Music duel || Forteeee

Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Huhti 2015, 19:51

Joskus sanottiin, että piti elää hetkessä ja oli turha murehtia tulevaa, tai varsinkaan mennyttä. Mutta juuri nyt tulevaisuudesta kannatti olla huolissaan, kerta Darion ei voinut olla täysin varma, mitä hänelle tulisi vielä tapahtumaan. Darionin äiti oli joskus sanonut, että maailmassa oli vain kaksi täysin varmaa asiaa; Kuolema ja miesten tyhmyys. Niin no, kaiketi nuo kaksi kulkivat kyseisen naisen elämässä käsi kädessä, mutta tähän hätään kyseisestä neuvosta ei tainnut olla mitään sen suurempaa apua ja iloa.
Art oli kysynyt aikaisemman kysymyksensä uudelleen, ja nyt Darion sentään oli ihan kartalla, mitä hän oli sanonut. Se, rekisteröikö puolidemoni sanoja ja osasi vastata niihin, oli asia erikseen.
"Luultavasti, en nyt tähän hätään saa mieleeni, mainitsiko Perian sen kummemmin tuomarista. Mutta sellainen varmaan kyllä on, muuten tämä olisi harvinaisen epäreilu kisa."
Darion hymähti vähän, mutta päätti sitten ottaa uudelleen esiin huolenaiheen, joka oli saanut hänen ajatuksensa sivuraiteille hetkeksi.
"Kerrohan, mitä uskot minulle käyvän, jos häviän tämän kisan? Tämä on kuitenkin minulle hyvin vierasta aluetta, enkä usko saavani vain kävellä pois noin vain?"
Tietysti Darion saattoi toivoa, ettei hänestä mitään haluttaisi häviön myötä, mutta ehkä nyt kuitenkin olisi hyvä varautua edes johonkin pahaan.

// Sinun pitää piirtää nakkivaltakunnan vaakuna. Siinä on vene, jonka yläpuolella on makkara, jolla on kruunu. Kaunista. Kerrottakoon, testasin kotona perheeni luona piirrustustehtävää, jota olin suunnitellut toteutettavaksi nuorten parissa. En sen enempää selitä itse tehtävää, mutta isoveljeni piirsi possun ja lampaan, jotka kantavat välissään ikkunalasia, ja sitä lasia kohti lentää makkara. Voin kertoa, en osannut analysoida sitä. //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2015, 00:03

Darion ei ollut niinkään varma siitä, kuka kilpaa tulisi tuomaroimaan. Täytyihän sen olla joku hovin jäsen, miksi muuten Perian olisi raahannut puoliverisen tänne? Tai näin Arathet oletti, ei hän nähnyt mitään muuta järkevää syytä sille, miksi Darion hänen seurassaan nyt oli. Ihan hyvin nuo olisivat voineet kilpansa selvittää missä ikinä olivatkaan tavanneet, ellei Perian vaatinut tuomariksi jotakuta tuttuaan. Siltä se ainakin Arathetista vaikutti, saattoihan hän olla väärässä. Ehkä Perianilla oli muut suunnitelmat mielessä Darionin suhteen, siitä haltia ei olisi yhtään yllättynyt.
"No, kaiketi se selviää sinulle kun alatte ottamaan toisistanne mittaa. Ehkä minäkin olen paikalla, ken tietää. Perian kun on kovin teatraalinen tapaus, ehkä hän haluaa suuremman yleisön...", Haltia kävi tokaisemaan ohimennen, toivoen Darionin puolesta, ettei kyseessä ollut suurempikin yleisö. Varmasti Darion osasi hommansa, eikä esiintyminen tuolle kenties ollut niin suuri kynnys, mutta jos joutui hoviin ykskaks yllättäen soittamaan ja paikalle saapuisi suurempikin yleisö... Ei se kuulostanut kovinkaan houkuttelevalta tilanteelta.

Kulma kävi kohoamaan pienesti puoliverisen seuraavan kysymyksen myötä, Arathetin miettien tilannetta hetken. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta mitä Perian oli kilpailun suhteen suunnitellut, mutta satyyrin "vallalla" tuolla ei pitäisi olla mitään oikeutta ainakaan aiheuttaa puoliveriselle mitään harmia.
"Parhaimmassa tapauksessa myönnät tappiosi, luovutat harpun Perianille ja poistut paikalta", haltia aloitti mietteliäänä, "Pahimmassa tapauksessa et poistu täältä elävänä".
Tekihän se pahaa sanoa noinkin karuja totuuksia ääneen, mutta ei Arathet halunnut valehdella Darionille. Puoliverisiä kun ei katsottu hovissa kovinkaan hyvällä - tosin se riippui täysin henkilöstä, loppupeleissä - eikä noita täten kohdeltukaan kovin hyvin.
"Voin... Yrittää puhua puolestasi jos tilanne äityy niin rumaksi, että sinua tyrmille oltaisiin viemässä. En kuitenkaan tiedä tilanteestasi paljoa, saatikka sitten Perianin suunnitelmista... Uskon kuitenkin, että sinulla on oikeus poistua täältä kun sen aika tulee. Luotan sinuun ja toivon, ettei tämä luottamukseni ole typerä veto minulta", katse kääntyi terävästi Darionin puoleen, "En haluaisi pelotella sinua sillä kaikkein pahimmalla, mutta... Hovi ei ole niin ruusuinen paikka mitä jotkut olettavat".


// Ja valtakuntani kansallislaulu olisi tämä. Kaunista, tämän teen. Mutta tuohan kuulostaa tulkinnalta tehtävään, mikä ikinä olikaan. Makkaroiden kuuluu lentää kohti ikkunoita, se on luonnon laki //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Huhti 2015, 11:55

Darion ei ollut esiintymiskammoinen. Ei edes vähän. Joitain, jopa taiteilijoita, se vaivasi, mutta Darion oli aina tuntenut olonsa varsin kotoisaksi ja mukavaksi yleisön edessä. Hän luotti iteensä ja luotti kykyihinsä, tässä hän oli hyvä. Hän hallitsi soittimensa, tiesi, miten niitä käytettiin ja miten sai aikaan kauneimmat sävelet. Hänellä ei siis ollut mitään syytä jännittää. Se, että Perian haluaisi ison yleisön, ei normaalitilanteessa tuntunut erityisen pelottavalta. Mutta ehkä tällä kertaa jännitys oli ihan hyväksi jopa. Panokset olivat, ainakin Darionilla, sen verran kovat, että lievä pelko tulevasta ja hermostuneisuus olivat terveellisiä. Mitä jos hänen taitonsa pettäisivät hänet, ja soitin ei suostunut yhteistyöhön? Jokainen soitin oli kuitenkin omanlaisensa, riippuen siitä, kuka sen oli tehnyt. Eivät kaikki sopineet Darionille. Mitä jos asiat menisivät todella huonosti? Hän saattaisi menettää enemmän kuin herppunsa. Paljon enemmän. Mitä jos tuomarit oli lahjottu?

Artin sanat eivät ainakaan rohkaisseet Darionia yhtään, vaikka hän rehellisyyttä arvostikin. Ne saivat puolidemonin yhä enemmän hermostumaan, vaikka hän yritti ajatella rationaalisesti.
"Miten niin pahimmassa tapauksessa en poistu elävänä? Eiväthän he voi heittää minua tyrmään, jos häviän soittamisessa. Se ei ole rikollista."
Vaikka Darion kyllä tiesi, että täällä oli muiden säännöt ja tavat. Hänet voitaisiin heittää tyrmään ihan mistä syystä tahansa, mitä vain keksittiin. Puolidemoni haroi hiuksiaan.
"Kiitos, mutta luotan siihen, että Perian pelaa reilusti. Tai siis, jos hän niin kovasti olisi halunnut harpun, että olisi valmis tapattamaan minut, hän olisi kutsunut vartijat jo saman tien, kun tulin tänne."
No, toisaalta, oli turha panikoida vielä. Ehkä asiat eivät kärjistyisi niin pahaksi? Kaiketi oli jotain, millä Darion voisi ostaa vapautensa, jos niikseen tuli. Aina oli keino säilyttää elämänsä. Kuten Darionin äiti aina sanoi (ja paljon hän sanoikin), "ainoa asia, mikä ei ole kaupan, on sielu, koska siitä ei kukaan maksa.". Voisihan kai sen niinkin ajatella.
"Jos rehellisiä ollaan, en olettanutkaan sen olevan. En tiedä henkilökohtaisesti hovielämästä mitään, mutta jos se on yhtään samanlaista kuin demonien hierarkia, se on kaukana ruusuista."

// Paras kansallislaulu ikinä. Darion alkaa olla häiritsevä, nyt hän tunkee minunkin uniini. Tällä kertaa hän oli enkeli, ja opetti jotain miestä olemaan demoni ja tappamaan väärintekijöitä polttamalla heidät siinä jutussa, missä tuhkataan ihmisiä. Ja hän vartioi myös rautaristikkoa, jonka takana oli kolme uurnaa, jossa olivat kyseisen miehen kolme sisäelintä. Sydän, maksa ja joku kolmas, mitä en muista. //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Huhti 2015, 18:14

Arathet kävi hymisemään jokseenkin naurahtelevasti, Darionin todetessa, ettei häntä voinut tyrmiin heittää soittokisasta häviämisestä. Ei ehkä siitä, mutta mikäli tarve, kyllä moisestakin syystä vedettäisiin joku pieni syyte, millä kuka tahansa saataisiin tyrmiin. Loppupeleissä ei tarvinnut edes olla mitään syytä, riitti vain että siniverinen väitti jotakuta petturiksi tai vakoojaksi ja siitähän se häkki heilahti. Eivät siniveriset tarvinneet todisteita, todisteet puristettiin irti sitten "ammattilaisten" toimesta...
Ehkä sitä ei kuitenkaan kannattanut nyt kertoa. Aivan turhaan hän Darionia pelotteli, ei tuon kannattanut pahinta jännittää, kun niin ei todennäköisesti tulisi tapahtumaan. Tai niin Arathet toivoi.
"Perianista sinun tuskin täytyy olla huolissasi sen suhteen", Arathet hymähti pienesti, antaen asian sitten olla omalta osaltaan. Tuskin Perian olisi se, joka Darionin halusi vaikeuksiin - tai mistä sitä tiesi. Ei Arathet satyyria tuntenut kunnolla, lähinnä vain päällisin puolin. Tosin sekin riitti jo kertomaan haltialle, ettei hän pahemmin pitänyt satyyrista.

"En ole koskaan kuullutkaan edes puhuttavan demonien hierarkiasta... Mutta uskon kyllä, jos sitä moiseksi kuvailisit", Haltia vilkaisi Darioniin ennen kuin jatkoi, "Tosin, enpä minä pahemmin ole demoneihin perehtynyt... Lähinnä ne yleiskuvalliset ja eittämättä vääristyneet käsitykset ovat tuttuja. Ei sillä, aihe sinällään kiehtoisi, mutta jos demoneista alkaisi paremmin lukemaan tai kyselemään asianomaisilta, saattaisi se herättää kysymyksiä ja huhuja, näin minun asemassa olevan henkilön suhteen".
"Huhut kun saattavat vääristää todellisuutta kovinkin rumasti"
, Haltia hymähti, hidastaen samalla askeltaan heidän saapuessa nyt käytävälle, jolla Perianin huone sijaitsi.



// Kyllä. Darion haluaa vain huomiota, anna Darionin tulla uniin jos on tullakseen. Nyt oli kyllä aika radikaali enkeli, täytyy myöntää. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 28 Huhti 2015, 19:42

// Enkelit lentää sun uniin. Kirjaimellisesti. Nyt ne eivät vaan tee kenestäkään kauniita //

No, se kaiketi oli ihan se ja sama, miten paljon Darion huolehti asioista tässä vaiheessa. Fakta oli, että tässä sitä nyt oltiin, ja siihen piti sopeutua. Kaiketi Darionin kannatti vain soittaa mahdollisimman hyvin, ja vallata tuomarin sydän taidoillaan. Ehkäpä kaikki päättyisi kyllä hyvin, tai ainakin siedettävästi, jos ei muuta. Tällä hetkellä Darion ei edes kaivannut mitään sen ihmeempää palkintoa, jos sattui voittamaan, hän halusi vain päästä elävänä kotiin.

Käytävä näytti jälleen tutulta, ja Darion tiesi heidän olevan matkalla takaisin Perianin huoneen suuntaan. Sinäänsä vähän sääli, tämä oli ollut ihan mukava keskustelu, Art vaikutti olevan älykäs ja avarakatseinen, ja tuntevan taidetta hieman enemmänkin. Hyvät hetken loppuivat aina turhan nopeasti, ja seuraavana hetkenä olisikin taas uusi tapahtuma. Tällä kertaa se oli soittokisan muodossa. Mutta ainakin he saattoivat vähän aikaa keskustella. Oli kieltämättä jokseenkin yllättävää kuulla Artin olevan kiinnostunut demoneista. Aika harva niistä halusi tietää yhtään sen enempää, mitä oli pakko, ja silloinkin mahdollisimman vähän. Jos asiaa ei tiennyt, sillä ei ollut vaikutusta, tai jotain.
"Minun on vähän pakko tietää demoneista. Toisin kuin jotkut muut demonit, minä en voi piilottaa omaa verenperintöäni. En voi muuttaa ulkonäköäni mitenkään, joten joudun usein ennakkoluulojen kohteeksi. Pyrin pitämään tietoa yllä, jotta voisin myös korjata joitain vääriä ajatuksia rotuuni liittyen. Tietysti, suurin osa mitä kuulee, on kyllä aika lailla totta ja paikkansa pitävää."
Se saattoi olla joskus yksinäistä, kun omasi niin erikoisia piirteitä, että joku pelkästään niiden takia kääntyi kannoillaan ja katosi paikalta. Darion ei pitänyt itseään erityisen demonisena puolidemonina, joten oli hyvin sääli, miten paljon ennakkoluuloja hän herätti.
"Mutta en ihan ymmärrä, miksi aiheesta puhuminen herättäisi jotain kysymyksiä tai huhuja juuri sinun asemassasi olevalle? Mitä pahaa siinä on?"
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2015, 08:14

Ymmärtäväinen hymy kävi kohoamaan neuvonantajan kasvoille, Darionin kertoessa pyrkivänsä pitämään tietoa yllä ja täten myös omalta osaltaan korjaavan joitakin vääriä käsityksiä kaltaisiaan kohtaan. Darion oli hieno esimerkki siitä, millä tavalla jonkun kannatti yrittää karistaa yltään rotunsa nimissä kulkevia ennakkoluuloja, joskin yksi puoliverinen tuskin riitti muuttamaan yleistä käsitystä. Ennakkoluulot ja varovaisuus kumpusivat yleensä totuudesta tai toisesta, mutta Arathet osasi näin omalta osaltaan nyt katsoa hieman toiselta kantilta demoneita - tai ainakin puoliverisiä tuollaisia. Ei hän silti aikonut luottaa demoneihin - varsinakaan siihen punaiseen paholaiseen, joka hovissa hyppeli... - mutta haltia aikoi silti jatkaa avoimin mielin, kuten oli tähänkin asti yrittänyt. Arathet kun koitti katsoa jokaista yksilönä, ennemmin kuin leimata kaikki rodun edustajat samaan kastiin. Kovin vaikeaahan se oli toisinaan.

Haltia päästi ilmoille jokseenkin vaivautuneen huokaisun ja hymähdyksen välimuodon, Darionin kysellessä, miten näistä aiheista puhuminen saattaisi herättää kysymyksiä ja huhuja. Siinä tuli miettineeksi, oliko haltia nyt puhunut ohi suunsa, kertonut ehkä liikaa hovin ajatusmaailmasta. Tai no, kuninkaan ajatusmaailmasta.
"Demoneista kiinnostuneet yleensä eivät ole täysin viattomin ajatuksin liikkeellä, näin yleisen käsityksen mukaan", Arathet aloitti varovaisesti, "Mikäli minä osoittaisin suurtakin kiinnostusta demoneita kohtaan, saattaisi joku tulkita sen väärin".
Se joku tässä tapauksessa oli itse haltiakuningas. Jo jonkin aikaa neuvonantajan ja kuninkaan välit olivat hiertäneet, heidän mielipiteidensä käydessä vastakkain. Aran oli myös muuttunut entistä epäileväisemmäksi neuvonantajaansa kohtaan, nyt kun kuningas ei enää päässyt lukemaan hänen ajatuksiaan. Tosin, Arathet tiedosti kuninkaan sairauden tekevän miehestä vainoharhaisen, varsinkin näin luottamus asioissa, joten neuvonantaja yritti parhaansa mukaan ymmärtää hallitsijansa käytöstä. Silti, hän ei voinut koskaan olla liian varovainen, kun Cúthalionista oli kyse.

"Toisaalta, kyllähän jokainen saa olla kiinnostunut mistä itse haluaa, tuskin uteliaisuudesta ja tiedonkeräämisestä mitään haittaa on kenellekään", Arathet kävi lisäämään naurahtaen, samalla kun askel kävi viimein hidastumaan ja lopulta pysähtymään muutaman metrin päähän Perianin huoneen ovesta, haltian käydessä katsahtamaan tuota pienesti raollaan olevaa ovea ja sitten Darionia.


// niin mutta, kauneushan on katsojan silmässä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Touko 2015, 22:05

Oletettavasti täällä oli enemmän asioita, mitä ensisilmäyksellä näki. Asioita, joista vaijettiin ja tapoja, jotka eivät sopineet paikan elämään ja arkeen. Asiaa vahvisti haltiasta lähtevä kovin vaivaantunut äännähdys Darionin kysymyksen aikana, ja hän oli jo aikeissa perua koko kysymyksensä, kun sitten kuitenkin saikin vastauksen.
"En voi väittää ymmärtäväni tuota logiikkaa kovin hyvin, mutta ehkä se on tämän paikan ilmapiiri. Voisin väittää, että täällä on paljonkin asioita, joita en ymmärrä. Mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei jostain tietystä asiasta kiinnostuminen tee siitä hyvää tai huonoa, vaan se, miten käyttää tätä kiinnostusta."
Toki, demoneilla oli paljon tietoja asioista, jotka väärissä käsissä voisivat olla hyvinkin ikäviä ja aiheuttaa tuhoa, mutta kuten puolidemoni oli todennut, se kaikki riippui siitä, mihin sitä tietoa käytettiin. Kaikkea kun saattoi käyttää niin hyvään kuin pahaan.
"Jos minä en olisi aikoinaan kiinnostunut taiteista, luultavasti nylkisin turkiksia tai vastaavaa."
Tai sitten Darionista olisi opetettu, vasten tahtoaan, soturi. Se kulki verissä. Kuten hänen äitinsä aina sanoi "Tappamisen taito on jumalallinen, koska silloin voi itse päättää omasta ja muiden elämästä.". Darion ei siltikään ollut samaa mieltä asiasta.

Darionin huomaamatta he olivat tulleet takaisin Perianin huoneen kohdalle. Melkeinpä sääli, tämä oli ollut mielenkiintoinen, vaikkakin outoon ajankohtaan sijoittuva, keskustelu, ja sitä olisi ollut hauskaa jatkaa jossain tilanteessa uudelleen.
"No, palaan kai takaisin. Kiitos, oli hyvä keskustella kanssasi. Ja jos emme tapaa enää uudelleen, toivotan hyvät jatkot ja kiitän mielenkiintoisesta keskustelusta, ja mikäli tapaamme, niin toivotan edelleen hyvää jatkoa siihen asti."
Darion ojensi kättään kohteliaasti, hyvästelläkseen Artin.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2015, 20:22

Arathet, Perian


Ehkä oli vain parasta, ettei Darion kaikkea ymmärtänytkään. Ei tuon tarvinnut kaikkea tietää ja jos hyvin kävisi - näin Arathetin mielestä - pääsisi puolidemoni mahdollisimman nopeasti poistumaan hovista eikä sen suuremmin tutustumaan sen kulisseihin, jotka eivät niin kovin kaunoisia olleet. Näin nopean arvion mukaan Art osasi uumoilla, että Darionista tulisi silmätikku hovissa, jos pidempään pysyisi. Lähinnä tietenkin rotunsa takia, ei tuollaisia katsottu hyvällä haltioiden hovissa, jossa suurin osa oli puhdasverisiä haltioita.
Mieli muuttui jostain syystä osittain haikeaksi, nyt kun matka oli niin sanotusti tullut päätökseen. Olisihan hän voinut pyytää Darionin vaikka teelle vielä seurakseen, Arathet kun tuskin nukahtaisi hetkeen, mutta ehkä oli parempi vain vetäytyä omiin oloihinsa, katsoa miten Splinter pärjäsi ennen kuin nukkumaan kävi. Päivä oli ollut tuttuun tapaan raastava, joten lepo oli tarpeen, vaikka nyt mieluisaa juttuseuraa olikin löytynyt.

"Kuin myös",
Oli lyhyt, hymähtävä vastaus Darionin sanoihin samalla kun haltia kävi tuohon ojennettuun käteen tarttumaan kättelyn elein, "Pidä huolta itsestäsi ja toivotan onnea huomiseen soittokilpaan sinulle".
"Ja vastaisuudessa, kehotan ettet näin spontaanisti lähde käytäville hyppelemään", Haltia lisäsi vielä virnistäen, ennen kuin irrotti otteensa Darionin kädestä ja lähti hitain askelin kävelemään eteenpäin omille teilleen.


Yö meni ja aamu tuli. Perian oli nukkunut onnellisen tietämättömänä Darionin yöllisistä seikkailuista, satyyrilla kun oli tapana nukkua sikeästi jahka uneen pääsi. Kaiken lisäksi Perian vihasi kesken unien heräämistä, joten hän oli oppinut sulkemaan kaikki pienet äänet ja mölyt korvistaan kun nukkumaan kävi. Vasta kun päivä alkoi sarastamaan, kävi sorkkajalkainen ilmaisemaan heräilemisen merkkejä itsestään.
Tovin venyteltyään ja peitteiden alla pyörittyään kävi Perian viimein nousemaan ylös laiskasti venytellen, puoliksi unenpöperössä sängyn reunalle hilautuen. Darionia satyyri ei huomioinut mitenkään ja mikäli puolidemoni hereillä oli ja huomenia toivotteli, sai tuo osakseen vain epämääräistä mutinaa ja hyminää. Perian ei ollut aamuihmisiä, ei varsinkaan päivinä jolloin ei todellakaan tarvinnut herätä ajoissa, mutta tarpeen tullen oli satyyrikin hereillä ennen kukonlaulua. Mutta ei tänään. Tänään sorkkajalka aikoi herätä kaikessa rauhassa, se myös näkyi.


// Melkein taas ei hävetä että kesti näin kauan vastata mutta vetoan kesäkoomaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Heinä 2015, 20:06

// Ei haittoo. Ehdin vähän mökkeillä, kalastaa ja keksiä uusia ficci-ideoita. Ajattelin kokeilla ensimmäistä kertaa tehdä scifi-stoorin //

Mahdollisesti, jos Darion jäisi tänne pidemmäksikin aikaa oleilemaan, hän voisi etsiä Arathetin uudelleen käsiinsä, mutta toistaiseksi oli paras sanoa näkemiin. Olihan se sääli, mutta minkäs teit. Ja jos ei muuta, ehkä he näkisivät vielä muissa merkeissä, mutta sitä Darion vähän epäili. Sen verran erilainen elämä ja elämäntilanne heillä tuntui olevan.
"Kiitos. Mutten voi luvata mitään käytävistä, mikäli niillä on hienoa taidetta."
Darion hymähti vähän, ennen kuin antoi Arathetin mennä menojaan.

Sinä yönä Darion ei enää nukkunut. Se ei juurikaan häntä vaivannut, ja aamuun ei ollut pitkä matka, joten puolidemoni valvoi sen lopun ajan, kunnes Perian heräisi. Darion oli löytänyt mukavan paikan istuksella, lähellä ikkunaa, ja seurasi vaivihkaa, miten musta yö muuttui ensin tummansiniseksi, sitten vaaleaksi, ja lopulta alkoi vaihtaa väriään kokonaan kohti oranssia ja punertavaa. Aamut olivat kaunista aikaa, niissä oli monia värejä ja hetkiä, joita puolidemoni osasi arvostaa. Mutta kieltämättä vielä enemmän hän sillä hetkellä arvostaisi lämmintä kuppia teetä ja jotain syötävää. Hän ei silti halunnut häiritä Perianin unia. Nukkukoot kunnolla. Vasta kun satyyri itse osoitti heräämisen merkkejä, myös Darion havahtui.
"Huomenta."
Darion sanoi hiljaa, ja sai vastaukseksi lähinnä käsittämätöntä yninää. Oletettavasti vaikka Perian oli jalkeilla, se ei välttämättä tarkoittanut, että hän todella olisi hereillä. Se, kannattiko Perianille mainita yöllisestä haltian tapaamisesta, oli vielä arvoitus.
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Heinä 2015, 12:10

Darion oli kuin ilmaa heräilevälle satyyrille. Ei Perian ollut edes tietoinen puolidemonin läsnäolosta juuri nyt, joten jos Darion ei olisi edes palannut yöllisiltä seikkailuiltaan - joista satyyri oli yhä onnellisen tietämätön - ei sarvipäinen olisi edes sitä tiedostanut.
Hitaanlaiskasti valkea ilmestys nousi ylös ja askelsi sorkat lattiaa raahaten huoneen reunalla olevalle lipastolle, jonka yllä oli keraaminen vati sekä kannu. Kannusta kaadettiin vatiin jo haaleanlämmintä vettä, jolla sarvipäinen kävi heti ensitöikseen kasvonsa pesemään. Turhankin huolellisesti, eikä vain heittänyt vettä kasvoille. Vieläkään sitä huomiota ei suotu Darionille, pyyhkeen noustessa lopulta kasvojen puoleen kuivaamaan perusteellisesti kasvot äskeisen huuhtelun jäljiltä.

"Huomenta", Kuului lopulta pyyhkeen takaa kovin utuisesti, sinisen katseen nousten viimein Darionin puoleen. Tovin se katse Darionissa viipyikin, aivan kuin satyyri olisi ajatuksiaan tuota katsellen koonnut. Sarvipäinen näyttikin kovin pöperöiseltä, ei lähellekään niin edustavalta ja korealta mitä eilen. Mutta, Perian oli niitä henkilöitä, jotka eivät osanneet hävetä itseään tällaisena. Satyyri kun uskoi olevansa kaunis ja houkutteleva, virheetön, riippumatta siitä mitä yllään oli ja missä kunnossa hiukset olivat.
"Toivottavasti sait nukuttua", Sorkkajalkainen lisäsi pyyhkeen lentäessä takaisin lipaston päälle, kuningattaren lemmikin hypellessä peilipöytänsä ääreen ja istahti alas. Harja poimittiin ylös pöydältä, satyyrin käyden nyt setvimään sitä yöllä sekaisin mennyttä pehkoaan. Selvästi satyyri oli aikeissa laittaa itsensä näyttäväksi jälleen, ennen kuin edes harkitsi minkään muun toimen suorittamista.


//Nonni, kesällä ei kuulukaan istua koneella - kuulemma. Tahtoisin kanssa kalastamaan, mutta ei oo oikee mitään paikkaa missä tätä aktiviteettia suorittaa rauhassa. Mutta uuu scifiä. Scifi on kyl aihealue mihin itte ei oo tullu pahemmin koskettua muuta ko videopelien osalta //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 24 Heinä 2015, 20:01

// Mitä, onko kesä? Nousen tästä maakuopastani niin harvoin, etten ole varma, mikä vuodenaika on. Samaistun hyvin paljon mureenoihin ja muurahaisleijoniin. Ja bobbit worm! Sille ei ole suomennosta, mutta se on sairaan kriipi elukka. Jaa-a, kesä tai talvi, kirjoittelen aika paljon ficcejä, mutta ongelma on, etten oikein tee niillä mitään. En julkaise tms, joten suurin osani koneeni kapasiteettia on ficcejä. Loput on LA Noirea, koska Cole Phelps //

Darion ei halunnut häiritä heräävää satyyria. Itse asiassa, hän uskoi, ettei Perian kiinnittäisi häneen muutenkaan huomiota, olisi sitten häirinnyt tai ei. Varmaan jotain hänen äitinsä oli joskus siitäkin sanonut, miten parhaalla tavalla saisi toisen huomion, mutta oletettavasti se ei ollut muistamisen arvoinen keino tällä hetkellä. Mutta ainakaan Periania ei voinut sekoittaa demoneihin, sillä heräämisestä Darion kyllä muisti äitinsä joskus sanoneen; "Muista herätä joka kerta valppaana, kuin sinua oltaisiin isketty puukolla. Koska jos et, joku vielä iskeekin.". Darionin äiti ei ollut tunnettu lempeydestään opetustensa suhteen. Mutta oli miten oli, puolidemoni piti opetuksensa omana tietonaan, ja vain seurasi katseellaan Periania, odottaen, että hän todella heräisi. Sillä se, että toinen oli päässyt ylös sängystä, ei välttämättä vielä tarkoittanut, että hän todella olisi hereillä.

Lopulta Perian soi myös Darionille sen verran huomiota, että toivotti huomenia ja kysyi, oliko puolidemoni nukkunut hyvin. Niin no, tietysti Darion olisi voinut kertoa yöllisestä seikkailustaan, mutta ehkei se ollut tällä hetkellä akuutein asia. Tai edes kovin tärkeä. Jos totta puhuttiin, Darion uskoi, ettei Perianin oikeasti edes kiinnostanut sen kummemmin, miten hän oli yönsä viettänyt.
"Ainakaan en aiheuttanut ongelmia."
Puolidemoni lopulta vastasi lievää sarkasmia äänessään, mutta ainakin se oli totta. Varmuuden vuoksi Darion päätti kuitenkin vaihtaa aihetta suhteellisen nopeasti, ettei tästä syntyisi keskustelua.
"Joten, mitä tänään tapahtuu? Kenties pääsen näyttämään taiteellisen lahjakkuuteni, kerta sen takia olen täällä."
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2015, 01:40

Sarvipäinen hymähti terävästi, joskin väsyneesti, Darionin ilmoittaessa, ettei yön aikana ainakaan ongelmia ollut aiheuttanut. Mitä ikinä sillä loppupeleissä tarkoitti, hyvä se kuitenkin oli tietää. Sehän tästä olisi puuttunut, että Darion olisi mennyt tekemään jotain tyhmää ja sorkkajalka olisi saanut sen jälkeen setviä asioita tummahipiän puolesta. Tosin, mikäli Darion itsensä pahoihin hankaluuksiin olisi syystä tai toisesta hankkinut, Perian olisi varmaan leikkinyt kovinkin tietämätöntä asiasta ja kiistänyt tuntevansa koko henkilöä. Tietenkään se vale ei pitkälle kantaisi, jos itse haltiakuningas paikalle sattui - se siniverinen kun osasi ajatuksia lukea. Mutta, sentään Perian oli turvassa kaikelta mahdolliselta. Ainakin niin kauan, kun piti kuningattaren tyytyväisenä ja poissa kuninkaan jaloista, kaikki olisi hyvin.

"Se oli tarkoitus, kyllä", Satyyri kävi vastaamaan Darionin tiedusteluihin päivän ohjelmasta, yhä setvien ja harjaillen hiuksiaan ojennukseen, "Jahka olemme sen verran laittautuneet, että kehtaa kuninkaallisen eteen mennä. Käymme kyökin puolella katsomassa jotain pientä syötävää ja sitten tapaamme Kuningattaren, kuten sovittu".
"Oletan, että osaat käyttäytyä asianmukaisesti siniveristen seurassa?"
, Peilin kautta satyyri käänsi katseensa Darionin puoleen, tuijottaen kysyvästi puolidemonia, "Tähän asti ainakin ole vaikuttanut sen verran fiksulta, että ymmärrät käytöstapojen päälle".


// Kyllä se kesä taisi olla. Nimenomaan taisi, tälleen hei taas pitkästä aikaa. Pakko oli googlettaa bobbit worm ja todeta että en koskisi. Alat kato julkaseen niitä ficcejä jossain sivustolla ihan vaan omaks iloks, kai niistä muustakin eksyy nauttimaan ennemmin tai myöhemmin. Sit susta tulee ficci julkkis ja kaikki tahtoo sun nimmarin. Cole Phelps mainittu. En oo vieläkään pelannu sitä. Kyl mä vielä joskus. VIELÄ JOSKUS! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Elo 2015, 00:03

Luultavasti jokainen oli joskus ollut jossain tilanteessa, joka vaikutti isolta, mutta kaukaiselta. Esimerkiksi; "Olen menossa naimisiin, ja tarvitsen sinut kaasoksi/sulhaspojaksi.". Ensimmäiset viikot, kun kyseisen uutisen kuulee, ovat suhteellisen rauhallisia, mutta se aamu, kun herää siihen todellisuuteen, että pitäisi tosiaan olla se kaaso/sulhaspoika, ja se päivä on juuri tänään, aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia. Ja Darion pystyin sillä hetkellä samaistumaan näihin tuntemuksiin, vaikkei ollut koskaan häissä ollutkaan. Sillä juuri sillä hetkellä, hän tajusi, että hänen pitäisi, luultavasti muutaman tunnin sisällä, todella tehdä jotain suurta ja tärkeää. Ainakin omalla mittapuullaan. Hänen pitäisi osallistua eeppisen soittokisaan. Puolidemoni oli hämmentyneempi ja hermostuneempi kuin koskaan. Ja kuka tiesi, mitä tapahtuisi, jos hän häviäisi? Tai voittaisi? Mikäli Darion olisi ollut ihminen, hän olisi voinut pahoin ja olisi luultavasti pyörtynyt. Demoniveri piti hänet tolpillaan. Kaikkien pyhien ja epäpyhien nimeen, toivottavasti se pitäisi hänet tolpillaan päivän loppuun asti.

Onneksi sentään Perian oli rauhallinen (tai vaihtoehtoisesti uninen ja vielä laiska). Hänelle tämä ei tainnut olla suuri juttu, aivan tavallinen päivä vain, josta hänen ei tarvinnut hermostua. Ja kiitos nyt niille pyhille ja epäpyhille, samainen rauhallisuus tarttui myös Darioniin, eikä hän huutanut turhautuneisuuttaan.
"Toki. Syötävä kuulostaa hyvältä."
Darion vastasi pienen odottelun jälkeen, kun hän oli varma, ettei hänen äänensä pettäisi häntä.
"No, en ole ennen siniveristen seurassa ollut, mutta käyttäytyä kyllä osaan. Voin vakuuttaa, ettei sinun tarvitse käytökseni takia hävetä."
Darion muistutti itseään, että jos joku vielä ikinä hänen elämässään tulisi kysymään, saisiko ostaa hänen harppunsa, viulunsa tai vaikka paidan päältään, Darion suostuisi myymään. Ehkä hän välttyisi kummallisilta retkiltä.

// Vihje, jos pelaat sitä ikinä, älä skippaa yhtään keskustelua ja aja itse joka paikkaan. Koskaan ei tiedä milloin Earle tai Bekowski sanoo jotain hassua. Joka tapauksessa, selasin peliä taaksepäin, ja huomasin, että sinulla on projekti. Tee Nakkivaltakunnan (aka Wienerlandin) vaakuna. Sitten huomasin, että olit nähnyt unta, jossa oli Oreo-keksejä, ja Sandsin Roswell ja Harlekiinin Tsytan kasvattivat Darionia. Piirrä ne myös, ja vielä parempaa, piirrä nuo kolme syömässä Oreoita Nakkivaltakunnan vaakunan alla. Se hämmentää ihmisiä vähäksi aikaa //
Forte
 

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Syys 2015, 11:52

"Hienoa. Pidä suusi kiinni ja puhu vain, jos sinulta jotain kysytään. Muista myös päättää jokainen puheesi Teidän Korkeutenne tai Teidän Armonne, niin eiköhän se siitä. Tosin, Kuningattareni ei onneksi ole niin hirveän tarkka - saatikka ilkeä. Yllättävän lempeä nainen, kun ottaa huomioon...", Ottaa huomioon minkä? Sitä ei Perian koskaan sanonut loppuun, jätti lauseensa kesken ja jatkoi itsensä laittamista valmiiksi. Jos lausettaan olisi jatkanut, olisi satyyri maininnut kuninkaan ja tuon luonteen. Sinällään Perian ihmetteli, miten kaksi niin erilaista persoonaa oli yhteen päätynyt. Todennäköisesti kyseessä oli jonkinlaiset naimakaupat, tuskin kuningatar nyt rakkaudesta kuningasta oli nainut - tai näin Perian oletti. Sen hän tiesi, että kuningas tuppasi pelaamaan teerenpeliä hovineitojen kanssa silloin tällöin, kysymys sitten kuuluikin, oliko Kuningatar tästä tietoinen ja jos oli, välittikö tuo edes...
No, olihan Periankin koittanut liehitellä itse kuningatarta - mutta se oli hänen tehtävänsä! Miellyttää hallitsijatarta kaikin keinoin. Mutta ei tuo lähtenyt mukaan hänen leikkeihin, sen verran uskollinen oli kumppanilleen.

Jahka pehkonsa sai ojennukseen ja kasvonsa nätiksi, hyppeli satyyri vielä vetämään vaatetta ylleen. Valkea tunikka ja valkea, hopein koristeltu pitkähkö sisätakki saivat nyt kelvata, ei satyyri sen enempää itselleen ylle tarvinnut - olihan hän itsekin jo tarpeeksi edustava ilman mitään ylimääräistä.
"Tule, mennään", Kuului lopulta kehotus, sorkkajalkaisen lähtiessä johdattamaan Darionia pois huoneestaan, linnan kyökin puolelle.



//Näin oon kuullu, että kannattais tehdä. Oon kyllä niin pro ajamaan autoa peleissäkin et saa nähä mitä siitäki tulee. Ja herran jumala tostahan tulis hyvä projekti. Harmi vaan että ehkä se ei oo tarpeeks HD tänne meidän alalle - paitsi jos teen sen 3D. Mallinnan kaikki syömään oreoita nakkivaltakuntaan. Kaunista, lopputyöstä kymppi //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Music duel || Forteeee

ViestiKirjoittaja Forte » 10 Syys 2015, 12:38

Pidä suusi kiinni ja puhu vain puhuteltaessa, tai jotain sinne päin. Yksinkertaisia neuvoja toki, mutta Darion olisi silti halunnut pyörittää silmiään, koska koko neuvo tuntui hölmöltä. Miksi kuninkaalliset pelkäsivät niin paljon jonkun toisen ääntä, kuin omaansa? Kaiketi he olettivat, että joku toinen saattaisi sanoa jotain fiksua, mikä ei sopinut kuvaan. No, oli miten oli, Darion vain nyökkäsi ja sanoi vain jotain "hmm"-äännähdyksen osoittaakseen, että ymmärsi.

Darion odotti, että lause kuningattaren kehumisesta olisi jatkunut, mutta ei. Kun otti huomioon mitä? Darion käänsi päätään uteliaana, muttei sanonut mitään. Perianin huomio ei ollut keskittynyt muuhun, joten hän ei selvästi vain unohtanut lausettaan, vaan oli tahallaan jättänyt sen kesken.
"Enköhän mitä pärjää."
Darion sanoi lopulta, summatakseen koko keskustelun ja osoittaakseen, että oli huomioinut Perianin neuvon, eikä kysyisi enempää kuningattaresta. Perian ei ollut puhunut kuuroille korville. Mutta oli toki lohdullista kuulla, että kuningatar oli lempeäluonteinen ja kiltti. Tosin, kuten Darionin äiti aina oli sanonut; "Ole varovainen naisten seurassa, Darion. Olemme miehiä ovelampia, koska he luulevat meidän olevan söpöjä ja kilttejä luonnostaan.". Jälleen yksi kummallinen asia, minkä Darion muisti äitinsä opetuksista. Onneksi ajatus katkesi nopeasti, Perianin ilmoittaessa, että oli aika mennä.
"Hyvä. Tulen vielä hulluksi, jos joudun kuuntelemaan omia ajatuksiani enempää."
Darion lähti Perianin perään. Ei ihme, että hän oli taiteilija. Musiikki ja maalaukset pitivät Darionin keskittyneenä, jolloin hän ei hukkunut oman päänsä sisään. Hän tarvitsi tekemistä.

// Ainakin olisi jotain erilaista ja omalaatuista. Mutta jos ikinä laitat sellaista piirrosta tänne, älä selitä mitään. Haluan tietää, mitä ihmiset ajattelevat siitä //
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron