Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu


Linnasta löytyy käytävää jos toistakin, jolla vaellella päänsä pyörryksiin. Linnasta löytyy myös lumottuja salakäytäviä, jotka ovat erittäin vaikeita löytää tai sitten täysin mahdottomia avata ilman loitsuja. Käytäviä valaisee pimeällä hiljalleen edes takaisin lipuvat sinivalkeaa valoa kajastavat, lumotut valopallot. Käytävät ovat myös melko autioita ja maltillisesti sisustettuja.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 20, 2014 3:14

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Aran ei ollut taaskaan kovin yllättynyt, kun fauni kävi avusta enemmän tai vähemmän suorasti kieltäytymään, jopa työntäen Arania kauemmas itsestään. Aran perääntyi nätisti, vaikka jäi heti paikoilleen kun Parebris lopetti työntämisen. Ei hän aikonut perääntyä yhtään sen enempää mitä fauni häntä pakotti, Aran halusi pysytellä kaikesta huolimatta sarvipäisen lähellä. Tosin, mikäli pujoparta olisi kovinkin törkeästi käskenyt kuningasta painumaan hiiteen, olisi Aran todennäköisesti ottanut ja poistunut paikalta... ainakin hetkeksi. Tullut takaisin sitten kun fauni ei enää tajuissaan ollut ja sitten siirtänyt itsensä ja sorkkajalan sairastuville, vastoin kenraalin tahtoa. Mutta kuolemaan Aran ei aikonut Parebrista jättää.
Siniverinen ei ehättänyt edes reagoida faunin ähinöihin, kun yllättäen kenraalin jalka kävi pettämään painon alla. Askel otettiin heti lähemmäksi sarvipäistä, käsien käydessä nousemaan heti sarvipäisen puoleen, mutta eipä Aran ehtinyt saatikka pahemmin voinutkaan tehdä muuta, kuin koittaa pehmittää sarvipäisen alastuloa hieman. Ei haltiasta ollut kannattelemaan jättiläisfaunin painoa!

Vaikkei sitä nyt päällepäin nähnyt, teki pahaa nähdä ystävä tässä tilassa. Huoli alkoi taas hiippailla päällimmäiseksi tunteeksi, Aranin polvistuessa Atrevauxin viereen.
"Pysy hereillä" Aran kävi puhumaan faunille, samalla kun pyyhki tuon hiuksia syrjemmäksi toisen kasvoilta, kuninkaan itse tavoitellessa katsekontaktia Parebriksen kanssa "Älä sulje silmiäsi. Odota".
Aran nousi pystyyn ja hyppeli nopeasti hakemaan salvan sängyltä, palaten nopeasti takaisin eliitin luokse. Parebriksen hiukset suittiin pois haavan tieltä, kuninkaan käydessä jälleen levittämään salvaa varovaisesti, mutta huomattavasti ripeämmin vuotavan haavan ylle.
"Onko sinulla mitään, mikä auttaa kipuun..." Aran tiedusteli koittaen pitää puheillaan Atrevauxin hereillä, tilanteessa mukana "Lääkkeitä, rohtoja... huumausaineita... mitä ikinä piilotteletkaan täällä huoneessasi...".
"Kai sinulla jotain on?"



// Timantti panta ja gag suuhun ja vaatteet pois-- ei_kun. ANAKONDAT VILLIINTYI JO, EI PIDÄTTELE TERRAARIOT ENÄÄ! JA LOL (---D Ei kato mennään skypeen ja siellä sit SOITETAAN Toisille niin voidaan puhua mikkien kautta!! Jaakko kertoo missä on kipulääkkeitä ja Aran hakee ja Aran tuokin potenssilääkkeitä. Eiku.
Tosin Jaakko ei tarvii potenssilääkkeitä kun on tommonen hirvee pukki//
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3887

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 20, 2014 4:25

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Parebris ei kyennyt hetkeen kuin keskittymään omaan tilaansa, vaikka tiedostikin Aranin olevan vieressä. Pukinparta olisi halunnut vain nousta ylös, mutta tuntiessaan itsensä jo painetuksi vasten lattiaa, ei fauni viitsinyt käydä taas voimiaan tuhlaamaan suotta. Monarkin sanojen myötä, katse kohdistettiin sivusilmällä paremmin kuitenkin kultakutrisen puoleen, Atrevauxen käydessä hymähtämään lähes murahtaen monarkin rauhoitteluihin.
En minä tästä minnekään ole nukahtamassa”, itsepintaisesti sarvipää uskotteli. Niin Aranille kuin itselleen siitä huolimatta, että mieli olisi tehnyt pistää niin kovasti maaten jo lattialle. Mutta Atrevaux jaksoi itseään pidellä yhä pystyssä, tajuissaan, sen verran että pääsisi nojatuoliin tai sängylle rojahtamaan paremmin sen jälkeen, kun haavat oltaisiin sidottu.
Kuninkaan poistuessa viereltä hakemaan aikaisemmin käyttämäänsä salvaa sängyltä, kävi Parebris istahtamaan paremmin lattialle. Olihan se vaikeannäköistä sen takia että fauni oli heikkona, eikä kenraalilta oikein mihinkään tuntunut voimaa tällä hetkellä riittävän. Toisena sen takia ettei jättiläistä oltu tehty sorkkineen istumaan oikein minnekään, mutta niin vain vanha sarvipää sai jalkansa taiteltua nätisti eteensä.

Mitään monarkille ei kuitenkaan vastattu, kun tuo kävi taas palaamaan ja levittämään salvaa Atrevauxen selässä olevaan haavaan. Parebris tyytyi vain sijaansa, irvistelemään ja ärähtelemään kun Aran koski haavoihin. Eipä faunilla kamalasti ollut valinnanvaraa tässä tapauksessa, kerta pässinpäisyyttään ei halunnut parantajien puheille mennä. Itse saisivat tulla sarvipään puheille, jos auttaa halusivat!
Kivuistaan sarvipää ei kamalasti joutanut ajattelemaan mitään, mutta nosti kuitenkin pienesti päätään ylemmäs kun alkoi miettiä, minne piippunsa oli taas jättänyt. Siinä kun jotain vahvempaa oli tuntunut olevan, ja kerta Aran oli huumeet maininnut, alkoi Parebriksen tehdä mieli saastuttaa savulla keuhkonsa.
Pöytälaatikoistani löytyy enemmän ja vähemmän lääkkeitä, jotka eivät sinne välttämättä kuuluisi”, sarvipäinen mörähteli, pienesti nyökäten hieman raollaan olevaa ikkunaa kohti, ”Mutta tuo minulle piippuni, en tarvitse enempää tähän hätään sen lisäksi, että sitoisit haavani ja saattaisit minut takaisin vuoteelle”.


//Daraa piiskattaisiin sitten pyllylle. Nätisti läpsittäisiin, kerta ei Zargan tekemät hienot housut ole jalassa. Eikun mitä. ANAKONDAT KIIPEÄÄ TERRAARION LAIDALTA YLÖS JA LÄHTEE SEIKKAILEMAAN. Ja pffft, todellakin. Onneksi varasin headsettiin mikin mukaan, niin voidaan kommunikoidakin, eikä tarvitse hiljaa istua selät toisia vasten tässä hiiren hiljaa. Jaakko syöttää kohta tattinsa Aranille. EIKUN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 20, 2014 5:06

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Parebris sai uskotella minkä jaksoi nukahtamisen suhteen, kovin uupuneelta sarvipäinen jo vaikutti. Sehän tästä puuttuisi että pukinparta tajuttomaksi vaipuisi. Aran kuitenkin uskoi faunin taistelevan loppuun asti nukahtamista vastaan, sehän vasta noloa ja heikkouden paljastamista olisi, jos sarvipää menisi ja pyörtyisi. Ei kenraalin ego kestäisi sitä. Aran jatkoi salvan levittämistä varmistellen vielä, ettei haava käynyt varmasti vuotamaan mistään, ennen kuin viimeisteli tehtävänsä. Myös käsivarren haavaan käytiin sipaisemaan salvaa pienesti, vaikka tuo haava oli selvästi pienempi. Ylimääräinen salva käytiin pyyhkäisemään takaisin purkin reunalle, kuninkaan hypellen sitten hakemaan sidetarpeet hyppysiinsä. Samalla kuunneltiin kuinka kenraali kävi kertomaan pöytälaatikosta löytyvän lääkkeitä, jotka eivät välttämättä sinne kuuluisi. Aran hymähti pienesti, kuivahkosti. Hän ei mitään lääkkeitä alkaisi kiikuttamaan kenraalille, ellei tuo osaisi tarkemmin kertoa mitä piti tuoda ja mistä. Ties mitä sarvipää laatikoissaan säilytti. Mutta, sen sijaan että Atrevaux olisi enempää neuvonut lääkkeiden suhteen, kävi sarvipäinen pyytämään piippuaan ikkunalaudalta.

Askel vei mukisematta piipun luo, kuninkaan napatessa mokoman matkaansa nokkaansa nyrpistäen. Aran ei pitänyt kenraalinsa tavasta pössytellä ties mitä piipussaan, mutta juuri nyt ei ollut sopiva aika muistuttaa tästäkään asiasta sarvipäistä. Kunhan pukinparta saataisiin lepäämään, sitten olisi aikaa kiukutella taas milloin mistäkin.
"Sinä ja sinun piippusi..." Aran kävi mutisemaan tuodessaan piipun nyt varovasti faunille, samalla kyykistyen itse jälleen sarvipäisen puoleen. Sideharsorulla käytiin avaamaan ja varovaisesti harsoa alettiin pyörittämään faunin kehon ympärille, Aranin hypellen milloin milläkin puolen faunia, siirrellen tuon käsiä ja hiuksia aina tarpeen tullen pois tieltä. Tämäkin olisi ollut huomattavasti helpompaa jos fauni olisi ollut Lucavina pienemmässä muodossaan, mutta Aran ei ehdottanut muodonmuuttamista tähän väliin. Moinen olisi vain vienyt faunin energiaa todennäköisesti ja juuri nyt Parebriksella tuskin oli energiaa tuhlata mihinkään.
"Jään luoksesi" Aran kävi ilmoittamaan haavojen sitomisen yhteydessä, kovinkin rauhallisenpäättäväisesti "Jonkun pitää katsoa perääsi... Ties vaikka tilasi pahentuisi syystä tai toisesta. Ja uskon, ettet halua ketään ylimääräistä katsomaan kuinka ryvet onnettomana ja heikkona sänkysi pohjalla toipumassa turpiin otosta".
Kun muutama rulla sideharsoa oli kulutettu, alkoi faunin haavat olemaan jo peitettyinä. Veri varmasti kävisi värjäämään harsoa punaisemmaksi mikäli haavat vielä vuosivat pienesti, mutta sideharsot piti vain vaihtaa sitten.
"Pääsetkö ylös jos autan..." Haltia kysyi valmiina auttamaan Atrevauxen ylös, mikäli fauni päättäisi yrittää "Minähän en sinua voi kantaa sattuneista syistä..."


// Dara tykkäis vaan, kunhan ne housut on turvassa kaapissa. eikun. ANAKONDAT MENEE LAHKEESEEN LEPÄÄMÄÄN. Hyvä, sitten voidaan naureskella mikkeihin ja kertoa poikarakkaudesta tarinoita. ARAN SYÖ MIELELLÄÄN JAAKON TATTIAeikunmitä. Sienimuhennosta. Jääkaapissa ois sitä sienisalaattia, mee syömään //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3887

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 20, 2014 7:08

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Näreisenä murahtaen Parebris kävi suomaan lyhyesti huomiotaan Aranille, joka piipun pujopartaiselle kiikutti. Sarvipäinen otti kuitenkin omaisuutensa käsiinsä varsin tyytyväisenoloisena, pakottaen jo hiipumaan käyvän piipunpään taas savuamaan vahvemmin faunin mieleisellä tavalla. Vaikka Aran miten hääräsikin sarvipäisen ympärillä eliitin haavaa sitomassa, pyrki Parebris aina puhaltamaan savut jonnekin muualle kuin kuninkaan päälle, tietäen ettei Aran kamalasti välittänyt hänen tavastaan maistella milloin mitäkin savuja huoneessaan. Mutta oman piipun saaminen käteen rauhoitti kenraalia silminnähden, eikä pujopartainen sen koommin enää käynyt valittamaan haavan sitomisesta ja sen ohessa aiheutuneista kihelmöinneistä monarkille.
Kutsuisin sinut kyllä erikseen luokseni, jos oloni kävisi turhan pahaksi”, ykskantaan sarvipäinen ilmoitti välistä Aranin kommentteihin, ”Mutta tee kuten parhaaksi näet, ei minusta ole nyt väittämään vastaan sinulle”, sarvipäinen myönsi, puhaltaessaan savurenkaita taas ilmaan. Ehkä oli vain parempi, että kuningas oli päättänyt jäädä sarvipään tilaa seuraamaan. Atrevaux ei kyennyt unien läpi kommunikoimaan samalla tapaa mitä Aran, jos oikeasti pukinparta ottaisi ja vaipuisi syvempään tajuttomuuteen yhtäkkiä huomaamattaan.

Kun haavat oli peitetty, saattoi Atrevaux levitellä hiuksensa takaisin selkänsä puolelle paremmin, mitä Aran niitä oli nyt tieltään pois nostellut sinne ja tänne ymmärrettävistä syistä. Parebris selviäisi näillä siteillä aina seuraavaan aamuun asti. Oletettavasti ne kävisivät värjäytymään verestä punaiseksi ennemmin tai myöhemmin haavan vielä ollessa tuore, mutta Atrevaux halusi pitää haavansa harvinaisen puhtaana, saadakseen taas kerättyä voimansa alkuperäiselle tasolleen. Kauaa fauni ei jaksaisi olla tehtävistään erossa, sen varmasti monarkki itsekin tiesi.

Aranin tiedustellessa, pääsisikö fauni takaisin jaloilleen avun kanssa ja ettei monarkki itse pystynyt varsin kookasta ystäväänsä niin vain nostamaan syliinsä, murahti sarvipää piippunsa takaa toiselle. Kyllä hän nyt ylös pääsisi! Oli eriasia vain kuinka kauan fauni taas pysyisi pystyssä ilman tukea…
Joko harmittaa etten jäänytkään niin kitukasvuiseksi?, Parebris hymähti, lähtiessään nostamaan ruhoaan ylös lattialta. Aranista tukea ottaen, mutta pitäen kuitenkin painonsa omilla jaloillaan. Ehkä oli parempi, ettei kuninkaan tarvinnut hikihatussa yrittää pitää faunia pystyssä, vaan lähinnä toimia tasapainoa tuovana elementtinä vieressä. Kuninkaan avulla, sarvipäinen sai itsensä taiteiltua sängynlaidalle taas huojuen istumaan, piippunsa yhä kädessä. Täytyihän sitä nyt viimeisetkin purut käyttää hyväksi.
Jos haluat viiniä iloksesi sen oheen että katsot eliittisi makaavan puolikuolleena sängyssä, niin ole hyvä ja etsi mieleisesi pullo kaapistani”, fauni hymähti, lähtien sanojensa ohessa nakkelemaan sängyn päällä olevia tyynyjä korkeaksi kasaksi sängyn toiseen päähän itseään varten.


//Zarga vie housut ja myy ne voitolla ah:ssa <: Sen jälkeen Daralla taas viuhuu kaapunsa alla. eiiiiikun. ANAKONDAT PERKELE. Mutta kyllä, ehkä naapuritkin sitten oppivat arvostamaan meitä, kun niin hirnuttaisiin siinä. Voidaan heittää niitä daichin kakalla. TATTEJA. Minä sulle kohta tatit näytän, mutta sienisalaattia en kyllä syö//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 20, 2014 8:00

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

"Niinpä niin" Aran kävi hymisemään Atrevauxen uhotessa että olisi kyllä voinut kutsua Aranin luokseen jos tuota tarvitsisi, mutta sen enempää ei kenraali lähtenyt kuninkaalle vastaan väittämään. Omien sanojensa mukaan ei tuosta ollut väittämään haltialle vastaan nyt, mikä oli ymmärrettävää. Eikä se mitään olisi auttanut, Aranhan jäisi tänne jos niin päätti!
"Kitukasvuiseksi? hah, sinusta olisi mitään hyötyä - saatikka iloa - kitukasvuisena" Aran kävi virnistämään pienesti auttaessaan faunin ylös, joskin Parebris näytti pärjäävän ihan hyvin itsekin, haltian joutuessa auttamaan vain vähän. Sorkkajalka pystyi kannattelemaan itseään, ainakin sängylle asti, Aranin lähinnä vain toimien tasapainotukena ja viimeisenä hätävarana noiden muutaman askeleen kanssa. Aran uskaltautui irrottamaan otteensa sarvipäisestä, astahtaen samalla puoli askelta taaksepäin. Atrevaux näytti pärjäävän suhteellisen hyvin itsekseen nyt, kun alas pääsi, kasaillen tyynyjä paremmin pedillään.

Vihreä katse kääntyi kaapin puoleen faunin mainitessa viineistä. Eipä Aranilla ollut tapana kieltäytyä moisista tarjouksista, joten rauhallinen askel kävi ensin viemään vesikannulle, jonka vedessä Aran kävi kätensä puhdistamaan nopeasti, ennen kuin suuntasi kaapin puoleen.
"Sinun katseleminen tuossa kunnossa saattaa olla hyvinkin huvittavaa" Aran kävi myhäilemään katsellessaan Atrevauxen viinivarastoja, joista muutama pullo näytti olevan ihan kuninkaan kätköistä... Lieneekö "eksynyt" faunin matkaan, siitä kuningas ei olisi yhtään yllättynyt. Yksi pullo napattiin kuitenkin matkaan, sekä kaksi juomapikaria siltä varalta, että fauni olisi halunnut juotavaa myös.
"tarvitsetko mitään?" Aran kävi kuitenkin kysymään hieman vakavampana, samalla kun häikäilemättä tuli vain istumaan faunin vuoteelle laskien lasit yöpöydälle ja kävi availemaan viinipulloa.


// Ei saa myydä Daran housuja just ku se sai housut! Tulee muuten kylmä! ANAKONDAT SUOTANA. Naapurit arvostaa aina kun hirnun täällä muutenkin. Daichin kakkaa jooo, POOP ATTACK. NÄYTÄ TATTEJA I DARE YOU ja varmana syöt jos pakotan. Se on hyvää hei <: //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3887

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 20, 2014 10:24

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Taas terävä, matala hymähdys karkasi faunin suusta, Aranin manaillessa että kenraalinsa katseleminen heikossa hapessa saattoi oikeasti ollakin hyvin huvittavaa viihdettä. Ei todellakaan ollut! Ei ainakaan, jos Atrevauxelta itseltään kysyttiin. Mutta eipä pujopartaisella tainnut kamalasti olla valinnanvaraa napauttaa monarkkia tästä hyvästä takaisin. Siinäpähän naljaili nyt, kun siihen oli kerrankin aihetta. Harvoin sarvipäinen palasi takaisin linnalle näin turpiinsa ottaneena, joten ehkä kuningas oli ansainnut omat huvinsa itsepäisen eliittinsä kustannukselle nauramisessa.
Phah, mutta pidä huvisi. Nyt kun kerrankin voit pitää minua narrinasi ja nauraa haavoilleni, ehkä minä teen seuraavan kerran samoin, kun sinä otat turpaasi, Aran hyvä”, sarvipää kiusasi virnistäen, laskiessaan piipun kädestään sängyn vieressä olevalle lipastolle. Tuskin se siihen jälkeä jättäisi nyt, kun kuumat purut oli poltettu savuksi huoneen kattoon ja puinen piippu otti jo jäähtyäkseen Parebriksen kosketuksessa.

Fauni kävi asettelemaan itsensä paremmin sängylle, nojaten korkeaan tyynypinoonsa. Kookkaat sarvet estivät tavallisesti hyvin tehokkaasti makaamisen, toisinaan myös istumisen, jonka takia Atrevauxella oli astetta erikoisemmat tavat saada rentoutua aloillaan. Makaaminen vaati yleensä useamman tyynyparin, ennen kuin sarvipää oli tyytyväinen siihen, ettei mikään ylimääräinen käynyt hankaamaan tai häiritsemään noita kallisarvoisia luukappaleita hänen päässään.
Pienesti korkealla nojaava fauni kävi katsettaan kiinnittämään monarkin puoleen, kun tuo istahti viinipullon ja parin pikarin kanssa sängylle Atrevauxen lisäksi.
Jos suvaitset kaataa minulle lasillisen, niin voin tyytyväisenä sulkea silmäni hetkeksi”, sarvipäinen mörisi, asetellessaan yhä niskaansa paremmin tyynyjä vasten, ”Tarvitsen vain lepoa muutaman päivän. Jos mieleeni tulisi mitään mitä tarvitsen, juoksuttaisin onnettomia palvelijoitasi asioillani ympäri linnaa ja sättisin noita hitaudestaan kaikesta huolimatta”, Parebris virnisti, antaessaan katseensa lipua väsyneenä Aranin puoleen.
Mutta kaikki aikanaan, en minä minnekään ole vielä kuolemassa”.


//Daralta ei kysytä, mutta Zargalta kysytään. Senkin itsekeskeinen perseidenlahtaaja. ANAKONDAT HILJAA NYT, ETTE OLE NIIN ÄÄNEKKÄITÄ KUIN DAICHI. Naapurit on pyllystä. Ansaitsevat kakkasateen niskaansa. Nyt ne sienet pois täältä. Kaikkea voin maistaa, mutta jos jostain en pidä niin siihen loppuu sekin natina <://
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 20, 2014 10:43

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Pieni virne käväisi nopeasti kuninkaan kasvoilla Parebriksen sanojen myötä. Tietenkin hän aikoi ottaa kaiken ilon irti kenraalinsa tilasta, harvoin sitä pääsi vinoilemaan sarvipäiselle siitä, kuinka tuo otti selkäänsä. Eliittiä kun ei niin kovin helposti kaadettu, tosin nyt joku oli käynyt lähellä. Kenties kyseessä oli ollut faunin yllättävä tekijä, se oli ainoa selitys, minkä Aran keksi. Ja no... Ehkä ihmisten siniverisen läsnäololla oli myös osansa asiassa. Fauni saisi kyllä selittää tapahtumat paremmin kuninkaalle, jahka olisi levännyt.
"Hah, minäkö muka ottaisin turpiini keneltäkään? Älä tyhmiä puhu, ystävä hyvä. Minähän en ota turpiini keneltäkään" Niin no, olihan Fauni itse saanut todistaa kuinka kuninkaan ja kreivin yhteenoton jälkeen Aran oli se joka nenästä verta vuosi, mutta kuningas teki kyllä äänensävyllään selväksi, että vitsaili moisen pröystäilyn suhteen.

Parebris ei kuitenkaan käynyt pyytämään mitään erikoista. Vain lasillisen, jonka jälkeen uskoi voivansa käydä sulkemaan silmänsä hetkeksi. Nyökäten kuningas kävikin kaatamaan lasin sekä itselleen että faunille, samalla kun kuunteli toisen puheita.
"Ei ihme että palvelijani välttelevät sinua aina viimeiseen asti" Aran hymähti tarjoten lasin Parebriksen puoleen "Mutta pitäähän heitä muistuttaa, ettei kannata hidastella".
Aran kävi potkimaan kenkänsä pois jaloista ja kääntyi sitten paremmin istumaan kohden faunia, jalkojen hakeutuessa lootusasentoon. Haltia huokaisi pienesti, katseen jäädessä tuijottamaan mitäänsanomattomana faunia. Jos totta puhuttiin oli Aran pelästynyt pienesti. Ei hän halunnut menettää kenraalia, ystäväänsä, rakastajaansa. Vaikkei hän ollutkaan hyvä näyttämään tunteitaan, saattoi helpotuksen nähdä kuninkaan kasvoilta, nyt kun fauni oli päässyt lepäämään.
"Parempi ollakin kuolematta" Aran kävi yllättäen hymähtämään astetta lempeämmin, vastaten näin hieman myöhässä sarvipäisen sanoihin "Minä en antanut sinulle lupaa moiseen vielä".


// Daralta ei koskaan kysytä >:< Dara alkaa kapinaan. DAICHI ANAKONDA! Huutaa keskellä yötä ja hajottaa paikkoja. Naapurit on pyllystä kyllä. SIENIÄ KAIKILLE! TATTEJA KAIKILLE! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3887

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Loka 20, 2014 11:39

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Sarvipäinen myhäili sijoillaan sanoilleen, kuninkaankin jo ehättäessä mainita asiasta, kuinka palvelijat tavallisesti kenraalia välttelivät. Siksipä kai nuo hoitivatkin eliitin asiat pois alta joko mahdollisimman nopeasti, tai etukäteen valmiiksi silloin, kun Atrevaux ei ollut paikalla, säästyäkseen vanhan pujoparran sättimiseltä. Eihän Parebris sitä pahallaan varsinaisesti tarkoittanut, mutta ylempiarvoisena sitä oli varaa avata suutaan pienimmistäkin asioista. Ollessaan vieläpä varma, ettei siitä saattanut Aranin kautta kuulla huonossa mielessä lainkaan. Ehkä korkeintaan naljailuna jonkin kahdenkeskisen hetken, mutta sekin tapahtui tämän vanhan ystäväkaksikon välillä lähinnä vitsailuna.
Heidän sietäisikin toimia nopeasti, minä en sellaisia hitaita vätyksiä kauaa jaksaisi katsella kuin pakotettuna”, Parebris hymisi, ottaessaan viinilasillisen vastaan monarkilta. Voi miten alkoholi – tai ylipäätään se punaisen herkullinen mehu – faunia rauhoittikaan.

Monarkista huomasi, miten tuollakin näytti olevan helpompaa nyt, kun pässinpään haavat oli saatu sidottua ja tuo oli saatu lepäämään vuoteelle. Atrevaux tiedosti aine sen pienen huolen, joka Aranista ulospäin paistoi tällaisina hetkinä, vaikkei asiasta käynyt ääneen mainitsemaan. Samaa kai karvakoipinen olisi voinut sanoa itsestään – mutta vain itselleen. Kukaan ei ääneen sellaista olisi saattanut kuulla sarvipäisen suusta. Paitsi korkeintaan Aran, väkisin lausuttuna.

Parebris otti lasistaan pitemmän kulauksen, kuin tapoihinsa kuului. Lähinnä sen takia, että pujopartainen halusi saada unenpäästä kiinni mahdollisimman nopeasti. Uni paransi haavat ja kivut paremmin kuin yksikään lääke, kellonajasta ja paikasta huolimatta. Kerta Atrevauxesta ei muuhunkaan nyt olisi, saattaisi fauni vain käydä pitkäkseen voimiaan keräilemään. Mitä pikemmin, sen parempi.
Sinä et anna minulle lupia muutenkaan mihinkään muuhun, kuin alaistesi urkkimiseen omaksi iloksesi”, sarvipäinen naljaili, ”Enkä minä tule anomaan sinulta lupaa paperilapulla sitten, kun on aikani mennä”.
Kirjaimellisesti minua kuitenkin nyt masentaa tämä keskustelun aihe, sillä minähän en tule kuolemaan tällaisiin naarmuihin. Enkä etenkään ennen kenraali Winderiä”, Parebris hymisi viinilasiinsa taas takertuen huulillaan.


//Dara perkele. Cesti menee lohduttamaan kun muut ei kuuntele, IF YA KNOW WHAT I MEAN <8 Daichi nyt vittu. Lopeta se hyllyjen huipun tyhjentäminen ja lakkaa puhumasta aaveille. Ei tästä muuten mitään tule. SHROOOOOOOOOOOOOOMS, kohta se Jaakkokin on täällä, kun sienistä on puhe. JAAKKO EI JÄTÄ SIENIÄ MEILLE//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 21, 2014 12:07

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Kyllä Aran tiesi kuinka palvelijat toimivat kenraali Argenteuksen suhteen, eikä voinut olla pienesti virnistämättä faunin sanoille. Palvelijoilla ei pitäisi kuitenkaan olla mitään valittamista, mikäli joku joskus heitä moitti, varsinkin jos moittimiselle oli syynsä. Fauni saisi sättiä alaisia minkä halusi, palvelijat manailkoot sitten keskenään omissa tiloissaan, jos jotain valittamista oli. Se oli kuitenkin varmaa, ettei Aran käynyt reagoimaan palvelijoiden valituksiin kenraalista, ennemmin Palvelijat löytäisivät itsensä työttöminä - tai pahempaa - jos kuninkaalle uskaltautuisivat mennä avautumaan sorkkajalan kohtelusta.
Lasi kävi nousemaan siniverisen huulille haltian ottaessa faunin tapaan hieman suuremman hörpyn viiniä heti ensimmäisellä kulauksella. Äskeisen jälkeen sitä tarvitsi jotain hermoja rauhoittavaa ja kaiken lisäksi Aran oli yhä huolissaan - tai no, huoli oli toisaalta turhan positiivinen sana... - Scarlingtonin siniverisestä. Hän halusi tietää oliko tuo edes elossa. Jahka rauhallinen hetki koittaisi, yrittäisi kuningas löytää Lilyn. Mikäli prinsessa olisi nukkumassa, pystyisi Aran tunkeutumaan tuon uniin ja täten myös saisi tietää, oliko tuo elossa. Se oli nopein tapa, ainakin Aranin mielestä.

"Minun pitäisi kurittaa sinua tottelemattomuudestasi joskus" Aran hymähti laskiessaan lasinsa yöpöydälle "Saat vielä katua moista temppuiluasi. Jos kyseessä olisi joku muu, olisin jo passittanut heidät tyrmiin, ellen jopa pölkylle saman tien" sattuneista syistä Parebris sai etuoikeuksia, ainakin näin kahden kesken. Ei Aran antanut sarvipään hyppiä nenälleen muiden nähden, sehän olisi ollut arvoa alentavaa ja kysymyksiä herättävää, mutta eipä sarvipää muutenkaan kovin epäsopimattomasti toiminut muiden nähden. Haltia ei kuitenkaan voinut kieltää, etteikö joskus ollut lähellä repiä hiuksia päästään pässinpään ollessa... no, pässinpäinen.
Pieni naurahdus karkasi kuitenkin Aranin suusta faunin mainitessa Winderin. Uhkauksiensa mukaan Parebris ei ollut kuolemassa vielä mokomiin "naarmuihinsa", eikä todellakaan aikonut kuolla ennen Winderiä.
"Älä huoli. Te elätte todennäköisesti vielä pitkään minun jo poistuttua. Tosin Winderistä en tiedä, se idiootti hyppää heti hautaan jos pelastaa sillä pikku panopoikansa" Aran kävi myhisemään, virnistäen pienesti samalla.
"Mutta, lepää nyt... Minä varmistan, ettet lakkaa hengittämästä kesken kauneusuniesi. Joskin tuota naamaa et enää kauneusunilla pelasta"


// 8))))))) Dara tykkää vaan, Cesti saa aina tulla lohduttamaan <3 Daichilla on paljon asiaa seinälle ja pasi aaveelle! Ei saa dissaa Daichia. SITÄ YRITÄNKIN PUHUN NIIN PALJON SIENISTÄ KUNNES JAAKKO RYSÄHTÄÄ SEINÄSTÄ LÄPI PAIKALLE!! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3887

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Loka 21, 2014 12:54

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Kaikessa rauhassa sarvipäinen sai maistella pikarinsa sisältöä, ummistellen jo silmiään siihen malliin että olisi valmis vaipumaan uneen hetkenä minä hyvänsä. Sen verran fauni jaksoi kuitenkin hereillä olla, ettei käynyt Aranin mieliksi vielä nukahtamaan kesken kaiken. Ajatus kuitenkin monarkin kurittamisesta sai Parebriksen kurtistamaan kulmiaan. Pujopartainenhan ei sellaiseen kohteluun suosiolla suostuisikaan! Ei kaikkien näiden vuosien jälkeenkään. Senpä takia Atrevaux lähinnä jättikin naljailunsa monarkkia vastaan niille hetkille, kun he kaksistaan olivat, jolloin siitä naljailustakin tuli vain osin piikittelevää vitsailua puolin toisin, eikä kumpikaan jaksanut asioita pahakseen pistää. Kyllä fauni rajat tiesi, siinä missä todennäköisesti Arankin ystävänsä suhteen, eikä kumpikaan heistä tuntunut vielä olevan valmis rikkomaan sitä rajaa ja sidettä, joka pitkään ajan kanssa hartaudella oli jo saatu aikaiseksi.
Niinhän sinä kuvittelet, mokoma”, sarvipäinen hymähti myhäillen Aranin puheisiin kurittamisesta, viininsä pariin taas palatessa kovin nopeasti.

Faunia hieman harmitti se ajatus, kuinka monarkki tulisi häntä pikaisemmin kaatumaan. Tottahan se oli, eikä Atrevauxella varsinaisesti ollut hajuakaan siitä, miten kauan tämän maan päällä aikoi vielä askeltaa. Vaikka olo tuntui vanhalta ja raihnaiselta, saattoi sen myös osin pistää ison koon piikkiin, joka tietenkin vaati jokaiselta veronsa. Siihen päälle vielä Parebriksen ei niin terveellinen tapa elää, joka varmasti karsi niitä turhia vuosia faunilta reipasta tahtia tiehensä tälläkin hetkellä.
Winder on yksi idiootti muiden joukossa. Katsoisin mielelläni hänen kaivavan oman hautansa ja vielä hyppäävänkin sinne”, sarvipää myhäili, ”Sehän sitä parasta huvia olisi”.

Ennen kuin Atrevaux sitä ehti varsinaisesti viimeisen kulauksensa myötä tajuta, oli viini hänen lasistaan jo loppu, eikä pikarin pohjalta kielen päälle tiputtautuvat viinin pisarat enää saaneet kuin köyhän maun suuhun aikaiseksi. No, ehkä niin oli parempikin tällä hetkellä ja sarvipää sai laskea pikarinsa takaisin pöydälle, hieman joutuen toimituksensa ohessa kääntymään kevyesti Aranin jalkojen päälle.
Kehtaatkin pilkata kasvojani”, teennäisesti tiuskaisten pujopartainen parahti, ”Minusta kun ne ovat niin charmikkaat”, virnuillen fauni palasi takaisin tyynyihinsä nojailemaan.
Mutta taidankin olla yksin ajatusteni kanssa, ettehän te haltiat osaa katsoa lainkaan hyvän päälle”, yhä veikeä virne turvallaan sarvipäinen naljaili, ”Vaikken minä ketään tarvitsekaan, sinun takalistosi lisäksi siis, sillä kun ei ole silmiä jotka rumaa turpaani tuijottaisivat”, Parebris jatkoi silmiään sulkien, alkaessa hyvin pian hengittää uneliaan rauhalliseen tahtiin. Fauni tuskin mihinkään enää kävisi reagoimaan, ellei tuota väkisin olisi halunnut hereille vääntää.. mutta tuskin edes Aran niin julma tässä tapauksessa olisi enää ollut, vaan antaisi kenraalinsa levätä rauhassa.


//Cesti tulee mielellään 8>>>>> Daichi on tuollainen tyhmyri. Ei siitä mihinkään päästä. PASI LAKKAA HÄIRITSEMÄSTÄ KISSEN KAUNEUSUNIA. Pasi mene takaisin Skyrimiin kokkaamaan purjopatojasi. Sieltä se Jaakkokin sitten tulee. Ehkä se on jo nyt mutustamassa sinun sienisalaatit, ja juomassa mun tuomat viinit//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14051

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 21, 2014 1:16

Re: Älä koske, mutta puhaltaisitko silti haavoihin || Aksu

Niin Aran sai varmaan lähinnä vain kuvitella. Ei kuninkaasta olisi faunia kurittamaan, eikä sarvipäinen taitaisi moiseen edes suostua. Vitsailuahan se lähinnä oli, mutta jos sorkkajalka ikinä menisi ja pettäisi kuninkaan luottamuksen, saisi Parebris siitä maksaa. Moisesta tuskin oli kuitenkaan huolta, haltia luotti sarvipäiseen täysin. Ei tuo muuten olisi antanut lääkkeidensä valmistamista faunin vastuulle.
Puheet Winderistä saivat Aranin virnistämään pienesti, kommentoimatta kuitenkaan sen pahemmin asiaa. Hän tiesi minkälaiset välit sarvipäällä ja silmäpuolella olivat. Aran ei voinut sanoa pitävänsä Dariuksesta, mutta Haukansilmä oli pätevä ja hyvä kenraali. Aranilla ei ollut syytä toivoa Dariuksen kuolemaa ja jos olisi ollut, niin Aran olisi mielellään ollut vastuussa Haukansilmän kuolemasta. Olisihan syitä löytynyt ja voinut keksiä kenraalin teloittamiseksi, mutta juuri nyt ei ollut varaa käydä omia eliittejä kaatamaan. Kaiken lisäksi Dariusta oli niin kovin hauska kiusata.

"Olen nähnyt charmikkaampia kasvoja ihmisten joukossa, jos siitä lähdetään" Aran kävi virnistämään sarvipäiselle, joka pikarinsa kävi pöydälle laskemaan, joutuen samalla kevyesti kääntymään haltian jalkojen ylle. Aran koitti nojautua pois tieltä pienesti. Olisihan hänkin voinut lasin pöydälle laskea, mutta kerta Parebris ei moista pyytänyt vaan ennemmin itse pikarinsa laski alas, ei Aran käynyt sen pahemmin asiaa kommentoimaan. Avun pyytäminen tässäkin asiassa taisi olla liikaa faunille.
Puheet siitä kuinka pujoparta ei tarvinnut ketään vaan tyytyi monarkin kanssa peuhaamiseen saivat haltian virnistämään uudemman kerran, Aranin naureskellessa pienesti moiselle kommentille.
"Ehkä ensi kerralla sidon vielä silmäni, niin ei tarvitse katsella sinua missään mahdollisessa asennossa" haltia myhäili, antaen asian kuitenkin olla, Parebriksen käydessä sulkemaan silmänsä.
Ei siinä kauaa mennyt, kun sarvipäinen lipui uneen, Aranin jäädessä seurailemaan tuon tilaa vierelle. Hän ei aikonut poistua paikalta ennen kuin Atrevaux heräisi itse ja varmistuisi, että fauni todellakin oli selvinnyt pahimmasta, ainakin näin alkuunsa. Siinä Aran sitten odotti, keksien itselleen ties mitä tekemistä, koittaen lähinnä löytää Lilyä uniin tunkeutumistaidoillaan...



// Noni Cesti 8))))) Daichi on derp. PASI SAI TARPEEKSEEN PURJOISTA JA RUPESI KUMMITUKSEKSI. Jumansviidu Jaakko, jääkaapille ei saa mennä ilman lupaa! //
Edellinen

Paluu Käytävät

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö