Music duel || Forteeee

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2015, 01:57

Tummahipiä kävi vielä vakuuttelemaan olevansa sorkkajalan seurassa, vaikkei ollutkaan täysin tietoinen tuon rodusta. Ehkä ymmärrettävää, ei sitä heti ensikättelyssä tullut nimensä lisäksi kerrottua rotuaan, mutta toisaalta se herätti epäilyjä. Oliko Darion täällä oikeasti satyyrin seurassa, vai oliko tuo jonkinlainen satunnainen tuttava sille sorkkajalalle ja nyt käytti Perianin nimeä peitteenä jotta saisi jatkaa luvatonta oleskeluaan hovissa? Toisaalta, Darion ei vaikuttanut uhkaavalta eikä järin... Kieroltakaan, mutta kun kyseessä oli demoni, kannattiko tuohon luottaa täysin?
Tai no, puolidemoni, niin kuin tummahipiä kävi nyt korjaamaan. Arathet hymähti pienesti, ymmärtäväisesti, nyökäten sitten perään.
"Pahoitteluni erehdyksestäni" Haltia tokaisi, ottaen varovaisen askeleen lähemmäksi Darionia "Et ole minkäänlaisissa ongelmissa... vielä. Mutta varoitan, jos et puhu totta, jos oletkin täällä luvatta, sinun mahdollisuutesi päästä elävänä ulos ovat kovin mitättömät. Hänen Majesteettinsa tietää kaiken, mitä linnassaan tapahtuu... Joten, kerta hän ei ole vartijoita perääsi hälyttänyt... ehkä puhutkin totta".

"Olen pahoillani, mutta omien kokemuksieni ja ymmärrykseni mukaan demoneihin - edes puoliverisiin - ei kannata luottaa heti ensikättelyssä.. ymmärrät kai siis varovaisuuteni. Ja no, olethan sinä tuntematon kasvo näiden muurien sisällä, etkä selvästikään palvelija, joten uskoisin varovaisuuteni olevan oikeutettu tässä tilanteessa" Arathet jatkoi. Vaikka puhuikin kovin uhkailevan, joka kenties röyhkeänoloisesti, koitti haltia pitää kasvoillaan sen pienen, tuttavallisen hymyn.
"Nimeni on Arathet Arvaen. Hänen Korkeutensa neuvonantaja" Pieni, tervehtivä nyökkäys suotiin nyt puoliveriselle.
"Suo anteeksi uteliaisuuteni, mutta kaltaisenne kiehtovat minua suuresti, siinä missä jokainen omastani poikkeava laji tällä mantereella. En ole ennen törmännyt puoliveriseen demoniin... Onko liikaa kysytty, jos pyytäisin sinua kertomaan hieman paremmin itsestäsi?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 04 Tammi 2015, 23:54

Oli tietysti oletettavaa, että epäsoveliaina aikoina käytävillä ravaava vieras hyypiö herätti epäilyksiä. Varsinkin, jos vieras hyypiö oli vielä vieraan näköinen noin verenperintönsä puolesta. Joten Darion ei suuremmin ottanut itseensä epäilevää asennetta. Kaiketi, jos osat olisivat vaihtuneet, hän itse olisi jo hälyttänyt vartijat. Ihan varmuuden vuoksi. Darionilla oli äärimmäisen paljon onnea, koska hän oli törmännyt suhteellisen mukaviin ja ystävällisiin henkilöihin tällä epävirallisella vierailullaan.
"Jos todella haluaisin varastaa jotain tai tehdä muita laittomuuksia, tuskin olla napottaisin keskellä käytävää katsomassa maalauksia. Ei minulla ole edes taskuja, joihin voisi tavaraa piilottaa."
Se, kannattiko yrittää puollustaa itseään kun mitään uhkaa ei edes ollut, oli sivuseikka. Darion lähinnä vain halusi saada ajatuksensa esille, ja ehkä jollain tavalla toisen myös vakuuttuneeksi, ettei hänestä olisi vaaraa sen enempää arvoesineille kuin arvohenkilöille.
Mutta siinä jopa Darion itse oli samaa mieltä, ettei hänen rodunpuolikkaan edustajiin kannattanut ihan heti luottaa. Ei sillä, että demonit, noin yleisesti, olisivat yhtään pahempia ja julmempia kuin mikään muukaan kansa, mutta osa heistä tiesi rotunsa maineen, ja käytti sitä taitavasti hyväkseen. Darionin isoveljellä oli edelleen tapansa koristaa vyönsä uhrien pääkalloilla. Myös ihmisten kuin haltioidenkin. Ja kaiketi, demonien ilkikurisuudessa ja pahuudessa oli jonkinlaista eksoottista viehätysvoimaa, koska Darionin äidin rakastajina oli ollut monia eri miehiä hyvin tavallisista olosuhteista. Kaiketi kotona oleva kiltti ja tottelevainen vaimo ei sitten ollutkaan, mitä haluttiin.
"Ymmärrän hyvin."
Darion painotti sanaa "hyvin". Ei sillä, että hänellä olisi henkilökohtaisesti erityisen huonoja kokemuksia muista demoneista, mutta hän tiesi joillain toisilla niitä olleen, ja tieto riitti hyvin kokemuksen sijasta. Ainakin tässä asiassa.
Toinen esitteli itsensä nimellä Arathet Arvaen. Kumpaa nimeä tässä nyt piti käyttää? Darionilla ei ollut sukunimeä, sellainen sekoitti ihan turhaan päätä. Olettaen ensimmäistä nimeä tuli käyttää, ja eiköhän Arathet itse huomauttanut, jos halusi tulla kutsutuksi jollain toisella nimellä.
"Mitä? Siis..kertomaan itsestäni? Mitä minussa on muka kerrottavaa? Usko pois, minulla ei ole dramaattista ja traagista menneisyyttä, joka olisi mielenkiintoinen."
Darion ei ollut täysin vieras kaikille kysymyksille ulkonäöstään ja rodustaan, mutta hänestä ne olivat vähän kiusallisia. Ei siksi, että hän häpesi jotain tai ei halunnut kertoa, vaan siksi, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa. Mitä muut kuvittelivat kuulevansa? Että Darion oli syntynyt joidenkin villien demoni-orgioiden seurauksena, ja joi verta tai uhrasi eläimiä pimeyden voimille? Miten suuri pettymys se mahtoi ollakkaan, kun kävi ilmi, että Darion oli harvinaisen tylsä demoni. No, Arathetia oli varoitettu.
"En voi kertoa mitään ihmeellistä. Olen kasvanut äitini ja isoveljeni kanssa, enkä oikein tiedä, missä, koska liikuimme jatkuvasti, melko paljon muiden demonien seurassa. Tuota..meitä oli useampikin sisarus, mutta nykyään on jäljellä enää kaksi. Mitäs muuta..En ole erityisen, miten sen sanoisi, demonimainen demoni. Olen kaiketi aina vain taiteillut. Piirtänyt, maalannut, soittanut ja säveltänyt. Ei kai siinä mitään sen kummempaa."

// Meinasin ihan piruuttani lisätä tuohon nimi asiaan, että Darion voisi kutsua Arathetia vaikka Pasiksi, jos hän niin haluaisi, mutten ajatellut sen olevan sovelias huomautus. Se kuitenkin kuulosti hauskalta päässäni : D //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Tammi 2015, 18:46

"Saatat silti olla vaarallinen tai tekemässä jotain, mikä meille on uhka... kuten hiipimässä murhakohteesi luokse. Se, että et näkyviä aseita kanna, ei laske pois mahdollisuutta siitä, ettetkö muulla tapaa voisi olla vaaraksi nukkuville hovin jäsenille" Arathet huomautti lähes heti, kun Darion oli kertonut ettei varkaana tuskin hyppelisi taskuttomana katselemassa maalauksia käytävillä "Tosin jos olisit murhamielessä liikkeellä, tuskin olisit jäänyt vaihtamaan sanoja saatikka edes noin harkitsemattomasti käytävillä liikkunut". Ja no, jos Darion jotakuta olisi tullut tänne murhaamaan, olisi Aran varmasti jo pistänyt vartijat liikkeelle. Tähän mennessä Arathetilla ei siis ollut mitään syytä olla epäilemättä Darionin selitystä läsnäolostaan, joskin haltia aikoi silti olla varuillaan tummahipiän suhteen. Silti, haltia ei nähnyt mitään syytä, miksi toinen enää itseään puolustelisi, kerta Art ei tuolta moisia vaatinut. Ymmärsihän hän sen, että joillakin oli kuitenkin tarve saada selittää itsensä.

Neuvonantaja hymähti pienesti Darionin mainitessa ymmärtävänsä hyvinkin haltian varovaisuuden. Olihan se varmasti puuduttavaa toisista demoneista joutua alati tarkkailluksi sen tähden, mitä muut lajitoverit olivat rodun maineelle aiheuttaneet, mutta koskaan ei voinut olla liian varovainen. Arathet oli saanut myös sen käsityksen, etteivät kaikki demonit olleet samanlaisia tai edes samalla tavalla tänne päätyneitä. Jotkut syntyivät kuten tavalliset nisäkkäät, toiset taas löysivät tiensä maanpäälle toisista ulottuvuuksista... Ja toiset piti kutsua moisista ulottuvuuksista tähän maailmaan. Haltialla ei kyllä ollut demonien kutsumisesta mitään kunnollista käsitystä ja jos totta puhuttiin, ei hän todellakaan halunnut siitä aiheesta sen pahemmin tietää.
Darionin kertoman mukaan tuo oli kuitenkin ilmeisesti syntynyt Cryptissä ja omisti jopa perheenkin, mikä sinällään oli yllätys Arathetille. Ei hän ollut törmännyt perheellisiin demoneihin koskaan ja oli kiehtovaa tietää, että nuokin pystyivät ainakin jonkinlaisia perheyhteisöjä koossa pitämään.
Sen mielenkiinnon toista kohtaan saattoi nähdä haltian kasvoista, neuvonantajan selvästi keskittyessä kuuntelemaan Darionin kertomaa. Jälleen pieni hymähdys karkasi ilmoille, Darionin mainitessa taiteelliset taitonsa. Jo nyt tuo vaikutti kovin.. Omalaatuiselta, ollakseen puolidemoni.
"Mielenkiintoista..." Arathet aloitti jokseenkin mietteliäänä, tarkkaillen yhä tummahipiää, ennen kuin lähti yllättäen askeltamaan eteenpäin, viittoen tuota seuraamaan mukana.
"Entä omistatko mitään erikoiskykyjä? Puolidemonilla luulisi olevan jotain erikoisempaakin taitoa rotunsa puolesta?"


// :-------------DD Oisit vaan lisänny, Pasi ois kaunis nimi! Nyt tosin pärskähtelen puoliväsyneenä täällä ajatukselle Pasi nimisestä haltiasta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Tammi 2015, 00:43

// Arathet "Pasi" Arvaen. Siinäpä hyvin soma nimi : D Miksei haltioilla koskaan ole yksinkertaisia nimiä? //

Jaa-a, tästäkin voisi nyt väitellä maailman tappiin asti, että miksei Darion olisi todennäköinen hämärähemmo, mutta ehkei se ollut tarpeen. Arathet tuntui uskovan siihen, ettei hän halunnut kenellekkään ongelmia, kaikista vähiten itselleen. Mutta eittämättä paikka voisi olla parempi syvälliseen keskusteluun ja pohdintoihin siitä, kuka nyt ylipäätänsä oli varkaan ja murhamiehen näköinen ja kuka ei. Käytävä oli turhan kolkko, pimeä ja viileä. Yleisesti ne eivät olleet seurustelua varten. Darion oli jo aika valmis lähtemään takaisin Perianin huoneeseen, tuskin hänen enää tarvitsisi ketään vakuutella, ettei aikonut mitään pahaa.
Eikä Darion totisesti ollut uskonut, että keskustelu hänen verenperinnöstään saisi jonkinlaisen jatko-osan. Oikeasti, miten hänen, ehkä tylsimmän lapsuudenarinan omaavan henkilön, jutut saattoivat muka olla kiinnostavia? Niin no, se mikä toiselle oli arkipäivää, oli toiselle jotain uutta. Darion ei hätkähtänyt enää veljensä vyössä roikkuvista pääkalloista tai nyljetyistä turkiksista, mutta joku toinen saattaisi vaikka pyörtyä. Kaiketi kyse oli vain siitä, mihin tottui, mihin kasvoi ja mitä oppi pienestä pitäen. Mainittakoon, Darion oppi piirtämään hyvin eläimiä aika lailla veljensä turkispyynnin takia. Sekä karvat ja lihat päällä että ilman. Mutta Arathet oli nähtävästi utelias. Hetken Darion luuli, että keskustelu oli ohitse, toisen lähtiessä eteenpäin, mutta hän viittoilikin puolidemonia tulemaan mukaansa. Mitä tässä pitäisi tehdä? Tulla? Mennä? Jäädä vain tähän? Hetken aikaa Darion katsoi ympärilleen. Ei hän kehdannut tähän jäädä, eikä lähteä takaisin. Ties vaikka hänen perässään roikkuisi pian vihainen vahtikoira, koska Darion oli kieltäytynyt jonkun kartanonväen kutsusta. Perian tuskin heräisi ihan vähään aikaan, kaiketi sitä oli viisainta mennä mukaan, niin kenellekkään ei tulisi paha mieli. Sitä paitsi, kysymykset jatkuivat. Darion lähti seuraamaan uutta..ystävää? Ei. Tuttavaa? Tuskin. Käytävätoveria. Kelpasi tähän hätään.
"Erikoiskykyjä? Tuota..en usko. Tai siis, mikä lasketaan erikoiskyvyksi? No, ainakin minulla on häntä. Se on ihan kätevä lisä, suurimmaksi osaksi. Kaikilla sisaruksillani on..tai oli, erilainen häntä. Kaiketi olen myös ihmisiä ja haltioita ehkä vähän kestävämpi? En osaa sanoa, uskoisin vain. Ainakin juoksen hyvin. Ja uin hyvin, todella hyvin. Pidätän hengitystä veden alla pitkään. Näen hyvin veden alla, ja pimeässä. Onko tämä nyt edes erikoista?"
Darion ei ollut varma, oliko mikään hänen mainitsemansa asia mitenkään erikoinen. Ne vain..olivat osa häntä. Ja verrattuna muihin, oikeisiin demoneihin, Darion oli aivan rääpäle.
"Sinun pitäisi tavata veljeni. Hän se vasta demoni onkin, yli kaksi metrinen, melkein yhtä leveä mitä pitkä. Ja tarpeeksi voimakas kiskomaan hevosen kahtia. Usko pois, olen nähnyt. Mihin muuten olemme menossa?"
Kesken tarinoinnin Darion muisti, että oli menossa tuntemattomaan paikkaan tuntemattoman kanssa. Kuulosti epäilyttävämmältä mitä se luultavasti oli.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Tammi 2015, 19:06

// :--D SE OIS TÄYDELLINEN NIMI. Mut älä ny ku kattelin yks päivä uteliaisuuttani nimirekisteriä ja kuulemma Aran ois hyväksyttävä nimi/sen nimisiä on suomessa muutama. //


Darion lähti nätisti seuraamaan haltiaa tuon näyttäessä tietä. Lähinnä Arathet halusi vain lähteä liikkeelle, tuntui oudolta vain seisoskella käytävää tämän uuden tuttavan kanssa. Ja, no, kerta Darion linnaa selvästi oli tutkinut, kenties tuollekin olisi mukavampaa kävellä samalla ja nähdä uusia käytäviä ja paikkoja.
Neuvonantaja kuunteli tarkasti kuinka Darion lähti kovinkin naiivisti kertomaan erikoiskyvyistään, jotka eivät sitten niin kovin erikoisia olleetkaan. Ilmeisesti puoliverisillä ei ollut täysiveristen tavoin suurempia voimia, ellei nyt laskenut Darionin mukaan kestävyyttä. Puheidensa perusteella Darion alkoi myös vaikuttamaan kovin vaarattomalta ja viattomalta, ennen kaikkea fiksulta. Tuo ei pitänyt mainitsemiaan taitoja kovinkaan erikoisina, vaikka joillekin mokomat saattoivat olla yllättävänkin erikoisia.
"Et taida magiaa yhtään? Tai mitään muuta vastaavaa?" Arathet kyseli, koittaen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä, välttäen vähättelevää sävyä. Vähätellä hän ei todellakaan halunnut, hän oli vain utelias ja halusi saada selvyyden kysymyksiinsä.

"Veljesi tuskin olisi niin innoissaan tapaamisesta, kuin minä" Haltia naurahti pienesti Darionin kertoessa veljestään, joka kuulemma pystyi kiskomaan hevosenkin kahtia. Moinen ajatus hirvitti sinällään, mutta olihan Cryptissä jos jonkinmoisia olentoja, jotka pystyivät varmasti paljon pahempaankin. Ei sillä, Darionin kertoman perusteella olisi Art kyllä kiinnostunut tapaamaan tuon veljen. Ehkä joskus. Moista ei kuitenkaan edes ehdotettu nyt, jos koskaan.
"Olemme matkalla työhuoneeseeni. Minun pitää viedä nämä paperit talteen pöytälaatikkoon, ennen kuin suuntaan yöpuulle. Ajattelin että kerta niin utelias olit linnan suhteen, haluaisit kenties nähdä muitakin paikkoja. Älä huoli, saatan sinut kyllä takaisin Perianin huoneelle... Tänne kun on kovin helppo eksyä, jos ei ole ennen täällä kulkenut" Arathet vastasi Darionin kysymykseen, vilkaisten puoliveristä hymyillen "Työhuoneeni käytävällä on huomattavasti enemmän maalauksiakin. Ehkä olet kiinnostunut niistä?".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Tammi 2015, 22:23

// Kuten Nuuskamuikkunen tapasi sanoa, nimet ovat vakava asia. Muistelisin myös joskus tunteneeni hevosen, jonka lempinimi oli Ara tai Arat. Tuli vain mieleen. //

Luultavasti jossain muussa tilanteessa Darion ei olisi kertonut näin paljon itsestään, sillä vaikka tiedot varsin hyödyttömiä olivatkin, niistä saattoi halutessaan poimia irti tärkeää infoa puolidemonin pään menoksi. Mutta jostain syystä hän oli luottavainen. Niinkin kurja ja kyyninen kuin ajatus olikin, niin täällä Darion oli alakynnessä, kertoi hän itsestään jotain tai sitten ei. Sama kai se, mitä Art saisi tietää ja mitä ei. Tuskin se muutenkaan hänen elämäänsä suuremmin heilautti, itse asiassa, tiedot eivät vaikuttaneet edes kiinnostavan haltiaa lainkaan. Niin no, eivätpä ne mielenkiintoisia olleetkaan. Kun magiasta oli kyse, Darion vain kohautti harteitaan.
"Minulla saattaa olla kyky magiaan, mutten ole koskaan sitä testannut."
Oletettavasti, maagiset kyvyt saattoivat osittain olla perinnöllisiä, ehkäpä? Ainakin pieniä taikuudenhippusia oli suotu sekä Darionin veljelle että äidille, joten kaiketi hänellä halutessaan voisi olla vaistoa magian suhteen. Mutta sellainen ei ollut Darionista koskaan ollut kiinnostavaa, joten hän ei ollut koskaan uhrannut asialle ajatusta. Ainoa magia, mistä hän oli kiinnostunut, oli maalauksen ja musiikin taito, ja niissäkään ei oikeasti ollut mitään taikuutta mukana. Aseiden käyttö, magia..kaikki sellainen oli aivan liian synkkää ja negatiivista Darionille. Ei hän halunnut osata mitään, millä voisi satuttaa jotakuta ja aiheuttaa pahoja asioita.

Vaikkei Art (toivottavasti) tuntenut Darionin isoveljeä, häntä silti hymyilytti haltian naurahdus ja kommentti.
"Ei se pelkästään sinua koske. Hän ei ole innokas kenenkään tapaamisesta."
Paitsi ehkä kauniiden naisten, mutta jostain syystä, Darion ei sanonut sitä ääneen. Kaiketi se oli itsestäänselvyys. Joka tapauksessa teki hyvää puhua pari sanaa veljestään, oli kulunut kauan, kun Darion oli viimeksi nähnyt häntä. Tai äitiään.
"Hän käy välillä haltioiden kaupungissa myymässä turkiksia."
Luultavasti tämä lause riitti hyvin tiedoksi Artille, mikäli hän halusi joskus tavata vanhemman demoniveljeksistä. Isoja, sinisiä ja hännällisiä demoneita ei ollut niin paljon, että isoveikkaa olisi vaikea sekoittaa johonkuhun paikalliseen.
Suoranaisesti, Darion ei ollut huolissaan, kun Art sanoi vievänsä hänet työhuoneeseensa, mutta häntä epäilytti, miksi haltia edes halusi hänet seurakseen? Tai siis, Darion oli kertonut jo vähän itsestään, joten Art olisi voinut jatkaa matkaa toiseen suuntaan ja Darion toiseen. Mitä tässä vielä oli kesken? Hän ei viitsinyt kysyä mitään, ehkäpä kaikki selviäisi aikanaan. Toki oli myös rauhoittavaa kuulla, että puolidemoni saisi opastuksen takaisin Perianin luokse. Tällä hetkellä Perian oli ainoa tukipilari Darionille aivan uudessa paikassa.
"Maalaukset kiinnostavat aina."
Lyhyt toteamus oli ainoa kommentti Artin pitkälle lauseelle.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Tammi 2015, 06:35

// Melkein Art siis. No Art on aika hevonen joten täydellistä. Näin tässä viikko sitten unta että Darion oli lähikaupassa myymässä Oreo keksejä kovin niukissa vaatteissa, älä kysy miksi, sillä en itsekään tiedä. Näin niiku anteeksi kesto, ota tieto tästä unesta //


Arathet kävi hymähtämään ymmärtäväisesti Darionin mainitessa, että saattoi omata jonkinlaisia maagisia kykyjä, mutta ei itse niistä ollut tietoinen. Ehkä Darion oli vielä niin nuori, ettei moisia ollut huomannut - nuorelta tuo ainakin näytti, mikä sitten lieni oikea ikä - joten tähän väliin haltian oli turha kysellä tummahipiältä sen enempää asiasta. Darion vaikutti vilpittömältä asian suhteen ja auroja aistivana henkilönä olisi Arathet saattanut jo aistia, jos Darionilla suurempia maagisia voimia olisi ollut. Mutta, näin äkkiseltään neuvonantaja ei mitään kyennyt aistimaan.
Demoninpuolikas kävi myös kertomaan veljestään sen verran, ettei tuo kuulemma kovin innoissaan ketään ollut tapaamaan. Huvittunut naurahdus karkasi haltian suusta, askeleen jatkuessa tasaisen rauhallisesti kohti työhuonetta.
"ymmärrän" Art hymähti moisille sanoille, sen pahemmin kyselemättä Darionin veljestä enää. Tummahipiä toki kävi kertomaan, kuinka veljensä kävi kaupungissa myymässä turkiksia silloin tällöin, joten jos Darionin näköistä tummahipiää ikinä sattui näkymään samalla kujalla, saattoi epäillä, että kyseessä oli juuri tämä veli. Neuvonantajana Arathet ei kyllä kovin usein liikkunut kaupungilla, joten täytyi olla erittäin hyvää tuuria, jos Darioniin tai tuon veljeen kaduilla tulisi törmäämään. Joten siinä mielessä Darion oli kovin mielenkiintoinen tapaus Arathetin mielestä, ei tuollaisiin tullut törmättyä joka päivä!

"Oletko syvällisemminkin perehtynyt taiteeseen?"
Arathet kävi kysymään Darionilta, tuon mainittua maalausten kiinnostavan häntä aina "Pelkästään meidän.... vai ihmistenkin taiteeseen?" haltia kävi esittämään lisäkysymyksen, vilkaisten Darionin puoleen, samalla kun he saapuivat käytävälle jok selvästi oli jo runsaammin sisustettu, mitä tavalliset käytävät linnassa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 23 Tammi 2015, 23:08

// ..olen sanaton. no, tämä ei ole kyllä ensimmäinen kerta, kun Darion tekee jotain outoa jonkun unessa. Mutta kieltämättä tuo on aika somaa kuulla, juuri kun olen piirtämässä. Tästä saa hyvän, taiteellisen näkemyksen. Itse asiassa, koska pidän goottikulttuurista ja varsinkin cybergoottien tyylistä, kokeilin piirtää hahmojani kyseisiin kuteisiin. Lopputuloksesta tuli niin perverssi, että heitin sen pois. Himmeitä dominatrix-kuvia. Tai sitten vain olen todella huono piirtämään mitään? Mutta Oreo-keksit hyväksyn kuvaan. //

Jotenkin tilanne oli hyvin surrealistinen äkkiä. Tässä sitä Darion oli, vuorokaudenajan huonoimpana hetkenä, jonkun ison kihon tönössä, seuraamassa puolituntematonta haltiaa ties minne. Darion olisi mielellään pysähtynyt hetkeksi ja ihan vain pohtinut kerran läpi tilanteen ja ajatuksen. No, toisaalta, voisi sitä pahemminkin kai mennä? Ja oudommin myös. Kaiketi. Mutta tähän asti, tämä oli oudoin tilanne, mistä Darion oli löytänyt itsensä, kun sitä ajatteli oikein kunnolla läpi. Mutta mainittakoon, tämä oli äärimmäisen mielenkiintoista. Jollain tasolla Darion oli aika varma, että tämä kaikki tulisi vaikuttamaan hänen elämäänsä jollain tavalla, positiivisesti tai negatiivisesti, mutta tulisi ainakin. Ja toistaiseksi kaikki oli vaikuttanut kovin positiiviselta. Sekä Perian että Art suhtautuivat häneen suopeasti ja olivat kovin ystävällisiä ja vieraanvaraisia, eikä Darionilla ollut kertaakaan ajatusta, että hänen pitäisi päästä oikein kauas pois. Sinäänsä, se oli kieltämättä mukava muutos. Yleensä Darion sai ensimmäisenä hyvin epäilyttäviä katseita, oli hän tekemisissä ihmisten tai haltioiden kanssa. Demonit eivät niinkään välittäneet hänen ulkonäöstään ja sen outoudesta, mutta toisaalta taas, Darion ei ollut kohdannut heitä lapsuutensa jälkeen. Joka tapauksessa, vastaanotto oli tehnyt puolidemonin olon harvinaisen mukavaksi.

Tämä käytävä oli vähän erilainen. Siinä oli enemmän sisutuselementtejä. Darion lähinnä katseli uteliaana erilaisia esineitä, mutta havahtui Artin kysymykseen. Jaa-a, mitäköhän tähänki nyt uskaltaisi vastata? Ihmisistä ei ollut hyvä puhua, Darionia voitaisiin pitää jonkinlaisena vakoojana, tai ihan minä vain. Ajat olivat suhteellisen synkät, eikä puolidemoni halunnut herättää päättömiä epäilyksiä vain sen takia, että vastaisi rehellisesti mutta silti väärin. Mietteliäänä Darion puri alahuultaan.
"Minä en oikeastaan tee eroja taiteen välille. Kaikki taide on mielenkiintoista ja arvokasta, siitä huolimatta, minkä rodun edustajan siveltimestä se on lähtöisin. Hyvä taiteilija maalaa kaikkia tyylejä."
Ympäripyöreää, mutta varmaankin melko turvallista.
"Enkä voi väittää olevani perehtynyt taiteeseen. Minä vain olen maalannut aina, koko ikäni."
Darion kohautti vähän harteitaan. Oli totta, että Darion vain maalasi, välittämättä sen kummemmin siitä, mitä tyylisuuntausta maalaus esitti. Ei hän erikseen ollut lukenut ihmisten ja haltioiden taiteesta, vaikka oli molempiin törmännyt. Mutta maalaus oli maalaus. Siinä oli maalia vain sotkettu eri tavoin esittämään kuvaa eri asioista. Mikä siinä nyt oli niin hirveän perehtymisen arvoista?
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Helmi 2015, 13:00

// Kuva ei voi koskaan olla liian perverssi. Kai. Ehkä. Ei. Mutta veikkaan, että minä ainakin ostaisin enemmän Oreo-keksejä jos niitä markkinoitaisiin tuolla tavalla suomessa... tai edes tuotaisiin suomeen. Aloitan kampanjan ja vaadin Darionista suomen Oreo-maskotin. Joskin ne kampanjat taitaisivat myydä vain tietylle pienelle kohderyhmälle tässä maassa...... //


Puoliverinen kävi vastaamaan kovinkin ympäripyöreästi Arathetin kysymykseen, mikä sinällään oli ymmärrettävä reaktio. Ei sitä kannattanut suuna päänä käydä asiaa kommentoimaan, jos aiheena oli ihmiset. Haltioiden parissa - varsinkin hovissa - tuntui olevan perinteenä vihata kaikkea mitä ihmiset saattoivatkaan luoda, oli kyseessä sitten mestarillinen maalaus tai vain pikkulapsen hiilitöherrys. Joten, ehkä oli vain fiksua varoa sanojaan ja olla sanomatta sen koommin mitään ylistävää sanaa ihmisistä, ainakaan täällä. Toisaalta, jos Darion olisi Arathetin tuntenut paremmin, olisi tuo tiennyt, ettei haltialla itsellään ollut mitään ihmisiä vastaan näin kokonaisuutena. Tietenkin hän oli törmännyt yksilöihin jotka näkisi mieluummin hirressä kuin elävänä, mutta muussa tapauksessa neuvonantaja ei ollut yhtään samalla aaltopituudella hovin yleisen mielipiteen kanssa. Mikä sinällään oli hassua, mutta ehkä oli vain hyvä, että juuri tällainen tasa-arvoa arvostava henkilö oli kuninkaan neuvonantajana?

"Ihmiset arvostavat taiteessa hieman eri asioita mitä me... Taiteiden ja tekniikkojen välillä on kyllä eroa, mutta kuten sanoit, taide on loppupeleissä taidetta, oli sen takana kuka tahansa" Haltia hymähti vilkaistessaan Darionin puoleen "Meillä vain on hassu tapa vihata kaikkea, mitä ihmiset saavat aikaan... Mutta jos jätät mainitsematta, että teoksen takana on jonkun muun rodun edustaja, kuin haltia, hovissakin sitä osataan arvostaa pelkästään taiteen nimissä".
"Omasta mielestäni taidetta pitäisi arvostaa tekijästä huolimatta. Valitettavasti näinä aikoina taiteelle on harvemmin tilaa, piireissä jos toisissakin" Arathet lisäsi, heidän saapuessa hänen työhuoneensa ovelle. Haltia avasi oven ja antoi Darionin astua sisään ensin, ennen kuin tuli itse perästä. Ovea Arathet ei sulkenut kokonaan, he poistuisivat joka tapauksessa kohta, eikä sitä koskaan tiennyt jos tummahipiä olisi tuntenut olonsa kovinkin ahdistuneeksi suljetussa tilassa vieraan kanssa.
"Oletko ollenkaan kiinnostunut runoudesta? Tai kirjallisuudesta ylipäätään?" Haltia jatkoi kyselyään samalla kun kävi astelemaan työpöytänsä ääreen, käyden vielä nopeasti selaamaan käsissään olevia papereita ja asettelemaan niitä oikeisiin pinoihin huomista varten.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 16 Helmi 2015, 15:36

// Helsingistä ja Jyväskylästä saa ainakin Oreoita. Hyvä kamppania tosin, minä lähden siihen mukaan. Saisin rutkasti rojalteja siitä ja voisin lopettaa opiskelun ja lällätellä eläväni, kirjaimellisesti, Oreon voimalla. Taidan piirtää tästä valmiiksi mainoskuvan. Ainakin siihen voisi sopia se eeppinen meme mainoslauseeksi "Come to the dark side..we have cookies".//

Ei, ei tätä. Jos Darion pääsisi puhumaan yhtään enempää taiteen määritelmästä, sen syvällisestä olemuksesta ja siitä, mitä oli "oikea taide", hän ei ikinä pääsisi ylös siitä kuopasta. Se tulisi olemaan loputon keskustelu ja analyysi, joten puolidemoni melkein puri kieltään, ettei olisi lähtenyt jatkamaan tätä keskustelua yhtään sen pidemmälle, mitä kannatti. Muuten hän ei hiljenisi ikinä.
"Joskus on parempi, ettei tiedä, kuka taiteilija on. Silloin näkee itse teoksen, ei sitä, joka sen takana seisoo."
Darion itse oli ottanut tavaksi esimerkiksi singneerata työnsä pelkästään kirjaimella "D". Silloin ei voinut tietää hänen rotuaan tai sukupuoltaan, jotka olisivat voineet vaikuttaa aatokseen siitä, oliko teos hyvä vai ei. Tietysti, olihan pelkkä yksinkertainen kirjain helppo väärentää, jos halusi ratsastaa toisen menestyksellä ja taidolla, mutta ainakaan toistaiseksi, Darion ei ollut törmännyt moiseen. Tämä ehkä voisi olla melko vaarallinen keskustelu, jos Darion erehtyisi enemmänkin mainitsemaan ihmisistä ja heidän taiteistaan, mutta Arathet vaikutti kyllä siltä, ettei omannut erityisen palavaa vihaa ihmisiä kohtaan, joten ehkä hänen kanssaan voisi keskustella sivistyneesti aiheesta.
"Meillä on hassu tapa vihata asioita, jotka eivät edes liity vihamme kohteeseen millään tavalla. Se, että joku sattuu syntymään ihmiseksi näinä kurjina aikoina, ei tee hänen taiteestaan yhtään sen huonompaa tai parempaa, kuin vastaavasti jonkun haltian taide."
Darion itse oli isänsä puolelta ihminen, mutta hän ei ollut koskaan kokenut, että se olisi suuremmin vaikuttanut siihen, mitä hän oli tai ei ollut. Eihän hän ollut edes koskaan nähnyt kyseistä miestä, joten miten asia, josta Darion ei ollut edes tietoinen, voisi vaikuttaa häneen?

Darion ei suuremmin pitänyt lukituista huoneista. Se sai hänet levottomaksi, joten hän arvosti sitä, että Arathet jätti oven hiukan auki. Sanottiin, että pahoja asioita tapahtui suljettujen ovien takana, joten ainakaan nyt Darion ei uskonut olevansa välittömässä vaarassa. Demonien rohkeus ei oikein seurannut häntä. Puoliverinen katseli hetken aikaa ympärilleen, rekisteröiden huoneen ja siellä olevat esineet, ennen kuin vastasi esitettyyn kysymykseen.
"Tietysti. Runous ja säveltäminen kulkevat hyvin pitkälti käsi kädessä. Ja myös luen mielelläni, jos saan tilaisuuden."
Darion sävelsi enemmän musiikkia kuin lauluja, mutta kaikki laulut lähtivät jollain tavalla runoudesta, ja sanat piti sovittaa instrumentteihin. Mitä kirjoihin tuli, Darion omisti verrattaen vähän kirjoja, koska ne saattoivat olla hyvinkin kalliita. Mieluummin hän luki jotain ja muisti lukemansa.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2015, 14:13

Arathet ei voinut kuin naurahtaa ja nyökätä myöntävästi Darionin sanoille. Oli yllättävää kuulla moisia puoliveriseltä demonilta. Eihän sen sinällään pitäisi olla yllätys, ett tuonkin rodun edustajista löytyi niitä poikkeuksia massasta, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun Art itse törmäsi demoniin - tai siis, puoliveriseen - joka välitti taiteesta noinkin paljon. Ja osasi käsitellä sitä mitä mielekkäimmällä tavalla! Jos tilanne olisi ollut toinen ja he tavanneet jollain toisella tavalla, olisi Arathet varmasti kutsunut Darionin kerran jos toisenkin luokseen istumaan iltaa viinilasin viereen ja keskustelemaan pelkästään taiteesta. Olihan haltialla taiteenystäviä "omantasoisissa" piireissäkin, mutta he tuppasivat olemaan juuri sitä... puolueellista taidetta kannattavaa. Ei ihmisten - tai oikeastaan kenenkään muun, kuin mainetta keränneiden haltioiden - teoksista tai kulttuurista ylipäätään voinut heidän kanssaan keskustella, ilman sitä väheksyvää ja halveksuvaa sävyä. Sellainen snobimainen käytös ei ollut kovin mukavaa kuunneltavaa, mutta asemansa tähden ei Arathet voinut varsinaisesti ärähtääkään näille henkilöille. Joskus oli vain parempi nyökätä ja hymyillä.

"Täytyy kyllä myöntää, että vaikutat olevan aivan jotain muuta, mitä erehdyin sinusta luulemaan ensisilmäyksellä", Arathet kävi naurahtamaan vilkaisten tummahipiäisen puoleen, "Anteeksi virhearvioni - vai pitäisikö sanoa ennakkoluuloni, vaikka yritänkin aina olla ennakkoluuloton. Joskin koskaan ei voi olla liian varovainen. Vaikutat erittäin fiksulta ja omaat selvästi mielenkiintoiset näkökannat asioihin. Jos totta puhutaan, juuri tuonkaltaista ajatusmaailmaa sitä kaipaisi muutaman muunkin päähän".
"Kerroit olevasi Perianin seurassa täällä... Oletteko ystäviä vai kenties... jotain muuta?", Perianin tuntien Arathet ei yhtään ihmettelisi, jos mokomalta erikoisempaa petiseuraa löytyi. Tämä tuli nyt yllättäen mieleen, haltian alkaessa pohtimaan mitä Darion varsinaisesti linnalla Perianin seurassa teki...


// No täällä nakkilassa - nahkiaisten luvatussa maassa - moisia herkkuja ole. Tääl syödään vaan nahkiaisia. Ja nakkeja. Tule mukaan, rikastutaan ja eletään herroiksi Oreon voimalla. Ja toi on just täydellinen mainoslause, sillä myydään ja paljon! Näin myös uuden unen Darionista, tosin siinä oli myös Sandsin Roswell ja Harlekiinin Tsytan. Ne oli gay dads ja Darion niiden adoptio poika. Sitten herätessä mietti taas että mitähän nyt.
JA NYT MYÖS HÄVETTÄÄ KOSKA OLIN AIVAN SATAVARMA, että postasin tänne vastauksen jo viimekuussa, mutta en ei se näemmä koskaan oo tullu perille. Ja nyt vasta älysin kattoa. ANTEEKSI KESTO YHYYY OLEN KAMALA menen syömään jäätelöä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 24 Maalis 2015, 22:03

Darion tiesi hyvin, missä oli, ja oli melkoisen varma siitä, että täällä oli hyvin tiukat säännöt siitä, mistä saisi puhua ja mistä piti olla ihan hys hys. Oletettavasti jonkinlainen "Ihmiset ovat kivoja!"- lause ei ehkä heti ensimmäisenä olisi hyvä sanoa ääneen. Mutta vaikutti siltä, ettei Darion ollut menettämässä päätään sen takia, että sattuisi kehaisemaan myös ihmisten taitoja maalata, piirtää tai veistää. Kansa kuin kansa, ei kai se vaikuttanut johonkin taitoon? Paitsi että haltioilla, demoneilla ja muilla ei-ihmisillä oli ehkä enemmän aikaa tehdä haluamiaan asioita ja hioa niitä täydellisyyteen, mutta se nyt oli sivuseikka. Ei taiteessa ollut, Darionin mielestä, kyse siitä, miten paljon aikaa oli, vaan miten sitä käytti. Art vaikutti älykkäältä ja ymmärtäväiseltä, ehkäpä hänen kanssaan saattoi vaihtaa useammankin sanan. Pahinta vain tällaisissa erikoisissa, mutta kovin miellyttävissä, kohtaamisissa oli se, että ne yleensä loppuivat kuin veitsellä leikaten. Sikäli mikäli Darion joutuisi lähtemään lopulta, hän epäili, ettei tulisi näkemään sen enempää Periania kuin Artiakaan uudelleen, ja tämäkin mukava keskustelu jäisi joksikin lyhyeksi silmänräpäykseksi, joka unohdettiin aika pian.

Darion naurahti lyhyesti, Artin mainitessa ennakkoluulonsa. Jos Darion saisi kolikon aina kun joku luuli hänestä jotain muuta ulkonäön perusteella, hän voisi lopettaa taiteella elämisen ja vain levätä laakereilla.
"Et uskokkaan miten monta kertaa kuulen tuon."
Mutta Darion ei ottanut sitä itseensä. Kaikilla oli ennakkoluuloja. Kun näki toisen ensimmäisen kerran, sitä teki automaattisesti joitain päätelmiä ja havaintoja, kuten "Tuolla naisella on kallis mekko, hän on varmaan hyvästä suvusta." tai "Tuolla tyypillä on suipot korvat. Hän ei varmaan ole ihminen.". Se tapahtui kaikille, joten miksi sitä turhaan kannattaisi ottaa nokkiinsa?
"Eli en vaikuttanut sinulta fiksulta aikaisemmin? Hmm. Pitäisikö nyt demonisen puoleni vai ihmispuoleni olla loukkaantunut tuosta? Kumpi on se idiootti?"
Darion virnisteli hyväntuulisena. No, oletettavasti haltiat pitivät ihmisiä tyhminä, ja demoneita kaikki pitivät tyhminä. Melko huono sekoitus siis. Mutta kuten Darionin isoveli oli sanonut joskus "Mitä sitä turhaan näyttää fiksulta, jos voi repiä toisin ajattelevan pään irti?". Darion ei noudattanut tätä neuvoa.
Keskustelussa tuli mainittaneeksi myös Perian. Puolidemoni huokaisi syvään. Vasta nyt hän oikeastaan kunnolla tajusi, miten typerältä selitys tulisi kuulostamaan.
"Emme oikeastaan. Tapasimme sattumalta, hän tuntui ihastuneen harppuun, jonka olin saanut lahjaksi ja yritti ostaa sen. En halunnut myydä sitä, joten jokin typerä päähänpisto sai minut suostumaan kilpaa soittamiseen. Perian saisi harpun, jos soittaisi minua paremmin, ja nyt olen täällä."
Darion pudisteli hiukan päätään ja haroi mustia hiuksiaan.
"En varmaan ole ikinä tehnyt mitään näin hölmöä."

// Nakkila. Minä en varmaan tule koskaan tottumaan siihen, se kuulostaa lastenkirjan paikalta. Wienerland. Varmasti hyvä paikka asua kylläkin. Hmm. Darionin pitää lopettaa tuo sinun uniisi tunkeminen, häiritsee jo muita. Tosin, ei ihan kaukaa haettua. Ystäväni kanssa aikaisemmin pelaillessa Darionista tuli tahtomattaan isä, kun hänen isoveljensä, Dastan, meni ja pisti paksuksi Darionin parhaan ystävän siskon. Koska isä ei halunnut ottaa vastuuta ja äiti potkaisi tyhjää, taapero jäi Darionin ja hänen ystävänsä kontolle. Siitä on olemassa kaiketi vielä ficci //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Huhti 2015, 21:29

Arathet kävi naurahtamaan pienesti, ehkä jopa nolostuneen pahoittelevasti Darionin kyseenalaistaessa, etteikö aikaisemmin fiksulta ollut näyttänyt.
"En nyt sanoisi niinkään. En tarkoittanut sitä pahalla", Haltia hymähti, päätään pudistellen, "Mutta toisaalta pistää kyseenalaistamaan millainen järjenjättiläinen hiippailee pitkin hovin käytäviä, tietäen tasan tarkkaan että joutuisi vaikeuksiin jos johonkuhun törmäisi?", neuvonantaja kävi virnistämään pienesti, kuitenkin naurahtaen. Ei Darion tyhmä ollut, utelias vain, korkeintaan. Ja vaikutti tuo aika nuoreltakin - ainakin Arathetin mielestä - ehkä sen käytävillä harhailun saattoi pistää nuoruuden piikkiin. Oli kuitenkin onni onnettomuudessa, että puoliverinen oli häneen törmännyt, ennemmin kuin vartijoihin tai... no, Araniin. Kyllä Art tiesi, mitä siitäkin olisi tullut, hyvä jos Darionia olisi nähty sen jälkeen enää missään. Yksikin väärä sana tai vähänkin väärä asenne - tai edes yksi väärä ajatus! - ja Darionista ei olisi kukaan enää kuullutkaan.

Puoliverinen kävi kuitenkin kertomaan, että oli sattumalta tavannut satyyrin ja sorkkajalkainen oli ihastunut Darionin harppuun. Siitä ilmeisesti kaksikko oli päätynyt vedonlyöntiin, mikäli Perian soittaisi harppua paremmin kuin puoliverinen, saisi tuo mokoman itselleen.
"No tuo kuulostaa kyllä aika hölmöltä vedolta", Neuvonantaja hymähti, samalla kun kävi askeltamaan kohden ovea, viittoen Darionia mukaansa jälleen käytävien puolelle, "Mutta toisaalta... En nyt sanoisi, että mahdollisuutesi ovat olemattomat kilvassa sitä satyyria vastaan. Mikäli hän pelaa reilua peliä".
"Perian taitaa... 'viettelymagiaa' jollain tasolla. Hän saattaa käyttää sitä hyödyksi soittaessaan. Mutta mikäli kilpa on reilu, en yhtään epäile, ettetkö sinä pärjäisi. Kerta harpun omistat, oletan että sitä myös osaat soittaa",
haltia jatkoi, "Kelle edes olette soittamassa, jos saan kysyä?".


// Nakkivene. Wienerland kuulostaa täydelliseltä valtakunnan nimeltä, ehkä valtaan tän paikan ja perustan oman kuningaskuntani tänne. Juu kyllä kiitos, käske Darionin pysymään poissa unistani tai sitten pukemaan kunnolla ylleen... Tai vaihtoehtoisesti heittämään ne kaikki pois. Kai Darion oli edes hyvä isä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Huhti 2015, 00:02

No, kieltämättä, Art oli oikeassa. Ei kukaan täysjärkinen varmaan olisi hiippaillut pimeän aikoihin käytävällä, joten touché hänelle. Mutta oli mukava huomata tilanteen olevan rento, humoristinen ja molempia miellyttävä. Ainakaan kumpikaan ei ollut, vielä, loukkaantunut toisen kommenteista.
"Tietysti hiipparoin. Käytävillä oli hienoja tauluja."
Sen parempaa puollustusta hölmölle käytökselleen Darion ei keksinyt, vaikka ei tämäkään kovin järkevä ollut. Luultavasti iloluontoinen hymy kertoi senkin olevan pelkkä vitsi. Tietysti, Art oli kyllä oikeassa. Darionin olisi vain kiltisti pitänyt pysyä huoneessa Perianin heräämisen asti (ties miten pitkään sekin olisi kestänyt) ja liikkua vasta hänen seurassaan. No tehty mikä tehty. Oli turhaa jossitella, jos asia oli jo tapahtunut, ja se oli johtanut seuraaviin asioihin. Tässä tapauksessa onneksi ihan positiivisiin.

Darionin oli pakko myötäillä Artin sanoja, hänen todetessa rehellisesti vedonlyönnin olevan hölmö.
"Siihen en väitä vastaan."
Mutta oli toki ihan positiivista kuulla, ettei Darionin häviö ollut päivänselvää kaikille muille, paitsi hänelle itselleen. Puolidemoni oli ylpeä taiteellisista taidoistaan, ja olisi kovin itsetuntoa loukkaavaa, jos hänet julistettaisiin häviäjäksi jo ennen ensimmäistä nuottia. Artin sanoissa oli tietty kryptisyys. Jos pelaisi reilua peliä? Jaa-a, olipas Darion taas ollut sinisilmäinen. Hän oli olettanut luonnollisesti, että peli olisi reilu.
"No, en usko, että Perian vaivautuu käyttämään tätä mahdollista magiaansa. Mitä menetettävää hänellä edes on, vaikka häviäisi? Ja nyt kun asian mainitsin, minulla ei ole mitään havaintoa, mitä minulle tapahtuu, voitin tai hävisin."
Darion alkoi muuttua vähän epävarmaksi omien aatostensa kanssa. Sama se, mitä Perian oli hänelle sanonut, sillä se kaikki saattoi hyvinkin olla valhetta. Ainoa totuus oli se, että Darion oli täysin vierailla vesillä juuri nyt, ja Perianin puheista huolimatta, hänelle voisi käydä ihan mitä vain. Hän ei ollut enää lainkaan niin itsevarma ja rento, mitä hetki sitten, ja kesti pitkään, ennen kuin hän edes rekisteröi Artin puhuneen hänelle. Luultavasti se oli jonkinlainen kysymys.
"Anteeksi, kysyitkö jotain?"
Puolidemoni havahtui yhä synkemmistä ajatuksistaan.

// Minusta Wienerland kuulostaa joltain..saksalaiselta ravintolalta. Mutta toki, jos haluat nakkivaltakunnan, kukapa sitä on estämään. Hm. Itse asiassa oli. Darionilla oli äärimmäisen korkea suojeluvietti veljenpoikaansa kohtaan, ja sen takia kerran puri parasta ystäväänsä vahingossa //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Huhti 2015, 20:10

Haltia naurahti pienesti, jokseenkin arvelevasti Darionin uskoessa, ettei Perian aikonut käyttää magiaa hyväkseen. Haltia uskoi tuntevansa satyyrin hieman paremmin, mitä puoliverinen. Ja jos hän tosiaan tunsi Periania yhtään, aikoi tuo käyttää kaikki mahdolliset keinot saadakseen haluamansa. Arathet ei luottanut siihen satyyriin, Perian oli liian... Epäilyttävä. Ei tuosta varmasti ketään olisi tappamaan, mutta jotain sorkkajalkainen tuntui aina suunnittelevan. Omaksi edukseen, jos ei muuta. No, toivoa saattoi, että Darion olisi oikeassa. Jos Perian jotain aikoi puolidemonilta voittaa, voittakoot sen reiluin keinoin tai hyväksyisi häviönsä. Toivottavasti Darion muistaisi myös mainita satyyrille, ettei tuo käyttäisi kepulikonsteja.

Askel jatkui hämärälle käytävälle haltian odottaessa Darionilta vastausta kysymykseensä. Tummahipiä tuntui vaipuneen omiin aatoksiinsa keskustelun ohessa, saaden haltian vilkaisemaan tuota kysyvästi hymyillen.
"Kysyin, kenelle olette soittamassa?", Arathet kävi toistamaan kysymyksensä pienesti naurahtaen, kerta kysymys oli ilmeisesti mennyt ohi toisen korvien, "Olettaen, että soitollanne on joku tuomarina. Tuskin tulisitte yhteisymmärrykseen siitä, kumpi teistä soittaa paremmin, jos itse sen päättäisitte. Tai no, näin epäilen, mitä nyt Periania tunnen... Satyyri kun tuntuu olevan aika täynnä itseään...".


// Nyt tahdon saksalaiseen ravintolaan syömään. On mahtavaa olla nakkivaltakunnan hallitsija. Tätä olen aina halunnut. Darioni pitää ihan selvästi pistää lapsenvahdiksi tästä eteenpäin. Tosin se pureskelu pitää jättää vähemmälle //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron