Music duel || Forteeee

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 22 Heinä 2014, 22:22

// Hah! Minulle tuli mieleen tämä kuningattaren maalaamisesta. Terveisiä kuninkaallisille : D //

Darion

Kauneus. Varmaan isoin, yksittäinen filosofinen kysymys, mitä ihmiskunta (tai haltiakunta tai demonikunta) oli koskaan saanut pohdittavakseen. Mikä oli kauneus, ja kuka sen määritteli? Darion harvoin otti kantaa sellaiseen, mistä saattoi syntyä iso riita tai väittely. Suurimmaksi osaksi hänen mielestään varsinkin naisten puku- ja ulkonäkökulttuuri oli joskus hieman ylitseampuvaa. Kuka sen tosiaan päätti, mikä oli kaunista? Kai se riippui asemasta. Jos kuningatar keksisi käyttää hattunaan kärpänturkkia ja peuransarvia, sitä kai pidettäisiin seuraavaksi kauneusihanteena, koska kuningatar käytti sitä. Jaa-a. No, haltiat tai ihmiset eivät olleet ainoita, jotka tavoittelivat kauneutta, minkä Darion tiesi hyvin. Hänen oma äitinsä tunnettiin kauneudestaan, viehättävyydestään ja viettelyksestä, mutta hänellä olikin hieman kyseenalaisemmat keinot pitää itsensä nuorena ja kauniina. Silti, korut ja kiiltävät esineet saivat kyseisen naarasdemonin hyppimään riemusta, kuten kenet tahansa muunkin naisen.
"Kaiketi kauneuteen ja eksoottisuuteen tottuu ennemmin tai myöhemmin, eikä sitä enää pidä niin ihmeellisenä. Silloin on hyvä osata jotain muutakin."
Darion itse ei suuremmin välittänyt, oliko kaunis tai eksoottinen, koska jokainen kuitenkin näki hänet eri tavalla. Turha vaiva yrittää olla sitä kaikille. Darion meinasi myös esittää vastakysymyksen sille, kuinka monta maatalon emäntää Perian oikeastaan tunsi, mutta sivuutti mieluummin koko asian, kuin lähtisi väittelemään siitä enempää. Mutta olihan se kaiketi totta, aatelisilla oli enemmän aikaa kulutettavaksi ulkonäköön, kuin tavallisella emännällä, joka joutui heti aamusta tekemään töitä.

Perianin ehdottaessa kuningattaren muotokuvan maalaamista, Darion säpsähti hieman. Toki hän oli maalanut yhden sun toisenkin elävän olennon elämänsä aikana, mutta kuningatar oli asia erikseen. Voisi olla tuhoisaa tehdä pienikin virhe. Rehellisesti, Darion ei tiennyt, miten herkkänahkainen kuningatar olisi, ja hän kyllä luotti omiin taitoihinsa, mutta ajatus siitä, että tässä voisi pian olla päätä lyhyempi, ei miellyttänyt. Kunniallinen työ se olisi, mutta vaarallinen.
"Kuningattaresta en tiedä, sillä pidän mielelläni pääni harteillani, mutta maalaan sinulle kyllä, jos haluat nähdä."
Oli ehkä turvallisempaa aloittaa jostain, mikä ei voisi käskyttää Darionin päätä poikkaistavaksi. Oli syy mikä tahansa, aatelisten maalaaminen ei ollut kovin yleistä Darionin elämässä. Ehkä hän liikkui väärissä piireissä, tai oikeastaan, ei piireissä ollenkaan. Hän ei osannut verkostoitua ja mainostaa töitään, kuten paljon menestyvämmät (joskin myös huonommat) taiteilijat.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Heinä 2014, 17:15

Virne käväisi satyyrin kasvoilla, Darionin puhuessa kauneuteen ja eksoottisuuteen tottumisesta. Tottahan se oli, mutta Perianin tapauksessa hänellä ei ollut vielä hätää. Satyyreja harvemmin näkyi hovissa ja hänen onnekseen sorkkajalka sattui olemaan yllättävänkin kaunis tapaus. Vielä hänen ei siis tarvinnut alkaa tosissaan yrittämään kuningattaren miellyttämistä, se kun tuntui onnistuvan jo pelkällä läsnäololla.
"Tottahan tuo" Olikin hymähtävä, myötäilevä vastaus tummahipiälle, sen pahemmin asiaan takertumatta.
Darionin säpsähdys sai katseen terävöitymään vieraan suuntaan. Ehkä pieni, kujeileva virnekin kävi hiipimään kalpeille kasvoille, satyyrin huvittuessa tummahipiän reaktioon kuningattaren maalaamisesta. Olihan se aina riski lähteä korkea-arvoisia - siniverisistä puhumattakaan - maalailemaan, sillä heillä oli valtaa pistää taiteilija jos toinenkin päiviltä, mikäli muotokuvat tai veistokset vaikuttivat loukkaavilta.

Heleänrauhallinen naurahdus karkasi sarvipäisen suusta Darionin sanojen myötä.
"No, ehkä kuningattaren maalaaminen olisikin turhan suuri vastuu..." Satyyri myhäili ennen kuin jatkoi "Mutta minä kyllä mielelläni näkisin, mihin sinä pystyt... Vaikken epäilekään taitojasi yhtään". Ehkä nähtyään Darionin taidot, voisi Perian vihjaista tummahipiästä myös kuningattarelle. Varmasti, jos Darion taitavaksi osoittautuisi, olisi kuningatar enemmän kuin mielissään saadessaan taitavan maalaajan tekemään muotokuvaansa... Tai kenties jotain muuta, nainen kun tuntui nauttivan taiteen eri muodoista.


// Ei luoja kun nauroin tolle pätkälle :---D Mutta kutakuinkin se saattais mennä noin (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 31 Heinä 2014, 15:34

No jos ei musiikin takia, niin ehkä Darion saisi jäädä piirtämään kauniita kuvia aatelisista ja muusta ylhäisestä poppoosta. Sinäänsä, puolidemoni ei välittänyt, piirsikö vai sävelsikö hän, kunhan hän sai tehdä itselleen mieluisaa työtä, jonka osasi hyvin. Hän ei ollut kovin hyvä missään muussa, kuin taiteessa, joten työpiirit jäisivät aika pieniksi. Mikäli siis häntä edes hyväksyttäisiin palatsiin. Oli vaikea sanoa, mikä olisi hyvää taidetta kuningattaren mielestä. Mutta oli palatsissa muitakin asioita, mitkä huolestuttivat Darionia. Ei pelkästään salajuonet ja juorut, mutta se oli niin oma maailmansa, sulkeutunut yhteisönsä, että puolidemoni oli lievästi hermostunut ajatuksesta, jos ei sopeutuisikaan siihen maailmaan. Mitä jos hän jäisi ulkopuoliseksi, eikä saisi ystäviä (ei sillä, että hänellä muutenkaan niitä hirveästi olisi)? Sentään normaalissa elämässä saattoi lähteä ja muuttaa pois uusiin maisemiin ja piireihin, mutta palatsista ei noin vain lähdetty, ja pienikin virhe voisi olla kohtalokas. Huolestuttava paikka elää, ellei osannut elää sääntöjen ja normien mukaan. Ja osasiko Darion? Mahdollisesti ei.

Mutta asia kerrallaan, ainakin voisi nyt sentään nauttia tästä hetkestä ja huolehtia ongelmista myöhemmin. Perianin naurahdus sai Darionin myös hymyilemään.
"No, jos sinulla on kynä ja paperia, voin piirtää, tai ainakin hahmotella, jotain. Vaikkapa jonkin eläimen. Lempieläimesi."
Omasta mielestään Darion piirsi hyvin eläimiä, varsinkin hevosia. Jotain niissä isoissa, majesteetillisissa eläimissä oli, että ne tuntuivat näyttävän aina hyvältä paperilla. Darion oli aina piirtänyt eläimiä, lapsena varsinkin. Malleja riitti, hänen isoveljensä tuodessa kotiin ja nylkiessä erilaisia turkiseläimiä. Niistä sai hyvän mallin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna, se oli aika grotekskia, mutta kelpasi silloin hyvin. Ja aina välillä, ei ollut mallia. Joskus piti vain kuvitella, miltä mahtoi jokin tietty eläin näyttää.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2014, 00:40

Darionin hymy sai Perianin jokseenkin rentoutumaan entisestään. Oli mukava huomata, että toinen näytti viihtyvän hänen seurassaan, tai ainakin tunsi olonsa sen verran rennoksi, että saattaisi rupattelun lomasta ilmaista myös mieltään elein ja ilmein. Olihan Darion hänen vieras, satyyri halusi tuon viihtyvän ja tuntevan olonsa kotoisaksi, joskin hovissa oleskelu oli varmasti aina omanlainen kokemuksensa jokaiselle. Varsinkin niille, jotka eivät siellä koskaan olleet päässeet käymään... Niitä kun oli monia, jotka eivät koskaan eläessään päässeet edes linnan sisäpihalle ihmettelemään. Jos näin ajatteli, Perian ja Darion olivat onnekkaita perkeleitä. Perian varsinkin, jonka tarvitsi vain näyttää nätiltä ja käyttäytyä hurmaavasti ja oli täten saanut paikan hovista.

"ooooh, hyvä on!" Perian hyppäsi ylös ja kävi kipittämään huoneensa sivupöydälle, lähtien etsimään paperia ja piirustushiiltä Darionille, joka oli tarjoutunut piirtämään tai ainakin hahmottelemaan jonkin eläimen Perianille. Eihän Perian välittänyt eläimistä varsinaisesti, joten "lempieläimen" piirtäminen oli sinällään turhaa, mutta mitä Perian nyt negatiivisesti moiseen tarjoukseen vastaamaan. Kyllä hän jonkun nätin elikon keksisi piirrettäväksi.
Pienen tonkimisen jälkeen Perian hyppeli takaisin Darionin luokse, ojentaen tuolle pienehkön palan paperia sekä piirustushiilen pätkän. Eihän paperi kovin hienoa ollut, mutta oli se sentään paljon enemmän, mitä jokaisella kaduntallaajalla. Paperi kun ei ollut ilmaista.
"Piirrä minulle..." Perian mietti hetken, samalla kun kävi istahtamaan alas, tällä kertaa lähemmäksi Darionia, jotta saattoi nähdä tuon piirtävän... Piti Darion siitä tai ei, toiset taiteilijat kun eivät halunneet näyttää keskeneräisiä töitään saatikka pitäneet siitä, jos joku sivusta seurasi.
"Kissa. Kyllä, kissa. Ne ovat nättejä otuksia. Aistikkaita"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Syys 2014, 00:45

Joitakin rentoutti lämmin kylpy tai kävely metsässä. Darionia rentoutti huomattavasti piirtäminen. Se sai ajatukset mukavasti rullaamaan, siivoten pääkoppaa kaikista ikävistä ja surullisista aatoksista. Se, että keskittyi jonkin muun kehonosan tekemisiin, antoi vapaata päälle ja aivoille. Piirtäminen oli muuttunut hyvin rauhalliseksi, kun enää ei tarvinnut miettiä tekniikoita, varjostuksia, mittasuhteita ja muuta, nykyään itsestäänselvää. Saattoi vain nauttia itse tekemisestä. Ja olihan se myös iso plussa, jos myös piirrustuksen tai maalauksen saaja tuli yhtä iloiseksi, mitä Darion oli ollut työtä tehdessään. Se sai puolidemonin aina yrittämään parhaansa, vaikkei välttämättä itse aihe olisi hänelle niin mieluinen.
Perianin hakiessa piirrustusvälineitä, Darion katsoi hyvää paikkaa piirtää. Varmaankin kaikilla taiteilijoilla, myös Darionilla, oli omat oikkunsa piirtämisen suhteen. Hän ei ollut koskaan oppinut piirtämään pöydän ääressä. Tuolissa istuminen oli liian jäykkää eikä antanut mahdollisuutta nähdä työtään tarpeeksi monesta kulmasta. Siispä Darion piirsi lattialla. Poikkeuksetta. Piti Perian siitä tai ei.
Darion otti kiitollisena vastaan saamansa paperin ja palasen hiiltä. Hiili oli varmaankin kaikkien taiteilijoiden ensimmäinen työväline, mutta Darion oli aloittanut maalaamisen verellä. Kirjaimellisesti. Juuri niin hämärää, miltä se kuulostikin, joten hämmennyksen ja selitysten välttämiseksi, Darion ei yleensä ottanut asiaa puheeksi. Hiili oli huomattavasti parempi vaihtoehto.
"Vai että kissa? Sopii. Pidän kissoista."
Darion nyökkäsi Perianin pyynnölle ja sulki sitten silmänsä. Hän halusi nähdä kissan mielessään, ymmärtää sen olemuksen, rakenteen ja liikeradan. Olla melkein kissa itsekkin. Miten sitä muka saattoi piirtää jotakin, jota ei tuntenut? Darion ei halunnut piirtää pelkkiä ääriviivoja ja pisteitä, hän halusi, että kun hänen piirtämiensä olentojen silmiin katsoi, saattoi nähdä niiden sielun. Tai mikä ikinä nyt olikaan syvempi olemus.
Darionin häntä nytkähteli puolelta toiselle ja välillä puolidemoni kallisteli päätään, kuin hahmottaakseen paremmin kissan suljettujen silmien takana. Kun Darion oli aivan varma, mitä halusi piirtää, hän kumartui lähemmäs paperia ja alkoi hahmotella kissan muotoja ja ääriviivoja. Lyhyillä ja nopeilla viivoilla, hän ei halunnut kissan olevan pelkkä yhtenäinen ääriviiva, jonka sisällä oli väriä. Se piti näyttää elävältä ja aidolta, aivan kuin se voisi hypätä paperista. Se, tulisiko tästä vaaniva kissa, itseään pesevä kissa, nukkuva kissa vai millainen kissa, ei ollut vielä puolidemonin tiedossa. Nämä yksityiskohdat tulivat aika myöhään.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Loka 2014, 14:58

Perian naurahti hymisten, Darionin suostuessa piirtämään kissan satyyrin pyynnöstä, lisäten vielä pitävänsä kissoista. Kuka nyt kissoista ei pitänyt? Ne olivat siistejä ja nättejä olentoja, Perian ainakin piti niistä. Tai no, mikäli kadulla tuli vastaan takkuinen kujakolli, pysyi satyyri kaukana moisista kirppukasoista. Ties mitä tauteja ja likaa kantoivat mukanaan! Enemmän satyyri piti juuri aatelisten ja muiden varakkaiden lemmikkikissoista, joista pidettiin huolta.
Darion sulki kuitenkin silmänsä ja alkoi selvästi miettiä jotain. Satyyri katseli kulma hienoisesti koholla toisen pohdintahetkeä, sivusilmällä seuraillen, kuinka tummahipiän häntä kävi miettimisen myötä nytkähtelemään puolelta toiselle. Tekivätkö kaikki taiteilijat piirtämisen aloittamisesta näin... Outoa? Perianin olisi tehnyt mieli kysäistä moisesta tummahipiältä, mutta selvästi Darion yritti keskittyä tekemiseensä, joten satyyri piti suunsa supussa. Taiteilijat kun harvemmin - Perianin kokemuksen mukaan - eivät arvostaneet sitä, että joku hölötti niitä näitä tai esitti typeriä kysymyksiä, kun he yrittivät luoda jotain kaunista kankaalle.

Lopulta Darion alkoi kuitenkin piirtämään, saatuaan vision kuvasta. Sininen katse siirtyi seurailemaan tummahipiän kädenliikkeitä paperilla, Perianin tarkkaillessa toisen työskentelyä. Satyyri antoi Darionille kaiken sen ajan, mitä tarvitsi tähän piirustukseen, joskin mikäli tummahipiä aikoisi tuntikausia viettää piirtäen, saattaisi Perian torkahtaa. Olihan päivä jo pitkällä ja he olivat kävelleet piilopaikasta aina kaupunkiin asti, vähemmästäkin sitä alkoi jo ramaisemaan, varsinkin kun Perian ei pahemmin ollut tottunut ruumiilliseen työhön ja rasitukseen. Moinen matkantaittaminen jalan kyllä onnistui satyyrilta, mutta sen jälkeen hän kyllä kaipasi pitkiä yöunia.
Lopulta, kun Darion alkoi saamaan työtään jo valmiinpuoleiseksi, kävi satyyri viimein hymähtämään.
"Noilla taidoilla sinun ei pitäisi olla noin kovin vaatimaton" Perian kävi tokaisemaan, puoliksi ummistuneen katseen tuijottaessa paperia "Mielestäni voisit tehdä tuota helposti työksesikin".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 05 Loka 2014, 20:38

Darion tuskin edes tiedosti, missä päin maailmaa hän tällä hetkellä oli. Juuri nyt oli pelkästään piirros ja sen oma maailma. Joka sillä hetkellä rajoittui kissaan. Tosin Perianin läsnäolo, vaikkei hän mitään sanonut, tuntui selvästi. Ei se suuremmin puolidemonia haitannut, mutta hän oli tottunut työskentelemään yksin, joten jonkun toisen silmät keskeneräisessä työssä tuntuivat kieltämättä vierailta. Yhtä kaikki, Darion teki piirroksensa huolella. Siitä oli tulossa ihan hieno kissa, oikein aidon näköinen ja kissamainen pikkupeto, joka voisi koska vain hypätä paperilta. Darion oli tyytyväinen työhänsä, tyytyväinen tähän kissaan. Ja vaikkei ajatusteluku kuulunutkaan sini-ihoisen taitoihin, hän saattoi olettaa myös Perianin olevan aikalailla tyytyväinen kissakuvaan. Darion suoristautui kuvan yltä ja ojensi paperin Perianille, tämän puhuessa vaatimattomuudesta.
"En minä oikein osaa olla mitään muuta."
Vaatimattomuus ei tullut luonnostaan, siihen piti opetella. Darionin äiti sekä vanhempi veli olivat molemmat ylpeitä, uljaita ja kaikkea muuta kuin vaatimattomia. Heijastelemalla itseään heihin kahteen, Darion oli oppinut olemaan vaatimaton, sillä hän ei suuremmin ollut kahden jäljellä olevan perheenjäsenensä kaltainen. Kaiketi sitä oppi itsestään eniten juuri vastakohtien avulla.
"Minähän teen. Teen sitä, mitä minulta pyydetään, ja mistä minulle maksetaan. Oli se sitten maalausta tai musiikkia."
Darion oli lisännyt tarkennuksen lauseensa loppupuolelle varmuuden vuoksi, huomattuaan sanansa varsin epäilyttäviksi. Toki sitä oli olemassa kaikenlaista "taidetta", joista kaikista Darion ei edes halunnut tietää mitään.
Mahtoikohan Perian oikeastaan edes kuunnella? Saattoi olla Darionin omaa mielikuvitusta, mutta hänestä Perian vaikutti jokseenkin väsähtäneeltä. Ehkä. Mitä puolidemoniin itseensä tuli, hänellä oli vähän kummallinen tapa olla valppaimmillaan ja pirteimmillään juuri auringon laskettua. Johtuiko se demoniverestä vai siitä, että öisin saattoi keskittyä paremmin taiteeseen? Miten tahansa, lopputulos oli kuitenkin aika sama.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Loka 2014, 16:50

Satyyri kävi hymähtämään pienesti, jokseenkin laiskasti, Darionin mainitessa ettei hän oikein muuta osannut olla, kuin vaatimaton. Jos totta puhuttiin, Periania toisinaan ärsytti liian vaatimattomat henkilöt, varsinkin jos heillä ei ollut mitään syytä olla vaatimattomia asian tai toisen suhteen. Eipä satyyri sitä kyllä koskaan ääneen sanonut, ainakaan kovin ilkeään tai negatiiviseen tapaan. Juuri nyt hän ei kuitenkaan nähnyt Darionin vaatimattomuudessa mitään närkästyttävää, johtuiko sitten siitä että satyyri antoi tummahipiän vain olla vaatimattomuutensa kanssa vai siitä, että Perian toden totta alkoi olla väsynyt.
Nopea virne käväisi kuitenkin jokseenkin väsyneillä kasvoilla, Perianin vilkaistessa hyppysissään olevasta piirustuksesta Darionin puoleen tuon lisätessä pienen lisäyksensä seuraavien sanojensa perään. Totta vie moiset sanat olisi voinut tulkita toisellakin tavalla, tosin Perian ei moisiin tulkintoihin olisi edes päätynyt tässä mielentilassaan.

"Sitten sinun pitäisi mainostaa itseäsi enemmän. Olet taitava, mutta en ole kuullut nimeäsi yhdenkään aatelisen tai siniverisen huulilla. Lieneekö sitten vaatimattomuutesi vikaa moinen" Perian hymähti, käydessään nousemaan ylös. Sorkkajalkaisen askel vei takaisin pöydän luo, jolle tuo piirustus käytiin laskemaan.
"Mutta! En tiedä sinusta..." Perian hihkaisi kääntyessään kohden Darionia "Mutta minulle kelpaisi jo kunnon yöunet. Näille kasvoille ei väsymys sovi".
"Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; voit nukkua joko sohvalla" Satyyri kävi nyökkäämään suhteellisen mukavannäköisen sohvan puoleen "Tai sitten kanssani sängyllä".
"Älä huoli, sänky on niin iso, että sillä mahtuisi viisikin henkeä helposti nukkumaan"
hän jatkoi nyökätessään ehkä turhankin suuren sängyn puoleen, ottaen huomioon, kuinka pieni Perian loppujenlopuksi oli "Ja hei, vannon, että pidän käteni omalla puolella... Ellet niitä sinun puolellesi halua" Pieni, vitsaileva virnistys käväisi satyyrin kasvoilla, tuon lähtiessä askeltamaan peilipöydän ääreen puheidensa myötä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Loka 2014, 18:17

Darion olisi luultavasti voinut kertoa hieman enemmänkin taiteilijaelämästä ja siitä, ettei maalauksen tilaaja välttämättä edes tavannut itse taiteilijaa. Sitä vain kuuli joltain, että joku oli hyvä maalaamaan, ja sitten tilasi taulun omien mieltymystensä mukaan. Jotkut taiteilijat, lähinnä haltiat, mutta myös muutamat ihmiset, tunsivat Darionin, jos ei kasvoilta, niin nimeltä, ja aina silloin tällöin sitä sai tilaustyön jonkun toisen taidemaalarin tai muusikon kautta. Mutta hänellä ei ollut niin laajaa piiriä, jotta hänen nimensä olisi tunnettu erityisen tunnettu. Niiden yksittäisten taiteilijatuttujen takia Darion oli saanut edes muutaman taulun ylhäisten taloihin, vaikkei hän niillä sen enmpää kehuskellutkaan.
Luultavasti Darion olisi tosiaan voinut mainita tämän kaiken Perianille, mutta karvakinttua ei tuntunut suuremmin enää kiinnostavan taide kuin ei mikään muukaan. Hän vaikutti väsyneeltä, joten selitykset saisivat jäädä toiseen kertaan.
"Pidän tuon mielessä."
Darion tyytyi vastaamaan Perianille.

Vähän kuten puolidemoni oli aavistellut, Perian halusi käydä nukkumaan.
"Tarvitset kauneusunesi, vai?"
Darion hymyili pikkuisen vinosti. Tuskin pieni, ystävällismielinen sarkasmi Periania enää tässä vaiheessa haittaisi. Darionin katse kiersi Perianin sanojen mukana ensin sohvan luokse, sitten sängyn luokse. Mihin ihmeeseen aateliset tarvitsivat aina niin isoja sänkyjä, jos nukkuvat yksin? Siskonpeti oli asia erikseen, mutta tuskin yksi aatelinen, tai pariskunta, niin paljon vuodetilaa tarvitsi. Darionin mielessä käväisi muutama hieman epäilyttävämpi vastausvaihtoehto, mutta ne oli parempi pitää omana tietonaan.
"Taidan valvoa vielä hetken, en kuitekaan saisi nukuttua vielä. Pohdin sitten vähän myöhemmin, missä on paras nukkua."
Darion ei soisi Perianille sitä riemua, että vastaisi jotain "pidän kädet omalla puolellani, ellet toisin halua"- vihjailuun. Oli parempi antaa ympäripyöreä vastaus.
"Eikä minun käsissäni pitäisi olla mitään vaarallista. Minulla ei ole tapana kouria ketään nukkuvaa."
Puolidemoni kuitenkin lisäsi hieman virnuillen.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Loka 2014, 08:16

Sorkkajalkainen kävi hymisemään itsekseen Darionin huomautuksen myötä.
"Niin voisi sanoa, kyllä. Ei tämä kauneus yllä pysy itsekseen" Satyyri vastasi vielä tummahipiälle tuon kysellessä kauneusunista "Ja minun asemassani ei ole varaa näyttää... Tavalliselta".
'Rumalta' olisi ollut liian alentava termi, hänellä ei ollut varaa edes näyttää tavalliselta, kuten juuri oli sanonut. Pakko oli olla nätti, edustava, kaunis, komea, miksi sitä ikinä halusikaan kutsua. Hänen taitonsa kun rajoittuivat lähinnä nätiltä näyttämiseen ja aatelisten - tai siniveristen - miellyttämiseen mahdollisilla palvelijan taidoilla. Sinällään se oli stressaavaa, mutta Perian oli myös harvinaisen itseriittoinen olento, joten huolia hänellä ei ollut pahemmin. Ehkä jollain tiedostamattomalla tasolla, mutta näin yleisesti, satyyri oli tyytyväinen suoritukseensa.
Kyllä hän myös ymmärsi, että ehkä kaikki eivät osanneet arvostaa hänen panostustaan tähän kauneuteen ja täydellisyyteen, mutta hyvähän se oli kommentoida kun ei ollut itse kuningattaren suosikkilemmikki. Ehkä jos joku samaan titteliin hänen kanssaan pääsisi, niin sitten Perian saattaisi kuunnella mahdollisia arvostelevia kommentteja. Muussa tapauksessa kateelliset ja epäilevät saivat soittaa suutaan minkä halusivat, Perian ei noita ottanut huomioon, ainakaan pahalla.

"Ihan miten itse haluat" Satyyri kävi vastaamaan tummahipiälle, joka ilmoitti valvovansa vielä hetken "Kunhan et liikkaa valvo, tekisi sinullekin hyvää nukkua edes tovi, huomista ajatellen".
Perian ei missään nimessä halunnut epäreilua kamppailua, vaikkakin Darion tulisi todennäköisesti pieksemään hänet reilussa kamppailussa, kun musiikista oli kyse. Perian ei varsinaisesti lahjakas ollut, mutta maagisen auransa ansiosta sai helpostikin lumottua kuulijan ajattelemaan toisin. Oliko auran käyttäminen sitten epäreilua, siihen satyyri ei ottanut kantaa. Kaikki keinot sallittuja, eikö?
"Hyvä tietää se. Joskaan minä en pistäisi moisesta pahakseni" Satyyri virnuili tummahipiälle tuon todetessa, ettei hänellä ollut tapana kouria ketään nukkuvaa "Mutta, nuku missä haluat ja milloin haluat. Kunhan et koko hovia sytytä tuleen, sen verran luotan sinuun".
Oli ehkä tyhmää luottaa näin uuteen tuttavuuteen, mutta Perian oli toisinaan turhankin sinisilmäinen. Darion ei kuitenkaan vaikuttanut henkilöltä, jolla oli pahat mielessä ja jos oli niin varmasti tummahipiä saisi siitä kärsiä. Tosin, kyllä Periankin saisi, mutta ainakaan Darion ei tulisi täältä elävänä pääsemään pois, mikäli päättäisi tuhmaksi ruveta.
Sen pidemmittä puheitta Perian kuitenkin kävi valmistamaan itsensä yöpuulle ja käyden kömpimään peiton alle lepäämään. Kovin poissaoleva satyyri oli tuon toimituksen ajan ja jahka oli päänsä tyynyyn iskenyt, ei tuo näyttänyt enää ollenkaan huomioivan tummahipiää...


// Anna mennä heitä soolot joista heikot pyörtyvät! Mä sitten heitän Artin kehiin jos/kun Darion siihen törmää kenties käytävällä jne GO. MASTHA DETECTIVE COLE PHELPS TRUST IN YOUUU nonioke//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 16 Loka 2014, 21:08

// Suspicious Cole Phepls is suspicious. Yritän kuitenkin pitää tämän monologin vähemmän eeppisenä, että sen jaksaa lukeakkin ilman sen isompia "mitä vit.."- momentteja. //

Niin no, varmaan jotain Darionia hieman sivistyneempää henkilöä olisi luultavasti voinut hämmentää tai nolostuttaa Perianin kommentti, miten häntä ei haitannut yöllinen kouriminen. Mutta demonien parissa kasvaessa sitä oli oppinut luultavasti hieman sietämään tuollaisia asioita. Eivät ne tuntuneet kovin "tuhmilta puheilta", kuten asia yleensä ilmaistiin. Demonimaailmassa, kouriminen oli ihan sallittua, oli se sitten luvan kanssa tai ilman. Darion vain pyöritti silmiään kommentille, parempi olla vastaamatta mitään. Luultavasti Perian olisi vain innostunut enemmän, mikäli ei olisi ollut niin väsähtäneen näköinen.

No, oli hyvä tietää saavansa luottamusta. Ei sillä, että Darion olisi heti ensimmäisenä muutenkaan mennyt ja varastanut jotain, mutta hän todennäköisesti jäisi kiinni heti kättelyssä, ja näin hienossa mökissä oli sen verran hienoa ja ainutlaatuista krääsää, ettei sitä kuitenkaan saisi myytyä ilman epäilyksiä. "Pidä asiat yksinkertaisina." Oli Darionin isoveli opettanut. Kaiketi se päti myös asioiden myymiseen.
Puolidemoni ei viitsinyt enää häiritä sen enempää Periania, joka oli päättänyt luottaa sen verran uuteen tuttavuuteensa, että uskaltautui nukkumaan. Darion oli vähän neuvoton, mitä seuraavaksi oikein tekisi. Toki hän voisi yrittää nukkua, mutta ei siitä kuitenkaan tulisi mitään. Huone oli hyvin hiljainen. Normaalisti, hiljaisuus oli mukavaa. Silloin oli aikaa ajatella, mutta vieraassa paikassa se tuntui erilaiselta. Ajatukset tuntuivat erilaiselta. Ne eivät olleet rentoja ja rauhallisia, vaan uteliaita. Uusi paikka, uusia asioita, uusia mielikuvia. Miten tämä olento elää? Millainen hän on? Mitä hänellä on kaapeissa ja lokeroissa? Omassa kodissaan Darion, yleensä, tiesi laatikkojen ja kaappiensa sisällön, mutta tässä huoneessa kaikki oli uutta. Taiteilijan päässä melkein mikä tahansa uudessa paikassa oli kiehtovaa ja erilaista, vaikka itse olisi omistanut jonkin saman esineen. Siinä nousi ajatuksia, kuten "Näinkin korkea-arvoisella on samanlaisia esineitä kuin minulla!", ja sitä saattoi hetken tuntea olevansa saman arvoinen. Perianin huone oli hieno, ja varmasti sitä olisi voinut vähän tutkia tarkemmin, mutta se tuntui edelleenkin epäkohteliaalta, varsinkin, kun toinen nukkui. Vain varkaat tutkivat tavaroita, jotka eivät olleet heidän, kun muut nukkuivat. Kehtaisiko sitä ihan vähän katsella ympärilleen huoneen ulkopuolelle? Ihan pikkipikkiriikkisen?

Darion oli istunut lattialla koko odottamisen ajan, katsellut ympärilleen ja pohtinut, millainen uusi huone tämä oli, mutta lopulta hän nousi jaloilleen ja hiipi ovelle. Kaiketi kukaan ei ollut enää liikkeellä, joten tuskin pieni tutkimusretki haittaisi ketään? Darion ei koskisi mihinkään, katselisi vain. Kenties täällä oli maalauksia, jotka hän tunsi. Maalaukset saattoivat olla yhtä yksilöllisiä kuin kasvot tai sormenjäljet. Heti, kun näki taulun, tiesi tekijän. Darion kurkisti ovenraosta ja katseli muutaman kerran molempiin suuntiin, kuulostellen myös. Ei mitään erityistä. Jos sitä kävelisi vain käytävän päähän, ja takaisin? Ei pitkälle, ihan vain sen verran, että näkisi jotain. Käytävän päähän, ja takaisin. Ei pidemmälle. Olettaen toki, että käytävä oli niin pitkä, miltä se näytti. Kukaan ei pahastuisi, jos mitään rikollista ei ollut tekemässä. Vielä kerran Darion katsoi ympärilleen, kunnes luikerteli ulos huoneesta ja lähti mahdollisimman pehmein askelin liikkeelle. No, jos ei muuta, ainakin tila oli avara. Mitä enemmän askelia sini-ihoinen otti, sen rennommaksi hänen olonsa kävi. Ei hänelle mitään sattuisi. Pahoja asioita tapahtui vain pahoille. Ehkei tämä ollut niin huono idea, oli mukavaa päästä liikkumaan ja ulos huoneesta. Hiljaisuus ei ollut enää painostavaa, vaan ihan mukavaa. Sillä oli oma, erikoinen äänensä, hiljaisuuden ääni, jonka tahtiin Darion alkoi hyräillä ja vaipua omiin aatoksiinsa. Askel keveni hieman, muuttuen melkein tanssivaksi, eikä Darion edes huomannut, miten pitkälle oli kulkenut.

// Ja ihan vain, ettei elämä olisi turhan vakavaa //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Joulu 2014, 13:02

Perian, Arathet

Nopeasti satyyri nukahtikin niille sijoilleen, jahka rauhaan oli päässyt. Ei se nyt kovin ihmekään ollut sarvipäiseltä, joka mielellään nukkui aina kun siihen tilaisuus tarjottiin. Kauneusunista ei saanut tinkiä. Syvään uneen päässyt sorkkajalka ei täten edes huomannut, kuinka Darion päätti typeränä lähteä huoneesta pois. Tai no, typerää se oli jos Perianilta olisi kysytty. Ehkä sorkkajalkainen sai syyttää vain itseään, kun ei ollut pahemmin painottanut, ettei käytäville kannattanut lähteä harhailemaan. Ilman oikeaa seuraa tai tapaa tunnistaa itseään mahdollisille vartijoille, saattoi Darion löytää itsensä harvinaisen nopeasti tyrmiltä...

Arathet oli tuttuun tapaansa venyttänyt työskentelyään iltaan asti, suunnaten vasta nyt kaikessa hiljaisuudessa omiin oloihinsa. Käytävät olivat tuttuun tapaan jo kovin hiljaiset näin myöhäisellä, eikä haltia siitä oikeastaan pistänyt pahakseen. Päinvastoin, oli ihanaa liikkua hiljaisuudessa, kun oli koko päivän viettänyt asteen tai toisen metelissä. Hiljaisuudessa sai viimein huokaista ja antaa tilaa omille ajatuksille, jotka väkisinkin alkoivat päälle puskea. Kuninkaan seurassa kun ihan kaikkea ei voinut alkaa ajattelemaan niin vapaamielisesti, joskin nykyään sekin oli Arathetille helpompaa, hänen saatua ajatustenlukemisen estävän kaulakorun ystävältään. Lahja, josta hän piti, mutta Aran ei niinkään.
Lähes äänetön askel vei eteenpäin hiljaisilla käytävillä, neuvonantajan uppoutuen täysin omiin maailmoihinsa. Kädet pyörittelivät jokseenkin hajamielisesti pientä paperipinoa kävellessä, haltian lähinnä keskittyen vilkaisemaan jokaisesta ikkunasta ulos, minkä ohi saattoi matkalla kävellä. Hänen teki mieli lähteä ulos haukkaamaan happea, mutta nyt oli jo liian myöhä moiselle. Huomenna oli kuitenkin aikainen herätys, mitä pikimmin hän pääsi vuoteeseen sen parempi oikeastaan.

Ajatuksiinsa uppoutunut haltia oli lähellä törmätä käytävillä samoilevaan muukalaiseen tullessaan käytävänkulmalle samaan aikaan tuon kanssa. Arathet kirjaimellisesti hätkähti tumman hahmon osuessa näkökenttään, ottaen samalla askeleen jos toisenkin nopeasti taaksepäin. Hämmentyneenpelästyneen ilmeen kävi kuitenkin valtaamaan harvinaisen vakava ja kyseenalaistava katse. Hän ei tunnistanut tuota muukalaista ja kerta kyseessä ei selvästikään ollut haltia, oli syytä epäillä vielä enemmänkin. Ei tuolla ollut edes palvelusväelle ominaisia vaatteita yllä ja vartija tuo toden totta ei ollut.
"Kuka olet ja mitä teet täällä?" Kuuluikin vakava, jokseenkin käytännöltä kuulostava kysymys haltian suusta.
"Yksikin väärä liike - tai sana - ja vartijat ovat paikalla alta aikayksikön" Arathet kävi vielä lisäämään. Ehkei ollut fiksua uhitella moisille tuntemattomille heti ensikättelyssä, mutta olihan se myös hyvä tuoda esille että tämä tummahipiä oli nyt pulassa joka tapauksessa, ellei osannut selittää itseään ja olemisiaan.
Vaihtoehtonahan oli että tämä otus oli taas yksi haltiakuninkaan "Lemmikeistä". Ainakin se näytti tarpeeksi uniikilta, jotta moiseen kategoriaan olisi voinut upota, mutta Arathet ei ollut nähnyt tätä nuorukaista koskaan hovissa ja tämänkään päivän aikana mokoma ei Aranin seurassa ollut voinut tänne tulla, sillä kuningas oli ollut lähes koko päivän neuvonantajansa kanssa...
Oliko kyseessä sitten varas? Moisia harvemmin edes pääsi hoviin, kuninkaan ollessa harvinaisen tietoinen aina mitä linnassaan tapahtui....



// "Lol potkitaan Ivyä jos sil kestää vastata" NIII JOO HYVÄ MINÄ. Anteeksi taas. Syytän osin sun linkkejä koska aina kun tänne oon eksyny vastausta jatkamaan niin oon unohtunu kattomaan mastha dedectivah videoita. Bloopers video jaksaa näin kymmenennenkin kerran jälkeen naurattaa.
Also, juttelin Ivyn kans ja sovittiin että sitten kun päästään täs pelis siihen vaiheeseen että Deliaa tarvis, niin jos Ivyä ei inspaa/sillä ei oo aikaa ropetella niin mä saan sen verran Deliaa lainata että me päästään peleissä eteenpäin~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Joulu 2014, 22:22

Darion

Oli aina yllättävää ja pelottavaa törmätä johonkuhun, mutta se oli kaksinverroin kamalampaa, jos oli pimeää ja jos oli paikassa, jota ei tuntenut. Ainoa asia, mikä esti Darionia huutamasta kuin syötävä, olivat hänet omat kätensä, jotka painautuivat suun eteen. Jaa-a, demoniverestä ei kyllä ollut tippaakaan apua tässä tilanteessa, yksikään aisti ei ollut varoittanut Darionia yhtään aikaisemmin tästä yllättävästä kohtaamisesta. Tai jos oli, sini-ihoinen oli autuaasti jättänyt asian huomiotta. Joka tapauksessa, lopputulos oli se, että Darion kompasteli taaksepäin muutaman askeleen, kuten nähtävästi teki toinenkin, ja onnistui jotenkuten pysymään jaloillaan. Yllättävissä tilanteissa, jostain syystä, Darion pyrki pysymään matalana, vähän kuin kissa. Se tuli syvältä aivoytimestä, pitäen kehon valmiina pakenemaan, jos tarve vaati. Järki kuitenkin piti Darionin paikoillaan vielä toistaiseksi. Hänhän se tässä vieraalla maalla oleva tunkeilija oli, joten hänen pitäisi olla valmis vastaamaan teoistaan, niin sanotusti.
Kun mitään elämää suurempaa ei tapahtunut, Darion uskaltautui suoristautua taas. Kuten olettaa saattaa, hänen päältään melkein kävellyt vieras henkilö tivasi häneltä syytä olla täällä. Ja uhkasi vartioilla.
"Ei, odota. Ei siihen ole tarvetta."
Darion nosti käsiään alistumisen merkiksi, ja näyttääkseen, ettei hän ollut ottanut mitään ilman lupaa.
"Minulla on..syy olla täällä."
Lupa oli toinen sana, jota Darion oli pohtinut, mutta ennimäkseen hän ei ollut täällä kenenkään luvalla, vaan siitä syystä, että Perian halusi ratkaista musikaalisen välienselvittelyn hänen kanssaan. Oliko se nyt sitten lupa vai syy? Joka tapauksessa, lopputulos oli sama. Mutta mites tästä eteenpäin? Oliko toinen palvelija, vartija vai jotain vielä ylempää kastia? Oliko hän joku jolle piti kumartaa, kätellä, vai pysyä kaukana? Varmaan paras vaihtoehto oli se viimeinen, ihan varmuuden vuoksi.
"Olen Darion, tulin tänne sen toisen demonin, Perianin, seurassa. En halua minkäänlaisia vaikeuksia, kunhan jaloittelen. Palaan kyllä heti takaisin hänen huoneeseensa, en aikonut kävellä kuin vähän matkaa käytävää ja sitten kääntyä takaisin."

// Don't messah with mastah detektiiiv Cole Phepls~ minulla on aivan liian hauskaa tuon pelin kanssa yleensä. Autolla ihmisten päälle ajaminen, jyrkänteeltä alas ajaminen ja kattojen päälle ajaminen ovat paljon jännempiä, kuin naku naisen ruumis. Pitää priorisoida. //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Joulu 2014, 03:30

Arathet tuijotti turhankin varautuneena tätä tuntematonta näkyä, joka kieltämättä näytti kovinkin uhkaavalta haltian silmissä, ollessaan matalana kuin villieläin konsanaan. Hyökkäisikö tuo? Pinkoisiko pakoon? Tekisikö jotain muuta? Arathet ei tiennyt, eikä olisi halunnut oikeastaan arvaillakaan, sen pienen äänen pääkopassa käskien haltiaa kutsumaan vartijat heti paikalle! Mutta... jostain syystä Arathet ei sitä tehnyt. Ehkä se johtui siitä, että tämä nuorukainen vaikutti pelokkaalta, ennemmin kuin aggressiiviselta, mutta pelonsekaisissa tunteissa sitä teki itse kukin tyhmiä vetoja.
Muukalainen avasi kuitenkin suunsa, puhuen haltiakieltä. Jo se riitti rauhoittelemaan neuvonantajaa vähän, samalla kun tummahipiä nosti kätensä ylös, indikoiden, ettei hänestä ollut mitään vaaraa. Käsissä ei ollut mitään teräaseita tai vastaavaa, joten näyttävää vaaraa toisesta ei ollut. Siltikin Arathet pysyi varovaisena, hän ei halunnut ottaa turhia riskejä.

Tummahipiä kuitenkin kävi selittämään tilanteen. Tuo kertoi, että hänellä oli syy olla täällä. Syytä ei kerrottu, mutta muukalainen esitteli itsensä Darioniksi ja kertoi tuleensa toisen demonin mukana linnalle. Arathet ehätti kurtistaa kulmiaan pienesti, kunnes kävi hymähtämään pienesti kuullessaan Perianin nimen. Sentään Darion osasi nimetä jonkun hovista. Jonkun, jonka Arathetkin tunsi nimeltä. Darion myös kertoi vain jaloittelevansa ja lupaili palata takaisin satyyrin huoneeseen pienen kävelynsä jälkeen.
Arathet katsoi hetken arvioiden toista, kunnes nosti kasvoilleen pienen hymyn.
"Perian ei ole demoni" Arathet aloitti tuoden ehkä jokseenkin turhan sivuseikan esille "Hän on satyyri. Mutta sinä ilmeisesti olet demoni, puheistasi päätellen?".
Ehkä kohteliasta olisi ollut esitellä itsensä nyt, mutta Arathet ei nähnyt syytä siihen. Darion oli selvästi alempaa kastia, eikä haltian tarvinnut tuolle itseään esitellä heti ensikättelyssä, ellei itse halunnut. Mutta, Darionin jokseenkin uniikki ulkonäkö alkoi kiehtoa eri roduista kiinnostunutta haltiaa. Ehkä sen saattoi päätellä jo noista kysymyksistä, joita neuvonantaja oli tummahipiälle esittänyt.


//Pitää priorisoida todellakin! Ehkä mäkin vielä joskus pääsen pelaamaan sitä, jos vaan jaksaisin keskittyä >:| //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Joulu 2014, 21:02

Darion

No, ainakaan isoja vartioita häijyine koirineen ei usutettu Darionin kimppuun sen kummemmin, vaan tämä kyseinen haltia uskoi puolidemonin ontuvan selityksen siitä, miksi hän oli pyörimässä palatsissa. Darion ei mielellään aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia, vähiten itselleen, ja varsinkaan näin tuntemattomassa paikassa. Hän ei suoranaiseti ollut palatsikelpoinen, ei ollut täysin varma, miten tuli käyttäytyä kenenkin edessä ja minne sai mennä tai olla menemättä. Oliko nyt sitten käytävillä haahuilu kielletty? Toki, ehkä kellonaika ei ollut paras mahdollinen tutustumiskierrokselle, mutta silti.
Toinen ei myöskään esittäytynyt, vaikka Darion oli kertonut oman nimensä. Kaiketi siitä voisi olla vähän loukkaantunut, että yrittikö tuo haltia olla jotenkin parempi, mutta toisaalta taas, nyt oltiin paikassa, missä asioilla oli arvojärjestys. Sitä paitsi, Darion ei uskonut viettävänsä yhtään minuuttia enempää haltian kanssa, joten ehkei hänen kannattanut tuhlata energiaansa loukkaantumalla turhanpäiväisistä. Eikä keskustelu tainnut muutenkaan edetä normaaleja kaavoja pitkin, haltian korjatessa Perianin rotumääritelmän. Jaaha. Vai satyyri. Teknisesti ottaen, jotkut demonit pitivät satyyrejä kaiketi myös demoneina, mutta ehkä korjauksen korjaus oli turhaa.
"Vai satyyri. Joka tapauksessa, olen hänen seurassaan. Ainakin vielä toistaiseksi, en minä varmaan täällä hirveän kauan viivy."
Vaikka olisihan se ollut kohtalaisen mielenkiintoista ja itsetuntoa kohottavaa työskennellä jossain näin hienossa paikassa, Darion oletti Perianin päihittävän hänet. Jos ei nyt musikaalisilla lahjoillaan, niin joillain muilla lahjoilla, jotka takasivat hänelle hyvät suhteet ja etulyöntiaseman. Tietysti, voisihan soittokilvan pitää sokkona, jolloin tuomari kuulisi vain ääneen, mutta ehkei sen ehdottaminen olisi viisasta.
"No, melkein. Puolidemoni. Mutta, en tosiaan halua minkäänlaisia ongelmia, joten kaiketi minun täytyy palata takaisin."
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron