimmäinen kerta linnassa? Toivotan sinut tervetulleeksi, olette saaneet minut kiinni epätavallisen hyväntuulisena, joten teillä kummallakaan ei ole syytä hermoilla liioiksi. En haluaisi sen vaikuttavan esitykseenne." Haltiakuningatar piti huolen vielä toivottaa vieraista vierain tervetulleeksi, saaden parin seuraneideistä kikattamaan vaimeasti sohvan välittömästä läheisyydestä. Tämä oli huvittavaa heillekkin, ehkä tosin hieman erilaisista syistä, aamoilevien katseiden ollessa kiinnittyneenä suurimmaksi osaksi puolidemoniin. Tuo tuli esille kuin kipeä varvas, joka herätti väkisinkin mielenkiintoa. Jopa hienon satyyrin ylitse.
"
Kuten näette, olen valinnut huoneen tapaamisemme tarpeen mukaisesti... Huone ei alunperin ole tarkoitettu suurempia konserttoja varten, mutta ajattelin ettei intiimämpi tunnelma olisi pahitteeksi. Niinpä olen järjestänyt tänne pari harppua ja huilua.... Luuttukin oli meillä, eikö vain?" Delia käänsi katsettaan kysyäkseen yhdeltä seuralaiseltaan.
"
Kyllä Kuningattareni." Kävi sievä, kuuluva vastaus pitkäkaulaisen haltian katseen palautuessa kaksikkoon.
"
En ollut varma mikä instrumentti teillä oli mielessä...? Joten varauduin muutamalla." Kädet asetettiin sievästi toistensa päälle reisien eteen.
KAIKKI RAKASTAVA IVY ON TÄÄLLÄ !!