Music duel || Forteeee


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 28, 2015 11:27

Re: Music duel || Forteeee

Satyyri kävi hymähtämään terävästi Darionin mainitessa tulevansa vielä hulluksi, jos joutuisi omien ajatustensa kanssa pidempään olemaan. Mitä lie sillä tarkoitti, ei Perian käynyt sen pahemmin asiasta tiedustelemaan. Ehkä tummahipiän päässä liikkuivat ne kauhukuvat kaikesta, mikä saattaisi mennä vikaan – mikä taas olisi aika normaali reaktio itse kullekin tällaisessa tilanteessa. Tai sitten kyse oli jostain muusta, ei sarvipäinen lähtenyt sitä tähän väliin arvailemaan.
Matka kulki hiljaisempia käytäviä pitkin. Näitä käytäviä käyttivät lähinnä palvelijat ja linnan henkilökunta ylipäätään, joten arvovieraisiin he eivät törmänneet matkallaan kyökin puolelle. Muutama juoksupoika ja palvelusneito vastaan kipitti, tervehtien ohimennen kuningattaren lemmikkiä ja suoden oudoksuvan vilkaisun tuon seuralaisen puoleen, kuitenkaan mitään ääneen kyselemättä. Eikä Perian todellakaan lähtisi alempiarvoisille palvelijoille selittelemään Darionin läsnäoloa, eivätköhän nuo saisi sitten myöhemmin kuulla oudon vieraan ja satyyrin soittokilvasta – moisilla uutisilla kun oli tapana ennemmin tai myöhemmin löytää tiensä ympäri hovin.

Mitä pidemmälle edettiin, sitä vaatimattomammaksi käytävät muuttuivat, palvelijoille kun ei suotu niin paljon hienouksia mitä itse yläluokalle. Kaksikko vaelsi kyökin ohi, ovesta saattoi nähdä kuinka valtavan keittiön puolella paloi suuret tulet joiden ääressä henkilökunta valmisti ruokaa koko hoville vuorokaudet läpeensä. Sinne he eivät kuitenkaan astuisi jalallaankaan, koko kyökki oli kuin kuuma pätsi noiden tulisijojen takia, eikä Perian todellakaan halunnut sinne. Sen sijaan satyyri johdatti seuralaisensa palvelijoille tarkoitettuun ruokailutilaan, pieneen saliin josta löytyi kymmenkunta ruokailupöytää. Paikka oli hämärä, sitä valaisi vain muutama maaginen valopallo jotka kiersivät rataa katonrajassa. Luonnonvaloa ei tullut lainkaan, sillä huone sijaitsi kellarikerroksessa.
Perian kävi saattamaan Darionin pöydän ääreen. Kyökin juoksupoika tuli heti kyselemään kaksikolta miten voisi auttaa - kyllä tuo tunnisti kuningattaren lemmikin ja tiesi, ettei tuota ehkä kannattanut odotuttaa pitkään. Perian kertoi heidän tarvitsevan vain nopean aamiaisen, johon juoksupoika nyökkäsi ja lähti saman tien noutamaan kaksikolle aamupalaa. Palaten pian, tuoden tarjottimella leipää, kaksi kulhoa soppaa, sekä kannullisen maitoa kera kahden keraamisen mukin. Eipä se hääviä ollut, mutta sai siitä syödäkseen näin alkuunsa - ja nyt kun ei ollut aikaakaan parempaa odotella, joten ei Periankaan ateriasta käynyt nirsoilemaan.


// Vois olla aika kokemus nähdä mitä porukka siitä tuumais jos mitään selitystä ei anneta. Saitko sä muuten niitä vastauksia siihen kyselyys paljonkin jo vai? //

Viesti Ma Syys 28, 2015 8:17

Re: Music duel || Forteeee

Oletettavasti Darionilta ei vaadittu mitään selityksiä oleskelulleen, kerta Periankaan ei sellaisia ohi käveleville palvelijoille antanut. Eikä kukaan tosiaan myöskään kysellyt. Ehkäpä Perian vietti aikaansa niin erikoisessa seurassa, ettei kukaan täällä enää kyseenalaistanut sitä, mutta Darion päätti pitää pohdintansa asiasta itsellään. Ehkä parempi vain näin, eipähän tarvinnut selitellä mitään. Oudoksuviin kateisiin puolidemoni ei myöskään kiinnittänyt huomiota, hän keskittyi vain kulkemaan Perianin vanavedessä ja olemaan eksymättä.

Jopa Darion, puutteellisista palatsitiedoistaan huolimatta, osasi aavistella, milloin he tulivat ei-niin-hienon-väen alueelle. Pelkästään arkkitehtuuri näytti erilaiselta, mutta sisustuksen kanssa oli nuukailtu näemmä sitäkin enemmän. Ei enää hienoja tauluja ja koriste-esineitä. Ei oikeastaan mitään erityistä. Mutta jostain syystä nämä maanläheiset tilat tuntuivat miellyttävältä vaihtelulta aikaisempiin käytäviin. Ainakin Darion huomasi olevansa hivenen rennompi. Kenties hienoilla käytävillä jopa hän yritti esittää huomaamattaan jotain hienompaa mitä oli.

No, ainakaan ei ollut hetkeäkään epäselvää, mihin he lopulta päätyivät. Keittiön kuumuus ja erilaisten ruokien tuoksu hohkasi ilmassa, ja hetken aikaa Darion epäili, mahtoikohan kukaan pystyä työskentelemään niin voimakkaiden eri tuoksujen ja kuumuuden keskellä. Oletettavasti, kerta aateliset saivat ruokansa joka päivä. Mikä onni, etteivät he menneet sinne. Sen sijaan Perian johdatti puolidemonin hieman kauemmas, kiitos siitä, alueelle, joka näytti olevan palvelijoiden ruokatila. Aamiainen kyllä kelpasi. Kaikeksi onneksi Darion oli suhteellisen kaikkiruokainen, kunhan nyt ruoka ei enää juossut karkuun. Paikalle tuotu aamiainen vaikutti hyvältä, leipää ja keittoa, mutta maitoon Darion suhtautui lievästi varauksella. Eipä se hänelle vaaraksi ollut, mutta puolidemonista tuntui hieman epämukavalta juoda jotain, mikä oli peräisin toisesta elämänmuodosta, tarkemmin ottaen sen utareesta. Juusto oli asia erikseen.
"Tuota..sanoit aikaisemmin, että laittautuisimme ennen kuninkaallisten tapaamista. Mitä oikeastaan tarkoitit sillä? Koska minä en ainakaan voi olla tämän hienomman näköinen tällä hetkellä."
He olivat tosiaan olleet koko matkan hiljaa, ja vasta keittiössä Darionille oli tullut mieleen Perianin aikaisemmat sanat. Hienovaraisesti puolidemoni yritti vihjata, ettei hänellä ollut mitään tämän kummempaa. Ei muita vaatteita tai mahdollisia koruja tai mitään. Hän oli mitä oli.

// Se on sellainen psykologinen musteläiskätesti. Mutta kiitos kysymästä, muutamia vastauksia on tullut. Otin niistä jo lainauksia oppariini. //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 15, 2015 9:05

Re: Music duel || Forteeee

Satyyri kävi pistämään ruokaa poskeensa kovinkin sirosti ja maltillisesti, vaikka kieltämättä nyt kun alkoi heräillä kunnolla, lähti se nälkäkin myös itsestään ilmoittamaan. Mutta silti, Perian piti yllä sen sivistyneen rauhallisen ja nätin käytöstapansa, eikä käynyt hotkimaan ruokaa vaikka ehkä olisi tehnyt mielikin. Toisaalta hotkiminen olisi ollut kovinkin sottaista puuhaa ja sotkusta Perian ei pitänyt, ei sitten yhtään.
Darionin avatessa suunsa ei Perian heti tuon puoleen vilkaissut, piti katseensa vain alhaalla ja vaikutti jopa siltä, ettei mokomaa olisi kuunnellut lainkaan. Eipä Perian varsinaisesti pitänyt ruokailun ohessa keskustelusta - varsinkaan jos keskustelukumppani puhui ruoka suussa. Mikään ei tuntunut raastavan sarvipäisen hermoja enempää, kuin ruokaseura, joka mässytti ruokaansa ja puhui posket pullollaan. Kuinka sikamaista ja ällöä! Toivottavasti Darion ei sellainen olisi. Ja jos olisi, saisi tuo kyllä kuulla siitä.

Saatuaan suunsa tyhjäksi nosti satyyri sen katseensa viimein Darionin puoleen, vilkaisten tuota kovinkin arvostelevasti. Kuin halpaa makkaraa. Selvästi miettien, mitä tuon ulkokuorelle nyt voisi edes tehdä tässä tilanteessa. Ei tuota nyt ihan tuollaisenaan voinut päästää kuninkaallisten eteen, jos Perianilta kysyi. Tosin oli sitä rääsyisempiäkin - ja rumempia, jos siitä lähdettiin... - tapauksia marssinut niin kuningattaren kuin itse kuninkaankin eteen, mutta näin Darionin parasta ajatellen, voisi tuota nyt hieman pistää paremmaksi.
"Etsimme sinulle puhtaat, siistit vaatteet ja katsomme sinut kuntoon", Perian vastasi lopulta, katseen valahtaessa takaisin alas ruokaan, "Jotain yksinkertaista ja siistiä. Olet eduksi itsellesi sitten. Eikä Hänen Korkeutensakaan katso sinua nenänvartta pitkin - toivottavasti".



// Kyllä. Ja hyvä että jotain irtosi siitä nyt sitten //

Viesti To Loka 15, 2015 10:27

Re: Music duel || Forteeee

No, nähtävästi Perian halusi ruokailla rauhassa, ennenkuin keskustelisi yhtään enempää Darionin ulkonäön parantelusta. Ehkä parempi näin, ruoka suussa puhuminen olisi ollut hyvin vastenmilistä. Joten, Darion oli hiljaa ja päätti nauttia saamastaan ateriasta myös. Se ei ollut hassumpaa, hyvää ja täyttävää. Mutta jotain edes siedettävää saattoi olettaa, jos mietti, missä he olivat. Kunhan molemmat olivat lusikoineet keittoa tarpeeksi, he saattoivat keskustella lisää Darionin muodonmuutoksesta joksikin salonkikelpoisemmaksi.

Jostain syystä Perianin arvosteleva katse sai Darionin epäluuloiseksi. No mitä hän nyt näki? Tuntui, että Perian näki korjattavaa myös niissä asioissa, joille ei voinut tehdä mitään. Darionilla oli hyvin harvoin mitään ketään vastaan, mutta sikäli mikäli hän jäisi tänne töihin, hän luultavasti tulisi enemmän etsimään seuraa Arathetista kuin Perianista. Toki, Perian oli ollut koko tämän ajan ystävällinen ja mukava, mutta siltikin joidenkin seura tuntui luontevammalta kuin toisten. Yksinkertaista kemiaa, oletettavasti. No, toisaalta Darion oli nyt paikassa, jossa ulkonäkö oli suuri tekijä, joten ehkä sitä kannattaisi vain yrittää ymmärtää tai edes sietää. Ja, puolidemoni ei ollut tullu tänne esittämään itseään, vaan kaunista musiikkiaan.
"No jos katsookin, päiväni ei siitä mene pilalle. Tarkoitukseni oli tarjota musiikkiani, ei itseäni. Ulkonäöllä on harvinaisen vähän tekemistä sointujen kanssa.
Darion hymähti melkeinpä itsevarmasti, ja viimeisteli ateriansa syömällä leivän loppuun.
"Mutta kieltämättä siistiytyminen kuulostaa hyvältä idealta joka tapauksessa."

// Viimeksi lällättelin tämän maailman kuninkaallisille sillä videolla, miltä kuningattaren muotokuvan maalaaminen mahdollisesti voisi näyttää. Tässä hieman lisää; Järkeviä lakeja ja jalokiviryöstöjä //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 29, 2015 7:39

Re: Music duel || Forteeee

"Mutta siniveriset voivat katsoa sen henkilökohtaisena loukkauksena, jos et edes yritä panostaa ulkonäköösi - aivan kuten kuka tahansa muukin ylimystö saattaisi. Näiden henkilöiden parissa pitää olla tarkka ja jos ei osaa heidän pelejään pelata, niin parasta olla vain nöyrä ja hiljaa", Perian kävi yllättävänkin nopeasti napauttamaan, kun Darion puhui tulleensa tänne tarjoamaan musiikkiaan, ei itseään. Moinen ajattelutapa voisi väärässä seurassa viedä vielä hautaan, jos ylimystö katsoi moisen röyhkeyden olevan liikaa. Täällä ei ehkä miekat heiluneet ja henkensä edestä ei tarvinnut juosta pakoon petoja, mutta oli hovissa ja aatelisten seurassa omat vaaransa. Tämä oli täysin omanlainen taistelu, jossa pärjäsi vain viekkaudella.
"Joten siistiytyminen on lähes välttämätöntä tässä tilanteessa. Varsinkin kun me itse pyysimme tapaamista Kuningattaren seurassa - kuinka röyhkeää se meiltä olisi lompsia sisään valmistautumatta mitenkään! Tilannehan olisi eri, jos yllättäen kutsu tulisi saapua paikalle eikä sitä ehättäisi mitenkään siistiytyä, mutta nyt meillä ei onneksi niin kiire ole", Satyyri lisäsi.

Jahka ruokailu oli suoritettu loppuun, lähti sorkkajalkainen johdattamaan Darionia takaisin huoneelleen. Heillä oli vielä muutama tunti aikaa, ennen kuin Kuningatar kykeni heidät tapaamaan, joten mitään suurta kiirettä ei ollut. Pikkuhiljaa Periankin alkoi heräillä siitä aamukoomastaan ja muuttua pirteämmäksi ja terävämmäksi. Vielä kun kunnon aamuteen olisi saanut, niin kaikki olisi täydellistä.
Huoneelle palatessa Perian antoi Darionille mahdollisuuden pestä kasvonsa ja siistiä hiuksensa. Ne tuo tummahipiä ainakin voisi suorittaa, jos ei muuten halunnut laittautua - olisihan satyyri voinut tietenkin taluttaa vieraansa samantien kylpylän puolelle peseytymään kunnolla, mutta ehkä sille ei ollut tarvetta. Ei Darion nyt niin likainen ollut, edes puhtautta jumaloivan sarvipään mielestä.
"Jos haluat, voin katsoa josko sinulle löytyisi siistimmät vaatteet jostain. Vai esiinnytkö mieluiten omissa vetimissäsi?", Satyyri tarjoutui etsimään toiselle jotain siistiä ja puhdasta päälle pantavaa, joka ehkä eilisen matkaamisen jäljiltä saattoikin olla hyvä idea.


// Voi ei kun noi sun linkit aina tappaa mut aina. Nauruun. Ne on liian osuvia. Melkein ei hävetä taas kuin veny vastaaminen //

Viesti Su Marras 29, 2015 8:40

Re: Music duel || Forteeee

// Ja ihmiset sanovat, että historia on tylsää. Hah! Pitäisi melkein tehdä joku historiallinen sarjakuva, missä haltiakuningatar on Elizabeth I, Perian on Francis Walsingham jne. Se voisi olla kuvaavaa. Ja muuten, pieni luontofatka myös: Darionin pohtimat linnut ovat oikeasti olemassa. En muista niiden nimeä, mutta kyseisen lajin urokset muodostavat kahden tai kolmen jätkän liiton, jossa kaikki yksilöt tanssivat samalle naaraalle. Mutta vain vanhin pääsee parittelemaan. //

Perianin kuvaus siitä, miten tarkkoja siniveriset saattoivat olla, alkoi muistuttaa Darionista yhä enemmän sitä, kuinka uroslinnut, kaksi tai useampi, yrittivät hienolla tanssillaan ja koreilla väreillään vaikuttaa sekä toisiinsa että naaraisiin. Tämä alkoi hyvin paljon muistuttaa samaa. Ulkonäöllä oli suuri merkitys huomion ja suosion takaamiseksi, ja rike sekä sen seuraukset saattoivat olla hyvin kauaskatseisia. Kaikki oli pelkkää peliä, ja piti olla muita ovelampi ja taitavampi, ettei itse joutuisi nappulaksi. Darion ei ollut varma, olisiko hänestä pelaamaan ylhäisöluokan erikoista peliä, mutta toisaalta, kerta se oli ensimmäinenkin. Hän uskoi olevansta tarpeeksi älykäs selviytyäkseen aina seuraavaan päivään. Mutta jos ei muuta, nöyryys ja hiljaisuus luonnistuivat myös.
"Tämä paikka on kieltämättä aivan kuin suurennettu versio jostain pelistä."
Oli ehkä parempi olla sanomatta muita ajatuksia tässä vaiheessa ääneen. Kuten Darionin äiti oli aina sanonut "Ei kannata paljastaa kaikkia korttejaan kerralla, jos ei ole mitään syytä. Huonoillakin korteilla voi voittaa, jos strategia on oikea".

Ruokailun ollessa ohi, Darion seurasi Periania takaisin hänen huoneeseensa. Lyhyessä ajassa hän oli jo ehtinyt tottua tähän yksittäiseen huoneeseen, ja se tuntui ikään kuin turvalliselta saarekkeelta tämän kaiken keskellä. Puolidemoni sai myös mukavan tilaisuuden siistiytyä, ja käytti sen mielellään. Hän pesi kasvonsa, ja kuunteli Perianin ehdotusta, samalla kun harjasi hiuksiaan, vaikkeivät ne hirveästi siitä muuttuneet.
"No, itse sanoit siniveristen olevan tarkkoja ulkonäöstä, joten voisin olettaa, että tarvitsen uuden vaatekerran lainaksi. Mikäli siis siitä ei sinulle vaivaa."
Syystä tai toisesta Darion epäili, että Perianilla olisi kyllä vaatteita vaikka muille jakaa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 26, 2015 6:59

Re: Music duel || Forteeee

Satyyri kävi naurahtamaan heleästi Darionin mainitessa tämän kaiken vaikuttavan joltain peliltä.
"Peliähän se onkin. Panoksena vain on henkesi, joten ei kannata pelata korttejaan huonosti", Perian kävi myhäilemään turhankin huvittuneena, kun hengenmenettämisestä oli puhe. Olihan hän nähnyt niitä "huonoja pelaajia" ja mitä noille tapahtui, jos tekivät yhden kohtalokkaan virheen. Eihän se kaunista ollut, mutta ei satyyrista ollut välittämään kuin omasta hengestään ja mukavuudestaan. Itserakas idiootti kun oli - mutta sentään hän osasi pelata tätä peliä!

Sarvipää seuraili tarkkaan tummahipiän siistiytymistä, pitäen huolen siitä että tuo myös laittoi itsensä suhteellisen asialliseen kuntoon. Olihan Darion loppujen lopuksi hänen vieraansa, ties vaikka ylimystö ottaisi sen loukkauksena häneltä, jos puolidemoni oli sottainen.
"Ei siitä mitään ylimääräistä vaivaa ole", Oli yksinkertainen vastaus Darionille, ennen kuin Satyyri kipitti vaatehuoneensa puolelle etsimään jotain. Darion kun oli hieman suurempikokoisempi mitä hän, joten ihan jokainen vaatekappale tuskin tuolle sopi. Sarvipäinen etsikin lähinnä löysiä ja tarkoituksella hänelle ylisuuria vaatteita nippuun, joista Darion saisi sitten valita mieleisensä. Sentään ne olivat laadukkaita ja siistejä vaatteita, joten mitä ikinä puoliverinen päättikään päälleen pistää, oli tuo suhteellisen asiallinen.
Alus- ja päällyspaitoja, sekä housuja lyötiin pinkkaan muutamakin, ennen kuin Perian kipitti takaisin makuuhuoneen puolelle ja laski vaatteet sängyn reunalle, käyden levittelemään niitä esille muutaman.
"Saat itse päättää mitä päällesi pistät", Sorkkajalkainen kertoi, vilkaisten Darionin puoleen, "Kenkiä minulla ei valitettavasti ole antaa lainaan - minä kun en itse moisia käytä ja jos käyttäisin, olisivat ne varmasti täysin eri malliset, mitä sinun jalkoihin menevät".

"Meillä ei vielä ole hirveä kiire, mutta suotavaa olisi tietenkin ajoissa olla - heidän ei pidä antaa odottaa. Mutta, mikäli kaipaat pienen hengähdystauon ja aikaa rauhoittua ja valmistautua, onnistuu sekin"
, Satyyri jatkoi samalla kun askelsi istumaan nojatuolille, seurailemaan yhä kovin tiiviisti katseellaan Darionin tekemisiä.


// No todellakin. Mut, onks ne. Onks ne toiset urokset sit sen vanhimman uroksen.. Wingmaneja :D:D:D:D:D:D:D:::DDdd:Dd Ai että oon hauska jätkä //

Viesti Su Joulu 27, 2015 1:37

Re: Music duel || Forteeee

Ajatella. Yleensä sitä saattoi ajatella, että hengenlähtö oli lähellä, jos ei osannut käyttää tarpeeksi hyvin aseita. Kuka olisikaan uskonut elämänlangan olevan solmittu taitoihinsa soittaa jotain instrumenttia tai, kuvainnollisesti, pelata korttia? Kenties Darion oli sittenkin alunperin valinnut väärän uran, taide saattoi olla paljon vaarallisempaa, kuin aseen kanssa heiluminen. Paitsi Darionille itselleen, luultavasti hän onnistuisi vain puukottamaan itseään.
"Pidän kyllä korttipeleistä, mutten näin kovilla panoksilla."
No, aseen käyttö, korttipeli tai jopa maalaus. Kaiketi kaikki riippui vain siitä, mitä teki niillä objekteilla, joita sai käsiinsä, ja millaisen strategian ja taktiikan niillä loi. Oletettavasti täällä oli ollut myös "huonoja pelaajia", eikä Darionilla ollut intoa liittyä heihin. Mutta sikäli mikäli hän tänne jäisi, hänellä olisi vastassaan tämän pelin parhaat mestarit.

Kun kyse oli vaatteista, Darion oli melko yksinkertainen. Hän piti väljästä tunikastaan ja housuistaan, tummista väreistä ja siitä, ettei turhia koruja ja röyhelöitä ollut liikaa. Vähän kuten kengät, nekin olivat vain luonnollisen liikkumisen tiellä. Ehkäpä sen takia Darion piirsi niin mielellään eläimiä. Ne liikkuivat ja toimivat luonnollisesti ilman mitään ylimääräistä tilpehööriä. Puolidemoni hämmentyi, miten paljon Perian läjäytti vaatteita hänen eteensä. Saattoiko yksi olento omistaa noin paljon vaatteita? Mutta miltei saman tien Darion muisti, missä oli, ja päätti olla sanomatta mitään. Sen sijaan hän tarkkaili Perianin tuomia vaatteita. Yksinkertaisinakin ne olivat taidokkaasti tehtyjä, koristeellisia ja hienoja.
"Kenties jotain vihreää tai purppuraa.."
Darion mutisi ääneen, käydessään vaatteita läpi. Hän halusi pitää asiat yksinkertaisina, mutta tästä vaatekasasta ei kyllä mitään kovin yksinkertaista löytyisi.
"No, en muutenkaan käytä mielelläni kenkiä, ellei minun ole aivan pakko. Hm, ehkä tämä olisi sopiva.."
Darion löysi lopulta itseään miellyttävän, tummanvihreän tunikan, jonka hihoissa, kauluksessa ja helmassa oli vaatteeseen sopivaa kirjailua, muttei mitään liian yliampuvaa, ja kaula-aukossa oli hieno nahkanyöritys.
"Omat housuni taidan kuitenkin pitää."
Darion heilautti häntäänsä, tehostaakseen sanojaan. Koska muuten hänellä olisi ollut kolme vaihtoehtoa; joko pitää housuja hyvin matalalla, tehdä niihin reikä hännälle, tai sitten pitää koko raajaa toisessa lahkeessa.

// Hilarious. Luin sitä sinulle suosittelemaasi kirjaa "Zeus grants stupid wishes", ja siinä oli ohimennen pohdintaa, mikä on wingmanin versio naisille? Ja en ole täysin varma, mutta omien (epämääräisten) tietojeni mukaan, se alfa-lintu on vähän sellainen sempai, joka valitsee joukkoonsa vain nuoria ja kokemattomia uroslintuja. kun niistä nuorista tulee liian hyviä breakdancen ammattilaisia, alfa-lintu häätää ne pois //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 06, 2016 8:29

Re: Music duel || Forteeee

Tarkkaan se katse porautui tummahipiän takaraivoon, satyyrin hiljaa mielessään kritisoiden Darionin vaatevalintoja. Jos hän olisi saanut päättää tuon asustuksesta, olisi Darionista tullut heti kymmenen kertaa komeampi ja edustavampi! Tai siinä uskossa sorkkajalka ainakin eli. Darionin mainitessa housuistaan, vilkaisi Perian tuon jalkojen puoleen ja nopeasti ymmärtäen mistä toinen puhui. Hymähtäen satyyri nyökkäsi, valitettavasti hänellä ei tainnut olla sopivanmallisia housuja tuollaiselle hännälle. Olihan hänellä itselläänkin häntä, mutta näytti olevan eri kokoa ja mallia mitä Darionin.
"No, miten vain. Pistä itsesi valmiiksi - jos hiuksiasi haluat setviä niin peilipöydältä löytyy harjoja ja kampoja.. Ja hajuvesiä, jos niitä mielit käyttää. Minä annan sinulle valmistautumisrauhan ja odotan oven ulkopuolella", näiden sanojen myötä Perian poistui paikalta, kuuntelematta mahdollisia vastaväitteitä tai kysymyksiä - tulkoon ovelle kyselemään, jos jotain kysyttävää oli. Sentään hän soi toiselle pukeutumisrauhan, jotkut kun olivat siitäkin niin vaativia. Perianhan voisi vaihtaa vaatteitaan vaikka yleisön edessä, hän ei välittänyt.

Sorkat kopisivat valkeaa lattiaa vasten, satyyrin siirtyessä odottamaan oven ulkopuolelle. Siinä nätisti paikoillaan hyräillen ja kynsiään tarkistellen, odotellen että Darion olisi valmis. Tietenkin valmiina hoputtamaan tummahipiää, sikäli mikäli tuolla tuhottoman kauan kestäisi. Kuten sanottu, ei sopinut olla myöhässä kun oli kyse tapaamisesta kuningattaren kanssa! Mutta eiköhän Darion sen jo tiennyt ja täten tuskin vitkasteli liikaa.
Ja kun Darion lopulta ovesta astui, katsoi Perian tuota päästä varpaisiin aivan kuin varmistaakseen, että tuon kehtaisi esitellä vanhemmilleen.
"Valmiina?"



// No, nopean googlettamisen johdosta kuulemma "d.u.f.f designated ugly fat female or just wing woman". Kuulostaa kuitenkin rumalta tuo ensimmäinen varsinkin. Ja voi bylly kun mun piti se Zeus Grants stupid wishes hankkia. No ehkä tässä kesän tullen ehättää! Alfa-lintu on vaan sore loser ja ei kestä jos muista meinaa tulla parempia. Sä oot varmaan kyllästyny jo kuuleen tätä mutta anteeks taas kesto ;_; Also, jos sä vastaat vielä kerran ja sitten mä heitän tän kaksikon kuningattaren luo ja repästään se Ivy vihdoista viimein mukaan niin saadaan aikasekskin, kuulostaako suunnitelmalta? //

Viesti Pe Huhti 08, 2016 6:58

Re: Music duel || Forteeee

Teknisesti ottaen, Darion tunsi kyllä hyvin värit, tiesi, mikä kävisi minkäkin kanssa ja mitkä olivat toistensa vastakohtia ja sen sellaista. Mutta vaatteiden suhteen hänellä ei ollut samanlaista näkemystä. Oli ihan eri asia lätkiä värejä taulukankaalle kuin itsensä päälle, joten vaikka teoriassa Darion tiesi, mikä hänen ihonsa väriin kävisi parhaiten, se ei silti auttanut häntä yhtään. Eikä Perianin tuijotus (jonka saattoi aistia katsomattakin) auttanut asiaa yhtään. Tuntui, ettei mikään yhdistelmä ja vaatekappale kelvannut tuolle sorkkajalkaiselle diivalle. No itsepähän hän oli antanut Darionille päätösvallan, joten selvitköön sen kanssa ja sietäkööt puolidemonin valintoja vaatteiden suhteen. Aivan kuten Darionin äiti oli aina sanonut "Jos annat muukalaisen nukkua vuoteessasi, älä suutu, jos hän myös harrastaa siinä seksiä. Itsepähän sen lainasit.". Hetkinen, se ei tainnut ihan olla sopiva lause tähän tilanteeseen? No, piti Perian nyt sitten asukokonaisuudesta tai ei, Darion valitsi sen kyseisen vihreän paidan, jota oli aikaisemminkin katsonut. Se tuntui sopivan hänelle.
Kiitos. Minulla ei mene kauan.
Darion vielä totesi, ennen kuin Perian lähti oven toiselle puolelle. Tosiaan, tässä ei menisi kovinkaan kauan, Darion kun yleensä ei ollut hirveän tarkka. Hän ei osannut eikä viitsinyt laittaa hiuksiaan mitenkään, eikä hän suuremmin välittänyt hajuvesistäkään. Ainakaan itsellään.

Darion vaihtoi vaatteensa, sikäli mikäli vaihdettavaa paljon oli, yksi paita ainoastaan, ja harjasi sitten hiuksiaan jonkin verran. Puolidemonin itsensä mielestä ne eivät paljoakaan muuttuneet, mutta kenties joku enemmän hiuksiin keskittyvä huomaisi edes jotain? No, tuskin. Mutta kunhan Darion koki olevansa valmis kohtaamaan kuningattaren ja kenties soittamaan hänen edessään, puolidemoni tuli oven toiselle puolelle, huomaten nopeasti Perianin.
"Tuskin tämän valmiimmaksi tulen.
Mahdollisesti jos Darion odottaisi yhtään enempää ja joutuisi olemaan omien ajatustensa kanssa, hän pelästyisi liikaa ja unohtaisi kokonaan soittamisen.

// Sounds like a plan. Käy monottamassa Ivy hereille talvipesästään. Ja minun puolestani tosiaan hänen hahmonsa saa päättää, miten tässä nyt sitten käy. Ivyllä on voimaa!. Oletettavasti hän tulee vihaamaan minua vielä : D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 10, 2016 8:15

Re: Music duel || Forteeee

Tuon valmiimmaksi Darion ei uskonut itseään saavansa. Siitä saatettiin väitellä, mutta sen sijaan että olisi kyseenalaistanut tummahipiän mielipiteitä.
"No, sitten mennään", Perian hymähti, samalla kun lähti viimein johdattamaan vierastaan kohden sovittua huonetta. Matkan aikana satyyri ei puhunut mitään, keskittyi vain psyykkaamaan itseään jälleen tapaamisen ylempiarvoisten kanssa - se kun vaati oman veronsa aina mielistellä toisia. Joskin, kuningatarta hän mielisteli mielellään. Tuo oli yllättävänkin vaatimaton, vaikka silti tiesi arvonsa ja paikkansa. Ja olihan kuningatar omalla tavallaan viehättäväkin.
Matka kulki kerroksesta toiseen ja käytävältä aina uudelle, pikkuhiljaa niiden käytävien muuttuen paljon mahtipontisemmiksi ja suuremmiksi. Perian ei keskittynyt ihailemaan enää käytäviä jotka oli nähnyt kymmeniä kertoja täällä kävellessään, sen sijaan hän keskittyi pitämään askeleen ripeänä ja vakaana. Kunnes he saapuivat valkeille puuoville, joiden eteen satyyri viimein pysähtyi ja veti syvään henkeä.

"Puhu vain, jos sinua puhutellaan, muista teititellä ja kutsua Häntä Teidän Korkeudeksi", Perian vielä kertasi koputtaessaan oviin rystysillään, toistellen itsestään selvyyksiä jotka Darion varmasti itsekin tiesi.
Koputuksen myötä oven tuli avaamaan yksi hovineidoista, joita muutama pörräsi huoneessa kuningattaren seurana. Jo heti ensimmäisenä Perian nosti kasvoilleen mitä hurmaavimman hymyn, vastaten täten vaaleatukkaisen hovineidon flirttailevaan hymyyn. Tytölle kumarrettiin pienesti tuon avatessa ovea niiauksensa ohessa paremmin, pyytäen odotetut vieraat sisään huoneeseen. Huone oli selvästi jonkinlainen oleskeluhuoneen ja musiikkihuoneen risteymä. Valoisasta huoneesta löytyi soitinta jos toistakin, mutta myös sohvakalusto ja kirjahyllyjä. Mutta, Perian ei sitä huonettakaan jäänyt ihmettelemään - olihan hän täällä ollut aikaisemminkin - vaan käveli suoraan kuningattaren luokse, suoden tuolle tutun lämpimän hymyn käsiään samalla pienesti levitellen, ennen kuin muutaman metrin päähän emännästään pysähtyi. Ja kumarsi erittäin syvään, koreilevasti ja hienoeleisesti.

"Arvon ihastuttava Ylhäisyytenne, ihanaa nähdä teidät jälleen", Satyyri aloitti kumarruksesta noustessaan, kallistaessaan päätään pienesti puheidensa lomasta, "Toivottavasti ette hurmaavien seuralaistenne kanssa joutuneet odottamaan meitä liian kauaa".
"Tulimme soittamaan Teille, kuten varmaan Olette tietoinen - vain kaltaisenne ylhäinen musiikinystävä kelpaa tuomaroimaan musikaalisia lahjojamme oikein"
, Se mielistelevä puhe vain jatkui, Satyyrin viimein vilkaistessa Darionin puoleen, "Tässä on kutsuvieraani, Darion. Hän on taiteilija ja lahjakaskin sellainen", Perian esitteli tummahipiän omin sanoin, hiljentyen sitten viimein antaen puheen vuoron muillekin.



// PLAN IT IS. Monotin Ivyä, nyt Ivy tulee. Ivyllä on voimaa nyt, Ivy päätä tarkasti. Ja tuskin, Ivy rakastaa kaikkia. VAI MITÄ IVY //

Viesti Ma Huhti 11, 2016 1:01

Re: Music duel || Forteeee

// En nyt yhtään taas katsonut järjestystä, mutta Ivy tuskin pahastuu, että on minun jälkeen. //

Paikka muuttui yhä loisteliaammaksi, mitä pidemmälle he menivät käytäviä pitkin yhä peremmälle. Darion olisi mielellään jäänyt katsomaan tarkemmin arkkitehtuuria ja mahdollisia tauluja tai koristeita, mutta nähtävästi siihen ei ollut nyt aikaa. Mikäli Darion jäisi tänne töihin, hän ehtisi kyllä katsella ympärilleen varmaan enemmän kuin tarpeeksi. Tosin, Darion toivoi, että lähti tai jäisi hän, niin hän silti voisi hyvästellä Artin hieman paremmin. Toki puolidemoni aikoisi kiittää myös Perianin, mutta heillä oli ero. Perian tuntui sietävän hänen seuraansa osittain tilanteen takia, koska oli melkeinpä pakko, mutta Art tuntui olleen oikeasti utelias puolidemonin seurasta. Joka tapauksessa, sen näkisi sitten, kun soittokilpailu oli pidetty.

Darion ei ehkä ollut syntyjään aatelinen ja kuninkaallisissa piireissä, mutta ei hän sentään niin tyhmä ollut, ettei olisi tajunnut olla kohtelias itse kuninkaallisten edessä. Oli miltei loukkaavaa, että Perian muistutti häntä jostain niin itsestäänselvästä, mutta olkoot. Ei kai siitä haittaakaan ollut?
"Muistan kyllä."
Ja jos ei muistaisi, luultavasti joku olisi asiasta muistuttamasta, tavalla tai toisella. Puolidemoni seurasi Periania, pitäen katseensa varmuuden vuoksi maassa, tai Perianissa, tuntien olonsa turvallisemmaksi. Mutta rautaisinkaan itsekuri tuskin olisi pitänyt Darionin katsetta täysin lattiassa, heidän kulkiessa jonkinlaisen musiikkihuoneen ohitse. Darionin olisi tehnyt mieli mennä hipelöimään soittimia ja katsomaan niitä tarkemmin, mutta tyytyi vain katsomaan kaukaa. Toistaiseksi ainakin.

Piti myöntää, että vaikka huone itsessään oli upea ja soittimet herättivät mielenkiinnon, huomio kiinnittyi pian tilan hallitsevimpaan asiaan. Kuningattareen. Hän tosiaan oli kaunis nainen, sitä ei voinut kiistää. Perianin puhuessa ensin korulausein ja sitten esitellessä Darionin, puolidemoni kumarsi kohteliaasti.
"Teidän Korkeutenne."
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1946

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 14, 2016 7:46

Re: Music duel || Forteeee

Leskenlehdistä ja kieloista kokoon koottua, kauniin vaatimatonta kevätkimppua ojennetuttiin marmorisen pikkupöydän päällä. Valkean ilmavaa huonetta säväytti kodikkaasti luonnokkaat elementit, huonekalujen lehtikullan loistaessa aika ajoin auringonvalosta joka loisti melkein sokaisevasti silmään sisään kahden erillään olevien parvekkeiden ovista. Hovineidot asettelivat kimppuja ja ojennuttivat sohvatyynyjä, tai ainakin esittivät niin tekevän... Vapaamielisesti kikattelu ja uuden flyygelin ihastelu huoneen kulmalla oli mielekästä ja eloisaa, yhden neidon selvästi kutistessa halusta päästä kokeilemaan sievintä näkemäänsä, yksityiskohtaisesti kaiverrettua harppua.
Itse hänen ylhäisyytensä, Haltiakuningatar Delia katseli järjestelyjä sivusta, tarkoituksena valvoa että kaikki olisi edustuksen mukaista, vaikka todellisuudessa haltianainen koki ennemminkin jollain äidillisen lämpimällä tavalla ihailevansa kuinka nämä nuoremmat neidot, niin viattomat ja naiivit osasivatkin, tai pikemminkin saivat ilakoida niin avoimesti... Siinä oli kauneutta, jopa naiiviudessakin, Delia ajatteli. Se oli jotain koskematonta ja puhdasta, jotain joka meni myös hyvin yhteen huoneen raikkaan ja ilmavan tunnelman kanssa jota harvinaisen iloista huonetta vallitsi.
Haltiakuningatar ei nähnyt syytä sättiä nuorempia seuraneitejään ilonsa ilmaisusta hänen seurassa... Niin kauan kun osasivat olla korrektisti muussa seurassa, oli se sitten joku niinkin läheinen kuin hänen aviomiehensä tai satunnainen ventovieras. Nuorien haltianaisten tuli muistaa, että nämä edustivat ennen kaikkea häntä.

Seurasta puheen ollen, sitä juuri Delia odottikin ja siksi tätä viehättävää seurahuonetta myös pölyteltiin. Luvassa oli jotain melko huvittavaa, jotain melko poikkeavaa ja jotain johon hänen kaltaisensa arvohenkilö ei usein näkisi aikansa ja arvonsa veroiseksi. Suurella todennäköisyydellä mustahiuksinen, kruunupäinen haltiakin näkisi asian näin nytkin, mikäli tapaamisen tavoittelija olisi ollut tuiki tuntematon alamainen...
Seuraneitien pörrättyä kylläisikseen ympäri huonetta, kerääntyivät he joko mustanjoutsen emonsa ympärille tai sohvan taakse, valmiina kehystämään hänen korkeuttaan, äänen sanomattoman sanan vieraiden lähestymisestä annettua. Yksi hemaisevista seuraneideistä suoristi vielä kuningattaren yönmustia hiussuortuvia kauniille, maalaismaiselle letille jonka loppuun sidottiin vielä sievä kakkara. Syy maanläheisempään pukeutumiseen näin tapaamisen merkeissä lieni alitajunnaista, se sopi hyvin vuodenaikaan, mutta vieraat, ainakin yksi näistä näin Delian tiedon mukaan, ei ollut mistään aatelis suvusta.
Se sai leikittelemään pukeutumisella olemaan hieman vaatimattomampi, vaikka uusi, vaaleanvihertävä, helmin kirjailtu mekko olikin räätälöity näin auringon heräämisen juhlimiseksi. Haltiakuningatar oli kuullut oudompiakin syitä teetättää itselleen jotain uutta ja hienoa-.

"Kiitos Civilren, se on oikein kaunis." Delia kiitti tarmokasta seuraneitiään ja nyökkäsi tämän odottaville kasvoille merkiksi käydä avaamassa ovi vieraille, jotka olivatkin jo ehtineet koputtaa merkiksi saapumisestaan. Civilren oli vähällä hypähdellä askeliltaan ovelle mutta rauhoittui hyvän ensivaikutelman vuoksi ja niin vieraille sallittiin kulku huoneeseen, jonka keskelle Delia itse oli asettunut seisomaan näiden vastaanotoksi.
Sisään astui satyyri, ennestään tuttu että hyvin läheinen, tervehtien häntä siihen samaan kauniiseen sulavaan tapaan joka sai haltianaisen kultaiset silmät hymyilemään. Imartelu oli kuin Perianin toinen nimi ja jotenkin, varsinkin kun se tuli tältä sievältä olennolta, sai se haltianaisen todellisen hyvätuuliseksi.
Huomio kiinnittyikin pian esittelyjen myötä Perianin uuteen ystävään, joka olikin yksi pääsyistä audienssin sopimiseen. Tätä hyvin, epätavallisen tummaa olentoa olikin mahdotonta olla huomaamatta kaiken valkeuden keskeltä ja kuten satyyrille, hymyili kuningatar tälle yhtä lämpimästi.

"On ihastuttavaa tavata sinut viimein Darion, olen kuullut ylistystä taidoistasi hienoissa taiteissa. Perian onnistui vaivatta herättämään mielenkiintoni tavata sinut näissä merkeissä." Delia tervehti Darionia sanoin ensimmäisenä, pitäen yllä hyväntuulista ja lähestyttävää olemusta. Mitä hän tarkoitti ylistysten kuulemisella, hän ei tarkentanut. Todellisuudessa Perian, kaikessa sulavuudessaan oli ainakin saanut demonimaisen olennon kuulostamaan hyvin taitavalta musikaalisesti, mikä painoitti syytä saada juuri hänet tuomariksi näin lystikkääseen kilpaan.
"Mutta Perian saisi kaunopuheellaan minut uskomaan kuunkin olevan juustoa, mikäli haluaisi. Epärehellisenä en häntä kuitenkaan ota, odotan siis kuulla teitä molempia ilolla." Kruunupäinen hymyili, kevyesti sujauttaen vitsin sanojensa lomaan, ennen kuin käänsi katseensa lempi satyyriinsä.
"Näen, että olet seikkaillut ja tehnyt uusia tuttavuuksia. Kuinka virkistävää, kuten on nähdä teidät molemmat nyt täällä." Kuningatar ei lähtenyt valittelemaan kuinka ikävystyttävää kevään tulon odottaminen oli ollut ja nyt kun he olivat saaneet ensimmäiset leskenlehdet koristamaan tätä samaista huonetta, oli myös tämä tapaaminen sopivasti sovittu. Niin virkistävää ja... Erilaista.

"Joten, Darion. Ensimmäinen kerta linnassa? Toivotan sinut tervetulleeksi, olette saaneet minut kiinni epätavallisen hyväntuulisena, joten teillä kummallakaan ei ole syytä hermoilla liioiksi. En haluaisi sen vaikuttavan esitykseenne." Haltiakuningatar piti huolen vielä toivottaa vieraista vierain tervetulleeksi, saaden parin seuraneideistä kikattamaan vaimeasti sohvan välittömästä läheisyydestä. Tämä oli huvittavaa heillekkin, ehkä tosin hieman erilaisista syistä, aamoilevien katseiden ollessa kiinnittyneenä suurimmaksi osaksi puolidemoniin. Tuo tuli esille kuin kipeä varvas, joka herätti väkisinkin mielenkiintoa. Jopa hienon satyyrin ylitse.
"Kuten näette, olen valinnut huoneen tapaamisemme tarpeen mukaisesti... Huone ei alunperin ole tarkoitettu suurempia konserttoja varten, mutta ajattelin ettei intiimämpi tunnelma olisi pahitteeksi. Niinpä olen järjestänyt tänne pari harppua ja huilua.... Luuttukin oli meillä, eikö vain?" Delia käänsi katsettaan kysyäkseen yhdeltä seuralaiseltaan.
"Kyllä Kuningattareni." Kävi sievä, kuuluva vastaus pitkäkaulaisen haltian katseen palautuessa kaksikkoon.
"En ollut varma mikä instrumentti teillä oli mielessä...? Joten varauduin muutamalla." Kädet asetettiin sievästi toistensa päälle reisien eteen.


KAIKKI RAKASTAVA IVY ON TÄÄLLÄ !!
Avatar

Monarkki

Viestit: 14214

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 10, 2016 3:28

Re: Music duel || Forteeee

Darion näytti osaavan käyttäytyä. Hyvä, tosin eipä tämä tapaaminen vielä ohi ollut. Onneksi kuningatar vaikutti olevan hyvällä päällä, joten ehkä jos pieniä etikettivirheitä esiintyi, ei kultasilmä siitä pahakseen pistäisi. Tai niin ainakin sopi toivoa.
Nätisti satyyri kuunteli vierestä Delian puhutellessa tummahipiäistä vierasta, kykenemättä siinä samalla hymyilemään itsekseen tyytyväisenä siniverisen hänen kaunopuheisuuttaan ylistäessä. Totta kai satyyri nautti kehuista, mutta kehut itse kuningattarelta olivat niitä parhaita, hän kun oli valmis tekemään mitä vain, jotta emäntäänsä miellyttäisi.
"Joka hetki "seikkailujen" äärellä kaukana Teistä on minulle tuskaa, Ylhäisyytenne", Satyyri hymisi Kuningattarelle ohimennen, ennen kuin siniverinen kävi esittämään kysymyksensä tummahipiälle.

Vaikka hymyilikin ja piti yllä sitä miellyttävänhiljaista olemustaan, seuraili Perian silti katseellaan Darionia ja tuon liikkeitä, pistäen kaiken mahdollisen epämiellyttävän kyllä merkille, vaikka kukaan muu ei sitä olisi edes huomannut. Olihan tilanne myös omalla tavallaan painostava, siinä missä itse kuningatar kaksikkoa silmäili, olivat tuon hovineidot ja palvelijat paikalla, tehden tilanteesta entistä enemmän vaikeamman. Tosin ei Perianille, hän oli tottunut näihin tilanteisiin ja hän tunsi jokaisen paikallaolijan nimeltä, mutta kenties tilanne oli outo Darionille.
"Valitsitte huoneen oikein viisaasti, rakas Ylhäisyyteni", Satyyri kävi jälleen suunsa avaamaan, puhuen niin hunajaisesti kuin aina ennenkin, "En olisi itse edes keksinyt näin täydellistä paikkaa pienelle kilpasoitollemme - ja olemme tietenkin yhä syvästi kiitollisia siitä, että Teiltä ja ihanilta ystäviltänne löytyi aikaa taitojemme arvioimiseen näinkin pian".
"Tarkoituksenamme oli soittaa harppua Teille tänään. Valitettavasti kyseinen instrumentti, jolla meidän oli tarkoitus soittaa, ei ole täällä paikan päällä, mutta kyllä hovin ensiluokkaiset harput käyvät enemmän kuin hyvin siihen tarkoitukseen", kuinka typerää heiltä unohtaa palkintoharppu puoleenmatkaan, mutta eipä sillä kaiketi väliä ollut - tosin jos Darion vaati, että juuri sillä soittimella piti sulosointuja näppäillä, saisi tuo kyllä itse kiiruhtaa hakemaan sen tänne ja katsoa sitten, kun hovineidot nauraisivat perään. Perian soikin Darionin suuntaan merkittävän vilkaisun, aivan kuin kysyen oliko tuolla tätä ajatusta vastaan mitään.

"Ja reiluuden nimissä pyytäisimme, että Teidän Korkeutenne päättäisi kumpi meistä saa ensimmäisenä teitä viihdyttää kappaleella, Arvon neidot?", Perian lisäsi, katseen kääntyessä hymyilevänä takaisin kuningattaren ja tuon seurueen puoleen.



// SHE IS HERE. Tästä tuli vaikeeta kun meinasin koko ajan kirjottaa Perianin jostain syystä Dariukseks ja en voi lopettaa kofeiini pärinöissäni nauramasta sanoille "Hovin ensiluokkaiset harput". Joku elitsiti mummo jengi siellä hovissa pyörimässä //

Viesti Ti Touko 10, 2016 7:12

Re: Music duel || Forteeee

Vaikkei Darion kaikella rehellisyydellä aina ollut täysin perillä, mikä teki jostain tietystä yksilöstä kuninkaallisen, hän osasi kyllä käyttäytyä sellaisen edessä. Kunhan nyt vähän vahti, mitä oikein suustaan päästi, niin puolidemoni uskoi selviävänsä tästä tapaamisesta ihan hyvin. Kuningatar vaikutti tarpeeksi lempeäluonteiselta, ettei Darionin välttämättä tarvinnut pelätä henkensä puolesta, vaikka häviäisikin kilpailun. Darion mieluusti vain seurasi tilannetta ja kuunteli, eikä oikein vieläkään ymmärtänyt, miksi noin monta hovineitoa oli mukana. Mikä heidän tarkoitus mahtoi olla, jos tuomarina toimisi vain kuningatar itse? Mutta tämä tosiaan oli Darionille vieras ympäristö, ja koska Perian tuntui olevan niin kotonaan kuningattaren edessä, hän antoi mieluusti satyyrin hoitaa puhumisen suurimmilta osin. Ellei sitten kuningatar päättäisi puhua suoraan puolidemonille itselleen, kuten juuri nyt.
"Ilo ja kunnia tästä tapaamisesta on kokonaan minun puolellani. Tämä on kaikki ollut erittäin mielenkiintoinen kokemus."
Oli melkein huolestuttavaa, että Perian oli ehtinyt jo herättää kuningattaren mielenkiinnon, sillä se kieltämättä loi lisää paineita. Mitä jos Darionin taidot eivät olleet ihan niin hienot, mitä Perian oli ehtinyt esitellä? Tästä voisi tosiaan tulla mielenkiintoista, niin hyvässä kuin pahassakin.

Puolidemoni päätti olla sen aikaa taas hiljaa, kun Peria ja kuningatar vaihtoivat kohteliaisuuksia, ja kieltämättä tuon satyyrin tapa puhua kuulosti lievästi turhankin imelältä ja hunajaiselta, mutta kenties se oli ainoa hyväksyttävä tapa puhua ylimystölle. Ja koska Darionista ei tuntunut, ainakaan vielä, luontevalta puhua niin, hän oli hiljaa, ettei sanoisi jotain turhan kuivaa kommenttia. Tuntui hyvältä, kun huomio vihdoinkin kiinnittyi taas soittimiin ja heidän alkuperäiseen syyhyn olla täällä. Vaistomaisesti Darion silmäili jälleen eri instrumentteja ja sitten taas Periania, aistiessaan hänen katseen.
"Tietysti ne käyvät. Hyvä muusikko saa minkä tahansa soittimen kuulostamaan hyvältä."
Kenties täysin turha huomautus, mutta se ehdittiin jo sanoa. Puolidemoni ei oikein uskaltanut vielä liikkua paikaltaan hakemaan soitinta, sillä hän ei ollut ihan varma, missä kohtaa oli kohteliasta lähteä kuningattaren edestä. Pitäisikö kumartaa, vaikkei lähtisi edes kaus, vai odottaa jonkun tuovan soittimen? Oli ehkä parempi seurata vain Perianin esimerkkiä niin kauan, kun vielä ei soitettu.

// Hovin ensiluokaiset harput kuulostaa kyllä aika ihanalta. Vanhoja elitisti-haltioita rivissä. Ai niin, löysin ihanasta kirjastani Zeus grants stupid wishes kuningas Midaksen tarinan. Siinä on hieno kohta, mikä voisi kuvata mielestäni hyvin sitä, miten kuningaspari tapasi Perianin; Now, Midas is a pretty good king and I will tell you why: It is because when he finds some drunk satyr passed out in his garden he does not get all butthurt about it and call the guards. No, he invites the guy inside and makes him some sandwiches. Näin. : D //
EdellinenSeuraava

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö