//
Suspicious Cole Phepls is suspicious. Yritän kuitenkin pitää tämän monologin vähemmän eeppisenä, että sen jaksaa lukeakkin ilman sen isompia "mitä vit.."- momentteja. //
Niin no, varmaan jotain Darionia hieman sivistyneempää henkilöä olisi luultavasti voinut hämmentää tai nolostuttaa Perianin kommentti, miten häntä ei haitannut yöllinen kouriminen. Mutta demonien parissa kasvaessa sitä oli oppinut luultavasti hieman sietämään tuollaisia asioita. Eivät ne tuntuneet kovin "tuhmilta puheilta", kuten asia yleensä ilmaistiin. Demonimaailmassa, kouriminen oli ihan sallittua, oli se sitten luvan kanssa tai ilman. Darion vain pyöritti silmiään kommentille, parempi olla vastaamatta mitään. Luultavasti Perian olisi vain innostunut enemmän, mikäli ei olisi ollut niin väsähtäneen näköinen.
No, oli hyvä tietää saavansa luottamusta. Ei sillä, että Darion olisi heti ensimmäisenä muutenkaan mennyt ja varastanut jotain, mutta hän todennäköisesti jäisi kiinni heti kättelyssä, ja näin hienossa mökissä oli sen verran hienoa ja ainutlaatuista krääsää, ettei sitä kuitenkaan saisi myytyä ilman epäilyksiä. "Pidä asiat yksinkertaisina." Oli Darionin isoveli opettanut. Kaiketi se päti myös asioiden myymiseen.
Puolidemoni ei viitsinyt enää häiritä sen enempää Periania, joka oli päättänyt luottaa sen verran uuteen tuttavuuteensa, että uskaltautui nukkumaan. Darion oli vähän neuvoton, mitä seuraavaksi oikein tekisi. Toki hän voisi yrittää nukkua, mutta ei siitä kuitenkaan tulisi mitään. Huone oli hyvin hiljainen. Normaalisti, hiljaisuus oli mukavaa. Silloin oli aikaa ajatella, mutta vieraassa paikassa se tuntui erilaiselta. Ajatukset tuntuivat erilaiselta. Ne eivät olleet rentoja ja rauhallisia, vaan uteliaita. Uusi paikka, uusia asioita, uusia mielikuvia. Miten tämä olento elää? Millainen hän on? Mitä hänellä on kaapeissa ja lokeroissa? Omassa kodissaan Darion, yleensä, tiesi laatikkojen ja kaappiensa sisällön, mutta tässä huoneessa kaikki oli uutta. Taiteilijan päässä melkein mikä tahansa uudessa paikassa oli kiehtovaa ja erilaista, vaikka itse olisi omistanut jonkin saman esineen. Siinä nousi ajatuksia, kuten "Näinkin korkea-arvoisella on samanlaisia esineitä kuin minulla!", ja sitä saattoi hetken tuntea olevansa saman arvoinen. Perianin huone oli hieno, ja varmasti sitä olisi voinut vähän tutkia tarkemmin, mutta se tuntui edelleenkin epäkohteliaalta, varsinkin, kun toinen nukkui. Vain varkaat tutkivat tavaroita, jotka eivät olleet heidän, kun muut nukkuivat. Kehtaisiko sitä ihan vähän katsella ympärilleen huoneen ulkopuolelle? Ihan pikkipikkiriikkisen?
Darion oli istunut lattialla koko odottamisen ajan, katsellut ympärilleen ja pohtinut, millainen uusi huone tämä oli, mutta lopulta hän nousi jaloilleen ja hiipi ovelle. Kaiketi kukaan ei ollut enää liikkeellä, joten tuskin pieni tutkimusretki haittaisi ketään? Darion ei koskisi mihinkään, katselisi vain. Kenties täällä oli maalauksia, jotka hän tunsi. Maalaukset saattoivat olla yhtä yksilöllisiä kuin kasvot tai sormenjäljet. Heti, kun näki taulun, tiesi tekijän. Darion kurkisti ovenraosta ja katseli muutaman kerran molempiin suuntiin, kuulostellen myös. Ei mitään erityistä. Jos sitä kävelisi vain käytävän päähän, ja takaisin? Ei pitkälle, ihan vain sen verran, että näkisi jotain. Käytävän päähän, ja takaisin. Ei pidemmälle. Olettaen toki, että käytävä oli niin pitkä, miltä se näytti. Kukaan ei pahastuisi, jos mitään rikollista ei ollut tekemässä. Vielä kerran Darion katsoi ympärilleen, kunnes luikerteli ulos huoneesta ja lähti mahdollisimman pehmein askelin liikkeelle. No, jos ei muuta, ainakin tila oli avara. Mitä enemmän askelia sini-ihoinen otti, sen rennommaksi hänen olonsa kävi. Ei hänelle mitään sattuisi. Pahoja asioita tapahtui vain pahoille. Ehkei tämä ollut niin huono idea, oli mukavaa päästä liikkumaan ja ulos huoneesta. Hiljaisuus ei ollut enää painostavaa, vaan ihan mukavaa. Sillä oli oma, erikoinen äänensä, hiljaisuuden ääni, jonka tahtiin Darion alkoi hyräillä ja vaipua omiin aatoksiinsa. Askel keveni hieman, muuttuen melkein tanssivaksi, eikä Darion edes huomannut, miten pitkälle oli kulkenut.
//
Ja ihan vain, ettei elämä olisi turhan vakavaa //