Darion ei ollut niinkään varma siitä, kuka kilpaa tulisi tuomaroimaan. Täytyihän sen olla joku hovin jäsen, miksi muuten Perian olisi raahannut puoliverisen tänne? Tai näin Arathet oletti, ei hän nähnyt mitään muuta järkevää syytä sille, miksi Darion hänen seurassaan nyt oli. Ihan hyvin nuo olisivat voineet kilpansa selvittää missä ikinä olivatkaan tavanneet, ellei Perian vaatinut tuomariksi jotakuta tuttuaan. Siltä se ainakin Arathetista vaikutti, saattoihan hän olla väärässä. Ehkä Perianilla oli muut suunnitelmat mielessä Darionin suhteen, siitä haltia ei olisi yhtään yllättynyt.
"No, kaiketi se selviää sinulle kun alatte ottamaan toisistanne mittaa. Ehkä minäkin olen paikalla, ken tietää. Perian kun on kovin teatraalinen tapaus, ehkä hän haluaa suuremman yleisön...", Haltia kävi tokaisemaan ohimennen, toivoen Darionin puolesta, ettei kyseessä ollut suurempikin yleisö. Varmasti Darion osasi hommansa, eikä esiintyminen tuolle kenties ollut niin suuri kynnys, mutta jos joutui hoviin ykskaks yllättäen soittamaan ja paikalle saapuisi suurempikin yleisö... Ei se kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta tilanteelta.
Kulma kävi kohoamaan pienesti puoliverisen seuraavan kysymyksen myötä, Arathetin miettien tilannetta hetken. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä Perian oli kilpailun suhteen suunnitellut, mutta satyyrin "vallalla" tuolla ei pitäisi olla mitään oikeutta ainakaan aiheuttaa puoliveriselle mitään harmia.
"Parhaimmassa tapauksessa myönnät tappiosi, luovutat harpun Perianille ja poistut paikalta", haltia aloitti mietteliäänä,
"Pahimmassa tapauksessa et poistu täältä elävänä". Tekihän se pahaa sanoa noinkin karuja totuuksia ääneen, mutta ei Arathet halunnut valehdella Darionille. Puoliverisiä kun ei katsottu hovissa kovinkaan hyvällä - tosin se riippui täysin henkilöstä, loppupeleissä - eikä noita täten kohdeltukaan kovin hyvin.
"Voin... Yrittää puhua puolestasi jos tilanne äityy niin rumaksi, että sinua tyrmille oltaisiin viemässä. En kuitenkaan tiedä tilanteestasi paljoa, saatikka sitten Perianin suunnitelmista... Uskon kuitenkin, että sinulla on oikeus poistua täältä kun sen aika tulee. Luotan sinuun ja toivon, ettei tämä luottamukseni ole typerä veto minulta", katse kääntyi terävästi Darionin puoleen,
"En haluaisi pelotella sinua sillä kaikkein pahimmalla, mutta... Hovi ei ole niin ruusuinen paikka mitä jotkut olettavat". // Ja valtakuntani kansallislaulu olisi
tämä. Kaunista, tämän teen. Mutta tuohan kuulostaa tulkinnalta tehtävään, mikä ikinä olikaan. Makkaroiden kuuluu lentää kohti ikkunoita, se on luonnon laki //